Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Ääslinna

Savonlinnan reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kerkesin viettämään vanhempien kanssa kivasti aikaa, vaikka jälkeenpäin tuntuukin aina siltä, että asioita jäi tekemättä. 

Talviturkki lensi järveen 23. elokuuta, eli kerkesin sentään heittämään talviturkin ennen jäiden tuloa. 😆 Mistään uimisesta ei voi puhua, mutta tulipahan edes kastauduttua. Onneksi uimapaikka on ihan lähellä vanhempieni kotia, ja äiti oli laittanut saunan valmiiksi lämpenemään.

Vanhempien nykyinen lähiranta.
 

Vanhempieni edellisessä talossa oli uimaranta omasta takaa, ja kun järveen pääsi suoraan rantasaunasta, järvessä tuli piipahdettua joskus jo hyvinkin aikaisin kesällä/keväällä. Vanhemmilla tuli vierailtua ennen muutenkin useammin, kun heillä oli niin paljon tilaa. Varsinaisen asuintalon vieressä oli toinen rakennus, jossa oli iskän (entinen) puuverstas, autotalli, varastotilaa sekä rakennuksen toisessa päässä "yksiö" eli kaksi makuuhuonetta ja vessa. Siellä yksiössä minäkin aina vanhemmillani käydessä majailin. Oma rauha oli niin taattu ja hiljaisuus niin syvä, että jokainen rapsahdus ulkoa kuului varmasti. Vasta ihan viime vuosina opin nauttimaan hiljaisuudesta ja olemaan panikoimatta jokaisen yöllä kuuluneen äänen takia. Paikan upeaa luontoa ja eläimiä on ollut muutaman kerran ikävä, mutta ikävä on kaikonnut hyvin äkkiä, kun olen muistanut, kuinka hankalaksi vanhempien elämä oli isossa talossa ja isolla tontilla viime vuosina muuttunut.

Kaivoin arkistoista muutaman kuvan viime kesältä:

Sama(?) västäräkki palasi joka kevät laiturille.

Sopii arvata, mitä tässä kuvassa tapahtuu. Rumpujen pärinää... ja vastaus alla.
 

No kuvassa avataan tietenkin skumppapulloa, joka oli päässyt syväjäätymään pakastimessa kokonaiset kolme kertaa. Skumppa oli siis ollut tarkoitus juoda jo aiemmin, joten se oli laitettu pakastimeen pikajäähdytykseen, mutta pullo olikin unohtunut sinne ja löytynyt joskus seuraavana päivänä. Ihmettelen vain, miten on mahdollista, että skumppapullo on unohtunut pakastimeen – kokonaiset kolme kertaa! Pukeutumiseni ihmetyttää myös hieman: mikä on tämä supertrendikäs kylpytakki-pitkät housut-"Crocksit"-lippalakki -yhdistelmä?

Yksi toimitettavista asioista viime viikolla oli käydä äidin kanssa heidän entisellä asuinpaikallaan katsastamassa yksi kantarelliapaja sekä mustikkapaikka ja käydä tapaamassa vanhempien entisiä naapureita. Kanterelleja saimme ihan mukavasti, mutta mustikat oli poimittu jo isolla haravalla, eli ulkomaiset marjanpoimijat olivat ehtineet ensin. Meinasin ensin ostaa mustikat Savonlinnasta mukaani, mutta sitten päätin olla ostamatta mustikoita lainkaan. Meillä menee niitä kuitenkin niin vähän, että niitä saa ostettua tarpeen mukaan kaupan pakastealtaastakin. 

Kuulimme, että vanhempien entisen talon uudet omistajat olivat bonganneet pihalla poikkeuksellisen suuria eläimen jälkiä ja asentaneet rantaan riistakameran. Kamera oli paljastanut, että pihalla liikuskeli karhu! Aika hurjaa.

