Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 13. elokuuta 2022

Sotamies rannalla

Kuten kaikki varmaan tietävät, USS Kearsage vieraili Suomessa ja oli parkissa tuossa töllistelymatkan päässä. Minua laiskotti, enkä viitsinyt lähteä paikan päälle pällistelemään laivaa, kun tiesin, että sitä olisi vaikea saada kuvaan kokonaisena. (Mutta jos laivan sisään olisi päässyt tutustumaan, olisin ollut paikalla viivana ja ehkäpä vielä suostunut jonottamaankin, vaikka useammankin tunnin. On kyllä epäreilua, ettei Yhdysvaltain laivasto päästä uteliaita suomalaisia tutustumaan aluksiinsa.) 

Nappasin kuitenkin parvekkeelta muutaman kuvan zoomaillen laivan lentokannelle, jossa oli jos jonkinlaista lentävää ja ei-lentävää kulkuneuvoa. 

Osa laivasta jäi harmillisesti tuon pyöreän parkkihallin taakse.

Alimman kuvan lentokoneet ovat Harrier-hävittäjiä, jotka pystyvät kuulemma nousemaan pystysuoraan. Tätähän ei meikäläinen meinannut uskoa, joten oli etsittävä Juutuubi-video todisteeksi. Ja kyllä!


Pääsisipä joskus tuommoisen hävittäjän kyytiin! 

Sotamiehiä rannalla.

Yhtenä iltana kuvasin täysikuuta, mutta siinäkin hommassa tuli laiskuus vastaan, enkä jaksanut hakea kameraan jalustinta, vaan kuvasin käsivaralta. Jälkeenpäin harmitti perhanasti, sillä jalustalla ja ajastimella olisi tullut varmasti paljon parempia kuvia. 

Tuo viiru kuun edessä on pilvi (ei esim. parvekkeen kaide 😆).

Viime viikolla kävin neurologilla Hakaniemen Ympyrätalossa, ja olin tapani mukaan taas paikalla liian aikaisin, ja jouduin hieman köpöttelemään Ympyrätalon ympärillä aikaa tappaakseni. 

Huomasin rakennuksen takana kolme kummallista pömpeliä, joiden tarkoitusta jäin arvailemaan. 

Kopperot näyttivät minusta ihan joltain pikaruokakioskeilta tai lippuluukuilta. Olikohan Ympyrätalossa ollut joskus elokuvateatteri tai vastaava?

Kuukkelointi paljasti, että kumpikin arvaukseni oli mennyt pieleen. Kopperoissa oli nimittäin toiminut 1960-luvulla autopankki, eli drive-in-pankki, josta sai haettua kätevästi rahaa, ilman että tarvitsi irrottaa hanuriaan auton penkistä. 

Siitäkin löytyi video:


Autopankkeja oli Helsingissä ja Turussa, ja niiden kaavailtiin saavuttavan suuren suosion kiireisten kaupunkilaisten keskuudessa. Niiden käyttö jäi kuitenkin vähälle, ja viimeisin autopankki suljettiin 1980-luvulla. Ympyrätalon pankkikopeille ei ole löytynyt sen jälkeen oikein mitään käyttöä, ja ne ovatkin seisseet suurimman osan ajasta tyhjillään hetkellistä nakkikioskitoimintaa lukuun ottamatta.

Ympyrätalon sisäänkäynnin edessä on Hannu Sirenin taideteos Symboli. Onhan tuo ainakin pyöreä. 😆

Neurologi laittoi minut pään magneettikuvaukseen, vaikka itse olisin mielinyt lannerangan magneettikuvaukseen. Neurologin mielestä oli hyvä kuitenkin aloittaa pään kuvaamisesta, koska hän halusi sulkea joitakin vaihtoehtoja pois laskuista. 

Minulla on ollut hirveä pelko magneettikuvausta kohtaan kuvausputken ahtauden takia, mutta viime syksynä yllätin itseni, kun pystyin menemään vatsan magneettikuvaukseen ilman minkäänlaista ongelmaa (kyseinen magneettikuvaus tehtiin sen maksalöydöksen takia). Iskän kuolema oli jollakin lailla koulinut minua, ja minusta tuntui, että magneettikuvaus ei voinut olla kovinkaan karmea kokemus kuolemaan verrattuna. Makasin putkessa kuitenkin koko ajan silmät kiinni, mutta kun sain kuulokkeisiini ilmoituksen, että kuvaus oli päättynyt, avasin silmäni ja katselin, miltä putkessa näytti. Jos panikoisin siinä vaiheessa, ainakin pääsisin pian ulos. Yllättäen putki ei tuntunut oikeastaan lainkaan ahdistavalta paikalta. 

Hoitaja kertoi tuolloin minulle anopistaan, jolla oli aivokasvain ja joka joutui menemään pään magneettikuvaukseen. Se se vasta kamalaa olikin, kun pään ympärille tuli sellainen kehikko, hoitaja päivitteli. Ja minä siunailin, että voi kamala, toivottavasti en joudu koskaan pään magneettikuvaukseen! 

Kuinka ollakaan: vajaa vuosi myöhemmin olin menossa pään magneettikuvaukseen. Haha. Kuvittelin, kuinka pää laitettaisiin ruuvipenkkimäiseen puristukseen jonkin kehikon sisään, ja totesin, että siihen en ehkä pystyisi ilman rauhoittavia, ja niin pyysinkin saada esilääkityksen ennen magneettikuvausta. Hoitaja toi minulle varttitunti ennen kuvausta vaaleanpunaista nestettä pienessä ruiskussa, joka minun tuli ruiskuttaa suuhuni, ja kysyi, oliko Diapam minulle tuttu. Juu ei ollut. Minua huoletti lähinnä se, ehtisikö lääke vaikuttaa ajoissa, mutta hoitaja ei osannut sanoa muuta kuin, että "vaikutus on yksilöllinen". Mitä perkelettä: kyllä esilääkityksen pitäisi olla sellainen, että se rauhoittaa varmasti jokaisen. 

