Jotkut näyttävät paremmilta röntgenkuvissa kuin valokuvissa.


torstai 4. elokuuta 2022

Savonlinnaa ja vähän muutakin

Nyt makoilen taas kotisohvalla – yksinäni. Ukkelin piti tulla Amerikasta kotiin eilen, mutta hänelle (ja monelle muullekin) häävieraalle tuli korona. Yllättyneet parijonoon. Tällaista se on näköjään edelleenkin, kun paljon porukkaa kokoontuu yhteen. Onneksi korona ei ole monellekaan enää mikään iso juttu, ja ukkelikin taisi selvitä taudista muutamassa päivässä.

Häät olivat ainakin kuvista päätellen huikea kolmen päivän spektaakkeli, mutta siltikään ei harmita, että ne menivät minulta sivu suun. Olisin tuntenut oloni varmasti suurimman osan aikaa taas oudoksi ja epämukavaksi. Onnistun kehittelemään isoissa sukujuhlissa aina hirveät ulkopuolisuuskompleksit, vaikka mukana olisikin paljon minulle läheisiä ja tuttuja ihmisiä. 

Intiasta viime vuoden lopulla hankkimaani sariakaan ei siis tarvinnut käyttää, kuten ei myöskään haldi- ja mehendi -tilaisuuksiin ostamiani kolttuja. Jälkimmäiset tilasin netistä, Ogaan-nimiseltä nettisivustolta, jossa on ihan mahtava valikoima intialaisia vaatteita. Koko tilausprosessi oli helppo ja luotettava, ja se toimi alusta loppuun loistavasti, eli siinä mielessä voin suositella Ogaania, jos intialaiset vaatteet miellyttävät.

Itse vaatteet olivat kuitenkin pettymys. Vaatteet eivät vastanneet ollenkaan sitä mielikuvaa, jonka olin kuvien perusteella päässäni muodostanut.

Mielikuva.

Tämä haldi-tilaisuuteen tilaamani kurta-setti näytti kuvissa ihanan kevyeltä ja laskeutuvalta, mutta todellisuudessa vaate oli tönköttävä ja niin paksu, että olisin varmaankin hikoillut kuin pieni sika New Yorkin kuumuudessa.

Todellisuus. Onko tämä sama vaatekaan? 😆 (Sori, en jaksanut silittää enkä kuvata setin mukana tulleita palazzo-housuja tai dupatta-huivia.)

Ukkelin sisko sivisti minua, että kurta näytti ja tuntui niin erilaiselta todennäköisesti siksi, että siihen oli ommeltu vuori. Pieni syynäys paljasti, että niin oli tosiaan tehty. Miksi ihmeessä? Siksi, koska asun jääkarhujen keskellä Suomessa?

Mielikuva.

Tämä mehendi-tilaisuuteen tilaamani sharara-asu vastasi enemmän todellisuutta, vaikka kokonaisuus oli luonnossa jotenkin halvan näköinen verrattuna siihen, miltä asu kuvassa näyttää – ja kumminkin tuokin setti maksoi 485 euroa. 

Todellisuus (sharara-housut ja dupatta jäivät taas kuvaamatta).

Ehkä jos asusta maksaisi useamman tonnin, voisi saada jotain hienostuneemman oloista, mutta itse en todellakaan aio maksaa tuollaisia summia asusta, jota käytän todennäköisesti vain kerran. 

Varsinaiseen häätilaisuuteen olisin laittanut sen sarin, ja häävastaanotolle kaavailin pukevani koltun, jonka ostin vuoden 2018 häitä varten (nekin olivat New Yorkissa) mutta jota en kuitenkaan käyttänyt silloin. 

Kuva on vuodelta 2018 (en jaksanut ottaa uutta kuvaa).

Jännä juttu, että vaikka painoa on tullut lisää sitten vuoden 2018, niin ei ollut mitään ongelmia pukeutua tuohon neljä vuotta vanhaan mekkoon. (Paitsi että nyt sitä painoa on taas lähtenyt, ja painoni on laskenut 64 kiloon, kun viime vuoden alussa painoin 69 kiloa. Oletan, että lihasta on lähtenyt, kun en ole pystynyt harrastamaan oikeastaan minkäänlaista liikuntaa (= siis painoharjoittelua) pariin kuukauteen.) 

