Jumala loi maailman, mutta kaikki muu on valmistettu Kiinassa.


sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Olisipa Saarioisten eineskeittoa

Tällä viikolla olen toteuttanut jo monta toivetta listaltani: olen käynyt kurtaostoksilla, syönyt anopin dosia (monta kertaa!), tavannut ystäväni, kiertänyt Durgam Cheruvun (itseäni kiinnostavilta osin), nähnyt sillan iltavalaistuksessa, kokkaillut anopin kanssa (päivittäin!) ja syönyt buffetaamiaisen Park Hyattissa. 

Aloitetaanpa vaikka aamiaisesta, koska se on tuoreessa muistissa (kävimme aamiaisella tänä aamuna). Ukkeli olisi halunnut ITC Kohinooriin, koska se sijaitsee lähellä anoppilaa, mutta soitto Kohinooriin paljasti, että hotellin aamiaiselle ei oteta muita kuin hotellivieraita. Suuntasimme siis Park Hyattiin, joka onkin Westinin ohella oma suosikkipaikkani, mitä aamiaiseen tulee. Kohinooriin ei huolita ulkopuolisia luultavasti koronan takia, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää, vaikka Intian koronatilanne onkin (toistaiseksi) erinomainen. Koko Intian ilmaantuvuusluku sataatuhatta asukasta kohti on alle 1, ja Telanganan (osavaltio, jossa Hyderabadkin on) ilmaantuvuusluku on vain 0,35 per 100 000 asukasta, ja luvut ovat kaiken lisäksi olleet jo pitkään laskusuunnassa. Kun vertaa tilannetta esimerkiksi Suomeen, on vaikea ymmärtää, miten Intiassa voi olla näin hyvä koronatilanne. Mutta seuraava aalto iskee Intiaankin, ja on vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu. Ja kun se tapahtuu, seuraukset ovat todennäköisesti katastrofaaliset, sillä intialaisista vain 31 prosenttia on kahdesti rokotettuja.

Park Hyattin aulaa.

Minusta Park Hyatt on ihana hotelli (eikä siellä taatusti ole hometta!), ja asuinkin Park Hyattissa pari vuotta sitten jonkin aikaa, kun anoppilassa oli liikaa tunkua. Ihastuin silloin Park Hyattin aamiaiseen ja ruokaan muutenkin. 

Tällä kertaa olin kuitenkin hieman pettynyt huomatessani, että lähes kaikki ruoka oli lasiseinän takana eli ruokaa ei saanut itse ottaa. Buffetaamiaisen idea kun on minulle juuri se, että saan itse katsoa, mitä eri padoissa on, ja ottaa sitä, mikä näyttää hyvältä. Toki tiedän, miltä intialaiset ruoat suurin piirtein näyttävät, mutta olisin silti halunnut päästä itse kauhan varteen (first world problems!). Mutta ei auttanut itku markkinoilla, ja lopulta totesin, että ei sitä ihminen näinkään nälkään kuole. 😆 

 En viitsinyt kuvata dosia ja muita tuttuja juttuja, joten otin vain muutaman kuvan.

Pooreja ja aloo bhajia eli perunacurrya.

Nuo pienet pallerot ovat ponganaluja ja muut lautasella olevat ovatkin jo tuttuja (idli, medu vada, sambaria ja tomaattichutneyta).

French toast ansaitsi tulla kuvatuksi jo senkin takia, että jouduin odottelemaan sitä valehtelematta 45 minuuttia. Minulle käytiin sanomassa kolmeen kertaan, että French toastini olisi tulossa ihan kohta, ja lopulta menin itse kysymään tiskiltä, onko annokseni kanssa jokin ongelma, kun sen valmistamisessa kesti niin kauan. Mitään ongelmaa ei kuulemma ollut, mutta leipä piti hakea jostain "alakerrasta", ja siksi annoksen valmistamisessa kesti niin kauan. Päätin kuitenkin sinnikkäästi odotella, koska en syö koskaan Franch toastia, mutta juuri nyt teki sellaista mieli. Onneksi French toast oli kaiken odottamisen arvoinen – ihan täydellinen!

Edellä mainittujen lisäksi söin kasvismunakkaan, yhden dosan, ison hedelmälautasen ja croissantin, eli vatsa tuli kutakuinkin täyteen. 😆 Eipä ole ihmekään, jos tulee vatsavaivoja, kun ihminen sortuu tällaisiin ylilyönteihin. Mutta ihan normaali kotiruokakin on Intiassa (normaalina annoksinakin) minulle jotenkin liian raskasta syötävää. Erityisesti riisi tekee vatsaan sellaisen tunteen kuin minulla olisi vatsassa iso kivi. Yksi kerta riisiä päivässä vielä varmasti menisi, mutta riisiä sekä lounaalla että illallisella on minun ruoansulatukselleni ihan liikaa.

