Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Ja nälkä lähtee

Olemme selvinneet menestyksekkäästi Bangaloreen, ja iltasella matkamme jatkuu Hyderabadiin. Päätimmekin olla Bangaloressa kaksi yötä (tai oikeastaan vain yhden, mutta siitä tuonnempana lisää), vaikka alun perin tarkoituksena oli jatkaa matkaa Hyderabadiin jo lauantaina. Olin eilen niin tyytyväinen, että olimme tehneet tämmöisen päätöksen, sillä matka kokonaisuudessaan oli sen verran piinallinen, että oli ihana saada vain olla ja möllöttää yksi päivä paikallaan. 

Keskiviikkoiltana kotona kävi vielä sellainenkin juttu, että istuin pimeässä sohvalle katsomaan BB:tä, kun takapuoleni alta kuului kummallinen rusahdus. No meikäläisen lukulasithan ne siellä olivat!

Tekisi mieli sanoa, että lasit eivät ole oikeasti noin likaiset vaan että ne vain näyttävät siltä, mutta se olisi emävalhe. 😆

Olen toki aiemminkin istunut laseilleni tai maannut niiden päällä, mutta en koskaan ihan koko painollani. Laseille ei käynyt tällä kertaa kovin hyvin, sillä sangat vääntyivät tosi pahasti, toinen linssi lähti kokonaan irti, ja toinenkin natisi liitoksissaan. Ei auttanut muu kuin kiikuttaa lasit torstaina kaikkien lähtökiireiden keskellä silmälasiliikkeeseen siinä toivossa, että lasit saataisiin korjattua, ettei tarvitsisi lähteä matkaan ilman laseja. Intiasta saisi kuulemma halvalla hyviä lukulaseja, mutta kivahan se olisi olla jonkinlaiset lasit jo matkalla mukana. Onneksi lasit saatiin kuitenkin korjattua – vieläpä ilmaiseksi!

Kuu laskee jossakin Helsingin ja Frankfurtin välillä.

Pahamaineinen "The Putki" Frankfurtin lentokentällä.
Frankfurtin terminaaleja yhdistävä putki on pahamainen siitä syystä, että yksi Intian-matkani meinasi katketa kyseiseen putkeen. Sain noissa liukuportaissa nimittäin sellaisen neronleimauksen, että mitäpä jos hyppäisinkin istumaan tuon käsikaiteen päälle. Eikö olisikin näppärää, kun ei tarvitsisi seisoa, vaan voisi istua liukuvan kaiteen päällä?! 

Pahaksi onneksi hyppyni meni vituiksi ja putosin täydellä painolla polvilleni maahan terävää metallia vasten. Polveeni sattui niin kamalasti, että luulin kuolevani, ja kun käveleminenkin tuotti suuria vaikeuksia, luulin matkani katkeavan siihen. Onneksi aika ja lepo kuitenkin auttoivat, ja pääsin kuin pääsinkin Intian-koneeseen. Siinä oli taas appivanhemmilla ihmettelemistä, kun he kuulivat ukkelilta (ukkeli jakaa aina auliisti näitä meikäläisen päähänpistotarinoita kaikille), mitä oli tapahtunut. Viisivuotiaat lapset ehkä saavat tällaisia ideoita, mutta eivät aikuiset naiset! 😆  

Neuloin taas matkalla sukkaa, kun olin melkoisen pähkäilyn jälkeen vihdoin löytänyt sopivan sukkamallin matkalle. Stanstalle jo kirjoittelinkin, että lentomatka asettaa meikäläisen neulemallille paljon vaatimuksia: Neule ei saa olla kirjoneuletta (jotta ei tarvitse kuljettaa mukana monta lankakerää) eikä se saa sisältää palmikkoja, koska minulla on vain metallinen apupuikko (onko puisia tai muovisia apupuikkoja edes olemassa?). Lanka ei saa olla liian ohutta, koska pienillä puikoilla neulominen on huojuvassa koneessa haasteellista, eikä liian löysäsäikeistä (samasta syystä). Lisäksi malli ei saa olla liian monimutkainen, koska jos nautin matkalla ns. virvoitusjuomia, vaikean mallin seuraaminen saattaa muodostua haasteelliseksi, eikä toisaalta liian yksinkertainenkaan, koska liian helppoa on tylsä neuloa. Nyt malliksi valikoitui kuitenkin semmoinen sukka, jossa on muutama palmikkokin, sillä askartelin vanupuikosta lentomatkalle soveltuvan apupuikon. 