Niinhän siinä sitten kävikin, että lääke ei vaikuttanut minuun oikeastaan millään lailla, mutta se ei onneksi haitannut, sillä se pään ympärille tuleva kehikko ei edes koskettanut päätä, vaan se tuli ikään kuin pään ympärille kehäksi. Varjoainettakaan minulle ei annettu, ja sitä olin pelännyt ehkä vieläkin enemmän kuin tuota kehikkoa. Mietin, että jos minusta vielä joskus tuntuu siltä, että tarvitsen magneettikuvausta varten esilääkityksen, niin lääkitys on parasta hoitaa itse. Esimerkiksi pari lasia viiniä toimii varmasti paremmin kuin surkeat Diapamit. 😆

Sen verran sekaisin kuitenkin olin kuvauksen jälkeen, että unohdin maksaa operaation (olin siis Mehiläisellä kuvattavana). Ukkeli oli ollut henkisenä tukena mukanani, mutta hänkään ei muistanut maksua (ukkeli taisi tosin hermoilla kuvausta minuakin enemmän). Muistin asian vasta seuraavana yönä, kun heräsin aamuyön pimeinä tunteina ja tajusin, että olin käynyt pummilla kuvauksessa! Aamuinen soitto Mehiläiselle toi kuitenkin lohdun: lasku tulisi kyllä perästä! Eikä minun täytyisi muutenkaan maksaa kuin omavastuu, kun vakuutusyhtiö oli suostunut ystävällisesti korvaamaan operaation. LähiTapiola ei petä koskaan (pieni mainos tähän väliin 😜).

Parin kuukauden lähes totaalinen liikkumattomuus on ollut minulle todella kova pala, enkä taida pystyä vieläkään kirjoittamaan asiasta. En myöskään pysty katsomaan treenikuvia salilta enkä edes treeniaiheisia videoita tai Insta-/blogijuttuja, kun se on kuin kääntäisi veistä haavassa. Toivon vain, että pystyn vielä joskus treenaamaan samalla tavalla kuin ennen, vaikka tällä hetkellä tunnelin päässä ei ole minkäänlaista valoa, eikä tunnelin päätäkään vielä näy (pientä dramatisointia taas...). Sen lisäksi, että identiteettini on mennyt uusiksi (->aktiiviliikkujasta sohvaperunaksi), moni muukin asia ahdistaa. Kun en pysty samaan kuin ennen, herää pelko siitä, etten enää kelpaakaan niille ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä. Kun en täytä vaadittuja normeja, olen hylkiö, jonka voi viskata sivuun tarpeettomana.

Sohva on siis kutsunut kesän aikana enemmän kuin koskaan, ja rupesinpa katselemaan pitkän tauon jälkeen taas Masterchef Australiaa. Minähän otin nokkiini, kun tuomarit vaihdettiin, sillä Gary, George ja Matt olivat minusta ainoat oikeat henkilöt Masterchefin tuomareiksi. Nyt tätä uusinta kautta katsoessani olen edelleen samaa mieltä, sillä nämä uudet tuomarit jättävät minut täysin kylmäksi.

Yhtä asiaa olen aina Masterchefissä miettinyt: kun kilpailijat saavat annoksensa valmiiksi ja aika päättyy, tuomarit eivät suinkaan säntää heti maistelemaan ruokia, vaan ruoan valmistumisen ja maistamisen välillä kuluu ilmeisen paljon aikaa, kun kilpailijoiden työpöydätkin on siivottu siinä välissä. Miten voi olla, että jäätelöt eivät sula, vaan ne saapuvat tuomareiden eteen täydellisinä kvenelleinä, kuin ne olisi juuri laitettu lautaselle? Ja eivätkö lämpimät ruoat jäähdy? Minusta ainakin intialaisen ruoan maku muuttuu todella paljon riippuen siitä, minkä lämpöisenä sen syö, ja ruoan tulisuuskin laimenee, mitä viileämpänä ruoan syö. Miten tuomarit voivat arvostella ruoat kunnolla, jos niitä ei tarjoilla oikean lämpöisinä? En ymmärrä. 

Tein eilen illalla pienen källin ukkelille ja piilotin leluhiiren hänen tyynyjensä väliin. Ukkeli ei edes säikähtänyt. Höh.

Lopuksi vielä pari liikenteessä bongattua rekisterinumeroa. Näitä Reissumies-kuormureita näkee usein suhaamassa Helsingin keskustassa, ja ilokseni sain kesän aikana ikuistettua kummankin kameralle.

Kivaa viikonlopun jatkoa!

😘

37 kommenttia:

  1. Toivottavasti kuvat vain poissulkevat asioita, eikä löydy mitään dramaattista. Voin kuvitella fiiliksiäsi, kun olin just sen 4kk saikulla. Ihan samanlaisia aatoksia oli ja on jollain tasolla edelleen. Pelko pehvassa, tuleeko olotila toistumaan ja onko pilleripurkeille vielä pitkäänkin tarvetta. Sinulla vielä ihan fyysisiä kipuja ilmeisesti. Mielen vaivat ei näy ulospäin. Yks työkaverikin ihmetteli kaupassa saikkuani ja sanoi, että siähän näytät ihan terveeltä. Oli varsin mieltäylentävä olo vielä pitkään sen jälkeen.
    En ole koskaan kuullut drive-in-pankeista ;D Nykyään on vähän toisenlainen meininki, kun pitää varata aika, että saa mennä pankkiin, jos aikoo ihan paikanpäälle mennä.
    Ajattelin jo silloin, kun kuulin tuon aluksen tulemisesta, että sinä varmaan kuvailet sitä parvekkeelta :) Oikeassa olin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en millään usko, että mitään dramaattista löytyisi, vaan ennemminkin ajattelen, että tuo pään kuvaus oli ihan turha. Meni vain taas aikaa hukkaan, kun tuli tuommoinen kiertotie tutkimuksiin.

