Vihaamme kaikkea sitä, mitä emme tunne, ymmärrä tai hallitse.


lauantai 13. marraskuuta 2021

Namaste

Minusta on tuntunut jo jonkin aikaa siltä, että Kukkapilli on tullut tiensä päähän ja että on tullut aika laittaa pillit pussiin. Nyt jutut jatkuvat kuitenkin ainakin hetken aikaa, sillä lähdemme ukkelin kanssa perjantaina Intiaan. Koska blogini oli alun perin nimenomaan Intia-blogi, koen melkeinpä velvollisuudekseni kirjoitella Intia-kuulumisista blogiinikin. Onneksi tämä velvollisuus on kuitenkin mukava, sillä Intiasta kirjoittelu ei ole mitään pakkopullaa vaan oikein mieluisaa. Eikä omasta elämästä kirjoittelukaan tunnu niin typerältä, kun sen tekee Intiasta käsin.

Finnair ei lennä edelleenkään Intiaan, joten matkamme on hieman tavallista pidempi, kun joudumme käyttämään Lufthansaa. Lennämme ensin Frankfurtiin ja sieltä Bangaloreen, josta jatkamme seuraavana päivänä Hyderabadiin ja anoppilaan. Viime Intian reissustani onkin kulunut jo reilut kaksi vuotta, sillä kävin Intiassa edellisen kerran vuoden 2019 heinä-elokuussa. Ukkelihan kävi jo tänä syksynä Intiassa ja palasi takaisin Suomeen, mutta nyt olemme siis menossa yhdessä takaisin. 

Intiaan meno jännittää minua aika tavalla, enkä oikein itsekään tiedä, miksi. Jännitys on kuitenkin sellaista myönteistä, ja odotan ilolla kaikkea, mitä eteen tulee. (Minun kirjoissanihan mikään ei voi mennä koskaan pieleen, vaan kaikki tulee olemaan aina onnea ja päivänpaistetta. Lasini ei ole puolityhjä eikä puolitäysi vaan tulvii yleensä yli äyräiden. 😆) Odotan erityisesti anopin ja ystäväni tapaamista, ja on myös mielenkiintoista nähdä appivanhempien uusi asunto vihdoinkin valmiina (kuvia keskeneräisestä asunnosta kahden vuoden takaa voi käydä katsomassa täältä).

Kun mietin, mitä matkaltani toivoisin, lista muotoutui päässäni seuraavanlaiseksi: 

Haluaisin:

  • käydä kurtaostoksilla
  • syödä anopin paistamia dosia
  • tavata ystäväni
  • kiertää Durgam Cheruvu -järven
  • nähdä järven ylittävän uuden sillan iltavalaistuksessa
  • koeajaa uudet metrolinjat
  • vetää ruokaöverit jossakin buffetissa
  • käydä Ikeassa ja ostaa ovimatto, jossa lukee teluguksi tervetuloa
  • käydä hieronnassa tai jossakin hoidossa
  • kokkailla anopin kanssa
  • käydä aamiaisella Westinissä tai Park Hyattissa
  • käydä treenivaateostoksilla
  • löytää induktioliedelle sopiva idlikeitin ja roudata se Suomeen
  • ajella erityisesti Madhapurissa, Kondapurissa ja Road no. 45:llä (entisiä asuinseutujamme) ja bongailla, kuinka Hyderabad on muuttunut viime vuosina
  • käydä drive-in-jäätelöbaarissa
  • käydä kävelyllä KBR-puistossa 
  • tavata sukulaisia
  • syödä yhden tuttavan valmistamaa taskurapucurrya (viime kyläreissulla kyseinen elämys jäi kokematta, kun taskurapua ei ollut ollut sinä päivänä saatavilla)

Kurtaostoksille on suorastaan pakko mennä, sillä kun kävin läpi kaikki kurtani, niistä vain kahdeksan mahtui päälleni. Yläkroppaani on tullut parin viime vuoden aikana sen verran lihasta (voi toki olla läskiäkin), että kurtien saumat vain natisivat, kun yritin tunkea niitä päälleni. Kurtathan eivät jousta yhtään, joten ne ovat siinä mielessä aika armottomia vaatekappaleita. Harmittaa, että minulla olisi niin monta kivaa kurtaa, mutta en pysty enää käyttämään niitä. Mutta itsepähän olen tämänkin tilanteen aiheuttanut.

Nämä mahtuivat sentään vielä päälleni.

Listalla oli myös random ajelu ukkelin ja autonkuljettajan kanssa (tämmöiset päämäärättömät ajelut ovat osoittautuneet usein ihan parhaiksi reissuiksi), mutta tämä toive jää hyvin todennäköisesti toteutumatta. Autonkuljettaja (sama poika, joka on ollut appivanhempien palveluksessa jo vissiin kymmenen vuotta) loukkasi jokunen vuosi sitten kätensä kaatuessaan moottoripyörällä. Käsi on ollut välillä hyvässä kunnossakin, mutta jos poika on rasittanut kättään jotenkin (nostamalla esimerkiksi painavaa televisiota, kuten taannoin Tirupatissa), käsi on kipeytynyt ja turvonnut todella pahasti. Kuumettakin pojalle on noussut. Kun poika kävi onnettomuuden jälkeen röntgenkuvassa, kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta nyt kun poika kävi –  ukkelin ja ukkelin veljen kannustamina – uudestaan sekä röntgenkuvassa että magneettikuvassa, kuvista näkyi, että pojan kädessä on luutulehdus. Käsi vaatii todennäköisesti leikkauksen, jossa poistetaan tulehtunutta ainesta, joten poika saattaa olla pois pelistä pitkänkin aikaa. 