Meidän karhu on onneksi varsin lempeä tapaus. ❤🐻 Nalle sai viettää kokonaisen viikon parhaan kaverinsa Enskan kanssa. 😊

Viikon ohjelmaan kuului myös muun muassa vanhempien auton katsastuksessa käyttäminen, mikä jännitti hieman etukäteen. Vanhemmille tuli äkillinen auton tarve viime vuoden kesän lopulla, kun heidän autonsa pohja oli ruostunut ihmeellisesti vuodessa puhki. Auton ostaminen ei ollutkaan mikään helppo nakki, kun kaikkia kriteerejä täyttävää autoa ei meinannut millään löytyä, ja iskäkin muutti mielensä tuon tuosta. Lopulta löysin yhden potentiaalisen ehdokkaan täältä Helsingistä, ja vanhemmat tulivat junalla Itä-Suomesta katsomaan autoa. Keskikaupungilla kellaritiloissa sijainnut autoliike ei herättänyt luottamusta, ja automyyjä herätti sitä vielä vähemmän. Auto vaikutti kuitenkin semmoiselta kuin oli luvattu, ja vaikka vaistoni sanoi, että auto pitäisi jättää ostamatta, vaihtoehtoja ei juuri ollut, ja teimme kaupat. 

Muistan, kun ajoin vanhemmat kotiin Itä-Suomeen kaameassa kaatosateessa ja olin varma siitä, että olimme ostaneet jonkin pommin, jonka hajoaminen olisi vain ajan kysymys. Kaiken lisäksi olin itse lähdössä Kolumbiaan, enkä olisi Suomessa selvittelemässä mahdollisia ongelmia, vaan ongelmat jäisivät jonkun toisen harteille. Pääsimme kuitenkin ongelmitta perille, ja ahdistuskin helpotti huomattavasti seuraavana päivänä, kun automyyjä soitteli perään ja varmisti, että olimme päässeet hyvin perille ja että auto miellytti. Ehkä mies ei ollutkaan mikään huijari? 

Nyt käytin siis samaisen auton vuoden käytön jälkeen ensimmäisessä katsastuksessa, ja riemu oli rajaton, kun auto meni heittämällä läpi. Tai no, ei ihan heittämällä, sillä rekisterikilven toinen valo oli palanut, mutta siitä ei tullut edes korjauskehotusta. Taisi tulla tehtyä kumminkin ihan hyvä ostos?

Siskon perhe asuu kivenheiton päässä vanhemmista, ja kerkesin viettämään hieman aikaa siskon kanssakin. Yhtenä iltana kävimme kakuttelemassa siskon ja tämän nuoremman tyttären kanssa Seurahuoneen Aulassa.

Osui ja upposi.

Siskon perheeseen kuuluu myös koiruli, jonka edesottamuksia on hauska seurailla. Pörre-otus on kyllä kertakaikkisen rakastettava tapaus, ja jänisten pyydystämisleikki taitaa olla hänen mielestään parasta mahdollista ajanvietettä. (Innostuin vähän kuvailemaan...)

Leiki mun kanssa!
Hee, koppi!
Tää jänis saa nyt kyytiä...
Mullon jänis, mutta mistäs saatais sulle?
Heitä taas!

Ukkelikin saapui Savonlinnaan torstaina junalla. 

Sieltä se ukkelin kiskobussi tulee!

Kiskobussista astui ulos vain kourallinen ihmisiä, ja kaikilla taisi olla maski naamalla (yhdellä visiirikin). Ukkelikin käyttää maskia erittäin tunnollisesti julkisissa liikennevälineissä, mutta en tiedä, miten itse mahtaisin toimia, jos liikkuisin julkisilla. Toistaiseksi olen vain kokeillut yhtä maskia ja ahdistunut jo sen vajaan minuutin mittaisen kokeilusession aikana. Taidankin kuulua valitettavasti niihin jästipäihin, jotka eivät suostu laittamaan maskia naamalleen, ennen kuin maskin käyttämisestä tehdään pakollista. Ahdistun jotenkin ihan hirveästi siitä, jos minusta tuntuu, että en pysty hengittämään kunnolla. 

