Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 22. elokuuta 2022

Alpakoita ja kintsulihaa

Haikaranpesät ilahduttavat Virossa, ja bongailimmekin niitä matkan aikana ahkerasti. 

Tämän pesän näimme hieman ennen Pärnua.

Tämä taas oli Palmsen kartanon lähellä.

Kattohaikara on komea lintu, joka tuntuu minusta kovinkin eksoottiselta, vaikka kyllähän haikaroita näkyy joskus Suomessakin. LuontoPortti tietää kertoa, että haikaran rakentama pesä on käytössä vuosia. 

Pärnussa majoituimme huoneistoon, joka oli ihan kaupungin keskustassa. Huoneisto oli kaikin puolin tosi kiva, vaikka toinen makuuhuone olikin aika kuuma, koska se sijaitsi sillä puolella taloa, jonka seinä oli kokonaan lasia ja jonka aurinko kuumensi paahteiseksi.

Asunto oli kaiken lisäksi ylimmässä kerroksessa, eli aurinko pääsi porottamaan monesta suunnasta.

Näkymät parvekkeelta.

Pärnu Keskus oli aivan vieressä...

... ja Port Arturkin ihan lyhyen kävelymatkan päässä.

Vietimme Pärnussa kaksi yötä, mikä oli siinä mielessä hyvä juttu, että kummipoika oli tullut vähän kipeäksi, ja hän saattoi nyt lepäillä asunnossa (nykyaikana pitää aina kertoa joka flunssan yhteydessä, oliko kyse koronasta vai ei, ja nyt ei ollut). Kävimme ostamassa läheisestä apteekista troppeja pojalle, ja koska apteekin täti ei ollut erityisen palvelualtis, saimme itse pähkäillä lääkkeiden kanssa ja nauttia aina niin luotettavista Googlen käännöksistä. 

Saisiko olla islantilaisen hanhen korvasiirappia?

Padisen luostarissa olin huomannut osaavani yhden sanan viroakin. Luostarin portit olivat kiinni, vaikka luostarin piti olla aikataulun mukaan auki, ja ihmettelimme, onko tämä oikea sisäänkäynti lainkaan. Ulos tuli joku työmies, ja kysyin häneltä, että "sissepääs?" (sisäänpääsy). Mies vain kohautteli olkiaan ja sulki oven takanaan. Mistä lienee tuokin sana jäänyt päähäni, mutta tuli sentään oikeassa tilanteessa mieleeni. 😆

Pärnusta tulee varmasti monelle ensimmäisenä mieleen hiekkarannat, mutta sää ei nyt suosinut oleilua rannalla, sillä oli aika viileä ja varsin tuulinen päivä. Totuuden nimessä on sanottava, että tuskin olisimme muutenkaan viihtyneet rannalla. Päätimme siis suunnistaa kohti Pärnun aallonmurtajaa, joka valmistui niinkin kauan sitten kuin jo vuonna 1869!

Pärnu on ollut aina tärkeä satamakaupunki, mutta ongelmana on ollut hiekan kasautuminen jokisuuhun. Ongelma yritettiin ratkaista rakentamalla ensin tammihirsiset rakennelmat, jotka kuitenkin lahosivat. Sitten päätettiin rakentaa pysyvämpi este kivistä, joita paikalliset maanviljelijät toivat pelloiltaan. Kiviä saatiin myös aiemmin puretusta kaupunginmuurista sekä Häädemeesten ja Kihnun rannoilta. 

Jokisuun molemmin puolin sijaitsevien aallonmurtajien pituus on puolisentoista kilometriä ja pohjan leveys 26 metriä. Aikamoinen määrä kiviä on siis aallonmurtajiin uponnut! Aallonmurtajia on kaksi, mutta etelänpuoleinen on kävelijöiden suosiossa, enkä tiedä, pystyykö toisella aallonmurtajalla edes kävelemään.

Lautapolku aallonmurtajalle.

Aallonmurtaja on varsin helposti saavutettavissa, sillä vuonna 2019 rakennettiin lautapolku, joka alkaa Rantapuistosta ja päättyy aallonmurtajan lähtöpaikalle. 

Tältä aallonmurtaja (Pärnu muul) näyttää kartalla.
Lautapolku on päättynyt, ja aallonmurtaja alkaa.