Koska poika on niin tunnollinen, hän on ollut huolissaan, kuinka appivanhemmat pärjäävät ilman häntä. Poika on hoitanut anoppilassa autonkuljettajan tehtävien lisäksi muitakin juoksevia (ja vähemmän juoksevia) asioita, ja kun pojalla ei ole mitään pahoja tapojakaan, vaan hänen sydämensä on puhdasta kultaa, hän on ollut appivanhemmille lähes korvaamaton. Yhtä hyvää työntekijää on siis mahdoton löytää, mutta jotenkin autonkuljettajan sairasloma-aika pitäisi nyt pärjätä. Minä voin tietenkin toimia appivanhempien autonkuljettajana sen aikaa, kun olen Intiassa, mutta tämä on vähän huono ratkaisu, koska olen huomannut, että appiukko arastelee pyytää minua kuskailemaan itseään minnekään. Harvemmin miniät toimivatkaan Intiassa autonkuljettajina. 😆 Anopin kuskailu puolestaan tietää potentiaalisia ongelmia, sillä minä en tunne kaikkia oikopolkuja, jotka autonkuljettaja tuntee, joten minun ajamanani matka pisteestä A pisteeseen B on luonnollisesti hieman pidempi kuin autonkuljettajan ajamana. Tämä puolestaan tietää lisääntynyttä bensankulutusta eli ylimääräistä rahanmenoa, ja koska anoppi on tarkka jokaisesta rupiasta, tilanne saattaa eskaloitua. Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle. 

Autonkuljettajan kanssa taatelivarkaissa vuonna 2013.

Karimnagarissa.

Passini oli menossa vanhaksi ensi vuoden helmikuussa, mutta en ollut saanut haetuksi uutta passia, koska inhoan passikuvien ottamista yli kaiken. Lokakuun alussa sain kuitenkin itsestäni sen verran irti, että raahauduin valokuvaliikkeeseen teloitettavaksi. Tulikin taas kerrassaan upeita kuvia. Ihan voisi kauneuskilpailuun lähteä. Kun täytin passihakemusta netissä, kävi ilmi, että en selviäisikään pelkällä sähköisellä hakemuksella, vaan minun pitäisi mennä poliisiasemalle näyttämään lärvini ja otattamaan sormenjäljet. Kuten kaikki tiedämme, aikoja poliisiasemalle on tätä nykyä mahdoton saada lyhyellä varoitusajalla, ja vaikka kävin läpi kaikki mahdolliset lähikunnat, seuraava vapaa aika olisi mennyt pitkälle marraskuuhun. Kouvolasta löytyi aika marraskuun alkupuolelta, ja päätinkin tehdä pienen päiväretken Kouvolan poliisiasemalle. Silti aika meni melkein kuukauden päähän.

Passin normaali toimitusaika (5–8 vuorokautta) kuulosti liian pitkältä, koska meidän piti päästä varaamaan liput mahdollisimman pikaisesti, joten kyselin poliisiaseman virkailijalta nopeammista toimitusvaihtoehdoista. Pikatoimitukseen menisi kuulemma enintään kolme päivää, mutta express-passin voisi saada yhdessä päivässä, jos päiväkiintiössä olisi tilaa. Koska sitä tilaa oli, päätin ottaa express-passin, jonka sai 39 euron lisämaksulla. Kysyin huvikseni virkailijalta, onko sattunut useinkin niin, että asiakas olisi halunnut pika- tai express-passin, mutta ei ole sitä saanut, koska päiväkiintiö on ollut jo täynnä. Virkailija muisteli, että ainakaan hänen aikanaan ei ole tullut kertaakaan vastaan tilannetta, että kiintiö olisi ollut täynnä.

Minulla oli aika Kouvolan poliisilaitoksella kello 10 aamulla, ja jo kello 14.34 sain kännykkääni viestin, että passini olisi noudettavissa Jätkäsaaren Verkkokaupasta. Passin saamisessa kesti siis huimat neljä ja puoli tuntia, ja passini oli Jätkäsaaressa ennen minua (minä olin perillä vasta vähän ennen neljää, kun treffasin Kouvolassa ystäväni). Olipahan nopeaa toimintaa!

 

Minulta kyseltiin aiemmin ravintolasuosituksia Helsingin intialaisista ravintoloista, mutta en uskaltanut suositella mitään, koska käyn tosi harvoin syömässä täkäläisissä intialaisissa ravintoloissa, koska ravintolat eivät ole mielestäni (eivätkä varsinkaan ukkelin mielestä) kovin kummoisia. Nyt kuitenkin uskallan suositella yhtä ravintolaa, Tandoori Villaa (sijaitsee Kalasatamassa), jossa ukkeli käy kollegoidensa kanssa silloin tällöin lounastamassa. Itse kävin kyseisessä ravintolassa kerran heinäkuussa lounaalla, ja viime viikolla kävimme ravintolassa myös illallisella muutaman intialaisen ystäväperheen kanssa, kun ukkelin kaveri juhlisti synttäreitään. 

Ukkelin kaveri oli varannut meille pöydän, mutta kun koko kööri oli saatu koolle ja rupesimme kyselemään pöytäämme, kävi ilmi, että meillä ei ollutkaan pöytävarausta. Syynä oli se, että ukkelin kaveri oli kyllä varannut pöydän Tandoori Villasta, mutta hän oli tehnyt varauksen vahingossa ketjun toiseen ravintolaan Metsälään. Äkkiä meille kumminkin järjestyi pöytä, ja omistajakin hälytettiin paikalle auttamaan, kun ravintolassa ei ollut osattu varautua niin isoon ryhmään.

Tandoori Villan ruoka on ollut tosi hyvää niin illalla kuin päivälläkin, vaikka butter chickeniä täällä (kuten muissakaan Helsingin ravintoloissa) ei kannata kuulemma tilata, koska se on aivan liian makeaa. Toki jos pitää makeasta, niin mikäs siinä, mutta eteläintialaiset kokevat ruoan makeuden usein ongelmalliseksi. Tämä onkin yksi Etelä- ja Pohjois-Intian keittiöiden suurista eroista, sillä pohjoisen ruoka on usein makeahkoa, mikä johtuu aineksista, joita ruoassa käytetään (mm. pähkinöistä ja kermasta). Pohjoisen ruoka on myös vähemmän mausteista kuin eteläisen Intian ruoka, mutta Tandoori Villan ruoka miellyttää näköjään eteläintialaisten makuhermojakin – ellei sitten erehdy tilaamaan sitä butter chickeniä.😆

Kun yrität ottaa ruokakuvaa, mutta kaikilla on niin kova nälkä, että ruoka karkaa pois nenän edestä. 