      Kyllä pitkä sairausloma jättää ihan varmasti jälkensä ja pelkonsa, kun ei haluaisi saman toistuvan. Ja ihmisten ajattelutapa on kyllä joskus hieman erikoinen – vissiin pitäisi olla jokin paikka paketissa, ennen kuin ihmiset ymmärtäisivät, että toinen on sairas. Kivutkaan eivät näy ulospäin, ja kun jaksaa esittää pirteää, muut eivät voi edes arvata, että jonnekin sattuu. Mutta kipuihinkin tottuu jollakin tasolla, ja niistä tulee ennen pitkää osa arkea.

      Pankkeihin pitää tosiaan varata vissiin aina nykyään aika – jos pankeissa enää edes on lähipalvelua! On kyllä mennyt tosi kummalliseksi tämä maailma. Sitten niissä muutamissa pankeissa, joissa saa vielä palvelua ilman ajanvarausta, on aivan valtavat jonot. Esim. Kampissa on yksi pankki, jonka edessä kiemurtelee melkoinen jono varsinkin maanantaiaamuisin.

      Hih, oikein arvasit, että olin kameroineni parvekkeella Kearsagea kyyläämässä. :-D

      Poista
  2. Drive-in-pankki... no en ois arvannu.

    Kuten Sartsakin totesi, toivottavasti kuvaukset sulkevat pois epäilyksiä ja pääsisit pian taas sinulle rakkaiden juttujen pariin. Voin vain arvailla sun tuntemuksia, kun mua ärsytti jo se, etten tällä viikolla päässyt aloittamaan salikautta, kun jumitin selkäni ilmeisesti sillä, että se sai kylmää.

    Et arvaa kuin kauan pohdin miksi toi toinen rekkari on Eva-5... Kuka Eva? Aatami ja Eeva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ois mullekaan tullut mieleen, että nuo olivat drive-in-pankkeja, vaikka olisin arvaillut pari päivää. :-D

      On kyllä todella ankeaa, kun ei pääse tekemään niitä juttuja, joita rakastaa. Ole sinäkin varovainen sen selkäsi kanssa! <3 Mutta jollakin tapaa olen jo tottunut tähän, enkä jaksa enää edes toivoa, että tilanne muuttuisi paremmaksi. Kesän alussa oli tosi vaikeaa, kun tuli joskus vähän parempi päivä ja heräsi toivo, että josko tämä olisi pian ohi, ja sitten seuraavana päivänä tuli taas jonkinlainen takaisku. Jossain vaiheessa en jaksanut antaa toiveiden enää edes herätä, koska se aiheutti vain pahaa mieltä.

      Sinulta taisi jäädä tuosta rekkarista ä:n pilkut huomaamatta… Olisi varmaan helpottanut arvailua. :-)

      Poista
    2. Joo, tajusin katsoa tarkemmin ekaa rekkaria nähtyäni toisen.

      Poista
  3. Samaa olen miettinyt katsoessani Master chefiä, olisi hauska nähdä leikkaamaton versio yhden jakson kuvauksista :) Satuitko näkemään Amazing racen jakson Hyderabadista? Tulit mieleeni heti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaankin kiva päästä näkemään leikkaamaton versio Masterchefin kuvauksista!

      Voihan vitsi... en ole katsonut yhtään jaksoa Amazing racea! Nyt harmittaa! Katsomossa on näköjään vielä toinen Hyderabad-jakso katsottavissa, mutta ensimmäistä ei enää ole. Täytyy etsiä Youtubesta, jos se löytyisi sieltä. Kiitos, että vinkkasit! Tuttuja paikkoja näytti olevan, kun vilkaisin pikaisesti tuota jälkimmäistä jaksoa.

      Poista
  4. Ulrika50v.blogspot.com14.8.2022 klo 12.02

    Nostan hattua sinulle kun kaikesta huolimatta olet positiivinen ja huumoria löytyy, tutkimuksien mukaan mieliala vaikuttaa myös parantumiseen. Mun työpaikalla rauhottavat annetaan tuntia aikasemmin ja 45min aikasemmin kysellään miten voi jos tarvii vielä vähä enemmän. Ihan sydämmestä toivon paranemisia sinulle <3
    Jännä paikka toi autopankki, ihme ettei sitä ole purettu. Riidelläänköhän asiasta että ketä maksaa?! Toi rekkareiden bongaus oli hauska :-) mäki alan :-D Kivaa viikon alkua huomenna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Ulrika. <3 Kaikki myötäeläminen ja tsemppaus on enemmän kuin tervetullutta. Positiivisuus on löytynyt vaikeimman kautta, kun tajusin, ettei auta yhtään, jos olen koko ajan naama norsunvitulla. :-D Kärsimys on sama, olin millä mielialalla tahansa, joten parempi on yrittää olla positiivinen.

      Teillä sentään annetaan rahoittavat tarpeeksi aikaisin! Kuulostaa tosi asialliselta tuo teidän työpaikan käytäntö!