Perjantaina vietin kokonaisen päivän ystäväni luona, ja oli ihana nähdä muutaman vuoden tauon jälkeen. Ystäväni oli muuttanut uuteen kotiin, ja kävin kyläilemässä siellä ensimmäistä kertaa. Asuinalue oli upea, ihan kuin jokin lomaresortti. Alueen asukkailla on käytössään mm. kuntosali, uima-allas upeine ja hyvinhoidettuine puutarhoineen, kauneudenhoitopalvelut, squash- ja tennishallit, kirjasto, kokoustilat, ravintola, kahvila ja mitä vielä.

Söimme lounaan alueen ravintolassa, ja ruoka oli todella hyvää. Ruokakuvat ovat vähän kyseenalaisia, koska tarjoilija tarjoili ruoat lautasillemme (ärsyttävä intialainen tapa), enkä kehdannut pyytää, saisinko kuvata annokset tarjoilemista. 

Garlic prawns.

Fish tikka.

Hara bhara kabab eli vihreitä kasvispalluroita.

Mutton rogan joshia (lammasta), pudina laccha parathaa (minttuleipää) ja tandoori rotia (tandooriuunissa paistettua leipää).

Biryani jäi kuvaamatta, koska käteni oli tahmainen sormilla syömisen jälkeen. Onnistuin kuitenkin kuvaamaan tahmaisilla sormillani finger bowlin. 😆

Tämä kulho ei siis ole tarkoitettu juotavaksi, vaan sitruunavedessä on tarkoitus pestä käsi sormilla syömisen jälkeen.

Jälkiruoaksi gulab jamun ja jäätelöä.

Autonkuljettaja tuli hakemaan minut illalla kotiin, ja ystäväni ja hänen anoppinsa (joka asuu ystäväni ja hänen perheensä luona ja joka oli aivan ihana nainen) tulivat vielä meille (eli siis anoppilaan) kylään. 

Tämänpäiväisen aamiaisen jälkeen kävimme ukkelin kanssa yhdessä isommassa Ratnadeepissä ostamassa vähän vihanneksia, sillä autonkuljettajan käsi leikattiin eilen, eikä häntä pysty nyt laittamaan vihannesostoksille. Onneksi leikkaus meni ilmeisesti hyvin, ja autonkuljettaja pääsi tänään jo kotiinkin. Nyt pojan pitäisi malttaa levätä jonkin aikaa, mutta saa nähdä, miten lepäämisen kanssa käy.

Tässä Ratnadeepissä oli ilo asioida, sillä siellä oli tosi hyvä valikoima vihanneksia, ja kaikki oli tuoretta – tai ainakin minusta näytti siltä. Jännityksellä odotin, millaisen tuomion anoppi antaisi kotiin kantamistamme vihanneksista, mutta kaikki sai anopin hyväksynnän (eikä anoppi kysellyt edes hintoja!).  

Minä olen ajellut autoa eilisestä asti, kun autonkuljettaja jäi pois töistä. Appiukko ehdotti tilapäisen autonkuljettajan palkkaamista autonkuljettajan sairasloman ajaksi, mutta me olimme ukkelin kanssa sitä mieltä, että emmeköhän me pärjää oman perheen voimin. Ajelemista tulee minulle loppujen lopuksi kuitenkin aika vähän, kun appiukkokin menee töihin yleensä vain aamupäiväksi, ja ukkelin ja appiukon toimistot ovat kivenheiton päässä toisistaan. Ukkeli tulee lounaalle kotiin, menee lounaan ja ns. siestan jälkeen iltapäivällä takaisin töihin ja palaa sitten taas illalla kotiin, eli ukkeli pitää ajaa toimistolle ja sieltä takaisin pari kertaa. (Ukkeli ei aja Intiassa itse autoa, kuten ei aja ukkelin velikään. Hyvin moni intialainen käyttää mieluummin autonkuljettajaa kuin ajaa itse.) Vaikka minulle tulee varsin vähän ajamista, tajusin eilen, että on tämä nyt sillä lailla velvoittava pesti, etten voi lähteä omille retkilleni kovin pitkäksi aikaa, koska pitää laittaa muiden menemiset etusijalle. Mutta tämmöistä tämä nyt on ainakin jonkin aikaa.  

Yhtenä iltana lähdin muka vain käymään Durgam Cheruvu -järven rannalle tehdyssä puistossa, joka sijaitsee ihan tuossa vieressä. 