Savonlinnassa ei ole ollut yhtään koronatapausta sitten toukokuun, joten siinä mielessä kaupungissa saattoi liikkua turvallisin mielin. Savonlinnan koronattomuus tuntuu suorastaan ihmeeltä, kun ajattelee, miten paljon kaupungissa on liikkunut kesällä matkalaisia. Mutta hyvä niin! 

Käsityötaidetta Savonlinnan kiskobussiaseman alikulkutunnelissa.


Ilmat olivat huikean kauniit lähes koko viikon, ja ukkelin tultua kaupunkiin meille tulikin tavaksi treffata Waahdon terassilla sen jälkeen, kun ukkelin työpäivä oli täysi. Perinteisiä Savonlinna-kuvia ei tullut oikein otettua, kun kuvaajaa laiskotti. Olavinlinnaa piti toki käydä kuvaamassa, vaikka aurinko oli jo painumassa mailleen.

Päivitetäänpä samalla myös pitkästä aikaa ukkelin kännykän lukemattomien sähköpostien tilanne. Viimeksi kun tarkistimme tilanteen, sähköpostien määrä lähenteli muistaakseni kolmeakymmentätuhatta. 

Nyt sähköposteja näyttää olevan jo melkein 50 000.

Äiteen kanssa lörtsyillä torikahvilassa.


Olemme ukkelin kanssa aivan hullaantuneita tähän paikalliseen jyväleipään, jonka päällä on suolahiutaleita. Leipää piti ostaa kolme pakettia kotiin pakastimeen, kun tätä saa käsittääkseni vain Savonlinnasta. 

Viikko oli kiva, vaikka tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen on niin syvältä kuin olla ja voi. Vannoinkin ukkelille, kun pääsimme sunnuntai-iltana kotiin, että en matkusta ikinä enää mihinkään. Toisaalta helpommallakin pääsisi, jos ei kuljettelisi mukanaan niin hirveää määrää tavaraa kuin minulla on tapana. Onneksi olen sentään luopunut kotitreenaamisesta, niin ei tarvitse enää roudata mukana levypainoja, kahvakuulia jne. Voi luoja sentään, miten hullu olen joskus ollut.

En tiedä, olenko kyllästynyt matkustamiseen noin yleisesti, vai onko koronan aiheuttama pakollinen pysähdys jotenkin laiskistanut minut, mutta en voi ymmärtää, miten olen joskus pystynyt elämään sellaista matkalaukkuelämää kuin viime vuodet – ja jopa vielä nauttinut siitä. Muistan yhdenkin kerran, kun palasin Kolumbiasta tai Boliviasta, jatkoin muutaman päivän päästä Intiaan, palasin sieltä Suomeen, ja sitten lähdin taas takaisin Etelä-Amerikkaan. Olen kai nyt jotenkin taantunut ja kiitän onneani, kun saan olla ihan vain tässä.

32 kommenttia:

  1. Kivakta kuulostaa reissunne Savonlinnassa, ja hyvä.syy käydä kun perhwttäsi asuu aiellä Varmaankin mukavaa vanhemmillesi kun siskosi perhe asuu ihan lähellä. Ihana tuo hauveli ❤En ole koskaam käynyt Savonlinnassa, mutta olisi kiva nähdä sekin. Jestas mikä määrä sähköposteja miehesi puhelimessa, tuostahan tulee jo ahdistus. Mukavaa syyskuuta Satu 🍂🍁❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten Savonlinnassa tulisi tuskin käytyäkään (ainakaan näin usein :-D), jos siellä ei olisi perhettä, vaikka kiva kesäkaupunki onkin. Sehän valittiin tänä kesänä jopa Suomen parhaaksi kesäkaupungiksi.

