Minäkin olisin halunnut presidentiksi, mutta kun siksi päästäkseen pitäisi ensin politikoida.


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kaikki hyvin, äiti!

Medellínissä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että täällä ei ihan heti pitkästy - ellei sitten jostain syystä halua pitkästyä. Olen nyt aivan hurahtanut Medellínin opastettuihin kävelykierroksiin, vaikka olenkin periaatteessa sellainen ihminen, joka tykkää seikkailla omaehtoisesti ja kulkea omien toiveiden ja aikataulujen mukaan. Joskus on kuitenkin kiva saada paikallista näkökulmaa asioihin ja oppia tuntemaan paikkoja hieman syvemmin kuin itse asioista lukemalla on mahdollista.

Meinasin nivoa tässä postauksessa yhteen kaksi hienoa kävelykierrosta, Medellínin kaupunkikierroksen ja graffitikierroksen Comuna 13 -kaupunginosassa, joka oli aiemmin Medellínin vaarallisin paikka. Tiedän jo nyt, että postauksesta tulee pitkä ja että minun kannattaisi jakaa asia kahteen eri postaukseen. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että kierrokset liittyvät niin läheisesti yhteen ja että ne kertovat Medellínin historiasta ja nykypäivästä samantyylisiä asioita, joten laitan kierrokset kaiken uhallakin samaan postaukseen. 


Tämä kuva on ensimmäiseltä kävelykierrokseltani vajaan kolmen viikon takaa (minä olen kuvan oikeassa laidassa). Kierros oli noin neljän tunnin mittainen kaupunkikierros, jonka aikana kiersimme keskustan tärkeimpiä nähtävyyksiä ja kuulimme samalla kaupungin historiasta ja nykyisyydestä. Uskallan laittaa ryhmäkuvan tähän siksi, että sama kuva oli Real City Toursin Facebook-sivuillakin.

Kuvan keskellä oleva värikäs nainen myi paikallisia kookosmakeisia (cocadas), ja paikallisten herkkujen maistelu olikin minulle mieluisin osa retkeä.


Cocada: hyvää ja makeaa!
Toinen cocada-kauppias.



Tästä saa kuulemma parhaita empanadoja (täytettyjä piirakoita).
Tämä puolestaan on oppaan mukaan paras buñuelo- ja churro-paikka.
Buñuelot ovat uppopaistettuja juusto-taikinpalloja. Ei osunut oikein minun makuhermooni.

Täytetty churro sen sijaan osui!
Oli vähän hassua kierrellä opastetulla kierroksella osin samoissa paikoissa, joissa olin käynyt jo yksinäni, mutta sainpahan kierroksen aikana lisää tietoa jo tutuistakin paikoista. Opas varoitteli Plaza Boteron lähellä sijaitsevasta Pradon alueesta, että sitä kannattaisi kuulemma vältellä, koska siellä on kodittomien suojamajoja, ja alueella saattaisi nähdä huumepiikityksiä ja kaikkea muutakin. Olin juuri edellisenä päivänä kävellyt vahingossa Pradon läpi, kun olin ollut tulossa vihannes- ja hedelmätorilta, enkä ollut tiennyt vältellä Pradoa. Olin vain ihmetellyt, että mikähän paikka se tämäkin on, kun ihmisiä makaili puistossa ja teillä pitkin ja poikin. Prado ei ollut tuntunut mitenkään erityisen uhkaavalta, mutta siellä ei tehnyt myöskään mieli kaivaa kameraa tai kännykkää esille. Pradossa tuli vain sellainen olo, että "mahdollisimman äkkiä täältä pois".

Kaupunkikierros oli alkanut Medellínin vanhalta entisöidyltä rautatieasemalta, joka oli varsin viehättävä paikka. Rautatie edisti 1900-luvun puolivälissä Medellínin teollisuuden kehittymistä, kun tekstiilejä ja kahvia pystyttiin kuljettamaan raiteita pitkin eteenpäin. 1900-luvun puolivälin jälkeen, kun tieyhteydet alkoivat parantua, rautateiden käyttö väheni, eikä Kolumbiassa ole enää nykyään junaliikennettä joitakin turistijunia lukuun ottamatta. Vanha veturi on kuitenkin vielä asemalla muistuttamassa menneistä ajoista.