Aallonmurtaja oli kapeampi kuin olimme kuvitelleet, ja kun aallot löivät välillä melkein aallonmurtajan yli, ja kivien tasaisuus vaihteli, askelten kanssa sai olla tarkkana.





Aallonmurtajaan liittyy uskomus, että jos nuoret rakastavaiset kävelevät yhdessä aallonmurtajan päähän asti ja suutelevat siellä toisiaan, heidän rakkautensa tulee kestämään ikuisesti. 

Me emme kävelleet ihan päästä asti, sillä aallot alkoivat lyödä niin voimallisesti aallonmurtajan yli, että katsoimme parhaaksemme kääntyä takaisin. Vesi saattaa peittää aallonmurtajan joskus ihan kokonaankin.

Kävimme tutustumassa myös rantaniityn luontopolkuun, jolla on pituutta vain 600 metriä. Polku kulkee rantaniityssä ja sopii erinomaisesti myös liikuntaesteisille.

Tervise Paradiis -hotelli.

Heinikossa lymyili harmaahaikara.

Surffikeskus oli tuulisena päivänä suosiossa, ja leijasurffaus näytti hauskalta (mutta myös haasteelliselta!).

Totesin tälläkin matkalla (kuten aiemmillakin), että Rimi on kyllä Viron paras kauppa. Erityisesti Kaubamajakas-ostoskeskuksen hyper-Rimi oli vertaansa vailla, ja siellä tuli käytyä parikin kertaa.

Rimin ihana salaattibuffet.

Kaupassa oli yksi topakka myyjä, joka singahti aina jostain paikalle meidät nähdessään. Myyjä ilmeisesti luuli, että valokuvasimme kaikkea (jotain toki kuvasimmekin, kuten tuon salaattibuffan), kun lähestyimme kaikkea kännykkä ojossa, vaikka pääasillisesti yritimme saada tuotteista tolkkua Googlen kääntäjän avulla. Myyjä selosti meille ponnekkaasti juurta jaksaen, mitä mikäkin tuote oli, ja me ymmärsimme sujuvasti viroa.

No nyt löytyi asiallisia sipsejä! Näitä ostettiin kotiinviemisiksikin.

Saisiko olla kanasnitseleitä kintsulihasta?

Illalla lähdimme käymään alpakkafarmilla, jonne oli matkaa parisenkymmentä kilometriä.

Farmi oli valtavan hyvin hoidettu, ja alpakat olivat suloisia ja hupaisankin näköisiä.

Täältä myö tullaan laitumelle!

Hiekkakylpy.

Vierailijat otettiin farmilla todella kivasti huomioon, ja farmin työntekijät olivat valmiina vastailemaan kaikenlaisiin kysymyksiin. Lisäksi vierailijat saattoivat ostaa mukaan farmikierrokselle mukillisen porkkananpaloja, joilla eläimiä sai syöttää. 

Tämä nainen otti oikein lähikontaktia alpakan kanssa.

Työntekijä kertoili paljonkin farmista ja sen eläimistä, mutta harmikseni en muista enää kaikkea ihan tarkkaan, kun en kirjoittanut mitään ylös. Alpakoita oli farmilla muistaakseni jotain 80 kappaletta ja kaikkia eläimiä yhteensä – mm. vuohia, lampaita, kaneja – lähemmäs parisataa. 

Guanako.

Laama.

Alpakat ovat kuulemma ystävällisiä eläimiä, eikä niitä tarvitse pelätä. Koskettaakin niitä sai mutta ei päähän, sillä päähän koskemisesta alpakat eivät pidä. Mietin mielessäni, että alpakathan ovat sitten vähän kuin intialaiset, sillä intialaisetkaan eivät tykkää päähän koskettamisesta. 

Joka vuosi tilalla syntyy muutama alpakkavauva, ja nimien antamisessa oli hauska systeemi: alpakat nimetään joka vuosi saman alkukirjaimen mukaan, ja nyt oli menossa l-kirjain. Ensi vuonna syntyy sitten vain m-kirjaimella alkavia vauvoja. Mietin vain, että mitäs sitten, kun tulee esimerkiksi x-kirjaimen vuosi – vaikka onhan niitäkin nimiä, esim. Xenia ja Xavier.

