Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 6. maaliskuuta 2021

Puolialastomia miehiä

Minulla on aina ollut varsin huono nimimuisti, mutta viime aikoina se on huonontunut entisestään. Minusta on tullut aivan järkyttävän huono muistamaan nimiä! Olenkin saanut nyt päähäni, että minulla on alkava muistisairaus. Jos luen jotain naistenlehden seurapiiripalstaa, minulla on ihan pakonomainen tarve yrittää tunnistaa ihmisiä kasvojen perusteella, ennen kuin luen kuvateksteistä heidän nimensä. Yhä useammin käy niin, etten kerta kaikkiaan saa päähäni jonkun jatkuvasti julkisuudessa olevan ihmisen nimeä, ja sekös meikäläistä rassaa.

Yölläkin kun käyn vessassa, mieleeni saattaa putkahtaa jonkun randomtyypin naama. Sitten alkaa muistelu, että kuka hemmetti tämä nyt olikaan. Enkä muista tyypin nimeä, vaikka kuinka siinä vessapaperia repiessäni pinnistelen muistiani. Iskee ahdistus: miten en muista tämänkään ukon nimeä, vaikka hän on minusta ehkä komein mies ikinä. Sänkyyn takaisin kömpiessäni yritän tyynnytellä itseäni, että nyt on yö, eikä muisti ole ehkä muutenkaan terävimmillään keskellä yötä. Ehkä yöllä kannattaisi keskittyä vain nukkumiseen. Päätän kuitenkin heti seuraavana päivänä ruveta ratkomaan sudokuja tai tekemään sanaristikoita, ja mitä näitä nyt onkaan. (Enkä kuitenkaan tee sitä, vaan ristisanojen sijaan katselen mieluummin jotakin helppoa sarjaa, kuten Married At First Sight Australiaa, jonka uusi kausi alkoi viime viikolla.) Aamulla kun herään, miehen nimi tulee kumminkin mieleeni: Sebastian Rejman.

Aamukahvi-auringonnoususelfie.

Apteekissa bongaan Muistiliiton Miten se nyt olikaan? -lehtisen ja rupean vuoroani odottaessani selailemaan sitä hädissäni. Mitä lehtisessä sanotaan? Onko minun syytä olla huolissani? Rauhoitun hetkeksi, kun tutkin listaa, jossa luetellaan syitä, joiden perusteella kannattaa hakeutua tutkimuksiin: jos unohtaa toistuvasti muutakin kuin ihmisten nimiä. Siis muutakin kuin ihmisten nimiä. En minä ole tainnut hirveästi muuta unohtaa? Paitsi kerran en muistanut, miten tankkaus bensa-automaatilla aloitetaan (laitetaanko maksukortti ensin sisään vai miten). Olen varmasti unohtanut paljon muutakin, mutta olen luultavasti jo unohtanut, mitä olen unohtanut. Pitääkö siis olla kuitenkin huolissaan? 

Eihän tämmöinen panikoiminen varmasti ainakaan auta millään lailla, ja yöunetkin kärsivät, kun pitää miettiä randomtyyppien nimiä kaiken yötä. Ei ole kovin todennäköistä, että muistini alkaisi vielä tässä iässä prakaamaan, vaikka kyllä kai kaikki on mahdollista. Pitäisi ehkä keksiä elämään suurempia murheita, jottei tarvitsisi pohtia kusireissuillaan julkimoiden nimiä.

Mutta vanhoja murheitakin riittää, esimerkiksi polvet. Juuri kun luulin, että olin saanut polveni taas kuntoon ja että voisin palata normaaliin elämään, kävi ilmi, että olin nuolaissut liian aikaisin. Vaivani palasivat, ja niin palasi vitutuskin. Tällä kertaa suivaannuin niin, että päätin mennä näyttämään koipiani ortopedille. Nyt tämä ongelma tutkittaisiin pohjamutia – vai pitäisikö sanoa polvilumpioita – myöten! Ajatuksenani oli päästä magneettikuvaan, sillä magneettikuva oli käsittääkseni ainoa keino selvittää, mitä vikaa polvissa oli (ja kuinka paljon sitä oli). 

Ortopedi oli samaa mieltä, että magneettikuvaus olisi paras vaihtoehto. Fysioterapiastakin olisi magneettikuvauksen jälkeen enemmän hyötyä, kun ongelman laatu olisi tarkalleen tiedossa. (Itse olen tosin hyvin epäileväinen polvifysioterapian hyödystä, sillä minulla on siitä sen verran kokemusta, että tiedän olevani erittäin epämotivoitunut mihinkään diipadaapa-jumppailuun. Mieluummin tekisin jotain järkevämpää ja motivoivampaa salilla.) Vakuutusyhtiö suostui ystävällisesti maksamaan magneettikuvauksen, joten pääsin kuvaukseen melkein heti. 

Magneettikuvauksen ajaksi tarjolla olevaa musiikkia. Vielä olisi ollut tarjolla mm. Runebergin kauneimpia virsiä.

Ahtaan paikan kammo kummitteli ennen kuvausta mielessäni, mutta onneksi putkeen ei tarvitse polvia kuvattaessa mennä ihan kokonaan. Olen käynyt kerran Intiassa kuvauttamassa vasemman polveni, ja koska olen kirjoittanut tuosta kahdeksan vuoden takaisesta käynnistäni postauksenkin, saatoin käydä lukaisemassa, millaiset olivat tunnelmani edellisen magneettikuvauksen jälkeen. Nyt naurattaa, miten paljon draamaa olen saanut revittyä yhdestä magneettikuvauksesta, vaikka olihan se kieltämättä vähän kuumottava (kirjaimellisesti!) tilanne, kun olin unohtanut päälleni rintaliivit, joissa oli metallinen kaarituki. Minun on myös ollut ilmeisen tuskaista olla kuvauksen ajan liikkumatta, mikä sekin huvitti nyt. Nyt kuvaus kesti kaksi kertaa pidemmän ajan, koska nyt kuvattiin molemmat polvet, mutta minulla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä aloillani, päinvastoin! Tuntui ihanalta vain saada maata paikoillaan ja ajatella kaikenlaista. Itse asiassa magneettikuvaus tuntui ihan joltain meditointihetkeltä, ja minulla oli kuvauksen jälkeen mukavan rentoutunut olo. Jotain on siis kahdeksassa vuodessa selkeästikin muuttunut!