      En tiedä, mikä tuon autopankin tarina viime vuosina on ollut. Pitää varmaan lähteä kuukkeloimaan lisää. :-)

      Rupea ihmeessä bongailemaan rekkareita – se on hauskaa! Kivaa sunnuntain jatkoa! <3

      Poista
    2. Rauhoittavat. :-D Hittolainen, kun bloggerissa ei ole enää esikatselua. Tulee kirjoitettua ihan mitä sattuu välillä. :-D

      Poista
  5. Amazing Race'sta oli minunkin tarkoitus vinkata, mutta se jäi, kun katsoin sitä tallennettuna. Mieleen tulit!
    Samaa olen miettinyt Master Chef'issä, että kun pöydät on jo siivottu, niin ruoat ovat kylmiä ( = minulle sopivia, heh). Ja se, että kuka ne pöydät siivoaa? Sama Kokkisodassa.
    Tuon laivan näin viime viikon lauantaina, kun menin Eckerölle. Oli sellaisessa kohtaa, etten edes yrittänyt kuvata. Vaikuttavan näköinen! Koneen kyytiin tahtoisin minäkin. Kiitos videosta!
    Tsemppiä terveysasioiden kanssa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin Amazing Race -vinkistä! Ollaan joskus katsottu sarjaa ukkelin kanssa, mutta en edes alkanut katsoa tätä kautta, kun jossain iltapäivälehdessä luki, että jotkin joukkueet tekevät liittouman heti alkumetreillä, ja se kuulosti vähän tylsältä.

      Tuo siivousjuttu on kyllä mysteeri! Joskushan sitä ruokatavaraa on lattiallakin, kun kokkaavat kiireessä, joten ei riitä pöytien siivoaminen ja astioiden poisvienti, vaan lattiatkin pitää putsata. Tai eiväthän ne likaiset lattiat siinä maisteluvaiheessa tietysti näy, mutta ovat kyllä turvallisuusriski. Kunpa joku osaisi vastata näihin meidän pohdintoihin! Yöunethan tässä menee. :-D

      Kiitos, Stansta, kommentista ja tsempeistä. <3 Sinä oletkin laajentanut Viikkarilta Eckerö Linelle. ;-) Minä en ole koskaan käynyt Eckerö Linella, vaikka terminaali olisi kävelymatkan päässä.

      Poista
    2. Vähälle on jäänyt itsellekin tämä kausi Amazing Race'sta. Ehkä se, että tehtävät alkavat olla vähän tylsiä? Ei näy enää korkeita paikkoja jne.
      Olen käynyt Eckeröllä muutaman kerran aiemminkin, mutta pakko myöntää, että pidän Viikkarista enemmän. Samat juomathan porukat hakee, mutta Eckeröllä se korostuu enemmän. Onneksi ei tarvitse hetkeen mennä - Rovaniemelle ensin taas....

      Poista
    3. Taitaa olla väkisinkin niin, että mitä useampi kausi jotain ohjelmaa tehdään, sitä enemmän se alkaa toistaa itseään. Amazing Raceakin on tehty jo niin monta kautta, että ihme kun keksivät vielä uusia ideoita!

      Ukkeli sattui tulemaan eilen seiskan ratikalla niihin aikoihin, kun Eckerö oli tullut satamaan, ja hän kertoikin, että terminaalin liepeillä meno oli melkoista. Ukkeli ei ollut erityisen ihastuksissaan, sillä hän ei voi sietää känniörveltämistä...

      Poista
  6. Pam pam pamela, tuo diapam on esilääkityksenä tuttu, jo vuosien takaa. Taidettiin leikata vuosi 1976, lun minulta otettiin koepala munuaisesta. Selkään tökätiin iso neula ja sillä se pala. Tätä varten piti olla viikko sairaalassa.

    Kun tuli aika ottaa näyte, sain tuntia ennen diapamin. Nukahdin samantien, kun minut vietiin operaatiohuoneeseen heräsin tietysti ja olin skarppina kun se penteleen neula tökättiin selkään. Sitten piti lojua liikkumatta loppupäivä.

    Asiaan kuuluvasti sitten se "näyte ei ollut edustava".

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, oliko ihan pakko kirjoittaa tuo pam pam pamela -juttu. Tuli ihan hirveä korvamato, vaikka en muistakaan laulusta kuin kaksi lausetta. Ja sitten piti käydä kuukkeloimassa, että miltä vuodelta tuo biisi onkaan, ja näkyisi olevan vuodelta 1984. Luulin vanhemmaksi!

      Mutta tuo koepalan otto kuulostaa ihan hirveältä toimenpiteeltä (ja jos se näyte ei kaiken lisäksi edes kelvannut)! Tekisi mieli sanoa, että toivottavasti en ikinä joudu tuommoiseen toimenpiteeseen, mutta en uskalla, ettei käy samoin kuin tuon pään magneetin kanssa. Ja kauanpa sinua sairaalassa pitivät. Vieläköhän pitäisivät saman toimenpiteen takia yhtä pitkään sairaalassa, vai olisikohan tämäkin mallia "aamulla sisään; illalla ulos"?

      Ihmettelen kyllä tuota diapamiakin, että miksi antavat tuollaista lääkettä, joka ei edes tehoa/jonka vaikutus ei kestä tarpeeksi kauaa. Mulle sanottiin vielä, että en saa ajaa autoa magneettikuvauksen jälkeen, ja saattajakin olisi hyvä olla mukana. Mikä vitsi. :-D

      Poista
  7. Jostain syystä uusi koneeni ei suostu laittamaan nimeäni tähän, vaikka olen kirjautunutkin, joten laitan sen tähän loppuun.

