Vuodenvaihde

Tuli vietettyä vuodenvaihde Savonlinnassa, vaikka joulun vietto siellä jäikin välistä. Päätin matkustaa Ääslinnaan tällä kertaa poikkeuksellisesti junalla, koska loppuviikoksi oli luvattu huonoa ajokeliä. Muutenkin tuntui kivalta ajatukselta vain istua junassa ja puuhailla kaikenlaista samalla, kun juna vie eteenpäin.  

Kun lähtee päivän ensimmäisellä junalla, pääsee ajoissa perille.

Sekin on mukavaa, että nykyään junassakin on valinnanvaraa, millaisella paikalla haluaa matkustaa. Kammoan junassa kaikenlaisia kälättäjiä, jotka jaarittelevat koko elämäntarinansa joko vierustoverille tai kännykkään niin suureen ääneen, että kaikkien muidenkin on pakko kuunnella kaikki jännittävät yksityiskohdat. Otan junassa siksi aina erillisen kahden hengen kopin, jos semmoinen on vain saatavilla.

Koppini välillä Helsinki–Parikkala.

Koska kopissa on istuimet molempiin suuntiin, ei tarvitse pelätä sitäkään, että jos joutuukin istumaan selkä menosuuntaan. Minä kun en pysty tekemään junamatkalla juuri mitään, jos joudun istumaan selkä menosuuntaan päin, koska tulen niin pahoinvoivaksi. Kerran en malttanut olla katselematta jotain ohjelmaa läppäriltä, ja perillä oli sitten kiva hoippua naama valkoisena ulos junasta. 

Hyvin olen saanut tämänkin tilan täytettyä. 🤭 Vanha Setä lähti mukaan, koska hän jäi äidille hoitoon.

Parikkalassa pitää vaihtaa kiskobussiin, mutta menomatkalla vaihto on helppo, kun kiskobussi lähtee viereiseltä raiteelta. 

Melkein perillä! 

Sisko oli päivittänyt äidin ovikoristeen asusteet. 

Totesin joulukuussa pakollisen treenitauon myötä, että ei minusta ole sohvaperunaksi, vaikka hetken aikaa ajattelin, että semmoinenkin elämäntyyli saattaisi minulta onnistua. Oikein huomasin, että mitä enemmän päiviä kului, sitä mustemmaksi mieleni muuttui, kun en päässyt liikkumaan kunnolla. Tallinnan hotellissa olisin voinut mennä salille, koska hotellissa oli erinomainen sali, mutta treenivaatteiden peseminen ja kuivattelu hotellihuoneessa ei taas oikein innostanut. Niinpä treenitaukoni venyi kahden viikon mittaiseksi, ja pääni meinasi hajota. 🫣

Savonlinnassa tein uusvanhan lajikokeilun, kun kävin vesijuoksemassa uimahallissa. Tämä siksi, että se SC-nivel ei kestä uimista. Olen vesijuossut muistaakseni vain kerran aiemmin, ja silläkin kerralla meinasin hukkua, kun touhu nauratti niin kovasti. Vesijuoksun hidas etenemisvauhti kun tuntui niin koomiselta. 

Menin Savonlinnan uimahalliin heti aamukuudelta, kun halli aukesi. Kello 5.58 oven edessä oli jo jonoa, ja parkkipaikalta tuli koko ajan lisää ihmisiä. 

Aamuvirkkuja uimareita tuntuu olevan niin Espoossa kuin Savossakin. 

Tuli taas hieman törttöiltyäkin, kun naisten pesuhuoneessa vessaa etsiessäni meinasin viuhahtaa alasti uimahallin puolelle. Ihan viime tingassa tajusin, että jaa täällä onkin uima-allas eikä vessa. 🫣 

Vesijuoksemaan mennessäni jäin etsimään katseellani vesijuoksuvöitä, mutta niitä ei näkynyt missään. Siinä haahuillessani uimavalvoja lähestyi minua käsi ojossa: täällä pitää pitää hiukset kiinni, joten tässä olisi lainapompuloita. Sidoin tukkani ja kysyin vesijuoksuvöistä. Sain kuulla, että niitä ei lainaillakaan noin vain, vaan minun olisi pitänyt vuokrata semmoinen kassalta ja antaa saamani lipuke uimavalvojalle. Valvoja oli kuitenkin niin ystävällinen, että lupasi lainata minulle vyön tällä kertaa ilmaiseksi. 

