Tietokone voi voittaa sinut shakissa mutta ei nyrkkeilyssä.


maanantai 13. syyskuuta 2021

Viimeinen kuulutus lennolle Giniin

Pitäisi vissiin päivittää blogia useammin, niin ei tarvitsisi kirjoittaa tällaisia mammuttipostauksia kuin nyt on taas tulossa. Anteeksi, kiitos, näkemiin ja mitä näitä nyt on. 

Palasimme Barcelonasta kotiin jo tovi sitten, ja kaikki meni matkalla muuten hyvin, mutta paluumatka oli kyllä todella väsyttävä. Airbnb-asunnosta piti lähteä puoleenpäivään mennessä, mutta lentomme Frankfurtiin lähti vasta viiden aikaan illalla, joten lentokentällä piti odotella useampi tunti. Aika sujui loungessa ihan kivasti, mutta koska kaikki ruoka ja juoma pitää edelleen pyytää tiskiltä (mikään ei ole itse otettavissa, mikä on ihan helvetin ärsyttävää), jonot voivat äityä välillä pitkiksikin. 

Löytyihän sitä sapuskaa pyytämälläkin, ettei tarvinnut nälkään kuolla. 😆

Ukkeli bongasi lähtötaululta, että täältähän lähtee lento Giniinkin (gini on espanjaksi ginebra). Ihan piti internetistä etsiä, että mikäs paikka se tämmöinen on. Selvisi, että myös Geneve on espanjaksi Ginebra. Jännä juttu.

Finnairilla taitaa olla suora lento Barcelonasta Helsinkiin, mutta ukkeli tykkää suosia Lufthansaa eikä hän mielellään käytä muita yhtiöitä. Yhden yhtiön suosiminen kerryttää mukavasti taso- ja palkintopisteitä, kun niitä kertyy vain yhdestä lentoyhtiöstä, ja minullekin on kertynyt Lufthansan palkintopisteitä niin paljon, että pystyisin lentämään niillä ykkösluokassa Pohjois-Amerikkaan tai bisnesluokassa Australiaan (ja turistiluokassa minne tahansa). Ykkösluokasta tuli muuten mieleeni, että pääsin kerran sattumalta matkustamaan ykkösluokassa, ja se oli kyllä unohtumaton kokemus. Pidempiaikaiset lukijani ehkä muistavatkin tapauksen, mutta jos jotakuta muuta kiinnostaa, niin postaus siitä löytyy täältä.

Frankfurtin kentällä oli kaikenlaista säätöä koneesta ulospääsyn kanssa, ja kun pääsimme  vihdoin kentälle, saimme todeta, että koko maailma taisi matkustaa juuri sinä päivänä. Joka paikkaan oli aivan valtava jono – jopa hodarikioskille, kun ihmiset yrittivät hädissään saada jotain ruokaa ennen seuraavaa lentoa. Lentomme Helsinkiin lähti tunnin myöhässä, ja kun vihdoin pääsimme Jätkäsaaressa taksista ulos, kello oli kutakuinkin kaksi yöllä. Siinä vaiheessa tiesi kyllä matkustaneensa, ja ukkelikin tokaisi, että ihan kuin olisimme tulleet Intiasta emmekä Espanjasta.

Ukkeli teki Barcelonassa pari päivää töitä, joten minun oli keksittävä itselleni viihdykettä, mikä ei tuottanut ongelmia; päinvastoin: meillä ei osu kiinnostuksen kohteet aina ihan yksiin, joten minä käyn sitten yksinäni katsomassa sellaiset paikat, jotka eivät ukkelia kiinnosta. Edellisen postauksen katutaidekierros oli yksi semmoinen ja toinen oli kaupungin historiallinen museo. Normaalisti en välitä museoista, mutta tämä kuulosti erittäin lupaavalta: museon pohjakerroksessa olisi nähtävillä esiin kaivettua roomalaista kaupunkia Barcelonan ensimmäisiltä vuosilta ajanlaskumme alusta. Harvoin on meikäläisellä ollut näin kova hinku museoon!

