Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 28. kesäkuuta 2023

Autoilevan ihmisen iloja

Toissa lauantaina saimme ukkelin kanssa yllättäen inspiraation ja lähdimme koeajamaan yhtä autoa Vantaalle. Auto tuntui minusta ihan avaruusalukselta, kun siinä oli niin paljon tekniikkaa, ja aivan liian isolta meille, mutta muuten ajokokemus oli oikein miellyttävä. 😆

Autossa oli heijastusnäyttö, eikä esimerkiksi ajonopeutta tarvitse enää pälyillä mittarista, kun nopeus näkyy "tiessä".

Koeajon jälkeen autokauppias kysyi, oliko meillä tarjota vaihtoautoa. No olihan meillä, melko loppuun ajettu, yli 18 ja puoli vuotta vanha Audi, jossa on esimerkiksi CD-soitin ja mukiteline. 😆 Sitä pyörimisnopeusanturiakaan emme olleet korjauttaneet, vaan varoitusvalot paloivat edelleen; ratti tärisi yli satasen vauhtia ajaessa, ja jos ajoi hiljaa, auton alta kuului vinkumista (joka ei tullut jarruista). Vaihtoauto kaikilla mausteilla! Autokauppias kävi kuitenkin koejamassa Audimme ja päätti tarjota siitä vaihdossa oikein rahaakin – peräti tuhat euroa. Koska summassa oli tuhat euroa enemmän kuin olin etukäteen ajatellut, tarjous kuulosti varteenotettavalta.

Tarkoitus ei ollut "missään nimessä" ostaa ensimmäistä koeajamaamme autoa, mutta jotenkin kummassa kuitenkin ilmoitimme maanantaina autokauppiaalle, että ostaisimme kyseisen auton. Kaupat tehtiin torstaina, mikä tarkoitti siis myös sitä, että meidän piti luopua pitkäaikaisesta palvelijastamme, rakkaasta Audi-vanhuksesta, joka ei ollut jättänyt meitä koskaan pulaan. Autosta oli niin paljon hyviä muistoja, ja sen kanssa oli nähty niin monenlaisia paikkoja, että hyvästely tuntui sen takia vähän vaikealta. Parhaita muistoja olivat ehdottomasti matkat Lappiin ja Viroon.

Pohjois-Norjassa vuonna 2018.

Poron ja Audin kohtaaminen.

Autojunalla matkustaminen oli aina yhtä jännittävää.

Viivikonnan hylätyssä kaivoskaupungissa Virossa.

Google Maps ajatti joskus ihmeellisille teille, ja Audihan ajoi, minne käskettiin, vaikka välillä pohja ottikin maahan kiinni.

Laivaan ajaminen oli huomattavasti vähemmän jännittävää kuin junaan ajaminen.

200 000 kilometriä tuli täyteen 16. heinäkuuta 2017.

Tänä keväänä nähtiin pientä draaman poikastakin, kun ukkelilta räjähti rengas kesken ajon. Ukkeli oli juuri päässyt Ruoholahden ohi, tullut Lauttasaaren sillalle ja nostanut nopeuden kahdeksaankymppiin, kun auton alta alkoi kuulua hirveää meteliä ja auton ohjaaminen muuttui vaikeaksi. Jotenkin kummassa ukkeli sai ajettua Hanasaaren bussipysäkille, jossa hän pystyi pysähtymään turvallisesti ja toteamaan, mitä oli käynyt. Audin Liikkumisturva oli voimassa vielä 18 vuoden jälkeenkin, ja pian partio tuli tutkimaan tilanteen ja vaihtamaan räjähtäneen renkaan vararenkaaseen – ilmaiseksi. Kävi ilmi, että renkaassa oli ollut naula, ja rengas oli räjähtänyt ilmeisesti sen takia.

Rengas – tai mitä siitä nyt on jäljellä. Tällä ukkeli ajeli melkein kolme kilometriä.

Viimeinen silmäys Audin mittaristoon ennen auton luovutusta. Kerkesimme ajaa autolla 298 147 kilometriä.

Intialaisilla on tapana suorittaa uudelle autolle auton vihkimisseremonia, autopuja, vähän samaan tapaan kuin se maidonkeittoseremonia suoritetaan uudelle kodille. Tämä autohan ei ollut mikään tuliterä tehtaalta tullut, toisin kuin Audi aikoinaan, vaan kuutisen vuotta vanha, mutta autopuja oli silti hyvä suorittaa. Pujaan kuuluisi oikeasti monta vaihetta ja elementtiä, mm. auton koristelu tuoreilla kukilla ja kookospähkinän rikkominen, mutta me päätimme hieman oikaista ja suorittaa vain seremonian tärkeimmän osan eli limettien yliajon.