    Minulla todettiin aivokasvain v. 2010 ja leikattiinkin heti. Kasvain oli iso, mutta hyvänlaatuinen. Sain vielä sädehoitoa ja kävin mangneettikuvassa vuosittain, nyt jo harvemmin.
    Minua aina nukuttaa mangneettikuvauksessa. Koneessa on aika kovat äänet, mutta korvissani ne kuulostavat hassuilta sanoilta. Kone toistaa jotain samaa ääntä (sanaa) kunnes taas muuttuu. Näitä sanoja miettiessäni torkahdan ja pian koko homma on ohi.
    Tosin minua alkaa nukuttaa heti kun pääsen maate, oli toimenpide melkein mikä tahansa.
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tuo on ollut varmasti tosi rankkaa aika sinulle. En osaa edes kuvitella.

      Mutta on sinulla kyllä melkoiset unenlahjat. :-D Minä en mitenkään osaisi nukkua magneettikuvauksessa! Mutta en osaa myöskään pelätä koneen kovia ääniä, vaan ennemminkin ne tuntuvat välillä melkein musiikilta. Nytkin kun radiosta tuli jokin biisi, minua melkein rupesi naurattamaan, kun magneettilaitteen rytminen jumputus sattui sopimaan siihen biisiin niin hyvin.

      Minullakin on (ja muillakin taitaa olla) muuten joskus ongelmia Bloggeriin kirjautumisessa, vaikka ei ole uusi konekaan. Välillä johonkin blogiin pääsee kirjautumaan ongelmitta, välillä taas ei.

      Terveitä päiviä sinulle! <3

      Poista
  8. Huh! Minä menin niukasta annoksesta Diapamia aivan kukkuluuruu-kuntoon.... lienee harjoituksen puutetta. =)
    Mutta ei sen magneetti hirveän hauska ollut. Kun käsketään olla liikkumatta, tulee ihan vaistomainen refleksi vähän heiluttaa jotain varvasta. Ja ne kuulokkeet radioineen eivät kuuluneet sen räminän läpi, joten turha juttu. Höh. Olin vähän pettynyt. Mutta hyvä kun selvisit putkesta!

    Hei onpa mainot rekkarit! Hauska idea Fazerilta ostaa nuo kilvet.

    Mutta voihan hitsi! Toivottavasti olet jo kohta kunnossa ja pääset liikkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mä kun olen tällainen vanha sekakäyttäjä (vitsi, vitsi), niin ei Diapamitkaan tunnu missään. ;-D Mutta on kyllä jännä juttu, miten eri tavoin lääkkeet eri ihmisiin vaikuttavat.

      Sama juttu, että mulle tulee ihan pakonomainen tarve tehdä jotain magneetissa, vaikka pitäisi olla liikkumatta. Ja yleensä se "tarve" iskee just siihen kohtaan, mitä kuvataan. Nyt mun piti nieleskellä koko ajan, kun nielussa oli muka niin paljon limaa. :-D

      Mustakin nuo rekkarit oli tosi vinkeät. Mutta sitten mietin, että paljonkohan nuokin ovat maksaneet ja että oisko tuonkin rahan voinut käyttää vähän järkevämmin. No, eipä ole minun pussistani pois, joten ihan sama.

      Kiitos, Vivi. <3 Mukavaa elokuun jatkoa!

      Poista
  9. Olipa monipuolinen postaus - kiitos aamutuokiosta kanssasi!!
    Ja ihan ensinnä - tsemppiä ja jaksamista olotilan kohenemiseen - mieleisten asioiden/tekemisten palaamista eloon ja ennenkaikkea kivuttomuuteen. Jaan niin tunteen kanssasi, kun poissulkutyylillä etsitään - minä olen muuten pari kertaa nykahtanut magneettiin ja toisella kertaa unissani käänsin kylkeä, niin meni uusiksi!! Saakeli!! Mut tärkein - olet aivan yhtä tärkeä, pätevä ja arvokas - vaikket kaikkea samaa, jota joskus rakastit pystyisikään ihan samoin tekemään - tärkeintä, ett' löytää "menetetyn tekemisen" tilalle uuden mielekkään tekemisen!! Mää olen jo niin vanha, et on pitänyt se hyväksyä kirjaimellisesti kantapään, polven ja nivustaipeen kautta!! Välillä on vaan niin, ettei kaikki palaa paikalleen, mutta ei se meidän ihmisarvoa muuta...
    mitäs jos löytyykin vielä kivempi/tärkeämpi juttu - jota ei ole ennen ennättänyt jostain syystä kokeillakaan (ei ole tullut mieleenkään??)
    Ihanat rekarit - me ajeltiin Sipoossa joku aika sitten HÄÄ-1 perässä, oli upea!!
    Mun lemppariohjelmat on muuten Amazing race ja Selviytyjät...
    Nolo tunnustaa, etten muuta kyllä katsokaan, en edes uutisia... joten elän ihan kuplassa/pimennossa - tiennyt mitään moisen laivan käynnistäkään, heh heh!! Kiitos kun sain nähdä sen...
    Jotain kokkausohjelmaa voisi miettiä kolmanneksi, mutta jollei niissä edes heti ruokia maistella - niin miten ne voidaan sit arvioida... huijausta... joten jääkööt. Halimus tähän viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi! <3

      Voihan rähmä, kun magneettikuvasi menivät uusiksi. Mä en kyllä edelleenkään ymmärrä, kuinka joku pystyy nukahtamaan magneettilaitteeseen. :-D Vaikka onhan se jumputus tavallaan unettavaa...

      Minua ärsyttää ravata monella eri lääkärillä, kun tulee sellainen olo, että olen luulotautinen ja kuvittelen kaiken. Syy pitäisi löytyä heti ekalla lääkärikäynnillä, vaikka se olisi oikeastaan mahdottomuus jo senkin takia, että mulla on niin moninaiset oireet. Tämä kuumuuskaan ei tee yhtään hyvää, ja odotan viileämpiä ilmoja kuin kuuta nousevaa.

