Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Haista home

Bangaloren hotellista – niin viehättävä kuin se olikin – jäi hieman ikävät muistot. Jo hotellissa ollessamme huomasin, että aina kun menimme sisään huoneeseemme, vastaan tulvahti kostean ummehtunut haju. Se ei kuitenkaan haitannut huoneessa oleskelua, koska päätin olla välittämättä asiasta. Haju alkoikin ärsyttää vasta sitten, kun poistuimme hotellista kokonaan. Silloin nimittäin huomasin, että sehän oli selvä homeen haju ja että se oli tarttunut kaikkiin tavaroihimme (käsilaukkuuni, nalleen, vaatteisiin jne.). Hotellissa on siis nähtävästi jonkinlainen homeongelma, ja ihmettelen, etteivät keuhkoni reagoineet siihen mitenkään (toki viivyimme hotellissa vain pari päivää). Homeongelmathan eivät ole Intiassa samalla lailla maailmanlopun ongelma kuin Suomessa, ja olenkin jo aiemmin kirjoitellut (täällä) siitä, miten anoppilan homeongelma hoidettiin pari vuotta sitten. Hotellireissusta jäi siis valitettavasti vähän paskan (vai pitäisikö sanoa homeen!) maku suuhun.

Kohta laskeudutaan Hyderabadiin.

Oli pakko salakuvata lentokentällä tämä nainen, kun hänellä oli niin hieno maski. Haluan samanlaisen!

Anoppilassa kaikki oli laitettu meille valmiiksi, joten tuli tunne, että meitä oli odotettu. Appivanhemmat eivät itse välitä nukkua isoimmassa ns. master bedroomisssa, joten se on vieraskäytössä ja nyt siis meillä. 

Nalle on päässyt homehotellista miellyttävämpää paikkaan.

Luultavasti en tule laittamaan anoppilasta enempää sisäkuvia, vaikka tiedän, että ne kiinnostavia olisivatkin. En itsekään tykkäisi siitä, jos joku esittelisi meidän kotia blogissaan. Remppakuvat olivat asia erikseen, koska silloin asunto oli vielä keskeneräinen, eikä asunnossa ollut appivanhempien henkilökohtaisia tavaroita.

Valmis asunto on ihan kiva, mutta vähän harmittaa, että remontti on tehty intialaiseen tyyliin eli viimeistelytyöt on jätetty vähän puolitiehen. Pätevän työväen löytäminen on vaikeaa, ja vaikka hankkisi miten laadukkaat materiaalit ja hienot kalusteet ja kodinkoneet, niiden asentamista/kokoamista ei välttämättä hallita. Lisäksi anoppi ja muut oman sukupolvensa edustajat ovat monesti sellaisia, että he tykkäävät tehdä asiat samalla tavalla kuin ovat aina tehneet, ja astianpesukoneet, uunit sun muut jäävät käyttämättä. Minä opiskelin tänään uunin käyttöohjekirjaa, ja ehkä saamme kokeiltua jonakin päivänä kalaa tai kanaa uunissa.

Asunnot ovat tämmöisen käytävän varrella, ja anoppilan ovi on tuossa oikealla. 

Oven pielessä on lappu, että kaikki talon asukkaat on rokotettu.

Etuhuone, jossa voi vastaanottaa vieraita.

Anopin pikkusipulit auringossa..

Meidän makuuhuoneesta puuttuvat vielä kaapit (ne on tilattu kauan aikaa sitten, mutta tilaus on myöhässä), joten kaikki tavaramme ovat vielä matkalaukuissa. Pahoin pelkään, että näin tulee olemaan koko vierailumme ajan, mutta siihen on vain sopeuduttava. Intiassa on sopeuduttava moneen muuhunkin asiaan, ja mitä nopeammin lakkaa taistelemasta vastaan ja toivomasta, että asiat olisivat toisin, sitä helpommaksi oman elämänsä tekee. 

Makuuhuoneen alkuperäisiin vaatekaappeihin liittyvä tapahtumaketju on pitkä, mutta lyhyesti kerrottuna kaapit olivat kaikki termiittien järsimiä, joten ne oli heitettävä menemään.

Inorbitin ostoskeskus (tuo vaaleankeltainen rakennus) on niin lähellä, että se näkyy anoppilan parvekkeille, ja Inorbitissa käynti olikin ohjelmassa heti ensimmäisenä päivänä (ne kurtat). 

Tämä vanha kurta mahtui vielä päälle, joten ei muuta kuin tämä päälle ja kauppaan uusia ostamaan.

Inorbitissa kaikki näytti ihan samanlaiselta kuin silloin, kun kävin siellä viimeksi pari vuotta sitten. Kaupat näyttivät lähes muuttumattomilta, vaikka tietysti joitain yksittäisiä kauppoja ja ravintoloita oli kadonnut, ja niiden tilalle oli tullut uusia. 