Ennen kuin jätetään häät taaksemme, on pakko laittaa yksi kuva, jonka sain WhatsAppiin. Kuvassa on anoppi siskoineen, ja repesin ihan totaalisesti, kun näin tämän huikean MIB-toisinnon. 

Sitten siirrymmekin sujuvasti Savonlinnaan pienen tiivistelmän muodossa.

Ensin muutama ötökkäkuva. Mietin, miksi ihmeessä en enää kuvaile öttiäisiä, vaikka se on niin kivaa puuhaa. Ennen olin jatkuvasti jossain pusikossa kameran kanssa! Mutta ehkä se johtuu siitä, että sitä varten pitäisi vaivautua ulos, härregud sentään! Meillä tosin on luontoa lähempänäkin, sillä hämähäkit ovat saartaneet talomme. 

Kävimme tutustumassa paikallisen kirppiksen tarjontaan.

Tämä mukaan paluulennolle. 😆

Torille oli tullut uusi viiniravintola. 

Meikäläisen talviturkki lähti 25. heinäkuuta äiteen lähirannalla. 

Minähän en tykkää läträtä vedessä (muuta kuin uimahallissa ns. uintia harjoittaessa), joten minulle on ihan sama, vaikka talviturkki ei lähtisi koko kesänä. Nyt oli kuitenkin niin aurinkoinen ja lämmin ilta, että järvi melkeinpä houkutteli. 

Tein Saimaan antikvariaatista ihan mielettömän löydön – vanhoja lehtiä vuosilta 1952–1972! Näitä lähti mukaan 18 kappaletta, ja olin ihan liekeissä löydöstäni. Näistä on ehkä tulossa juttua jossakin vaiheessa. Lehtien haittapuoli oli se, että niissä oli aika voimakas ominaistuoksu, ja jouduin säilömään lehdet äidin terassilla, kun emme kestäneet hajua. Kun lueskelin muutamaa lehteä sisällä, äiti ihmetteli, että "mikä täällä palaa", tai "mistä tulee ihan sellainen maatuneen haju".

Hieno ovi antikvariaatin lähellä.

Yhtenä päivänä lähdimme käymään äidin kanssa vanhempien entisellä asuinpaikalla Kiteellä sekä Tohmajärvellä mummon ja ukin haudalla. Pystyin ajamaan ja istumaan autossa yllättävänkin hyvin, vaikka matkaa kierrokselle tuli jonkin verran. Jippii!

Ensimmäinen pysähdys oli Pivangassa, jossa on tullut syötyä monet, monet kerrat. 

Pivanka kaipaisi ehkä pientä kasvojenkohotusta, vaikka toisaalta, ehkä paikan viehätys piileekin juuri sen omalaatuisuudessa ja retrossa ilmeessä. Otimme nytkin lounaspöydät, ja ruoka oli ihan yhtä hyvää kuin aina ennenkin. Keittona oli sellaista harvinaista herkkua kuin perunavelliä! Kuinka monesta lounaspöydästä saa perunavelliä? Ei ABC:ltä ainakaan!

The Velli.

Pivangassa oli ennen vanhojen autojen näyttelykin, mutta nyt siellä oli jostain syystä vain yksi Mersu, ja sekin näytti olevan sellaista vuosimallia, jolla minä olin opetellut ajamaan 18-vuotiaana. Eli ei todellakaan mikään vanha. 😆

Tämä lasten menopeli näytti paljon asiallisemmalta.

Sitten kävimme katsastamassa tutun kantarellipaikan, mutta metsä näytti tosi kuivalta, eikä sieniä löytynyt kuin yhden kastikkeen verran. Seuraava pysähdys oli sitten vanhempien entisillä naapureilla, joilla kahvittelimme. Maalla on kyllä toisaalta niin kivaa, kun kylään voi mennä milloin vain ennalta ilmoittamatta, ja aina tuntee olevansa tervetullut. Toki maallakin on monenlaista porukkaa, eivätkä kaikki ole sielläkään ottamassa satunnaista ohikulkijaa riemumielin vastaan (meikäläinen olisi varmaan just sellainen tyyppi – kirveen kanssa vieraita ovella vastassa 😆).

