Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 21. syyskuuta 2021

Kokemus tämäkin

Kun kirjoittelin taannoin dosista ja muista Etelä-Intian herkuista, minulta kysyttiin kommenteissa, voisiko näitä samoja ruokia maistella Suomessa jossain. Tiesin, että Helsingissä sijaitsee South Indian -ravintola, josta näitä ruokia saisi, mutta koska en ollut itse käynyt kyseisessä ravintolassa, en voinut suositella paikkaa omakohtaisesti.

Viime viikolla kävimme kuitenkin viimeinkin testaamassa South Indianin.

South Indian sijaitsee Kluuvin kauppakeskuksessa.

Ravintola on niin viihtyisä kuin kauppakeskuksessa sijaitseva ravintola voi olla.

Ravintolassa oli tuolloin arki-iltana meidän lisäksemme muutama intialainen perhe. Wolt ja Foodora toimittavat myös South Indianin ruokia, ja lounastakin ravintolalla näytti olevan tarjolla buffetpöydästä päätellen.

Olimme kuvitelleet, että tarjolla olisi iltaisin vain neljä kiinteää menuvaihtoehtoa (olisi kannattanut katsoa ravintolan nettisivuilla olevaa ruokalistaa vähän tarkemmin!), ja yllätys olikin erittäin mieluinen, kun ruokalista oli suuri (ehkä jopa hieman liiankin suuri, kun iski valinnanvaikeus). Löysimme iloksemme listalta kaikki tutut herkut, kuten dosat, idlit ja uttapamit, ja jokaista oli tarjolla useampaa laatua. 


Ruokalistalta ei löytynyt naanleipiä eikä butterchickenejä, mikä oli vain hyvä asia, koska se todisti, että ravintola oli – nimensä mukaan – uskollinen eteläintialaiselle ruoalle. 

Tilasimme alkuun podi idlejä ja chicken uttapamin, ja sen jälkeen dosat – minä podi dosan ja ukkeli potato masala dosan. 

Podi idlejä.

Chicken uttapam.

Samat lautasellani (lisukkeena sambarkeittoa ja kahta eri chutneytä).

Podi idlit (eli nuo linssikakkuset) sekä näyttivät että maistuivat kummallisilta: idlien päällä oleva podi (eli maustejauhe) oli luotaantyöntävän väristä, maku oli outo, ja idlit oli käräytetty pohjasta mustiksi. Chicken uttapamin tilaaminen oli pieni riski, sillä kanaversio uttapamista ei ole mikään tavallisin versio, eikä riskinotto ei tässä tapauksessa kannattanut, sillä uttapam oli maultaan ja koostumukseltaan ihan omituinen ja päällä oleva kanaseos mautonta. Annosten mukana tullut sambarkeitto oli kuin soseutettua linssikeittoa, johon oli yritetty saada jotain makua siinä kuitenkaan onnistumatta. Ainoa valopilkku olivat chutneyt, varsinkin kookoschutney, jotka olivat aika hyviä. 

En haluaisi kuulostaa näin kielteiseltä, ja mielelläni kehuisin ruokia ja toivoisin ravintolalle pitkää ikää, mutta jos ruoka on sellaista kuin meidän annoksemme olivat, on vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa. Mutta emme lannistuneet vielä, vaan olimme toiveikkaita, että jospa dosat olisivat napakymppejä. Niillä voisi pelastaa paljon.

Minun dosani oli aivan valtavan kokoinen, sillä dosan halkaisija oli arviolta noin 70 senttiä. Pieneksi annosta ei siis voinut ainakaan syyttää. Mutta. Kummankin dosat olivat pöytään tuotaessa aivan kylmiä, ja minun dosani oli vähän turhankin rapea, sillä se hajosi sormissa tuhannen paloiksi, jolloin sen syöminen ilman lusikkaa oli vaikeaa. Ukkelin dosan perunatäyte uiskenteli kuulemma öljyssä, ja minun podi dosassani oli täytteenä sitä samaa kuivaa harmaata jauhetta, jota oli idlien päälläkin. 