Puistoon päästäkseen pitää maksaa kymmenen rupian (11 sentin) pääsymaksu. Appiukolla on puistoon eläkeläisen vuosikortti, joka maksaa 800 rupiaa (9,4 euroa), mutta appiukko ei ole käynyt koronan takia puistossa pitkään aikaan. Puisto on auki intialaiseen tapaan vain aamuisin ja iltaisin, ja päivällä (kello 9–16) puisto on kiinni. 

Olin iloisesti yllättynyt, sillä puisto oli tosi hyvin hoidettu ja viihtyisä.

Taustalla näkyy Durgam Cheruvun ylittävä silta, jonka näkeminen on ollut haaveissani.

Tuossa kuvan vasemmassa laidassa näkyy anoppilan asuinaluetta, eli alue sijaitsee ihan järven vieressä. Appivanhempien asunto ei sijaitse kuitenkaan järven puolella vaan tien puolella.

Puistoon oli tehty muun muassa kuntoilulaitteita ja lasten leikkipaikka, ja jooga-aluekin puistossa ymmärtääkseni on, mutta se ei osunut silmiini.

Tätä allasta käytetään Ganesha-patsaiden upotukseen Ganesh Chaturthi -juhlan aikana.

Durgam Cheruvu on kyllä muuttunut muutamassa vuodessa tosi paljon. Aiemmin järven rannoilla oli slummeja, ja vesi oli lähinnä puhvelien kylpyhetkiä varten. Järvi ja sen ympäristö olivat niin saastaisia, että kukaan täysjärkinen ei mennyt järven lähellekään. Nyt järvellä järjestetään jopa veneajeluja! 

Vessatkin järven rannalle oli ilmestynyt.

Saavuttuani melkein sillan alle keksin, että olin kun kerran tullut jo niin pitkälle, voisin nousta saman tien sillalle ja kävellä sillan yli. Piti edetä suuntavaistoa käyttäen, koska minulla ei ollut edes nettiä kännykässä, jotta olisin voinut tutkia reittiä kartasta.

Mietin, että jos en löydä tietä sillalle, kysyn joltakulta, mutta aikani kujilla harhailtuani alkoi näyttää lupaavalta.

Tuonne pitäisi kai jotenkin päästä!

Haa, löysinpäs!

Durgam Cheruvun ylittävä silta on teräsvaijeri-riippusilta, ja se avattiin vuoden 2020 elokuussa. Silta helpottaa huomattavasti liikkumista Jubilee Hillsin ja Madhapurin kaupunginosien välillä, sillä ennen siltaa piti ajella järven rantaa myötäillen kapeita kujia, jotka olivat ruuhka-aikoina täysin tukossa. 

Siellä se on!

Tuolta suunnasta mie tulin.

Sillalla on autoille kolme kaistaa suuntaansa sekä kummallakin puolella siltaa jalkakäytävä.

Puiston portti (eli siis lähtöpaikkani) sekä anoppilan talot näkyvät tuolla vasemmassa reunassa ja Ganesha-allas ja veneilypaikka kuvan oikeassa reunassa. 

On se komea.

Teräsvaijerit.

Joku on lähtenyt veneilemään.

Enpä sitten malttanut olla käväisemättä Inorbitissakin, kun kerran sen liepeillä olin, ja loppujen lopuksi "pikaiseen puistokäyntiini" kului kaksi tuntia. Perääni oli soiteltu ukkelin ja appiukon toimesta jo useamman kerran, mutta kukaan ei ollut saanut minua kiinni (Whatsapp-puhelut eivät tulleet perille). Tämän jälkeen olen yrittänyt ilmoitella vähän tarkemmin, mihin olen menossa.

Perjantai-iltana käväisin puistossa pimeällä, kun olin nähnyt valaistusta sillasta kuvia, ja halusin nähdä sillan omin silmin. 

Kylläpä silta olikin kaunis!

Sillan valaistus muuttuu joka hetki, ja se näkyy parhaiten videolta:


Tänään mietin Durgan Cheruvun puiston ohi ajaessani, että olipa hyvä, että kävin puistossa arki-iltana! Puistoon näkyi nimittäin nyt sunnuntaina olevan ihan hirveä tungos. 

Aamiaisella  tuli syötyä vissiin hieman liikaa, kun en pystynyt syömään koko päivänä mitään. Nyt illalla söin yhden dosan sambarin kanssa (dosa ei ole yhtä raskasta syötävää kuin riisi), ja sitä ennen join lasillisen anopin ihmejuomaa, jonka pitäisi auttaa ruoansulatuksessa. Maku ei ollut kummoinen (lasilliseen kuumaa vettä sekoitettiin kaksi teelusikallista juustokumina-korianteri-fenkolijauhetta), mutta toivottavasti vaikutus on toivotunlainen. Ruokaöverit taitavat olla minun osaltani nähtyjä – tai ainakin tänään tuntuu siltä. 😆 Katsotaan, kuinka kauan olen tätä mieltä!

