Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 22. elokuuta 2020

Makkaran perässä metsään

Olen katsellut nyt kaksi jaksoa Sadhgurun Inner Engineering -kurssista, ja vielä olisi viisi jäljellä. Ensi viikolla tuskin ehdin katselemaan yhtäkään, joten tiukkaa tekee, jos meinaan saada kaikki katsotuksi ennen kuukauden määräajan päättymistä.

En ole tullut vielä hullua hurskaammaksi. Toistaiseksi Sadhguru on pyöritellyt samoja teemoja ja yhtä epämääräisesti kuin Youtube-videoissakin. Mitään selviä työkaluja sisäiseen insinöröintiin ei ole vielä tullut, ellei manifestointia ja hengitysharjoituksia lasketa niiksi. Koen kaikenlaiset "huuhaa"-harjoitukset muutenkin vaikeina, mutta tuo hengitysharjoitus teki suorastaan tukalan olon. Piti kuvitella kiipeävänsä jyrkälle vuorelle ja hengittää nopeasti mutta syvään. Aluksi hengitykseni kulkikin samaan tahtiin kuin Sadhgurulla, mutta sitten minulle tuli hirveä hiki, alkoi pyörryttää ja tuli muutenkin huono olo. Oli pakko jättää harjoitus kesken, koska muuten olisin todennäköisesti pyörtyä kupsahtanut.

Jaksaa, jaksaa.

Kuvittelin, että 90 minuutin paikallaanolo ja keskittyminen olisi vaikeaa, mutta se on ollutkin ihan hemmetin vaikeaa. Olin valmistautunut ensimmäisen videon katseluun omasta mielestäni hyvin, eikä mitään häiriöitä pitänyt tulla. No, eipä mennyt aikaakaan, kun avoimesta ikkunasta alkoi tulvia makkaran tuoksu. Joku grillaa! Samassa tajusin, että en ollut syönyt koko kesässä yhtään makkaraa. Kylläpä on ollut ankea kesä. 

Seuraavaksi läppäristä meinasi loppua akku, ja oli lähdettävä hakemaan laturi olohuoneesta. Kun olin kerran lähtenyt liikkeelle, päätin käydä samalla vessassakin. Sitten ukkeli tuli kotiin, ja oli noustava sulkemaan makuuhuoneen ovi ja yrittää olla kuuntelematta ukkelin rapisteluja.

Ennen toista videota olin jo huomattavasti viisaampi, sillä olin huomioinut edellisen kerran mokat: nyt sanoin ukkelille, että minua ei saisi häiritä seuraavaan puoleentoista tuntiin, ja läppärin akkukin oli täyteen ladattu. Katselusessio käynnistyikin lupaavasti, mutta sitten silmäluomeni alkoivat painaa vastustamattomasti, ja ajattelin, että oikaisenpa ihan vähäksi aikaa sohvalle pitkäkseni. (Videot pitäisi katsoa istuma-asennossa, selkä suorana, kädet reisien päällä leväten, kämmenet ylöspäin.) Vaikka kuinka yritin olla skarppina, nolo tosiasia on, että ehkä puolet toisen videon sisällöstä mennä sujahti ohi korvien. 

Kolmas video oli tarkoitus katsella eilen, mutta päivästä ei sitten löytynytkään Sadhgurun mentävää aukkoa. 

Pitkä on tie.

Mutta se makkara. Se oli jäänyt kummittelemaan mieleen.

Mikään sähkö- tai kaasugrillattu makkara ei kelvannut, vaan oli saatava mustaa nokimakkaraa. Oli siis lähdettävä jonnekin kunnon tulille, kun parvekkeelle ei luonnollisesti voi oikein virittää nuotiota.

Olin lukenut vastikään Lopella sijaitsevasta poikkeuksellisen kirkasvetisestä järvestä, jota olin mielinyt päästä katsomaan, ja kun googlettelu paljasti, että järvellä oli myös kaksi tulipaikkaa, ei muuta kuin kamat reppuun ja menoksi. 