Kun tuli maksun aika, maksupäätteeseen tuli jokin ongelma, ja ukkeli joutui kokeilemaan maksamista kahteen kertaan, ennen kuin tarjoilija otti laitteen ja lähti kysymään apua keittiöstä. Siellä selvisi, että ongelman nimi oli ollut se, että tarjoilija ei ollut tajunnut ensimmäisellä kerralla (koska teksti oli suomeksi), että tulostuneessa kuitissa oli lukenut, että maksu oli hyväksytty. Jäin epäilyttämään, menikö maksu kahteen kertaan. Kun ukkeli katsoi myöhemmin maksujaan pankista, kävi ilmi, että maksu oli tosiaankin veloitettu tililtä kahteen kertaan. Sillä lailla. Tämä kruunasi ravintolakokemuksen.

Niin paljon kuin haluaisin South Indiania suositella, en voi mitenkään tehdä sitä. Ainakin nämä ruoat, joita me maistoimme, olivat todellisia rimanalituksia, ja on vaikea uskoa, että ravintolan muutkaan ruoat olisivat yhtään sen parempia. Ukkelin mielestä ruoka oli ollut mautonta, mutta minusta ruoissa oli kyllä ollut jotain makua, mutta kaikki maut olivat olleet kertakaikkisen omituisia. Teki mieli melkein pyytää vatsaltani anteeksi, että olin tunkenut sinne jotain noin kamalaa.

Myönteinen puoli tässä on se, että nyt ei tarvitse enää arvuutella, mennäkö syömään South Indianiin vai ei. Nyt siellä on käyty, ja toistamiseen ei tarvitse mennä. Suosittelisinkin tätä ravintolaa sellaiselle, joka haluaa tietää, millaista eteläintialaisen ruoan ei kuulu olla. 

Vertailun vuoksi laitan vielä kuvan Chennai Masala Dosan podi idleistä, vaikka en vertailusta varsinaisesti pidäkään. Ei olisi vaikea päättää, kumman annoksen ottaisin, jos pitäisi valita ulkonäön perusteella!

Jouduin viime viikolla ensimmäisen kerran elämässäni myös rengasratsiaan. Olin ajamassa Triplasta kotiin päin, kun näin lähellä Eläintarhan Nestettä massiivisen poliisikeskittymän sekä ukkoja valkoisissa asuissa touhuamassa jotain autojen kimpussa. Olin ajamassa paikan ohi muun autoletkan mukana, kunnes edessäni olikin yhtäkkiä poliisi, joka poimi minut jonosta ja viittilöi minua ajamaan sivuun. Vasta silloin näin suuret Rengasratsia-kyltit tien vieressä. 

Meikäläinen seuraavana vuorossa.

Siinä vuoroani odotellessani yritin kuumeisesti muistella, milloin meidän kesärenkaat renkaat oli uusittu. Ei mitään käryä asiasta! Kyllä siitä varmaan oli useampi vuosi. Toivottavasti ei kuitenkaan liian monta vuotta!

Kun vuoroni tuli ja sain ikkunan auki, yksi mies rupesi kyselemään minulta kaikenlaista sillä välin, kun valkopukuiset ukot puuhailivat renkaitteni parissa. Auton vuosimalli – muistinko sitä? Tämä oli helppo, ja vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Sitten tulikin jo vaikeampi kysymys: mikä oli oma arvioni renkaiden kunnosta? Hetken tuumailtuani yritin jotain poliittisesti ympäripyöreää vastausta tyyliin "eivät ne nyt ihan parhaassa kunnossa enää ole, mutta tuskin ne vielä sakkorenkaat kuitenkaan ovat". Mies tarkensi, että "vastaat siis tyydyttävä, asteikolla huono–tyydyttävä–hyvä?" Totesin, että tyydyttävä saattaisi olla lähinnä oikeaa. Seuraava kysymys vaati jo perusteellista harkintaa: "milloin olet viimeksi tarkastanut renkaiden ilmanpaineet?" Totuus oli nimittäin se, etten ollut katsonut ilmanpaineita sen jälkeen, kun kesärenkaat oli vaihdettu keväällä alle. Tuskin saisin lisäpisteitä siitä, jos kertoisin katsovani aina ennen ajamaan lähtöä, että renkaissa oli vielä ilmaa. 😆 Mutisin siis, että "ööh... on siitä jo jonkin aikaa... oisko jotain kuukausi?", ja mies rustasi vastauksen paperiinsa.

