Kesäisiä kuulumisia

Nämä viikot Suomessa ovat olleet melkoisen kiireisiä, ja välillä onkin tuntunut siltä, että elämä on yhtä kassien pakkaamista ja purkamista. Tälläkin hetkellä purkamattomat kassit odottavat selvittelyä makuuhuoneen nurkassa, mutta en nyt jaksa ottaa asiasta mitään stressiä.

Juhannuksen tienoo kului rattoisasti Itä-Suomessa vanhempien luona, vaikka ilmat eivät meitä oikein suosineetkaan. Oli ihana tavata rakkaita ihmisiä ja ihmetellä kummityttöjen muutaman kuukauden aikana tapahtunutta kasvua ja kehitystä.

Aina yhtä aurinkoinen nuorempi kummityttö. :-)

Isompi kummityttö oli saanut nimpparilahjaksi uivan nuken, ja siitä riitti kovasti hupia meille aikuisillekin. Ei meidän lapsuudessamme vain tuommoisia ollut! :-D

Suomen kesää on joskus ihasteltu kovastakin vauhdista auton ikkunasta. Meidän äiskä ei ollenkaan tajunnut näitä minun taidekuviani, mutta omasta mielestäni nämä ovat tietenkin ihan järjettömän hienoja!
Tällainen bongattiin Sulkavalla. :-D

Viikko takaperin koitti sitten suuri hetki, kun Bobbyn ja Fadilin oli määrä saapua Intiasta Suomeen. Kumpikaan ei ole aiemmin käynyt missään ulkomailla, joten puhelimet pirisivät aika tiuhaan tahtiin ennen matkaa. Helsinki-Vantaalla meitä vastassa olijoita jännitti, pääsisivätkö pojat perille Suomeen, ja jännitys kerkesi jo muuttua hermostukseksi, ennen kuin poikien naamat ilmestyivät terminaaliin.

Heti ensimmäisenä päivänä otimme kosketusta mm. Espoon merimaisemiin...

... ja Helsingin yöelämään.

Kysyin pojilta, että eikö heitä ihmetytä, kun ihmiset makaavat rannalla puolialastomina. Eivät he ainakaan tunnustaneet, että asiassa olisi ollut mitään ihmettelemistä, mutta kovin lähelle uimarantaa he eivät kuitenkaan tohtineet mennä. :-)

Kun ajelimme Espoon rannikkoa pitkin ja pojat kuulivat, että koko Suomessa on suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Hyderabadin kaupungissa, he ihmettelivät kovasti sitä, miksi täällä sitten on niin paljon veneitä ja autoja. Veneiden määrään itsekin havahduin, sillä näimme matkallamme aika monta venesatamaa. Pitkät kesälomat, lomailu ja matkustelu ovat monelle intialaiselle tuntemattomia käsitteitä ja Fadil totesikin osuvasti, että "täällä ihmiset osaavat todella nauttia elämästä". Tässä suhteessa Intiaa ja Suomea tuskin voi vertailla keskenään; onhan elämä Intiassa monesti melkoista eloonjäämistaistelua.

Helsingin yöelämään tutustumisen aloitimme Kampin aukiolta. Viereisessä pöydässä istui kaatokännissä oleva nainen, joka ensin kompuroi pöytäämme sönkkäämään jotakin Bollywood-potaskaa hindiksi ja englanniksi. Sen jälkeen nainen poistui takavasemmalle ja oksensi komeassa kaaressa vain muutaman metrin päähän pöydästämme. Näin meillä Suomessa nautitaan elämästä!

Päivä Bobbyn ja Fadilin saapumisen jälkeen Helsinki-Vantaalle putkahti New Yorkista myös S:n veli, ja tällä kokoonpanolla suunnistimme sitten taas kohti Itä-Suomea. Matkalla pysähdyimme mm. Lappeenrannassa, josta kaikki tykkäsivät kovasti.

Vierailu vanhempieni luona sujui oikein mukavasti, vaikka meitä tervehtikin melkoinen ukkosmyräkkä, joka onneksi meni ohi aika nopeasti. Äiti oli valmistanut meille herkkuja, mm. suomalaista mansikkakakkua, joka oli varsinkin Bobbyn mieleen: Koko loppuajomatkan Bobby oli nimittäin kitissyt haluavansa mansikoita, ja paikallisesta marketista niitä sitten löytyikin. Kassajono oli kuitenkin niin pitkä, että pojat eivät jaksaneet jäädä jonottamaan. Kun äiti sitten kantoi mansikkakakun pöytään, Bobby napsi mansikat kakun päältä suoraan suuhunsa. :-D

Myöhemmin kävimme veneajelulla, jonka jälkeen pojat saunoivat rantasaunassa oikein pitkän kaavan mukaan (intialaisittain kalsarit jalassa tietenkin). Järvessäkin he taisivat käydä kaksi kertaa, vaikka veden lämpötila ei juurikaan päätä huimannut. Pointsit rohkeudesta! Kuuleman mukaan myös vihtominen oli ollut suosittua, ja vihdoilla oli mätkitty niin itseä kuin kaveriakin oikein kunnolla. :-D Loppuillasta söimme sekalaisia herkkuja maailmalta, ja varsinkin ruispuikulat, quesadillat ja savustetut ahvenet katosivat pöydästä alta aikayksikön.

Vierailu Itä-Suomessa jäi pojilta aika lyhyeksi, sillä he lähtivät jo seuraavana aamuna junalla koti Helsinkiä, josta jatkoivat illalla laivalla kohti Tukholmaa. Tukholmassa he olivat pari yötä, josta matka jatkui Riikaan. Minä ja ukkeli jäimme vielä Itä-Suomeen kesästä nauttimaan.

Heti kun silmä vältti, nämä olivat leikkineet pukuleikkejä ja kaivaneet esiin Eiswein-pullon...

Verkoilla...

... ja kalansaalis.

Riikassa poikien seuraan oli määrä liittyä Amerikan-serkun, jonka piti lentää keskiviikkona New Yorkista Helsingin kautta Riikaan. Serkku on hyvin kiireinen mies, ja hänen oli tarkoitus olla täällä vain neljä päivää. Alun perin serkun ei ollut edes tarkoitus tulla, mutta hän tuli kuulemma niin kateelliseksi ajatuksesta, että tämä poppoo huvittelisi Suomessa ilman häntä, että muutaman päivän vapaa ja lentolippu oli järjestettävä, maksoi mitä maksoi. Serkku oli pääättänyt tehdä vaikutuksen lääkärikollegoihinsa olemalla töissä viimeiseen asti ja lähtemällä työvuoron jälkeen suoraan sairaalasta lentokentälle. Matkalla JFK:n lentokentälle serkku keksi, että hän haluaa tehdä vaikutuksen myös meihin ja pysähtyi ostamaan tuliaisia jostakin kaupasta. Koneen lähtöhetkillä serkku sitten soitti New Yorkin kentältä, että hän oli myöhästynyt lennolta ja että ei lopulta onnistunut tekemään vaikutusta kehenkään. :-D Serkku oli kuitenkin saanut pientä lisämaksua vastaan uuden lentolipun ja pääsi tulemaan vihdoinkin tänään Suomeen. Äsken hän pyörähti S:n kanssa tässä meillä, ja seuraavaksi taitaa taas yöelämä kutsua näitä herroja. Varo, Helsinki... :-)