Treffit Abu Dhabissa

Ukkeli oli menossa tammikuun alussa Dubaihin muutamaksi päiväksi, ja hän keksi, että jospa lentäisinkin sitä kautta Intiaan ja treffaisimme Abu Dhabin lentokentällä. Testasin siis ensimmäistä kertaa Etihad-lentoyhtiön ja lensin Hyderabadiin Kööpenhaminan ja Abu Dhabin kautta. 

Espoossa oli lähtöaamuna pakkasta 14 astetta, mutta arvelin selviäväni lentokentälle ja siitä eteenpäin vanhassa tutussa verkkarissa ja ilman päällystakkia. Ei edes palellut. 😅 

Virkapuku taas päälle ja menoksi!

Ensimmäistä lentoa Helsingistä Köpikseen operoi Finnair, eikä lento kestänyt kuin puolisentoista tuntia. 

Aamiainen oli hyvä, ja Iittalan astiat ja tuoreet hedelmät ilahduttivat. 

Köpiksessä oli vastassa yksi aste pakkasta ja selkeä ja helposti hahmotettava lentokenttä. Olin luullut, että joutuisin menemään vielä Köpiksessä turvatarkastuksen läpi, mutta onneksi pelkkä passintarkastus riitti. 

Löysin läheltä lähtöporttia hieman omituisen Eventyr-loungen, jonne pesiydyin odottelemaan Abu Dhabin lentoa. 

Kyseiseen loungeen ei päässyt Etihadin bisnesluokan lipulla, mikä vähän ihmetytti, kun sinne olisi päässyt kuitenkin Emiratesin, Qatar Airwaysin ja jopa Air Indian vastaavalla lipulla. Onneksi minulla oli Priority Pass, jolla ovet aukesivat, niin ei tarvinnut maksaa sisäänpääsystä. 

Loungen ruoka ei suuremmin houkutellut, mutta eipä ollut nälkäkään, ja viinitkin olisivat olleet tarjolla hupaisasti automaatissa. 

Tästä tunnistaa laadun. 🤣

Etihadin lennoille istumapaikkaa valitessani minulta oli meinannut mennä sormi suuhun, sillä istuinkartat näyttivät niin oudoilta. 

 

Tuotti vaikeuksia tajuta, missä tuossa on edes käytävä ja mikä on 'rear facing seat' (selkä menosuuntaan oleva istumapaikka). En ollut koskaan nähnyt lentokoneessa muita kuin naama menosuuntaan päin olevia istuimia, enkä uskaltanut nytkään kokeilla toiseen suuntaan olevaa paikkaa, kun pelkäsin matkapahoinvointia.  

Kyseinen bisnesluokka livenä.

Oma istumapaikkani 10K.  

Pöydällä odottivat ruokalista ja hygieniapakkaus.

Hygieniapakkaus oli sisällöltään hyvin tavanomainen: kasvomaski, kasvo-vartalovoide, kasvosuihke, huulirasva, hammasharja ja -tahna sekä korvatulpat.

Nalleillekin löytyi oma paikka, ja he saivat lentoemännältä heti ihastelua: "Voi miten söpöjä!" 🤭

Tuntui vähän absurdilta, kun vieressä istuva tyyppi istui eri suuntaan kuin minä, mutta äkkiä tähänkin tottui. Ihmettelen kyllä suuresti, miksi joku haluaa istua lennolla selkä menosuuntaan ja miksi tuollaisia paikkoja edes on.

Otin noususta videon, ja videon loppupuolella näkyvä silta ihmetytti, kun se näytti päättyvän pienelle saarelle, jolla ei ollut mitään. Googletin asiasta, ja kävi ilmi, että kyseessä on Juutinrauman silta, joka yhdistää Tanskan ja Ruotsin ja joka sukeltaa kyseiseltä pikkusaarelta tunneliin. 

Etihadin palvelu oli hieman hitaampaa kuin mihin olen tottunut. Yleensä ainakin Lufthansalla saa aterian hyvinkin pian lähdön jälkeen, mutta Etihadilla ateria tuli suunnilleen kaksi tuntia koneen noususta. Tämä oli minusta vähän ärsyttävää, sillä olisi kiva ensin syödä ja juoda ja sitten chillailla loppumatka eikä odotella kahta tuntia, jotta jotain alkaisi tapahtua. Ymmärrän toki, että yhdeltätoista ei ole välttämättä vielä mikään lounasaika, mutta kun sama toistui toisellakin Etihadin lennolla Abu Dhabista Hyderabadiin, tulin siihen tulokseen, että Etihadilla on tämmöinen tyyli. 

Otin alkuun arabialaisen meze-lautasen. 

Pääruoaksi sitten lammasbiryania. 

Jälkiruoaksi olin pyytänyt vain hedelmälautasen, mutta kun jälkiruoan aika lähestyi, olinkin muuttanut mieleni ja pyysin hedelmien lisäksi myös jäätelöä, kahvia ja konjakkia. 🤣

Näiden jälkeen en sitten tarvinnutkaan enää mitään muuta, eikä Abu Dhabiinkaan ollut enää pitkä matka, koska lento Köpiksestä sinne kestää kokonaisuudessaan vähän yli kuusi tuntia.

Laskeutumassa Abu Dhabiin.

Ukkeli löytyi pienen hakemisen jälkeen yhdestä loungesta läheltä seuraavan lennon lähtöporttia.

Jälleennäkeminen iskän kanssa melkein kuukauden eron jälkeen. 😊

Ukkeli omi nallet viimeisellä lennolla itselleen. 🤭

Viimeisellä lennollakin tuli taas syötyä ja juotua pitkän kaavan mukaan, mutta ei siitä nyt sen enempää, jotta pääsemme joskus perillekin.