Sitten renkaita tarkastanut ukko tulikin jo ilmoittamaan renkaiden urasyvyydet, jotka olivat kaikissa renkaissa viiden millimetrin luokkaa. Renkaat olivat siis vielä ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa. Helpotuksen huokaus! Sain vielä "vaivan palkaksi" työhanskat ja urasyvyysmittarin, joka olikin erittäin tervetullut kapistus. Nyt pitäisi enää muistaa käyttää sitä!

Viime viikolla tajusin, että pahin on koronan suhteen ehkä vihdoinkin jo takanapäin. Talomme aulaan oli ilmestynyt ilmoitus, että talon lenkkisaunat alkavat lämmetä taas tällä viikolla ja että kerhohuonekin avautuu. Kun olin lauantaina pyöräilemässä, ihmisiä oli menossa jäähallille ilmeisesti jotain peliä katsomaan, ja melkein liikutuin näystä. Jatkuuko elämä sittenkin? Voisimmeko tosiaankin palata pian normaaliin elämään? Ajatus tuntui jotenkin ihan käsittämättömältä, ja tässä puolentoista vuoden aikana on tullut niin monta kertaa takapakkia, että on vaikea uskoa, että normaali elämä olisi ihan kulman takana. Mutta toivotaan niin!

😘

20 kommenttia:

  1. Voi harmi, että South Indianin ruoka oli alle keskikertaista. Minulle kaikki nuo ruuat ovat entuudestaan tuntemattomia ja olisin mielelläni maistellut noita. Tässä nousee kiinnostus uusia ruokia kohtaan aika korkealle. Siitä herääkin kysymys, että milloin pääsemme kokemaan Sadun etelä-intialaisen pop up keittiön? Kenties seuraavana ravintolapäivänä, kun joskus taas toivottavasti on lupa sellaisiakin järjestää? Asetan itseni jonoon, jo ennen kuin osallistumispäätös on tehty ;)

    Anna ihmeessä palautetta South Indianille ruuan laadusta. Olisi se kiva, jos vähän erikoisemmatkin ruokapaikat pysyisivät bisneksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minuakin harmitti, että ravintolakokemus oli tuollainen. Olisi ollut ihanaa, jos voisi välillä käydä ravintolassa herkuttelemalla noilla Etelä-Intian herkuilla, mutta haaveeksi jäi.

      Hehe, vai että meikäläisen pop up. :-D No eipä sitä tiedä, vaikka joskus innostuisinkin. Se voisi olla kivakin juttu! Mutta vaatisi varmasti hirveästi työtä. ;-D

      Minä olen kuullut, että South Indian olisi myynnissä, mutta en ole ihan varma asiasta. Siksi en viitsi antaa mitään palautettakaan, koska jos asia tosiaan on noin, tuskin ravintolasta löytyy hirveästi motia parantaa mitään.

      Poista
  2. Ei taida ravintola olla pitkäikäinen.... Tosi raivostuttavaa kun ruoka laskutettu kahteen kertaan :/
    Kaveri sai koronan vaikka on rokotettu kahteen kertaan, joten luulen että normaali elämä on vielä kaukana :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei taida. Harmin paikka. Mullekin toi kaksi kertaa laskuttaminen oli viimeinen pisara. Kuinka voi olla, että ravintola on ollut toiminnassa käsittääkseni kohta pari vuotta, eikä tarjoilija tiedä vieläkään, milloin maksu on hyväksytty. Ei näyttänyt sellaiselta kaverilta, että olisi ollut ensimmäistä päivää töissä... Ukkeli laittoi sähköpostia ravintolalle asiasta, mutta en tiedä, onko saanut vielä mitään vastausta.