Hyvin toimii!
Frankfurtin loungessa luokseni käveli yksi ukko, joka kertoi minulle, että hänen vaimonsa on "crazy knitter". Sitten mies näytti kännykästään vaimonsa kuvan, jossa vaimo istui sohvalla jokin massiivinen neuletyö kädesssään. Neule oli valehtelematta monta metriä pitkä, joten olisiko siitä ollut jokin peitto tulossa. Sitten mies kysyi, voisiko hän ottaa kuvan neuletyöstäni ja minusta ja lähettää sen vaimolleen. Kaikkea sitä.

Bangaloren-kone lähti vähän myöhässä, koska lähtöportilla oli hirveä selvittely covid-matkustusdokumenttien kanssa. En oikein ymmärrä, miksi näitä dokumentteja pitää esitellä joka käänteessä. Johan olimme näyttäneet kaikki paperit Helsingissä, emmekä olisi edes päässeet ensimmäiselle lennolle, jos kaikki ei olisi ollut kunnossa. Sama koski varmasti kaikki muitakin matkustajia. 

Salamatkustaja.

Palvelu on minusta huonontunut Lufthansalla huomattavasti, ja ruoatkin olivat sellaisia, että en viitsinyt oikein edes kuvata niitä. 

Tarvikepussukka oli saanut tällä kertaa käytännöllisen muodon, sillä lentosukat ja muu pussin sisältö oli pakattu ostoskassiin tavanomaisen kosmetiikkapussukan sijaan. Pussukan sisältöä oli kuitenkin kutistettu, ja sisältä puuttui minulle se tärkein eli silmämaski. Saimme kuitenkin silmämaskit lentoemännältä erillisestä pyynnöstä. 

Otin lähdöstä hieman erilaisen videon ja kuvasin vähän koneen sisätilojakin, kun ukkeli istui ikkunapaikalla.

- -

Eipä tullut uni silmään, kun oli niin outo aika nukkumiselle.

Nyt aletaan olla jo lähellä!

Lento oli perillä Bangaloressa paikallista aikaa noin puoli kolmelta yöllä (kello 23 Suomen aikaa) ja kuvittelin, että olisimme hotellin lakanoissa nukkumassa "in no time". No eihän se taas ihan niin mennyt. Koronadokumentit oli kohtuullisen äkkiä esitelty, mutta maahantulotiskeille oli pitkä jono, ja jono liikkui niin hitaasti, että epätoivo meinasi iskeä. Suunnilleen kahden tunnin päästä pääsimme kuitenkin vihdoin lentokentältä ulos.

Bangaloren kentällä oli melkoinen säpinä keskellä yötäkin (tai aamuhan se jo olikin).

Majoituimme ITC Windsoriin, jonne oli lentokentältä vielä yli kolmenkymmenen kilometrin ajomatka. Kun vihdoin saimme päät tyynyyn, kello oli kuusi aamulla. 

Kuinka ollakaan, hotellissa tehdään remonttia – kyllä vain, myös lauantaisin – ja lauantaipäivän remonttikohteeksi oli valikoitunut meidän huoneemme yläpuolellamme oleva huone. Poraaminen ja hirveä naputtelu alkoivat siis jo heti aamusta. Miten mukavaa kuunnella työn ääniä! Onnistuimme kumminkin torkkumaan noin yhteen asti, jolloin olikin jo vuorossa lounas. Olin haaveillut meneväni hotellin salille, mutta oloni oli sellainen, että eipä ollut salille meno heti ensimmäisenä mielessä (ja salikin oli tosi pieni). 😆

Lounas oli kuitenkin niin mahtava, että kaikki matkan aiheuttamat harmit pyyhkiytyivät mielestä pois. Hotellissa on useampikin ravintola, mutta valitsimme eteläintialaisen Dakshinin, kun mielessä kummittelivat dosat ja idlit. Lopulta otin kuitenkin non-veg -thalin (ja niin teki ukkelikin), sillä rakastan thaleja, kun ne sisältävät montaa eri ruokalajia. 

Ensin pöytään kannettiin kuitenkin neljää erilaista chutneyta ja rapeita suolapaloja, mm. wadiyaluja ja appalameja.

Buttermilk (valmistetaan jogurtista, vedestä ja mausteista) ei ole mitään mun herkkuani, mutta tämä oli ihan jees, kun juoma oli niin mausteista.

Sitten pöytään tuli thalilautanen, ja millainen thalilautanen! Kaikki oli ihan uskomattoman hyvää. Lautanen sisälsi mm. lammas- ja kanacurrya, pinaatteja ja linssejä, kanabiryania, jogurttiriisiä, jogurttia ja semiya payasamia jälkiruoaksi. Leipinä thalin kanssa tuotiin tällä kertaa akki rotia (dosan kaltainen lätty, joka on karnatakalainen erikoisuus) sekä ragi dosaa (joka on valmistettu sormihirssistä, joka antaa lätylle luonteenomaisen, punertavanruskean värin). Akki rotia ja ragi dosaa tuotiin lisää sen verran kuin halusi, ja sen jälkeen oli valkoisen riisin tai sambarriisin vuoro. Thali oli niin hyvä, että kuola alkaa valua, kun vain ajattelenkin sitä. 😆

Dakshin.