Tällä tilalla kasvatettiin alpakoita kuulemma pelkästään villan takia. Lihaa ei syödä, ja kun alpakka kuolee, se haudataan. Tilalla olikin hieno myymälä, josta sai ostaa tilan alpakkalankaa. 

Hinnat olivat sen verran suolaiset (12 tai 14 euroa per 100 grammaa), että jätin langat suosiolla hyllyyn. Eipä ole kyllä tullut neulottuakaan pitkään aikaan, ja tuskin tuleekaan ainakaan lähitulevaisuudessa.

Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan kohti Rakvereä, ja matkalla näimme mm. Sindin ortodoksisen kirkon, joka oli minusta tosi komea. 

Sitten olimmekin jo Kirnan kartanossa, jossa käyntiä olin odottanut innolla. Kirnan kartanoa pidetään hyvin erityisenä paikkana, sillä kartanon puistossa kerrotaan olevan magneettisesti poikkeavia alueita, joiden positiivisesti latautunut energia auttaa ihmisiä paranemaan. Kuulosti epäilyttävästi humpuukilta, mutta eihän siinä ainakaan mitään menettäisi, vaikka kävisikin vähän istuskelemassa Kirnan puistossa. 

Kartanon julkisivu ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta olinkin lukenut, että kartano oli päässyt vähän huonoon jamaan. Nyt sitä kuitenkin kunnostettiin pikkuhiljaa. 

Lippuja ostaessamme saimme puiston kartat, joihin oli numeroitu kaikki puistossa olevat penkit ja niitä vastaavat ruumiinosat tai elämänalueet, joihin kyseisellä penkillä istuminen vaikuttaisi myönteisesti. 

Tämähän vaikutti lupaavalta! Nyt saataisiin koko elämä kerralla järjestykseen! 😆

Niinpä sitten valikoimme, mikä penkki ketäkin kiinnosti, ja lähdimme etsiskelemään penkkejä. Kummipoika tosin toivoi olevansa missä tahansa muualla kuin penkkijahdissa Kirnan puistossa. 😂

Penkkejä.

Lisää penkkejä.

Kuvassa näkyvä viisikko tunki kovalla kiireellä kaikki samalle penkille istumaan. Siinä porukka sitten istui pitkään ja hartaasti. Minun piti oikein vakoilla kartasta, että mikäs se tuommoinen penkki oli, kun oli noin kovassa suosiossa, ja kävi ilmi, että se oli viiden elementin penkki. Minä olin niin sokaistunut kaikesta positiivisesta energiasta, että en edes muistanut, mitä viisi elementtiä tarkoittaa (asia selvisi vasta jälkeenpäin ukkelilta kysyttyäni). 

Itse en edes käynyt kyseisellä penkillä, mikä oli varmaan kardinaalivirhe, koska koko kierros olisi pitänyt aloittaa penkeistä numero 28, 34 ja 35, joista viiden elementin penkki oli tuo numero 34. Tämäkin asia selvisi vasta kotisohvalla penkkikartan kuvaa tarkemmin tutkiessani. Mutta kuka sitä nyt malttaa kaiken maailman ohjeita lueskella, kun magneettikentät kutsuvat puoleensa.

Sekin jäi vähän hämärän peittoon, kuinka kauan kullakin penkillä piti istua, jotta saisi imettyä itseensä penkin hyvät energiat. Riittikö pelkkä peräpään kosketus penkkiin, vai pitikö penkille jäädä oikein asumaan?

Sekin jäi epäselväksi, pitikö penkillä istua hiljaa ja keskittyneesti, vai saiko siinä häröillä muuta, kuten räplätä kännykkää tai ottaa selfieitä.

Joka tapauksessa Kirnan puisto oli hauska kokemus, ja lähtisin sinne uudestaan vaikka heti. Mitään ihmeparannusta ei tosin tapahtunut, ja luulenkin, että homma tuli mokattua monessa kohtaa. Ensi kerralla penkeillä pitäisi ehkä istuskella kauemmin ja hipihiljaa, positiivisiin energioihin keskittyen, vaikka se ei kyllä taitaisi meikäläiseltä onnistua. 

Penkkikokemuksen lisäksi Kirnassa myytiin rannekoruja, joiden mukana Kirnan energiaa saattoi viedä mukana kotiin, ja jokaiselle penkille oli olemassa oma korunsa. Pakkohan se oli ostaa korukin mukaansa, ja valitsin penkkiä numero 31 vastaavan korun. 