Bongasin eilen kaksi lenkkeilijää, jotka juoksivat kaupungilla shortsit jalassa ja t-paita päällä. Aamulla, jolloin näin ensimmäisen lenkkeilijän, oli viisi astetta pakkasta, ja iltapäivällä, jolloin näin toisen, pakkasasteita oli kaksi. 

Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa?

Meillä on kotona ovisummeri, josta pitää avata ovi kaikille sisään pyrkiville. En ole koskaan asunut tämmöisessä talossa, ja ovisummeriin onkin ollut pieni totutteleminen.


Tänään ovikello soi, ilman että kukaan oli ensin soittanut ovisummeria, mikä ihmetytti suuresti. Kun menin pienen epäröinnin jälkeen avaamaan oven, näin käytävässä yhden naapurin, joka oli jo toisen oven takana. Naapuri oli haistanut palaneen käryä ja lähtenyt tutkiskelemaan, mistä käry tuli. Syyllinenkin oli jo saatu selville, sillä avoimella ovella seisova nuorimies selitti, että hän oli käräyttänyt jotain uunissaan. 😀

Wolt-ruokakuljetusten kanssa on joskus selvimistä, jos kuljettajat ovat jostain syystä tulkinneet osoitteen väärin. Kesällä kävi kerran niin, että ovisummeri soi perjantaina puoli kymmenen aikaan illalla. Kun menin katsomaan summeria, ovella näkyi Woltin kuljettaja. Koska emme olleet tilanneet mitään, en avannut ovea. 

Hetken päästä soi ovikello, ja kun menin avaamaan oven, ketään ei näkynyt missään, mutta käytävällä ovemme vieressä oli kaksi pizzalaatikkoa. 

Ukkeli laittoi viestiä Woltille, että emme ole tilanneet mitään pizzoja ja että nämä jätettiin väärään osoitteeseen. Woltilta tuli vastaus, että he eivät lähtisi enää hakemaan pizzoja takaisin, vaan he lähettäisivät uudet tilalle. Syökää te ne pizzat, jos vain maistuvat! Me olimme jo syöneet illallisen, joten nälkä ei enää todellakaan ollut, mutta sen verran ilmaisen tavaran perään olen, että pitihän pizzoja kumminkin maistella. Kumpikaan ei ollut minun makuuni, joten syömättä jäivät. Ukkeli ei välittänyt edes maistaa.

Tällä viikolla koin pienimuotoisen järkytyksen, kun menin ostamaan tiskirättejä. Olin etsinyt Chifonet-liinoja jo useammastakin kaupasta ja ihmetellyt, kun liinat olivat joka kaupasta loppu. Sitten Citymarketissa bongasin hyllyn reunasta lapun, että Chifonetien valmistus oli lopetettu. Mitä hemmettiä, miksi?! Olen käyttänyt Chifonet-liinoja niin kauan kuin muistan, sillä olen tykännyt siitä, että Chifonetit ovat niin ilmavia (eli kuivuvat nopeasti). En voi sietää sienimäisiä rättejä, kuten Wettexin limaliinoja. Mistä ihmeestä minä nyt löydän hyvän uuden tiskirättimerkin? Suositelkaa hyviä tiskirättejä!

Citymarketissa taannoin bongattua. Muista palauttaa juusto oikeaan paikkaan!


Itä-Savossa on rokotettu – ainakin Hesarin tietojen mukaan – tällä viikolla kokonaiset neljä ihmistä. Meidän äiti on yksi niistä. ❤

Tulipahan taas jaariteltua järjettömiä. Nyt päästän teidät pahasta!

😘

44 kommenttia:

  1. Ei kai se tarvii ukkojen nimiä muistaa, kuhan muistaa näkymän ;-D
    Varsinkin jos kyseessä on puolialaston komistus.

    Tottapuhuen nimien katoaminen mielestä on äärimmäisen rasittavaa. Itsellä on todella huono nimimuisti ollut aina.

    Kurja nuo sinun polvesi, toivottavasti apu löytyy <3

    Mitä chifonet-liinojen valmistus lopetettu?!! Ainoat toimivat tiskirätit. Toki itse olen jo pitkään käyttänyt tasojen pyyhkimiseen talouspaperia.

    Hyvä, että äitisi on saanut rokoitteen.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, hyvä pointti. :-D Nimistä viis, kunhan naaman muistaa! (Muita ruumiinosia en uskalla edes ajatella. ;-D)

      Nimien katoaminen on tosiaan rasittavaa ja joskus noloakin. Kun tietää, että pitäisi tietää jonkun ihmisen nimi, mutta ei vaan muista...

      Minä luulen, että polville ei löydy mitään apua. Ortopedi sanoi, että todennäköisesti on kyse kulumista, ja sitä luulen itsekin. Eipä niihin taida auttaa oikein mikään, edes se perhanan fysioterapia.

      En kyllä tajua, miksi Chifonetien valmistus on lopetettu. Ihan kamalaa. Juuri äsken pyyhin hellan jollakin Wettexin rullaviritelmällä, josta olin leikannut palasen, ja siitä vissiin suli lieteen pieniä partikkeleita, jotka eivät lähde nyt millään irti. Niitä samoja palasia on myös vesihanan päällä, jossa rätti lepäsi. Voi helkkari, mitä paskaa valmistavatkin. :-( :-(

      Minäkin iloitsen äiteen rokotuksesta. Toisen rokotteen hän saa tosin vasta toukokuussa, mutta ilmeisesti tämä ekakin antaa jo ihan hyvän suojan. Toivotaan ainakin niin!