Vastaanottovirkailija kertoi yöllä hotelliin tullessamme, että ITC Windsor on  40 vuotta vanha. Pientä (ja vähän isompaakin) kuluneisuutta on nähtävissä siellä täällä, mutta hotellissa on hurmaavaa vanhan ajan henkeä. 

Onneksi tuli jätettyä metsästyskivääri kotiin.

Lounaan jälkeen nukuimme taas hetken (sen minkä remonttimelulta pystyimme), ja sen jälkeen oli vuorossa intialainen päähieronta. Olen aina haaveillut intialaisesta päähieronnasta, mutta en ole saanut koskaan kokeiltua sitä. Nyt matkustamisen ja huonojen yöunien jälkeen ajatus päähieronnasta tuntui enemmän kuin tervetulleelta. Sitä ennen piti kuitenkin mitata lämpö (myös hotelliin tullessa mitattiin lämpö, ja koska asteet olivat fahrenheitissa, en ymmärtänyt asteista mitään – kuumemittari kun harvemmin näyttää 97 astetta). Ukkeli otti öljyhieronnan ja minä kuivahieronnan, ja hieronta oli juuri niin ihana kokemus kuin olin ajatellutkin. En olisi ikinä uskonut, miten paljon kipeitä kohtia päästäkin voi löytyä! Erityisesti takaraivo ja silmien väli otsassa olivat todella kipeät. Mistähän tämä mahtaa kertoa?

Naistenhuoneen ovi.

Naistenhuoneen tiloissa ei ollut valittamista.

Intiassa monessa paikassa käsien pyyhintään on tarjolla ihan oikeita pyyhkeitä. Ei siis puhettakaan mistään käsipyyhepapereista, saati sitten käsienkuivauspuhaltimista.

Vietimme siis koko lauantaipäivän hotellissa, vaikka minä olisin kyllä saattanut lähteä käymään kaupungillakin. Oli aika harmaa ja sateinen päivä, eikä se innostanut ukkelia lähtemään mihinkään, ja jos totta puhutaan, niin minustakin tuntui ihan kivalta vain olla ja rauhoittua.

Normaalisti Intiassa ei enää juurikaan sada tähän aikaan vuodesta, mutta tänä vuonna monsuunisateet eivät ole päässeet jostain syystä siirtymään Himalajan yli pohjoiseen (tai näin ainakin ukkelin kaveri tiesi kertoa), vaan ne ovat jääneet pyörimään Intian päälle. Ukkelin kaveri soitti juuri eilen Nelloresta ja kertoi, kuinka siellä paikallinen Pennar-joki tulvii niin, että tämä kaverikin on nyt kotinsa vanki, kun hirveät vesimassat virtaavat kaduilla. Sähkötkin olivat menneet  poikki, joten kaveri ei saanut edes puhelintaan ladattua. Onneksi kaverin talo on sen verran ylös rakennettu, että vesi ei pääse rakennukseen sisälle, mutta moni muu ei ole yhtä onnekas. Kuolonuhrejakin on tullut jo lukuisia.

Illalla tilasimme ruokaa huonepalvelusta, ja koska aamiaista oli saatavilla kellon ympäri, tilasimme eteläintialaiset aamiaislautaset (kymmenen aikaan illalla). Loistava huonepalvelu on yksi intialaisten hotellien kivoimmista jutuista: ruokaa on tarjolla usein kellon ympäri, ja valikoimat ovat hyvät. Viimeksikin ukkeli oli tilannut (toisessa hotellissa tosin) Bangaloreen Suomesta tullessaan kahden aikaan yöllä idlejä. 

Eteläintialaiset aamiaislautaset.

Aamiaiseen kuului perunaseoksella täytetty masala dosa, vada, idli, kookosvettä, sambaria, kolmea chutneyta, podia (maustejauhetta) sekä gheetä. Osui ja upposi!

Minua vähän harmitti, että minulta jäisi matkan takia Big Brother -kauden loppu näkemättä, mutta hätä ei ollutkaan tämän näköinen! BB 24/7 näkyy nimittäin täälläkin.

Etualalla tämän vuoden voittaja eli Aki (ei ole kyllä oma suosikkini).

Tosin nyt kun olen päässyt Intiaan, Big Brotherin seuraaminen ei jostain syystä enää oikein kiinnostakaan. 😆

Tänä aamuna paistoi jo hieman aurinkokin, ja uskaltauduimme ukkelin kanssa pihalle asti katsomaan mm. uima-allasta. 