Lounas toimii buffetperiaatteella, ja tässä minun annokseni heinäkuulta. Santsasin toki...

Mukavaa lauantai-illan, viikonlopun ja marraskuun jatkoa!

😘

48 kommenttia:

  1. Passikuvat on kidutusta, minulla kesti monta viikkoa päästä yli omasta kuvastani ja nyt en itse uskalla edes avata passia, etten vain näe sitä. Ja sama juttu, ei voinut tehdä sähköistä hakemusta koska piti antaa sormenjäljet. Käytännössä joka toinen passi vaatii käymisen poliisiasemalla, koska sormia pitää vilauttaa kuuden vuoden välein.

    Mehän menimme lopulta ilman ajanvarausta vuoronumerolla eikä tarvinnut odottaa yhtään (tämä oli tosin Seinäjoella eikä pk-seudulla). Eli vaikka aikaa ei saisi, niin saa kyllä mennä vuoronumeron ottamaan ja odottamaan. Paikasta riippuen ei ilmeisesti tarvitse paljon odotella, vaikka aikoja ei muka olisikaan.

    Ja ihanaa, ettet ainakaan vielä lopeta bloggaamista! Vaikka en ole kommentoinut, aina luen postauksesi. Tuntuu, että meillä ja meissä on aika paljon yhteistä (sinä et sitä ehkä edes näe, koska en ole niin avoin kuin sinä). Minulla on nyt eräänlainen kriisi päällä enkä siksi ole jaksanut bloggailla. Pidän sinusta todella paljon, ihanaa Intian matkaa, olen kybällä messissä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin siirtänyt tuota passijuttua aina vain, kun olin siinä uskossa, että selviäisin pelkällä sähköisellä hakemuksella. Poliisiasemalla kysyin sitten tuostakin, että miksi mun piti tulla henkilökohtaisesti poliisiasemalle, ja syy oli juuri tuo, että edellinen passini oli tehty kokonaan sähköisesti, ja olin antanut sormenjälkeni edellisen kerran vuonna 2012. Enkä minäkään mielelläni auo passiani! On tämä tämänkertainen passikuva sentään parempi kuin edellinen (en ymmärrä, miten edellisen passin kuva edes hyväksyttiin, kun mulla on siinä silmätkin puoliksi kiinni), mutta silti ihan hirveä.

      En tiedä, olisiko tuo vuoronumerosysteemi toiminut näillä main. Ei tullut edes mieleeni, että tuommoistakin voisi yrittää. Ehkä olisin voinut käydä jossakin poliisilaitoksella kokeilemassa, ja jos olisi mennyt hermo odottamiseen, olisin voinut mennä kuitenkin sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan Kouvolaan. Mutta onneksi asia järjestyi noinkin.

      Olipa ihanasti sanottu. <3 Minäkin pidän sinusta ja ajattelutavastasi tosi paljon, vaikka en tosiaan ”tunnekaan” sinua ehkä yhtä hyvin kuin sinä minut. Toivottavasti kriisisi on pian menneen talven lumia ja elämä alkaa näyttää taas vähän valoisammalta. Lämmin halaus! <3

      Poista
  2. Meillä on sitten ollut samat harrastukset; mäkin mietin juuri mitä kaikkea haluan tehdä, kun mennään Kanarialle. Erona, että sulla jo matka siintää tulevaisuudessa, meillä ei hajuakaan koska päästään. Ihanaa matkaa, toivottavasti ehdit tehdä paljon kaikkea kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Menninkäinen!

      Mulla nuo toiveet tuntuu olevan loppujen lopuksi aika pieniä ja arkisia, mutta meillä Intiassa käynti ei olekaan koskaan mikään varsinainen turistimatka, vaan pääasiallinen tarkoitus on sukulaisten tapaaminen ja läheisten kanssa yhdessäolo (ukkelilla tietysti myös työjutut). Mutta niin on varmasti teilläkin. :-) Listani näyttäisi varmaan aika erilaiselta, jos olisin menossa Intiaan matkailutarkoituksessa...

      Poista
  3. Odotan innokkaana sun postauksia. Hassua, olen viime aikoina tutkaillut intilaiaisa pukimia ja viehättää kauniit värit, kuviot. Nyt kysynkin, onko se kulttuurista omimista jos vaikka käyttäisi saria? Meillä varsinkin on kesäisin niin kuuma, että kotioloissa olisi kiva käyttää väljempiä vaatteita.

    Autokuskille pikaista paranemista!

    Muuten, vanhemman pojan kaksi kämppistä ovat intialaista alkuperää. Tai ainakin vanhempansa. Pojat valmistavat ateriansa yksissä tuumin ja mun poika on oppinut paljon maustamisesta. Mun omat kokkaukset ovat kyllä aika mitättömän makuisia, täytyy tunnustaa.

    Hyvää, onnellista matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen saa pukeutua sillä lailla kuin haluaa, oli vaate sitten omalle kulttuurille ominainen tai ei. Mutta sarin pukeminen on oma taiteenlajinsa, joka vaatii harjoittelua, ja monet länsimaalaiset näyttävät (anteeksi suorasukaisuuteni) naurettavilta sarissa, koska heillä ei ole hajuakaan, miten sari pitäisi pukea. Mutta Youtubesta löytää varmasti hyviä ohjeita sarin pukemiseen. :-) Olen itse pukeutunut sariin tasan yhden kerran, ja kokemus oli niin työläs, että en ole varma haluanko pukeutua sariin toistamiseen. :-D Jos kiinnostaa, niin minun sarikokemuksistani voi lukea täältä.

      Mä tykkään käyttää kurta+legginssit -yhdistelmiä Intiassa juuri siksi, että ne ovat päällä niin paljon mukavampia kuin länsimaalaiset vaatteet (kun ei Hyderabadissa voi kuitenkaan liikuskella esim. minihameessa). Käytin Intiassa pitkään farkkuja ja sen sellaisia, mutta lopulta luovutin ja rupesin käyttämään lähestään pelkästään noita kurtia.