      Se on kyllä jännä juttu, miten ihminen pääsee kumminkin jollain lailla kaiken yli... Kun minulta vietiin kesällä kaikki, enkä pystynyt tekemään oikeastaan mitään, mitä olin aiemmin tykännyt tehdä (liikkua, kirjoitella blogia, tehdä palapelejä jne.), mieli oli todella, todella musta ja päivät olivat vaan yhtä selviytymistä ja sen odottamista, että tulisi ilta ja uusi päivä. Nyt olen löytänyt uudestaan kokkailun, kun se on siitä hyvä harrastus, että sitä harrastaessa ei tartte istua, ja ihmisen pitää kumminkin syödä joka päivä. :-D Ja ehkä tässä löytyy vielä jotain uusia juttujakin – tai sitten innostun elvyttämään jotain vanhoja harrastuksia. Harmillista kuulla, että sinullekin on kertynyt kaikenlaista kremppaa, mutta on kyllä ihana nähdä, miten positiivisuutesi, elämänhalusi ja -intosi eivät ole kadonneet mihinkään. <3

      Mä tykkäsin aiemmin tosi paljon Selviytyjistä, ja katsoin ihan viime vuosiin asti aina kaikki kaudet. Muistan vieläkin, kun Selviytyjät alkoi (vuonna jotain?!), ja olin ihan että mikä ohjelma tämä on – ihan superhyvä! Se oli silloin niin uutta ja erilaista. Nyt kun Selviytyjiä on tullut niin monta kautta, ohjelma ja ihmisten tapa pelata on muuttunut niin paljon, että se ei jaksa oikein enää innostaa.

      Hei, mäkään en katso koskaan uutisia! Hesarin kyllä luen aamuisin (tai no, luen ja luen :-D), ja sieltä tulee joskus luettua jotain uutisiakin. :-D

      Haleja sinullekin! <3

      Poista
    2. Siis WAU, että kokkaus on alkanut innostaa - kuulostaapa kivalta. Minäkin tykkään siitä, kun siinä seisotaan ja ollaan liikkeessä.... ja aivotkin on oltava päällä - keskittyä, vaikkei mun kokkaus aina keskittyneeltä näytä - kun sotken mitä kaapista löytyy systeemillä ja se on niin hauskaa, kun saa yllättää itsensäkin.
      Kun menettää mielesiään tekemisiä - niin tottakai ottaa päähän ja mikään ei kiinnosta, on malttamaton tutkimusten kanssa... ja totta, se ravaaminen eri tohtoreilla - joille saat selittää kaiken uusiksi ja uusiksi... mä nauhotin jo kerras kiukuspäissäni ja ajattelin laittaa sen päälle seuraavalla tohtorilla... mut jäi pelkäksi nauhoitteeksi, kun seuraava tohtori olikin niin ihana, hih... oppii muuten tuntemaan erilaisia lääkäreitä ja huomaamaan hein ammatin vaikeuden... niihin saappaisiin en astuis, en tod. Mulla meni muuten 1½-vuotta ennenkuin yhden fyssarin valokuvasta vasta alkoi aueta mikä mulla voisi olla... joten ihan rauhassa vaan... hötkyilemättä, hiljaa hyvä tulee vai mitä kaikkea se viisas mummi aikanaan onkaan sanonut.
      Sekin, et kaikessa on jotain hyvää.... krempoissakin...
      Välillä vaan vie pirun kauan miettiä mikä voi olla hyvää kroonisessa autoimmuunnisairaudessa... mut on siinä... ostin sähköavusteisen pyörän ja en ole itkenyt enää pahassa vastatuulessa ja itseasiassa pakaras alkaa olla potkua polkea jo ilman avustintakin...
      Itseasissa ilman sitä "pirulaista" en olisi koskaan innostunut näin kovaksi pyöräilijäksi ja vielä sekin mitä kaikkea muuta pyörän selässä olen päässyt näkeen/kokeen... eli ei sitä tiedä mitä huominen voi tuoda!! En olisi ittekkään uskonut vielä kaksi vuotta sitten, kun vihasin pyöräilyä.... HaSSUa tää elo... tekee temppujaan ja pistää muuttumaan...Hymyä huulillesi ja jännällä odotan, et kai jaksat postailla myös kokkailujasi

      Poista
    3. Hih, sinun kokkauksesi kuulostaa ihan minun kokkaukseltani – välillä keittiössä on melkoinen sekasorto. Mutta joskus (harvoin!) onnistun olemaan ihan keskittynytkin, ja silloin kokkaaminen käy melkein terapiasta. Ja toki postailen kokkauksistanikin, jos ne kerran kiinnostavat. Kiva että kerroit toiveesi. :-)

      Tuo on niin totta, että lääkärit ovat ihan erilaisia! Mulle jäi yhdestä lääkäristä, jolla kävin ennen tätä neurologia, niin paha trauma, että en meinannut uskaltaa mennä enää yhdellekään lääkärille. Nyt olenkin päättänyt käydä pelkästään naislääkäreillä aina kun se vain on mahdollista. Naisilla on niin erilainen ote lääkärin ammattiin ja kanssakäymiseen potilaiden kanssa kuin miehillä.

      Olet kyllä melkoisen sisukas, kun jaksoit etsiä diagnoosiasi noin kauan. Mulla on sellainen luovuttamisolotila jo nyt, ja tuntuu siltä, että ehkä olisi helpompi elää kipujen ja muiden vaivojen kanssa kuin juosta lääkäriltä toiselle. Mutta katsotaan nyt, mitä tuleman pitää.