Nyt rupean lopettelemaan, kun pitää laittaa kamat kasaan viimeistä lentoa varten. Seuraava postaus tuleekin sitten Hyderabadista.

Mukavaa sunnuntain jatkoa! 😘

40 kommenttia:

  1. Mahtava postaus! Olipa mukava näin sunnuntai aamuna lukea rauhassa matkakertomustasi. Kerroit mukaansa tempaavasti matkan yksityiskohdista. Nauratti tuo sinun muistelusi Frankfurtin lentokentän terminaaleja yhdistävästä tunnelista :D
    Reissuneulomiselle peukutan. Neuloessa lentomatka taittuu mukavasti ja silloin on aikaa keskittyä neulomiseen.
    Kyllä on upean näköinen hotelli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jaksoit lukea! :-) En melkein kehdannut kertoa tuota juttua Frankfurtin putkesta, kun nolottaa niin, miten aikuinen ihminen voi saada päähänsä jotain tuollaista. :-D En tiedä, milloin mahtaisi tapahtua se ihme, että kasvaisin aikuiseksi. (Villi veikkaus: ei koskaan :-D)

      Minustakin neulominen on ihan parasta puuhaa lennolla. En jaksa keskittyä leffoihin tai kirjoihin, ja ristikoita jaksaa ratkoa tai musiikkia kuunnella vain tiettyyn pisteeseen asti. Mutta neulomiseen ei kyllästy koskaan!

      Poista
  2. Mahtava hotelli! Olet tosi taitava kutomaan. Hyvää loppumatkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulrika! Ollaan selvitty vihdoin Hyderabadiin, ja nyt makoilen anoppilan sängyllä. :-)

      Poista
  3. Voihan nenä noita lasejasi, mutta onneksi ehdit saada uudet ennen matkaa👍Kiva kuulla että pääsitte perille, kaiken nykyajan hankalan matkustamisen jälkeen. Auts aika kamala juttu on sulle käynyt Frankfurtin kentällä, jota inhoan kun se on niin suuri.Tuo sukan alkusi näyttää tosi hienolta, olet taitava💚
    Hieno hotelli,remonttiäänistä huolimatta ja mahtavia ruokia, ja vielä päähierontaakin, varmaankin tuntui hyvältä pitkän matkan jälkeen. Hyvää loppumatkaa Hyderebadiin Satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan pahoinpidellyt aiemminkin lasejani, mutta en koskaan noin pahasti. Siinä ei enää mitkään tee-se-itse -korjaukset auttaneet. Miten ollakaan, tuollaista sattuu aina juuri silloin kuin ei varsinkaan tarttisi!

      Kiitos, Jael. Tuo sukkamalli on aika simppeli, joten ei se mitään erityisiä taitoja vaadi. :-)

      Hotelli oli hyvä, mutta siinä oli myös yksi massiivinen huono puoli, mutta siitä seuraavassa postauksessa.

      Kivaa viikkoa sinulle, Jael! Ja terkkuja anoppilasta. Täällä katsellaan (tai siis appivanhemmat ja ukkeli katselevat) Big Bossia eli paikallista Big Brotheria. Minä luovutin, kun tulin tekemään näitä blogijuttuja.

      Poista
    2. Jih, täällä taisi just loppua paikallinen Big Brother. En kyllä koskaan katso sitä mutta siitä on aina niin paljon juttuja mediassa, joten siitä ei voi välttyä😁

      Poista
    3. Suomessa on minusta mediassa yllättävänkin vähän juttua BB:stä. Mistäköhän mahtaa johtua. Ehkä BB ei ole enää niin kiinnostava, kun sitä on tullut jo niin monta vuotta.

      Poista
  4. Ihana hotelli ! Intialaiset ruoat (sekä pohjois että etelä) ovat itselle outoja, mutta kuvauksesi ovat hienoja - ja aina tulee ajatus, että pitäisi kokeilla ! Tuo ruokien esille asettelu on kaunista ! Hyvää loppumatkaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hotelli oli kiva, vaikka kyllähän siinä "ajan patina" näkyi. Eli ihan hyvä, että tekevät remonttia (vaikka ei kyllä lauantaina tartteisi!).

      Intialaiset ruoat ovat varmaan sellaisia, että ne jakavat mielipiteet. Joku tykkää kovastikin ja joku toinen ei taas yhtään. Mulle eteläintialainen ruoka on maailman suurinta herkkua. :-)

      Poista
  5. Onpa kaunis hotelli! Onneksi kaikkien sattumusten jälkeen pääsitte perille. Ehkä oli vain ihan hyvä ottaa rennosti päivän verran.

    Miten musta tuntuu, että mä olen myös kuullut mieheltäni, että tempaukseni eri paikkojen rulla- ja liukuportaissa ja -matoilla ovat kaikkea muuta kuin aikuisen (saati sitten opettajan) touhuja... En ole onnekseni satuttanut vielä itseäni.