      Minäkin toivon, että autonkuljettaja toipuisi pian. Jotenkin on kuitenkin paha aavistus, mutta toivottavasti aavistus on väärä!

      Onpas kiva kuulla, että poikasi on saanut intialaisilta oppia maustamisesta. Maustaminenkin on oma taiteenlajinsa - mitä maustetta laittaa mihinkin ruokaan, miten paljon ja missä vaiheessa. Kivoja kokkailuhetkiä pojallesi! Ehkä sinäkin pääset patojen äärelle maistelemaan. :-)

      Kiitos, Johanna! <3

      Poista
  4. Ei saa lopettaa bloggaamista!!! Odotan mielenkiintoisia juttujasi aina!! Hienoa etta paaset Intiaan pitkasta aikaa. Kuinka pitka matka on suunnitteilla?

    No farkut ei kylla kuullosta ollenkaan Intian ilmanalaan sopivalta vaatteelta, eli ei ihme etta tuo kurta tuntuu kivemmalta. Minullakin taitaa olla pari sen tyylista jotka sain lahjaksi edesmenneen anopin hoitajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No saa nähdä, mikä on fiilis bloggaamisen suhteen sitten matkan jälkeen. Toivottavasti kauan kadoksissa ollut blogi-innostus taas löytyy...

      Mä meinaan olla Intiassa suunnilleen kuukauden; ukkeli todennäköisesti vähän kauemmin. Minäkin olisin todennäköisesti ollut Intiassa pidempään, mutta äidiltä tuli toive, että jouluksi pitää tulla kotiin.

      Mä käytin farkkuja Intiassa pitkään sen takia, että en tuntenut intialaisia vaatteita jotenkin omakseni, vaan pelkäsin näyttäväni niissä hölmöltä. Mutta mukavuus ajoi lopulta kaiken ohi. :-D

      Poista
  5. Ihanaa matkaa Intiaan! Toiottavasti kaikki menee hyvin ja saat kaikki nuo toieesi täytettyä ja muutenkin on mukava reissu! (Helena eri koneella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena! Mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  6. Leppoisaa reissua! Toivottavasti ehdit (ja pääset) tekemään kaikki mukavat asiat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marika! Toivotaan, että mahdollisimman moni toive toteutuu, ja vaikka ei toteutuisikaan, niin ei se maailma siihen kaadu. Pääasia on, että pääsee ylipäänsä lähtemään.

      Poista
  7. Olisi tosi sääli jos lopetat bloggaamisen :(
    Tosi Ihanat värit noissa sun kurtaissa.
    Älä unohda laittaa kuvia uudesta metrolinjasta :)
    Kivaa matkaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsellaan blogin jatkoa sitten matkan jälkeen. Musta on jo pitkään tuntunut tosi typerältä kirjoitella mistään, mutta toivottavasti tunne menee ohi.

      Hih, ihan takuulla laitan kuvia uusista metrolinjoista. Kuvatulvalta voidaan tuskin välttyä. ;-D

      Kiitos, Ulrika, ja mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
  8. Olenkin täällä miettinyt, että onko jotain tapahtunut, kun et ole kirjoittanut. Olen nauttinut suunnattomasti sun postauksista, joten olen iloinen, että ainakin reissullasi kirjoittelet meille kuulumisia.

    Mahtava listaus asioista, joita haluaisit kokea matkalla, toivottavasti ne kaikki toteutuvat :D
    Mikä on idlikeitin?

    Mun pohjanoteeraus passikuvasta tapahtui viimeisen passin kohdalla. En ole koskaan näyttänyt niin sarjamur*aajalta kuin siinä. Ihan pelottaa katsella sitä kuvaa. Onneksi ensi vuonna mun pitää vaihtaa passi, yritän ennen seuraavaa kuvaa olla inhimillisen ja lempeän näköinen ;-) Sun passinhankinta oli kyllä nopeaa ja tehokasta. En ollut tiennyt, että passin voi hakea muualtakin kuin omasta kunnasta.

    Aivan mahtavaa matkaa. Täällä odotellaan kovasti kirjoituksiasi ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä ollut toki vastoinkäymisiäkin (vakava sairastuminen perhepiirissä), ja se on surettanut. Lässyttäminen jonninjoutavista asioista ja omasta elämästä on tuntunut tässä valossa tosi idioottimaiselta.

      Idlikeitin on sellainen kattila, johon tulee idlimuotteja kolmeen tai neljään eri kerrokseen, ja nuo muotit täytetään sitten idlitaikinalla. Idlikeitin kypsentää idlit höyryllä (keittimen pohjalle tulee vettä). Koska selityksestäni ei saanut todennäköisesti mitään tolkkua, tässä vielä kuva idlikeittimestä.

      Hih, yritys hyvä kymmenen. ;-D Mäkin aina suunnittelen ennen passikuvaan menoa, että nyt olen kuvassa sillä tai tällä tavalla, ja nyt kuvasta tulee siedettävän näköinen, mutta en ymmärrä, mikä kuvassa menee aina vikaan. Todennäköisesti vika on kuvaajassa. ;-D

      En tiedä, onko passia voinut hakea aina muualtakin kuin omasta kunnasta, vai onko käytäntö muuttunut nyt tuon ruuhkan takia. Mäkin sain tietää asiasta muistaakseni jostain yleisönosasto- tms. kirjoituksesta, kun jollakulla oli kiire saada passi, eikä mistään lähikunnasta saanut aikaa lyhyellä varoitusajalla.

      Kiitos, Birgitta. Aurinkoista sunnuntaita sinulle! <3

      Poista
    2. Oli pakko käydä katsomassa idrien valmistuskin juutuubista. Oli jännän näköistä ruokaa, jota en ole siis koskaan maistanut :)

      Sairastumiset on sellaisia tilanteita, jolloin tavalliset asiat näyttäydy millään tavalla samoin kuin ennen. Itselläni on tullut tilanteita kohdalle, jolloin toisten puheetkin tuntuvat olevan eri planeetalta. Suru varsinkin tekee minulle aikamoisia irtiottoja nykyelämästä. Myötätuntoni sinulle <3

      Toivottavasti asiat kuitenkin helpottavat ja matkakin tekee hyvää.