37 kommenttia:

  1. Oletteko Intiassa pitkäänkin,kun miehesi käy siellä myös töissä?
    Ja kiitos taas kirjoituksesta=)
    Jos saa toivomuksia esittää,niin kaupoissa jne.kuvia tuotteista ja hinnat,kiinnostaa hintataso siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai saa esittää toivomuksia! Käyn nykyään aika vähän kaupoissa ja silloinkin yleensä vain tarpeen vaatiessa, mutta voin toki yrittää joskus kuvailla tuotteita ja hintoja. Viikon ruokaostoksista olenkin jo aiemmin postaillut (täällä), ja vaikka hintataso on tietysti noussut, niin jotain osviittaa tuosta vanhasta postauksesta ihan varmasti saa.

      Ukkeli käy töissä monessa paikassa, joten siinä mielessä Intia ei ole mikään poikkeus. Minä en ole täällä pitkään (tulen jouluksi kotiin), mutta ukkeli saattaa olla täällä vähän kauemmin.

      Poista
  2. Tosi hieno tuo kävelysilta, ja tuo puisto näyttää tosi hienolta, ja flamingot tosi kauniita tuossa yhdessä kuvassa. Kun kirjoitit että tuolla järven rannoilla oli ennen slummeja, niin minne ne slummit ja niiden ihmiset hävisivät? Saivatko he jonkun toisen asuinpaikan itselleen. Slummeista mulle tulee aina mieleen Venezuelan aikani, ja Caracasin slummit. Kiva kun olet saanut kokkailla anopin kanssa, ja onhan dosat niin hyviä:) Saitpa odotella kauan sitä French Toastiasi,mutta onneksi oli kuitenkin odotuksen arvoinen. Korona on ikävästi pilannut kulinaarisia nautintoja, ainakin buffettien suhteen monessa paikassa. Tuo intialaisen hotellin aamiainen on kyllä kovin erilainen kuin täkäläinen hotellin aamiainen;D Ja hyvä kuulla että Intiassa on hyvä koronatilanne; silloin viime vuonna taisi olla päinvastoin. Hyvää tulevaa viikkoa Satu, ja kiitos taas kivasta postauksesta, näitä Intian juttujasi on aina kiva lukea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä uteliaana googlata nuo vihreät pallerot, mielenkiintoista:)

      Poista
    2. Silta on tosi hieno ja illalla niin kauniisti valaistu. Olisi kannattanut tulla Suomesta asti vaikka ihan vain sitä katsomaan. ;-D

      Mulla ei ole valitettavasti aavistustakaan, mitä järven rannan slummeille kävi. Pahaa pelkään, että slummien asukkaat joutuivat vain lähtemään ja rakentamaan slumminsa uudelleen jonnekin muualle. Mitään kovin pysyviä rakennelmiahan ne asumukset eivät olleet, kun olivat lähinnä aaltopellista, sinisestä muovista jne. kyhättyjä asumuksia.

      Anopin kanssa on kyllä ihan kiva laitella ruokaa, vaikka hygieniakäsitykset ovat täysin erilaiset kuin omani. :-D Mutta helpoimmalla selviää, kun sulkee silmänsä joiltain asioilta ja ajattelee, että tämä on anopin keittiö, ja hänellä on oikeus toimia keittiössään juuri niin kuin haluaa. Ei ole minun asiani ruveta opettamaan hänelle mitään siisteyden tms. perusteita.

      Niinhän se on, että korona on vaikuttanut tosi paljon ravintoloiden toimintaan. Pitäisi olla kai kiitollinen, että ravintoloihin ylipäänsä edes pääsee ja että monet ravintolat ovat kuitenkin selvinneet (ainakin toistaiseksi) koronasta.

      Intialaisilla aamiaisilla on tarjolla enimmäkseen paikallisia ruokia (ainakin Hyderabadissa), sillä länsimaalaisia vieraita näkee täällä tosi vähän. Tuolla aamiaisella oli sentään tarjolla mysliä, muroja ja useampaa laatua leipää, mutta juustoa, leikkeleitä yms. en nähnyt (en kyllä etsinytkään). Voi olla, että jonkin ajan päästä tervehdin ilolla länsimaalaisia aamiaisjuttuja, mutta vielä ei ole tultu siihen pisteeseen. ;-D

      Viimeksikin se meni niin, että koronatilanne paheni ensin Euroopassa, ja kun Euroopassa kärvisteltiin koronan kourissa, Intiassa ihmeteltiin, että mikä korona. Mutta lopulta korona iski tännekin ja pahasti. Luulen, että nyt käy ihan samalla tavalla, että korona-aalto saapuu tänne myöhemmin kuin Eurooppaan.