Muutaman kilometrin päässä autoliikkeestä oli jokin teollisuusalue, ja ajoimme yhden hallin pihaan, kun pihalla ei näyttänyt olevan ketään. Oli nimittäin toivottavaa, että paikalla olisi mahdollisimman vähän yleisöä, sillä puuhamme olisivat saattaneet herättää sivustakatsojissa epätoivottua huomiota. Parkkialueen laitaan peruutettuani kävimme asettelemassa jokaisen renkaan alle limetin, koska kohta niiden yli ajettaisiin. Seisoimme hetken auton vieressä, liitimme kädet yhteen, ja ukkeli lausui jonkinlaisen rukouksen.

Limetti valmiina yliajettavaksi.

Sitten menimme autoon, käynnistimme moottorin ja ajoimme limettien yli. Ukkeli kurkkasi vielä ikkunasta, että kaikki limetit olivat tuusan nuuskana, joten saatoimme jatkaa matkaa hyvillä mielin. Nyt meillä olisi turvallisia ajoja tiedossa, kun autopuja oli tehty! 

Heti parkkialueelta tielle ajaessani auton alta kuului outoa ääntä, mutta koska ääni hävisi, luulin kuulleeni väärin. Hetken päästä auton alta alkoi kuitenkin kuulua kirskuntaa, joka voimistui hetki hetkeltä. Lopulta ääni oli niin kova, että totesin ukkelille, että on varmaankin paras ajaa takaisin autoliikkeeseen ja selvittää, mistä ääni tulee. Aikaakin oli jäljellä vielä puoli tuntia, ennen kuin liike sulkeutuisi ja väki lähtisi juhannuksen viettoon.

Niin sitten ajelimme hätävilkut päällä, hitaasti eteenpäin madellen, takaisin autoliikkeeseen, ja meteli oli semmoinen, että saapumisemme ei jäänyt varmasti keneltäkään huomaamatta. Ukkeli oli soittanut jo matkalta automyyjälle, joka tulikin heti pihalle katsomaan, mikä autossamme oli vikana. Toinen pihalla ollut myyjä epäili, että renkaan välissä saattoi olla kivi, ja kun automyyjämme liikutteli autoa hiljaa edestakaisin, ääni paikantui oikeaan eturenkaaseen. Ei mennyt aikaakaan, kun renkaan viereen putosi pieni kivi. Kun äänen lähde oli näin paikannettu ja "vika" korjattu, saatoimme vihdoin lähteä menemään. Pihalla ollut automyyjä neuvoi vielä ottamaan kiven kaupanpäällisiksi mukaan. 😆

Sunnuntaina oli edessä ensimmäinen pidempi ajo uudella autolla, kun lähdin pikavisiitille Savonlinnaan. Äiti oli tulossa pieneen operaatioon Espooseen, joten kävin hakemassa äidin meille. 

Onneksi en ollut menossa pääkaupunkiseudulle, koska juhannuksen paluuliikennettä näytti olevan aika tavalla.

Ajaminen oli niin miellyttävää kuin ajaminen voi ylipäänsä olla. Istuin oli mukava ja ergonominen (Audissahan joutui istumaan kuopassa), ja olisi tehnyt mieli ajaa koko matka pysähtymättä kertaakaan. Lisäksi auto kiihtyi sen verran reippaasti, että ohitustilanteet olivat ohi ennen kuin huomasinkaan. Vakionopeudensäädinkin oli niin älykäs, että jos se havaitsi edellä menevän (hitaammin kulkevan) auton olevan liian lähellä, se mukautti autoni vauhdin samaksi kuin edellä menevän ja nosti nopeuden taas tavoitenopeuteen, kun este oli edestä pois – siis ilman että minun tarvitsi edes koskea jarruun tai kaasuun.