      Mäkin pahaa pelkään, että normaali elämä on vielä kaukana, mutta ekan kerran on sellainen tunne, että pelkoni saattaa osoittautua vääräksi. :-)

      Poista
  3. Uusissa autoissa, kuten minulla rengaspaine anturi ilmoittelee turhankin tiheään olemasta olostaan. Jos vaikka todella kuuma päivä ja aurinko poistaa vain toiselle puolelle autoa ja toisella varjo, voi merkivalo syttyä palamaan...
    Mutta onhan siitä hyötyäkin, kun olin ajanut naulan päälle niin varoitusvalo pärähti ja ajoin suraan kumikorjaamoon.
    Oleko käynyt maistamassa intilaista Lohjan Amarissa? Voisitkin käydä ympäri Suomea maistelemassa intilaista ruokaa ja kirjoitella arvosteluja.
    Itselle monesti ajattelan hinta- laatu suhdetta. Kun itse osaa tehdä ihan kohtuu hyvää ruokaa niin jos ravintolassa maksaa korkeaa hintaa ja laatu kuraa, niin paha mieli siitä tulee.
    Ja yhtään hampurilaista en syö missään.. vaikka kuinka kehuttaisiin artesaaniksi, niin hampurilainen on humpurilainen.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kääk, minä kammoan kaikkia auton merkkivaloja (niin hyviä ja tarpeellisia kuin ne ehkä ovatkin), kun kaikki kojelaudassa palavat ylimääräiset valot hermostuttavat niin penteleesti. :-) Mutta sinun tapauksessasi merkkivalo oli kyllä todellakin paikallaan!

      En ole käynyt Lohjan Amarissa. Kävin katsomassa ravintolan nettisivuja, ja vähän latisti innostusta mennäkään sinne, kun ravintolassa kokataan näköjään sekä intialaista että suomalaista ruokaa. Ruoka on varmasti hyvää, mutta tulee sellainen tunne, että mitään kovin autenttista intialaista se tuskin on.

      Olisikin kiva käydä maistelemassa eri intialaisravintolojen antimia, mutta en ihan hirveästi fanita Pohjois-Intian herkkuja (voin toki syödä niitä joskus), ja joutuisin käymään ravintoloissa yksin tai ainakin jonkun muun kuin ukkelin kanssa. Ukkelille kun tulee aina vatsavaivoja täkäläisten intialaisten ravintoloiden ruoista, kun ravintolat käyttävät usein valmiita currypohjia (masaloita), ja jokin niissä ei sovi ukkelin vatsalle.

      Sanopa muuta! Minuakin harmittaa ihan hirveästi maksaa ruoasta, jonka laatu on mitä on. Tuokin South Indian oli todella kallis verrattuna esim. siihen Chennai Masala Dosaan. Ja taas vertailin, vaikka ei pitänyt. :-D

      Poista
  4. Voihan harmi että ruoka ei ollutkaan tuolla hyvää, vaikka tuo ruokalista näyttää tosi lupaavalta. Olen täällä Tel Avivissa syönyt tosi hyviä idlejä eräässä intialaisesa ravintolassa.
    Ja hyvä että renkaatkin kunnossa.
    Tuohan kuulostaa hyvältä että lenkkisaunat ja kerhohuone taas avataan. On kiva palata normaaliin. Täällä suhteellisen normaalia, vaikka paljon oireettomia tartutoja mutta suurin osa niistä ja koronasairaista rokottamattomia. Koronasta ei kuitenkaan päästä kunnolla eroon ennenkuin lähes kaikki maailman ihmiset rokotettu, jotta uudet variantit eivät leviäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin ihan innoissani, kun näin ruokalistan, ja oli vaikea päättää, mitä tilaisin, kun kaikki kuulosti niin hyvältä. No, totuus olikin sitten valitettavasti ihan eri. :-(