      Vihreät pallerot oli superhyviä! En muista, olenko koskaan aiemmin maistanut noita, vaikka olen kyllä kuullut niistä.

      Kiitos, Jael, että jaksoit taas lukea. <3 Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Hei. En oikein ymmärrä miksi miehesi ja hänen veljensä eivät aja autoa Intiassa, mutta sinä ajat. Oletan siis että miehesi ajaa autoa Suomessa. Onko syy ns. kastiajattelu, että he eivät Intiassa aja?
    T. Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intialaiset tykkäävät (siis pääasiallisesti kaikki, joilla vain on siihen varaa) käyttää autonkuljettajaa siitä syystä, että autonkuljettaja helpottaa elämää huomattavasti. Autolla ajaminen (varsinkin jos sitä joutuu tekemään paljon) on rankkaa jo ihan fyysisestikin, kun teiden kunto on joskus mitä on, ja pitää olla koko ajan aistit valppaana. Parkkipaikan etsiminen on usein perseestä, ja siihen saa menemään tosi paljon aikaa (ja hermotkin menevät). On helppoa, kun autonkuljettaja voi vain jättää oven eteen, viedä auton sinne, mistä löytää parkkipaikan, ja ilmestyä sitten taas hakemaan, kun on aika lähteä. Samalla tulee myös annettua työpaikka yhdelle ihmiselle ja tehtyä sillä tavalla hyvää.

      Mä taas olen niin päästäni kajahtanut, että rakastan autolla ajamista Intiassa juuri sen takia, että tiellä on riittävästi actionia, eikä tartte katsella tylsyyksissään jotain Youtube-videoita. Siksi olen aina vapaaehtoinen, jos tarvitaan autokuskia. Ja toki mulla on myös oma lehmä ojassa, eli kun auton avaimet on mun hallussa, pääsen myös itse minne haluan ja milloin haluan. :-D

      Toivottavasti tämä selvensi asiaa edes jonkin verran!

      Poista
  4. Taalla Israelissakin on autoilu aikamoista actionia. Varsinkin nykyaan kun skuutit ja sahkopolkupyorat singahtelevat joka suunnasta ilman mitaan rotia. Ei liikennevalojen eika ajosuuntien suhteen. Ja ruuhkat ja parkkipaikat.

    Taitaisi tuntua aika laimeilta Saarioisten keitot noiden herkkujen jalkeen. Meidan Suomi-kotimme on muuten ihan Saarioisten tehtaan naapurissa Sahalahdella. Ohikulkiessa aina joku keitto tai maksalaatikko(!) tuoksahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Israelin meno kuulosti kyllä todella tutulta. Täälläkin kaksipyöräiset ja varsinkin kolmipyöräiset autoriksat ovat todella arvaamattomia. Niitä tulee milloin mistäkin suunnasta ja niin ennalta-arvaamatta, että kovin äkkinäisiä liikkeitä ei autolla parane tehdä, tai muuten kolisee. Ja ruuhkat tuntuvat vain pahentuneen tässä parin viime vuoden aikana. Autonkuljettaja kertoi, että monet olivat koronan aikaan etätöissä kotiseudullaan, mutta ovat nyt palanneet takaisin kaupunkiin, ja se kyllä näkyy. Ruuhkat ovat välillä ihan järkyttävät.

      Onpas hassu juttu tuo Saarioisten tehtaan vieressä asuminen. :-) En tiedä, mahtaisinko syödä keittoja samanlaisella innolla kuin Suomessa teen (into on tosin vähentynyt viime vuosina, kun olen kyllästynyt yhteen jos toiseenkin keittoon), jos keitot tuoksahtelisivat aina ohikulkiessa. :-D Laimeitahan ne keitot ovat, mutta just nyt sellainen pinaattikeitto + raejuusto -yhdistelmä kuulostaisi ihanalta. Mistä tulikin mieleeni, että pinaattikeittoahan voisi tehdä itsekin! Taidankin jokin päivä kokeilla!

      Poista
  5. Upea puisto ja tuo silta! Eikä pääsymaksukaan päätä huimaava (ainakaan suomalaiseen silmään).

    Aika huikean hyvät koronaluvut Intiassa. Toivottavasti jos ja kun uusi aalto iskee, se ei iskisi kovin pahasti. Tosin rokotusprosentin ollessa noin alhainen voi olla, että luvut ryöpsähtää jokseenkin suuriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole puistossa käynti tosiaankaan hinnalla pilattu. Ja tuo eläkeläisen vuosikorttikin on minusta tosi halpa ja muutenkin kiva idea.