Maanantaina olimme palailemassa äidin kanssa Savonlinnasta, ja matkaa kotiin Espooseen oli enää viitisen kilometriä, kun auton kojelautaan ilmestyi yhtäkkiä keltainen kolmio ja teksti "Drivetrain. Possible to continue journey". Olimme juuri nousemassa ramppia Kehä kakkoselle, ja edessä oli autojono, ja luulin, että auto varoitteli jonosta. Tajusin kuitenkin hyvin pian, että kyse oli jostain muusta, sillä auto ei meinannut liikkua eteenpäin, vaikka kuinka painoin kaasua. Sinnikkäästi kumminkin yritin etenemistä, kun ajotietokonekin sanoi, että matkaa voisi jatkaa. Kyllähän sitä mielellään tuommoista kehotusta uskoo. Vauhtimme oli kuitenkin sellainen, että kävelijätkin olisivat menneet meistä ohi, joten oli pakko laittaa taas hätävilkut päälle, körötellä tien sivussa ja antaa kiireisempien mennä ohitse. 

Siinä körötellessämme tuli mieleeni, että tätähän voisi vaikka googlettaa, joten soitin ukkelille, että katsopas Googlesta, mitä tuommoinen 'drivetrain' tarkoittaa. Ukkeli teki työtä käskettyä ja löysi ongelmaan ratkaisun: sammuta moottori 5–10 minuutiksi ja käynnistä se sen jälkeen uudelleen. Problem solved! 

Koska vauhtimme oli hitaammanpuoleinen, ehdin hyvin katsella maisemia ja etsiskellä kivaa pysähdyspaikkaa. Semmoinen löytyikin Suurpellon kupeesta jalkakäytävän laidasta yhden sillan alta. Kurvasin sillan alle, sammutin moottorin, ja sitten jäimme odottelemaan. Kun oli kulunut riittävästi aikaa, yritin käynnistää moottorin uudelleen, mutta auto vain tärisi. Ei ole normaalia käytöstä autolle, totesin, mutta yritin silti käynnistää auton vielä uudelleen. Kojelautaan tuli jotain muitakin ilmoituksia, mutta en ehtinyt lueskella niitä, kun oli kaikenlaista muuta puuhaa.

Lopulta oli todettava, että tässä sitä nyt oltiin eikä muuta voitaisi. Matinkylä oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Ai että miten olikin kivaa, kun kotiovi melkein näkyi, mutta eteenpäin ei päässyt. En ollut ottanut edes mitään hätänumeroja mukaan, koska "mitä nyt uudelle autolle voisi sattua", joten kilautin taas ukkelille. Olipa hyvä, että ukkelilla sattui olemaan etätyöpäivä, ja pääsin soittelemaan hänelle vähän väliä. 

Automyyjä oli sanonut, että jos auton kanssa tulisi jotain ongelmia, voisimme aina soittaa hänelle, mutta nyt puhelu meni vastaajaan. Ukkelilta tuli jatkuvalla syötöllä uusia numeroita, joihin voisin soitella, mutta kukaan ei vastannut. Onneksi sain vihdoin automyyjän toisella yrittämällä kiinni, ja myyjä antoi minulle selkeät toimintaohjeet: yhteydenotto Ifiin (jossa meillä on autovakuutus); hinausauto paikalle; minä, äiti sekä auto hinausauton kyydillä Vantaalle; sieltä meille sijaisauto; tavaroiden siirto meidän autosta sijaisautoon ja sijaisautolla kotiin. Sitten vain suunnitelmaa toteuttamaan.

Ifillä oli tosi näppärä systeemi, että kännykkään tuli linkki, johon piti täyttää vain auton rekisterinumero, vian laatu ja oma puhelinnumero. Mitään osoitettakaan ei tarvinnut antaa, kun GPS-paikannus paikantaisi meidät kartalta, ja tieto menisi suoraan hinausfirmaan. Jäimme odottelemaan hinausautoa, mutta sitä ei kuulunut. Hyvän tovin kuluttua puhelimeni soi, ja langan päässä oli Ifin vakuutusvirkailija, joka varmisteli sijaintiamme: paikannuksen mukaan näytimme nimittäin olevan Ruotsissa. Vakuuttelin miehelle, että kyllä me ihan Suomessa ja Espoossa olemme, ja osoitekin oli helppo antaa, kun olimme melkein kahden kadun risteyksessä, ja katujen nimet olivat melkein näköetäisyydellä. Annoin vielä miehelle lisätarkennuksen, että "olemme täällä sillan alla", ja mies hymisteli, että sehän kuulostaa lupaavalta. Kun kaikki tiedot oli annettu, mies lupasi vielä puhelun päätteeksi lähettää hinausauton "sinne sillan alle". 😆

Sillan alla.