Päätinpä kumminkin ennen lähtöäni tarkistaa autosta öljyt, kun en ollut tarkistanut niitä pitkään aikaan, ja matkaa järvelle oli kuitenkin reilut sata kilometriä suuntaansa. Avasin konepellin ja totesin, että kyllähän tänne voisi öljyä lisätä. Autohallissa oli sen verran pimeää, etten nähnyt millään sitä reikää, johon öljyn mittatikku laitetaan, ja sohin tikulla umpimähkään. Kyllä se sinne menisi, kun tarpeeksi tökkisi! Sitten kuulin, kuinka konepellin alta irtosi jotain ja putosi moottorin sisään. Ei ole todellista.

Huusin ukkelille (joka oli autossa, kun oli tarkoitus heittää hänet matkalla töihin), että tule näyttämään kännykällä valoa. Ukkeli teki työtä käskettyä, mutta mittatikun putken päätä ei edelleenkään näkynyt. Tungin tikun kuitenkin sinne, missä arvelin putken olevan, ja tikku jäi sojottamaan hassusti vinoon, johonkin moottorin osaan tukeutuen. Oli ilmeisesti käynyt niin, että se tikkuputken yläpää oli irronnut ja pudonnut jonnekin moottorin sisään. 

Auto käynnistyi kuitenkin normaalisti, ja kun mitään ongelmia ei ensimmäisten kilometrien aikana ilmennyt, matka saattoi jatkua. Auto täytyy kai viedä taas lähiaikoina korjaamolle, kun katsastuskin on tulossa kohta. Ei kyllä yhtään huvittaisi. Kiva mennä taas korjaamolle selittelemään, että tarkistin vain öljyjä, ja sitten kävi näin.

Pysähdyin matkalla makkaraostoksille, ja seuraava pysähdys olikin sitten Iso-Melkuttimen parkkipaikka.

Parkkipaikalle ei ollut sen kummempaa opastusta, mutta ei tästä oikein voi vahingossa ohikaan ajaa.

Iso-Melkuttimen ympäri kiertää 5,3 kilometrin pituinen reitti, Iso-Melkuttimen kierto, mutta jos jättää auton tähän Tauluntien varressa olevalle pysäköintialueelle, matkan kokonaispituudeksi tulee Luontoon-sivuston mukaan 7,1 kilometriä. Lähistöllä on kaksi muutakin parkkipaikkaa: toinen on itäpään laavun ja toinen länsipään laavun läheisyydessä. Jälkimmäistä suosivat erityisesti sukeltajat.

Ensimmäiseksi vastaan tuli kaunis suolampi, jonka nimi oli (enteellisesti?!) Makkaralampi. 

Ensimmäiselle laavulle tulipaikkoineen ei ollut matkaa juuri mitään, enkä viitsinyt jäädä heti grillailemaan, joten päätin jatkaa matkaa. Laavu oli muutenkin vähän synkän oloisella paikalla metsikössä, eikä se houkutellut istuskelemaan. Iso-Melkutin näkyi laavulle, ja pian järvi olikin silmien edessä. 

Tässä näytti olevan monen suosima uimapaikka.

Polku kiertää aika lailla järven rantoja mukaillen, joten eksymisen vaaraa ei ole. Reitti on merkitty sinisin vinoneliöin.

Järven ympäristö näytti olevan myös pyöräilijöiden suosiossa, sillä ohi sujahti useampikin sähköpyöräilijä. Heillä oli sen verran paljon vauhtia, että oli parempi antaa suosiolla tilaa ja hypätä polun viereen. Melkein piti vetää herneet nenään, että onko keskellä metsääkin pakko vetää tuollaista vauhtia. Mutta sitten kun mietin itseäni pyörän selässä, niin taidan itsekin ajaa usein sellaista vauhtia, että jotain kävelijää saattaa ärsyttää. Kummasti sama asia muuttuu ihan toiseksi, kun vaihtaa näkökulmaa. 

Kuva: Retkikartta.

