Aikainen lintu madon nappaa; toinen hiiri juuston.


tiistai 5. helmikuuta 2013

Joulu, uusivuosi ja melkein juhannuskin

Kirjoittelen tätä avoimen parvekkeen oven edessä, vaikka ulkona on pari astetta pakkasta. Läppärini on sisältä nimittäin ilmeisesti niin pölyinen, että sen tuuletin hurisee koko ajan ihan villinä ja kone kuumenee niin, että se välillä sammuu itsekseen. Blondina tietenkin ajattelin, että mitä kylmempi ympäristö, sitä kylmempi tietokone. Smiley Toivottavasti saan tämän postauksen naputeltua, ennen kuin jäädyn!

Palasin maakuntakierrokseltani taas kaupunkiin, ja kierroksen aikana tuli juhlittua niin joulut kuin uudetvuodetkin. Smiley Suomessa joulutunnelmaan pääsee kovin helposti - vaikka sitten tammikuun 26. päivä, kuten tässä tapauksessa - kun ympäristö on niin talvinen. K-kaupan lihatiskin setä oli heti juonessa mukana, kun menimme äidin kanssa ostamaan karjalanpaistilihoja jouluateriaa varten. Äiti sanoi miehelle, että otettaisiin noita karjalanpaistilihoja, kun vietellään tässä vähän joulua, ja mies totesi pilke silmäkulmassa, että joulu on kerran vuodessa - sama se, milloin se on! Mies harmitteli myös sitä, että oli vain hetkeä aiemmin myynyt viimeisen kalkkunansa. Se ei kyllä hirveästi haitannut, sillä meillä oli jo kinkku odottamassa. Smiley

Kävin metsästä pienen kuusen (tai oikeastaan kuusen latvan), jonka sitten koristelin. Kuusi saattoi jopa olla vanhempieni tontilla, joten en ehkä käynyt edes varkaissa. 

Latvatähteä ei näin pieneen kuuseen ollut, mutta punainen rusetti ajoi saman asian. 

Äiti oli säilönyt pakkaseen piparkakkutaikinaa, jossa oli vain se huono puoli, että piti malttaa odotella, ennen kuin taikina antautui hampaille.


Sisko oli ostanut minulle Kinder-joulukalenterin, joka on kyllä hienoin kalenteri ikinä! Kalenterin yllätykset ovat vertaansa vailla: tämän (eli viidennen päivän) luukusta tuli kokonainen Kinder-muna, jonka sisällä oli tietysti myös yllätys! Tämän päivän luukusta olisi voinut tulla myös runebergintorttu, koska tänään on Runebergin päivä, mutta muna oli kuitenkin kivempi, koska en edes tykkää runebergintortuista. Laskiaispulla olisi ollut myös kiva yllätys.

Uuttavuotta juhlittiin sattumoisin tarkalleen viikko joulun jälkeen eli helmikuun toinen päivä, ja uudenvuodenaattoon kuului muun muassa tinan valamista, kuohujuomaa ja rakettien eli tähtisadetikkujen polttelua. Lumiukko toimi ystävällisesti rakettien laukaisualustana.


Bileet ohi. Aika ryömiä petiin.

Pääsin myös (monen vuoden tauon jälkeen) laskemaan mäkeä, ja voin kertoa, että sitä oli odotettu kovasti! Smiley



Mäenlaskun päätteeksi otin kummitytöiltäni mallia ja kiipesin puuhun.


Ukkeli oli hirmuisen ilahtunut, kun kuuli, että hänen polvivammainen vaimonsa oli kiivennyt puuhun.

Ettei koko maakuntakierros olisi mennyt ihan kokonaan hauskanpidoksi, kävimme myös hieman sivistämässä itseämme Savonlinnan Riihisaaren maakuntamuseossa. Tosin sielläkin oli aika hauskaa.





Satutunti. En mennyt kuuntelemaan, kun paikalla näytti olevan hieman nuorempaa väkeä.



Perhe kasvoi kahdella norppavauvalla - ei tosin meidän perhe, kun ukkelihan on antanut minulle ukaasin, että meidän perheen nalleluku on nyt täynnä. Nämä eivät kyllä ihan tarkalleen ottaen olleet nalleja, mutta ukkeli tarkoitti varmaan norppiakin...