H & M oli tullut Inorbitiinkin.

Suunnistin suorinta tietä Shoppers Stop -tavarataloon, ja kurtataivas aukeni. 

Mie hajoan kaikkien näiden ihanuuksien keskellä!

Valikoima oli sellainen, että tämmöisen synkän ja pimeän syksyn keskeltä tulleen metsäläisen pää meni hetkeksi pyörälle. Vaan eipä kestänyt kauan, kun kiinnostavia kurtia alkoi löytyä, ja roudasinkin sovituskoppiin aikamoisen kasan. Olin valmistautunut henkisesti siihen, että sovituskoppien edessä olisi vastassa myyjä tai pari, jotka laskisivat tuotteeni ja sanoisivat sitten, etten saisi viedä koppiin samanaikaisesti kuin niin tai näin monta vaatetta ja että loput kurtat jäisivät myyjille säilytykseen (tämmöinen käytäntö Intiassa on ollut aina ennen). Olinkin aivan ihmeissäni, kun kopeilla ei ollut yhtään myyjää, vaan saatoin kävellä suoraan sovituskoppiin ja viedä kaikki 15–20 kurtaa yhdellä kertaa koppiin. Mikä ihana vapaus!

Olen aina käyttänyt kurtien kanssa leggingsejä, koska tykkään muutenkin kapeista linjoista, mutta nyt olin ajatellut, että voisin harkita myös leveälahkeisempia alaosia. Siksi ilahduinkin, kun joitakin kurtia ja alaosia oli yhdistetty valmiiksi mix and match -kokonaisuuksiksi, jotta tämmöinen vähän tyhmempikin ymmärtäisi, millaiset alaosat sopisivat minkäkin kurtan kanssa. Alaosan saattoi halutessaan ostaa tai jättää ostamatta. 

Tähän kurtaan oli yhdistetty vinkeät, tosi koristeelliset palazzot, joissa oli niin leveät lahkeet, etten saanut housuja olemaan näyttämättä hameelta, vaikka kuinka nostin koipeani. Tykkäsin kokonaisuudesta niin paljon, että tämä oli pakko ostaa omaksi. Mukaan tarttui muutama muukin vaatekappale, ja kurtakuvia tulee myöhemmin (kun niitä kerran toivottiin), sitten kun käytän kurtia (en jaksa kuvata kaikkia kerralla). Ostin muutaman vähän paremman kurtan ja sitten arkisempia kurtia kotikäyttöön. 

Paria kurtaa olen käytellyt jo kotioloissa: 

Tämä näyttää valokuvassa vähän kummalliselta.

Kas tässä oikein poseerataan.

Ja tätä ulkona: 

 

Nuo mustat "Crocksit" ovat minulla kotitossuina, joten en liikuskele ne jalassa ihmisten ilmoilla!

Tuleekin nyt yksityiskohtaista tietoa meikäläisen pukeutumisesta. Seuraavaksi pitää varmaan esitellä alushousut. 😆

Shoppailukokemus tarjosi lisää ihmetyksen aiheita. Kukaan ei enää kysellyt kaupasta ulos tullessa kuittia, vaan kaupasta saattoi kävellä ostostensa kanssa suoraan ulos. Ennen piti aina näyttää oven pielessä olevalle vartijalle kuitti siitä, että tuotteet oli maksettu, ja sitten vartija leimasi kuitin. Tässä toimenpiteessä ei ollut mitään järkeä (kuten ei monessa muussakaan asiassa Intiassa), sillä vartija ei koskaan tarkastanut ostoskassien sisältöä, mätsäsikö se kuitissa olevien tuotteiden kanssa.

Kauppaan mennessä ei tarvinnut myöskään enää jättää toisesta kaupasta ostettuja tuotteita säilytykseen, vaan kauppakassin kanssa saattoi kävellä suoraan ovesta sisään. En millään meinannut uskoa tätä, ja melkein jo kysyin ovella seisovalta vartijalta, mihin minun pitäisi jättää kassini, mutta vartija kohottikin kätensä yhteen ja toivotti minut tervetulleeksi – "namaste".

En tiedä, ovatko shoppailua ennen hankaloittaneet ja hidastaneet rutiinit poistuneet koronan myötä (jotta vähennettäisiin lähikontakteja), vai onko muutos tapahtunut jostakin muusta syystä, mutta joka tapauksessa tervehdin uusia käytäntöjä ilolla!  

Shoppailun jälkeen kävin Starbucksissa.

Paneer-leivonnaisia.