Iso-Melkutinta kutsutaan harrastajasukeltajien paratiisiksi kirkkaan vetensä ja hyvän näkyvyytensä ansiosta. Paikka on ilmeisesti sekä snorklaajien että laitesukeltajien suosiossa.

Vedessä oli nytkin muutama snorklaaja. 

Länsipuolen parkkipaikalta on tehty järveen vievät portaat, joten painavampienkin sukellusvarusteiden kanssa pääsee veteen varsin helposti. 

Järvi on Suomen oloissa varsin poikkeuksellinen, sillä vesi näyttää vihertävältä, paikoin turkoosilta. 

Tosin tämäkin riippuu, mistä kohtaa katsoo. Välillä järvi näyttää ihan tavalliselta järveltä (liikoja ei siis kannata odottaa).

En oikein tykkää luonnonvesissä uimisesta, mutta olin silti harkinnut, että voisin ottaa uikkarin mukaan ja pulahtaa järveen, jos tulisi oikein hiki. Uimahalut katosivat kuitenkin lopullisesti siinä vaiheessa, kun joku kertoi nähneensä järvessä iilimatoja.

Länsipään laavu oli kivalla paikalla niemen kärjessä. Laavulta tuli savua, ja lähestyin paikkaa toiveikkain mielin. Pääsisinköhän valmiille tulille? 

Ryhmä naisia istui kuitenkin makkaranpaistopaikan ympärillä niin tiiviisti, etten viitsinyt mennä siihen väliin heilumaan makkarani kanssa. Mutta onneksi hätä ei ollut tämän näköinen: olin menossa retkeilemään vielä toiseenkin paikkaan, Saaren kansanpuistoon, ja sielläkin olisi pari tulipaikkaa, joten voisin grillata makkarani siellä. Söin siis muut eväät Iso-Melkuttimella ja jätin makkarat Saaren kansanpuistoon. 

Samoojien silta.

Saaren kansanpuistoon ei ollut matkaa kuin vajaat 20 kilometriä, joten se sopi tähän retkipäivään vallan mainiosti.

Hämeen Härkätie -kylttejä nähdessäni muistin laulun, jota äiti tapasi laulaa minulle lapsena. "Tuu tuu, tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin turuntietä, hämäläisten härkätietä." Yhtäkkiä laulun sanat avautuivat ihan uudella tavalla. Härkätie onkin olemassa ihan oikeasti! Mutta mikä ihme on tupakkarulla?

Matkalla taivaalle alkoi kasaantua pilviä, ja perillä alkoi näyttää jo siltä, että saattaisin saada vettä niskaani. 


Olin ajatellut kiertää kansanpuiston luontopolun, mutta siitä ei ollutkaan opastaulussa mitään mainintaa. 

 

Valitsin siis pienen arpomisen jälkeen rantareitin. Kierretään nyt sitten rantoja oikein urakalla! 

Pian jostain alkoi kuulua vienoa laulua, ja näin hämmästyksekseni jonkinlaisen kesäteatterin tapaisen, jossa oli lauluesitys meneillään. Eläkeläisten laulukerho tai jotain?

Ensimmäinen tulipaikka oli heti reitin alkupäässä, ja valmistauduin jo kaivamaan makkarat esille. Mutta mitä näinkään laavun seinässä? Siellä komeili iso kieltokyltti, että tulenteko oli metsäpalovaaran aikana ehdottomasti kielletty. Ja metsäpalovaroitus oli voimassa, kun olin sattunut huomaamaan sen aamulla lehdestä. Eipä ollut tullut mieleen, että kansanpuistossa saattaisi olla tulenteko kielletty virallisilla tulentekopaikoillakin, mutta näin nyt kumminkin oli. Makkara jäi haaveeksi. Kaamea takaisku.

En tykännyt Saaren kansanpuistosta (tai ainakaan rantareitistä) yhtään. Reitin varrella oli minun makuuni aivan liian paljon ryteikköä, tiivistä metsää, kivikoita ja ötököitä.


