Tietokone voi voittaa sinut shakissa mutta ei nyrkkeilyssä.


perjantai 3. syyskuuta 2021

Katutaidetta ja naudan mahaa

Olen tykännyt aina graffiteista ja kaikenlaisista seinämaalauksista, ja minusta ne piristävät katukuvaa kivasti, jos ne ovat taiten tehtyjä. Kävin kerran Medellinissä tutustumassa opastetulla kierroksella Comuna 13 -alueen graffiteihin (postaus siitä täällä), ja koska kokemus oli niin mahtava, innostuin Barcelonan katutaidekierroksestakin välittömästi, kun semmoinen tuli googletellessani vastaan. Buukkasin siis itseni kierrokselle mukaan.

Kun tulin tiistaiaamuna sovitulle tapaamispaikalle, muita ryhmäläisiä ei näkynyt missään. Mietin, olinko väärässä paikassa tai oliko kierros peruttu, mutta sitten muutaman metrin päässä seisonut mies nosti pienen lapun pystyyn, ja tajusin hänen olevan opas. Kun menin esittelemään itseni, mies sanoi, että voisimmekin sitten aloittaa saman tien, sillä olisin kierroksen ainut osallistuja! 

Matkalla tapaamispaikalle kävin bongaamassa entisen orpokodin seinässä olevan luukun, joka oli toiminnassa vuodesta 1853 vuoteen 1931. Tästä luukusta ihmiset saattoivat jättää epätoivotut vauvat anonyymeina orpokodin huostaan.

Ensimmäinen reaktioni oli ottaa jalat alleni, sillä olen aina vähän kammonnut ajatusta, jos olisinkin jonkin opastetun kierroksen ainut osallistuja. Ainoana osallistujana en pystyisi soluttautumaan väkijoukkoon enkä antaa ajatusteni vaellella, vaan pitäisi olla koko ajan valppaana ja kuunnella. Osaisinko olla tarpeeksi fiksu ja filmaattinen, kysyä tarpeeksi järkeviä kysymyksiä ja pystyisinkö edes keskittymään koko kierroksen ajan niin, ettei ajatusteni harhailu näkyisi naamastani? Minulla kun on välillä suuria vaikeuksia keskittyä kuuntelemaan varsinkin silloin, jos ympärillä on jotain häiriötekijöitä, ja niitähän kaupungin hälinässä riittää.

Päätin kumminkin jäädä kierrokselle – mitä muutakaan olisin voinut tehdä?! – ja yrittää ottaa tästä harvinaisesta mahdollisuudesta kaiken irti. Kuinka usein sitä ihminen saa tilaamatta itselleen yksityiskierroksen? Tämäkin katutaidekierros kuului periaatteessa ilmaisiin kierroksiin, jotka eivät maksa virallisesti mitään, mutta jos kierros miellyttää, oppaalle saa jättää tippiä. Luonnollisesti jokaisen osallistujan oletetaan jättävän jotakin. 

Pian kävi ilmi, että oppaallani oli melkein kymmenen vuoden kokemus Barcelonan katutaiteesta ja että parempaa opasta olisin voinut tuskin saada. Mies tunsi Barcelonan katutaiteen – ja monen taiteilijankin – kuin omat taskunsa. Ensimmäiseksi romuttui käsitykseni siitä, että katutaide olisi pelkästään graffiteja, sillä katutaide voi olla melkein mitä tahansa. Graffitejakin on viittä lajia, mutta mieleeni jäivät vain tagit, throw-upit ja piecet.

Ylempi teos kuuluu taiteilijalle (nimeä en enää muista), joka protestoi teoksillaan roskaamista vastaan. Mies kerää rannalta tupakantumppeja ja koostaa niistä taideteoksia, joita hän sitten kiinnittää rakennusten seinille. "Me lata" -taiteilijanimellä esiintyvä mies puolestaan maalaa juomatölkkejä, kirjoittelee niihin viestejä ja koostaa niistä taideteoksia seinille. Teosten tarkoitus oli aluksi ilahduttaa miehen tyttöystävää, ja ilahduttaminen onnistui ilmeisen hyvin, sillä tyttöystävä on nykyään vaimo, ja lapsiakin parille on siunaantunut. Hupaisinta on, että nyt koko perhe tekee yhdessä näitä tölkkitaideteoksia ja käy jättämässä niitä muiden kaupunkilaisten löydettäväksi. 