Kyytimme on saapunut.

Hinausauton saapumisessa kesti sen verran kauan, että kerkesin jo hieman jännittämään, ehtisimmekö Vantaalle, ennen kuin autoliike menisi kuudelta kiinni. Viiden jälkeen hinausauto vihdoin saapui, mutta hinaussysteemien kokoamisessa kesti sen verran, että hilkulle se meni. 

Ensin nostettiin etupyörät kyytiin...

... ja sitten rakennettiin takarenkaille teline, jotta autoa pystyi vetämään.

Kun hinausato kurvasi vihdoin Vantaalla autoliikkeen pihaan, kello oli vähän vajaa kuusi. Mitä näinkään pihalla heti ensimmäiseksi: meidän vanhan Audimme. Siinä se katseli saattuettamme vähän vahingoniloisena ikään kuin kysyen "paraniko auto vaihtamalla?". 

Automyyjä ajoi pihaan sijaisauton kanssa, eikä minun tarvinnut kuin kuitata nimi yhteen paperiin, ja saatoimme jatkaa matkaa takaisin Espooseen (sitä ennen piti toki heitellä vielä tavaramme meidän autosta sijaisautoon). 

Autosta ei ole kuulunut vielä mitään, joten ei ole tiedossa, millainen vika autossa on tai miten kauan sen korjaamisessa kestää. Yksi asia on kuitenkin varma: luotto autoon on mennyt, eikä esimerkiksi jokin Viron road trip houkuttele yhtään. 😆

28 kommenttia:

  1. Vanhemmilla näyttää olevan sama auto kuin teillä ja valitettavasti siinäkin on ollut, onneksi hiukan pienempiä, kuin teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan kehveli. Ei hyvältä kuulosta! 🙄

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com28.6.2023 klo 11.51

    Olipas seikkailu uudella autolla, mulla ois menny hermot 😁💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli kuule lähellä mullakin hermojen menetys. 😅

      Poista
  3. No huh huh! En viitsi edes näyttää ukolle kuvaa tästä tarinasta tai se toteaisi heti jotain Bemareista... Mä tykkään, nätti! Mut en siitä, että se kenkkuilee.

    Me saatiin meidän Bemaria aikanaan ostaessa autostamme vaihdossa 1150e enemmän kuin me oltiin autosta maksettu! Ei pöllömpi kauppa. :D

    Ja tosta matkakuvasta Savonlinnaan mietin, että ootteko te siellä etelämpänä niin eri aikavyöhykkeellä, että teillä on vielä pääsiäisen paluuliikenne autoteillä? ;P

    Toivotaan, että bemari tulee kuntoon ja alkuhässäkät oli vain ohimeneviä pikkujuttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, ehkä on tosiaan parempi, jos pidät asian omana tietonasi. 🤭 Mulla ei ole muuta aiempaa kokemusta Bemareista kuin että on ollut joskus Bemareita vuokra-autona, ja siinä käytössä ei ole ilmennyt mitään ongelmia.

      Siis mitä ihmettä, miten on edes mahdollista saada autosta vaihdossa enemmän kuin mitä siitä oli maksanut. 😂 Mahtava juttu kyllä!

      Haha, hyvä että olit tarkkana ton pääsiäisen kanssa! 😂 Täytyykin muuttaa se juhannukseksi. Äiti toivotteli mulle juhannuksena hyvää vappua, ja mä olin nyt näköjään pääsiäisessä...

      Toivotaan todella näin, että tämä oli vain jokin alkuhässäkkä, ja tästä eteenpäin on luvassa pelkkää myötätuulta. Mulla on kyllä asiasta omat epäilykseni. 🙄 Eikä huollosta ole kuulunut vieläkään mitään...

      Poista
    2. Toi meidän autojuttu oli seuraavanlainen; ostettiin edullisin ja pienin eteenpäin kulkeva auto ekaks autoks Suomessa. PikkuPösö maksoi 850e. Rinta-Juippi mainostaa: "Tuo meille katsastettu autosi ja saat siitä yli 6000e maksavaan autoon 2000e hyvitystä." Teimme työtä käskettyä.

      Poista
    3. Voi vitsit että olitte ovelia! 😂 Hienosti bongattu tarjous!