Muutama kuva tuli kumminkin räpsäistyä, vaikka en muuten paljon pysähdellytkään. 

 

Minkäköhän eläimen luu mahtaa olla?
 

Lähellä olisi ollut myös Kaukolanharjun näkötorni, mutta en viitsinyt mennä katsomaan sitä ulkoapäin, kun sisälle ei enää kesäsesongin jälkeen arkena päässyt. 

Nokimakkara jäi siis odottelemaan parempia aikoja. Saa nähdä, onnistunko saamaan sitä tänä kesänä, vai meneekö makkara ensi kesälle. Mielenkiintoista, että yksi Sadhgurun kurssin aikana ikkunasta tulvinut makkaran tuoksu saa aikaan tämmöisen tapahtumaketjun. Minulla ei taida olla kovin hyviä edellytyksiä kehittyä ihmisenä, sillä kurssin tarkoitus tuskin on, että ihminen kehittää pakkomielteen saada makkaraa. Tämmöistä se henkistyminen joidenkin kohdalla on. 😆

Huomenna lähden viikoksi Savonlinnaan. Toivokaamme, että auto pelittää ja että Savonlinnasta saa makkaraa. Heippa taas tältä erää!

28 kommenttia:

  1. Voi hitsi sä kävit Melkuttimella! Kaikki tuntuu käyneen siellä tänä kesänä... paitsi minä! Mäkin haluisin... Toinen on Pääjärvi ja sen retkeilyreitit. Se on jossain siellä Melkuttimen lähellä.

    Mut hyi yök, iilimatoja... Meidän lähellä on yksi lampi, missä porukka käy paljon kesällä uimassa ja sanovat siellä olevan usein tosi lämmintä vettä. Itse en aio sinne mennä (vaikka lämpimistä vesistä aina haaveilenkin), koska näin siellä yläasteaikana (!!!) bilsantunnilla iilimadon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...niin ja toivottavasti pääset vielä makkaranpaistoon!

      Poista
    2. Juu niin kävin. :-) En tiennytkään, että Melkutin on niin tunnettu paikka. Itse kuulin siitä ekan kerran vasta viime viikolla. Pääjärvestäkin kuulin nyt ensimmäisen kerran, ja kävin googlettamassa, että missä se on. Sehän on tosi lähellä Melkutinta! Suomi on kyllä täynnä mielenkiintoisia paikkoja!

      Mä sain iilimadoista tarpeekseni myös nuorena, kun käytiin pesemässä mattoja Kymijoen rannassa. Se ranta oli ihan täynnä iilimatoja. Hyi helkkari!

      Eiköhän sitä nyt jostain yksi nuotio vielä tämän kesän aikana löydy. :-D

      Poista
  2. Tota "tupakka" laulua laulelin lapsille kun ne oli pieniä :D mistähän mä olen kuullut sen ? , ehkä ala-asteen laulutunneilta.
    Mahtavat suomi järvimaisemat <3
    Toivottavasti saat makkaraa Savonlinnassa, rupesin tässä miettiin että missä grillais makkaraa?!
    Kivaa Savonlinnaviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa sun äiti on laulanut sitä sinulle? Tai en kyllä yhtään tiedä, miten vanha tuo laulu mahtaa olla. Ja kun googletin, Wikipedia väitti, että se on oikeastaan suomalainen kansanruno.

      Maisemissa ei ollut valittamista. <3

      No pirulainen, tuliko sullekin nyt makkaran himo. ;-D Toivottavasti löydät paikan grillata, jos iskee oikein kova tuska. :-)

      Kiitos, Ulrika. Kivaa viikonlopun jatkoa sinulle!

      Poista
    2. Joo, ei meidän äiti meile laulellu :/
      Mä kun laulelin lapsille niin naureskelin mielessä että laulaako joku muu lapsille tupakka laulua, no, sun äiti :-D
      Ahaa, se on runo eikä kehtolaulu :)

      Poista
    3. Muistelinkin, että olisit maininnut joskus jotain tuohon suuntaan. :-(

      Hih, no nyt on ainakin todistettavasti kaksi ihmistä, jolle tupakkalaulu on tuttu. :-D Varmaan nykypäivänä kiellettäisiin tuommoinenkin... ettei vaan lapset saa huonoja vaikutteita laulusta!