      Ihan mahtavaa, että olet löytänyt sairaudestasi jo jotain hyvääkin! Olen niin iloinen puolestasi, että löysit sen takia (vai pitäisikö sanoa avulla...) (sähkö)pyöräilyn! Koskaan ei voi arvata, mitä elämä eteen tuo. <3 Seikkailuntäyteisiä pyöräilykilometrejä sinulle!

      Poista
  10. Mulla meni nyt pasmat ihan sekaisin, kun koko kesän mittaisen tauon jälkeen availin bloggeria ja poimin lukulistalta tuoreimmat kivojen kirjoittajien postaukset päästäkseni edes jollain lailla kärryille jostain.

    Tätä sinun tekstiäsi aloin lukemaan huolettomana, mutta säikähdin ihan tosissaan, kun tuli eteen sana "maksalöydös", magneettikuvaukset ja liikuntaesteet.
    Häpeän tunnustaa, että olen selvästi jättänyt jotain oleellista aiempaa lukematta, koska en tiedä mistä on kyse, mutta iski aika iso huolestuminen.
    (En oleta, että jaksat tai edes haluat uudelleenkirjoittaa mitään ikävää, mutta jos vaikka olisi joku aiempi postaus, jonka voisit vinkata, niin kävisin lukemassa.)

    Mutta koska tuosta magneettikuvauksesta kirjoitit, on pakko sanoa, että aina kun tähän meidän tontille (työpaikan siis) ilmestyy Terveystalon magneettikuvausrekka, pelkkä auton seinien läpi kuuluva laitteen hurina saa mun kylmänväreet aikaiseksi. Mun suurimpia pelkoja olisi joutua sinne putkeen ja erityisesti sen pään ympärille laitettavan häkin kanssa. Että iso kiitos sulle, kun kerroit ettei ollutkaan niin kamalaa. (Paitsi etten silti usko :)).

    Ja siis ison kriisin paikka on kyllä, jos Master Chef Australian tuomarit on vaihtuneet. Ei voi mitenkään olla enää sama ohjelma, jota minäkin olen katsonut eniten siksi, että siinä on niin positiivinen ja kannustava tunnelma aina. Ei mikään Hell's Kitchen-tyyppinen, jossa ärjytään, karjutaan ja haukutaan kaikki pataluhaksi. Siitä en tykkää yhtään.

    Nyt ei voi lähettää lämmintä halausta, koska on muutenkin niin tuskaisen kuuma. Ja toisaalta viileä halaus kuulostaa turhan kylmältä, joten yksinkertaisesti vaan toivon, että mikä ikinä sulla onkaan vialla, siihen tulee selvyys ja pääset kivuista, istumahaitoista ja ihan kaikesta mahdollisesta epämiellyttävästä ja epätietoisesta eroon <3. Mahdollisimman pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Annukka, ja mukava kuulla, että olet palailemassa blogistaniaan. :-)

      Ei sinulta ole jäänyt mitään oleellista aiempaa lukematta, koska en ole kirjoitellut terveysongelmistani mitenkään perusteellisemmin. Kesä meni vituralleen kipujen yms. kanssa ja syytä etsitään edelleen (jos koskaan edes löydetään). Nää terveysjutut ottaa sen verran koville, että en jaksa tässäkään kirjoitella asiasta sen tarkemmin, mutta ymmärtänet. <3 Periaatteessa kaikki on kyllä hyvin, mutta elämä on vain kovin rajoittunutta nykyään. Ja tuo maksalöydös oli viimevuotinen ihan vaaraton juttu, joka on onneksi jo ollutta ja mennyttä.

      Usko pois. :-) Ei ollut kamalaa ollenkaan (se päämagneetti siis). Tosin mulle on jo kertynyt magneettikuvauksista sen verran kokemusta, että on ehtinyt pikkuhijaa totutella. Ensin kuvattiin polvet, eikä tarttinut mennä putkeen kuin osittain; sitten vatsa, jolloin piti mennä jo putkeen pää edellä, ja nyt sitten tuo pää. Alkaa mennä jo rutiinilla. Mutta jos olisin joutunut ihan ensimmäiseksi pääkuvaukseen, niin olisi kyllä ollut kova paikka. Toivottavasti sinä et joudu koskaan pään tai minkään muunkaan takia magneettiin. <3

      Kyllä Masterchefin tunnelma on edelleen sellainen positiivinen ja kannustava, eli se ei ole kärsinyt tuomarivaihdoksesta, onneksi! Mutta edellisessä tuomarikolmikossa oli jotain ihan erityistä (karismaa?), ja nämä uudet tuomarit ovat vain sellaisia perustyyppejä. Muistelen lukeneeni, että vanhat tuomarit saivat lähteä liian kovien palkkavaatimusten takia, mutta en ole varma, pitääkö tuo paikkansa.

      Kiitos halauksista (minkä lämpöisistä tahansa, vaikka kylmä halaus kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta :-D) ja myötäelämisestä! Aurinkoista ja iloista syksyn alkua sinulle, ja toivottavasti tavataan blogistaniassa pian! <3

      Poista
    2. Kiitos paljon Satu, kun viitsit jälleen kerran vastailla pitkästi <3.
      Ja edelleen toivon, että sun kivut painuu hevon kuuseen ja pääset takaisin sulle tärkeän liikunnan pariin.

      Mun tekisi kovasti mieli kirjoitella blogiin, mutta mua ahdistaa, kun olen ottanut kesän mittaan kuvia pelkällä kännykällä (iPhone), joka ei keskustele mun koneen käyttiksen (Windows) kanssa, enkä jaksaisi millään alkaa puljata minkään pilvipalveluiden kanssa, kun käsittääkseni nekin on erilaiset Applen ja Windowsin systeemeissä. (Voin olla erittäin pahasti väärässä, koska olen vahvasti museokamaa).