      Mukavaa lauantai-illan jatkoa! <3

      Poista
  2. Mun jos jonkun pitäis muistaa nimiä. Huomaan tulleeni ajan myötä laiskemmaksi (koska en halua ajatella tulleeni muistamattomaksi), sillä en muista vielä jouluun mennessä uusien oppilaideni nimiä. Selittelen tätä itselleni, että en ole panostanut yhtä paljon nimien opetteluun kuin aiemmin.

    Hieno ikkunaselfie ja ihme nakupellejuoksijoita! Jyväskylässä asui mun opiskeluaikana yks heppu, joka kulki ympäri vuoden farkkushortseissa ja t-paidassa. Pikkasen hieraisin silmiäni, kun näin hänet ekan kerran keskellä talvea n. 10 asteen pakkasessa moisissa kuteissa.

    Hieno ovisummerihärveli! Onneks meillä ei oo. Mähän parkkeeraisin sen viereen ihan vaan kyttäämään ihmisiä. Vai onko toi kamerakuva siinä koko ajan näkyvillä? Mut outo toi Wolt-juttu; luulis, että niiden pitäis saada joku kuittaus että asiakas on vastaanottanut ruoat.

    Meillä on näemmä melkein 10% rokotettu. Äitini ei ole vielä saanut rokotetta eikä kummitäti, vaikka toinen on tänä vuonna 75 ja toinen 81...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauheeta, jos pitäisi opetella iso satsi uusien oppilaiden nimiä. Miten ihmeessä se edes onnistuu. Muistan, että meillä oli lapsena pulpettien etureunassa nimilaput, jotka piti itse askarrella ja taitella kolmion muotoon. Mutta tämmöistä käytäntöä ei taida enää olla, varsinkaan isommilla lapsilla. ;-D

      Espoossa oli kanssa yksi postinjakaja (ja ehkä hän on siellä vieläkin), joka kulki ympäri vuoden shorteissa ja t-paidassa. Hänestä oli lehdessäkin juttu, ja näin itsekin kaverin kadulla useamman kerran. Oli kyllä todella absurdi näky keskellä talvea! Mitähän hyötyä nämä vähissä pukeissa kulkevat saavat... Karaistuvatko jotenkin tms.

      Kamerakuva ei ole ovisummerissa koko ajan näkyvillä, vaan sen nähdäkseen pitää painaa tuota kolmatta nappia vasemmalta. Kamerakuva taitaa olla napin painamisen jälkeen päällä 15 sekuntia. Mä kanssa ekoina päivinä painelin nappia ihan huvikseni, jotta saisin tietää, onko pääovella mitään happeningiä. Nyt on, kumma kyllä, innostus laantunut. :-D

      Onpas outoa, että äitisi ja tätisi eivät ole vieläkään saaneet rokotetta, mutta ilmeisesti näissä on tosi paljon alueellisia eroja. Toivottavasti hekin saavat pian! <3

      Poista
  3. Minusta tuntuu, että olen huono nimien muistamisessa. Minulla on näkömuisti ja muistan paremmin silloin, kun näen esim. just nimen kirjoitettuna. Joskus kun yritän muistella jotain nimeä, se putkahtaa myöhemmin mieleeni. Pitäisi vaan enemmän kiinnittää huomiota nimiä kuullessaan ja "painaa" ne muistiin.
    No, jopas jotakin - ei ole enää Chifonet-luutuja! Nähvästi sienimäiset luutut ovat syrjäyttäneet myynnissä Chifonetin. Minä olen käyttänyt molempia riippuen siitä, mitä olen luutuillut.
    On mahtava juttu, että äitisi on jo saanut rokotteen! Ei ole Itä-Savossa vielä moni rokotetta saanut. Siitä korona-rokotukset lähtevät rullaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla, että muistan nimen paremmin, jos näen sen kirjoitettuna. Ja nimimuistiakin voisi varmasti harjoittaa juuri tuolla lailla painamalla nimiä muistiin ja käyttämällä erilaisia muistikikkoja. En ole tainnut olla tarpeeksi motivoitunut, kun en ole viitsinyt edes yrittää...

      Juu ei ole enää Chifoneteja. :-( Löysin kaupasta samankaltaisesta materiaalista kuin Chifonet valmistettuja Sinin liinoja ja ostin kokeeksi paketin niitäkin. Ne ovat kuitenkin kuin vain huono kopio Chifoneteista, eikä niitä ole saatavilla eri väreissä, kuten Chifoneteja oli. Hitsi kun olisin tiennyt tämänkin etukäteen, olisin hamstrannut Chifoneteja koko loppuelämän tarpeiksi!

      Itä-Savo oli aluksi ihan kärkikahinoissa tuossa rokotelistassa, mutta siitä sen sijoitus pikkuhiljaa putosi, ja nyt se on ollut jo jonkin aikaa viimeisellä sijalla. Että siinä mielessä äiti on kyllä tosi onnekas. :-) En yhtään tiedä, miksi Itä-Savossa rokotukset jumittavat noin pahasti. Kai siksi, että rokotteita ei ole saatavilla, mutta jos syy on tämä, miksi rokotteiden saatavuus vaihtelee niin paljon alueellisesti..

      Poista
  4. Minä olen käyttänyt jo monta vuotta kestotiskirättejä (Kiertin bambuisia ja hamppuisia), niitä on saatavilla paksumpana ja vähän ohueampana. Sitä ennenkin olin jo paksumpien rättien ystävä, enkä ymmärtänyt miten Chifonetilla saa siistiä jälkeä (ehkä minun sotkut on aina olleet niin kosteita, että Chifonetin imuteho ei ole riittänyt), joten kestorätit eivät välttämättä ole ratkaisu sinun ongelmaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, miten nämä tiskirättimieltymyksetkin vaihtelevat eri ihmisten kesken. :-) Minä en ole koskaan tykännyt paksummista räteistä, kun ohuemmat ovat tuntuneet jotenkin hygieenisemmiltä (vaikka tämä on luultavasti vain mielikuva). Mutta nyt on pakko kai luopua tästäkin ajatuksesta ja opetella käyttämään paksumpia rättejä!