Matkustin graffitijunalla, ja onneksi matka ei ollut niin pitkä, että olisin kerennyt pitkästymään. Muuten olisi ehkä pitänyt ottaa käyttöön Duudsonien keino piristää pitkää ja tylsää junamatkaa ja matkustaa muka-jäniksenä:

"Pikajunassa on tunnelmaa. Erityisen jännittävä tunnelma junassa on, jos yrität matkustaa ikään kuin olisit jäniksenä eli liputta junassa. Osta lippu ja mene junaan. Yritä matkan ajan piileskellä konduktööriltä. Matka kuluu kuin siivillä, kun leikit kuurupiiloa konduktöörin kanssa. Tai voit myös testata agenttitaitojasi ja vakoilla konduktööriä. Jos tilanne menee tiukaksi, kannattaa ehkä hillitä agenttikäyttäytymistä ja vetää matkalippu esiin. 

Vielä hauskempaa tämä on, jos teet kaiken jänispuvussa!"
(Duudsonit - 100 tapaa pelastua tylsyydeltä.) 


Maaseudulla olo on siitä kivaa, että siellä ei tarvitse panostaa ulkonäköön yhtään. Kauppaan voi lähteä ilman meikkiä ja semmoissa rytkyissä, että en koskaan kehtaisi kulkea ne päällä kaupungissa.

Talvella vaatesuosikkini on äiskän noin 20 vuotta vanha toppapuku, joka on revennyt jo usammastakin paikasta. Pukuun on mukava yhdistellä laatikoista löytyneitä asusteita, jotka saavat mieluusti olla mahdollisimman erivärisiä.


Näytän tässä mielestäni hieman formulakuskilta. Formula-autoa minulla ei kyllä ole, mutta oli minulla potkukelkka, joka on oikeastaan aika sama asia.

Ensi kerralla palaan toivottavasti hieman järkevämmillä jutuilla - tai sitten en. Smiley

Alealeaalee...

39 kommenttia:

  1. Onhan siellä ollut juhlaa. Nyt vaan kokko vielä pihalle ja leikkimään yötöntä yötä. Kävitkö sinä sitä polveasi näyttämässä siellä lääkärille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kävin näyttämässä, oikein urheilulääketieteeseen erikoistuneella lääkärillä. Ei häneltä mitään selvää diagnoosia tullut, mutta ainakaan röntgenissä ei näkynyt mitään. Magneettikuvausta ei katsonut ainakaan tässä vaiheessa tarpeelliseksi. Fysioterapiaa määräsi, ja se on varmaan tässä vaiheessa ihan oikea osoite minulle.

      Poista
  2. Ihana kun tuli sittenkin se kuusi ja ihana rusetti ja ihanat norpat. Kun itse menen maalle, olen siellä myös tosi räjähtäneen näköisenä ja kukaan ei välitä.

    Itseasiassa olen ollut huomaavinani että mitä rähjäisemmän näköisenä siellä kävelee, sen parempi status ja ihmiset katsovat hyvillään.

    Vähän niinkuin silleen että kappas, eipä ole tuokaan ylpistynyt siellä kaupungissa, hyvä homma! -ajattelutavalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä harmitti, kun en voinut ottaa tuommoista suloista norppaa meille. :-(

      Olet ihan oikeassa tuosta asennoitumisesta räjähtäneen näköisiin ihmisiin. Itse olen nähnyt Saimi Hoyerin pari kertaa Itä-Suomessa kaupassa, ja hän liikkuu aina hyvin tavallisen näköisenä, perusvaatteissa ja ilman meikkiä. En sanoisi kuitenkaan, että räjähtäneen näköisenä, koska hän on kyllä ihan luonnontilassakin huomattavasti edustavampi kuin esim. minä. :-) Mutta siitä tulee tosiaan sellainen kiva olo, että ”siinä tuokin kuuluisuus menee noin tavallisen näköisenä”. Ai niin, ja Pipsa Hurmerinta oli kanssani samaan aikaan kokkikoulussa (ei samalla luokalla kuitenkaan), ja kun näin hänet pari kertaa pukukaapilla ilman meikkiä ja ehkä jopa hieman "räjähtäneen" näköisenä, siitäkin tuli sellainen olo, että kiva kun tuokaan ei kulje kokkitunneilla täydessä tällingissä. :-)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. :-D Se johtui varmaan siitä, että en tykkää mämmistä. :-)