      Viimeksi kävi samalla tavalla, että korona-aalto iski ensin Eurooppaan ja sitten vasta tänne, ja siitä päättelin, että nyt käy varmaankin samalla tavalla. Tietysti toivoisin, että toisin olisi. En tiedä, miten korona vaikuttaa täällä ihmisten käyttäytymiseen, mutta ainakin eilen Inorbit oli mustanaan ihmisiä, ja jos jollakulla olisi tuollaisessa paikassa korona, niin se lähtisi kyllä hyvin äkkiä leviämään. Maskiakin käytetään hyvin vaihtelevasti.

      Poista
  6. Kiitos taas! ♥
    Hih, silloin vuonna 2008, kun menin muutamaksi kuukaudeksi vetämään karaokea ensimmäiseen paikkaan, niin mestan nimi oli Kohinoor.
    Kiitos siltakuvista! Ihan mahtavia!
    Ja ps. taisinkin kertoa, että söin joku päivä sitten Saarioisten savuporkeittoa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvä. <3

      Olipas hauska nimi karaokebaarilla. :-D Mulle tulee kohinoorista mieleen ensimmäisenä se timantti.

      Mä en ole tainnut koskaan maistaa savuporokeittoa. Mutta äiti syö sitä aina joskus (tai ainakin ennen söi), ja se taitaa olla yksi hänen lemppareistaan.

      Kiva jos tykkäsit siltakuvista. :-)

      Poista
    2. Käsittääkseni nimi tuossa yhteydessä tarkoitti juurikin timanttia. Paikka oli sekä ruoka- että karaokeravintola.

      Poista
    3. Timanttinen ravintola. :-)

      Poista
  7. Upea tuo silta iltavalaistuksessa ! No nyt piti minunkin googlata nuo vihreät kasvispallerot - onneksi oli se intialainen nimi apuna. Vaikuttavat mielenkiintoiselta - tosin google sanoi, että niistä pitävät jopa ne kaikkein "fuzziest eaters".
    Hienoa, että ajat siellä. Olisi kiva saada vaikka miehesi ottama video ajelusta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ihme, jos noista palluroista sanotaan, että ne miellyttävät nirsoilijoitakin. Ovat tosiaan aika helposti lähestyttävää kamaa!

      Mä en oikein luota ukkelin kuvaamistaitoihin, kun häneltä tulee milloin minkäkinlaisia päättömiä kuvia. Mulla on tapana ottaa itse ajaessani valokuvia, ja valokuvia mulle on jo kertynytkin jokunen. Videon ottaminen ajaessa on vähän haasteellisempaa, mutta katsotaan. :-)

      Poista
  8. Uskomaton se koronatilanne!

    VastaaPoista
  9. Eikö Intialaiset ihmettele kuka sinä vaalea nainen olet joka yksikseen kävelee ympäri "kylää" ?
    Naisten vaatteet tosi upeita. Hauska näky kun sitt taas miesten vaatteet tosi arkisia farkkuineen.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein osaa sanoa. Jos ihmettelevät, niin taidan olla niin tottunut ihmetteleviin katseisiin, että en kiinnitä niihin enää mitään huomiota. Mutta sitten aina välillä sattuu jotain semmoista, mikä muistuttaa, että kyllä minä taidan jonkinlainen ihmetyksen aihe ainakin joillekin olla. Esim. siellä Ratnadeepissä hyllyjä täyttäneet tytöt tirskuivat minut nähdessään, ja toinen sanoi, että "hi madam; nice earrings". :-D

      Ja tuo on niin totta, että kuilu intialaisten naisten ja miesten pukeutumisen välillä on ihan hemmetin iso! Häissäkin naisilla on mitä upeimmat sarit ja isoimmat korut, ja sitten miehet saattavat olla puketuneita farkkuihin ja t-paitaan. Joskus (mutta vain joskus!) ajattelen, että ollapa mies!

      Poista
  10. Minä vaihtaisin koska vaan paikallisen salen vihanneshyllyt Ratnadeepin vihanneksiin.
    Tälläin keskitalvella on aika surkea valikoimalla pienessä salessa.
    Olen myös monesti ajatellut että ihmisten elämä olis helpompaa kuin luovuttais omista tavoista helpommin ja heittäidyttäisiin hetken vietäväksi.
    Jos olen matkalla niin enhän voi olettaa että hygienia on samaa kuin Suomessa. Jos haluan elää steriilissä ympäristössä niin jään kotiin.
    Liikuntapaikalla ei kovin urheilullisia vermeitä näe?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, Salessa ei taida kovin kummoiset vihannesvalikoimat olla. Ja niinhän se on isommissa kaupoissakin, että hedelmät ja vihannekset ovat talvella usein aika mauttomia, kun ne on tuotu ties mistä kaukaa.