      Kävin googlettamassa noita Kiertin rättejä, ja taidanpa kokeillakin niitä. Erityisesti minua ilahdutti noissa räteissä se, että niitä on saatavilla kaiken värisinä ja kuvioituinakin! Vaikka en ole mikään erityisen esteettinen persoona, niin olisihan se kumminkin kivempi, jos tiskirätti miellyttäisi silmää. Kiitos siis tosi paljon vinkistä! <3

      Poista
  5. Pitää nopeasti kommentoida lukematta postausta loppuun ennenkuin unohdan, mitä piti sanoa. Siis itsellä on myös melkein pakkomielteenä muistella kuuluisuuksien nimiä. Eniten unohtamani kaksi nimeä on Hugh Grant ja Colin Firth. Jostain syystä muistan kuitenkin ne elokuvat, joissa ovat näytelleet ja siis googlaaminen auttaa.

    Akkain lehtien seurapiiripalstat voin jo tässä iässä unohtaa muutenkin. En tiedä enää, ketä siellä esiintyvät tyypit on. Pitäisi ehkä kiinnostaa, mutta ei.

    Muisti on kummallinen; sitä saattaa muistaa kristallin kirkkaasti jonkun vanhan ja melko turhan jutun. Tosin johan minä lähestyn ikää (ellen jo ole), jossa lähimuisti heikkenee. Onneksi vielä kaupasta tullessa muistan, mistä olen lähtenyt liikenteeseen ja päädyn kotiini.

    Nyt luen postauksesi loppuun ja pistän kommentin, jos vielä jotain mieleen juolahtaa. Ja muistan...

    Mukavaa kevättä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan ulkomaisten ihmisten nimiä vielä huonommin kuin suomalaisten, ja elokuvien nimien (saati sitten juonenkäänteiden) muistaminen on ihan mahdotonta. En tajua, kuinka jotkut muistavat katsomansa elokuvat vielä vuosien päästä ja osaavat kertoa yksityiskohtia myöten, mitä elokuvissa tapahtui. Minulla saa olla melkoisen järisyttävä elokuvakokemus, jotta muistaisin jonkin ajan päästä edes elokuvan nimen. Tosin en nykyään katsokaan elokuvia, joten ei ole mitään muistettavaakaan. :-)

      Heh, sama juttu, että suuri osa seurapiiripalstojen ihmisistä on mulle ihan outoja! Ja sama kun rupesin eilen katsomaan Selviytyjiä, olin ihan ulalla, ketä suuri osa ihmisistä oli. Ei hajuakaan mistään vloggaajista tai tubettajista.

      Sen olen muistin kanssa huomannut, että asiat, jotka jollakin tavalla koskettavat itseä, jäävät paremmin mieleen. Iskäkin tuntui muistavan viime aikoina paremmin sellaiset asiat, jotka olivat aiheuttaneet hänessä jonkinlaisen tunnereaktion (yleensä kielteisen!) kuin arkipäiväiset asiat. Tosin nyt hän elää niin omassa maailmassaan, että ei taida muistaa enää oikein mitään.

      Mukavaa kevättä sinullekin! Nyt ei ole kyllä keväästä taas tietoakaan, vaan palattiin takaisin talvisiin olosuhteisiin. :-(

      Poista
    2. Useinhan kevät ottaa takapakkia. Nyt ei taida olla edes terminen kevät, mutta joka vuosi se sieltä tulee. Odotellaan. Mulle tuo kevään tuntua, kun punasipuli on alkanut korissa itämään :D

      Poista
    3. Ei taida auttaa muu kuin odotella... :-)

      Poista
  6. Mun piti tsekata kuka on Sebastian Rejman :D, eli tosi hyvin menee täälläkin. Kivan näköinen kyllä! Mä en muista ajatella miehiä kun herään yöllä, viimeksi mietin luomia ja selleriallergiaa. Nuo molemmat asiat muistan ikävästi, vaikka tahtoisin usein unohtaa. Miksi ihmeessä ihminen miettii keskellä yötä omituisia asioita.

    Mä olen käyttänyt vuosia bambuliinoja, ne toimii mulle. Kuivuu nopeasti, eikä haise, voi pestä pesukoneessa ja kestää iänkaiken. Mulla on vieläkin Onnioon liinoja, superihania, mutta luulen, että firma on lopettanut toimintansa. Ehkä ne teki liian hyviä liinoja?

    Tosi kiva juttu, että äitisi sai rokotteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no en minäkään olisi muuten tiennyt Sebastian Rejmania, jos en seuraisi Sykettä. Mähän suurin piirtein kuolaan ruudun edessä joka kerta, kun Sebu ilmestyy ruutuun. ;-D

      Miten ollakaan, luin selleriallergiasi vahingossa seksiallergiaksi. ;-D On se kyllä tosiaan ihme juttu, että yöllä pitää miettiä kaikkea kummallista. Yksi ukkelin kaveri osaa priorisoida unen tosi hyvin, sillä hän ei kuulemme anna minkään häiritä nukkumistaan. Vaikka talo palaisi, niin hän haluaa nukkua! Minäkin olen yrittänyt yöllä herätessäni psyykata itseni blokkaamaan kaiken mieleen tulevan, vaihtelevalla menestyksellä.

      Bambuliinat on mulle ihan tuntemattomia, mutta täytyypä tutustua. Googletin myös Onnioon, ja ainakin nettikaupassa näyttää olevan myynnissä heidän rättejään. Pitäisköhän tilata noitakin? Kohta mulla on talo täynnä tiskirättejä, kun kokeilen kaikkia. :-D

      Poista
    2. Hehee, onneks mulla ei ole tuollaista allergiaa :D

      Poista
  7. Kylläpäs minä nyt kommentoin - sori siitä :)
    Mutta joo. Tuosta ahtaan paikan kammosta: Olen kova mummo murehtimaan ja toisen lapseni elämässä tapahtui jokunen vuosi sitten ei niin kivoja asioita ja minähän murehdin. Sain sen tuloksena lääkärin sanoin "massiivisen mahahaavan".