Barcelonan kaupungin – eli Barcinon, joka oli Barcelonan nimi kaupungin ensimmäisinä vuosina – perusti vuonna 14 (jKr.) roomalaisten keisari Augustus, jonka joukot valloittivat ensin Iberian niemimaan koilliskulman ja lopulta koko niemimaan. Näitä Barcinon kaupungin jäänteitä on nyt siis nähtävissä museossa. Kaivausten päälle oli tehty kävelysillat, ja kaikki oli aivan erinomaisesti järjestetty. (Tosin englanninkieliset selostukset puuttuivat paikoin, ja se voi haitata espanjaa taitamatonta.) Tuntui jotenkin uskomattomalta kävellä raunioiden päällä ja yrittää kuvitella, millaista elämä oli mahtanut olla 2000 vuotta sitten. 

Museo oli paljon suurempi kuin olin kuvitellut, ja juuri kun luulin kävelleeni museon läpi, näyttelytilat jatkuivatkin – ja näin kävi monta kertaa. Yllättävän kauan jaksoin kuitenkin pysyä hereillä. 😆

Mosaiikkia Barcinon kaupungista 300-luvulta jKr.

Naisten kauneudenhoitovälineitä ja niiden valmistukseen käytettyjä esineitä, mm. parfyymipulloja, mortteleita ja pikkulusikoita.

Pronssisia amuletteja ja kelloja, joita käytettiin pahan karkottamiseen. Kellojen kilkatus oli erityisen tehokas keino pitää paha loitolla.

Kiveen kaiverrettu pelilauta 100-500 -luvulta.

Muistan, kun joskus kouluaikoina piti tehdä sellainen ammatinvalintakysely, jonka kysymyksiin vastaamalla selvisi, mikä ammatti sopisi itselle parhaiten. Minulle parhaiten sopiva ammatti oli muka arkeologi. Ihmettelin asiaa suuresti, mutta nyt kun ajattelen, niin joo, miksipä ei. Ainakin menneiden aikojen elämä kiinnostaa kovasti, vaikka historia sinänsä ei kiinnosta yhtään. Historia oli koulussa inhokkiaineeni numero yksi. Toinen oli käsityöt ja kolmas kuvaamataito, vaikka nämä eivät aiheeseen mitenkään liitykään.

Pyykinpesuallasta.

Egyptinsinistä/pompeijinsinistä, jota käytettiin vaatteiden värjäämiseen 100-luvulla.

Kylmävesiallas 400–500 -luvulta.

Tiloja, joissa on ollut todennäköisesti kauppoja.

Kävelykatua, jonka vieressä kulkee viemäri.

Suuria saviastioita käytettiin garumin eli eräänlaisen kalakastikkeen valmistamiseen.

Suolakalan valmistamiseen käytettyjä altaita.

Välillä oli hyvä katsahtaa myös jalkoihinsa: tässä kävelen viinitehtaan päällä.

Viinin valmistukseen käytettyjä astioita (200–300 -luvulta).

Museokokonaisuus oli minusta tosi hienosti toteutettu.

Museosta sitten näppärästi ruoka-asioihin. Erittäin sinnikkään yrittämisen jälkeen on nyt todettava, että minusta ei ole tapaksien ystäväksi. Ymmärrän kyllä tapaksien idean, joka on kai käsittääkseni se, että niitä nautitaan aterioiden välillä ja – varsinkin illalla – drinksun tai parin kera. Tapaksien ongelma on minulle se, että jos napostelen ennen ateriaa jotain "pientä", sitten ei teekään enää mieli kunnon ruokaa (ja myöhemmin tulee taas nälkä). Myös tapaksien laatu tuntuu vaihtelevan aika rajusti, eikä laatu ollut ainakaan asuntomme liepeillä Eixamplessa kovinkaan kummoinen. Ehkä se johtui siitä, että turisteja liikkuu tuolla alueella aika paljon (ja turisteillehan voi tarjota mitä tahansa paskaa), tai ehkä laatu oli kumminkin sellainen kuin se aina onkin, ja olen vain itse liian vaativa. En osaa perustella asiaa sen tarkemmin, mutta jokin tapaksissa vain tökki. En ole syönyt tähän mennessä vielä yhtään sellaista tapas-ateriaa, jota haluaisin tilata toistekin. Ehkä olemme tilanneet vain vääriä asioita?

Tapa Tapassa tilaaminen oli siinä mielessä helppoa, että ruokalista löytyi ruoka-alustasta, ja listassa oli myös kuvat annoksista. Tilaamista hankaloitti hieman se, että ruokalista oli vain katalaaniksi. Sivumennen sanoen täytyy muuten ihmetellä, miten vahvassa asemassa katalaanin kieli Barcelonassa on. Se on näin turistina joskus vähän ärsyttävääkin.