Inorbitista on anoppilaan suunnilleen puolentoista kilometrin kävelymatka, ja tuntui jotenkin hassulta mennä Inorbitista "kotiin" kävellen, kun Inorbit on ollut aina ennen niin kaukana, että sinne on pitänyt mennä autolla.

Inorbitin pääsisäänkäynti.

Ja "taksiasema" eli autoriksoja valmiina tarjoamaan avoautoajelun.

Matkalla ei ole mitään erityisen jännittävää bongattavaa – tai onhan siellä: Durgam Cheruvun ylittävä uusi silta! En ole vielä käynyt käkyilemässä sillalla enkä bongannut siltaa iltavalaistuksessa, mutta nyt olen päässyt jo niin pitkälle, että olen nähnyt sillan alapuolelta. 😆

Siinä se vihdoinkin on.

Jonkun matka on päättynyt sillan alle.

Kävelyreitissä ei kyllä ollut sinänsä valittamista, sillä tien vieressä kulki semmoinenkin ihme kuin jalkakäytävän tapainen (vain osan matkaa tosin). Normaalistihan jalankulkijat saavat hyppiä Intiassa henkensä kaupalla liikenteen seassa, koska jalankulkija on tienkäyttäjien arvoasteikossa alimpana.

Jalkakäytävä numero 1.

Jalkakäytävä numero 2.

Matkan varrelle oli ilmestynyt Ratnadeep-supermarketti, joten kävin sieltä ostamassa maitoa ja pari kurkkua. 

Ovella oli vastassa taas vartija (Intiassa kauppojen ovella on aina vartija), mutta tämäkään kaveri ei pyytänyt minua jättämään ostoksiani säilöön. Sen sijaan vartija kaivoi esiin lämpömittarin, jolla hän osoitti kämmenselkääni, ja kysyi sitten minulta "which country?". Vastasin, että Finland, ja olin vapaa jatkamaan matkaani sisälle kauppaan. 

Ostokset tehtyäni ovelle oli ilmestynyt edellisen vartijan kaveriksi toinenkin vartija, joka kysyi minulta nyt vuorostaan "which country?" Vastasin hänelle samalla lailla kuin edellisellekin, ja vartija selvensi kuulemaansa, että kuinka – "Siiman?". Korjasin, että ei kun Finland, johon vartija yritti, että "England?". Vastasin vielä kolmannen kerran, että Finland, mutta koska herrat eivät olleet selkeästikään ikinä kuulleet semmoisesta maasta kuin Suomi, en jäänyt enää kaupan ovelle jankkaamaan asiaa.
Mobiiliravintola.


Kurkkua minun piti ostaa kaupasta sen takia, että olin saanut vatsani Intiaan tultuani ihan hirveään juntturaan. Vatsani on temppuillut (nimenomaan ummetuksen muodossa) Intiassa ennenkin, mutta ei ikinä näin pahasti. Minulla on ollut kaikenlaisia vatsaongelmia oikeastaan koko syksyn, ja koska olin jo kerran saanut asian takia niin kamalat vatsakivut, että olin päätynyt päivystykseen, kipujen uusiutuminen pelotti. Olin varautunut ongelmiin ja ottanut Suomesta mukaan Movicolia ja Laxoberonia, mutta kumpikaan ei auttanut. Kokeilin Laxoberonia nyt ensimmäisen kerran ja totesin, että kylläpä onkin hyödytön ja paska lääke (no pun intended), kun ei siitä ollut mitään apua, vaikka otin maksimiannoksen. 

Oli siis turvauduttava luonnonlääkkeisiin (rasamkeitot ja muut oli jo anoppilassa kokeiltu), ja nyt oli vuorossa kurkkumehu, jota äiti oli juottanut minulle, kun olin ollut vauva ja minulla oli ollut vastaavanlaisia vaivoja. Viimeinen keino on sitten mennä johonkin mahdollisimman epämääräisen näköiseen tienvarsikojuun syömään. 😆

Olen jatkanut pääsääntöisesti meikitöntä linjaa viime syksystä lähtien ja meikannut vain esimerkiksi ravintolaan mennessäni. Olin etukäteen miettinyt, että näinköhän pystyn olemaan Intiassa ilman meikkiä, sillä anoppi on varsin suorasanainen tapaus, ja minua pelotti, että anoppi tokaisee minut ilman meikkiä nähdessään, että onpas sinusta tullut vanhan/hirveän/ruman/sairaan/tms. näköinen. Laiskuus kuitenkin voitti ensimmäisenä aamuna, enkä jaksanutkaan meikata, vaan ilmestyin makuuhuoneesta ihmisten ilmoille ilman meikin hiventä. 