    Mummo siis pistettiin putkeen kuvantamiseksi ja SE oli pelottavaa! Lopultakaan se ei ollut ollenkaan paha, mutta ajatus siitä oli kamala. Samalla reissulla sain kokea myös gastroskopian.

    Pizzavahinkohan oli hyvä! Hitsi, mikä tuuri ja itse olisin syönyt vaikka väkisin.

    Ovikellon soiminen on kamalaa. En tiedä muistaako joku sen taannoisen mainoksen (tietoiskun), jossa tyyppi (Martti Suosalo) pelkäsi tv-lupatarkastajaa ja vapisi pelosta?

    Olen myös kokenut järkytyksiä kaupassa, kun joidenkin tuotteiden kohdalla on tyhjä hylly. Sitten kun ne lopulta ilmaantuu niin pakkausten ulkonäkö on muutettu. Miksi?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentointia ei tarvitse koskaan pyytää anteeksi! :-)

      Voi ei, massiivinen mahahaava kuulostaa todella ikävältä. Toivottavasti olet toipunut siitä hyvin. <3

      Minä en tiedä, miten magneettikuvausputkeen meneminen minulta onnistuisi, jos pitäisi kuvata esimerkiksi pää. Varmasti pitäisi ottaa kaikki mahdollinen esilääkitys, enkä tiedä, onnistuisiko sittenkään. Tosin tuo magneettikuvauslaite (Töölön Mehiläisessä) oli sellainen molemmista päistä avoin, ja putkikin oli halkaisijaltaan käsittääkseni tavallista leveämpi, että siellä saattaisi jopa onnistuakin.

      Minäkin olen ollut kerran gastroskopiassa ja toivon, että toista kertaa ei tartte mennä. Se oli ihan hirveä kokemus! Mieluummin ottaisin vaikka letkun peräpäähän...

      Minä en ole pizzan suuri ystävä muutenkaan, joten jos syön pizzaa, se saisi olla silloin mahdollisimman hyvää. Huonoa pizzaa en suostu syömään.

      En muista tuota mainosta tv-luvasta, mutta on sitä monta kertaa menneisyydessä melkein vapistu itsekin, kun ovikello on soinut. Nyt on elämä paljon helpompaa, kun ei tartte enää pelätä tv-lupatarkastajia. Mutta onhan se kummallista, jos ovikello soi yhtäkkiä, kun eihän kukaan enää tule ilmoittamatta käymään, tällaisina aikoina varsinkaan.

      Mä olen ajatellut, että tuotteiden ulkonäköä muutetaan sen takia, että saataisiin jokin syy nostaa niiden hintaa. Tyyliin paranneltu ulkoasu ja tuote, korotettu hinta.

      Poista
  8. Nimien muistamattomuus ei ole merkki muistisairaudesta, ellet nyt ala unohtelemaan läheistesi nimiä. Vanheneminen myös vaikuttaa muistiin ja unenlaatu ja määrä ja stressi ne vasta vaikuttavatkin muistiin. Minullahan muisti pätki pahasti siinä vaiheessa kun diabetestäni ei oltu vielä diagnosoitu ja ihmettelin, että mikä ihme minua vaivaa.

    Omasta äidistäni tiesin heti, että nyt on muistisairaus kyseessä, kun hän unohti ensimmäiset sanat. Aikuinen nainen väitti kivenkovaa, ettei ole ikinä kuullut tuotteesta lukkosula ja elvytyskin oli täysin uusi termi. Harmillista tietenkin, että tämänkin jälkeen kului vähintään pari vuotta, ennenkuin äitini suostui tutkimuksiin ja silloin aivoista näkyi jo selvästi Alzheimerin muutokset.

    Minä suhtauduin aikoinani aika epäluuloisesti fysioterapiaan. Syksyllä 2015 kävelylenkillä nivelrikkopolvestani napsaus ja sen jälkeen jalan varaan ei voinut astua. Kävin lääkäreillä, kävelin kepeillä, sain tuomion, että polvellani ei ikinä enää lasketella, söin kipulääkkeitä ja sain fyssarilähetteen ja kävin työpaikankin fyssarilla. Työkaverini suosituksesta hakeuduin ME Fysiotiimiin Leppävaaraan. Olen saanut siellä erinomaista hoitoa ja oppinut ymmärtämään polvieni viat ja niistä aiheutuvat muut ongelmat. Olen mennyt sinne paristi yhden kepin kanssa ja tullut ulos normaalisti kävellen. Riippuu tietenkin vaivasta, mutta myös fyssarin osaamisesta, että miten hyödyllinen hoito on.

    Meillä pojat kyllä ilahtuisivat kovasti ilmaisista pizzoista :D Harmi, ettei tuollaisia vahinkoja tapahdu meillä päin.

    PS. En ollut ikinä kuullutkaan Sebastian Rejmanista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin periaatteessa tiedän, että nimien unohtelu ei ole merkki muistisairaudesta, mutta kun on oma itse kyseessä, objektiivisuus ilmeisesti pettää. On multa kerran unohtunut kummitytön nimikin, mutta onneksi muistin sen muutaman sekunnin päästä. Mutta kai tämmöiset "blackoutit" ovat ihan tavallisia erityisesti väsyneenä tai stressaantuneena.

      On kyllä niin harmillista, että muistisairaudet diagnosoidaan yleensä liian myöhään. Meidän iskääkin sai suostutella varsin pitkään, ennen kuin hän suostui muistitestiin. Vaikeaksi asian havaitsemiseksi hänen kohdallaan teki sekin, että iskällä on ollut kautta elämän aina jokin hukassa, oli se sitten lompakko, lottokuponki tai avaimet. Eikä Lewyn kappale -taudissa muistiongelmat ole alkuvaiheessa niin merkittäviä kuin esim. Alzheimerissa.

      Kiitos fysioterapiapaikkasuosituksesta! Laitan tuon muistiin. Hieno juttu, että löysit hyvän paikan ja sait avun itsellesi!