Tilasimme Tapa Tapassa katkarapuja, kanavartaita, lihapullia ja tomaattileipää, ja nämä riittivätkin yllättäen meille. Sen verran vatsaan jäi kuitenkin tilaa, että päätimme tilata tapojemme vastaisesti myös jotain jälkiruokaa. Kysyin tarjoilijalta, ovatko jälkiruoka-annoksetkin tapas-kokoisia, ja kun tarjoilija tuntui olevan sitä mieltä, että kyllä vain, päätimme tilata neljä jälkiruoka-annosta. Neljä! Tarjoilija rupesi taputtamaan käsiään, mikä ei tuntunut siinä tilanteessa ihan normaalilta reaktiolta.

Kun ne "tapas-kokoiset" jälkiruoat sitten saapuivat, ne täyttivätkin koko pöydän. 

Mutta niin siinä kumminkin kävi, että vedimme ukkelin kanssa naamaamme kaiken tuon. Eikä tuottanut vaikeuksiakaan. 😆 Aplodeja emme kuitenkaan enää saaneet.

Tapaksien sijaan tykkään syödä kunnon aterioita, ja onneksi Barcelonasta löytyy ravintoloita joka lähtöön. Taisimme syödä Chennai Masala Dosassa viisi tai kuusi kertaa, ja viimeisenä päivänä ostimme vielä illaksi mukaamme kaksi kanabiryania, jotka eivät kuitenkaan olleet kehumisen arvoisia. Ehkä kokki hallitsee dosa-idli-vada -osaston parhaiten?

Kesäkuun matkalla olimme eksyneet vahingossa ostosten teon lomassa Tragaluz-nimiseen ravintolaan, mutta tällä matkalla menimme sinne ihan tarkoituksella ja teimme oikein pöytävarauksenkin. Ravintola on rakennuksen toisessa kerroksessa (ensimmäisessä kerroksessa on japanilainen ravintola), ja miljöö on miellyttävän puutarhamainen.


Ravintolat aukeavat illallista varten Barcelonassa yleensä vasta kello 20.00, ja koska me emme tykkää syödä yhtä myöhään kuin espanjalaiset, olimme ravintoloissa yleensä aina ensimmäisinä. Tragaluzissa oli sama juttu, kuten kuvasta näkyy. Mutta illan mittaan ravintola täyttyi, ruoka oli todella hyvää ja palvelu vieläkin parempaa.

Alkuruoaksi tilasimme vihreän bruschetan ja kampasimpukoita, jotka eivät olleet listalla mutta joita tarjoilija suositteli. Minä tilasin pääruoaksi saman kuin viime matkalla eli grillattua tonnikalaa munakoison, pistaasien ja mintun kera. On aina vähän riskaabelia tilata sama annos toistamiseen, ja nytkin tuli sellainen tunne, että se ensimmäinen annos oli ollut parempi, vaikka ei tässäkään ollut todellakaan mitään vikaa.

Ukkeli tilasi hummeripastaa, ja ennen kuin hänen annoksensa tuotiin pöytään, ukkelin eteen ilmestyi pienet sakset (luulenpa, että niitä kutsutaan hummerisaksiksi). Siitä heräsikin epäilys, että nyt on tulossa vähän haasteellisempaa syötävää. 

Ukkeli onnistui syömään suuren osan ateriasta ilman saksiakin, mutta yksi kovakuorinen pala oli erityisen haastava. Olemme kumpikin tosi huonoja käyttämään mitään erikoisia ruokailuvälineitä, joten päätin kysäistä tarjoilijalta, olisiko hänellä antaa pientä vinkkiä, miten saisimme hummerin kuoren halki. Tarjoilija sanoi, että hän voi pyytää apua keittiöstä, eikä mennyt aikaakaan, kun tarjoilija oli napannut hummerinpalasen pienelle lautaselle ja kiikuttanut sen keittiöön. Hetken päästä hän palasi hummeri nätisti keskeltä halkaistuna, ja ukkelin pääsi jatkamaan taas syömistään. 

Täälläkin piti tilata jälkiruokaa, ja päädyin rommi-babaan valkosuklaaganachella. Cortadotkin piti vielä ryystää kitusiin, vaikka kello olikin jo aika paljon. Lähdimme ravintolasta tälläkin kertaa erittäin tyytyväisinä ja kylläisinä. 