      Mulla ei ole kotona edes nykyään idlikeitintä, kun mun vanha idlikeitin ei toimi induktiolieden kanssa. Olen siis ollut ilman kotona tehtyjä idlejä siitä lähtien, kun muutimme Jätkäsaareen. Murhe tämäkin. ;-D

      Meidän kerhohuone ei tainnut ehtiä olemaan monta päivää auki, ennen kuin se suljettiin koronan takia viime keväänä. Silti sieltä ehti joku pöllimään aivan uudet säkkituolit. Ihmiset osaavat kyllä olla välillä uskomattomia ääliöitä.

      Mä pahaa pelkään, että rokotuksetkin lakkaavat lopulta toimimasta, kun uudet variantit oppivat kiertämään rokotteet. Mutta toivottavasti uusia rokotteita saadaan kehitettyä uusia variantteja varten. Mutta eipäs nyt maalata pirua seinälle. :-)

      Poista
  5. Kiinnostava ruokailukokemus! Siis oli kiintoisaa lukea siitä. Noissa vissiin sai valita tulisuuden? Ihastuin Suomessa nepalilaisen ravintolan ruokiin, kyseessä Yarsa Alppilassa. Aivan mielettömän hyvää ja ne tulisuusluokitukset pitivät oikeasti paikkansa. Kokeilin vain mietoja ruokia ja olivat oikeasti mietoja, mutta tosi maukkaita.

    Vai että rengasratsia, kaikkea sitä. Varmaan kyllä ihan hyvä, että sitäkin tarkkaillaan, kun ilmeisesti liian moni ei välitä. Itse en autoista mitään tajua ja olisin varmaan vain sanonut (mikäli nyt edes olisin ajanut, kun ei ole tuota ajokorttia, hoho) että enhän toki itse huolla autoa, vaan sitä varten on muut ihmiset - turha siis kysyä minulta mitään. :DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiinnostava on just oikea sana. ;-D Ruokailukokemus joka jäi taatusti mieleen – kaikista ravintoloista ei voikaan sanoa samaa. :-D

      Listalla oli vain ihan muutama ruoka, jonka tulisuuden sai itse valita. Mutta ainakaan noissa meidän sapuskoissa ei ollut pelkoa tulisuudesta, kun ei ollut pelkoa maustakaan. Ainoastaan tuo punainen chutney oli hivenen tulisen oloista. Kiva, että löysit hyvän ruokapaikan, jossa tulisuuden astekin osui kohdalleen!

      Jäin vain miettimään, miksi just mut napattiin siitä jonosta ratsiaan. Katsoivat varmaan, että tuollainen vanha autonräppänä, siinä on varmasti ihan paskat renkaatkin. ;-D Ja hei, tuo viimeinen on hyvä. Taidankin lanseerata tuon omaan käyttöönikin (mikä pitää suurelta osin tietysti paikkansakin).

      Poista
  6. Minä en tiedä intialaisesta ruuasta mitään, joten en voi kommentoida ;D Epäilen, että varmasti liikaa mausteita minulle ;D
    Täälläkin oli ollut rengasratsiapäivä vähän aikaa sitten. Kukaan ei kuitenkaan ollut saanut mitään sakkoja tms. Minä en olisi osannut vastata mihinkään,kun meillä autoasiat kuuluvat aina miesväelle ;D Olen täysin sanoutunut irti kaikesta. Minä vaan ajan. Mies käytti autoni katsastuksessa vähän aikaa sitten ja kysyin, vieläkö nahkakaljuni menivät läpi. Ei ollut kuulemma vielä kangas paistanut renkaista. Pian saa alle talvikumit ja ensi keväänä on renkaiden osto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas epäilen, että noissa ruoissa ei olisi ollut yhtään liikaa mausteita sinulle. Olivat intialaisiksi ruoiksi tosi mauttomia.