      Ja kiitos Rinta-Juipista. Alankin käyttää nyt tuota nimeä (vai onkohan Rinta-Juippia enää edes olemassakaan). Mulla on muutenkin liuta "lempinimiä" ihmisille ja firmoille. Esim. Joe Biden on Joe Bidee ja Kekäle on Pökäle. 🤭

      Poista
    4. Ai mullakin on Sleepy Joelle sama "lempi?"nimi. Rattoisaa kesää autohuolista huolimatta. paskeriville

      Poista
    5. Olipas kiva kuulla, että sinäkin käytät samaa nimeä! Ja eihän tuo varsinaisesti mikään lempinimi ole, kun 'lempi' yhdistyy ainakin minun mielessäni johonkin positiiviseen ja kivaan. 😅

      Mukavaa kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  4. Voihan limetti💚Varmaan oli jo aika vaihtaa auto noin monen vuoden jälkeen,mutta eipä näytä limetti auttaneen kun heti tuli ongelmia uuden auton kanssa.,ja tsemppiä sen kanssa,toivottavasti sen kanssa sujuu paremmin jatkossa.Hieno tuo porokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sanoin jo ukkelille, että olisi pitänyt jättää se autopuja tekemättä, mutta ukkeli käänsi senkin positiiviseksi, kun hän keksi, että oli hyvä, että teimme sen autopujan, koska muuten auto olisi saattanut hajota jossakin korvessa. Nyt oltiin sentään tosi lähellä kotia ja auton ostopaikkaa. Totta tietysti tuokin!

      Ja oli todellakin korkea aika vaihtaa Audi pois. Myyjäkin ihmetteli, että onko tämä auto ollut teillä tosiaan ihan alusta asti... 😂

      Kiitos, Jael! 😘

      Poista
  5. Kyllä oli seikkailu! Mekin jouduimme käyttämään hinausautoa viikonloppuna. Olimme palaamassa juhannuksen vietosta mökiltä. Kotimatkalla autosta loppui veto ja jäimme tien varteen. Meillä on sama vakuutusyhtiö - kaikki hoitui kätevästi ja helposti. Nyt odotamme tietoa, mitä autossamme on rikki ja paljonko remontti maksaa. Postauksessasi on hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipahan teilläkin huonoa tuuria matkassa, mutta hieno kuulla, että teidät pelastettiin tienposkesta. ❤️ Toivottavasti autostanne ei tule isoa laskua!

      Me vaihdoimme autovakuutuksen Ifiin vasta vähän aikaa sitten, mutta hyvin näkyy pelittävän tuokin firma. Kaikki terveysaiheiset vakuutukset mulla on LähiTapiolassa, ja sielläkin on hoidettu vakuutusasiat aina ihan loistavasti. Ei ole kyllä mitään kielteistä sanottavaa, päinvastoin.

      Kiitos. 😘

      Poista
  6. Ai saakeli, aika takkuisesti alkoi suhde uuden auton kanssa. Toivottavasti ei mitään fataalia vikaa löydy ja toivottavasti ei korvaudu uudella vialla, kun edellinen saadaan korjattua :P Menisi kyllä minultakin luotto samantien, mutta jospa jatkossa olisi luotettavampi!

    Tuli tuosta heijastusnäytöstä mieleen, että meillä on astian- ja pyykinpesukoneissa vastaava: se heijastaa tosin lattiaan (vehkeet on kaapeissa piilossa). Erikoista, että autossakin heijastunäyttö, mutta toisaalta varmaan aika kätevä, kun ei tarvitse erikseen mihinkään mittariin kurkkia.


    Autopuja ei nyt ihan toiminut toivotulla tavalla: ehkä teidän olisi pitänyt suorittaa se kokonaisuudessaan koristeluineen kaikkineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Aika veemäinen alku uuden auton kanssa, eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Jos auto ei kestä yhtä meno-paluumatkaa Ääslinnaan, niin kuinka se kestäisi paljon muutakaan? Eikä autosta ole kuulunut vieläkään mitään, joten onkohan siellä sitten jotain isompaa ongelmaa. No, onneksi sijaisauto sentään kulkee vielä. 😅

      Meilläkin oli muuten Jätkäsaaressa astianpesukone, joka heijasti punaista valoa lattiaan. En kyllä nähnyt, että siellä olisi ollut mitään lukemia tms., vaan se valo vain heijastui lattiaan. Mikähän virka silläkin muuten oli? Kai siitä näki, että pesukone oli päällä... (sielläkin oli integroitu astianpesukone). Pyykinpesukonehan meillä on mallia "tulee joskus lingotessa eteisessä vastaan".