      Poista
  3. Voihan makkara! Vaikka en syökään lihaa niin joskus kuitenkin tulee mieleen makkara, ja ihan jo näin silmieni edessä nokimakkarat😏Hienolta näyttää tuo Melkutinjärven alue, en ole paikasta ennen kuullut. Mutta iilimadot, huiiiii.Ei tosiaankaan houkuttele uimaan.
    Hienoa ettå jaksat seurata gurun opetuksia, mun olisi vaikeaa pysyä paikollani puoitoista tuntia.
    Hyvää Savonlinnan reissua Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makkara on kyllä sellainen herkku, että se säilyy mielessä ikuisesti. :-D Varsinkin jos se on pudonnut monta kertaa nuotioon. :-) Mun ennätys taitaa olla neljä makkaraa kerralla. Enää en sellaiseen suoritukseen pystyisi - onneksi!

      Melkutin oli mullekin ihan uusi tuttavuus. Miten paljon Suomessa onkaan paikkoja, joista ei ole koskaan kuullut mitään! Iilimadot on minustakin todella ällöttäviä. Huonekasvien ötökät eivät ole mitään niihin verrattuna. ;-D

      Sama juttu mulla, että on tosi vaikea olla puolitoista tuntia paikallaan. Erityisesti inhoan noita lopun hengitys- ym. harjoituksia, vaikka ne kai olisivat kaikkein tärkein osio kurssia. Mä vaan mielelläni kuuntelisin enkä tekis itte mitään. ;-D

      Kiitos, Jael! Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle ja Bambille. <3

      Poista
  4. Hieno reissu! Tulipa nokimakkaran maku suuhun!! Toivottavasti viela onnistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pidit reissusta! Ei ole nokimakkaran voittanutta. :-)

      Poista
  5. Mullekin on tupakkarullat tutut lapsuudesta, olen siis Kymenlaaksosta mutta äiti on Hämeestä ��
    Jäi nyt kaivertamaan tuo kallo, olisikohan hirven kallo? ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tupakkarulla on tuttu sinullekin! Meillä ei ole (tietääkseni) mitään yhteyksiä Hämeeseen; äiti on Kymenlaaksosta ja iskä Pohjois-Karjalasta.

      Minäkin mieluusti tietäisin tuon luun alkuperän. Yritin miettiä anatomisesti, että mistä kohtaa luu saattaisi olla, ja siitä miettiä, mille eläimelle se sopisi. Ensin ajattelin, että olisiko reisiluu, mutta tuo keskellä oleva syvennys ei oikein sovi reisiluuhun... Kaikenlaista sitä pitää miettiäkin. :-)

      Poista
  6. Olen joskus kuullut selityksen, että se tupakkarulla tarkoittaisi kapaloitua lasta. Kääritty kankaaseen kuin tupakkaa kääritään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen selitys, ja saattaisi pitää myös paikkansa. Selkeästihän nuo laulun sanat muuten viittaavat ihmiseen eivätkä tupakkaan... Kiitos tuhannesti selityksestä! <3 Mukavaa päivän jatkoa!

      Poista
  7. Taidanpa lähteä kävelemään tuota Hämeentietä tai itse asiassa sen yli, kun menen käymään kaupassa toivoen että siellä ei ole paljoa väkeä näin sunnuntai-iltapäivänä. Makkaraa tekisi mieli ostaa tämän sinun postauksen jälkeen, mutta sen paistaminen on vielä hankalampaa kun sinun retkellä. :) Matka kauppaan kulkee melkein koko ajan ihan jalkakäytävää, tosin voin koukata muinaispuiston kautta.

    Mukavaa matkaa ja laita sieltäkin postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta sinulle ja myös muille!