Kukaan ei sanonut mitään, eikä ole sanonut tähän päivään mennessäkään. Minusta jopa tuntuu, että kukaan ei ole edes huomannut, että minulla ei ole meikkiä. Asia hämmästyttää erityisesti sen takia, että olen itse pitänyt meikkaamista melkein elämän ja kuoleman kysymyksenä, ja nyt en voi muuta kuin ihmetellä, että miksi helvetissä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että tärkein meikki on hymy, ja se riittää, sillä se valaisee silmätkin. Jos on sinut itsensä kanssa, se näkyy kyllä käytöksestä, oli meikkiä tai ei, ja toisaalta hienoinkaan silmämeikki ei pelasta hapanta naamaa. En ole viitsinyt laittaa naamaan kertaakaan edes puuteria, vaikka naama on kiiltänyt kuin Teslan kylki, ja kyllä elämä on ollut helppoa!

Loppuun vielä pari sanaa alueesta, jolla appivanhemmat asuvat. Tämä on sellanen gated community -tyylinen alue, jolla on sekä kerrostaloja että joitakin omakotitaloja. Alue on aidattu ja vartioitu, ja sisään tullaan portista, jolla on vartijat. 

Kävin eilen kiertämässä alueen ja ottamassa pari kuvaa. 

Puutarhurit punaisine ämpärineen.

Tästä kuvasta näkyy hyvin, että aidan yli ei noin vain kiivetäkään.

Roskien jättöpaikka.

Koripallo- ja skeittauskenttä.

Luulin tuota lintua kolibriksi, mutta kuukkelointi paljasti, että Intiassa ei olekaan kolibreja. Kyseessä taitaakin olla kolibrin lähin intialainen vastine purple sunbird eli suomeksi kai purppuramedestäjä. Harmitti, etten ollut ottanut kierrokselle mukaani muuta kuin kännykän, kun oikealla kameralla olisi saanut parempia lähikuvia. 

Alueen club house.

Yhden naapurin mielenkiintoinen postilaatikkoratkaisu.

Lopettelen tältä erää ja jatkan taas joskus.

😘

36 kommenttia:

  1. Ihanat nuo palazzot!! Ja koko asu. Mä vähän säikähdin tossa turkoosin kurtan kuvassa, että sun jalat on ton väriset, mutta ne olikin näköjään leggarit. :D

    Kuulostaapa monimutkaiselta tuo intialainen shoppailu. On Kanariallakin tuo käytäntö, että pitää muut ostokset jättää säilöön tai sit ne laitetaan sellaseen pussiin ja pussi "poltetaan" kiinni. Mut toi kuittihomma on aika hämy...

    Toivottavasti vatsa tokenee pian, ei oo kivaa tommonen ummehtuminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin rakastuin noihin palazzoihin heti! En tiedä, tuleeko niitä käytettyä kuinka paljon (toivottavasti!), mutta ihanat ovat. Ja juu, ei mulla sentään tuon väriset koivet ole. :-DD

      Intiassa on paljon omituisia käytäntöjä ja sääntöjä, joille kukaan ei oikein tunnu tietävän mitään järjellistä syytä. Tuo kuittijuttu oli yksi sellainen, ja sen takia se koetteli mun hermoja välillä todella pahasti, kun siinä ei ollut mitään järkeä. Otti päähän, kun oli saanut pakattua kamat kassalla kasseihin ja laitettua kuitin lompakkoon, ja sitten siinä ulko-ovella muisti, että ai niin, se kuitti pitääkin kaivaa takaisin esiin.

      Ummehtuminen (näpsäkkä sananvalinta sinulla :-D) on kyllä ihan syvältä.

      Poista
  2. Mahtava postaus! Päästiin mm. anoppilaan kylään, tutustumaan alueeseen ja shoppailemaan. Meikittömälle linjalle peukutan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa jos pidit! <3

      Meikittömyys palkitsee varsinkin illalla, kun ei tartte väsyneenä putsata naamaa. Nyt olen tullut niin laiskaksi, etten jaksa käyttää kasvoissa enää mitään puhdistusaineitakaan, vaan äskenkin pesin naaman suihkussa saippualla, vaikka niin ei kai saisi tehdä. Voiko ihminen enää laiskemmaksi tulla. :-D

      Poista
  3. Kiva postaus! Sä tykkäät naisen maskista , mä taas hänen laukusta :-)
    Kurtan voisin minäkin ostaa, ja monta!
    Ihana näköala anoppilassa.
    Kivaa lomaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes huomannut laukkua. :-D Piti palata katsomaan sitä, eikä ollut oikein mun mieleeni...

      Kiitos, Ulrika! En puhuisi ehkä lomasta, koska ollaan anoppilassa. ;-D

      Poista
  4. Osaatko sanoa mitä on nuo johdot, joita menee tuonne parvekkeille, tuossa kuvassa jossa on nuo puutarhurit (ja miksi ihmeessä ne on niin rumasti jätetty roikkumaan...)?