    Hyvää loppumatkaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että matkustaminen on muuttunut tosi työlääksi nykyään. Tänäänkin matka kysyi hermoja, vaikka itse lento ei kestänyt kuin 50 minuuttia, eikä tarttinut esitellä edes mitään koronadokumentteja, kun oli kotimaan lento. Ukkelin kanssa ollaan tehty havainto, että ihmiset taitavat matkustaa nykyään vieläkin enemmän kuin ennen koronaa (näin ainakin Intiassa).

      Hahaa, ihanaa että mulla on kohtalotoveri näissä liukuoporras- ym. jutuissa! <3 Onneksi et ole loukannut itseäsi, ja toivottavasti et koskaan loukkaakaan. Anoppihan ei uskaltanut vielä jokunen vuosi sitten käyttää rullaportaita ollenkaan, vaan hänelle piti etsiä aina hissi, tai muuten jäi matka tekemättä.

      Kiitos! Selvittiin kunnialla anoppilaan. :-)

      Poista
  6. Nälkä tuli. :D
    Kiitos minimatkasta. Video lentoonlähdöstä oli mielenkiintoinen, ei ole pitkään aikaan, jos ikinä tullut istuttua tuollaisessa isommassa koneessa, niin yllätti miten pitkään sillä kestää päästä ilmaan. Toivottavasti sateet hellittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D

      En itse ajatellut tuota lentoonlähdön kestoa, mutta nyt kun sanoit, niin totta: koneella kesti tosi kauan nousta ilmaan. Ja innostuinpa kuukkeloimaankin, ja selvisi, että tuo lentokonetyyppi (747-8) on itse asiassa maailman pisin matkustajakone (ainakin tämän sivun mukaan).

      Poista
  7. Lufthansankin pitää säästää koronan takia kuten huomasit. Lufthansa irtisanoi 30 000 työtekijää, mutta pelasti 100 000 työpaikkaa 3,8 miljardin lainoilla. Nyt se on jo maksanut ennen määräaikaa v. 2023 lainoja takaisin 2,5 miljardia, kertoivat TV-uutiset viime viikolla. Tärkeintä on että kurjet lentävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedoista, Katriina! Ihan mahtavaa, että viitsit informoida. Jostainhan se on säästettävä, eivätkä pienet puutteet sinänsä haittaa, kun suuret linjat ovat kunnossa.

      Nyt on muuten pakko tunnustaa, että en ole koskaan tajunnut, että linnut Lufthansan logossa ovat kurkia!

      Poista
  8. Hienoa etta olette paasseet perille!! On tuo matkailu tosiaan hiukan monimutkaisempaa nykyaan. Eika lippuja kannata tilata kovin paljon etukateen kun ei tieda mihin tilanne muuttuu. Toisaalta on kylla joskus mennyt yllattaenkin helposti kun on ollut lyhkasia jonoja. Ja joskus taas puutetta virkailijoista niin pienikin matkustajamaara aiheuttaa viivytysta. Koskaan ei voi ennalta arvata. Ja aina joku reppana jolla ei ole tarvittavia papereita ja saa tylyn siirron sivuun.
    Tyylikas hotelli teilla oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa on tämä kommentteihin vastaaminen anoppilassa! Aina tulee jokin keskeytys. :-D Mutta tämä on nyt tätä, ja talon tavoilla eletään. :-)

      Tosiaan riippuu vähän tilanteestakin, miten paljon on jonoja ja ruuhkaa. Viimeksi ukkeli oli päässyt tosi nopesti Bangaloren kentältä ulos (tuli samalla lennolla), mutta tällä kertaa kesti toooosi paljon kauemmin. On aika paljon tuurista kiinni!

      Poista
  9. Upea hotelli, ITC Windsor. Jo nimestäkin tulee mieleen englantilaisuus. saati sitten kun katselee noita kuvia. Kovin on britti-tyyliä. Milady, hehe...
    Ihania sapuskoita olette syöneet. En kyllä tiedä paljonkaan intialaisesta kulinarismista, mutta joskus pitää päästä kokeilemaan. Sitten käy ottamassa noita nimiä täältä blogistasi että osaan pokkana tilata ruokia.
    Kiva on lukea sinun tarinoita. Olet onnekas että saat kokea hienoja juttuja matkojesi varrella.
    Ei pitäisi kysyä mutta öhöm kysyn nyt kuitenkin onko europpalainen ulkonäkösi plussaa sinulle tai saatko extra palvelua? Minua on ainakin Meksikossa (Monterrey) kohdeltu tosi hyvin. Tai ehkä vaan kuvittelen... ihmiset ovat ystävällisiä jos käyttäytyy heitä kohden hyvin. No joo en tiedä miten tästä oikein kirjoittaisi etten toisi tavallisia stereotypioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli miladysta ihan mieleen Downton Abbey... Ja siirtomaatyyliä tosiaan oli, ja itse asiassa yhdessä ovessa lukikin East India Company.