      Poista
    3. Kiva että innostuit tutkailemaan idlejä tarkemminkin. :-) Muistan kun maistoin niitä ekan kerran ukkelin siskon luona New Yorkissa vuonna 1999 ja ajattelin, että hyi helvetti, miten pahoja ja kummallisia kakkusia. :-D Kauas on tultu noista ajoista! :-D

      Tuo on niin totta, että sairastuminen näyttää elämän aivan toisenlaisessa valossa. Elämän perusturvallisuus järkkyy, ja yhtäkkiä mikään ei olekaan enää varmaa. Läheisten surua ja ahdistusta on vaikea seurata, ja sitä vain toivoo, että voisi ottaa osan murheista itselleen.

      <3

      Poista
  9. Huh!
    Oikein sydän löi ylimääräisiä lyöntejä, kun pelästyin tuota lopettamista.
    Tämä nyt vaan on se paras blogi!

    Turvallista matkaa teille molemmille. <3
    Pysykäähän koronasta kaukana. <3

    Raportointia innolla odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pus sinulle! Olet oikea päivänpaiste. <3

      Kiitos hyvän matkan toivotuksista. Yritetään pysyä koronasta kaukana, ja lähdetään matkaan ihan luottavaisin mielin, sillä Intiassa (tai ainakin Telanganan osavaltiossa, jonne olemme menossa) on paljon parempi koronatilanne kuin täällä meillä Suomessa. Seuraavaa aaltoa odotellessa...

      Mukavaa marraskuun jatkoa, SatuSanna!

      Poista
  10. Onneksi olet menossa Intiaan, niin saamme kivoja postauksia, onkin ollut ikävä Intia postauksias. Mutta muutenkin, älä vaan lopeta, laita vaikka postauksia silloin tällöin. Sä olet tainnut olla blogistaniassa yhtä kauan kuin minäkin, eli tosi kauan.
    Oikein hyvää matkaa Intiaan, ja toivottavasti tosiaankin pysytte siellä kaukana koronasta.
    Olipa nopeaa tuo passin toimitus, vaikka sun piti ajaa Kouvolaan asti jotta saisit sen. Muutama kuukausi sitten pelästyin että passi pitää uusia, ja Suomen lähetystöjen kautta saatu passi on sikakallis siihen verrattuna mitä se maksaa Suomessa,Onneks olin väärässä ,joten vielä pari vuotta uusimiseen. OIkein antoisia hetkiä Intiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mä olen itsekin ikävöinyt sitä, että pääsisin taas kirjoittelemaan Intia-juttuja ja bongailemaan kaikkea ihmeellisyyksiä. :-)

      SatuSannalle jo tuossa kirjoitinkin, että Telanganassa (osaaltiossa, johon Hyderbadkin kuuluu) on tällä hetkellä paljon parempi koronatilanne kuin täällä Suomessa. Viime päivinä koronatapauksia koko osavaltiossa (jossa on siis n. 35 miljoonaa asukasta) on ollut vain parisataa päivässä, ja suunta on ollut alaspäin. Mutta mulla on sellainen tunne, että luvut lähtevät taas Intiassakin nousuun. Nähtäväksi jää...

      Onneksi selvisit passiasiasi kanssa säikähdyksellä! Mikähän siinä lähetystön kautta saadussa passissa oikein maksaa...

      Kiitos, Jael, ja mukavaa viikkoa sinulle! <3

      Poista
  11. Kiva että kuullaan teidän reisusta tulevaisuudessa!
    Kouvolassa asuu positiivisia ihmisiä ja passikin oli positiivisen nopea.
    Olisipa minunkin vaatteeni käyneet pieniksi yläosasta, eikä keskivaiheilla 🤔
    Hyvää matkaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, eipä ole ollut kouvolaisissa ihmisissä koskaan mitään valittamista. Eikä nyt varsinkaan, kun passinkin panivat tulemaan noin nopeasti! Minähän olen asunut itsekin Kouvolan kupeessa 18-vuotiaaksi asti, ja oli kyllä ihana kuulla poliisilaitoksella tuttua murretta. :-)

      Se on kumma juttu, miten eri paikoista vaatteet voivat alkaa kiristää. Mullekin ylimääräiset kilot kertyvät yleensä ensimmäisenä keskivartalolle, ja tästäpä näppäränä ihmisenä järkeilinkin, että ylävartaloon kertyneen aineksen täytyy olla lihasta, kun keskivartalo on säilynyt suht ennallaan. :-D

      Kiitos, Sartsa!

      Poista
  12. Mä en IKINÄ uskaltaisi ajaa Intiassa autoa! Muistan niitä sun vanhoja kertomuksia kun ajoit ja hyvin selvisit. Istuin bussissakin mieluummin takana, etten nähnyt niitä uhkaavia tilanteita. On kiva lukea taas sun Intian tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä mä olen yleensä ihan hyvin selvinnyt, vaikka toki onnettomuuksiakin on sattunut. Niiltä ei voi Intiassa oikein välttyä. Ei tarvitse edes liikkua mihinkään vaan voi olla esimerkiksi risteyksessä odottamassa valojen vaihtumista, kun mutkasta syöksyy kovaa vauhtia autoriksa, joka kaatuu konepellin päälle (t. nimim. kokemusta on :-D).

      Kiva, jos olet lukijana matkalla mukana. :-)

      Poista
  13. Mulla takkuaa nyt tämä tänne ehtiminen ihan huolella, mutta nyt oli ihan pakko ehtiä hätiin ja pyytää, että pliiiiiis, älä vaan oikeasti harkitse mitään lopullista Kukkapillin lopettamista. (Paitsi siinä tapauksessa, että se saa kirjoitusinnon uuteen lentoon :)).