    Samaa mieltä olen, että kyllä kunnon hymy meikit voittaa. Itse olen kyllä aina ollut niin laiska, etten ole edes jaksanut opetella meikkaamaan. Ja toisaalta myös sen verran mukavuudenhaluinen, että mieluummin käytän aamulla kaiken mahdollisen ajan nukkumiseen, kuin meikkaamiseen.
    Hiuksia pitäisi kyllä opetella laittamaan vähän nätimmin, yhtenä aamuna työpaikan pukukopilla katsoin itseäni peilistä ja tuli mielikuva P-Korean johtajan kampauksesta ja kyllä se herätti miettimään että pitäisikö asialle tehdä jotain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mitä johtoja nuo mahtavat olla, mutta tuota juuri tarkoitin, että yksityiskohdilla ja lopputuloksen ulkonäöllä ei ole väliä; pääasia että homma tulee jotenkin tehtyä. Jos sähköyhteys saadaan helpommin vedettyä tuota kautta, niin se vedetään just sitä kautta, vaikka johdot jäisivät roikkumaan miten. Täällä näkee joskus ihan uskomattomia johtovirityksiä...

      Mulla on ihan sama (täällä anoppilassa varsinkin), että käytän aamulla jokaisen mahdollisen minuutin nukkumiseen kuin nousen ylös vähän aikaisemmin meikkaamisen takia. On ollut jostain syystä tosi vaikea saada illalla unta, mutta sitten aamulla kyllä nukuttaisi...

      Kylläpä nauratti tuo P-Korea -juttu. :-D Minäkään en oikein jaksa laittaa hiuksia, vaan aamulla vetäisen märät hiukset pannalla taakse ja sitten kun hiukset ovat kuivuneet, saatan laittaa ponnarin tai nutturan. Ihan turha niitä on sen kummemmin laitella, kun ovat kohta kuitenkin ihan räjähtäneen näköiset (täällä on aika kosteaa ja hikikin lentää).

      Poista
  5. Huvitti tuo ummetus kun yleensä ihmiset pelkäävät juuri turistiripulia Intiaan saapuessa ja sinulla tuollainen ongelma....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin huvittaisi, ellei vituttaisi. :-D Mä luulen, että ruokavalion muutos normaaliin on niin radikaali, että maha reagoi sitten tällä tavalla. Suomessa syön tosi paljon raakoja kasviksia ja hedelmiä (täälläkin toki muutaman hedelmän päivässä) ja ruokakin on nestemäisempää (keittoja jne.). Lisäksi luulen, että täällä tulee myös juotua liian vähän, ja tässä on sitten lopputulos. Mutta luulen, että nuo kadunvarsikojut hoitavat homman aika hyvin, jos mikään muu ei auta. :-D

      Poista
    2. Minulle taas jostain syystä tulee aina Suomessa käydessäni mahatauti. Muuten ei,edes Egyptissä joka yleensä on turistille takuuvarman ripulin paikka. Ihania värejä noissa vaatteissa, minulle kelpaisivat melkein kaikki!

      Poista
    3. No onpas kummallista. Näköjään ihmisten vatsat toimivat kovin eri tavoin. :-) Kova ripulikin on kaamea kokemus, ja olen ollut Intiassa kerran sairaalassakin ripulin takia. Ja Frankfurtin lentoasemalla, kun sain Bangaloresta lähtiessä vissiin jonkin ruokamyrkytyksen. Silloin tavaraa tulikin muistaakseni enemmän ylä- ja alapäästä. Jäin tämän takia jatkolennoltakin, mutta onneksi kaikki järjestyi lopulta. Oon kirjoittanut näistä blogiinkin, mutta en nyt jaksa etsiä linkkejä...

      Mäkin rakastan värejä, ja Intiassa saa todellista väriterapiaa!

      Poista
  6. Kiitos oikein kivasta postauksesta! Ihanaa päästä näkemään "muuta maailmaa" kuvien ja hyvin kirjoitettujen juttujen kautta, kiitos! ♥
    Todella kauniita kuoseja noissa kurtissa! Kuva kaupan valikoimasta sai haukkomaan henkeä. En millään pystyisi siellä valitsemaan! Fillari seinässä on i.h.a.n.a., jostain syystä tykkään koristepyöristä paljon.
    Lopuksi huono(?!) ehdotus vatsan toimintaan: olut. Itsellä se ainakin auttaa. Toivottavasti olet päässyt, tai pääset pian, vaivastasi!!!
    Siltakuvia odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle lukemisesta ja kommentista! <3

      Mullekin tulee kurtakaupoilla aina ensimmäisenä sellainen epätoivo, että miten mä ikinä tulen löytämään täältä mitään. Mutta onneksi tiedän aika hyvin, mistä tykkään ja mistä en, joten kun selviän ensijärkytyksestä, tavaraa rupeaa löytymään. :-)

      Sama juttu mulla, että tykkään koristepyöristä tosi paljon! Mistähän mahtaa tosiaan johtua?

