Asiasisällöltään kyseenalaiset "mitä teimme viikonloppuna" -postaukset jatkuvat. 
Lauantaina vierailimme anoppilassa ISON pyykkisäkin kanssa. Tarkoituksena oli pestä petivaatteita ja pyyhkeitä, kun oma kone ei vieläkään toimi. Pienemmät pyykit olen pessyt käsin, mikä käy harrastuksesta sekin, mutta lakanoihin ja muihin semmoisiin yritys ei vielä ihan riitä. Oma pyykkikone majaili parvekkeella pari viikkoa alkutekijöissään, kun koneen korjaajaksi ilmoittautunut heppu ei sitten pystynytkään korjaamaan konetta. Seuraavaksi ukkeli soitti Samsungille, josta kone oli ostettukin, ja Samsungin ukot tulivat tarkastamaan koneen ja antamaan hinta-arvion. Tuomio oli, että korjaus tulee maksamaan 3500 rupiaa (n. 55 euroa) ja että korjaus kestää 2-3 päivää (sallikaa mun nauraa). Torstaina pesukone haettiin lava-autoriksalla, ja kun katselin auton lavalla keikkuvan pesukoneen perään, tuli väkisinkin mieleeni, että siinä se nyt lähti viimeiselle matkalleen.
Kun pyykit oli laitettu pyörimään anoppilan koneeseen ja kone jätetty pyörimään kotiin yksinään (konehan on automaattinen ja pesee pyykit itsekseen; eihän sitä tarvitse vahtia!), läksimme anopin ja aputytön kanssa taas maalaistorille ostamaan vihanneksia ja hedelmiä. Olin vannonut pyhästi itselleni, että tällä kertaa keskittyisin torilla itse asiaan, enkä rupeaisi riehumaan kameran kanssa, ellen näkisi jotakin todella poikkeuksellista ja kiinnostavaa. Olin kuvannut torilla jo vihannekset ja niiden myyjät - mitä muuta kuvattavaa siellä enää voisi olla? No, kauppakassit tietenkin! Niin paljon ihania intialaisia torikasseja!
Viinirypäleitä piti ostaa iso kasa, koska olemme ruvenneet juomaan tuoretuoretta viinirypälemehua. Muutenkin olemme alkaneet juoda itse tehtyjä mehuja - vesimeloni, omena, viinirypäleet, porkkana ja kinnow on kokeiltu ja hyviksi havaittu, ja nyt odotellaan jo ihan liekeissä mangosesonkia.
Torikäynnin seurauksena jääkaapissa on taas niin paljon vihanneksia, että minun piti kirjoittaa kaikkien vihannesten nimet ylös paperille, jotta muistan, mitä siellä on!
Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa varmaan ylös myös vihannesten koordinaatit!
Kävimme katsomassa appiukon kanssa myös yhtä tonttia, joka sijaitsi lähellä vanhoja Golcondan raunioita (Golcondasta olen kirjoitellut aiemmin täällä). Kun ajoimme tontin portista sisään, yllätyimme, sillä tontti ei ollutkaan tyhjä, vaan siellä sijaitsi vanha talo. Eikä talo ollutkaan ihan mikä tahansa talo, vaan nizam-kuninkaiden aikakaudelta peräisin oleva kuninkaan asumus. Talolla oli ikää siis kolmisensataa vuotta.
Vaikka talo oli aika ränsistynyt, merkkejä entisajan loistosta oli vieläkin näkyvissä.
Ihastuin taloon ja paikkaan valtavasti (sen näkee näistä kuvien määrästäkin, hihii), ja olisin voinut viettää tuolla koko päivän tutkimalla jokaisen huoneen ja nurkan. Tosin se olisi saattanut olla hieman pelottavaa, koska sisällä olisi varmasti ollut rottia, liskoja ja muita pikkuasukkeja - tai itse kummitus!
Olisipa olemassa semmoinen aikakone, jolla voisi siirtyä ajassa taaksepäin! Olisi ihana päästä näkemään, millaista elämää talossa vietettiin silloin joskus ja miltä ihmiset silloin näyttivät!
Talon takana oli vesiallas, josta ennen muinoin saatiin juomavesi. Nyt vesi oli ihan vihreää, ja siinä uiskenteli kilpikonnia, joita en harmikseni saanut kuvaan.