      Toivottavasti blogistani on apua, sitten kun joskus maistelet intialaisia ruokia! Ja toki minulta saa kysyäkin, jos haluat tietää jotain. :-) En kuvittele olevani mikään asiantuntija, mutta jotain on kumminkin vuosien aikana hanskaan tarttunut.

      En oikein tiedä, onko länsimaalaisesta ulkonäöstäni plussaa vai ei. Aiemmin, kun olin blondi, herätin Intiassa enemmänkin epätoivottua kiinnostusta siinä mielessä, että erotuin joukosta niin helposti. Enkä tarkoita epätoivotulla huomiolla mitään ahdistelua, vaan tuijottelua ja kikattelua sekä tietysti valokuvaamista. Ja kaupoissa myyjät roikkuivat koko ajan kintereillä, kun halusivat palvella parhaansa mukaan, mikä oli ihan helvetin ärsyttävää (tykkään katsella omassa rauhassa).

      Vaikea sanoa erityispalvelusta siinäkin mielessä, että en tiedä, millaista palvelua paikalliset yleensä saavat. Esim. tuolla Bangaloren hotellissa meiltä tultiin kyselemään internetin toimivuudesta ja nopeudesta (onko se ollut riittävä), mutta en tiedä, kyselläänkö paikallisilta samaa. Samaten poislähtiessä respassa ollessamme joku hotellin nainen tuli kyselemään, miten olimme viihtyneet, ja oliko kaikki vastannut odotuksiamme. Tästäkään en tiedä, onko ihan yleinen käytäntö, vai kohdeltiinko meitä jotenkin erityisesti. Mutta intialaiset ovat yleisestikin tosi palvelualttiita, ja palvelu riippuu tosiaan myös hyvin paljon siitä, miten itse käyttäytyy.

      Kiva jos viihdyt juttujeni parissa! <3

      Poista
  10. Wohou mikä hotelli!!! (Aseiden tuonti kielletty-kyltti sai viittä vaille nielemään kahvit väärään kurkkuun.... että siitäkin pitää erikseen mainita.)

    Kyllä nuo ykkösen istuimet on vaan ainoa oikea valinta pitkällä lennolla. Ainakin on helpompi levätä, vaikkei nukkuisikaan.
    Mutta hörähdin kyllä ääneen tuota Frankfurtin putken kokeilua.... =D
    Muuten, olen miettinyt tuota lentomatkailua vähän samalta kantilta, että näinköhän ne jonot koronatodistusten suhteen olisi tosiaan vain alkupäässä. Ei näköjään. Ihme, ettei asiaa pystytä jotenkin sähköisesti järjestämään fiksusti. Luulisi, että tästä tulee kuitenkin pysyvä käytäntö niin kannattaisi alkaa jo rakentaa järjestelmää, minne QR-koodin voisi syöttää kotona lippua tilatessa tai vaikka check-inniä tehdessä.

    Aikamoisia ruokia. Vähän alkoi kyllä kielen päälle nousta sylki täälläkin, vaikken rehellisyyden nimissä yhtään tiedä mitä nuo ruuat ovat. Mutta intialainen ruoka ON hyvää ja olen mausteiden ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hotelli oli ihan jees, mutta valittamistakin löytyi. :-D Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

      Tykkään matkustaa bisnesluokassa erityisesti juuri istumamukavuuden takia, kun istuimet saa vaakatasoon, ja tilaa on reilusti. Muut palvelut eivät ole mulle niin tärkeitä, paitsi tietysti lounget varsinkin pidemmillä lennoilla. On ihana päästä jollakin vuorokauden mittaisella lentomatkalla lentokentällä suihkuun ja ehkä nukkumaankin.

      Minusta tuntuu, että lentomatkailu on monimutkaistunut muutenkin kuin koronatodistusten takia. Esimerkiksi eilen, kun lensimme Bangaloresta Hyderabadiin, boarding passit tarkistettiin lähtöportin ja lentokoneen oven välillä kolme kertaa. Tuli väistämättä mieleen, että onko tämä oikeasti tarpeellista. Tuntuu, että kaikenlainen tarkistaminen vedetään nykyään ihan överiksi.

      Täällä ilmoittautuu toinen mausteiden ystävä. :-D Saapa nähdä, kuinka pian tulee ikävä salaatteja ja hedelmäkulhoja, jotka kuuluvat Suomessa päivittäiseen ruokavaliooni. Tällä hetkellä kroppa voi niin huonosti (vatsa on ihan juntturassa), että se saattaa tapahtua piankin.