Naapureiden suloinen kissa.

Kupiaisen supermarketti Kiteen keskustassa oli ottanut merkittävän edistysaskeleen, sillä sinne oli ilmestynyt itsepalvelukassa.

Self-checkout.

Kassa oli vain niin erikoisen mallinen, että minulla olisi saattanut kestää hetki pohtiessa, että mitenkäs tässä oikein toimitaan.

Tohmajärveltä olisi saanut tontteja eurolla.

Nyt kaivetaan luurangot esiin.

Tohmajärven kirkko.

Kellotapuli.

Ihania pallerolampaita.

Yhtenä päivänä kävimme myös syömässä Cafe Rantakivessä Punkaharjulla. 


Olen ajanut kyseisen paikan ohi vaikka kuinka monta kertaa, ja olen joka kerta luullut paikkaa vain joksikin kesäkioskiksi. Sisko kuitenkin tiesi, että paikasta sai myös hyvää ruokaa, joten suunnistimme sinne siskon perheen kanssa lounaalle. 

Herkkulautanen oli ihan jees.

Oma pääruokani, uunissa haudutettu karitsanpotka, oli ihan napakymppi. Paras ravintola-annos pitkään aikaan!

Myös tiramisu hipoi täydellisyyttä.

Lopulta oli kumminkin aika suunnistaa kohti lentokenttää. Saavuin paikalle (taas!) liian aikaisin, eikä kentällä ollut vielä ketään, ei edes työntekijöitä. Kannattaa uskoa ohjeita, että lähtöselvitys aukeaa vasta 45 minuuttia ennen koneen lähtöä. 

Meikä taas ekana paikalla.

T. nimim. Moottorisaha käsilaukussa.

Onneksi minun ei sentään tarvinnut lentää yksin, vaan muita matkustajia oli tälläkin kertaa kolme: brittiläinen mies, ranskalainen nainen sekä mies, jonka kansalaisuus jäi epäselväksi (ei ollut kuitenkaan suomalainen). Olin päättänyt änkeä itseni tällä kertaa etupenkkiin, jotta voisin tarkkailla ohjaamon tapahtumia, mutta etupenkki olikin jo varattu, sillä kapteeni ja perämies(?) olivat heittäneet kyseiselle penkille takkinsa ja laukkunsa. Harmillinen takaisku. Mutta onneksi toiselta penkkiriviltäkin näki ihan hyvin ohjaamoon. 

Valmiina lähtöön!

Tällä kertaa videoin nousun ohjaamon näkökulmasta. Tämä ei kestä kuin minuutin. 😆

Pilvien yllä.

Lentokoneen lentäminen näyttää olevan helpompaa kuin autolla ajaminen, kun käsiäkään ei tarvitse pitää koko ajan ratissa. 😆

Alkumatka sujui yllättävän tasaisesti, mutta sitten alkoi melkoinen pomputus. Kerran irtosi takapuolikin penkistä, kun tuli niin iso kuoppa, ja siinä vaiheessa mietin, että tässähän saa Linnanmäki-kokemuksen samalla rahalla. Ei kuitenkaan tarvinnut laatoittaa tälläkään kertaa.

Toki laskeutuminen Helsinki-Vantaalle piti myös videoida:

Lopuksi vielä pari kuvaa kesäisestä Savonlinnasta. 

Nauttikaahan loppuviikosta ja -kesästä! 