Valojen aukio eli Plaza Cisneros oli joskus yksi Medellínin pahamaineisimmista paikoista, jossa viihtyivät lähinnä kodittomat ja huumeiden käyttäjät. Myös Pablo Escobarin huumekartellin päämaja oli aikoinaan aukion vieressä.

2000-luvun alussa alue koki kuitenkin täyden muutoksen, kun aukiolle pystytettiin 300 valopylvästä. Valojen ajateltiin tuovan kirjaimellisesti valoa kaupungin pimeään menneisyyteen. Aukion laidalle rakennettiin EPM-kirjasto, ja kirjastojen rakentaminen on muutenkin ollut yksi tapa, jolla kaupunkia on viety eteenpäin ja jolla Medellín on pyrkinyt eroon synkästä menneisyydestään. Medellínissä on monta ilmeisesti aika hyvää julkista kirjastoa, ja tuskin maltan odottaa, että pääsen tutkimaan niitä! Tuossa EPM-kirjastossa olen jo käynytkin, ja tämä kuva Valojen aukiosta onkin omilta retkiltäni (otettu EPM-kirjaston kattoterassilta).




Joku kysyi Valojen aukiolla oppaalta, olisiko aukiolle turvallista tulla illalla, kun pimeällähän valot pääsisivät luonnollisesti parhaiten oikeuksiinsa. Opas vastasi, että keskustassa voi liikkua kahdeksaan asti, mutta sen jälkeen ei enää kannata. Kukaan ei nimittäin asu keskustassa, ja kun kaupat sulkevat ovensa, kaupunki tyhjenee, ja kaduille jäävät vain kodittomat ja huumeiden käyttäjät.

Kaupunkierros on lopuillaan.








Käymäni kaupunkikierros oli virallisesti ilmainen, mutta maksun sai halutessaan jättää palautelomakkeen sisään piilotettuna tippinä oppaalle. Maksuksi suositeltiin 20000 - 35000 pesoa per henkilö (noin 5.5 - 9.6 euroa).

Perjantaina oli sitten aika lähteä Comuna 13:n graffitikierrokselle, josta olin haaveillut jo pitkään. Halusin nähdä graffitit, joista alue on tunnettu, mutta paikan maine hieman arvelutti, sillä Comuna 13 on Medellínin huonomaineisin alue. Ajattelin, että olisi ehkä parempi käydä siellä ryhmässä kuin yksin, ainakin näin ensimmäisellä kerralla. Voisin sitten käydä alueella myöhemmin yksinänikin, jos alue tuntuisi kiinnostavalta ja jos toteaisin paikan ilmapiirin kierroksen aikana tarpeeksi miellyttäväksi.

Tässä on oppaan ottama ryhmäkuva kierrokselta. Ihmisiä ei oikein erota kuvasta, mutta sille on syynsä. (Minä olen kuitenkin kuvassa takana keskellä.) Opas kysyi nimittäin meiltä, mitä mieltä vanhempamme ja ystävämme olivat olleet, kun olimme kertoneet lähtevämme Kolumbiaan. Kolumbian maine maailmalla taitaa olla kaikkien paikallisten tiedossa, sillä myös aiemman kierroksen opas oli kysynyt samaa. Kumpikin opas korostikin sitä, että me turistit olimme hyvä esimerkki siitä, että Kolumbia oli mennyt eteenpäin, koska me olimme valinneet tulla Kolumbiaan. Olimme tavallaan uuden ajan lähettiläitä, jotka viestittävät muille, että Kolumbia on päässyt eroon mustasta menneisyydestään. Kuvan tarkoitus on siis lähettää myös viesti kotiin: Mom, I'm fine!