      Poista
  4. Ompas sulla ollu kivan olonen loma siellä ja noi irtokarkit näyttää ihan liian hyviltä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa on tosiaan ollut, mutta huomenna on paluu arkeen, kun ukkeli tulee Suomeen. ;-D

      Poista
  5. Ihana idea juhlia suomalaisia juhlapyhiä silloin, kun itselle sopii. :) Tämä pitänee kopioida juhannuksen osalta seuraavan kerran, kun Suomeen kesällä osun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlatunnelmaan pääsee oikeastaan yllättävänkin helposti, kun ympäristö on oikea ja on samanmielisiä ihmisiä, jotka lähtevät mukaan tämmöisiin hullutuksiin. :-) Suosittelen kokeilemaan!

      Poista
  6. Sinulla onkin ollut hauska loma, hienoa kun on tosiaan ihmisiä, jotka ryhtyvät leikkiin mukaan. Oikea ympäristö ja asenne, siinä se.
    On muuten ihan totta tuo resuvaatejuttu ainakin maaseudun osalta. Huomaan kyllä itsekin ajattelevani samoin. Täällä taas suhtaudutaan päin vastoin, ja suomalaislla on nyt hirveän huono maine ihan minun takiani :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen puolestani mustannut suomalaisten mainetta Intiassa, kun sielläkään rääsyily ei oikein ole arvossaan. :-) Ja sitten kun en kaiken lisäksi välitä kullastakaan, tai koruista ylipäänsä. Luulevat varmaan, että kaikki suomalaiset ovat tällaisia variksenpelättejä. :-)

      Poista
    2. Hih, olen vahvistanut omalta osaltani tuota näkemystä Suomesta Intiassa ;-) Minäkään en piittaa korusta ja rähjäfarkuissa hiukset sekaisin en ollut ollenkaan chic!

      Poista
    3. No onneksi on minä en sitten ole ainoa. :-D

      Poista
  7. Aika kiva jälkijuna-joulu sulla on ollut:) Kun katselin kuviasi olen ihan kateellinen,sillä mäkin haluan pulkkamäkeen!
    Ja tuo Kinder-kalenteri kuulostaa ihan huipulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkijuna-joulu. :-D

      Hih, toivottavasti pääset pian pulkkamäkeen. :-) Minäkin olin odotellut sitä jo niin monta vuotta, että oli kyllä korkea aika! Mäenlasku oli juuri niin kivaa kuin muistinkin, mutta mäen ylös kapuamisessa hiihtohissi tai vastaava olisi ollut kiva. ;-)

      Poista
  8. Onpa mahtava idea viettää suomalaisia juhlapyhiä silloin kun itselle sopii! :) Kuten Mine sanoi, sitten vaan jussinviettoon. ;)

    Tulin oikein hyvälle tuulelle, oli niin hyväntuulinen postaus. :) Paitsi noista irtokarkeista. Ne herättivät kateutta. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taitaisi jussi tuntua ihan autenttiselta, kun jussiinhan kuuluu se, että hytistään hirveässä tuulessa ja vesisateessa odottamassa, josko se aurinko sieltä pilkistäisi. :-D Pääsiäistä voisi ehkä vielä juhliakin, kun olisi noita Kindereitäkin jo valmiina. :-)

      Oliskohan suomalaisilla irtiksillä menekkiä ulkomailla, jos joku keksisi lähteä viemään niitä maailmalle? Irtikset ovat nimittäin aika iso puute ilmeisesti aika monessakin maassa. Intialaisille voisi markkinoida niitä rasvattomina herkkuina, kun he tunkevat sitä gheetä omiin makeisiinsa aina niin hirveät määrät. :-)

      Poista
    2. Tähän TÄYTYY taas todeta, että minä olen syönyt (salmiakkeja lukuunottamatta) parhaat irtokarkkini juuri Intian Bangaloressa, missä ne eivät sisältäneet liivatetta! Ihan tavallisesta lähikaupasta niitä sai.