      Hauveli on kyllä ihana. <3 Vielä on nuoren pojan kujeet mielessä (täyttää marraskuussa kaksi), vaikka paljon on rauhoittunutkin jo ihan pentuajoista.

      Alkuun ihmettelin, miksi ukkeli ei voi siivota pois lukemattomia sähköpostejaan, mutta olisihan siinä varmasti aikamoinen homma.

      Mukavaa syyskuuta sinullekin, Jael! <3 Kivat syksyiset emojjit olit löytänyt.

      Poista
  2. Järvi-Suomi ♥
    Aivan mieletön kuva silkkiuikusta poikasineen, wau!!

    Allekirjoitan tuon paikalleen pysähtymisen nyt koronan jälkeen. Havaittavissa samaa. En kuunaan myönnä, että johtuisi iästä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla vanhempien entisessä asuinpaikassa tuli tutustuttua vesilintujen elämään ihan uudella tavalla. Monesti, kun olin lämmittämässä saunaa, linnut tulivat poikasineen ihan vesirajaan, ja siinä poikaset sitten ottivat hurjia syöksyjä, kun pyydystivät ruokaa. Ihanaa katseltavaa. :-)

      Hih, minäkään en myönnä, että pysähdys (tai mikään muukaan) johtuisi iästä. Kyllä se on tämä korona, joka on syynä kaikkeen. ;-D

      Mukavaa loppuviikkoa! <3

      Poista
  3. Kuulostaa kivalta reissulta. Minäkin olen vaan ajellut Savonlinnan läpi, mutta en sen paremmin koskaan tutustunut kaupunkiin.

    Voi mikä ihana koiraotus pupunsa kimpussa! Ja ihanalta näyttää myös tuo jälkkäri. Kauniskin tuo annos.

    Mut tuollaisesta s-postimäärästä mä kyllä jo ahdistuisin... Mun työviestimessä jos on 4 lukematonta viestiä, meinaa jo iskeä hepuli. Puhumattakaan kun näen työkaverin ruudulla etusivun, jossa komeilee ehkä "39 lukematonta viestiä"... Aaaarghhhh!

    Mut onneksi teille ei tullut pahempaa ahdistusta autokaupoista. Joskus näkee niitä oudon näköisiä automyyntipaikkoja, jotka ei tosiaan herätä kauheesti luottamusta. Mut jos ei oo ison ketjun tukea, vaan toimii yksityisenä, niin ei tietty oo samoja edellytyksiä esim. hienoihin myyntihalleihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiraotus on kyllä vienyt sydämeni. Harmi vaan, kun otus on niin kaukana, että sitä näkee niin harvoin. Koiruus tunnistaa sanan “jänis" ja tietää siitä, että kohta on kivaa tiedossa. :-)

      Kakkuannos oli positiivinen yllätys, vaikka ukkeli söi samaisen annoksen jo kevättalvella Savonlinnassa käydessämme. Söin itse silloin salaatin, enkä muistanut kakkua ollenkaan.

      Mä en tiedä, miten hajalla itse olisin, jos olisi tuommonen määrä lukemattomia sähköposteja. :-D Ukkeli sen sijaan handlaa homman tyynesti, eikä asiassa ole hänen mielestään mitään ihmeellistä. Mulla oli tapana aiemmin seurata säännöllisemmin ukkelin s-postiviestimäärän kasvua, mutta sitten homma unohtui moneksi vuodeksi, ja nyt määrässä olikin tapahtunut melkoinen kasvupyrähdys.

      Onneksi oli tosiaan onnea matkassa autokaupoilla. Autoliike on kyllä niin epäilyttävä, että teki mieli kääntyä takaisin heti liikkeen nähtyäni. On muutenkin kamalaa olla ostamassa autoa, kun ei ymmärrä autoasioista yhtään mitään.