Joskus jokin kaupunkiympäristössä inspiroi taiteilijan tekemään teoksensa juuri kyseiseen paikkaan.

Rakennusten maalaaminen ja koristeleminen on periaatteessa kiellettyä, ja kaupunki käy säännöllisesti maalaamassa töhrityt julkisivut piiloon. Joissakin paikoissa kaupunki on kuitenkin antanut periksi, ja taiteilijat saavat maalata ihan luvan kanssa. 

Tämä aukio oli esimerkiksi sellainen paikka.

Monet paikat (esim. liikkeiden nosto-ovet) ovat sellaisia, että ne suorastaan kutsuvat taiteilijoita, ja koska nuo paikat töhritään kumminkin – halusipa omistaja sitä tai ei – omistajat katsovat joskus parhaaksi kutsua paikalle jonkun katutaiteilijan maalaamaan paikalle jotakin. Palkkaa työstä ei makseta, mutta omistaja kustantaa tarvikkeet, ja taiteilija saa maalata ihan luvan kanssa. Win-win!

Tämä on esimerkki liikkeestä, jonka omistaja oli pyytänyt katutaiteilijaa maalaamaan ovensa.

Katutaiteilijoilla on omat sääntönsä, ja yksi niistä on semmoinen, että toisten teoksia ei töhritä. Muiden teoksien päälle toki maalataan, mutta päälle maalattavien teoksien pitäisi olla näyttävämpiä kuin alle jäävien. Sitä jäin vain miettimään, että sekin on aika subjektiivinen käsite, mikä on kenenkin mielestä näyttävämpää kuin jokin muu.

Barcelonalainen katutaide on värikästä ja positiivista, ja sellaiset teokset miellyttävät itseänikin eniten.  

Angstiset ja synkät teokset eivät oikein vetoa minuun, vaikka niillä onkin usein jokin vahva viesti.

Suurimpien taideteosten tekemiseen saattaa kulua kuukauden päivät tai kauemminkin. 

Kun olimme lopettelemassa kierrostamme, oppaani huomasi pariskunnan, joka oli kävelemässä ohitsemme. Opas kehotti katsomaan miehen paitaa, mutta en nähnyt paidassa mitään ihmeellistä. Opas pysäytti pariskunnan ja kysyi, oliko mies aikeissa maalata graffiteja. Mies vastasi, että hän ei oikein välitä maalata nykyään Barcelonassa, kun teosten päälle maalataan niin pian, mutta torstaina hän oli kuitenkin aikeisssa maalata jotakin. Olinkin mielessäni miettinyt, että miten kukaan viitsii käyttää monta päivää jonkin teoksen maalaamiseen, kun joku voi tulla – pahimmassa tapauksessa – jo seuraavana päivänä ja maalata teoksen peittoon.  

Opas vaihtoi pariskunnan kanssa vielä muutaman sanan, ja kun pariskunta oli lähtenyt, sain kuulla, että oppaallani oli käynyt melkoinen tuuri. Tapaamamme kaveri oli Barcelonan katutaiteen suurin nimi, El Pez, jonka hymyilevästä kalan naamasta on tullut koko maailman tuntema hahmo. Nykyään El Pez asuu (muistaakseni) Yhdysvalloissa, mutta hän tulee aina kesällä entiseen kotikaupunkiinsa Barcelonaan, ja opas oli yrittänyt koko kesän bongata miestä siinä kuitenkaan onnistumatta. Oli siis todella huikea sattuma, että opas tapasi miehen juuri minun opaskierrokseni aikana! Miten se voi olla edes mahdollista? Samalla minäkin tuli tavanneeksi opaskierrokseni aikana Barcelonan katutaiteen suurimman nimen. Uskomatonta! 