      Poista
    3. ...siis parhaat varmaan siksi etten ollut syönyt vastaavia juuri tuon liivateongelman takia kuin joskus kakarana ennen kuin rupesin kasvissyöjäksi.

      Poista
    4. Sinulla on varmasti aika erilainen näkökohta irtokarkkeihin kuin minulla, kun minulla ei ole muita vaatimuksia irtokarkkien suhteen kuin että ne maistuvat hyvältä ja että valikoima on mahdollisimman suuri. :-) Siksi suomalainen irtokarkkihylly on minulle aika lailla paratiisi. Irtokarkkeja tulee kuitenkin syötyä niin äärettömän harvoin, että en jaksa edes tuntea syyllisyyttä niiden syömisestä.

      Poista
  9. Hei, joku on unohtanut hampaansa tuonne karkkien joukkoon! Vai onko ne kenties tipahtaneet siihen liiallisen karkinsyönnin seurauksena...

    Mitenkäs se lahjarintama näin jälkijunaisessa joulussa sujui? Se minua jäi huolettamaan jälijunaisen joulun vietossa, meinaan että eihän sitä uskalla kokeilla jos ei joulupukki ymmärrä tulla vierailulle.

    Pulkkamäki, juu siellä ei ole tullut kyllä vierailtua pariin kymmeneen vuoteen, pitäis varmaan kokeilla. Kävis ehkä hyvästä treenistäkin kun kipuaisi ja kapuaisi mäkeä ylös, alaspäinhän matka sujuisi tosi sutjakasti tällä elopainolla. :-)

    -Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, noista hampaista tuli minulle mieleen se, mitä minulle tapahtui joskus ala-asteen ekoilla luokilla. Jollakin luokkakaverilla oli synttärit, ja hän toi sen kunniaksi kouluun irtokarkkeja. Minulla oli yksi maitohammas heilunut jo pitkään, ja kun jauhoin suussani irtokarkkia, hammas tarttui karkkiin ja lähti irti. Opettaja kuulutti kaikille tietävän näköisenä, että ”noin siinä käy, kun syö karkkia – lähtevät hampaatkin suusta”. :-D

      Joulupukki oli jättänyt muutaman lahjan käydessään silloin oikeana jouluna, mutta ei itse viitsinyt lähteä tulemaan sieltä Korvatunturilta enää tammikuussa yhden perheen takia. :-) Sijaispukin olisi tietysti voinut palkata näihinkin joulujuhliin, mutta kun meillä ei kuulu pukki jouluun aina muutenkaan, pukin poissaolo ei vienyt juhlamieltä. Muutenhan tuo ajankohta olisi ollut lahjanostoon oikeastaan parempi kuin joulunalusaika, kun kaupoissa oli alet ja ihmisiäkin ehkä vähemmän liikkeellä.

      Minä oikein ihmettelin sinne mäen päälle kavuttuani, että mikäs tässä oikein hengästyttää. Eli kyllä mäenlasku pienestä treenistäkin taitaa käydä. :-)

      Poista
  10. Maalaistytön merkki - luulet, että kaupungissa pitää näyttää jotenkin hienolta eikä muka saa laahustaa römppöverkkareissa ihmisten ilmoilla. Nytpä tiedänkin mistä tunnistaa aidon helsinkiläisen :-D Minä neljännen polven paljasjalkahan haahuilen kotikulmillani ihan minkä näköisenä vaan!

    Tuo karkkikasakuva on loistava antimainos: jos syöt nämä, hampaasi irtoavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkeli kiusoittelee aina välillä (siis silloin, kun minä käyttäydyn hänen mielestään epähienosti) minua siitä, että minä olen niin maalainen ja kotoisin lähes pystymetsästä, johon minä puolestani totean, että niin olenkin – ja olen ylpeä siitä. :-) (Ihan pystymetsästä en kuitenkaan ole kotoisin, koska oli siellä pari taloakin.)