Kirnan kahvila oli auki, ja koska nälkä alkoi kurnia vatsassa, päätimme jäädä syömään jotain.

Kirnan kahvila-ravintola.

Ruoan tulossa kesti hieman liian kauan, mikä johtui ehkä siitä, että keittiössä valmistettiin samanaikaisesti ruokatilausta jollekin ryhmälle. Mutta viivästys ei haitannut, sillä Kirnan saleissa oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa. 

Ruoassa (sitten kun se viimein tuli) ei ollut moittimista. 

Kartanon paistia, tuoreita perunoita, katajanmarjakastiketta ja tomaattisalsaa.

Matkalla Rakvereen näimme vielä toisenkin, hylätyn kartanon, jonne emme päässeet kuitenkaan sisälle tutkimaan, vaikka näin olin luullut. 

Kartanon mailla.

Piharakennukseen sentään pääsi, kun ensin kahlasi pitkän heinikon läpi (terve, punkit!). Eipä sielläkään mitään näkemistä ollut, kun paikat olivat ihan romuna, mutta tulipahan käytyä.

Seidlan tuulimylly, joka on Viron ainoa vielä toiminnassa oleva hollantilaistyyppinen tuulimylly.

Rakveressä asuimme omakotitaloalueella kaksikerroksisessa talossa, joka oli kyllä vertaansa vailla. Mainittakoon, että tämä majapaikka oli neljä euroa halvempi kuin se ensimmäisen yön haisulimökki!

Alakerran ruokailu-oleskelutilaa.

Yläkerran oleskelutilaa.

Kattoterassi.

Rakveren tärkein nähtävyys on Rakveren linna, joka sijaitsee korkealla kukkulalla.

Kohta sataa.

Linnasta on tehty mielenkiintoinen nähtävyyskokonaisuus varsinkin lapsille ja perheille, sillä linnan pihalla on monenlaista toimintaa sekä eläimiä. Me saavuimme paikalle puolisentoista tuntia ennen linnan sulkemisaikaa, ja linnan aktiviteetit alkoivat olla siltä päivältä jo ohi, ja vankityrmät ja sen sellaiset paikat oli jo suljettu. Se oli tietysti harmillista, ja kaiken lisäksi hurja sadekuurokin iski juuri silloin, kun olimme päässeet linnaan, ja piti piileskellä ensi alkuun sisätiloissa sateensuojassa.  

Nyt sitä vettä sitten tulee.

  
Pitäiskö käydä ripittäytymässä? Siitä tulisikin pitkä sessio. 😆

Kyllä on vakava kaveri.

Sadekuuro loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. 

Linnanväen työpäivä on päättynyt.

Yöpymispaikassamme oli kiva paalu keskellä olohuonetta, joten iltasella oli kokeiltava vähän tankotanssia. 

Tämä olikin aivan erinomainen oivallus ihmiseltä, jolla on ollut muun muassa selkävaivoja. Kyllä ne pienellä tankotanssilla lähtisivät! Villasukat tuovat vielä mukavasti lisähaastetta puuhaan.

Seuraavana päivänä olikin sitten lähdettävä ajelemaan kohti satamaa. Matkalla poikkesimme vielä Palmsen kartanossa ja Jägalan vesiputouksella. Palmsen kartanossa olen käynyt aiemminkin, enkä laita siitä nyt kuin muutaman kuvan. 

Lisää Palmse-kuvia voi katsella halutessaan neljän vuoden takaisesta postauksesta.

Peltoja Palmsen lähellä.

Jägalan vesiputous on Viron korkein ja levein vesiputous, mutta tällä kertaa se oli pieni pettymys, sillä vesi ei virrannut koko joen leveydeltä. Korkeutta vesiputouksella on kahdeksan metriä ja leveyttä parhaimmillaan yli 50 metriä.

Laste ōnneratas Olerex-huoltoasemalla. En mennyt pyörittämään, vaikka kiusaus oli kova!

Semmoinen oli meidän Viron-reissumme. Erinomainen suoritus, jos pääsit tänne asti!