Kun kaksi tuntia oli kulunut, kierrokseni oli tullut päätökseen. Vaikka aihe oli ollut valtavan kiinnostava ja opas mahtava, niin on pakko myöntää, että viimeinen puoli tuntia oli ollut minulle vähän haasteellinen juuri keskittymisen hajoamisen takia. Opas oli kuitenkin niin loistava, että oli pakko yrittää sinnitellä. Sitten tulikin maksun aika. Olin ajatellut antaa kierroksesta 20 euroa, mutta koska olin kierroksen ainoa osallistuja, asia monimutkaistui. Pohdin, mikä olisi sopiva summa kahden tunnin yksityiskierroksesta, ja päätin antaa oppaalle 40 euroa, vaikka se olikin minusta hieman liikaa. Olen kumminkin oppinut ukkelilta, että on parempi antaa yläkanttiin kuin alakanttiin, jotta kummallekin jäisi hyvä mieli, ja sovelsin ajatusta tähänkin. Opas oli summasta ilmeisen hyvillään, sillä hän tokaisi minulle, että "you're fucking awesome!". Tuommoista palautetta en ole vielä saanutkaan. 😎

Kierros oli siis hieno kokemus, mutta enpäs lopetakaan postausta vielä tähän, kun pitää saada laitettua vielä muutama sekalainen kuva tähän loppuun.

Vanhassakaupungissa on tullut pari kertaa tallusteltua, vaikka se vähän kuollut on ollutkin. Onneksi on paikkoja, jotka ovat olleet aukikin! 

Mercat de Santa Catarina.
Juusto-lihamyymälä. Ehkä noin reilu puolet tai kaksi kolmasosaa myymälöistä oli auki.

Söimme vuonna 2016 Barcelonassa jotain ruokaa, joka sisälsi "tripaa", ja ruoka jäi aika lailla syömättä, kun saimme kuukkeloinnin jälkeen selville, että ruoka sisälsi naudan mahaa. 

Taas olisi ollut naudan mahaa tarjolla.

Laitoin ukkelille viestiä, että miten olisi vähän naudan mahaa illalliseksi, mutta ukkeli ei oikein innostunut.

Millainen tukkamalli tänään laitettaisiin?

Nauhat kiertoon.

Kuka on sanonut, että verhot pitää ripustaa asunnon sisäpuolelle?

Sateenvarjotalo eli Casa Bruno Cuadros.

Tulipahan taas todettua, että Barcelona on vastakohtaisuuksien luvattu kaupunki. Keskeltä varsin ankeaa kerrostaloaluetta vanhassakaupungissa kun löytyi vanha roomalainen hautausmaa. 

Chennai Masala Dosassakin on toki tullut taas syötyä. Paikka alkaa olla niin suosittu, että melkein pitäisi tehdä pöytävaraus, että pääsee varmasti haluamaansa aikaan syömään. Toistaikseksi olemme kuitenkin onnistuneet saamaan pöydän ilman varaustakin.

Ravintolalla on (mielestäni) hieman erikoiset aukioloajat: 13–16 ja 20–23. Kerran olimme paikalla kello 19.56, ja siellähän oli jo jonoa!

Chennai masala uttapam. Ihan heittämällä elämäni paras uttapam ikinä!

Podi dosa. Podi dosa on hyvä vaihtoehto silloin, kun on pienempi dosa-nälkä, eikä halua dosaansa mitään täytettä. Dosan sisällä on vain maustejauhetta, joka sisältää mm. linssejä ja chiliä.

Medhu vadaja. Sori anoppi, mutta sun vadat taitaa jäädä kakkoseksi. 😆

Pooreja ja Chicken Chettinad gravya. Ihan superhyvää!

Olemme toki syöneet muuallakin, mutta nyt minusta alkaa tuntua, että en enää laita muita kuvia tähän postaukseen, vaan tämä riittää tällä erää. Ainakin minun turnauskestävyyteni on nyt loppu!