Tämän kierroksen oppaat tunnistaa sinisestä paidasta ja sinisestä sateenvarjosta. (Meidän ryhmämme oppaallamme ei tosin ollut sinistä paitaa.)
Ihailen sitä intoa, jolla paikalliset haluavat edistää Medellínin matkailua ja järjestää näitä (ilmais)kierroksia, ja ylpeyttä, jota ihmiset tuntevat omasta kotiseudustaan. Tämän Comuna 13 -kierroksen oppaat asuvat itse kaikki Comuna 13:n alueella, ja ainakin meidän oppaan koko perhekin asui - ja asuu edelleen - samalla alueella.

Medellín on jaettu kuuteentoista alueeseen, comunaan, ja Comuna 13:lla on erityisen paha kaiku, sillä Comuna 13 oli aiemmin huume- ja asekaupan keskus ja äärimmäisen vaarallinen paikka. Comuna 13:n historia muodostui sellaiseksi kuin se muodostui lähinnä sen sijainnin takia. Alueen vierestä kulkee nimittäin valtatie, joka pitkin pääsee Kolumbian rannikon satamiin ja sitä kautta Yhdysvaltoihin asti. Comuna 13 sijaitsee siis huume- ja asekaupan kannalta logistisesti erittäin hyvällä paikalla. Sen lisäksi Comuna 13 on levittäytynyt kukkuloille, joten alueelle oli varsinkin aiemmin vaikea päästä, ja toisaalta kukkuloiden havaintopaikoilta oli myös helppo havaita kaikki alueelle pyrkivät.

 
Jotta Comuna 13:n nykytilanteen voisi ymmärtää, on pakko ensin hieman valottaa alueen historiaa. Alueen rauha on horjunut monesta eri syystä. Pablo Escobar rupesi aikoinaan värväämään alueen nuorisoa huumebisneksiinsä, ja nuorukaiset tarttuivat mahdollisuuteen innokkaasti, koska tarjolla oli helppoa rahaa. Comunan väki on ollut aina varsin köyhää, ja huumeet tarjosivat oikeastaan ainoan mahdollisuuden parantaa sosiaalista asemaa. 1900-luvun loppuvuosina väkivallan määrä lisääntyi räjähdysmäisesti huumekaupan ja eri rikollisryhmien välisten konfliktien takia.


Oppaamme kertoi, että Comuna 13 oli joskus niin vaarallinen paikka, että edes poliisi ei uskaltanut tulla sinne. Ruumiita näki lähes päivittäin, ja ruumiit saattoivat lojua kaduilla monta päivää, kunnes ne alkoivat haista niin pahalle, että niille oli pakko tehdä jotain. 

Yksi synkimmistä Comuna 13:n ajanjaksoista koettiin vuonna 2002, kun Kolumbian armeija, poliisi ja puolisotilaalliset joukot päättivät kitkeä sissijärjestöt (kuten FARCin ja ELNin) alueelta Operaatio Orionin avulla lopullisesti. Lukuisia ihmisiä loukkaantui, katosi ja kuoli - niin sissejä, sotilaita, poliiseja kuin siviilejäkin.

Pysäyttävin näky Comuna 13:n rinteillä oli tämä kasvillisuudesta paljas rinne.


Kyseinen hiekkarinne näyttää varsin viattomalta, mutta se on kaikkea muuta. Rinne on nimeltään La Escombrera; jätevuori ja joukkohauta, jonne on haudattu jätteiden sekaan arvioiden mukaan satoja ruumiita. Oppaamme kertoi, että kyseessä saattaa olla maailman suurin urbaani joukkohauta, ja monen Comuna 13:sta kadonneen viimeinen olinpaikka löytyy todennäköisesti juuri tuosta rinteestä.  Ruumiita on yritetty kaivaa ylös moneen otteeseen, mutta niitä on ilmeisen vaikea löytää kaikkien jätteiden seasta. 