😘

22 kommenttia:

  1. Monta linnaa saitte mahdutettua Viron kierrokseen. Täytyisi kyllä taas joskus saada aikaiseksi joku Balttian tai edes Viron kierros. Olisi helppo mennä ja paljon kivaa nähtävääkin vielä.

    Alpakat ovat minusta jotenkin niin sympaattisen ja söpön oloisia eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnoja tosiaan mahtui kierrokselle, kuten kartanoitakin. Vielä muutaman olisi ehkä jaksanut katsoa. ;-)

      Mä en muista, olenko koskaan aiemmin nähnyt alpakoita livenä, mutta olivat tosiaan sympaattisia ja söpöjä!

      Poista
  2. Oikein jo odotin jatkoa Viron kierrokselle - kiitos!! Nyt on tuttuakin... Pärnu ja varsinkin ranta. Leijasurffaus on juuri se syy, miksi monta-monta vuotta kävimme siellä keväisin ja syksyisin (Pääsiäinen tai helatorstain viikonloppu ja syyslomalla osui usin kisojakin) Ukkokulta ei ole enää niin innostunut yksin, käy vain kotirannassa talvella/jäällä, kun kesätuulet ei lajiin pikkulätäkössämme riitä. Tuon lajin puitteissa alkoi meillä "maailmankiertäminen" ja aina juuri tuuluisille rannoille. Kirnassa poikettiin Tarttoon matkatessa - muttei mekään niitä energioita "ennätetty" saada matkaan mukaan, toivottavasti tuo rannekkeesi tuo terveysviboja ja reisunne kuulosti muutenkin niin onnistuneelta-monipuoliselta, että sillä on taatusti ollut tervehdyttävä vaikutus!! Aivan ihania kohteita "avasit" - luin vielä uudelleen tuo aiemmankin postauksen ja pidin karttasivua auki... ihan oikeasti suunniteltava joku paku/fillarireisu Viroon... minä olen muuten lukenut pari vuotta eesti keeltki.... Pärnussa oli aina aivan ihanan kannustavia palvelualojen ihmisiä (jalkahoitola, kampaamo jne.) jotka oli ihan innoissaan "kielitaidostani" - lähempänä Tallinnaa pyysivät puhumaan Suomea, heh heh... eiovät jaksaneet kuunnella takelteluani!!
    Vielä kerran kiitos ihanista postauksista!! Näihin tulen palaamaan!
    Omannäköistäsi energiaa orastavaa syksyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että odottelit jo postausta. Minun on täytynyt taas vähän säännöstellä tätä koneella oloa käsien takia…

      Olette kyllä tosi taitavia, kun osaatte leijasurffata! Mä olisin varmaan heti nenälläni tai perseelläni vedessä, ja sitten en pääsisi sieltä ylös. :-D Kaiken lisäksi en oikein tykkää mistään välineurheilusta, että pitää ensin roudata iso kasa välineitä paikasta toiseen, ennen kuin pääsee harrastamaan. Paitsi että tuolla Pärnun rannalla sai vissiin vuokrata noita leijasurffausvehkeitä, jos oikein ymmärsin. Itseäni eivät oikein tuuliset rannat miellytä, mutta ymmärrän hyvin, että tuon harrastuksen kannalta tuuli on aika oleellinen elementti!

      En ole käyttänyt tuota rannekorua oikeastaan juuri yhtään, kun minua häiritsee, jos ranteessa pyörii jotain ylimääräistä. Ei taida koru auttaa tuolla pöydällä lojuessa! Herää vain kysymys, että mitäköhän varten korun sitten ylipäänsä ostin?! No mutta, matkoilta tulee ostettua tosi harvoin enää mitään matkamuistoja, että menköön tuo koru nyt sitten semmoisesta.

      Vau, minä olen aina halunnut osata viroa, mutta en ole jaksanut ruveta opiskelemaan sitä, kun en viitsi opiskella kieltä, jolla ei ole oikein mitään käyttöä. Niin kuin sillä ei olisi ollut käyttöä näillä Viron-matkoilla! Se on kyllä aina plussaa, jos osaa paikallista kieltä, ja se saattaa avata ihan uudenlaisia ovia. Minuunkin suhtaudutaan Intiassa ihan eri lailla, kun osaan telugua (en todellakaan täydellisesti mutta jotenkuten).