😘

20 kommenttia:

  1. Sinun reissu äidin lihapatojen luo vaikuttaa sujuneen hyvin! Toivottavasti saat Ukkelisi pian sinne takaisin ja saat tiedon oireistasi yms.
    Todella loistava kuva, jossa anoppisi ja kaksi muuta ovat! Todella hauska!
    Noista ötökkäkuvista en piittaa, mutta ruokakuvat vaikuttivat herkullisilta. Itse olen taas viikon syönyt laittamiani pöperöitä, pari päivää aina samaa ja pari annosta pakkaseen. Sitten uusi. Ja pakkanen täyttyy! Tosin se täytyy muutenkin, sillä minulla on ollut eräänlainen kirssika-gate eli 30 l kirsikoita yhdestä isosta puusta ja yhdestä pienestä. Onneksi sain tungettua kirsikoita kolmelle kaverillenikin, sillä olisin muuten ollut pulassa. Sillä eihän niitä nyt voi puuhun jättää, varsinkin kun ei ole näkynyt räkättejä eikä muitakaan lintuja.

    Mukavaa viikonloppua sinne! Nyt lepään kun kirsikat ovat pakastimessa tai niistä on tulossa likööriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu sujui oikein kivasti, kiitos. Oli kiva, kun oli kerrankin aikaa olla ihan rauhassa useampi päivä. Ukkelin tulo riippuu pitkälti siitä, milloin koronatestit näyttävät negatiivista...

      Minustakin tuo anopin ja siskojensa kuva on ihan mielettömän hyvin oivallettu! :-D

      Hihii, minäkin tein kotiin tultuani ison vuoallisen riisi+ohra-/kana-/vihannesmössöä uunissa. Söin sitä kolme päivää, ja vaikka oli kiva, kun ei tarttinut kokata joka päivä, niin kyllähän sama ruoka alkaa väkisinkin tökkiä, jos sitä syö noin monta päivää peräjälkeen. Minä en oikein osaa pakastaa ruokia, ja jos joskus pakastankin, pakastimeen ne ruoat tuppaavat myös jäämään. Tai lähinnä lentävät pakastimessa aikansa majailtua roskikseen.

      Kirsikka-gate kuulostaa ongelmalliselta! Mulla ei olisi aavistustakaan, mitä tekisin tuollaisella määrällä kirsikkaa. Mutta likööri kuulostaa ihan mahtavalta oivallukselta!

      Kivaa viikonloppua sinullekin! Täällä meillä alkaa olla jo tosi kuuma... Inhaa.

      Poista
  2. No olipa tosiaan vähän kuvista poikkeavat asut... mutta Ladies in black on kyllä tyylikäs trio! Mulla jäi noista öttiäisistä kai päälle joku zoomi, kun luulin tuota kissaa ensin joksikin karhuksi. 😁 Ja nuo lammakset 😍 Just eilen sanoin äidille, kun nähtiin eräällä laitumella lampaita, että jos mulla olis lampaita, ne olis niitä, mitkä on valkoisia, joilla on musta naama.

    Mua hämää edelleen tuo, että lentokoneen ohjaamossa ei ole ovea. Mitä jos sä olisit moottorisahoinesi hyökännyt sinne kesken lennon? Jos ne pompottikin tahallaan konetta kampittaakseen kaikki mahdollisesti takaa hiipivät moottorisahahurmaajat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vaatteet olivat kyllä tosi iso pettymys. Miten voivat näyttää niin erilaisilta kuvissa? Huijausta, sanon minä. Onneksi en tilannut tuolta enempää vaatteita, vaikka mieli olisi tehnytkin.

      Lampaat ovat ihania, ja nuo vähän erinäköiset veijarit ekstrasuloisia. Minä puolestani pohdin äidille, että pitäisikö ruveta kasvattamaan lampaita, mutta äiti palautti maan pinnalle, kun hän muistutti, että mitäs tekisit sitten, kun lampaat esim. poikisivat. Minä vastasin, että sellaista ongelmaa ei tulisi, sillä pitäisin huolta lampaiden turvaväleistä. ;-D

      Tuo moottorisahahyökkäysmielikuva sai aikaiseksi kunnon naurut! Mutta sanopa muuta. Tuntuu ihan ihmeelliseltä, että ohjaamo on tuossa kaiken kansan ihmeteltävänä.