    Toivon sulle ihanaa Intian matkaa ja sitä, että pääset toteuttamaan kaikki tai ainakin osan listaamistasi toiveista. Ja että appiukko istuu rennosti ralliminiän kyytiin :D.

    Mun passi on mennyt jo niin monta vuotta sitten vanhaksi, etten tiedä miten edes saan uuden, kun ei ole muuta henkkaria kuin ajokortti, joka ei vissiin passinhankintaan kelpaa. Täytyy varmaan turvautua tuttuun poliisiin, joka vakuutta, että minä olen minä. Muutakaan en keksi.

    Iloitsen täällä jo ennakkoon tulevista Intian kertomuksista ja värikkäistä kuvista, mutta vain siinä tapauksessa, että haluat niitä meidän iloksi tänne laitella näkyviin.

    Nauti auringosta meidänkin edestä ja kaikesta muutenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taidan mennä blogin kanssa päivä kerrallaan ja fiilisten mukaan ja katsella, maistuuko bloggaaminen vielä matkan jälkeenkin. Toivottavasti matka saa kirjoitusinnon roihuamaan. :-)

      Mä olen nyt alkanut jo vähän stressata tuota autojuttua, kun ukkeli kuuluu sanovan puhelimessa jokaiselle, kenen kanssa puhuu autonkuljettajan tilanteesta, että ei hätää, Satu tulee kohta. On alkanut ahdistaa, että meikäläiseen kohdistetaan ihan liian suuret odotukset. Ja sitten minä parhaassa tapauksessa tietysti mällään appivanhempien auton heti ekana päivänä. :-D

      Pitäisköhän sun hankkia ensin sellainen henkilökortti? Tosin nyt kun kävin kuukkeloimassa henkilökortin hakemisprosessia, niin sekin saattaa edellyttää käyntiä poliisiasemalla, ja sinne pitää ottaa mukaan ”edellinen passi tai henkilökortti, jos sinulla on sellainen”. No entäs sitten, jos ei ole kumpaakaan? Pakko kai henkilökortti on ilmankin saada?

      Eiköhän niitä Intian-kuvia ilmesty blogiinkin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kuvia tulee tuutin täydeltä. :-D

      Jaa niin aurinkoakin Intiassa saattaisi olla tarjolla. En ollut ajatellut sitä yhtään. Minuun ei tämä marraskuun pimeys vaikuta jostain syystä nykyään lainkaan, enkä ole siitä syystä osannut hirveästi kaivata aurinkoakaan. Mutta kyllähän se tekee mielen iloisemmaksi, jos aurinko möllöttää taivaalla.

      Kaunista syksyn jatkoa! <3

      Poista
  14. Mahtavaa Intian matkaa!
    Minä odottelen kovasti kuulumisia Intiasta ja etenkin niitä ruokajuttuja :)

    Minustahan sinun ei pitäisi lopettaa bloggaamista vaan päinvastoin laajentaa. Instassa voisi olla päivän ateria ja päivän random snap kuvattuna. Sit voisi tulla live streamina kurta muotishow. Eli ei muuta kuin uuteen nousuun :)

    PS. Mielestäni oon aika hyvä autokuski ja olen ajanut aika pelottomasti monessakin maassa, mutta en uskaltaisi ikinä ajaa Intiassa. Ei sen puoleen, en kyllä ajaisi Vietnamissakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokajutuilta voidaan tuskin välttyä, kun Intiassa ollaan. :-) Minkäköhänlaisena punkerona meikäläinen tulee Intiasta takaisin, kun pääsen kaikkien herkkupatojen äärelle. Mahtaakohan enää yksikään kurta mahtua sen jälkeen päälle. :-D

      Hih, laajennusehdotuksesi kuulostavat oikein hyviltä ja mielenkiintoisilta. Tosin meikäläinen on niin saamaton, että on ihan tarpeeksi tekemistä tässä blogissakin. Mutta toi random snap instassa kuulostaa kyllä ihan mahtavalta idealta. Pitää ehkä ottaa käyttöön! Kiitos ideasta!

      Mä sanon aina, että Intiassa ajaminen näyttää paljon pelottavammalta kuin mitä se on. Vaikka onhan se kyllä aika kokonaisvaltaista toimintaa, kun joutuu olemaan kaikki vaistot koko ajan valppaina. Mutta eipähän tartte katsella ajaessa Youtube-videoita, kun on riittävästi virikkeitä ilmankin. :-D

      Poista
  15. Kiitos ravintolasuosituksesta, pitää ehdottomasti käydä testaamassa! :)

    Ja kiitos, että kirjoitat Intiasta. Ihan pohjattoman kiinnostavia juttuja varmasti luvassa.

    Mukavaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät ravintolasta, jos menet kokeilemaan!

      Saa nähdä, mitä juttuja on luvassa, mutta toivottavasti edes osa on jollain lailla kiinnostavia.

      Kiitos paljon hyvän matkan toivotuksista! :-)

      Poista
  16. Ihanaa on taas lukea sun juttuja. Olinkin jo odotellut hartaasti.
    Noh mutta onhan se ikävää jos lopetat bloggailun. Sillä en tiedä kuinka moni kirjoittaa Intia-aiheista blogia suomeksi. Sinä kerrot elämästäsi kovin lennokkasti ja löydän samoja tilanteita missä itsekin olen ollut. Niin usein tunnen itseni aika saamattomaksi tai muuten möhlään asioita perin juurin. Sitten naureskelen että miten nyt saattoikin...
    Intia jostain syystä tuntuu niin kovin eksoottiselta ja erilaiselta maalta. Mutta kun luen sinun kokemuksia sieltä niin heti tajuan että kyllä sielläkin voi kahvit keittää aamusella ihan suit sait tai mennä Ikeaan ostoksille. Kultuurieroja varmasti on, mutta niitä löytyy muualtakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tiesin aiemmin pari muuta Intia-aiheista blogia, mutta ne lakkasivat päivittymistä vuosikausia sitten. Harmillista, että monet blogit tuntuvat pikkuhiljaa katoavan maailmasta, kun nopeatahtisemmat somemuodot valtaavat alaa. Mulle tää bloggaaminen on sopinut paremmin, koska Instan yms. selaaminen tekee jotenkin rauhattomaksi ja levottomaksi, eikä niistä jää oikein mitään käteen.