      Kiitos sinulle, Repolainen, että jaksoit olla mukana matkalla, ja ihanaa syksyn jatkoa! <3 Tai pitäisikö sanoa, että alkua, kun eihän se ole vielä alkanutkaan.

      Poista
    2. NYt on tarkennetava, että MINÄ osaan vain kuvata ja videoida leijasurffausta - poika ihan kisasikin, ukkokulta enemmän vain talvella.
      Mutta tuulista säät opin rakastamaan ja heh heh... en minäkään ihan vaan huvikseni eestiä opiskellut... se oli helpoin tapa selvitä kv-opinnoista (kansainväliset aineet) ja saada vaaditut 5opintopistettä kasaan - kun oli vielä verkkokurssina ja firmassamme samaan aikaan työntekijä Virosta, joka auttoi läksyt... joten menin siitä mistä aita matalin, mutta jäihän niitä sanoja paljon mieleen... melko "hauskaa"; mut eitodellakaan sujuvaa eestiä puhuu kun jättää vain viimeiset vokaalit pois... heh heh... Siis wau... osaat telugua.... niin kateellinen!

      Poista
    3. Ok, kiitos selvennyksestä! Kuvaajan osa on tärkeä – jonkunhan se täytyy ikuistaa ikimuistoiset hetket kameralle! :-)

      Hih, mutta tuohan oli erinomainen syy opiskella viroa. Ja kun oli vielä virolainen työntekijäkin auttamassa läksyissä, niin ihan loistavaa! Enkunkielisistä sanoista taas saa tehtyä näppärästi telugun sanoja, kun lisää vain u:n perään. :-D

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Ulrika50v.blogspot.com23.8.2022 klo 19.18

    Kuva/näkymä parvekkeella : sielä vaan pyykit kuivuu ulkona, ihanaa, siitä onki aikaa kun pyykkejä kuivatteli ulkona, tais olla 1983 luvulla :D
    Kirnan kahvila kiva, sielä tosiaan katselemista.
    Mäki voisin pitää tota rannekojua!
    Mä nauroin tolle kuvalle missä Alpakan pää aidan välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole minäkään kuivatellut pyykkejä hirveästi ulkona, en muista milloin viimeksi! Tai itse asiassa Espoossa asuessa taisin kuivattaa muutaman kerran lakanapyykkiä pihalla, kun siellä oli hyvät pyykkinarut, mutta sekin jäi, kun pelkäsin, että joku pöllii ne. Niin kuin joku olisi himoitsemassa kieli pitkällään meikäläisen lakanoita. :-D

      Tuo taisi olla lammas, jonka pää oli aidan välissä. En ole kyllä ihan varma, mutta onhan se hassun näköinen. :-)

      Kivaa loppuviikkoa! <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Eivät mitenkään! Ihan huuhaata koko juttu! :-D

      Poista
  5. Vai aallonmurtaja... enemmänkin näyttää aallonmurtamalta. Kai tuokin jotain jarruttaa, mutta juu, aika jännä.

    Siis oliko noissa sipseissä oikeasti kannabista? Mitä ihmettä? Ja kintsuliha kuulostaa ihanalta, tuli mieleen kun aikaa sitten mies aloitteli suomen opiskelua ja sain Kanarialla töihin tekstarin: "Sinun haluta syödä lintuliha?"

    Mutta onpa taas kivoja paikkoja missä olette käyneet. Toi majapaikkakin on aikas kivan näköinen. Ja haisuttomuus varmasti plussaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aallonmurtama. :-D No siltä tuo kyllä kieltämättä vähän näyttää.

      Mä en oikein päässyt selvyyteen noista sipseistä. Eivät ne ainakaan maistuneet mitänkään kannabikselta (tosin en tiedä, miltä kannabis edes maistuu), eivätkä ne vaikuttaneetkaan millään lailla, vaikka niitä söi kuinka. Mietin, että voisko tuo olla jokin läppä, mutta ehkei sitten kumminkaan?

      Hih, lintulihaa. :-) Tuommoiset kielimokat (en kutsuisi tuommoisia mokiksi, mutta en nyt keksi parempaakaan sanaa...) ovat jotenkin niin hellyttäviä. Ukkeliltakin löytyisi hauskoja esimerkkejä, mutta ei nyt tule just mieleen yhtäkään.