      Poista
  3. Aikamoinen koronalinko ne häät, mutta onneksi vain kevyitö oireita ukollasu. Ihan mahtava kuva siskotriosta! J nuo intialaiset vaatteet, etenkin tuo turkoosi setti, upeita kuvissa, harmi etteivät todellisuudessa näytä töysin samalta. Kiva reissu Savonlinnaan ja lähimaille, ja hyvä kuulla että istuminen sujuu jo paremmin. En ole koskaan ollut Savonlinnassa, joten oli mielenkiintoista lukea. Ihana kissa😻ja olet tosi taitava ötökkäkuvaaja🪲🐞🦗🪳🕷️🐜🐛🪰Hyvää viikonloppua Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se koronalinko, vaikka kaikki eivät kuitenkaan sairastuneet. Appivanhemmatkin olivat tähän asti ok, mutta nyt on anoppi kuulemma alkanut yskiä.. Ehkä se tulee loppujen lopuksi kaikille.

      Mä en ymmärrä, miksi intialaiset vaatteet näyttävät usein (ainakin omasta mielestäni) jotenkin niin halvoilta. Onkohan ne nuo kirjailut, jotka antavat sellaisen vaikutelman? Intialaisten maku tuntuu olevan muutenkin niin kovin erilainen kuin omani.

      Kiitos. <3 Kisu on ihana ja ötököitä on aina yhtä mukava kuvata. ;-D

      Mukavaa viikonloppua, Jael! <3

      Poista
  4. Voihan korona ja sen aiheuttamat hankaluudet kaikkien elämässä! Sitä tuntuu nyt olevan kaikilla, mutta ei ihme - ensin kaksi vuotta välteltiin sitä kaikin keinoin ja nyt kun maailma on taas auennut, lähes kaikki sen saa kuitenkin. Onneksi kuitenkin lievempänä versiona, kiva kuulla, että ukkelikin selvisi helpolla!

    Vitsit noi kaikki intialaiset asut on ihan älyttömän upeita! Tosin olen ihan pihalla noista kaikista nimityksistä; sulla on ollut niiden selityksiä paljon täällä sun blogin puolella, mutta olen edelleen ihan että ööh, mikä ero on milläkin. Tulee ihan hinku tilata itsellekin joku tommoinen, paitsi että a) missä mä sitä käyttäisin ja b) ei kyllä taatusti näyttäisi mun päällä noin hyvältä, kuin noissa kuvissa.

    Mutta heeeei, damn nainen sä näytät upealta tossa sähkönsinisessä iltapuvussa! Ihan Hollywood-meininkiä, suorastaan mieletön! 💛

    Kivaa viikonloppua sinne 💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen monesti miettinyt, että oli luojan lykky, että en saanut koronaa silloin alkuvaiheessa, kun se oli oikeasti vakava tauti ja ei ollut vielä rokotuksia. Mulla kun oli astma (tietämättäni) huonossa hoidossa ja keukoissa oli tulehdus jo valmiiksi. Enkä kyllä ole sairastanut koronaa vieläkään, ainakaan tietääkseni, ja kovasti olen odotellut(?!), milloin se mulle tulee.

      Intialaiset asut ovat upeita, vaikka moni ei ehkä olekaan omaan makuuni. Toki tarjonta on tosi laajaa – on perinteisempää kolttua ja sitten on modernimpaa viritystä. Ja hei, älä huoli! En mäkään ole täysin perillä noista vaatteista ja niiden nimityksistä, vaikka mun pitäisi olla kai asiantuntija. :-D Intiassakin ostan yleensä vaan kurtia ja leggareita, ja nämä nimitykset ovat kyllä hallussa. :-D

      Olen samaa mieltä, että intialaiset vaatteet eivät välttämättä näytä hyvältä suomalaisen yllä. Huomasin noitakin häävaatteita shoppaillessani, että väritarjonta on hyvin intialaiseen ihonväriin sopivaa, esim. pastellivärejä, jotka näyttävät hyvältä harvan suomalaisen yllä (tämä on siis vain oma mielipiteeni). Minusta ainakin tulee sellaisen porsasvaikutelma, jos laitan ylleni vaaleanpunaista. Ja ehkä myös asujen leikkaukset yms. on tehty intialaiseen kroppaan sopiviksi.