Kolmas ravintola, josta voisin vielä kirjoittaa muutaman rivin, on Xiringuito Escribà, joka sijaitsee Bogatellin rannalla. 

Täältä on turha kuvitella saavansa pöytää ilman pöytävarausta, mutta meillä kävi onnenkantamoinen, kun saavuimme paikalle heti kello 13 (ravintolat avaavat ovensa lounaalle yleensä yhdeltä), ja yksi nurkkapöytä oli vielä ilman varausta. Yläkuvasta näkyykin, että ravintolan eteen on laitettu kaksi punaista nahka(!)istuinta sinnikkäille odottajille.

Espanjalaiset syövät yleensä pitkään ja hartaasti, ja me olemme ukkelin kanssa aina melkoinen ihmetyksen aihe, kun selviämme kolmesta ruokalajista tunnissa, joskus allekin, emmekä edes mitenkään kiirehdi syömisen kanssa. Varmaan olemme jollakin mittapuulla myös huonokäytöksisiä, kun käymme vain ahtamassa ravintolassa ruokaa napaamme, mutta ihan sama.

Olemme käyneet Escribàssa (kuten myös naapuriravintola L'Escamarlassa) muutaman kerran, ja ruoka on ollut poikkeuksetta tosi hyvää. Ulkomaalaisia asiakkaita näkee näissä ravintoloissa jostain syystä tosin vähän.

Tilasin tällä kertaa alkuruoaksi cevichen ja pääruoaksi kampasimpukoita. 

Ukkeli tilasi kokonaisen kalan, jonka syöminen onnistui onneksi ilman erityisvälineitä!

Innostuin näköjään jaarittelemaan taas siihen malliin, että nyt on tehtävä niin, että lopetan tämän postauksen tähän. Eihän tätä jaksa erkkikään. Asiaa olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta jätän ne suosiolla toiseen postaukseen. 

Loppuun vielä kuitenkin muutama sekalainen kuva Barcelonan kaduilta.  

Multitaskausta: toisessa kädessä tupakka, toisessä kännykkä.

Jollakulla on välähtänyt. Tämmöinen huumori osuu niin mun nauruhermooni!

Tere, tere! 😘

22 kommenttia:

  1. Pari kertaa olen ollut työmatkalla Espanjassa. Hnakaluutta tuottaa tuo syöminen. Minulle jo klo 20 on todella myöhäinen aika syödä ja useimmiten ruokailu päättyy vasta ennen puolta yötä ja siloin olen jo ihan koomassa. Ja vielä ruokailua hankaloittaa se että olen kasvissyöjä ja enkä juo viinejä.
    Hengissä olen selvinnyt matkoista sekä saanut tuliaisiksi suolapussit silmien alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu! Vaikka meillä syödään kotona illallinen suomalaisittain varsin myöhään (siinä puoli kahdeksan aikoihin), niin kahdeksan tuntuu jo myöhäiseltä ja muut ajankohdat tietysti vieläkin myöhäisemmiltä. Ravintolaruoka on myös usein raskaampaa kuin kotiruoka, ja jos sitä syö liian myöhään, niin kyllä se vaikuttaa yöuniin. Jos mun ruokailu päättyisi puolenyön aikoihin, en nukkuisi varmasti koko yönä.

      Matkalla on mukavaa, mutta ei käy kieltäminen, etteikö kotonakin olisi mukavaa. On ihanaa, kun saa noudattaa omia rutiineja ja ruokailuaikoja. :-)

      Mukavaa viikon jatkoa, Wilumiina!

      Poista
  2. Minustakin tuo museo, jossa on vanhan Barcelonan rakenteita kaivettuna esille, on todella mielenkiintoinen. Tykkäsin siitä aikoinaan paljon. Tiedätkö, että Suomessa on samanlainen mutta pienemmässä mittakaavassa. Turun Åboa Vetus museossa on kaivettu korttelin verran menneen Turun rakenteita esille. Minusta sekin oli todella mielenkiintoinen paikka.

    Herkullisen näköisiä ruokia. Hummeripasta on yksi suosikkejani. Ehdottomasti parhaan hummeripastan olen saanut Nizzassa. Se oli niin hyvä, että voisin palata Nizzaan ja siihen ravintolaan ihan vaan saadakseni saman annoksen uudestaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo Barcelonan museo on ihan älyttömän mielenkiintoinen, jos on kiinnostunut tuommoisista museoista. En tiennyt Turun vastaavanlaisesta museosta, joten kiitos vinkistä!