      Mulle Intia on opettanut tosi paljon joustavuudesta ja hetkessä elämisestä. Kun ei täällä mene asiat kuitenkaan aina niin kuin itse haluaisi tai on suunnitellut, niin se on parempi olla suunnittelematta mitään ja katsoa vain, mitä eteen tulee.

      Noilla ulkoliikuntapaikoilla ei tosiaankaan näe urheillulisia vermeitä! Enempi ne tuntuvat olevan ihmisten hupipaikkoja, joissa käydään vähän heiluttelemassa jotain laitetta hupimielessä. Tuon paikan ohi kävellessäni mietinkin, että saattaisi olla aika hupaisan näköistä, jos menisin tuonne ihan tosissani treenaamaan. :-D

      Poista
  11. Oi että, saisipa taas pureja/pooreja ja bhajia aamiaiseksi. Ovatko ne muuten enemmän pohjois/eteläintialainen juttu? Tuntui ainakin että etelämmässä olivat vaikeampia löytää...

    Kävin Indoressa jossain vähän paremmassa ravintolassa syömässä ja jouduin kysymään aterian päätteeksi tarjoilijalta, että onhan eteen ilmestynyt kupillinen kuumaa vettä sitruunaviipaleella nyt varmasti sormien puhdistukseen eikä hörpättäväksi. :D

    Kiitos taas työtuolimatkasta Intiaan. Piristää kummasti tätä muutaman tunnin mittaista päivänvalohetkeä nähdä aurinkoa edes valokuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poorit ovat ainakin minun käsittääkseni enempi pohjoisintialainen juttu, vaikka kyllä niitä saa täällä etelämpänäkin ravintoloista. Ja kuuluvat anoppilankin kotiruokavalikoimaan, vaikka anoppi tekeekin niitä tosi harvoin, kun ne imevät itseensä kuulemma niin paljon öljyä. Poorit ovat anopin mukaan appiukon herkkua, ja kun kerroin syöneeni buffassa niitä, anoppi keksi, että hänkin voisi taas tehdä niitä pitkästä aikaa tällä viikolla. :-)

      Hihii, mäkin olen kuullut tarinoita (en tiedä, onko ne jotain legendoja vai ihan tositarinoita) ulkomaalaisista, jotka ovat vetäneet finger bowlin sisällön kitusiinsa. :-D

      Olipa kiva, että olit mukana nojatuolimatkailemassa!

      Poista
  12. Kivoja kuvia ja ihana päästä kauttasi näkemään Intiaa. Yhä edelleen intialaiset ruuat kiinnostavat.

    Minun on vaikea uskoa, että tautitapaukset olisivat todellakin noin alhaiset Intiassa. Kertaakan sitten alkukesän 2020 ei esimerkiksi Islannissa ole ollut noin alhaisia lukuja. Asukastiheys ja etäisyyden pitäminen ovat siellä erilailla helppoja ja rokotuskattavuus lähemmäs 80%. Oli todellinen luku mikä vaan, niin toivon, että tilanne säilyisi hallinnassa siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että Intia-jutut kiinnostavat!

      Minunkin on vaikea uskoa noihin koronalukuihin, ja saattavathan ne olla viturallaankin. Joka tapauksessa tilanne on täällä erinomainen, eikä korona tunnu juurikaan pyörivän ihmisten mielissä. Kukaan ei meinaa uskoa, kun kerron, millainen tilanne meillä Suomessa taas on.

      Mä en usko, että tilanne voi säilyä näin hyvänä enää kovin pitkään, mutta tietysti minäkin toivon, että niin kävisi.

      Poista
  13. En ole ikinä syönyt Saarioisten hernekeittoa. Mikä siinä on erikoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole syönyt Saarioisten hernekeittoa (onkohan Saarioisen valikoimassa edes hernekeittoa?), mutta eineskeittoja syön koti-Suomessa lähes päivittäin lounaaksi. Ne ovat niin helppoja ja hyviä (tosin aika moni laatu on alkanut jo tökkiä!) ja ruokaisiakin, kun niitä syö raejuuston ja ruisleivän kanssa. Tulivat mieleen nyt siitä syystä, että ruoka täällä on kovin tiivistä ja raskasta, kun taas keitot ovat sellaista luirua ja helposti sulavaa.