      Haisuttomuus on majapaikoissa aina plussaa. :-D

      Poista
  6. Vau,hieno matkareportti jatke Viron reissulle,ja mahtavia paikkoja sieltä löytyykin.Hauska tuo Kirnan energiajuttu,😁onko rannerenkaasta ollut hyötyä?Pärnussa vietin lähes viikon kylpylälomsn,mutta siitä on jo aikaa,ja kaupunki varmaan muuttunut aika lailla siitä ajasta.Ja Viron kielessä kyllä sanoja jotka kuulostavat hassulta suomalaisten korviin😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirna oli kyllä hauska paikka. Eihän tuota magneettijuttua voinut kovin vakavissaan ottaa, mutta mielenkiintoinen kokemus siitä huolimatta.

      Mä olen käyttänyt rannekorua tosi vähän, joten ei siitä ole mitään hyötyäkään ollut. :-D Unohdin ostaessani sen tosiasian, että en tykkää pitää ranteessa mitään ylimääräistä!

      Viron kieli on joskus tosi hupaisaa. On vähän niin kuin suomi, mutta ei sitten kuitenkaan. Olisi kiva osata sitä.

      Poista
  7. En voi uskoa, että minulta on Pärnun reisulla pimitetty linnat ja kaikki! Heti, kun tulee aikeita mennä tuonne suuntaan, luetutan matkaseuralaisella nämä sinun juttusi ja kuvasi.
    Meidän naapurustossa on virkavoimin käyty kantamassa sipsintekoaineksia pihalle. Eikö nykyään saa enää edes kasvattaa perunalastuaineksia rauhassa!? Siis mitä ihmeen sipsejä nuo oikein olivat???
    Tuo Pärnun hotellikin on hämmentävä. Minä luulin aina ennen, että Pärnu on sellainen vanha kaupunki. Me oltiin siellä vajaa viikko ja tietysti pitkästyttiin jo parin päivän jälkeen ja lähdettiin ajelemaan. Vasta silloin tajusin, että tässähän on tosiaan tämä kaupunkikin vieressä :O Tuo sinunkin kuvasi hätkähdyttää edelleen. Että oikein ostoskeskuskin. Me pöllyteltiin sitten sinne Riikaan ja käytiin vähän toisenlaisessa ostoskeskuksessa, kuten mainitsin.
    Minun on ehdottomasti päästävä tuonne migreenipenkille. Mitä jos joku on juuri istunut siinä ja vienyt kaiken energian ja toiselle jää sitten vaan rippeet?
    Mihinkähän seuraavaksi suuntaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Jospa sitten ensi Pärnun-reissulla matkalle osuisi linnoja! Jännä muuten, miten erilaisia linnatkin voivat olla. Esimerkiksi tuo Rakveren linna on semmoinen prinsessasatujen tyyppinen linna, kun taas Haapsalun linna oli sellainen sotilaslinnoituksen oloinen.

      Hih, vai on siellä naapurissa yritetty kasvattaa perunalastuja. :-D On tosiaan kummallista, kun ihminen ei saa rauhassa viljellä, mitä haluaa. Katselin nyt tuota kannabislastujen ravintosisältöä Googlen kääntäjän kanssa, ja 55% näytti olevan perunaa, sitten oli öljyä, maltodekstriiniä jne, ja sitten tämä mielenkiintoinen: hampunlehtiä 0,33%. Eli kyllä perulastuissa taitaa sitä itseään olla? Toki osuus on kovin pieni.

      Mulla on ollut ihan samanlainen käsitys Pärnusta sen perusteella, mitä olen siellä aiemmin pyörinyt! Olen kuvitellut, että Pärnussa on se ranta, ja sen lisäksi on sellaista vanhaa pientaloasutusta. Ostoskeskukset ja kauppakeskukset tulivat minullekin yllätyksenä!

      Mielenkiintoinen kysymys, että mitä jos joku onkin jo imenyt kaiken energian, eikä muille ole jäänyt yhtään. Ei kai sitä energiaakaan riitä loputtomiin, tai ainakin näin voisi jollakin logiikalla ajatella… Mutta toivo ja positiivinen mielikin auttavat paranemisessa jonkin verran (ainakin joissain vaivoissa; migreenissä ei ehkä niinkään), ja ehkä Kirnassa käynti auttaa sitä kautta?