Sissijärjestöt saatiin kitkettyä Operaatio Orionin avulla alueelta lähes täysin, ja Comuna 13 on pessyt synkän menneisyyden jälkeen kasvonsa - tai ainakin osan niistä. Levottomuuksia eri jengien välillä on edelleen, ja murhiakin alueella tapahtuu, tarkemmin sanottun 37 kappaletta vuoden 2018 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Comuna 13 ei ole kuitenkaan enää Medellínin vaarallisin alue, vaan Comuna 10 (Medellínin keskustassa sijaitseva La Candelarian alue) on saanut tämän kyseenalaisen kunnian.


Comuna 13 on nykyään varsin suosittu turistikohde, ja sinne tehdään päivittäin runsaasti erilaisia opastettuja retkiä. Jos ei tietäisi Comuna 13:n menneisyydestä, sitä ei pystyisi mitenkään ulkoapäin arvaamaan. Katujen varsilla myydään hedelmiä ja vihanneksia, papat istuvat tienvarsikuppiloissa katselemassa ohikulkijoita, vihreät metron liityntäbussit liikennöivät kukkulan alempiin osiin, ja ihmiset elävät ihan samanlaista arkea kuin missä tahansa muualla maailmassa.











Yksi Comuna 13:n suurimmista ongelmista oli aiemmin eristyneisyys, sillä kadut ovat kapeita, jyrkkiä ja mutkikkaisia, eikä kukkulan laelle pääse autolla. Ihmiset joutuivat kiipeämään vielä työpäivän päätteeksi 28 kerrosta vastaavan matkan ylös kotiinsa kukkulalle, ja jokainen voi kuvitella, miltä tuommoinen kapuaminen mahtoi raskaan päivän päätteeksi tuntua. Kaupunki ratkaisi ongelman sillä tavalla, että se päätti rakentaa köysiratoja ylös kukkuloille, niin Comuna 13:een kuin muihin kaupunginosiinkin.

Eikä siinä vielä kaikki: Comuna 13:een rakennettiin myös 384 metriä pitkät, kuusiosaiset ja oranssikattoiset liukuportaat, jotka vievät ihmiset kukkulan laelle nykyään yhdessä hujauksessa. Jos siis luulit, että liukuportaita voi käyttää vain ostoskeskuksissa ja sen semmoisissa, niin olit väärässä: kyllä ne sopivat Kolumbian kukkuloillekin. 😀







Comuna 13:n ilmapiiriä leimaa nykyään yritteliäisyys, yhteisöllisyys, optimismi ja eläväisyys. Ihmiset ovat ylpeitä asuinalueestaan, ja liukuportaat ovat yksi tärkeä ylpeydenaihe. Eikä ole ihmekään, sillä kyllä näitä kannattaa tulla katsomaan kauempaakin!

Comuna 13 on kuuluisa myös graffiteistaan, jotka symboloivat värikkyydessään ja aiheissaan toiveikkuutta, vaikka ne kertovatkin samalla myös menneestä. Chota on tunnetuin Comuna 13:n katutaiteilijoista, joten oli enemmän kuin sopivaa, että tutustuimme ensimmäiseksi yhteen hänen monista teoksistaan.

Kasvojen vasen puoli kertoo menneestä; oikea tulevasta.

Yksi Chotan graffiteista ja huikea oppaamme.



Oppaanamme ollut nuorukainen vei meidät myös isovanhempiensa talolle, jossa saimme tutustua Lorenzo-papukaijaan (joka inhoaa turisteja) sekä nauttia isoäidin tekemää mangojäätelöä.

Isovanhempien koti.
Lorenzo sai churron yhdeltä kierrokselta osallistuneelta naiselta.


Miten pirussa tämä pitäisi syödä?!

Tässä sitä odotellaan jäätelöä isoäidin terassilla.


Jäätelö - tai tarkemmin sanottuna mehujää - oli hieman hämmentävä kokemus, sillä se maistui enemmänkin suolaiselta ja kirpeältä kuin makealta. Mango oli kuitenkin ihan oikeaa hedelmää eikä mitään makujäljitelmää, joten kokemus oli siinä suhteessa varsin miellyttävä.