      Mulla ei ole ainakaan aiemmin ollut oluella tuommoista vaikutusta, vaan ennemminkin tuntuu, että se turvottaa ja vetää vatsan juntturaan. Mutta ehkä en ole juonut tarpeeksi montaa. ;-D Enkä taida kehdata täällä anoppilassa kokeillakaan... Vaikka olisi kyllä mielenkiintoista nähdä reaktiot, kun istuisin tuossa olohuoneessa vetämässä jotain sikspäkkiä. :-D

      <3

      Poista
  7. Värit on Intiassa parasta!
    Tienvarsikojussa syöminenhän on loistava idea ummetuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen, että värit ovat parasta!

      Mä olen itse asiassa kerran kokeillutkin tuota tienvarsikojuratkaisua, mutta paikka, josta ostin syötävää, ei kai ollut tarpeeksi epämääräinen, kun se ei tuottanut toivottua tulosta. :-D

      Poista
  8. Voihan harmi sitä hometta, sillä se haju on tosi inhottava, toivottavasti saitte hävitettyä homeen hajut tarvaroista. Tosi viihtyisän näköinen makkari, ja muutenkin kaunis näkymä puistoon:) Ja ihanaa kun on tuo kauppakeskus noin lähellä., Nuo kurtat ovat aivan ihania! Mitä ne muuten maksavat, euroissa? Tuollaiset olisivat ihan täydellisiä täällä kesän kuumuudessa. Tykkään erityisesti tuosta missä on tuo upea turkoosi alaosa.
    Tsemppiä vatsavaivoihin, toivottavasti vatsan toiminta pian tasaantuu, ja että kurkkumehusta oli apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homeen haju on tosiaankin inhottava, ja harmittaa senkin takia, että matkalaukkujen sisältöä ei ole saanut leviteltyä täällä anoppilassa minnekään. Mutta onneksi en avannut toista matkalaukkua hotellissa lainkaan, joten sen sisältö säilyi ilman hajuja. Ja haistelin juuri nallea, ja nallekin alkaa olla jo hajuton. :-)

      Makkari on kyllä kiva ja tilava, ja ihanaa tässä (kuten intialaisissa makkareissa yleensäkin) on se, että siinä on oma kylppäri. Voi käydä aamulla edes suihkussa ennen kuin menee ihmisten ilmoille, jos ei meikkiä laitakaan.

      Halvimmat ostamani kurtat maksoivat siinä tuhannen rupian paikkeilla (=12 euroa), ja kallein ostamani maksoi 2499 rupiaa (29 euroa) eli eivät ole hinnalla pilattuja. Toki paljon hinnakkaampia kurtiakin on olemassa, mutta mulle nämä riittää oikein hyvin. Mietin, että ehkä jokin online-kauppa toimittaisi tuotteita Israeliinkin?

      Kiitos, Jael! Kurkkumehusta on ollut vähän apua, ja olen yrittänyt nyt juoda muutenkin reilummin kuin aikaisemmin.

      Poista
    2. Löysinkin täältä kaupan, jossa intialaisia vaatteita, ja oli myös tuollainen kombo missä ne ihanat leveät lahkeet, mutta ei läheskään nätti kuten tuo ostsmasi, ja myös paljon kalliimpi

      Poista
    3. Varmaan valikoimat muualla maailmassa ovatkin pienemmät ja hinnat korkeammat, jos ovat tuontikamaa. Harmillista. :-(

      Poista
  9. Ihanan pitkä postaus, johon en nyt ehdi kommentoimaan muuta, kuin ihan lyhyesti (valvon just koetta ja pitäis korjata edellisiäkin). Jatkan varmaan illalla kommenttia, mutta nyt vaan pakko tulla kertomaan, että oppilaat saivat kokeen aikana hieman viihdettä opettajasta... skrollasin postausta aika nopeasti läpi ja luin sen yhden kuvan kohdalla "don't fuck the flowers", mikä sai aikaan hillittömän hihityskohtauksen, joka sitten yltyi semmoiseksi hysteeriseksi "en pysty lopettamaan tätä" -tirskumiseksi oppilaiden mulkoillessa mua kiukkuisesti, kun häiriköin heitä kokeen aikana. Että semmoisia terveisiä tällä kertaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuommoiset naurukohtaukset ovat ihan hirveitä. Tietää, että ei saisi nauraa, mutta naurukohtaus vain yltyy. Toivottavasti oppilaasi eivät traumatisoituneet kovin pahasti. ;-D