      Nuo hampaat olivatkin monikäyttöisiä karkkeja, sillä ne soveltuivat hyvin myös pelleilytarkoituksiin. ;-)

      Poista
  11. Ihana reissukuvaus, ja teidän kuusi on tosi söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuo kuusi oli vähän nolo, kun se oli niin pieni ja vino ja vähän harvakin, mutta kyllä siitäkin sai koristeilla ihan nätin. :-)

      Poista
    2. Ei mitään nolostelua - juuri sopiva 'jälkijoulukuusi' ja tuo rusetti tekee siitä nimenomaan nätin!

      Poista
  12. Kiitos vinkistä läppärin suhteen :). Mulla sama ongelma. Kuumuu ja pitää sellaista ääntä, että filmien puheesta ei tahdo saada selvää. Yhtenä päivänä (melko pian) se sanoo poks ja sitten mulla ei ole enää läppäriä, mutta sitä ootellessa lähden tästä pihalle pakkaseen näpyttelemään :) T: Sole, toinen blondi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos blondeilusta oli apua. :-) Minua on ainakin auttanut tuo oven auki pitäminen, vaikka eihän se hirveän miellyttävää itselle ole, mutta onneksi ei ole enemmän pakkasta! Jos alkaa kone hurista liikaa, niin ei muuta kuin parvekkeen ovea, ikkunaa tms. auki. ;-) Toivottavasti koneesi jaksaa sinnitellä vielä!

      Poista
  13. Muuten...

    http://www.kepa.fi/blogi/12367

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mielenkiintoinen tieto. En ole koskaan ajatellut, että suomalaisetkin lähettävät rahaa kotiin. *punastelee*

      Poista
  14. Voi kun tuli hyvä mieli. Siellä oli sitä piparitaikinaa.
    Tosi kivaa Suomen reissua ja Hyvää Pääsiäistä näin etukäteen, voithan maalata munia ja trullata pitkin kyliä kuitenkin - vaikka et tykkääkään mämmistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli piparitaikinaa ja oli glögiäkin. :-) Sellainen se äiti on. <3

      Kiitos, ja hyvää pääsiäistä sinullekin! :-D Eihän se niin kaukana enää ole, hihii.

      Poista
  15. Hihi, ihanat juhlat teillä!

    Hei me ollaan miehen kanssa mietitty tota ihan samaa irtareiden viemistä maailmalle! :D Ollaan kuultu maailmalla seilaavilta kavereilta ettei niitä ole tarjolla. Intiassa ostettiin aina pikkukioskeilta toffeita niistä purkeista tyylillä "laita 10... Eiku 20... Tai mitäs sitä nuukailemaan, laita loput siitä purkista!" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vaan bisnekset pystyyn! :-) Tosin Intian kanssa ongelmaksi muodostuisi ainakin tuo liivate, ja mitähän intialaiset mahtaisivat tykätä esim. apinan muotoisesta karkista. ;-)

      On muuten hauska, miten jotkut kutsuvat irtokarkkeja irtareiksi ja jotkut taas irtiksiksi. Mun suuhun sopii tuo jälkimmäinen. :-)

      Poista
    2. Murre-erot ;)

      Liivate ei olisi meidän kaupassamme ongelma kun ollaan itekin vegejä ja vältellään sitä ;) ei otettais ällöliivatekarkkeja ees myyntiin. Tosi hyvin saa nykyään ilmankin! Noi karkkien muodot kyllä tosiaan voisivat herättää kiinnostusta Intiassa :D onhan noita ainakin apinoita, käärmeitä, rottia, angry birdsien myötä on possujakin... Ja ne perinteiset "lehmäkarkit" (vaikka eivät lehmänmuodossa olekaan), toffeet joita me ainakin saatiin aina Tallinnantuliaisina kun siellä asuva tuttavaperhe tuli kylään :D

      Poista
    3. Hih, lehmän muotoisista irtiksistä ei ehkä tulisi Intiassa mikään hittituote. :-D

      Ilmoittakaahan sitten, kun se karkkimyymälän perustatte, niin minä tulen heti asioimaan. ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3