      No minähän suuntaan seuraavaksi Riikaan – ja jo huomenna. :-D Huomattiin ukkelin kanssa, että siellä on eteläintialainen ravintola, joten pitää käydä testaamassa se. Lentokaan ei kestä paljon sen kauemmin kuin Savonlinnaankaan, mutta kone on oletettavasti hieman isompi. ;-)

      Poista
  8. Kiitos Satu taas kerran ihanasta postauksesta. Ensi kesänä haluan tehdä Viron matkan ja tutustua näihin ihaniin paikkoihin. Kirnassa istuisin varmaan kolme päivää peräkkäin kaikissa penkeissä, mutta tietysti ensimmäiseksi noissa kolmessa tärkeimmässä. Tarvitsen nyt kaikkia mahdollisia elementtejä ;-)

    Mahtavia nuo alpakat, ne näyttää niin hauskoilta, varsinkin kun päähän on jätetty villa tuollaiseksi palloksi.

    Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Birgitta, kommentistasi ja matkaseurastasi! <3 Tuppaavat nämä meikäläisen selostukset joskus vähän venymään, joten kiva että jaksoit lukea. :-)

      Kirna oli kiva paikka, ja minäkin haluan sinne ehdottomasti joskus vielä uudelleen. Ja seuraavalla kerralla pitää myös istua penkit oikeassa järjestyksessä. ;-D

      Pallopääalpakat olivat meidänkin suosikkeja!

      Kivaa alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista
  9. Tuonne Kirnan kartanoon on kyllä heti päästävä - tai ainakin ensi keväänä, kun toivottavasti pääsen Viroon joksikin aikaa. Tosin minun Viron käynnit ovat olleet viime aikoina Tartoon. Pariin retkeen olen joskus 2000-luvun alussa osallistunut, ja ne ovat kohdistuneet tuonne Setumaalle ja Peipsjärven tienoille. Hienoja seutuja toki. Yhdessäkään linnassa en ole käynyt, paitsi jossakin rauniolinnassa, se taisi olla Värskä?

    Olin viime viikon Wienissä työmatkalla ja ehkä jaksan kirjoittaa siitä blogiinkin lähipäivinä. Oli aika työläs viikko ja kuuma. Mutta nyt tarvitsisin kyllä lomaa, mutta luennot ja muu opetus alkavat tällä viikolla. Miten sitä jaksaa, apua.
    Mutta kiitos taas hienosta Viro-raportista, sinulla on ollut hauskaa ja paljon nähtävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarttoon haluaisin minäkin joskus vielä päästä! Se kolkka Virosta on jäänyt minulta ihan kokonaan tutkimatta, joten siellä olisi varmasti vaikka mitä nähtävää. Peipsijärvellä kävin yksinäni Viroa kierrellessä, mutta en tutkinut sitäkään aluetta mitenkään erityisen perusteellisesti. Ja Viron saaretkin ovat ihan kokonaan tutkimatta, vaikka jostain syystä en tunnekaan suurta vetoa niitä kohtaan.

      Toivottavasti ehdit kirjoittelemaan Wienistä. Olisi kiva päästä lukemaan matkastasi! Minä istun tällä hetkellä Riian lentokentällä odottelemassa lentoa kotiin. Riika tarjosi taas meille parastaan, joten oli oikein onnistunut matka. Latvialaiset ovat niin ystävällisiäkin.

      Tsemppiä sinulle opetuksen alkuun ja syksyysi muutenkin! Ja kiva että ehdit kommentoimaan. <3

      Poista
  10. Voi vitjat näitä sun ihanan pitkiä ja perusteellisia matkakuvauksia 💛 Tulee aina hillitön fiilis päästä reissaamaan samoihin kohteisiin, vaikka ei ennen lukemista olisi koskaan kokenut minkäänlaista mielenkiintoa aluetta kohtaan! Ja kuten olen jo moneen kertaan sanonut, rakastan sun tapaa kirjoittaa pitkiä postauksia ja sitä, että ne on aina mielenkiintoisia. Mua ei ihan oikeasti kiinnosta esim. alpakat pätkän vertaa, mutta nyt olen niistä ihan täpinöissäni. Oot vaan niin best 💗💗💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas ihana kommentti. Kiitos, Emma. <3

      Pus ja hali, ja ihanaa viikonloppua sinulle! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3