      Iltapuku, sehän se oli! Mietin tuosta sinisesta mekosta kirjoittaessani, että tämäntyylisellä vaatteella on jokin muukin nimitys kuin mekko, mutta en muistanut, mikä. Mietin, että kirjoitanko leninki, mutta se kuulosti kauhean vanhanaikaiselta. Iltapuku siis. :-) Ja kiitos. <3 Itseään katsoo varmaan kovin eri silmin kuin joku toinen, mutta ihana kuulla, että sinulle tulee tuosta mieleen jotain Hollywoodiin liittyvää. :-D

      Kivaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  5. Ulrika50v.blogspot.com7.8.2022 20.26

    Todella upean näköinen tossa sinisessä hameessa! Pivanga, kiva retro paikka. Jos mä asuisin maalla niin mun ovi olis visusti kiinni, en ota vastaan yllätysvieraita, olen nimittäin välillä kotona ihan kotipeikon näkönen. Hiukset kiinni päälaella, pystyssä ja vaatteet vanhoja rääsyjä. Tänään Sunnuntaina en lähteny ovesta ulos mutta piti fiksaa hiukset ja kunnon vaatteet jos tyttären poikakaveri tulee sisään käymäs. En ollut varma mutta hän tuli sisään ja jäi peräti syömään. Huh Huh onneksi olin varautunut :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, sama juttu, että oon kotona aina seinästä revityn näköinen. Joskus en meinaa kehdata avata ovea edes ruoka- tms. läheteille. Ainakin pitää etsiä jokin collegetakki päälle, ettei näy, että meikäläisen ei ole edes liivejä päällä. :-D On siis kiva tietää etukäteen, jos joku on tulossa, niin ehtii vähän sukimaan itseään edustuskelpoisemmaksi. Onneksi olit varautunut tyttäresi poikakaverin vierailuun! Parempi aina pelata varman päälle. :-)

      Mukavaa alkanutta viikkoa ja kiitos. <3

      Poista
  6. Olisipa kiva nähdä nuo kaikki juhlavaatteet päälläsi! Se on toivepostaukseni. Toivottavasti miehesi on parantunut ja pääsee pian palaamaan kotiin. En tiedä, että oletko jo joskus kirjoittanut intialaisista häistä, minua kiinnostaisi. Etenkin, että mitä syödään,mitä annetaan lahjaksi.

    Mulla koronavanne alkaa alustavasti kiristämään päätä. Torstaina alkaa koulut, ja ilmeisesti tämän maan päättäjät haluavat tehdä kokeen, että kuinka nopeasti korona pyyhkäisee maan ylitse, jos ei laitetan kouluihin mitään maskipakkoa. Tämän hetkinen arvioni on, että eiköhän korona viimeistään kahdessa kuukaudessa rantaudu meille. Itse varmaan selviän tälläkin kertaa koronasta ilman sairaalahoitoa, mutta sitä en uskalla kokeilla, että miten kävisi 85v pitkäaikaissairaan isäni. Meillä on ollut tapana juoda viikonloppukahvit. Niistä pitää varmaan luopua, koska en tiedä, että milloin uskallan seuraavan kerran tavata isääni ilman maskia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toive on pantu korvan taakse. En tosin voi taata toiveen toteutumista, sillä ensin pitäisi silittää nuo vaatteet. :-D Kaiken lisäksi olin niin pettynyt vaatteisiin, että ei tee mieli pukea niitä päälleni edes kuvausta varten. Mutta toiveesi on kuultu, ja katsotaan, saanko aikaiseksi. :-)

      Ukkeli tuli kotiin eilen illalla, ja johan tässä nähtiin tänään perhedraamaakin, kun minä rupesin aivastelemaan nyt illalla, ja nenäkin vuoti. Tuli syytettyä ukkelia mm. elämäni pilaamisesta, kun minun pitäisi mennä ylihuomenna pään magneettikuvaukseen, jonne neurologi mut lähetti, ja nyt jos en pääsisikään sinne koronan takia, asioiden selvittäminen siirtyisi taas hamaan tulevaisuuteen. Sehän olisi luonnollisesti ukkelin vika, kun toi mulle koronan. :-D

      Olen kirjoitellut intialaisista häistä useammankin postauksen (löytyvät tuolta häät-tunnisteen alta), mutta mitään kovin yksityiskohtaisia postauksia en ole kyllä tehnyt (siis tyyliin just että mitä häissä syödään). Ehkä asia johtuu siitä, että en oikein itsekään tiedä, mutta myös siitä, että intialaiset häät vaihtelevat niin paljon perhetaustan, asuinpaikan jne. mukaan, että mitään kovin yleistävää postausta voi olla vaikea edes kirjoittaa. Mutta mitään lahjoja en ole koskaan kuullut kenenkään tuovan!