      Heh, sun hummeripasta on sitten vähän kuin meidän Chennai Masala Dosan ruoat, että voisit matkustaa ihan vain sitä syömään. :-) Minua pelottaa aina tilata samaa ruokaa, jos jokin ruoka on ollut ekalla kerralla napakymppi, koska täydellisestähän on vain yksi suunta eli alaspäin...

      Poista
  3. Kello ysi-kymmenen on ihan hyvä ruoka-aika! Tapaksistakin voi koostaa päivän pääruoan, ei niiden välttämättä tarvitse olla "välipalaa". Me syödään tosi usein yhdessä meidän vakkariravintoloista Kanarialla kaksin monta pientä annosta (esim. Leipää, juustoa, ryppyperunoita, tomaattia ja oreganoa, valkosipulikatkarapuja, mustekalaa ja lihaa) ja siihen päälle jälkkäri.

    Voi että oli välillä tosi ärsyttävää tuo katalaanien katalaani ja ylimielisyys. Joskus tuntui, että siihen asti palvelu oli hyvää, kun luulivat meitä "ulkomaalaisiksi", mutta kun aloimme puhua heille kanarianespanjaa (kaupat, ravintolat jne.) muuttui tyyli jotenkin kuivaksi ja vähätteleväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet ollut varmaan edellisessä elämässäsi espanjalainen, kun sulle sopii tuommoiset ruoka-ajat. ;-)

      Mekin syötiin tapaksia monta kertaa ihan ateriana, kun tilattiin just useampi pieni annos. Mutta mun ajatusmaailma jotenkin sotii tuollaista syömistä vastaan, ja söisin mieluummin ihan kunnon annoksen jotain kuin närkkisin vähän sitä sun tätä. Vaikka onhan se toisaalta kiva, kun voi maistella paljon eri makuja, ja esimerkiksi tuo sinun kuvaamasi kokonaisuus kuulostaa tosi hyvältä.

      Mä en osaa sanoa katalaanien ylimielisyydestä, mutta kieli kyllä ärsytti. Varmasti sinulla on ihan eri (ja parempi) näkökulma asiaan, kun olet melkein espanjalainen (vai pitäisikö sanoa kanarialainen :-)) itsekin.

      Poista
  4. Ihania ruokaannoksia ja jälkkäreitä!
    Sekalaiset katukuvat lopuksi on hauskoja :)
    Kivaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ruoat oli kyllä kaikki tosi hyviä. Voisin syödä nuo kaikki uudestaan. Niin paitsi nuo tapakset. :-D

      Kiva jos tykkäsit, ja kivaa viikon jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  5. Erkistä ei kannata välittää, se on varmasti kärsimätön mies.
    Teillä on ollut sellaiset gourmet lautasilla, että oksat pois! Hienoa, että uskaltaa kokeilla ulkomailla kaikkia erikoisuuksia. Makkaraperunat voi sitten syödä kotonakin.
    Nuo roomalaiset oli kyllä ehtiväistä porukkaa. Joka paikkaan majaa rakentamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makkaraperunat! Voi mikä ihana makumuisto tulvahti heti mieleeni. Meillä oli opiskeluaikoina Kotkassa yksi vakkaripaikka, josta käytiin hakemassa aina makkaraperunat. Hinnat oli kohdillaan, ja annokset oli isoja! :-D Vieläköhän makkaraperunoita saa jostain. Pitäisi käydä varmaan jollain snagarilla kyyläämässä. Vaikka eivät ne ole kuitenkaan enää sellaisia kuin entisaikoina. Varmaan tunkevat nykyään niihin jotain chorizoa tai mausteista ulkomaan makkaraa, kun ennen taisi olla HK blöötä.