Mukavaa syyskuun jatkoa, ihanat. 😘

28 kommenttia:

  1. Olipa mahtava kierros! Katutaide on kiinnostavaa ja lystikästä. Hyvän näköisiä ruokia. Tuo naudan maha vieroksuttaa, kun en ole moiseen tottunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kierros oli kyllä todella hieno kokemus! Kuvia olisi ollut vielä hurja kasa enemmänkin, mutta ajattelin säästää teitä lukijoita. :-)

      Naudan maha vieroksuttaa minuakin. Vaikka se olisi millainen gourmet-herkku, niin ajatus siitä, mitä se on, saa vatsan kääntymään ylöslaisin. ;-D

      Poista
  2. Mä olisin koko katutaiteen kierroksen aikana vaan miettinyt että kuinka paljon mun pitää antaa oppaalle tippiä nyt kun olen vain minä paikalla :-D aluksi oisin kans ajatellut 20€ mutta sitt lopuksi en ois kehdannu antaa niin "vähän" niin oisin varmaan kans muuten antanut 40€ tai 50€ ehkä 30€.....
    Oli kyllä hieno kierros!!
    Mitenköhän usein noi verhot ikkunan ulkopuolella pitää vaihtaa että näyttävät noin raikkailta ja puhtailta. Vois ehkä ottaa käyttöön tämä malli, mitäköhän naapurit tykkäis?
    Jään odottelemaan lisää kuvia Barcasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä asia kieltämättä pyöri minunkin mielessäni kierroksen aikana aika monta kertaa, mutta oli pakko keskittyä kuuntelemaan eikä ajatella tipin sopivaa määrää. :-)

      Saattaisivat naapurit hieman ihmetellä verhoratkaisuasi. :-D Mä luulen, että meillä Jätkäsaaressa saattaisi tulla hyvin äkkiä palautetta vuokranantajalta. :-D Nuo verhot jäivät mulle arvoitukseksi, mutta eivät ne tuossa tosiaan kovin kauan ole voineet roikkua, kun näyttävät kuitenkin niin freeseiltä.

      Mukavaa viikonloppua, Ulrika! <3

      Poista
  3. Oonks mä ainoa pihi, kun oisin ehkä antanut kympin... Ei siksi, että kierros olisi huono tai opas, vaan periaatteesta, että jos mainostetaan ilmaisena ja maksu vapaaehtoinen, niin oma moka. >:D
    Ja luulen, että mies ei ois antanut sitäkään...

    Mut hieno sattuma, että sait yksityiskierroksen, vaikka mä olisin kyllä ollut superahdistunut, jos olisin jonkun kierroksen ainoa osanottaja. Mitä jos se veis mut johkuun pimeille kujille ja murhais? Helpompaa kuin jonkun ison porukan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää ns. ilmaiskierrokset on kyllä tosi kinkkisiä. Kun raha pitää antaa kädestä käteen, ei kehtaa antaa ihan mitään pientä summaa – tai minä ainakaan en kehtaa, kun tuntuu, että siinä menee omat kasvot. Medellinin kaupunkikierroksella maksutapahtuma oli järjestetty kivasti, kun raha laitettiin palautekuoren väliin ja annettiin oppaalle anonyymisti (muistaakseni johonkin laatikkoon tms.). Mutta mä ajattelen niin, että nuo ihmiset tekevät tuota kumminkin työkseen, eli kyllä he ansaitsevat työstään ihan kunnon palkkion.

      Mulle ei tullut mieleenkään pelätä oppaan seurassa. Mä aina ajattelen, että olen syntynyt onnellisten tähtien alla, eikä mulle satu koskaan mitään, ja siitä syystä en osaa pelätäkään. Vaikka tosiasia on se, että mitä tahansa voi sattua koska tahansa.

      Poista
  4. Tuhannesti kiitos!!!
    Ihan mahtavaa päästä matkaan näin kotoa käsin. Tykkään hyvin tehdystä katutaiteesta! Ne sotkut (tägit?) lähinnä ärsyttää.
    Orpokdin seinässä oleva luukku sai ensin surulliseksi, mutta tarkemmin ajateltuna se vaihtoehto lienee hyvä homma? Vauvat eivät jääneet kaduille.
    Ainakin Itä-Pasilassa on lukuisia hienoja maalauksia. Joko muuten kävit Puu-Vallilassa? Se on syksylläkin kaunis.
    Ruokaa en osaa kommentoida muuten, kuin että tuli nälkä. ;)
    Lempeää lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olit mukana kierroksella! Mäkin tykkään taiten tehdystä katutaiteesta, mutta töherryksiä en minäkään osaa arvostaa. Ja ne sotkut on juuri niitä tägejä. Niiden tarkoitus on vain tuoda tägin tekijän henkilöllisyyttä esiin tyyliin "minä kävin täällä". Selitin vähän kökösti, mutta en nyt paremminkaan osaa...