      Poista
  10. Kiva kun pääsin virtuaalisesti mukaan :)
    Tykkään ylimmästä kurtasta eniten, mutta se näyttääkin ihan juhlavaatteelta, ei varmaan toimi arkena.
    Aikamoinen kulttuurishokki siirtyä Suomesta (tuntemattomasta maasta) Intiaan, tosin sinä olet tehnyt sen jo monesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei toimi arkena, tai en itse ainakaan voisi kuvitella hääriväni anopin kanssa keittiössä tuo setti päällä. :-D

      Mulle ei tosiaan tule enää Intiaan tullessa minkäänlaista kulttuurishokkia, vaan on kuin kotiinsa tulisi. Intia onkin mulle toinen kotimaa. Paljon suurempi kulttuurishokki tulee Suomeen palatessa...

      Poista
  11. Ai miten ihanaa päästä matkallesi mukaan :)

    Ensiksi, ikävää tuo homeen haju, toivottavasti nalle ei kärsi asiasta kovin pitkään. Ja sitten nuo kurtat, aivan mahtavia. Tuo missä sulla on ne palazzot on upeat!

    Tuosta ostoskeskuksesta ja myös anoppilan aidatusta asuinalueesta tulee mieleen Istanbul, jossa miehen veli perheineen asui todella pitkään. Siellä oli ihana kierrellä ostoskeskuksissa ja palata kävellen "kotiin". Asuinalueella oli samalla tavalla puutarhaa, leikkipaikkaa ja kuntoilulaitteita. Vartijat kyllä aina tarkistivat alueelle tullessa pommiuhan vuoksi autojen alaosat ja kysyivät vieraista (ostoskeskusten puolella lisäksi läpivalaistiin aina käsilaukut jne).

    Nyt tulee tyhmä kysymys alusmaahistoriaa ajatellen, mutta onko siellä tapana kirjoittaa kyltit yms. aina englanniksi. En muista että Goalla olisi ollut niin, mutta se taisikin olla Portugalin alusmaa silloin aikoinaan.

    Tässä korona-aikana olen itsekin ollut aika paljon meikittömänä, en tiedä miten sitten joskus käy, jos pääsemme takaisin toimistolle. Eli anna palaa vaan, kun se tuntuu hyvältä :)

    Ihanaa matkan jatkoa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, että olet matkalla mukana. <3

      Nalle on päässyt onneksi homeen hajusta jo eroon. Vaatekaapit saattavat (huom. saattavat!) tulla keskiviikkona tai torstaina, joten toivoa on, että matkalaukutkin saisi kohta purettua.

      Tämmöiset asuinalueet ovat maailmalla varmaan aika yleisiä. Meidänkin eka koti Hyderabadissa oli yhdellä aidatulla asueella, mutta minä en tykännyt yhtään asua siellä. Oli jotenkin ahdistavaa kulkea aina porttien ja vartjoiden kautta. Turvallistahan tällaisessa paikassa asuminen toki on, tai ainakin turvallisempaa kuin jossain muualla.

      Täälläkin tarkistettiin ennen autojen alaosat ja takakontit esim. ostoskeskukseen mennessä, mutta tämäkin käytäntö on vähentynyt huomattavasti. Laukut läpivalaistaan monessa paikassa edelleen.

      Kyltit taitavat tosiaan olla enimmäkseen englanniksi. Opaskyltit teiden varsilla on kirjoitettu englannin lisäksi usein myös teluguksi (alueen paikallinen kieli) ja joskus vielä hindiksikin (koko Intian virallinen kieli).

      Meikkasinkin vähän taas tässä pari päivää sitten, mutta totesin, että ei paljon kannattaisi. Silmät reagoivat meikkiin heti (vuotavat vettä ja kutisevat), vaikka pistin kaikki meikit ja poistoaineet uusiksi ja ostin apteekista allergisille silmille soveltuvia tuotteita.

      Kiitos, Birgitta, ja mukavaa sunnuntaita sinulle! <3

      Poista
  12. Upeat palazzo housut ja tuo väri on hyvä ! Toivottavasti vatsa toimii - ehkä yksi harmillisimmista asioista, nimittäin toimii tai sitten ei. Meillä on täällä yksi kauppa, jossa ulosmennessä tarkastetaan kuitti ostoksia vastaan - aika vanhanaikaista ja niin on varmasti tehty aina. No onneksi vain yksi kauppa, mutta en ole oikein ymmärtänyt, mikä järki siinä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkäsin tosi paljon palazzojen väristä. Rakastan muutenkin kaikkea vihreään ja turkoosiin viittaavaa.:-)

      Vatsa toimii vaihtelevasti, mutta ainakin huomattavasti paremmin kuin viikon alussa. On kyllä ihan kamalaa, jos ulostuloa ei ole. :-D Ripulikin on veemäinen vaiva, mutta melkein ennemmin ottaisin sen kuin tämän toisen, jos voisin valita.