      Näkymisiin ja kuulumisiin ennemmin tai myöhemmin <3

      Poista
    3. Kiitos itsellesi, kun kävit ja jätit puumerkkiä. <3

      Hevonkuusi kuulostaa oikein sopivalta osoitteelta kivuille ja muille vaivoille. :-D

      Äh, tietotekniset ongelmat ja yhteensovittelut kuvien ja koneen kanssa ovat niin syvältä. Se tekee kyllä bloggaamiskynnyksen korkeammaksi, kun tietää, että jo pelkästään kuvat teettävät paljon työtä. Mulla kännykkä tallentaa kuvat jossain ihme HEIC-formaatissa, ja mun pitää muuttaa blogiin tulevat kuvat aina yksi kerrallaan jpeg-muotoon, mikä vie tosi paljon aikaa, kun mullahan saattaa tulla postauksiin välillä hyvinkin monta kuvaa (kuten seuraavaan, työn alla olevaan postaukseen). Toki kuvien määrää voisi yrittää rajoittaa, mutta en tiedä, miten se oikein onnistuisi. :-D Toivottavasti keksit jonkin oikotien onneen systeemien yhteensovittamisen kanssa! <3

      Poista
  11. Tsemppiä ja pysy positiivisella mielellä tässä epätoivon ja ikävien asioiden (olet joutunut jättämään pois niitä mitä tykkäät) keskellä! Minäkin olen ollut pään magneettikuvauksessa joskus 8 vuotta sitten, onneksi kaikki oli ok. Olin juuri parantunut siitä aivoverenvuodosta ja halutaan tsekata sen vuoksi, en oikein jaksanut ajatella tuota kuvausta mitenkään silloin. Mutta nyt taas menen ensi kuussa maksabiopsiaan (on otettu ennenkin) ja sen jälkeen pitää olla liikkumatta muutama tunti. Toivottavasti näyte kertoo, ettei ole sitä minkä lekuri haluaa "blokata pois".
    Mie katson ihan erilaisia telkkariohjelmia, ja oikeastaan nyt usein vain areenasta. Monet kaverit seuraa tuota australian master chefia, mutta minua sellaiset ei innosta.
    Toivottavasti uutiset ovat hyviä ja nauti loppukesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena! Onneksi on löytynyt uusia vanhoja kivoja asioita tilalle, kuten tuo ruoanlaitto, jota olen vihannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti viime vuodet. Jännä juttu, miten tiukka paikka saa mielen muuttumaan. :-D

      MInunkin ukkelini pää olisi pitänyt kuvata aivoverenvuodon jälkeen, mutta ukkeli ei kerta kaikkiaan suostunut menemään magneettikuvaukseen klaustrofobiansa vuoksi. :-/ Päästä otettiin sitten vain CT-kuvat, ja vähän jäi huolettamaan, että näkyiköhän niistä nyt kaikki asiat.

      On kyllä kiva juttu, että nykyajan televisioanti on niin monipuolista, että katsottavaa löytyy joka makuun. Lueskelin niitä Savonlinnasta ostamiani vanhoja lehtiä, ja muistelin, miten Suomessa ei ollut joskus kuin kaksi tv-kanavaa – mistään suoratoistopalveluista puhumattakaan! Sitten sitä vaan katsottiin, mitä telkkarista tuli, tai oltiin katsomatta. :-D

      Onnea sinun biopsiaasi. <3 Olen hengessä mukana ja toivon koko sydämestäni, että ei löydy mitään vakavaa.

      Kivaa loppukesää sinullekin!

      Poista
  12. Toivottavasti kuvauksissa ei löydy mitään vakavaa, paljon tsemppejä Satu❤️Voin kuvitella että tuo liikkumattomuus on ollut vaikeaa, etenkin kun olet niin tottunut kuntoilemaan, ja toivottavasti pystyt siihen jatkossa. Hih, pummilla kuvauksessa🤣 Todella hienot kuvat oletsaanut otettua tuosta laivasta, hyvä zoomi sun kamerassa.
    Täällä alkoi Masterchefin 10. kausi joitakin viikkoja sitten, ja melkein eniten tykkään audition - vaiheesta, johon kuluu montakin jaksoa. Tänään oli mielenkiintoinen jakso, sillä kilpailijoiden piti tehdä annos suomalaisissa Ooni-uuneissa. Tsemppihalit Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael. <3 Liikkumattomuus on ollut tosiaan vaikeaa, mutta nyt alan alla siihen jo niin tottunut, että urani sohvaperuna on hyvällä alulla. :-D

      Piti käydä heti kukkeloimassa, millainen tuo Ooni-uuni on. Mä olin vähän yllättynyt, kun ainakin tästä viimeisimmästä Australian Masterchefistä oli jätetty tuo audition-vaihe kokonaan pois (itse ohjelmasta siis). Joskushan sitä on näytetty parin jakson verran, ennen kuin kilpailijat on valittu. Itse en oikein audition-vaiheesta perusta, joten minua ei sen poisjättäminen haitannut.

      Pus! <3

      Poista
    2. Täällä nuo audition jaksot aina niin mielenkiintoisia(ihmustarinoita..) että tykkään niistä

      Poista
    3. Ihmistarinat ovat kyllä aina mielenkiintoisia ja ne syventävät kivasti tuommoista kokkauskilpailuakin. Joskus ensi silmäyksellä joku kilpailija voi jostain syystä vähän ärsyttää (noloa tunnustaa, mutta ainakin mulle käy näin – olen kai herkästi ärsyyntyvää tyyppiä ;-D), mutta sitten kun ihmisestä ja hänen elämästään kerrotaan lisää, ja kilpailu etenee (kilpailijaan ikään kuin "tutustuu"), mielipide muuttuu lähes poikkeuksetta positiiviseksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3