      Poista
  11. Pelkkä kuittaus, että "luettu", kiitos! ♥
    (On vähän verbaalisuus kateissa..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuittauksesta, Stansta!

      Toivottavasti löydät verbaaliutesi pian takaisin. <3

      Poista
  12. Oi että, noita ruokia!! Intialainen makumaailma on yksi mun leppareista, mutta oma kokemus on tietenkin hirveän suppea, kun en ole koskaan päässyt paikan päälle maistelemaan.

    Hotelli näyttää ihanalta. Mä tykkään itse just tommoisista vanhanaikaisista hotelleista, kunhan huone ja varsinkin kylppäri on kuitenkin päivitetty nykyaikaan.

    Hyvää matkan jatkoa, jään odottelemaan seuraavaa postausta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama juttu, että huone ja kylppäri saisivat mieluusti olla moderneja ja siistejä, vaikka hotelli muuten olisikin vanhahtava. On tosi ällöttävää, jos kylppärissä on pinttynyttä likaa, kokolattiamatossa länttejä, petivaatteet tai pyyhkeet ovat epäsiistit jne.

      Mä en tainnut olla edes maistanut intialaista ruokaa, ennen kuin tapasin ukkelin (siitä on toki aikaa 24 vuotta), mutta eipä siinä kauan tainnut mennä, kun tykästyin intialaiseen ruokaan. :-D

      Yritän laittaa seuraavan postauksen joskus tulille! Mukavaa viikon jatkoa! <3

      Poista
  13. Näitä on niin ihana lukea eli matkapostauksia.
    Ja vesi herahtaa kielelle noita ruokia katsoessa.
    Itse seuraan bb:tä,mutten 24/7:sta vaan illalla normisti telkkarista ns.kootelähetyksestä.Mistä tiedät,että Aki voitti,eikö bb lopu vasta ensi sunnuntaina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla, että tykkäät jutuistani. :-)

      BB loppuu toki vasta sunnuntaina, mutta minusta Akin voitto on ihan päivänselvä juttu. Lasse ei ole hirveän suosittu, ja vaikka Jasmiinalla (joka on oma suosikkini), Taavilla ja Anssilla on omat faninsa, on myös paljon ihmisiä, jotka eivät heistä pidä tai jotka tuntuvat jopa inhoavan kyseisiä henkilöitä (tämä on tullut selväksi BB:n somea lukemalla). Aki eroaa tästä joukosta sillä tavalla, että vaikka hänkin on suosittu, hyvin harvalla tuntuu olevan mitään kielteistä sanottavaa Akista. Hän on siis aika neutraali ihminen, ja tällaiset henkilöt pääsevät usein aika pitkälle BB:ssä. Lisäksi Aki on saanut sääli-/empatiapisteitä monenkin tapahtuman (mm. Mellun ja muiden naureskelu (=oletettu kiusaaminen) Akin ja Pekan kokkaussession aikana, Jassun ja muiden jatkuva kuittailu Anssin ja Akin finaalikeskustelusta, Akin vanhempien visiitti BB-talossa (kuuluu empatiaosastoon) jne.). Ja onhan Aki tarvittaessa ihan huikea heittäytyjä, ja esim. hänen kylmiltään vetäisemä tankotanssi (koosteessa näytettiin siitä vain pieni osa) oli aivan uskomattoman viihdyttävä suoritus. Toki voin olla väärässäkin, ja joku muu voittaa BB:n, mutta en usko. ;-D

      Poista
  14. Kiitos taas päivityksestä.
    Hotelli näyttää kauniilta. Harmi tuo remonttimeteli.

    BBtä seuraan minäkin, 24/7, joka kausi seurattuna. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Remonttimeteli oli kyllä ihan perseestä. Sunnuntaiaamuna eivät sentään enää rempanneet!

      Hih, mun ei pitänyt tänä vuonna seurata BB:tä, kun alku jäi Espanjan-matkan takia näkemättä, mutta niinhän siinä taas kävi, että pikkuhiljaa luisuin synnin alhoon. :-D

      Poista
  15. Maistuis kyllä mullekin tuo thalilautanen! Matkustaminen vaikuttaa niin raskaalta, että sitä en lainkaan kadehdi täältä kotisohvalta. Mutta jos sitä vaihetta ei tarvitsisi (teleportaatio, anyone?), niin mieluusti antaisit haastatteluja ykköset päällä tuon hotellin nojatuolissa iltapäiväteetä siemaillen. Vielä kun keksisin, mistä aiheesta ja miksi ja kenelle niitä haastatteluja antaisin :D Mutta tyylikäs paikka on. Mukavia Intia-päiviä! -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkustaminen on oikeasti todella raskasta nykyään, ainakin jos matkustaa kauemmas. Tuntuu, että ihmisiä on liikkeellä paljon enemmän kuin ennen koronaa, ja kaikki dokumentit (muutkin kuin korona-) tarkistetaan moneen kertaan. On hirveää seisoa toista tuntia jossain jonossa keskellä yötä pitkän matkan jälkeen väsyneenä ja janoisena...