      Hih, juu roomalaisilla piti kiirettä. Ihan piti miettiä, että olikohan tuo se sama keisari Augustus, jolta kävi aikoinaan käsky. No, tuskin niitä keisari Augustuksia kovin monta oli.:-)

      Poista
  6. Mun kommentti katosi... Kokeilen siis uudestaan.
    Minäkin kirjoitin, että täällä on yksi "erkki", joka kyllä jaksaa lukea kaiken alusta loppuun, kunhan ei aloita silloin, kun on muuta kesken. En ole edelleenkään käynyt koskaan Espanjassa, joten nautin, kun pääsen näin virtuaalisesti matkassasi, kiitos! Mitähän minä siellä söisin, koska merenelävistä en tykkää ja jälkiruoatkin on vähän niin ja näin..? Niitä makkaraperunoita chorizolla?
    Varmaan vaikuttava kokemus tuo museo!
    Kiitos reissusta ja mukavaa viikonjatkoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, mikä tätä Blogeria taas riivaa, kun se syö kommentteja. :-/

      Mulla on sama, että tykkään lukea blogeja rauhassa, kun ei ole jokin toinen juttu kesken. Varsinkaan kommentoiminen ei oikein onnistu, jos on jotain muuta häslinkiä.

      Espanjassa on omanlaisensa ranskanperunat (patatas bravas), jotka on paljon parempia kuin tavan ranskikset. Niissä ei kyllä ole makkaraa, joten ei mene ihan makkaraperunoista.

      Museo oli hieno, jopa tällaisen ei-museoaktivistin mielestä. :-)

      Kiitos kommentistasi, ja mukavaa viikonjatkoa sinullekin! <3

      Poista
  7. I h a n a n näköisiä ruokia!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen postaus taas. Minä inhoan Frankfurtin kenttää, mutta aika kyllä kuluu paremmin loungessa kuon tavallisessa odotussalissa. Lufthansa on hyvä lentoyhtiö, ha olen sen siivillä lentänyt täältä Helsinkiin(Frankfurtin kautta) ja myös Frankfurtista Venezuelaan.
    Tapakset ovat mun mielestä kivoja naposteltavia drinksun kanssa, mutta ihan ateriana ehkä vähemmän. Mielenkiintoisen aiheen museo, ja nam miten herkullisen näköiset annokset, arvaa tuliko nälkä😋Mukavaa loppuviikkoa Satu ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään Frankfurtin kentästä tykkää, mutta harmillisesti melkein kaikki LH:n lennot lentävät sitä kautta, joten on vaan pakko sietää. Muutaman kerran olen matkustanut Münchenin kautta, ja se on jotenkin paljon kivempi kenttä (varmaan kun on pienempikin).

      Mä olen tapasten suhteen samoilla linjoilla, että hyviä naposteltavaksi mutta huonoja ateriaksi. Enkä itse asiassa välitä niistä napostelumielessäkään, sillä en muutenkaan harrasta mitään napostelua aterioiden välissä. Tykkään syödä neljä isohkoa pääateriaa, ja se on siinä. Mutta varmasti tapaksilla on paikkansa monessa tilanteessa.

      Kiitos, Jael, ja mukavaa loppuviikkoa sinullekin! <3

      Poista
  9. Ihan vaan pikaisesti käyn moikkaamassa ja kertomassa, että on ollut ihanaa seurata sun reissua; olen lukenut kaikki sun viimeisimmät postaukset ja ne on olleet mulle tosi rentouttavaa luettavaa kaiken kouluhässäkän keskellä. Olen myös muutaman vinkin esim. ruokapaikoista laittanut talteen ja kertonut siskolle, koska nyt näyttää siltä, että meidän teini pääsee ensi keväänä sille Barcelonan reissulle, joka niin katkeralla tavalla peruuntui ekana koronakeväänä.

    Palaan sitten taas pidempien kommenttien kanssa (ja myös toivottavasti saan itse aikaiseksi tekstiä oman blogin puolelle), kun ekan jakson korjaushässäkkä on ohi. Lupasin just miehelle ja teinille (ja myös itselleni), että kunhan seuraava jakso alkaa, mä vaan käväisen päivisin töissä opettamassa ja kaiken muun ajan käytän normaaliin elämään 😂 (ja sitten voitaisi myös saada aikaiseksi se meidän treffaaminen ❤️)

    Kivaa loppuviikkoa!!! ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kuulla! Siis että olet lueskellut reissupostauksia; että perheenne teini pääsee mahdollisesti viimeinkin Barcelonaan (oikein meni kylmät väreet, kun olen niin iloinen puolestanne <3); että työsumasi kohta helpottaa (ja että olet ilmeisesti viihtynyt työssäsi taas hyvin) ja että treffitkin ehkä joskus tulevaisuudessa järjestyvät. :-) Ja tosi kiva, jos on näistä on löytynyt jotain vinkkejä sitä tulevaa Barcelonan matkaa vartenkin. Toki kaikki kokemukset (ravintoloista, museoista ja mistä tahansa) ovat aina subjektiivisia, ja mikä on hyvä yhden mielestä, ei ole välttämättä hyvä toisen mielestä.