      Toivottavasti kauppareissusi oli antoisa ja rauhallinen. Minäkin kävin eilen tullessa Imatran Prismassa kaupassa, ja siellä oli minusta yllättävänkin paljon porukkaa, vaikka oli sunnuntai-iltapäivä.

      Voisihan sitä makkaraa paistaa vaikka pannulla, mutta ei se ole yhtään sama asia kuin nokimakkara. Kerran Lapissa jouduin turvautumaan pannuvaihtoehtoon, kun en osannut käyttää majoituspaikan takkaa. No menihän se pannumakkarakin, kun ei muuta ollut...

      Kiitos, Helena! Katsotaan nyt, ehdinkö kirjoitella tällä viikolla.

      Poista
  8. No voi kurja, ettet tykännyt Saaren kansanpuistosta. Kuuluu niihin naapurikunnan lähipaikkoihin, joihin itse lähden kuleksimaan, kun kaikki ahistaa. Mutta toki jos tulisik kauempaa, odottaisin ja varmaan haluaisin kokea enemmän. Nyt riittää ihan se, että voin vaan olla hiljaa ja kuleksia siellä järven rannalla. (Sulla on siellä meri näköetäisyydellä joka päivä, joten ymmärrän, ettei välttämättä järvimaisema ole niinkään hohdokas). Enkä itsekään sitä Saaren luontopolkua pidä kummoisena. Metsää on tässä ihan kotinurkallakin.

    Iso-Melkuttimen kiersin itsekin tänä kesänä ekan kerran, vaikka niin lähellä on sekin. Olihan se vesi tosiaan kirkasta ja lenkki kivaa vaihtelua jokapäiväiseen kävelyyn, muttei se niiiiin ihmeellinen ollut kuin hehkutusten perusteella oletin.

    Jos ikinä milloinkaan palaan tänne blogistaniaan, laitan kuvaa Kaukolanharjulta. Maisema on edelleen kuin Albert Edelfeltin maalauksesta. Kaunis siis. Puut toki parissa sadassa vuodessa kasvaneet :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko nyt vielä palata makkaran merkeissä :). Olen samaa mieltä siitä, että silloin kun paistetun makkaran himo iskee, sitä olisi tosiaan parasta saada pikimmiten :).
      Mutta olen siellä Saaressa (samoin kuin Torronsuon tulentekopaikalla ja muillakin lähilaavuilla) nähnyt niin holtittomia grillailijoita, että se on ihan saletti, että kohta ei olisi metsää Saaressa sen enempää kuin puita suollakaan, jos nämä tyypit päästettäisiin metsäpalovaroituksen aikana tulia tekemään. Etenkään tuulisella kelillä, kun kytemään jätetyt hiillokset leijailee taivaan tuuliin. Eli sikäli kyllä se selkeä kielto on välttämätön (joskaan en usko, että sitä kaikki siltikään noudattaa).

      Poista
    2. Saattaa olla, että mulla oli (lukemani perusteella) vähän liian suuret ennakko-odotukset Saaresta. Sama juttu meinasi käydä Iso-Melkuttimen kanssa, sillä odotin lukemani perusteella melkein jotain elämää suurempaa. Ihmisten kokemukset on niin kovin erilaisia, että ennakkokäsityksen muodostaminen on joskus vähän hankalaa. Ja aika paljon riippuu juuri mielentilastakin. Joskus kaipaa enemmän nähtävää ja koettavaa, ja joskus riittää ihan vain pelkkä rauhallinen metsäympäristö. Mutta minä taidan olla muutenkin sellainen, että kaipaisin reissuillani jotain virikkeitä, jotain nähtävää ja innostavaa. Eikä sen tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä, vaan pienetkin jutut riittävät. Tuntuu että tulee tehtyä turha reissu, jos reissulla ei näe tai koe mitään uutta. Eli tarkoitan varmaan juuri samaa mitä sinäkin sanoit, että kun lähtee kauemmas, odotuksetkin ovat suuremmat.