      Paljon tosiaan riippuu fysioterapeutista. Monesti tuntuu, että fysioterapeutit eivät näe ihmisiä yksilöinä, vaan tulostavat vain koneelta valmiita jumppaohjelitanioita, oli vaiva melkein mikä tahansa. Tai sitten mulla on vain poikkeuksellisen huonoja kokemuksia fysioterapeuteista.

      Hih, uskon hyvin, että teidän pojat olisivat saattaneet olla ilmaisista pizzoista huomattavasti enemmän innoissaan kuin meikäläiset. ;-D

      Tuskin minäkään tietäisin Sebastian Rejmania, jollen katselisi Sykettä. :-)

      Poista
  9. Hauska kirjoitus yöllisestä vessakäynistä, nauroin oikeen ääneen :-D Mulla kanssa surkee nimimuisti, arvaa kun lapset oli nuoria ja mun piti muistaa kaikkien kavereiden nimet?!
    Lapsilla meni hermot välillä kun kysyin : kuka se nyt olikaan? Nykyään en uskallan kysyä kuka se olikaan, nyökkään vaan, ahaa ok hän joo..... Mutta kasvot muistan hyvin ja pitkään, muistan vielä että missä olen henkilön nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei tarttis mennä yöllä vessaan, säästyisi kyllä monelta murheelta. :-D

      Huh, lasten kavereiden nimien muistaminen kuulostaa haasteelliselta. Ja lapset varmaan tykkäsi, kun äiti ei muistanut taaskaan jonkun kaverin nimeä. :-D

      Poista
  10. Minä olen kanssa ostellut noita ilmavia rättejä tänne Israeliin aina Suomessa käydessä. Ne ovat olleet viime aikoinajotain tuon alkuperäisen aidon kopioita. Hyvin ovat silti toimineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama juttu. Mä olen kanssa roudannut Chifoneteja Intiaan, Kolumbiaan ja Boliviaan. :-) Kolumbiassa oli samantyylisiä rättejä, mutta ne oli paljon ohuempia eikä mistään kotoisin.

      Poista
  11. siis ihanko oikeasti ne lopetetaan, eikä vain vaihdeta nimeä?
    Ne olivat minulla monta vuotta ainoat oikeat tiskiliinat, nykyään tosin olen siirtynyt tuohon limaliinaan ja ollut siihen ihan tyytyväinen. Kestokäyttöisiin en vielä ole oppinut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niiden valmistus on käsittääkseni nyt ihan loppu. Paljon ovat netissä ihmiset rättejä kaipailleet, kun googlettelin. En löytänyt mistään Chifonetien valmistajaa, jotta olisin voinut laittaa meiliä ja vielä varmistaa asian.

      Meidän äiskä on kanssa aina tykännyt limaliinasta, mutta itse en ole koskaan oppinut käyttämään sitä. No nyt on pakko etsiä vaihtoehtoja...

      Poista
    2. Limaliina? En ole koskaan kuullutkaan moisesta. Avaisitko vähän?
      T. Marsa

      Poista
    3. Juu, avaan toki. Kun se Wettexin paksu rätti lilluu vedessä tiskialtaan pohjalla, siitä tulee sellainen paksu limainen läpyskä, johon ei tee mieli koskea pitkällä tikullakaan. Äiskällä on ollut aina näitä limaliinoja, ja siksi olenkin kai traumatisoitunut niin, etten halua Wettexin rättejä oman kattoni alle. :-D

      Poista
  12. Mä olen myös joskus tuskaillut kun en ole muistanut nimeä jollekin päälle,.Sitten se tulee myöhemmin muistiin.
    Voihan harmi että Chifonetit on lopetettu, ne oli kyllä hyviä rättejä.
    Tsemppiä polven kanssa. Mulla oli pari viikkoa sitten ortopedi polvikivun vuoksi, ja kuulemma jännetulehdus, ja söin 10 päivää tulehduslääkettä. ON nyt parempi onneksi mutta ei kuitenkaan ihan täysin,joten ehkä munkin polvea pitäisi joskus kuvauttaa samalla tavalla kuin sun.
    Voihan harmi että teille vahingossa tulleet pizzat ei sitten ollutkaan hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Chifonetit RIP. :-(

      Oi voi, on sinullakin ollut polvesi kanssa hankaluuksia. Mutta kiva kuulla, että polvesi voi jo paremmin. Varmaan kannattaa kuitenkin käydä kuvauttamassa polvi jossakin vaiheessa.

      Mulla nämä polvivaivat vaihtelevat niin paljon päivästä toiseen, että en itsekään enää ymmärrä. Toissa viikolla polvet oli tosi kipeät, ja nyt tällä viikolla taas ihan hyvät, vaikka olen kyykkäillyt yms.

      Onneksi pizzoista ei tullut iso menetys, kun eivät maksaneet mitään. ;-) Vaikka olisihan se ollut kiva, jos oikea tilaaja olisi saanut ne eikä olisi joutunut odottelemaan uusia.

      Poista
  13. Multitaskaus tai multipaskaus oikeasti on yksi muistamattomuuden tuoja, josta kärsin, tai luulen, että se vaikuttaa siihen, että ei aina muista.
    Toivottavasti sinun polvet saadaan parempaan kuntoon! Minulla on ollut ongelmia toisen jalan kanssa, mutta se on nyt parempi ja toivottavasti tulee kohta kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut ihan saman, että kun yrittää tehdä monta asiaa samalla kertaa, ei keskity oikein mihinkään kunnolla, ja tulee hajamieliseksi ja huolimattomaksi.

      Tsemppiä sinullekin polvesi kanssa!

      Poista
  14. Sebastian Rejman on kuuma. En ole mieltänyt itseäni miksikään fanitytöksi nuorempanakaan, mutta tämä täytyy myöntää nyt Syke-sarjaa seuratessa. Täytyykin yrittää keskittää ajatukset tuohon suuntaan, jos yöllä herään. Mulla helposti meinaa tulla silloin työasiat mieleen,ja joku vähemmän stressaava aihe olisi hyvä.