      Ihanaa loppuviikkoa sinulle, ja toivottavasti pääset palaamaan pian vähän rennompaan elämänrytmiin! <3 <3 (Mä osaan vain näitä aloittelijan kökkösydämiä :-D)

      Poista
  10. Aivan ihania ruokia olette nauttineet! Tykkäisin kaikesat muusta paitsi en pähkinöistä enkä tonnikalasta, joille olen allerginen. :) Tuohon museoonkin menisin ja tietysti niihin Gaudin paikkoihin ja puistoihin, joissa on sitä valo- ja vesishowta. Paitsi en ole koskaan käynyt Barcelonassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Nyt en ole käynyt kahteen vuoteen missään Suomen ulkopuolella! Toivon, että tammikuussa pääsis käymään edes Saksassa tai Virossa, nyt ei kyllä töiden kannalta ehdi. Onneksi nyt alkaa hieman rauhallisempi työjakso ja ehtii hengittämäänkin. :)

    Joko olette suunnitelleet seuraavaa matkaa? Jos ehtis tässä lokakuussa käymään edes Tukholmassa. Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, että olet allerginen tonnikalalle ja pähkinöille, mutta onneksi ilman niitäkin selviää. :-) Mulle tuore tonnikala on niin harvinaista herkkua, että sitä pitää melkein aina ottaa, jos sitä jossain ravintolassa näkee. Tai no, riippuu tietysti ravintolasta. :-D

      Barcelonan valo- ja vesishow oli edelleen tauolla (koronan takia kai), mitä vähän ihmettelin. Nyt tällä toisella reissulla kun oli muuten jo ihan eri meininki kuin kesäkuussa. Paikat olivat paljon laajemmin auki, hop on hop off -bussit kulkivat taas jne.

      Sinulla on ollut tosi pitkä tauko ulkomaille matkustamisessa, mutta toivottavasti pääset taas pian jonnekin. Tukholmaan olisi minustakin kiva päästä, mutta ne pitkät laivamatkat yöpymisineen vähän ahdistavat.

      Ei olla vielä suunniteltu seuraavaa matkaa, kun ukkelilla on ollut koko ajan tarkoitus lähteä Intiaan, mutta lähtö on siirtynyt aina milloin mistäkin syystä. Saa nähdä, miten lähdön kanssa käy (tuleeko Intiassa taas uusi korona-aalto tms.). Nythän siellä on jotain virustauteja liikkeellä, ja useampikin ukkelin tuttu on kovan kuumeen kourissa.

      Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  11. Voi, nuo ruuat näyttävät aivan ihanilta. Lasten kanssa matkustaessa ruokailut ovat yleensä pitsaa, hamppareita, hotdoggeja yms. Eipä sillä syön kyllä niitäkin, mutta olisihan se nyt ihanaa saada tuollsta ruokaa. Sitä en vaan kestä, että menemme ravintolaan ja tilaamme jotain omasta mielestä herkkua ja sitten lapset valittavat, etteivät syö.. kallis ruoka menee hukkaan. Ehkäpä joskus päästäisiin taas aikuisten reissulle ja saataisiin valita ruokapaikat itse :)

    ps. entinen nirppis olen minäkin, joten turhaan tässä valitan..

    Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, lasten kanssa matkustaminen ja ruokailu on tosiaan vähän eri juttu kuin aikuisten kesken matkustaminen. Ei voi oikein sanoa lapsille, että nyt mennään tämmöiseen ja tämmöiseen ravintolaan - joko syötte tai sitten olette nälissänne. :-D Voin hyvin kuvitella, miten paljon harmittaa, jos ruoka jääkin syömättä ja kallis ruoka menee hukkaan. :-( Parempi vaan pelata varman päälle ja mennä lasten ehdoilla sellaiseen paikkaan, jossa ruoka tulee varmemmin syödyksi.

      Mä rupesin miettimään, että olenkohan mä ollut koskaan nirso minkään suhteen, mutta en ainakaan muista sellaista. Kaikenlainen ruoka on maistunut aina turhankin hyvin. ;-D

      Iloisia syyspäiviä teille! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3