      Poista
  14. Todella hieno silta! Nuo kaiteiden kiemurat, koko sillan muoto ja etenkin iltavalaistus!
    Sinä olet rohkea liikkuja vieraassa maassa. Kulttuurieroihin olet tainnut jo upota aika syvälle. Minulle nuo kaikki sanat menevät ihan yli.
    Aika erikoista tuo koronatilanne. Liittyykö se testausten määrään mitenkään, vai onko tilanne oikeasti noin hyvä?
    Leppoisia päiviä sulavien ruokien äärellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silta on minustakin aina ihana. En tiedä, kuinka kauan kestäisi, että sillasta tulisi sillä lailla itsestäänselvyys, että en enää joka kerta sillan nähdessäni olisi ihan haltioissani.

      Juu olen tainnut upota kulttuurieroihin niin syvälle, että välillä tuntuu, että olen suorastaan hukkunut. :-D Mutta yhä edelleen tulee eteen tilenteita, jotka ihmetyttävät, ärsyttävät ja huvittavat.

      Testejä tehdään päivittäin yli miljoona, mutta koronatapauksia koko maassa on todettu viime päivinä vain 8000-9000, ja luvut ovat olleet koko ajan laskusuunnassa. Ja Intiassa on siis kuitenkin 1,38 miljardia (1 380 000 000!) asukasta. En ole niin viisas, että osaisin tulkita lukujen suhdetta sen paremmin, mutta ainakin mun maalaisjärjellä tulkittuna koronatilanne on tosi hyvä. Toki voi olla, että koronatartuntojen määrä on todellisuudessa suurempi tai että luvut eivät vain muuten pidä paikkaansa. (Jos joku ihmettelee, olenko vetänyt luvut hatusta, niin olen saanut tietoni mm. täältä, täältä ja täältä.)

      Kiitos, Sartsa. Jäämme odottelemaan ruokien sulamisprosessia! :-)

      Poista
  15. Saarioisilla on ainakin tuorehenekeitoa, siis eineskeittoa. Samanlaisessa pöntössä kuin bataattikeitto, savuporokeitto... ihan syötävää. Eikä hinnan kiroissa, yksi annos riittää mulle lounaaksi ja päivälliseksi.

    Nuo ruuat näyttää mielenkiintoisilta, sämpylöitä, plättyjä ja tahnoja? Seassa kasvispullia.

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas vaan, kiva oli tietää tämäkin! Täytyypä joskus katsella kaupan hyllyjä, jos vaikka uskaltaisin kokeilla hernesoppaa pienen tauon jälkeen. Bataattikeitto oli ennen mun suosikkikeitto, mutta sitten tuli niin iso kyllästyminen, että en pysty nykyään edes katsomaan bataattikeittoon päin. Joihinkin keittoihin taas en tunnu kyllästyvän millään (kuten pinaattikeittoon).

      Heh, siinähän se tulikin intialainen ruokavalio muutamalla sanalla kuvailtuna. Paitsi että itse lisäisin vielä riisin tuohon listaan. Sitähän mätetään täällä naamaan sellaisia määriä, että kohta saattaa tulla jo ikävä perunaa. Niin ja sämpylöitä täällä syödään tietääkseni vain pav bhaji -ruokalajissa. Nuo poorit kyllä näyttävät aika paljon sämpylöiltä, mutta nekin ovat lättyjä, jotka pullistuvat, kun ne uppopaistaa öljyssä. Lautasella ne painuvat taas kasaan ja lättyolomuotoon.

      Poista
  16. Voi vitsi, kun nautin näistä Intia-päivityksistä!
    Melkeinpä kuulen sen vilinän, kilinän ja puheensorinan. ;)
    Joanna Lumleyn matkadokumentit Intiasta Ylellä oli huikeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, SatuSanna! <3 <3

      Joku muukin taisi joskus kehua Joanna Lumleyn matkajuttuja, mutta multa ne on menneet ihan ohi. Täytyypä joskus yrittää korjata tämä moka, jos vain mahdollista.

      Poista
  17. Nam.. nälkähän se pukkas näitä kuvia katsellessa. On se vatsa kyllä vähän kinkkinen tapaus. Vähän muutat ruokavaliota niin siitä hermostutaan ja ollaan kovalla tai vastaavasti ruikulilla :-D
    Riisistä en erityisemmin perusta, en voisi kuvitella että korvaisi perunan.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, vatsa voi olla kyllä todella kinkkinen tapaus! Mulla on Suomessa todella säännöllinen ruokavalio, ja ruoatkin ovat periaatteessa aika samantyylisiä joka päivä, joten muutos on ollut tosi radikaali. Siinä mielessä oikein odotan sitä hetkeä, kun pääsen takaisin normaaliin elämään. Muuten en sitten välttämättä kauheasti odotakaan paluuta normaaliin.. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3