      Tuo vauvanjättöluukku oli toisaalta aika karmaiseva, mutta olihan se hyvä, jos epätoivotut vauvat pääsivät tuota kautta hyvään kotiin. Toista vaihtoehtoa en halua edes ajatella!

      No enhän mä missään Puu-Vallilassa ole vielä käynyt! Kuten en myöskään Krunikassa tai Katajanokalla (unohdin jo, miksi sitä kutsutaan). Hiljaa hyvä tulee! ;-D

      Mukavaa viikonlopun jatkoa, Stansta! <3

      Poista
    2. Kiitos!
      (Se on Skatta, hih)

      Poista
    3. Ai niin tietty. :-D Jospa se jäisi nyt mieleen... Kiitos. :-)

      Poista
  5. Ihan mahtavaa että pääsit privaattikiettokselle, mä olisin varmaan hyppinyt ilosta😁Hieno kierros ja hienoa katutaidetta. Tykkään hyvästä katutaiteesta, ja Tel Aviv on myös tunnettu katutaiteestaan, ja kierroksia järjestetään täälläkin, ainakin ennen koronaa kun vielä oli turisteja
    Ja että vielä tapasitte kaupungin kuuluisamman katutaiteilijan, ihan mahtavaa🎉Herkullisen näköisiä annoksia taas tuossa intialaisessa raflassa. Barcelonassa on kyllä paljon nähtävää, omasta reissustani jo aikaa, nytta seuraan instassa erästä täkäläistä Barcelonassa asuvaa, ja aina näkee uusia paikkoja. Kivaa loman jatkoa Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli minustakin loppujen lopuksi hieno juttu, että sain privaattikierroksen, vaikka aluksi vähän ahdistikin. Ihme juttu, että tuommoinen kierros edes järjestetään, jos osallistujia on vain yksi. Korona näkyy täälläkin edelleen, ja oppaani kertoi, että tämä elokuu on vastannut (kysynnän puolesta) ehkä normaalia toukokuuta Barcelonassa. Kierroksia järjestettäisiin periaatteessa joka päivä, mutta tulijoita ei yksinkertaisesti ole.

      Tajusin oikeastaan vasta jälkeenpäin, miten hieno ja harvinaislaatuinen sattuma oli, että sain tavata Barcelonan tunnetuimman katutaiteilijan, jonka kalakasvoja voi nähdä ympäri maailman. Nyt otan jatkossa matkustellessani tavoitteekseni bongata El Pezin teoksia. Jos edes kerran onnistuisin bongaamaan hänen teoksensa jossain päin maailmaa, se olisi ihan mahtava juttu.

      Kiitos, Jael, ja ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle! <3 Barcelonassa on todella paljon nähtävää, ja olen ruvennut jo miettimään, milloin tänne voisi tulla uudestaan. ;-D

      Poista
  6. Ihanan optimistinen, väririkas, elämänmyöteinen ja energinen postaus. Tuli tarpeeseen keskelle tympeää siivouspäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kuulla, että tykkäsit, Ghita! <3 Toivottavasti olet jo saanut siivoukset tehtyä ja voit ottaa rennosti. :-)

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoinen kierros!
    Minä olen osallistunut muutamille kaupunkikierroksille, joista saa antaa haluamansa määrän tippiä oppalle. Ne ovat olleet kaikki tosi hyviä.

    Nuo intialaiset annokset ovat toistaiseksi olleet kaikki minulle entuudestaan aivan tuntemattomia. En osaisi tuollaisia tilata, enkä osaa edes arvata, että miltä ne maistuvat.

    Miltä maistuu Medhu vadaja? Se on kuitenkin suolainen pääruoka vaiko jotain aivan muuta? Pistä joku maistelukuvaus jakoon please!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama juttu mulla, että kaikki ilmaiskierrokset, joilla olen ollut, ovat olleet tosi hyviä. En tiedä, motivoiko tippiperusteisuus sitten hoitamaan homman kotiin paremmin kuin toisenlaiset maksutavat. Skeptisenä ihmisenä saattaisi ajatella näinkin.

