Koiramaista elämää

Allun kirjoitettua postauksen ihanasta koiruliinista, joka osaa lätkäistä tassua high five -tyyliin, muistin, että yhdellä minunkin koiraystävälläni on erikoistaito: se osaa pyytää pöydästä herkkuja heiluttelemalla tassujaan hauskasti ilmassa. Tässä video todisteeksi ystäväni poikkeuksellisista taidoista. :-)


Olen monesti miettinyt, onkohan koiran elämä niin leppoisaa kuin miltä se näyttää. Onneksi pääsin raottamaan hieman koiraelämän saloja, kun pääsin käsiksi erään toisen koiruuden päiväkirjaan. Tässä ote tämän ystävän päiväkirjasta:

25.8.2011 Hau, hau, päiväkirja!

Aamu alkoi tavalliseen tapaan, kun kävin tervehtimässä postinjakajaa postiluukun raosta. Naapurin Pele komppasi minua, ja pian haukahtelimme toisillemme ovien läpi. Isäntä heitti minua sukalla, ja minä pomppasin isännän ja emännän päälle sänkyyn.

Kun isäntä oli lähdössä töihin, tein isännälle hieman jekkua, ja piilotin hänen kenkänsä. Isäntä haeskeli kenkäänsä tosi pitkään ja manasi koko ajan hirveästi. Minä seurasin tilannetta sohvan takaa. Lopulta isäntä löysi kenkänsä (pyykkikorista), mutta unohti lounasrasiansa kotiin.

Minulla oli kova pissihätä, mutta emäntä höpisi puhelimessa ihan hirveän kauan. Minä retuutin kaulapantaa ympäri huushollia ja vispasin hännälläni niin, että se meinasi lähteä irti. Yritin myös tehdä äänimerkkejä tiputtamalla muun muassa yhden kattilan tiskipöydältä. Lopulta pääsin ulos ja lempipuuhaani, eli haistelemaan kavereiden pissejä.

Vietimme koirapuistossa ainakin puoli päivää, ja emäntä valitti saaneensa raittiin ilman myrkytyksen. Mitähän sekin oikein tarkoittaa? Puistossa tapasin kaksi hyvää ystävääni, Sepon ja Toffen, joiden kanssa juoksin kilpaa niin, että aita meinasi kaatua. Emäntä heitteli frisbee-lätkää veteen, ja minä tunnollisena poikana noudin, vaikka en yhtään tykkää, kun turkki kastuu. Ravistelin itseäni pitkään ja hartaasti ihan emännän vieressä, ja emäntä kirkui. Minua nauratti niin, että piti kieriskellä vielä hiekassakin.

Kotimatkalla kävimme kaupassa, jonka edessä joku karvainen mies kävi rapsuttamassa minua. Olikohan hän jotain sukua koiralle? Kauppakassi haisi niin hyvälle, että nuuskin sitä melkein koko matkan kotiin. Kotona juoksin ympäri huushollia, koska tiesin, että pian saisin lempimakkaraani. Voi veljet, mikä nautinto!

Illalla kävimme vielä kävelyllä, joka kyllä loppui aika lyhyeen, koska minulla ei kuulemma ole mitään käytöstapoja. Minkä minä sille voin, että ihmiset levittelevät piknik-herkkujaan ympäri puistoa. Emäntä sanoi, että koska olin tänään niin tuhma, en saa huomenna ollenkaan koiranmakkaraa. Nyt mökötän sängyn alla enkä tule esiin, ennen kuin emäntä oikein maanittelee.