Saimme myös nautti kierroksella upeasta breakdance-esityksestä. Breakdance kuvastaa hyvin asumista Comuna 13:n kaltaisessa paikassa, jossa elämä on melkoista tasapainottelua, sillä myös breakdance vaatii melkoista tasapainokykyä. Paikallisten nuorten esitys oli hienoa katseltavaa, ja laitan siitä pienen videon, sillä valokuvat eivät tee oikeutta nuorukaisten taidoille.



Comuna 13 -kierros oli äärimmäisen hieno kokemus, ja nyt voin sanoa, että kyllä Comuna 13:een uskaltaa mennä päiväsaikaan yksinkin. Alue tuntui varsin turvalliselta paikalta, ja ihmiset olivat oikein ystävällisiä.


Maalaa elämäsi väreillä. Voiko parempaa ohjetta ollakaan?
 
Jos joku sattuu joskus eksymään Medellíniin, niin voin suositella kumpaakin kävelyretkeä täydestä sydämestäni:
Real City Tours - Free Walking Tour
Graffiti Free Zippy Walking Tour Comuna 13

Oletko sinä käynyt joskus jollakin opastetulla kävelyretkellä? Kiinnostaisiko sellainen, vai tykkäätkö kierrellä mieluummin yksiksesi?

32 kommenttia:

  1. Ihana päästä reissuihisi mukaan näin kuvien ja kertomuksen muodossa <3 Itse varmaan ennemmin menisin juuri opastetuille reissuille, kuin seikkailisin yksin, kun olen tämmöinen arkajalka :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että olet mukana. <3

      Opastetut reissut ovat kyllä aivan erinomainen vaihtoehto! Olen ennemmin ajatellut, että tuommoisilta ryhmäretkiltä ei voi saada mitään irti ja että ne ovat kamalan tylsiä ja mitä vielä. Kylläpä olin väärässä. :-)

      Poista
  2. Upea reissu ja kiitos esittelystä. Tykkään värikkyydestä ja uskoisin että tuolla viihtyisin,niin upeita graffiteja,että vauh! Usein kyllä tulee liikuttua yksin tai siis perheen kanssa mutta ei me ollakaan ihan eksottisissa maissa kuten Kolumbia käytykään,siellä voisi juuri tuon historian takia parempi ensin opastettu ja muissakin maissa joissa historia on värikäs,siitä saa paremman kuvan kuin yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Graffitit olivat kyllä todella hienoja, ja tässä oli vain murto-osa niistä. Ja se on ihan totta, että opastetuilla retkillä saa enemmän tietoa, varsinkin kun minä olen hirveän laiska lueskelemaan etukäteen mitään paikkojen historiasta. Luen yleensä vasta sitten jälkeenpäin, eikä se ole kauhean toimiva systeemi. :-D

      Poista
  3. Me olemme hyodyntaneet noita kavelyretkia monissa kapungeissa: Krakovassa (ainakin kolme), Ateenassa, Sofiassa ja Plovdivissa. Kaikki ovat olleet tosi positiivisia kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinullakin on vain hyvää sanottavaa kävelykierroksista! En ollut aiemmin edes tajunnut niiden olemassaoloa, ennen kuin nyt vasta jostain syystä löysin ne täällä Medellínissä. No, parempi myöhään. :-)

      Poista
  4. Kyllä sä näet ja koet siellä paljon, mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kyllähän niitä kokemuksia täällä karttuu. :-) Seuraavaksi olisi haaveissa sähköpyöräretki!

      Mukavaa loppiaista, Allu.