      Eilen löytyi taas kauppa (yksi huonekalukauppa), jossa kuitit taas tarkastettiin. Mutta sielläkään toiminta ei ollut johdonmukaista – ekalla kerralla tarkastettiin; tokalla ei (kävimme siis samassa kaupassa kaksi kertaa saman päivän aikana).

      Mukavaa viikonlopun jatkoa, Leena!

      Poista
  13. Voi miten ihania kuvia. Aurinkoa. Oulussa on pimeää jo klo 15.30. En tykkää. Inorbitissa käytiin monta kertaa. Oispa kiva päästä sinne taas. Mukavaa reissua!/Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan onneksi ollut aurinkoisempaa viime aikoina. Ihan ekoina päivinä oli aika harmaata, sateista ja kosteaa. Onneksi siellä Suomessakin alkaa taas parin viikon päästä päivä pidetä!

      En panisi yhtään pahakseni, jos sinä olisit taas täällä. :-) Kiitos hyvän reissun toivuksista ja valoisempia päiviä sinulle!

      Poista
  14. Oi että!!!
    Nyt valkeni pari juttua. Kun olimme Goassa (mikä virallisesti ON Intiaa, mutta ilmeisesti muuten pelkkä turistirysä eikä niinkään käsitetä, että olisi nähnyt pätkääkään Intiaa, jos on siellä käynyt....), meitä pidettiin täysin kaheleina, kun halusimme kävellä kauppaan. Matkaa oli ehkä vajaa kilsa, ja jouduimme sen matkan varrella kieltäytymään taksista noin sata kertaa.
    Siellä toki oli jonkinlainen jalkakäytävä, muuten en olisi uskaltanut itsekään kävellä....

    Suloinen etuhuone. Onko noissa verkoissa hyttysverkot vai pääseekö mikä tahansa lentävä öttiäinen tulemaan sinne vapaasti?
    Ja oi miten kauniita kurtia. Onko tuo nyt mekko vai tunika? Siis voisiko sitä käyttää ilman housuja alla? Upeita kuoseja.

    Ja vitsi mikä postilaatikko!!!! Tuollaisen tahtoisin. (Hitsin sateet Suomessa....)

    Mahtia lomaa! Älyttömän mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kävely on täällä vähän sellaista hullun hommaa. Ensinnäkin: miksi kävellä, jos kerran autollakin (tai muulla kulkuneuvolla) pääsee. Ja toiseksi onhan se kävely aika vaarallista – ja vilkkaasti liikennöidyn tien ylittäminen joskus suorastaan mahdotonta. Saasteitakin on niin paljon, ettei niitä haluta ehdoin tahdoin vetää keuhkoihin.

      Etuhuone on oikeastaan vähän väärä sana kuvaamaan tuota tilaa, sillä se on ihan ulkotilaa, ja asunnon pääovi on vasta tuon tilan jälkeen. Oikeampi sana olisi ehkä jonkinlainen terassi. Eli siis tuo verkko on ihan avoin.

      Kurta olisi ehkä lähinnä tunika, vaikka ei se kuitenkaan ole ihan sama asia kuin kurta. Kurtaa ei missään nimessä voi käyttää ilman housuja tms. alla!!! Se olisi ihan kaamea moka. :-D Toki jossain Suomessa se kävisi päinsä, mutta ei täällä.

      No juu, sateet rajoittavat aika paljon postilaatikon mallia. Tämä postilaatikko on kätevästi katetulla käytävällä, niin sateet eivät pääse postiin käsiksi.

      Kiitos, Vivi! Pus! <3

      Poista
  15. Kertakaikkisen upeita noi asut, varsinkin se leveälahkeinten housujen asukokonaisuus!

    Voi pikku kisu <3

    Hienolta näyttää anoppilassa ja tuo silta on myös mahtava.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Leveälahkeinen asukokonaisuus on ollut jo käytössä, ja täytyypä laittaa kuva "tositilanteesta". :-)

      Meidän makuuhuone on nyt tyhjä, kun nyt odotellaan niitä kaappien laittajia... Peeveli sentään.

      Poista
  16. Ihanaa, jään odottelemaan alusvaatekuvia :D :D

    Mutta siis mahtavaa lukea kuulumisia ja kuvia. Fiilistelen jälkijunassa ja typeriä kommentoin, koska haluan ilmaista että luen vaikka olenkin hiljaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voipi olla, että niitä alusvaatekuvia ei ihan pian nähdä. :-D

      Kiitos, Elegia. <3 Oli kiva, että jätit viestiä!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3