      Mä en tiedä, olisivatko antaneet meidän rengasratsiassa sakkoja, jos olisi ollut liian huonokuntoiset renkaat. Luulen, että eivät. Ehkä rengasratsian tarkoitus on ennemminkin saada ihmiset kiinnittämään huomiota renkaisiinsa.

      Olisipa meilläkin noin, että minä vaan ajan! Melkeinhän se niin onkin, mutta minä olen se, joka käyttää auton huollossa/katsastuksessa/vaihdattaa renkaat, katsoo öljyt jne. Ihan liikaa autohommia jo näissäkin. ;-D

      Poista
  7. Olipa kurja juttu, että ravintolakokemus oli noin surkea. Toisaalta ajattelisi, että heille suoraan jotenkin annettu palaute voisi saada keittiön parantamaan (tai sitten ei) ja tulevaisuus olisi parempi. Onhan se sääli, että joku menee sinne ensi kertaa maistamaan intialaista ruokaa ja pettyy, että olipa kamalaa. Todennäköisesti jää seuraava kerta sitten kokeilematta edes loistavassa paikassa.

    Rengasratsia. Jösses, auton ikä ja rekkari. Asiat, joita en kertakaikkiaan pysty pitämään päässäni. Mikä siinä onkaan? Muistan puhelinnumeron vuodelta 1980 mutta en kykene rekisteröimään tuota auton rekkaria mihinkään aivosoluun.
    Minulta on kerran katsottu urien syvyydet, mutta sen teki poliisi jonkun normiratsian yhteydessä. Silloin kävi uskomaton munkki: olin hakenut töiden jälkeen juuri aivan uudet gummit alle. Aamulla olin ajanut niin laittomilla slikseillä rengasliikkeen pihaan, että pelkäsin....

    Kohta saakin harkita jo nastoja. Huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan ikävä juttu, varsinkin kun odotukset (ja toiveet) oli aika korkealla. Toki voisin antaa palautetta, mutta koska ukkeli ei ole vieläkään saanut mitään vastausta viestiinsä kahdesti veloitetusta maksusta, epäilen, että ehdotukset ruoan laadun parantamisestakaan tuskin kiinnostavat ravintolaa. Ja sehän minua harmittaakin, että jos joku kuvittelee tällaisen ravintolakokemuksen perusteella, että eteläintialainen ruoka on aina tuollaista. Ei varmasti syö kyseistä ruokaa enää toista kertaa.

      Mulle taas ei ole koskaan tuottanut mitään vaikeuksia muistaa auton rekkaria (jostain syystä rekkarit ovat jääneet mulle aina hyvin mieleen), ja kerran suorastaan närkästyin, kun yksi nuori juippi kysyi jossain autohommeleissa (varmaan autohuollossa tms.), että mikä sun auton rekkari on, muistatko? Olin että mitä helvettiä, luuletko oikeasti, että en muista omaa rekkariani. :-D Mutta joo, ihmiset muistavat eri asioita, ja muistiaan on turha kuormittaa vähemmän tärkeillä asioilla. :-)

      Ai niin. Rekkarista tuli mieleen yksi kerta, kun vuokrasimme Thaimaassa auton. Siellähän rekkareissa on thainkielisiä koukeroita, ja rekkaria on vähän vaikea muistaa, jos siitä ei ymmärrä mitään! Onneksi tajusin ottaa kuvan rekkarista, kun jätimme auton parkkiin jonnekin.

      Vau mikä tuuri, että suoraan rengasliikkeestä poliisin haaviin! Onneksi et joutunut poliisin pysäyttämäksi jo silloin aamulla...

      Poista
  8. Ai miten ikävää ettei paikallinen ruokapaikan ruuat olleet maukkaita. Mä jätän käymättä, koska en halua tietää miltä sen ruuan ei pitäisi maistua. Tuplaveloitus on kyllä syvältä.