      Mulla on aina ollut sellainen ajatus, että mitä nolompi juttu, sitä paremman tarinan siitä saa. :-D Eli en pane nolostuttavia tilanteita ja kömmähdyksiä ollenkaan pahakseni – ainakaan jälkeenpäin ajatellen, vaikka siinä tilanteessa ollessa kyllä harvemmin naurattaa.

      Minäkin olen havainnut, että vaikka maa tuntuisi kovin eksoottiselta, ihan samanlaista arkea sielläkin eletään kuin vaikkapa meillä Suomessa. Toki kulttuureissa voi olla suuriakin eroja, mutta loppujen lopuksi ihmiset ovat ihan samanlaisia kaikkialla. Kaikki me syödään ja nukutaan, tarvitaan huonekaluja ja käydään vaateostoksilla, riidellään ja rakastetaan. :-)

      Poista
  17. Eikä, apua - ihan kauhea ajatus, että lopettaisit Kukkapillin kirjoittamisen!! Olet yksi mun ehdottomista lempparibloggareista ja aina odotan innolla sun seuraavaa postausta. Toivottavasti saat kirjoitusinnon takaisin 💛💛💛

    Ihan mahtavaa reissua teille, mielenkiinnolla odotan tulevia postauksia. Intia on mulle niin mystinen ja kaukainen maa, että on tosi mielenkiintoista lukea siitä, minkälaista arki siellä on. Ja tietenkin varsinkin ruokajuttuja odotan vesi kielellä!

    Hyvää ja turvallista matkaa 😘💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin toivon, että tää Intian-keikka saisi blogi-innon palaamaan, mutta aika varmaankin näyttää. Mitä pidempi tauko bloggaamisesta tulee, sitä naurettavammalta kirjoittelu alkaa minusta tuntua. Tuntuu, että pitäisi olla vähintäänkin jotain painavaa asiaa, koska maailmassa on niin paljon mielenkiintoista seurattavaa, että ketä oikeasti kiinnostaa millään lailla mun lätinät. Mutta onhan mulla ihania lukijoita, sinä mukaan lukien. <3

      Kiitos hyvän matkan toivotuksista! Saa nähdä, millaiseksi arki uudessa anoppilassa muotoutuu. Hieman pelottaa tiivis yhdessäolo noin pitkään – eli siis kuinka pian multa menee hermo. :-D Ja ruokajuttuja tulee varmasti ihan liiallisuuksiin asti.

      Mukavaa marraskuun jatkoa! <3

      Poista
  18. Hei Satu!
    Komppaan muita, että ethän ainakaan kokonaan lopeta? Sinun blogisi on ehdottomasti parhaiden joukossa!♥ (Ehdin jo ikävöidä..)
    Ihanaa, että pääset reissuun! Harmillinen juttu tuo kuskin loukkaantuminen! Mielenkiinnolla odotan kuvia appivanhempien valmiista asunnosta, ja kaikkia kuvia muutenkin!!!
    Oikein hyvää, antoisaa, mukavaa ja mieluisaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, Stansta. <3 Mä menen tän blogin kanssa varmaankin päivä kerrallaan ja katson, mikä on fiilis sitten matkan jälkeen. Toivottavasti blogi-into säilyy vielä matkan jälkeenkin.

      Kuskin loukkaantuminen on tosiaan ikävä juttu. Eniten epäilyttää se, että kun onnettomuudesta on jo niin pitkä aika (useampi vuosi), miten pahaksi käden tilanne on ehtinyt kehittyä... Mutta toivotaan parasta.

      Kiva kuulla, että olet matkalla mukana! Mukavia – ja toivottavasti aurinkoisia – marraskuun päiviä! <3

      Poista
  19. Eikä, Intiaan!!! 😍😍😍 Aivan mahtavaa, odotan niin innolla tätä reissua jo teidän puolesta 🤣 Nyt on jotain mielettömän kivaa odotettavaa tähän marraskuiseen ankeuteen ❤ siis meille jotka jäädään tänne 😅 Oikein hauskaa ja rentouttavaa reissua teille! 💗💗

    Hei jos saa esittää toiveen niin olisi tosi mielenkiintoista kuulla taas (ihan sen lisäksi kuinka matkustus sujuu ja mitä ihanaa syötävää löydätte 😋) niistä naistenlehdistä! Niissä on just se taika, että huomaa kuinka samanlaisia (mutta kuitenkin erilaisia) ongelmamme ovat...

    Äläkä pliis lopeta mun lempiblogia 😉😁💗💗 Kirjoita vaikka kerran vuodessa, mutta olisi kurjaa jäädä ilman kuulumisiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, Intiaan tosiaan suuntaamme, eikä aikaa ole enää kuin muutama päivä. Kääk! Hassua miten matkojen kanssa käy usein silleen, että niitä odottaa ennakkoon kovasti, mutta mitä lähemmäs lähtöpäivä tulee, sitä vastenmielisemmältä lähtö tuntuu. Niin on käynyt nytkin! No ehkä mua vain ärsyttää edessä oleva laukkujen pakkaaminen. :-D

      Mutta ihanaa, että olet matkalla mukana! <3 Kommenttisi sai hymyn leviämään (vähintään) korviin asti. :-)

      Laitan naistenlehtitoiveen muistiin. Nykyäänhän mun ei tartte ostaa lehtiä Intiasta, kun olen tilannut Woman's Eran netin kautta. Mutta tietysti voisin tutkailla muitakin lehtiä ja katsella, mitä mielenkiintoista niistä löytyisi. Kiitos loistavasta postausideasta!