Talo ei ollut ihan autio, sillä sen yhdessä osassa asui perhe, joka oli ilmeisesti kai jotain kaukaista sukua edesmenneelle kuningassuvulle. Tonttia meille esitellyt mies soitti talossa asuvalle miehelle, joka päästi meidät kurkkimaan myös talon sisäpihan puolelle.
Sisäpihalla järjestettiin ennen muinoin juhlia, ja sieluni silmillä voin melkein nähdä, kuinka täällä juhlitaan.
Lauantaina vierailimme anoppilassa ISON pyykkisäkin kanssa. Tarkoituksena oli pestä petivaatteita ja pyyhkeitä, kun oma kone ei vieläkään toimi. Pienemmät pyykit olen pessyt käsin, mikä käy harrastuksesta sekin, mutta lakanoihin ja muihin semmoisiin yritys ei vielä ihan riitä. Oma pyykkikone majaili parvekkeella pari viikkoa alkutekijöissään, kun koneen korjaajaksi ilmoittautunut heppu ei sitten pystynytkään korjaamaan konetta. Seuraavaksi ukkeli soitti Samsungille, josta kone oli ostettukin, ja Samsungin ukot tulivat tarkastamaan koneen ja antamaan hinta-arvion. Tuomio oli, että korjaus tulee maksamaan 3500 rupiaa (n. 55 euroa) ja että korjaus kestää 2-3 päivää (sallikaa mun nauraa). Torstaina pesukone haettiin lava-autoriksalla, ja kun katselin auton lavalla keikkuvan pesukoneen perään, tuli väkisinkin mieleeni, että siinä se nyt lähti viimeiselle matkalleen.
Kun pyykit oli laitettu pyörimään anoppilan koneeseen ja kone jätetty pyörimään kotiin yksinään (konehan on automaattinen ja pesee pyykit itsekseen; eihän sitä tarvitse vahtia!), läksimme anopin ja aputytön kanssa taas maalaistorille ostamaan vihanneksia ja hedelmiä. Olin vannonut pyhästi itselleni, että tällä kertaa keskittyisin torilla itse asiaan, enkä rupeaisi riehumaan kameran kanssa, ellen näkisi jotakin todella poikkeuksellista ja kiinnostavaa. Olin kuvannut torilla jo vihannekset ja niiden myyjät - mitä muuta kuvattavaa siellä enää voisi olla? No, kauppakassit tietenkin! Niin paljon ihania intialaisia torikasseja!
Teretulemast Intiaan.
Kassi ja käsi.
Kassi ja sarin lieve.
Kassi ja housunpuntti.
Kassi ja halloween-sormi.
Kassi ja olkapää.
Kassi ja käsi.
Kassi ja housunpuntti.
(Huomaa: Teea Traders)
Kassi ja kori.
Poitsu halusi itse kuvaan, että en mitenkään ahdistellut häntä. 
Pervo-täti tulee ja nappaa...
Pervo-täti tulee ja nappaa...
Viinirypäleitä piti ostaa iso kasa, koska olemme ruvenneet juomaan tuoretuoretta viinirypälemehua. Muutenkin olemme alkaneet juoda itse tehtyjä mehuja - vesimeloni, omena, viinirypäleet, porkkana ja kinnow on kokeiltu ja hyviksi havaittu, ja nyt odotellaan jo ihan liekeissä mangosesonkia.
Pysäköintihinnasto 2-, 3- ja 4-pyöräisille.
Torikäynnin seurauksena jääkaapissa on taas niin paljon vihanneksia, että minun piti kirjoittaa kaikkien vihannesten nimet ylös paperille, jotta muistan, mitä siellä on!
Tämähän alkaa muistuttaa jo anopin jääkaappia.
Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa varmaan ylös myös vihannesten koordinaatit!
Kävimme katsomassa appiukon kanssa myös yhtä tonttia, joka sijaitsi lähellä vanhoja Golcondan raunioita (Golcondasta olen kirjoitellut aiemmin täällä). Kun ajoimme tontin portista sisään, yllätyimme, sillä tontti ei ollutkaan tyhjä, vaan siellä sijaitsi vanha talo. Eikä talo ollutkaan ihan mikä tahansa talo, vaan nizam-kuninkaiden aikakaudelta peräisin oleva kuninkaan asumus. Talolla oli ikää siis kolmisensataa vuotta.