      Autoissa en ole tiennyt tuommoista heijastusnäyttöä olevankaan, ja aluksi (eli ekat pari kilometriä) se häiritsi muka kovasti, mutta tosi nopeasti totuin siihen ja havaitsin ihan käteväksi.

      No juu, ehkä pitäisi jättää nuo pujat sellaisille, jotka hallitsevat ne. Vakavilla asioilla ei ole ehkä hyvä leikkiä. 🤭

      Poista
  7. Minä oon ollu ihan tyytyväinen omaan hybridiversioon. Toistaiseksi pelannut. Kiva, kun pääsee monet ajot sähköllä. Olen tankannut tänä vuonna vasta 2 kertaa, kun ei ole ollut mitään pitkiä matkoja. Heijastenäyttö on ihan kiva, vaikka aluksi outo.
    Olipas ikävä alku teidän autolla. Mulla ois varmaan huumori loppunut kokonaan. Ei oo kiva löytää itseään sillan altakaan 😅
    Mulla on edelleen ajoittain ikävä parin auton takaista farkkuvolvoani. Se alkoi kuitenkin kenkkuilemaan, eikä mies enää jaksanut korjailla (Ei ole amerikanrauta, niin kai siksi..😅).
    T. Sartsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet ollut tyytyväinen autoosi! Meillä tuo ensimmäinen lataaminenkin oli sellainen show, että siitäkin olisi saanut varmasti postauksen aikaiseksi. 😅 Kaiken lisäksi tuli yllätyksenä, että talossamme ei ole lainkaan sähköautopaikkoja, vaan autohallissa olevat latauspaikat kuuluvat muille taloille (samaa autohallia käyttää neljä eri taloa).

      Sillan alla voi olla varmasti ihan kivaakin – riippuu ihan siitä, mitä siellä tekee, ja onko siellä omasta tahdostaan vai ei. 😂

      Juu se on vähän valikoivaa tuo miesten innostuminen välillä. Jokin asia motivoi jos jonkinlaisiin suorituksiin, mutta jokin toinen taas ei saa aikaiseksi minkäänlaista aktivoitumista. 😅

      Poista
  8. Autot - autoilu ja autoihin liittyvät jutut on tullut ohitettua aiemmin, mutta TÄMÄ - oli niin mielenkiintoinen, että tankkasin välillä kohtia uudelleen... ja luulin jo, että jostain renkaanvälistä olisi löytynyt viheltävä lime.... siis sun taito kirjoittaa ja koota juttuja on aivan mieletön. Mullakin on heijastava näyttö sekä autossa, että tiskikoneessa- tiskikone näyttää jäljellä olevat pesuminuutit. Kun niihin on tottunut - niin hauskat...
    Teille toivotan nyt tulevaisuuteen vain pelkkiä yllätyksettömiä kilometrejä tai yllätysten laatu olkoon iloisempi... minä olisin jo ärsyyntynyt ja kiukuspäissäni palauttanut koko biilin... äkkipikaisuuteni asioissa, joista en mitään ymmärrä on vieläkin äkimpi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no olipas kiva kuulla, että jaksoit lukea meidän autoseikkailusta. En minäkään ihan hirveästi jaksa autojuttuja lukea, paitsi ehkä jotain autolehteä renkaiden vaihtoa odottaessa, jos ei ole parempaa kirjallisuutta tarjolla. 😅

      Kaikenlaista tekniikkaa sitä on jo kodinkoneissakin! Uudet jutut vaativat totuttelua, mutta monesti niistä voi olla iloakin. Joskus taas tuntuu, että uudistukset eivät ole mitään parannuksia vaan huononnuksia.

      Viheltävä lime. 😂

      Kiitos, Repolainen, ja ihanaa kesän jatkoa! ❤️ Kävi kyllä itsellänikin mielessä biilin palauttaminen...