      Jospa se kirjoitusinto löytyisi taas Intia-juttujen myötä. Toivotaan ainakin niin. <3

      Poista
  20. Hyvää matkaa! Huomasin juuri, että passini vanheni. Pitäisi varmaan varmuuden vuoksi hakea uusi, vaikka en ole hetimiten mihinkään reissuun lähdössä. Puoliso on nyt ekaa kertaa pariin vuoteen matkailemassa kotikonnuille ja sormenjälkiä täytyy tosiaan lähteä esittelemään 200 km päähän, että ehtii ajoissa saada passin. Mä olin viimeksi passikuvassa valokuvaajalla tyytyväinen heti ekaan otokseen. Kuvaaja kommentoi, että oletko varma. Mutta hiukset pörrössä, ilman meikkiä ja hymyä on juuri se ilmestys, jonka rajavartija kohtaa, jos tapaa mut jonkun yölennon jälkeen. Täytyy siis olla realistinen kuva :D Toki silloin oltiin taas viime tipassa liikenteessä ja mikä tahansa kuva, jolla passin saa ajoissa, vaikutti oikein hyvältä. -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi!

      Totta tuokin, että naama on passia pitkän lennon jälkeen lentokentällä esitellessä harvemmin mintissä. :-D Että siinä mielessä passikuvan ei tartte ollakaan mikään vuoden muotikuva.

      Mua häiritsee passikuvassa ehkä eniten hymyttömyys. Jotenkin sitä on tottunut vääntämään valokuvissa edes jotain hymyn tapaista, ja on karmeaa katsella itseään suu tiukkana viivana ja yrmeän näköisenä. Mutta nyt mulla oli sentään kuvassa silmät auki, kun edellisessä kuvassa ne olivat melkein kiinni. Näytin kuvassa siltä, että olen joko nukahtamaisillani tai sammumaisillani – enkä ollut taatusti kumpaakaan. :-D

      Mutta en minäkään ole koskaan pyytänyt kuvaajaa ottamaan uutta kuvaa, vaan olen kelpuuttanut sen ekan. Lärvi on mikä on, eikä se enempää kuvaamalla muuksi muutu.

      Poista
  21. Mahtia matkaa!!! Ja kuva sinusta kurtassa olisi kiva.... =)
    Hei, toi passin hakeminen kiireessä on aivan pala helvettiä.
    Minähän huomasin myös lokakuun alussa, että passi vanhenee alta viikossa ja siinä vaiheessa oli varattuna jo reissu Tarttoon. Minäkin mietin miten kauas tarvii lähteä niitä sormenjälkiä antamaan, vai pitääkö rikkoa jonkun kaupan ikkuna niin pääsee antamaan niitä isommalla rahalla, kuten ystäväni vihjasi....
    Mutta ehdin kuin ehdinkin, ja minullekin tuli noita kilsoja poliisiaseman jahtaamisesta kiitettävästi. Mietinkin moista uudistusta siihen palveluun, että voisivat nyt tässä paniikkitilanteessa myöntää passin vanhoilla tiedoilla vaikka vuodeksi eteenpäin niin sitä pidempää passia ehtisi sitten odotella.
    Ja kyllä, passikuvassa käyminen on kammottavaa. Se kuva ei vaatisi kuin tekstin "halutaan ennemmin kuolleena". Eikö ne sano, että jos alkaa muistuttaa kuvaansa, onkin jo matkan tarpeessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vivi! Eiköhän jokin kurtakuvakin blogiin eksy. ;-D

      Kääk, sinulla meni kyllä aika tiukille tuon passin kanssa! En tiedä, mistä olisin itse saanut ajan poliisiasemalle alta viikossa. Varmaan olisi pitänyt ajaa jonnekin Tyrnävälle. :-) Mutta ihan mahtava juttu, että ehdit ajoissa ja pääsit reissuun! Ja jonkinlainen vaihtoehtoinen palvelu oisi kyllä tosi hyvä.

      Repesin tolle "halutaan ennemmin kuolleena". :-D Meikä on jo päässyt esittelemään passikuvaansa, kun ollaan edetty Frankfurtiin asti. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä pyörtynyt. :-D

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  22. Hyvää matkaa ja myös täällä odotellaan Intia juttuja - ihan kaikenlaisia vaateostoksista anoppiin käy. Itsellä myös kokemuksia passin hakemisesta tai oikeammin henkilökortin hakemisesta - ja se valokuvan ottaminen oli tuskaa. Ensin ei näkynyt oikeaa korvaa ja pää oli vinossa (sukuvika) - ja sitten koko homma rupesi naurattamaan. Homma piti keskeyttää, eihän siinä sovi nauraa ja suukin pitää olla supussa. Valokuvaaja sanoi olevansa ihan hiljaa, jotta päästään eteenpäin asiassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Miten mukava kuulla, että olet matkalla mukana. <3 Eka postaus matkalta on ihan pian tulossa, kunhan käyn ensin vetämässä jotain aamiaista naamaan. :-)

      Nauratti tuo sinun passikuvauksesi. Miten periaatteessa yksinkertaiset asiat voivatkin olla joskus niin vaikeita :-D

      Poista
  23. Apua (kauhistunut ilme , hätääntynyt...)!! Älä vaan lopeta blogia. Niin mukaansa tempaavaa kerrontaa sulla vaikka kirjoittaisit roskasta maassa! Täällä ollaan aktiivisesti lukemassa vaikka merkkiä ei muista/kerkeä aina laittaa. Kaikkea hyvää reissuusi Ukkelin kanssa <3

    T: m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja pus! <3 Ainakin tällä hetkellä kirjoittaminen maistuu ihan hyvin (saa nähdä, mikä on tilanne taas sitten, kun olen takaisin Suomessa), ja ongelma onkin lähinnä se, milloin ehtisin edes vastaamaan näihin kommentteihin, saati sitten kirjoittamaan postausta. Äsken homma keskeytyi, kun piti ensin katsella ukkelin siskon uuden talon kuvia, sitten tuli appiukon kaksi tuttavaa, joille piti käydä esittäytymässä, sitten piti selvitellä peittotilannetta (mikä on pussilakana ja mitä sen sisään laitetaan) jne. :-D Ja nyt tuli käsky mennä syömään, joten taidankin siirtyä patojen äärelle. Mukavaa päivää!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3