      Tuo maskittomuus yhdistettynä koulujen alkuun kuulostaa kyllä pelottavalta. Mitä enemmän lähiperheeseen kuuluu eri sukupolven edustajia, sitä hankalammaksi asiat muuttuvat. Toivon, että pysytte kaikki terveinä, ennen kaikkea isäsi. <3

      Poista
  7. Voi ihanuus tätä postausta - aamulla aloin lukemaan... ja "hotkin" sen loppuun, ei hjäänyt hyvä fiilis - sillä halusin viettää kanssasi oikeasti enemmän aikaa!!
    Joten piti tehdä työt ja pakolliset muutkin hommat ja sitten tulle nautinnollisesti/kiireettömästi luoksesi uudelleen.
    Nyt olen zoomaillut kuvia - pukuja... ja minäkin haluan nähdä ne päälläsi, sillä voi jestas miten upea sininen iltapuku istuu päälläsi, kuin se olisi siihen ommeltu - tuolla vartalolla nuo Intialaiset asutkin sopivat hyvin - silitettyinä, tiedän ja haluan nähdä ne... sillä noille hengareille ne ei kyllä sovi lainkaan!!
    Intialaiset häät kiinnostaisi kovasti ja asujen merkitys - värienkin merkitys ehkä - sillä baijerilaisissa/saksalaisissa ja vietnamilaisissa(tyttäremme) häissä olen ollut ja sielläkin on vaihdettu asua ja väriä - tahtoo oppia lisää!!
    Sitten kun jaksat ja ennätät... lukijakuntaa on jo valmiina.
    En halua guukkeloida yleistä tietoutta - vaan aitojen ihmisten oikeita kokemuksia - siksi rakastan blogeja ja yritän omanikin pitää ainakin joltain osin "informatiivisenä" - heh heh!!
    Olet kyllä aivan mieletön ötökkä/makrokuvaajakin...
    Ja sitten tietenkin rakastuin kuviin Savonlinnasta ja jopa Punkaharjun kioskista, joka oli vakio pitsstoppi aina pyöräillessäni Savonlinnan ja Parikkalan väliä.
    Minä tein kesällä sellaisen muistojen matkan Punkaharjulle&Savonlinnaan, jossa mun sydämestä asuu isot palat yhä... jos haluat lukaista ja "oppia" minusta uutta, niin se löytyy täältä
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2022/06/poluilla-muistojen.html

    Kiitos tästä postauksesta - jäi "jano&nälkä" kuulla lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Repolainen. <3 Sinä olet kyllä sellainen, että rutistaisin ja isosti, jos jossain tapaisin. :-)

      Ostin tuon sinisen iltapuvun vuonna 2018 New Yorkista, kun oli ukkelin vanhimman serkun pojan häät. Mun hääkolttuostoksista tuli oikein legenda, sillä ostin kaikki kolttuni Macy’s-tavaratalosta. :-D Mulle ne kelpasivat paremmin kuin hyvin, mutta joku häävieras saattoi ehkä kohotella kulmiaan. Mutta minä olen ollut aina sitä mieltä, että vaatteet eivät todellakaan tee miestä eikä naista, ja jos jotakuta häiritsee minun pukeutumiseni, vika on siinä toisessa eikä minussa.