    Minunkin vanhempani ovat ensi viikolla saamassa rokotuksen ja odotan sitä kyllä kovasti.

    Toivottavasti polvivaivoihin löytyisi apua. Mulla on kyllä hyviä kokemuksia fysioterapeuteista. Parikin aivan helmeä on tullut vastaan. Tosin mulla eivät ongelmat ole olleet polvissa. -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sebastian Rejman on varmasti parempi kohde yöllisille ajatuksille kuin työasiat – kunhan pitää ajatuksensa kurissa. ;-)

      En minäkään ole ollut koskaan minkään tai kenenkään fanittaja, mutta muistan olleeni nuorena ihastunut mm. Ihmemies MacGyveriin. :-D Että kyllä niitä fanituksen kohteitakin taisi sittenkin olla.

      Mahtava juttu, että sinunkin vanhempasi saavat rokotuksen pian! <3

      Fysioterapeuteissa on varmasti hyviä ja huonoja, aivan kuin on kaikissa muissakin ammattikunnissa. Saa nähdä, millainen tuomio polvista tulee, ja sen verran mitä itse katselin polvista otettuja kuvia, niin aika epämääräiseltä näyttää.

      Poista
  15. Tiskiräteistä: kaveri virkkasi isoja, tiiviitä isoäidinneliöitä, jotka ovat ilmavia siinä mielessä, että niissä on reikiä ja toisaalta puuvillalanka imee hyvin ja pesen niitä 60 pyykissä niin, että vaihdan rätin jotakuinkin päivittäin. Jos et virkkaa itse (minä en!), ehkä joku muu voisi.... =)

    Muistamattomuus: kyllä! Vihaan tunnetta, että "mikä hitto sen ja sen tyypin nimi on?" Paniikki on liki kun ei mitenkään tiedä/muista. Joku täysin päivittäinen juttu....
    Todellakin, ohjelmistoon ristikoita ja sudokuja. Auttaakohan ne oikeasti?

    Toivottavasti polvista ei löydy mitään erikoisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kyllä periaatteessa virkata tiskirättejä, mutta jotenkin ne eivät oikein kuulosta hygieenisiltä... Voi toki olla ihan vain omaa ennakkoluuloanikin. Vaikka toisaalta voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu tämäkin. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee!

      Minä en jotenkin usko, että ristikot, sudokut yms. auttavat yhtään mitään. Tuntuvat ihan liian helpoilta jutuilta aivoille. Minusta kaikkein parhaiten aivoja treenaisi jonkin uuden tiedon opetteleminen, sen muistaminen ja soveltaminen/uuden tiedon rakentaminen aiemmin opitun päälle. Tämmöinen treenaisi aivoja paljon monipuolisemmin kuin mitkään sudokut. Tuntuu, että sudokut ynnä muut ovat vähän sellaisia "vesi hanhen selästä" -juttuja.

      Polvista ei löytynyt onneksi mitään isompaa, ja fyssarilla käynti oli juuri niin hyödyllinen kuin olin etukäteen arvellutkin. Eli ihan persiistä. :-D

      Poista
  16. Minäkin ihastelen tuota aamukahviselfietä. :)

    Jostain mieleen on tarttunut että chifonettien valmistusmaa on Iso-Britannia ja koska se ei kuulu enää EU:hun... Ehkä valmistusta ei ole lopetettu mutta maastavienti tai -tuonti on hankaloitunut merkittävästi.

    Oletko kokeillut caritaliinoja kotikäytössä? Ainakin Eskimolla on kuluttajapakkauksessa hyvinkin vastaava kuituliina-tuote, oman kokemuksen mukaan kestää kotona käytössä hyvänä parikin viikkoa.

    Itsenikin pitäisi löytää uusi luottotiskirättimerkki. Monta vuotta olen käyttänyt Clas Ohlsonin myymiä mikrokuitukankaisia tiskirättejä, koska ne ovat olleet juuri täydellisen kokoisia (normaalit siivousliinat ovat tiskiräteiksi turhan isoja), mutta ne poistuivat valikoimasta jo hyvä tovi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit aamukahviselfiestä! Nyt tuommoisia kuvia ei enää saakaan, sillä aurinko on siirtynyt nousemaan rakennusten taakse.

      No tuo olisi ainakin erittäin pätevän kuuloinen syy Chifonetien katoamiselle! uskon, että asia voisi hyvinkin olla noin.

      En ole kokeillut caritaliinoja kotikäytössä. Hyvä idea sinällään, mutta mun rättien pitää kestää ainakin pari kuukautta. ;-D Eli pitäisköhän miettiä ensin omien rättien hygieenisyyttä, ennen kuin rupean parjaamaan virkattuja tiskirättejä (tuossa edellä)!

      On tämä kyllä hankalaa, kun on tottunut käyttämään jotain tuotetta, ja sitten se katoaa kaupoista. Nyt on pelko persiissä, että mun luottoliedenpesuaine katoaa sekin kaupoista. Meinaankin käydä hamstraamassa sitä lähiaikoina ainakin kymmenen pulloa. :-D

      Poista
  17. Lähinnä kommentoin vain, että "luettu". ;)
    Mutta sen verran kuitenkin, että aikoinaan, kun olin eräässä kanttiinissa hommissa, niin yksi asiakas koitti tilata Weetabix'ejä ja sai Wettex'ejä. Ei ihan sama asia, mutta melkein. :D
    Minäkin tykkään tuosta aamukahvi-selfiestä!
    Mukavaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos luettu-kommentista! :-)

      Ai kaameeta, tällaiselta Weetabixien suurelta ystävältä saattaisi ihan mennä herne nenään, jos tulisi Weetabixien sijasta Wettexejä. Kaikkea sitä pitää sattuakin. :-D Nyt rupesin vaan miettimään, että mitähän jos lopettavat Weetabixien valmistamisen...

      Mukavaa loppuviikkoa sinullekin! Toivottavasti jalkasi voi jo paremmin!