Intia on siirtynyt nykyaikaan, ja maahantulokortit pitää täyttää nykyään sähköisesti aikaisintaan viisi päivää ennen maahan saapumista, mutta silti maahantulojonossa tuntui kestävän ikuisuus. Joskus hieman ennen kolmea yöllä pääsimme vihdoin ulos Hyderabadin lentokentältä, ja ukkeli saattoi soittaa autonkuljettajalle, että tämä saisi ajaa terminaalin eteen.

Joltakulta oli loppunut ilmeisesti tavaratila, mutta onneksi tilaa löytyy lisää auton katolta. 🤣

Autonkuljettaja oli tyhjentänyt makuuhuoneestamme hyllyt, pyyhkinyt ne niin puhtaiksi, että niiltä olisi voinut syödä, ja pedannut sängyn hienommin kuin yhdessäkään hotellissa pedataan. Jumppamattonikin oli asteltu näkyvälle paikalle hyllyyn. Viime vuonnahan sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes se löytyi viimein yhdeltä parvekkeelta ylähyllyn perimmäisestä nurkasta. 

Minulla on anoppilassa jumppamaton lisäksi pari kahvakuulaa ja parit käsipainot, ja ne ovat semmoinen hätävara, jos ei ole salijäsenyyttä. Salijäsenyys järjestyi kuitenkin jo tänään sunnuntaina, mutta siitä ehkä seuraavassa postauksessa lisää. Tosin täällä ovat kaikki niin yskäisiä ja nuhaisia (ukkeli mukaan lukien), että on vain ajan kysymys, milloin minäkin saan jonkin taudin.

Anopin kukkia.

Ukkeli halusi heti Starbucksiin.

 

Löysin Savonlinnan Cittarin "kesäalesta" kahdet kesäkengät superhalvalla. Nämä maksoivat kymmenen euroa. Kannattaa ostella kesäkenkiä tammikuun alussa. 🤣

Eilen illalla piti heti päästä – minnepä muuallekaan – kuin Durgam Cheruvun puistoon kävelemään.

Söpö kissa anoppilan parkkipaikalla. 

Tie oli myllätty, ja liikennejärjestelyt olivat muuttuneet.

Minun ja ukkelin parveke näkyy tuolla nuolen osoittamassa paikassa.

Anoppilan edessä oleva pelialue on edelleenkin hyvin suosittu.

Puiston portilla oli vastassa yllätys, kun lippukopissa ei ollutkaan ketään, vaan sisäänpääsy oli ilmainen. En ollut asiasta pahoillani, koska näin säästyin jonottamiselta ja kyynärpäätaktikoinnilta, jota tarvitaan usein viikonloppuisin. 

Järven nähdessäni hieman järkytyin, sillä järvi oli rehevöitynyt vuoden aikana todella pahasti. 

Kaikki kuvissa näkyvät alueet olivat viime vuonna vielä avovettä. 🫣 Järveen lasketaan kaikenlaisia likavesiä, mikä on ilmeisesti syynä rehevöitymiseen. Tämä seikka huomioon ottaen oli ällöttävää huomata, että kalastaminen järvellä jatkuu edelleen. 

Tälla laitteella olisi ilmeisesti tarkoitus siivota järveä.

Puistossa oli putkityöt käynnissä. 

Se surullisenkuuluisa moskeijan raato.

Sähköauton latauspaikkoja puiston vieressä.

Kotiin anoppilaan päästyäni totesin, että enpä taidakaan mennä tällä hissillä, kun se on taas pysähtynyt ties minne. 

Kyseinen hissi tuo kivasti jännitystä elämään, kun koskaan ei tiedä, toimiiko hissi vai ei, ja minne se pysähtyy. Onneksi hississä metalliset verkko-ovet, joiden kautta hissiin tulee ilmaa, jos hissi jää jumiin. Hissi on niin likainenkin, että ei tee mieli mennä kovin lähelle seiniä eikä koskea mihinkään. 

Illalla lähdimme ukkelin ja autonkuljettajan kanssa vanhaan tuttuun Panchakattu Dosaan syömään. 

Tällä kertaa ravintolassa ei ollut onneksi mikään kamala ruuhka, vaikka olikin lauantai-ilta, koska ensi viikolla on Sankranti-juhla, ja moni on jo lähtenyt kotiseudulleen viettämään Sankrantia. 

Ravintola toimii itsepalveluperiaatteella, eli ruoat tilataan tiskiltä, ja kuittiin tulee tilausnumero. Kun tilaus valmistuu, tiskiltä huudetaan vastaava numero kovaan ääneen, ja annoksen saa hakea tiskiltä. 

Listan kalleimmat annokset näyttävät maksavan 110 rupiaa eli 1,1 euroa.

Panchakattu dosa on muuten kasvisravintola, kuten tämänkaltaiset dosa- ja idli-paikat yleensä ovat.  

Tässä on valmistumassa uttapam- ja dosa-lättyjä.

Vada-rinkilöitä. 

Sitten ruokamme saapui, ja oli kuin olisin taivaaseen päässyt. 🤭

Erityisesti idli-kakkuset olivat tällä kertaa hyviä ja tuo punainen chutney niin tulista ja herkullista, että sitä olisi saanut olla lautasella huomattavasti enemmänkin.

Masala dosa (eli perunatäytteinen dosa) oli todella hyvää sekin.

Taidankin lopetella näihin ruokakuviin ja toivotella kivaa sunnuntain jatkoa!