      Rva Kepposelle jo kirjoittelinkin, että nuo vaatteet (siis se, millaisia ne oikeasti olivat) harmitti niin paljon, että en haluaisi laittaa niitä päälleni, ellei ole ihan pakko. Olin muodostanut päässäni niistä niin erilaisen kuvan. Mutta ehkäpä löydän jostain motivaatiota ja saan vaatteet silitettyä ja puettua päälleni kuvausta varten. :-)

      Mulla on aika heikko tietämys intialaisistä häistä, vaikka olen aika monissa häissä ollutkin. Se johtuu ehkä siitä, että kaikki häät ovat olleet aika erilaisia, joten mitään yleisiä suuntaviivoja on vaikea vetää. Ja totta puhuen (vähän noloa myöntää) en ole edes kovin kiinnostunut häistä. Ne kun ovat vain parin päivä spektaakkeli – vähän sellainen teennäinen kokonaisuus ilman sen suurempaa merkitystä. Mutta en fanita muutenkaan mitään suuria juhlia tai juhlapäiviä, joten ehkä tämä johtuu siitä.

      Itse asiassa luin jo aiemmin tuon sinun Savonlinna-postauksesi ja tykkäsin kovasti. <3 Olin silloin sellaisessa kunnossa, että piti jättää koneella kirjoittelut minimiin, niin en jättänyt kommenttia. Mutta oli kiva, että laitoit linkin tähänkin, niin muutkin pääsevät lukemaan kokemuksistasi. <3

      Pus ja hali sinulle! :-) Tai ehkä kuitenkin on parempi antaa ne näin etänä, koska mulla saattaa olla jo koronan siemen itämässä (ukkelin tuomana siis). :-D

      Poista
    2. Itte oot ihana ja toivon että voit siellä parhaillaan halailla ja pusutella ilman koronaa... että ne oireet olisi olleet jotain muuta.... ja tutkimukset etenisi toivotulla tavalla!! Etähali!

      Poista
    3. Eihän mulle mitään koronaa tullut...ainakaan vielä... Mutta pieni draama piristää aina mukavasti arkea. ;-D

      Kivaa ja seikkailuntäyteistä viikonloppua sinulle! <3

      Poista
  8. Olipa kiva postaus. Kiitos vaivannäöstäsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirjo, kivasta kommentistasi! Mukavaa loppukesää! :-)

      Poista
  9. Vaatteet näyttävät luonnossa aina jotenkin erilaisilta, kuin kuvissa. Sitten kun minä laitan ne päälle, ne ovat viimeistään eri näköisiä, kuin mielikuva ;) Tuo sininen luomus näyttää sinun päällä tosi upealta!
    Kaivettiinko siellä tosiaan luurankoja?? Aika iso lapio, ajattelin heti. Minä menen yleensä sellaisen pienen kukkalapion kanssa hautuskille ;)
    Näyttääkö tuo lentäjä voitonmerkkiä tuolla ohjaamossa?
    Minä asuin lapsena Markantontilla. Kylällä oli kyllä montakin nimeä, mutta tuo oli jäänyt elämään kuulemma siitä, että tontteja tosiaan myytiin aikanaan markan/ neliö, eli ei ihan kokonaan markalla kuitenkaan. Hauskaa, että vieläkin on vastaavia myyntikikkoja.
    Jos minä menen kameran kanssa ottamaan kuvia ampiaisista tms. , ei ne varmasti näytä yhtä upeilta, kuin sinun kuvasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne taitavat näyttää, vaikka minusta suomalaisissa nettikaupoissa vaatteet näyttävät aika samoilta kuvissa kuin ne oikeastikin ovat. Nuo Intian-vaatteet olivat todella kaukana todellisuudesta!

      Hih, no ei sentään luurankoja, eikä tuota lapiotakaan loppujen lopuksi tarvittu. Äiti olisi kaivannut kuokkaa, mutta kun sellaista ei hautausmaan varusteista löytynyt, otin tuon lapion varuiksi.

      Lentäjä ei näytä voitonmerkkiä, vaikka se kyllä näyttääkin ihan siltä: :-D Hän painoi jotain katossa olevia nappeja noilla kahdella sormella...

      Markantontti kuulostaa hauskalta! Kyllähän sitä tarvitaan nykyään varmasti kaikenlaisia kampanjoita, että saadaan ihmisiä muuttamaan maaseudulle. Ja saadaanko sittenkään.

      Kiitos kaunis, ja mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3