    En ole ollut koskaan rengasratsiassa. Vielä osaisin sanoa miten vanha auto on ja koska mies on tarkastanut ilmanpaineet -juurikin renkaiden vaihdon jälkeen, siltikin olisin varmaan ihan punainen ja änkyttävä sen virkaatekevän tuijottavien silmien alla ;-)

    Käytiin eilen ystävien kanssa keskustassa syömässä. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että asiat alkaisi muuttumaan parempaan suuntaan. Toivottavasti näin käykin. Ihanaa viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuplaveloitus on ihan perseestä. Ruoat olivat tuolla jo muutenkin kalliita, saati sitten kun ne joutui maksamaan vielä kahteen kertaan.

      Mä olin yllättävänkin rento rengasratsiassa. Pahin paniikki oli vissiin mennyt jo ohi. Se tuli siinä vaiheessa, kun tajusin joutuvani ratsiaan, ja tuli kiire piilottaa kännykkä kojelaudalta (olin katsellut kännykästä ajaessani Big Brotheria :-D).

      Mekin käytiin eilen taas keskustassa syömässä, ja tällä kertaa ruoka oli oikein hyvää (kyseessä ei ollut intialainen ravintola :-D).

      Ihanaa ja aurinkoista viikonlopun jatkoa sinullekin!

      Poista
  9. Voi miten kurjaa, kun teillä oli noin tylsä ravintolakokemus! Kiinalaisissa paikoissa täällä Suomessa on aivan samanlaisia kokemuksia, paitsi en nykyään enää käy niissä. Viime viikolla kävimme työpaikan kanssa syksynaloituspäivällisellä, oli hyvä ravintola periaatteessa, mutta ei se ruoka niin hyvää ollut kuin on mainostettu. Pääruoka oli oikeastaan aika mitäänsanomaton, alkuruoka ja jälkkäri olivat ihan ok.

    Autottomana en myöskään tunne noita rengasjuttuja, mutta sen tiedän, että talvi yllättää täällä etelässä aina autoilijat. :) Pohjoisessa vaihdetaan nastat alle aina syksyn alussa, kun se on pakko, jos mielii ajea niitä matkoja.

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mekään käydä enää kiinalaisissa ravintoloissa, kun ei tiedetä yhtään hyvää ja "autenttista" paikkaa. Viimeisin kerta kiinalaisessa taisi olla se, kun sain ruokaa syödessäni jonkin ihme kohtauksen: yhtäkkiä naamani lehahti ihan punaiseksi ja taju meinasi lähteä. Jälkeenpäin asiaa selviteltyäni mietin, että kohtauksen aiheuttaja saattoi olla natriumglutamaatti...

      Tuokin on tosi kurjaa, jos ruoasta on suuret odotukset, ja sitten saakin pettyä. Mun on nykyään vaikea luottaa kenenkään suosituksiin, kun ihmiset tykkäävät niin eri asioista. Huonosta ruoasta on helpompi olla samaa mieltä. :-D

      Hih, se on totta, että talvi yllättää joka vuosi. Se on varsin kummallista, kun se talvi kuitenkin tulee yleensä aina samoihin aikoihin vuodesta. :-D Isompi yllätys olisi, jos talvi tulisi vaikkapa heinäkuussa!

      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin! :-)

      Poista
    2. Kääk, tuo natriumglutamaatti on tosi paha, sehän on vain makuvahvenne eli kun ei osata/viitsita/raskita käyttää mausteita, niin kun tuota lisää ruokaan, niin tulee jotain makua. Olen tosi allerginen sille!

      Poista
    3. Mä en tiennyt ennen tuota tapausta natriumglutamaatista juuri mitään, mutta nyt olen kokemusta viisaampi. Aika kamalaa ajatella, mitä kaikkea ruokiin saatetaan lisätä...

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3