Vaikka talo oli aika ränsistynyt, merkkejä entisajan loistosta oli vieläkin näkyvissä.
Ihastuin taloon ja paikkaan valtavasti (sen näkee näistä kuvien määrästäkin, hihii), ja olisin voinut viettää tuolla koko päivän tutkimalla jokaisen huoneen ja nurkan. Tosin se olisi saattanut olla hieman pelottavaa, koska sisällä olisi varmasti ollut rottia, liskoja ja muita pikkuasukkeja - tai itse kummitus!
Olisipa olemassa semmoinen aikakone, jolla voisi siirtyä ajassa taaksepäin! Olisi ihana päästä näkemään, millaista elämää talossa vietettiin silloin joskus ja miltä ihmiset silloin näyttivät!
Talon takana oli vesiallas, josta ennen muinoin saatiin juomavesi. Nyt vesi oli ihan vihreää, ja siinä uiskenteli kilpikonnia, joita en harmikseni saanut kuvaan.
Yhdessä muurissa oli kulunut miehen kuva; olisikohan ollut itse kuningas?
Talo ei ollut ihan autio, sillä sen yhdessä osassa asui perhe, joka oli ilmeisesti kai jotain kaukaista sukua edesmenneelle kuningassuvulle. Tonttia meille esitellyt mies soitti talossa asuvalle miehelle, joka päästi meidät kurkkimaan myös talon sisäpihan puolelle.
Sisäpihalla järjestettiin ennen muinoin juhlia, ja sieluni silmillä voin melkein nähdä, kuinka täällä juhlitaan.
Tehtävä: etsi kuvasta kolme virhettä, miksi tämä ei voisi olla 1700-luvulta.
(Kuva suurenee kuvan vieressä klikkaamalla.)
(Kuva suurenee kuvan vieressä klikkaamalla.)
Onneksi kuitenkin päätit ottaa kameran messiin;D Ihania kasseja,aikamoinen valikoima;D Ja tuo talo;voi ihan kuvitella millainen se on ollut parhaassa loistossaan;vähän sääli,että se on noin päässyt rapistumaan.
VastaaPoistaJa tsemppiä pesukoneellesi,toivottavasti se vielä löytää tiensä takaisin teille-toimivana..
Vautsi tuota jääkaappia!!! iiiik! On se kyllä huiman täynnä. HUI! Siellä olisi vaikka mitä maisteltavaa. :) Ja oih, ihana tuo talo. Olisi ihana ostaa tuollainen ja alkaa entisöimään sitä pikkuhiljaa!
VastaaPoistaVarmaan ollut aika hieno talo aikanaan. Nuo satelliittilautaset ei taida olla 1700-luvulta.
VastaaPoistaOsaatko sä murtaa oikealla kädella tuota leipää ja olla koskematta siihen vasemmalla? minä en
Yaelian, harmitti tosiaan tuo talo, kun ajatteli miten upea se saattaisi olla vieläkin, jos sitä olisi pidetty kunnossa. Nyt se on määrätty purettavaksi, kun sille tuskin enää kannattaa tehdä mitään, eikä korjaamiseen löydy varmaan kiinnostustakaan. Harmi!
VastaaPoistaLaura, hihii, juu, kaikkea löytyy. Suurin murhe on nyt, että pitäisi keretä laittamaan kaikista vihanneksista ruokaa ennen kuin ne menee pilalle... Nyt ei saa mennä vähään aikaan kauppaan, ennen kuin saan jääkaappia vähän tyhjemmäksi. :-)
Minustakin olisi ihana entisöidä tuota taloa! En yleensä ole mikään vanhan entisöijä-tyyppi (vissiin siksi, kun olen niin laiska, hih), mutta tuossa talossa oli sellaista charmia, että mieluusti tuota remontoisi.
Allu, joo, ne satellittilautasethan siellä katolla töröttävät. :-) Osaan kyllä syödä tuota leipää pelkästään oikealla kädellä, mutta joskus kun leipä on sellaista sitkeämpää, sen kanssa saa kyllä tehdä ihan töitä, että saa siitä palasia irti.