      Poista
  9. Ai kauhee mitä uudenkin auton kanssa voikin tapahtua! Hieno pelihän tuo on kyllä, toivottavasti korjauksen jälkeen varmempi. Naurattaa ajatuskin tosta autopujasta. Ensin te tekemässä sitä ja varsinkin myöhemmin kun liikkeen työntekijät huomaa tasaisin välein litistyneet limet 😂😂. Mahtaa siellä aivot raksuttaa että mitä vi.. Olettaen tietysti että sitrushedelmät jäi litistyneenä sinne.
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi etukäteen uskonut, että uuden auton kanssa tulee heti ongelmia. Kyllä vituttaa, mutta minkäs teet. Pitäisköhän laittaa saman tien auto myyntiin, ja ostaa vaikka semmoinen vanha Audi sieltä autoliikkeestä. 😅

      Ja juu, kyllä ne limet jäi tosiaan sinne pihalle. En tullut ajatelleeksikaan, että saattavat aiheuttaa ihmetystä, mutta ihan varmasti niin, jos joku ne huomaa. 😂

      Poista
  10. Voi harmi mikä tuuri auton kanssa :( Todella kurjaa tuollainen.

    Meilläkin on uusi auto, joka on entistä autoa leveämpi ja siksi ihan hirvittävän hankala ajaa seinän vieressä olevaan autohallipaikkaamme. Joku pölvästi valitsi koko hallin surkeimman paikan (joo, minulla on käsi pystyssä virheen merkiksi). Meillä odotettavissa maalipinnan korjauksia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan aika syvältä. Tässä on kohta viikko vierähtänyt, eikä autosta ole kuulunut mitään. :-/

      Autohallit voivat olla haastavia paikkoja. Meillä on autohallin kanssa vähän samanlainen tilanne, sillä vaikka valitsimme muuttaessa "hyvän" paikan, johon on helppo pysäköidä ja joka on lähellä autohallin ovea, paikka ei olekaan uuden auton kanssa enää niin hyvä, kun uusi auto on sen verran leveämpi. Ruudun oikealla puolella on nimittäin tolppa, joka tekee pysäköimisen vähän haasteelliseksi, ja saa nähdä, milloin meilläkin on odotettavissa maalipinnan korjauksia... Jos siis saadaan se auto joskus takaisin.

      Mutta kivaa viikonloppua kaikesta huolimatta!

      Poista
  11. Voi ei, olipas nyt tahmea alku uuden auton kanssa.

    Musta on niin ihanaa, että hoidatte kodin ja auton vihkimisseremoniat kuntoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vain tunnu meidän vihkimisseremonioista olevan hirveästi apua! 😅

      Poista
  12. Ääähh! Olipa soppa.
    Voin toki jossain määrin hyvin samaistua. Olen elämässäni ostanut yhden uuden auton, ja sen kanssa oli vähän samanlaista: heti ensimmäisellä ajolla se vilautti kaikenvärisiä valoja kojelaudassa ja kahta viikkoa myöhemmin se kutsuttiin johonkin huoltoon, joka oli jäänyt alunperin tehtaalta hoitamatta. No, huollon hinta oli rapiat 2000 eur mistä hyvästä viittä vaille sain slaagin siinä tiskillä (blondina kuvittelin sen kuuluvan kaupan hintaan....) ja lopulta se alle kuukauden jälkeen hajotti vaihdelaatikon ja katosi meidän näkyvistä huoltopihalle niin, että jouduin soittelemaan perään ja kyselemään lähetettiinkö se takaisin Saksaan huoltoa varten....

    Auto oli meillä kuutisen vuotta. Käyttäytyi hankalasti koko ajan. Oli kuin omistajansa: vihasi sadetta, kosteaa keliä, pakkasta ja tuulta ja aina silloin temppuili. Leppeässä kesäsäässä se toimi kuin ihmisen mieli. (Varsin luotettava siis Suomen vaihtelevassa....) ja lopulta kyllästyin, kun olin kahden viikon ajan tullut hinausautolla töihin kolmesti ja kuunnellut työkavereiden kuittailuja öistä vieraiden miesten luona. (Nyt sekin ehkä jo naurattaa, siinä tilanteessa ei varsinaisesti.)

    Auto saatiin vaihdettua yksityisesti. Toivon, että se joko käyttäytyi paremmin tai hajosi kokonaan mutta lakkasi temppuilun. Tarina ei kerra.

    Toivottavasti teillä on parempi tuuri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala, millaisia kokemuksia sinulla on auton kanssa ollut. Mulla olisi loppunut kärsivällisyys varmaan huomattavasti aiemmin! Voin niin hyvin kuvitella, miten turhauttavaa tuommoinen on ollut, mutta jälkeenpäin varmasti nauratti (minuakin nauratti, mitä pyydän anteeksi 🤭).

      Kivaa kesän jatkoa, ja kiitos kokemuksen jakamisesta! 😘

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3