      Poista
  18. Mulla on ihan kaamea ongelma se, että en opi nimiä. Opettajana tämä on oikeasti tosi kamalaa, kun ei sen kuuden viikon aikana, mitä yksi kurssi kestää, ettei vaan opi niiden tyyppien nimiä :(
    Naamat kyllä muistan ja tunnistan vielä vuosienkin jälkeen, mutta aina olen ihan "öööh, niin Janika, Pirkko... vai Eemeli, kukas sä nyt oitkaan".

    Vessassa yöllä en kuitenkaan onneksi ole niitä miettinyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mä en ole ikinä tajunnut, miten opettajat voivat muistaa kaikkien oppilaidensa nimet. Mutta ehkä nimien muistamattomuus onkin yleisempää kuin ihmiset kehtaavat myöntää, eikä se siitä syystä olekaan lopulta niin kamala "synti".

      Toivottavasti et rupeakaan miettimään yöllä vessassa ihmisten nimiä. :-D Mä olen nyt oppinut aika hyvin psyykkaamaan itseni vessareissulla sillä tavalla, että toistelen vessassa ollessani mantraa, että kylläpä väsyttää, kohta pääsen takaisin sänkyyn, kylläpä väsyttää jne. Tuntuu että tästä on ollut ihan oikeasti apua, kun ajatukset ei pääse laukalle.

      Poista
  19. Aivan ihana tuo auringonnoususelfie! Siinä on sellainen tunnelma, että herkistyy – ei pysty sanoin kuvailemaan <3

    Yölliset vessapohdinnat on tuttuja täälläkin. Tosin aiheet ovat hieman erit, mutta ei niissä mitään järkeä ole. :D Minulla on tapana pänttäillä nimiä, koska kasvomuistini on huono. Tai siis itse asiassa minulla on jonkin sortin hahmotushäiriö eli vaikeuksia erottaa ihmisiä toisistaan, jos vähänkin näyttävät samalta (samanväriset hiukset riittää tekemään ihmisistä samannäköiset) :D Tämä on yksi syy, miksen oikein jaksa telkkaria katsella: uuden sarjan tai elokuvan katsominen pitää aina aloittaa tutkimalla näyttelijöiden naamat ensin netistä ja pänttäämällä erikoispiirteet, että erottaa henkilöt toisistaan kun aloittaa katselun.

    Onko muistisauraudet miten perinnöllisiä? Minulla ei ole aiheesta juuri kokemusta, mutta voin kuvitella että se on kaameaa: siis ihan itselle sekä läheisille. Itse olen sellainen “pänttääjä”, etten unohda suunnilleen ikinä mitään vaikka haluaisinkin. :D Mies taas on uskomattoman hajamielinen ja hänellä on usein kaikki hukassa, mutta on aina ollut sellainen joten en epäile dementiaa.

    Magneettikuvaus kuulostaa kyllä painajaiselta. Siis juuri tuo ahtaanpaikankammo voisi minulla aktivoitua, kun pitää avuttomana maata pienessä tilassa, jossa vissiin on laitemeteliä. Minulta on pää kuvattu (todella voimakkaan migreenin takia varmuuden vuoksi kuvattiin): silloin ei joutunut kuin osittain putkeen.

    Oliskohan tuo kuvan juoksija britti? Britit ei tykkää käyttää housuja talvellakaan :D Täällä ne vetelee shortseissa kesät talvet. Tosin talvella käyttävät sentään pitkähihaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että auringonnoususelfie miellytti silmää. :-) Nuo on ihan parhaita hetkiä päivästä, kun aurinko nousee – tai itse asiassa se on paras hetki (ellei se sitten tapahdu joskus kello neljä aamulla, niin kuin kesällä!).

      Mulla taitaa muuten olla samantapainen hahmotushäiriö. Minun mielestäni kaikki intialaiset näyttävät enemmän tai vähemmän samalta, ja olen suorastaan erikoistunut noloihin tilanteisiin, joissa en tunnista jotakuta intialaista, vaikka olen tavannut kyseisen tyypin ties kuinka monta kertaa. Hemmetti sentään.

      Mikähän siinä onkin, että yöllinen vessakäynti on niin potentiaalinen aika kaikenlaisille pohdinnoille. Minä saatan vielä käydä joskus vessassa kolmekin kertaa yössä, ja hermohan siinä menee, jos Sebastian Rejmanit kummittelevat joka käynnillä mielessä. ;-D

      Mun käsittääkseni ainakin Alzheimer on jossakin määrin perinnöllinen, mutta saatan olla väärässäkin. Ihmiset elävät nykyään niin vanhoiksi, että muistisairaudet yleistyvät jo ihan senkin takia. Mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisempää on, että muisti alkaa prakaamaan.

      Ihmiset ovat tosiaan erilaisia, eikä asioiden unohtelu tarkoita yhtään mitään, jos ihminen on aina ollut sellainen. Minä olen myös yleensä aika järjestelmällinen ja hyvä muistamaan asioita (esim. syntymäpäiviä), ja se on melkein maailmanloppu, jos jokin unohtuu (kuten ukkelin labra tällä viikolla).

      Tuo Töölön Mehiläisen magneettikuvauslaite oli yllättävänkin viihtyisä, jos magneettikuvausputkesta nyt näin voi sanoa. :-D Putki oli paljon tilavampi kuin se, missä aiemmin kävin, ja molemmista päistä avoin. Saattaisi olla, että uskaltaisin käydä siellä kuvauttamassa jopa pääni, vaikka pään kuvauttaminen on aiemmin kuulostanut ihan painajaismaiselta ajatukselta. Laitemeteliä oli paljon, eivätkä ne kuulokkeet + musat auttaneet juuri mitään. Eli ihan sama, minkä radiokanavan kuvauksen ajaksi valitsi.

      Itse asiassa katselin sitä päivän ekaa juoksijaa, että hän ei näyttänyt minusta suomalaiselta. Saattoi hyvinkin olla britti! Tämän jälkimmäisen kasvoja en ehtinyt nähdä, joten hänestä en osaa sanoa. Mikä niitä brittejä vaivaa, kun housuja on niin vaikea pitää jalassa. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3