      Hih, mullekin saattaisi maistua iltapäivätee tuossa ympäristössä, vaikka en muuten teestä välitäkään. Vielä kun olisi teen kanssa paljon kaikenlaisia makeita tarjottavia, niin avot. :-)

      Kiitos, Outi! Mukavaa marraskuun loppua sinulle! Suomeen taisi tulla jo talvikin, tai ainakin näin olin ymmärtävinäni.

      Poista
  16. Kiva lukea taas kommelluksiasi Intiassa 🙂 Itse muistan hyvin käyneeni brunsseilla Windsor-hotellilla, ja muistan myös tavanneeni uloskäynnissä Deepika Padukonen (Bollywood-näyttelijä, jonka juuret ovat Karnatakassa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että Deepika Padukone on Karnatakasta. Tosin en tiedä monen muunkaan näyttelijän kotipaikkaa – jos kenenkään.

      Poista
  17. Ompa ihana katsoa noin erilaisia ja eksoottisia kuvia, kuin oma ympäristö :) Hotelli on upea!
    En käsitä, mistä tuli mieleen hypätä kaiteelle istumaan... luonnekuvaus selkenee ;D
    Luova idea tehdä pumpulipuikosta palmikkopuikko. Ensikatsomalta luulin sitä tikkarin tikuksi, sekin varmaan toimisi. Mutta että neuloa HUOJUVASSA lentokoneessa! What?? Ei houkuttele lentäminen. ERilaiselta näyttää tuo lentokoneen sisuskin, kun olen itse lentänyt vain lyhyitä matkoja. Niilläkin pehva on ollut ihan puuduksissa ja olen ollut iloinen siitä, ettei olla kauemmas lähdetty.
    Minä olen ollut niin hidas blogien lukija, että tännekin on ehtinyt ilmestyä vaikka kuinka monta juttua. Hyvää matkaa, tai varmaan olettekin jo perillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olihan se hotelli upea, ja tuli homeen hajutkin kaupan päälle. :-D No ainakin tietää, että tuonne ei tartte toista kertaa mennä.

      Haha, kyllähän tuo kaiteelle hyppääminen varmaan kertoo luonteesta aika paljon. Järki ei meikäläisellä aina päätä paina. Silloin kun tulee ns. hyvä idea, se pitää luonnollisesti toteuttaa heti sen suuremmin miettimättä.:-D

      Varmaan tikkarin tikkukin kävisi tuohon tarkoitukseen, jos ei olisi kovin paksu eikä varsinkaan kovin limainen...

      Huojuva on ehkä väärä sana, mutta kyllähän se aika lailla tärisyttää konetta, jos osutaan turbulenssiin. Pääasiallisesti meno on toki suhteellisen tasaista.

      Kiva, että ehdit vierailulle ja jättämään kommentinkin. <3

      Poista
  18. Olen aina välillä miettinyt, että olisipa kiva hypätä liukuhihnalla sille kaiteelle ja saisi istua. Omaksi onnekseni olen sen verran punkero ja kankea, että en ole edes lähtenyt yrittämään moista operaatiota. Pisteet sinulle yrityksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Yrittänyttä ei laiteta jne. Opinpahan kerrankin yhdestä kerrasta, joten ei ole tarttinut yrittää tuota uudestaan.

      Poista
  19. Hahahaaaa... naurattaa kyllä tuo sun liukuporras tempaus. Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavampaa sattunut. Ihana hotelli, kiinnostaa kyllä tuommoiset. Intiassa varmaan jäljellä paljonkin englantilaisia tapoja ja asioita. Heti alkoi tekemään maistiaisia mieli noista herkuista. Kyllä on mainiota kerrontaa taas.. olen jo lukenut tämänkin useamman kerran mutta vasta nyt ennätin kommentoimaan.
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että ehdit jättämään viestiä! :-)

      Joskus tulee kyllä mieleen, että milloinkohan meikäläinen mahtaa kasvaa aikuiseksi. Ei kuuluisi keski-ikäisen eukon käyttäytyä tällä tavoin! ;-D

      Mä en ole totta puhuakseni oikein koskaan edes ajatellut, minkä verran Intiassa on jäänteitä siirtomaa-ajalta, mutta on niitä juttuja varmasti paljon, jos rupeaisi oikein miettimään. Ekana tulee mieleen mittausjärjestelmä (täällä käytetään mittayksiköinä tavallisesti tuumia ja jalkoja eikä senttimetrejä ja metrejä).

      Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3