      Poista
  5. Nyt jos turistien määrä kovasti kasvaa, syynä voi olla nämä sun jutut ja kuvat - ja rullaportaat ja kaikki ! Tykkään opastetuista kierroksista, mutta voin myös helposti ottaa nokkiini, jos opas on jollain tavalla ärsyttävä. Toisaalta hyvä opas on joskus helpompi tapa tutustua paikkaan, kun itse tietojen etsiminen. Jee - kiva päästä näille nojatuolimatkoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kivasti sanottu. Kiitos. <3

      Minä olen myös ajatellut, että opastetuilla kierroksilla oppaan persoonalla on suuri merkitys ja että jos opas on jollakin tavalla "vääränlainen", kierroskaan ei miellytä. Mutta onneksi ainakin näillä kummallakin kierroksella oppaat ovat olleet aivan loistavia! Ainoa mikä hieman häiritsi kummassakin tapauksessa, oli vahva kolumbialainen aksentti, jonka ymmärtäminen tuotti minulle välillä vaikeuksia. Toisaalta täytyy nostaa kummallekin hattua, sillä kumpikaan ei vielä pari vuotta sitten osannut sanaakaan englantia!

      Poista
  6. Onpa ollut mielenkiintoiset kävelykierrokset! Etenkin tuo graffitikierros ja hienoja graffiteita.

    Joskus tulee käytyä kävelykierroksilla. Viimeksi Tbilisissä osallistuin sellaiseeen ja tykkäsin siitä. Se oli ilmainen kierros "tippaa, jos tykkäsit" ja oli tosi kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä harvinaisen mielenkiintoiset retket, ja varsinkin juuri tuo graffitikierros.

      Tbilisin kävelikierros kuulostaa sekin tosi mielenkiintoiselta!

      Poista
  7. Olen tainnut kerran osallistua hyvin epäviralliselle kävelykierrokselle Khajurahossa parin nohevan paikallisen nuoren miehen toimesta. Ihan mielenkiintoista oli kyllä päästä kiertelemään turistinähtävyyden toisellakin puolella.

    Comuna 13 on tuttu muutamastakin dokumentista. Hienoa että jokaisella on siellä mahdolisuus tuoda taiteensa ja mielipiteensä kaduille ainakin jollain tasolla... Graffiti on viimeisten vuosien aikana kokenut kyllä melkoisen kasvohoidon. Satuitko muuten katsoman kuka on liukuportaat valmistanut, etteivät olisi suomalaista suunnittelua? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti tuo, että "olet tainnut kerran osallistua". Voin hyvin kuvitella sikäläiset nohevat nuoret miehet! :-D Ei ole koskaan tullut kokeiltua heidän palvelujaan, vaikka kuka tietää, kierrokset olisivat voineet olla mielenkiintoisiakin. :-)

      Enpä tullut katsoneeksi liukuportaiden valmistajaa. Täytyypä yrittää googlettaa!

      Poista
  8. Hurja historia paikalla ja aikamoinen tuo uhriluku vielä viimekin vuonna! Teksti oli joka tapauksessa varsin kiinnostava. Onneksi olet niin kokenut matkailija, ettet hätkähdä pienestä (tai suuremmastakaan)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo uhriluku on tosiaan aikamoinen, vaikka se onkin vasta vuoden ensimmäiseltä puoliskolta. Yritin etsiä koko vuoden lukemia, mutta uusi vuosi on vissiin vasta niin alussa, että sellaista artikkelia ei ole vielä olemassa (tai ainakaan minä en sellaista löytänyt).

      En tosiaan ihan helposti hätkähdä mistään, mutta se mikä jaksaa aina hätkäyttää, on se, kun näen jonkun kulkevan kivääri olalla. Yleensä ne aseistetut tyypit ovat turvallisuusliikkeen miehiä, jotka vievät rahakuljetuksia, mutta silti ase on aina ase, enkä mielelläni olisi sellaisen kanssa ampumaetäisyydellä.