      Eipä näitä eteläintialaisia ruokia Suomessa oikein mistään saakaan (paitsi South Indian -ravintolasta Kampista, mutta sitä en osaa omakohtaisesti suositella, kun en ole koskaan käynyt siellä). Kaikissa intialaisissa ravintoloissa on vain sitä pohjoisintialaista ruokaa. Nämä ovat ukkelin kotiruoan tyyppistä sapuskaa ja sitä intialaista, jota minäkin olen tottunut syömään, ja siksi kuolataan molemmat näiden perään. :-D

      Medhu vadaja syödään sekä aamiaisella että snackinä. Myös dosat, uttapamit ja monet muut herkut ovat tyypillisesti aamiaisruokaa, mutta ravintolassa niitä saa yleensä pitkin päivää, eli käyvät hyvin myös lounaasta tai illallisesta. Medhu vadat ovat tosiaan suolaisia ja linsseistä valmistettuja (aina moni juttu valmistetaan Etelä-Intiassa linsseistä :-D), ja maku on aika neutraali. Ovat parhaimmillaan pehmeitä kuin pumpuli, ja niitä on ihana kastaa chutneyhin tai sambariin. Täytyy ottaa ensi kerralla jonkinlainen maistelukuva, kun on vadaa lautasella. :-)

      Poista
  8. Minua olisi arveluttanut sama asia eli se, ettei ole muita kierroksella. Mutta toisaalta yksityiskierros noin osaavan oppaan kanssa on kyllä iso WOW. Ei varmasti ihan joka päivä osu kohdalle ja vieläpä suuri taiteilijakin bongattu samalla turneella. Kiinnostava kierros ja upeita kuvia. Itse rakastan tutkailla katutaidetta ja melkeinpä aihe kuin aihe menee - myös ne vähän synkemmät.

    Barcelona vaikuttaa kyllä yksityiskohdiltaan ihastuttavan runsaalta! Kaikki ne aiemmin esittelemäsi talot jne. Komeaa arkkitehtuuria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ihan aina tule toimittua ensimmäisen reaktion perusteella, vaan jäin roikkumaan mukaan kierrokselle. :-D Kannatti ehdottomasti. Tuon kierroksen jälkeen tuli katseltua Barcelonan katuja ihan uusin silmin.

      Kyllä Barcelonassa olisi ihmeteltävää vaikka kuinka. Koskakohan pääsisi sinne taas... (ollaan siis jo kotona Suomessa). Tuskin tämän vuoden puolella enää kuitenkaan. ;-D

      Poista
  9. Mun mies tykkäs naudan mahasta Firenzessä, mulle no go. Kiva, että sait tuollaisen oppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle jo ajatus siitä, mitä maha on, on no go. Vaikka tyhmäähän se on ajatella tällä tavalla, kun syön lihaa muutenkin, ja ihan samanlainen ruhonosa tuo on kuin muutkin.

      Poista
  10. Sulla on ollut mahtava kierros, vaikka aluksi taisikin vähän jännittää olla ainoa osallistuja. Kun kävin viimeksi siellä menin yhteen galleriaan, jonka isäntä esitteli aivan liekeissä paikallisen graffititaiteilijan taidetta. Kun aikani kuuntelin ja katselin taiteilijan töitä aloin itsekin jo vähän innostua. Pidän tosi paljon muraaleista, mutta silloin aloin lämmetä myös graffiteille erilailla. Siellä asui myös joku kaveri, joka tekee öisin kaduille jätetyistä roskapusseista ja jätteistä taidetta, kuvat niistä jutuista oli kyllä mahtavia. Hauska, että opas sai vihdoin El Pezin käsiinsä ja sinäkin näit hänet. Tuollainen kohtaaminen muokkaa henkilön ja taiteen hienosti yhteen :)

    Pidän sun miehen ajatuksesta, että enemmän on enemmän. Ainakin tuossa tilanteessa. Muissa asioissa olen vastavuoroisesti usein ajatuksella vähemmän on enemmän. Mutta, mutta sitten on taas vaihdettava ajatusta, eli kyllä enemmän on kuitenkin aina enemmän, hehee.