      Nuo kuvaamasi grillailijat kuulostavat kyllä tosi pelottavilta. En ajatellut asiaa tuolta kantilta ollenkaan. Tulentekokielto on siis varmasti enemmän kuin paikallaan metsäpalovaaran aikana. Nyt makkaranhimoni on jo vähän laantunut, mutta eiköhän se palaa taas, jos pääsen jonnekin nuotion läheisyyteen. Kannattaa ehkä kumminkin ostaa ensin uusi makkarapaketti, sillä edellinen unohtui autoon ja on ollut siellä jo aika monta päivää. :-D

      Olen kovasti ikävöinyt sinun blogikirjoituksiasi. Eli jos saisin esittää vienon toiveen, niin toivoisin, että saisimme kuulla sinusta taas pian. <3 Ja toki se Kaukolanharjun kuvakin olisi ihana nähdä.

      Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. <3

      Poista
    3. Kiitos Satu pitkästä vastauksesta ja kivasta lopputoiveesta <3. Olen ihan hengissä ja tällä hetkellä paremmassa kuosissa kuin ennen lomaa, jolloin olin niin stresaantunut, että alkoi jo fysiikkakin pettää.

      Blogiin olen yrittänyt kirjoittaa tekstiä heinäkuun alussa, mutta jättänyt sen sikseen, enkä ole koko blogistaniaan sen koommin juurikaan vilkaissut ennenkuin eilen, kun yritin jatkaa aloittamaani jonninjoutavaa löpinää. Saa nähdä jääkö nytkin kesken vai saanko jotain valmista aikaiseksi. En tiedä sitten, kumpi olisi parempi, koska se valmis teksti tulisi joka tapauksessa olemaan pitkä kuin nälkävuosi, mutta ilman mitään järkevää sisältöä. Silti haluaisin ainakin ne kuvat talteen, joten yritän.

      Kiitos kun kysyit ja kaikkea hyvää sinne (myös sitä makkaraa :D) <3

      Poista
    4. Ihana kuulla, että kaikki on hyvin ja että stressikin on hellittänyt otettaan. <3

      Älä ota paineita bloggaamisesta, vaikka minä ja varmasti moni muu ilahduttaisiinkin kovasti uudesta postauksesta. :-) Joskus blogitauko tekee pelkästään hyvää, vaikka toisaalta saattaa käydä niinkin (kuten itselleni, jos tulee pidempi blogitauko), että blogin pariin on entistä vaikeampi palata, kun rima kai jotenkin nousee.

      Sinun kirjoituksesi eivät ole koskaan mitään jonninjoutavaa löpinää, vaan niissä on aina niin paljon ajatusta mukana, että sellainen on täällä blogistaniassa harvinaista. <3

      Kiitos, Annukka. :-) Käytiin tänään äiteen kanssa heidän entisellä kotipaikkakunnalla katselemassa kantarelleja ja mustikoita. Kantarelleja tuli jonkinmoinen saalis, mutta mustikat oli käynyt joku muu jo keräämässä. Mukava päivä kumminkin. Kivaa viikon jatkoa!

      Poista
  9. Mä uskon, että kurssi ei ole mennyt ollenkaan hukkaan. Makkaraa jäljittäessäsi pääsit näkemään ja kokemaan jotain sellaista, joka ei muuten olisi tullut mieleen.

    Mutta sitä hengitysharjoitusta mä en ymmärrä. Siinähän alkaa hyperventiloida, kun hengittää mahdollisimman kiivaasti. Vai onko se tarkoituskin? Ehkä sillä tavoin voi saavuttaa jonkin kirkkaamman tietoisuuden tason?