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa loppiaisen rippeitä! <3

      Poista
  9. Kiitos mielenkiintoisesta kierroksesta , ja hyviä kuvia taas.Harmi että Kolumbian reissulla olimme vain BOgotassa ja lähialueilla, mutta eksäni ja ystäväni ovat kovasti kehuneet Medelliniä. Todella hienosti on kaupunki päässyt eteenpäin kun ajattelee sen menneisyyttä. Ja nuo vuorilla olevat slummialueet näyttävät kauempaa melkein kaikkialla samanlaisilta: Caracasissa ja Limassa ainakin . Tuollaiset kävelykierrokset ovat todella hyvä tapa tutustua kaupunkiin: Tel Avivissa on myös tuollaisia ilmaisia kierroksia,joissa maksu on oppaan tippi, ja kerran tekeydyin turistiksi ja menin englanninkieliselle kierrokselle Jaffaan;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin olisi kiva päästä käymään Bogotassa! Luin juuri jostain, että vaikka Medellinin Antioquia-museossa on jonkin verran Boteron töitä, niin paras paikka niiden tutkiskeluun on Bogotan museo, siis se jota sinäkin suosittelit. :-)

      Hih, olipa hauska "salaturistikierros". :-D Minä olen joskus haaveillut meneväni Hesassa hop-on hop-off -bussiin ja tekeväni pienen kierrokseen sillä. :-) Ehkä vielä menenkin.

      Medellin on tosiaan mennyt eteenpäin, ja sehän valittiin taannoin (olikohan se vuonna 2013) maailman innovatiivisimmaksi kaupungiksi. Hieno homma!

      Poista
  10. Olipa hienoa päästä mukaan Medellinin kävelykierroksille kotisohvalta! Upeita taideteoksia, herkkuja ja todella lahjakkaita tanssijapoikia. Melko hurja menneisyys ja osin vielä nykypäiväkin, mutta onneksi parempaan suuntaan on siellä menty. Rullaportaista tulee mieleen Barcelona.
    -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kuulla, että viihdyit nojatuolimatkalla ja jaksoit postauksen loppuun asti (ja katsoa vielä videonkin!). <3

      Piti oikein googlettaa Barcelonan rullaportaat, sillä en ollut tiennytkään sellaisten olemassaolosta. Kaiken lisäksi kävimme pari vuotta sitten siellä Guellin puistossa, enkä voi mitenkään tajuta, miten olen missannut ne portaat. Kiitos siis tiedosta! Ehkäpä pääsen vielä joskus ajelemaan niilläkin. :-)

      Poista
  11. Juu näillä sinun huikeilla opastetuilla retkillä on mahtava käydä;-)
    Edelleen näyttää mielettömän värikkäältä ja mielenkiintoiselta paikalta. Historia tosin kammottava, mutta niinhän se on monessa muussakin paikassa maailmalla.
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma! Aina mahtuu matkalle mukaan. <3

      Uskon, että synkkä historia on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että kolumbialaisista on tullut sellaisia kuin he ovat. Kun on pitänyt yrittää olla positiivinen ja pyrkiä eteenpäin, kaikesta huolimatta, Kolumbiasta on tullut monessa asiassa varsin edistyksellinen maa. Täällä ollaan monessa asiassa esimerkiksi Suomea edellä, tai ehkä ihmisten ajattelutapa on vain erilainen. Tai sitten ihmiset pitävät eri asioita tärkeinä ja panostavat enemmän niihin. Kirjoittelen näistä jutuista myöhemmin lisää, jos muistan.

      Mukavaa viikon alkua! :-)

      Poista
    2. Jään innolla odottelemaan! Mukavaa viikon alkua sinnekkin :-)

      Poista
  12. Myöhäislukija täällä. Tyydyn siis toteamaan, että kaikki edeliset kommentoijat ovat lausuneet keskimäärin omat fiilikseni tästä postauksesta. Kiitos raportista, ja jatkakaa! Mutta ethän päästä Nallea mihinkään vaarallisiin paikkoihin (ellei hän sitten salaa olekin jännityksen ystävä?). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ethän sinä vielä mitenkään myöhässä ole. Kiva, että jätit kommentin. :-)