    Ihanaa matkan jatkoa teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kierros oli mahtava, ja oli ihan hiton hyvä, että menin. :-)

      Olisikohan tuo roskista taidetta tehnyt kaveri mahtanut olla Francisco de Pájaro? Opas kertoi mulle hänestäkin ja siitä, miten kaverin roskistaide oli saanut alkunsa. Pájaro oli tarjonnut taidettaan (joka oli vielä silloin muuta kuin roskistaidetta) johonkin galleriaan, mutta Pájaron taide ei ollut kelvannut galleriaan, ja taiteilija oli suivaantunut. Niinpä hän rupesi aina aamuyöllä, ennen kuin jäteautot kävivät tyhjentämässä jäteastiat, tonkimassa gallerian roskiksia ja tekemässä niistä pihalle taidetta. Ja kuten sanotaan, siitä se sitten lähti. :-) En muista, oliko se Base Element -galleria vai mikä, joka ensimmäiseksi otti Pájaron töitä lopulta näytille, mutta opas suositteli minulle Base Elementissä käyntiä muutenkin. En saanut kumminkaan mentyä.

      On niin totta, että kun tapaa henkilön taiteen takana, taide saa jotenkin ihan uuden merkityksen, ja kiinnostavuuskin lisääntyy. Ja omat ennakkokäsitykset romuttuivat taas täysin!

      Välillä elämässä enemmän on enemmän ja joskus taas vähemmän on enemmän. Riippuu vähän tilanteesta. ;-)

      Palasimme jo kotiin, mutta kiitos kumminkin hyvän matkan toivotuksista. <3

      Poista
    2. Ei hitsit, se oli juurikin Base Elementsin omistaja kuka esitteli meille kolmatta tuntia taidetta gallerian alakerrassa ja se taiteilija oli just tuo Pájaro. Kaveri alkoi tehdä taidetta myös kankaalle ja niitä Burtilla oli isoissa rullissa siellä gallerian alakerrassa :D
      Jos olis ollut rahaa olisin ostanut sieltä galleriasta yhden naistaiteilijan upeita maalauksia. Robert L Burt antoi taiteilijoille käyttöön jonkin ateljeen sen gallerian kyljestä, ja sai varmaan sitä kautta edistettyä taidetta.

      Aika mahtava juttu. Jospa ehdit ensikerralla käymään tuolla galleriassa. Se omistaja oli aivan huipputyyppi, yhtälailla kuin sun opas :)

      No ainahan sitä pitää toivotella kaikkea hyvää kotiinkin <3

      Poista
    3. No jopas sentään! Hauska sattuma, että ollaan koettu tavallaan samoja asioita, mutta ihan eri kantilta. Seuraavalla reissulla käyn sitten tuolla Base Elementsissäkin! Nyt vähän harmittaa, että en käynyt tällä reissulla, mutta jäipähän nähtävää ensi kerraksikin. Ikään kuin nähtävä Barcelonasta muutenkaan loppuisi. :-D

      Mukavaa sunnuntain jatkoa! <3

      Poista
  11. Sinä se löydät merkillisiä kohteita! Yksityiskierros vaatii hieman rohkeutta :)
    Tänään kun tulen töistä, siirrän verhot ehdottomasti ikkunoiden ulkopuolelle liehumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuommoisella yksityiskierroksella tulee hirveät paineet siitä, kun pitää yrittää olla fiksumpi kuin onkaan. Vaikka ei kai sellaista kukaan muu ole vaatimassa kuin minä itse.

      Toivottavasti olet saanut verhot jo ripustettua! ;-D

      Poista
  12. Oletko käynyt Mäntässä Banksyn, katutaidetta kannattavan, näyttelyssä? Meillä oli kierroksella mukana myös opas ja Banksyn taide iski syvälle tajuntaan! Hän osasi kertoa joka kuvasta sen historian, missä tilanteessa tehty, oletetun sanoman jne. Ja tippejä ei tarvinnut pohtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole, mutta kiitos vinkistä! Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kävinkin heti kuukkeloimassa tuon, mutta sitä ennen piti käydä kuukkeloimassa, että missä on Mänttä. Noloa.. :-D Katsotaan, jos pääsisin käymään tuolla. Näyttely näyttäisi olevan lokakuun kymmenenteen asti.

      Mukavaa syyskuun jatkoa, Pirjo! :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3