    Ihanaa viikkoa makkaralla tai ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Yksi asia johti toiseen, ja nyt olen taas monta kokemusta viisaampi. :-)

      En ymmärrä, mikä tarkoitus hengitysharjoituksella oli. Jos sillä saavuttaa jonkin kirkkaamman tietoisuuden tason, niin enpä taida olla kiinnostunut sellaisen tietoisuuden tavoittelemisesta. Sen verran tukalaksi oloni jo muuttui.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  10. Minua alkoi kiinnostamaan tuo kirkas järvi. Suomessa ei ole juurikaan mitään snorkailukohteita, viime vuosina olisi kyllä ollut snorklailulämpöisiä vesiä. Joskus voisin käydä varmistamassa, että suomalaisissa vesissä ei ole mitään nähtävää ;)

    Kivaa Savonlinnan reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni Iso-Melkuttimellakaan ei ole mitään erityisen ihmeellistä nähtävää, ja muistelen lukeneeni, että sukeltajat ovat jopa itse vieneet järven pohjaan pääkallon ja jotain muuta sälää, jotta siellä olisi edes jotain nähtävää. :-D Mutta voisihan Iso-Melkuttimella snorklaaminen olla muuten ihan kiva kokemus, varsinkin jos sukelluspaikat ovat Suomessa vähissä.

      Kiitos. Mukavaa viikon jatkoa siulle!:-)

      Poista
  11. Voihan Sadhguru, onkohan mennyt videot sekaisin ja oletkin saanut Inner Engineering -kurrsin sijasta Good Sleeping -materiaalit :D Kuulostaa kyllä aika painajaismaiselta erityisesti kun on tuo kuukauden aikarajoitus plus ne muut aiemmin mainitsemasi tiukat säännöt. Voisi alkaa minunkin tehdä mieli makkaraa… :D :D

    Tosin tuo sinun makkaran saaminenkin kuulostaa aika työläältä autoon tippuvine tavaroineen. :D Mutta onneksi ei ilmeisesti tapahtunut mitään peruuttamatonta.

    En ollutkaan aiemmin kuullut Iso-Melkuttimesta, näyttää tosi upealta paikalta! Ja kieltämättä tuo järvivesi näyttää todella kirkkaalta ja turkoosiin vivahtavalta. Mut joo, ei ole luonnonvedet minuakaan varten. Olen vuosien saatossa onnistunut kehittämään kunnon kauhun niitä kohtaan eikä näköhavainnot iilimadoista varsinaisesti rauhoittaisi mieltäni :P

    Mutta oh noes, jäi loppuhuipentuma eli se makkara saamatta! Järkyttävä takaisku tosiaan, toivottavasti Savonlinnassa ollaan armollisempia. Mukavaa reissua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D En panisi Good Sleeping -materiaaleja ollenkaan pahakseni. :-) Tässä on vielä muistaakseni syyskuun seitsemänteen (tai niitä main) asti aikaa valaistua ja seestyä, joten pitää vissiin ottaa ensi viikolla kunnon loppukiri. Rupeaa käymään jo työstä. :-D

      Auto on pelannutkin ihan hyvin, vaikka jokin osa selkeästi puuttuukin konepellin alta. Harmittaa vähän, kun olisin voinut katsastuttaa auton samalla täällä Savonlinnassa, kun katsastus olisi täällä 35 euroa halvempi kuin pääkaupunkiseudulla. (Tiedän asian siitä, että kävin katsastuttamassa vanhempieni auton.) Mutta ensin pitäisi korjauttaa se puuttuva osa, vai menisköhän läpi jokin selitys tyyliin "ai en mä vaan ole mitään huomannut".

      Mulla on sama juttu luonnonvesien kanssa. Voin kastautua tosi pikaisesti, jos pohja on näkyvissä, eikä iilimadoista tms. ole vaaraa, mutta uiminen ei tulisi kuuloonkaan. Menen ihan paniikkiin, jos jokin heinä takertuu jalkaan, ja ajatuskin siitä, mitä järven pohjassa mahtaa olla, kauhistuttaa.

      Kyllä se elämä on tosiaan joskus armotonta, kun makkarakin jää haaveeksi. ;-D Onneksi himo on nyt hieman jo laantunut (en siis ole saanut makkaraa vieläkään). Kiitos, Elegia, ja mukavaa loppuviikkoa sinulle! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3