      Nalle ei ole yhtään jännityksen ystävä! Hänen mielestään on parasta, kun saa köllötellä rauhassa sängyllä. Jos siinä olisi vielä Enska kaverina, niin sen täydellisempää ei voisi olla. ;-)

      Poista
  13. Toinen kukkuja täällä ;-)
    Mekin olemme osallistuneet opastetuille kävelykierroksille vähän siellä ja täällä. Jos aikaa on vain vähän, nuo ovat käteviä. Jos taas aikaa on paljon, tykkään kovasti itselöytämisen riemusta. Olen myös ollut huomaavinani, että opastetulta kierrokselta saa paljon enemmän tietoa, omilta retkiltä taas enemmän fiilistä.
    Iloinen ajatus sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistit kyllä tosi hyvin opastettuja kierrosten ja omien seikkailujen hyvät puolet. Itselöytämisen riemu on sellainen juttu, jota noilta opastetuilta kierroksilta ei tosiaan saa. Yksin on aikaa kuljeskella ja katsella ja löytää sellaisia juttuja, jotka kiinnostavat juuri itseä ja joihin joku toinen ei kiinnittäisi välttämättä edes mitään huomiota. Ja sitten taas opastetuilta kierroksilta saa tietoa ja vähän toisenlaista näkökulmaa asioihin. Muiden kierrokselle osallistuvien ihmisten tarkkailu voi olla sekin hauskaa puuhaa. :-)

      Kiitos iloisesta ajatuksesta, Leena. <3

      Poista
  14. Kiitos hienoista retkipostauksista ja valokuvista! Tekee mieli lähteä tuonne, mutta onneksi pääsen kuviesi mukaan sinne! Mikä upea video noista taitavista tanssijoista!

    En ole koskaan ollut tuollaisella käveyretkellä mukana, mutta jos vastaan tulee, niin voisin varmasti mennä. Olin äsken Wienissä lomalla, mutta ne pari päivää menivät tiiviisti museoiden sisäpuolella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos matkaseurasta ja kommentista, Helena! :-)

      Tanssijat olivat kyllä aivan upeita! Tosin mietin, että tuossa joutuu kroppa varmaan tosi kovalle, jos esityksiä on koko päivän.

      Minä olen taas ihan päinvastainen, että tykkään ihailla museoita lähinnä ulkoapäin. :-) Tosin olen kuullut, että Medellínissä on erinomaisia museoita, ja minulla onkin listalla jo useampi museo, jossa halua käydä.

      Poista
  15. Muistan, kun lapsena kävimme perheemme kanssa Välimeren kohteissa opastetuilla kierroksilla, ja ne olivat ärsyttävän tylsiä. Niiden takia minulle taisi jäädä pitkäksi aikaa kammo niitä kohtaan, sillä eihän lapsi tuollaisesta mitään saa irti. Nuorena aikuisena koitin pitkästä aikaa opastettua kierrosta Auschwitz-Birkenaussa ja Splitissä, ja oli se kyllä sen arvoista!

    Kiva opas, kun vei teidän sukulaisensa luo jäätelölle. Tuskin suomalainen opas Suomessa tekisi noin :/

    - Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on jäänyt lapsuuden opastetuista kierroksista myös hirveä kammo! Eipä niitä montaa ollutkaan, ja enimmäkseen ne taisivat olla jotain bussikierroksia, mutta ne olivat minustakin ihan kuolettavan tylsiä. Ja varmaan siitä syystä en ole niitä aikuisiällä paljon harrastanutkaan. Auschwitzin kierros kuulostaa kyllä kerrassaan huikealta.

      Oppaan isoäidillä oli tuossa samassa talossa ilmeisesti oikein jäätelöbisnes, kun hänellä roikkui katon reunasta mainoskyltti noista jäätelöistä. Eli ehkä siinä oli vähän yritystä edistää samalla isoäidin jäätelökauppaa. Mutta ainutlaatuinen kokemus joka tapauksessa. <3 Paras juttu koko kierroksella. ;-D

      Poista