Valvojan tuotua minulle juoksuvyön hämmennyin: se oli oranssi ja ihan eri muotoinen kuin ne vyöt, jotka olin nähnyt aamulla netissä. Olin varmuuden vuoksi googlettanut ennen lähtöäni, miten päin vesijuoksuvyö puetaan päälle, etten nolaisi itseäni, mutta internetin vyöt olivat olleet ihan erinäköisiä kuin tämä oranssi härpäke. Niinpä jouduin pyytämään valvojalta, josko hän viitsisi näyttää, miten vyö puetaan päälle. 🫣

Vesijuoksu itsessään oli kuitenkin tosi kivaa (nyt kun osasin jo varautua siihen, että eteneminen on hidasta), ja taidanpa ottaa vesijuoksun ihan vakkarilajikseni. Monella juoksijalla näytti olevan käsissään jonkinlaiset "räpylät", jotka ilmeisesti edesauttavat etenemistä. Semmoisia en meinannut kuitenkaan ainakaan ihan vielä hankkia.

Kävin Savonlinnassa myös pari kertaa salilla, ja koska äiti oli muuttanut keskustaan, entinen sali oli nyt liian kaukana. Keskustan Kristallisport sen sijaan oli lyhyen kävelymatkan päässä, ja sisään pääsi kertamaksulla (10,9 e).

Savonlinnan keskusta varhain uudenvuodenaattona. 

Olin käynyt Kristallissa joskus aiemminkin, mutta siitä oli tosi pitkä aika. Sali oli muuttunut tällä välin tosi paljon – edukseen. Tilaa oli tullut rutkasti lisää, ja paikkoja oli järjestelty uudelleen. 

Kristallisportissa on minusta poikeuksellisen hyvä tunnelma, ja tykkään siitä, että ihmiset moikkailevat toisiaan – ainakin aikaisin aamulla. Lisäksi salilla on hauskan humoristinen ote.

Pakkasta oli Savonlinnassa koko ajan reilusti, ja jo Savonlinnaan mennessäni siellä oli ihan täysi talvi (Espoossahan oli joulukuun lopussa vielä musta maa). 

Kävin kuitenkin kävelylläkin nautiskelemassa kirpeästä talvipäivästä. 

Lippakioski kesää odottamassa.

Sorsapoloiset hieman surettivat. 

Emme juhlineet vuoden vaihtumista sen kummemmin, emmekä viitsineet lähteä edes ulos, kun oli niin kylmä. Kaupungin raketit näkyivät äidin ikkunoista, joten ei ollut välttämätöntä lähteä niidenkään takia mihinkään. Kaupungin raketit ammutaan muuten jo kymmeneltä, mikä on erinomainen asia, jos sattuu olemaan iltauninen. 

Minua väsytti niin hirveästi, että oli pakko mennä nukkumaan jo kaupungin ilotulitusten päätyttyä. Aika noloa, mutta mitäs olin noussut niin aikaisin. Iloitsin taas "Lampaastani" eli AcousticSheep-kuulokepannasta, joka päässä pystyn nukkumaan vaikka millaisessa melussa. 

Panta on ollut minulla jo vuosia, ja se on pelastanut yöuneni vaikka kuinka monta kertaa. En pysty nukkumaan minkäänlaiset napit tai korvatulpat korvissa, mutta panta asettuu pään ympärille kuten hikinauha. Sisällä on litteä akku ja litteät kuulokkeet, joiden kautta voi kuunnella kännykästä mitä haluaa. 

Ladattava akku.

Minä kuuntelen pannalla – yllätys, yllätys – tuulettimen ääntä. 🤣 Olen oikein luonut Spotifyhin kymmenen tunnin mittaisen soittolistan, jossa on pelkästään tuulettimen ääntä. Hulluutta on monenlaista. 

Ainoa huono puoli pannassa on se, että se on valmistettu fleecestä, ja jos on kuuma, panta hiostaa. Olen haaveillut tilaavani toisenkin pannan, joka on valmistettu viileämmästä materiaalista, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. 

Saimme äidin kanssa aloittaa taas uudet Coelhon kalenterit, jotka toimivat meillä päiväkirjoina. 

Savonlinnassa ei tullut tällä kertaa otettua paljonkaan kuvia, joten tämä kooste alkaa olla tässä. 

Paluumatkalla vaihto Parikkalassa (ison matkalaukun kera) on kinkkisempi, kun joutuu vaihtamaan raidetta tunnelin kautta. 

Koirankoppeja ei ollut paluumatkalle vapaina, mutta Ekstra-luokkakin oli ihan kiva. 

Kulkuneuvo vaihtuu nyt junasta lentokoneeseen, sillä lähden parin päivän päästä Intiaan. On vielä paljon kaikenlaista hommaa ennen sitä, joten nämä höpinät olivat tässä.