      Poista
  4. Kivalta näyttää tuo nykyinen lähiranta, vaikka kyllähän tuo edellinen on idyllisempi. Mutta on se melkoinen työmaa, jos on isot tilat. Tyylikästä mökkimuotia, ihan passelit kledjut jäätyneen skumpan siemailuun :D

    Ihastuttava hauva, rapsutusviettini aktivoitui oitis <3 Minunkin siskollani on koira ja meistä tuli parhaat kaverit, mikä on sinänsä ihme sillä koira on tosi arka. Mutta jostain syystä se bondas kanssani heti, mistä olen tietysti äärimmäisen ylpeä.

    Suomessa ei vissiin maskin käyttämistä voi tehdä pakolliseksi, koska perustuslaki sen estää. Pitäisi tehdä lakimuutoksia. Täällä on maskipakko tietyissä paikoissa ja itse käytän kiltisti siellä, missä pitää mutta en muuten. Äkkiä siihen rättiin tottuu, tosin helteillä se hiosti tosi paljon mutta nyt kun ei ole niin kuuma, niin sen käyttäminen on siedettävää. Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, että ylipäätään muistaa ottaa sen rätin mukaan ulos mennessä. Monta kertaa olen päässyt ovesta ulos ja sitten muista, että se saamarin naamari unohtui. :D

    Savonlinna on kyllä kaunis ja idyllinen kaupunki ainakin kesällä. Olen siellä kerran käynyt joskus sata vuotta sitten. Olavinlinna näyttää tutulta edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellinen ranta oli tosiaan idyllisempi, ja saattoi olla myös satavarma siitä, että kukaan muu ei tule rannalle. Tai jos olisi tullut, niin silloin olisi voinut jo kaivaa pyssyn esiin. Ellei sitten tulija olisi ollut karhu...

      Tuossa avausvaiheessa skumppa oli jo sulatettu, ja ideana pussin sisällä avaamisessa oli muistaakseni se, että jos pullo räjähtäisi, lasinsirpaleet eivät lentäisi mihinkään. No, voin kertoa, että räjähtämisestä ei ollut pelkoa. :-D Hyvä jos juomassa oli enää kupliakaan.

      Voin sanoa melko varmasti, että Pörre ottaisi rapsutuksesi mieluusti vastaan. :-) Ja onpas kiva, että löysit yhteyden arkaan koiraan. <3 Minäkin tulen yleensä tosi hyvin toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa, enkä ole koskaan osannut pelätä koiria. Ukkeli taas on ihan päinvastainen tapaus, sillä hän ei koe oloaan eläinten seurassa mitenkään kotoisaksi.

      Ai niin, se perustuslaki taas. Toisaalta olen ymmärtänyt, että paikallisesti on mahdollista tehdä maskeista pakollisiakin. Niin on tehty ainakin Turun AMK:ssa. Voisin itse harkita maskin käyttöä kaupassa, mutta toistaiseksi sekin on vain harkinnan asteella. Jos liikkuisin julkisilla, niin ehkä kumminkin käyttäisin maskia, vaikka maskin käyttäminen onkin vain suositus. Jos maski ei olisi niin ahdistava ja jos ihmiset eivät suhtautuisi siihen niin kammoksuen, saattaisin käyttää maskia laajemminkin, kun saisi kerrankin peittää tämän lärvin ihan luvan kanssa. :-D

      En muista, olenko kertonut, mutta olin nuorena laivarippikoulussa, jolloin seilailimme viikon Saimaalla. Savonlinna oli yksi pysähdyspaikoista, ja se taitaa olla ensimmäinen muistoni Savonlinnasta. Eli siitäkin on noin sata vuotta. :-)

      Poista
  5. Muutama vuosi sitten olin risteilyllä Puolalaisen kaverin kanssa, ainut mistä hän puhuu on kun oltiin Hesas torilla munkki kahvilla, se oli hänelle elämys.Täälä meilä ei ole torikahviloita samaan malliin kun Suomessa :)
    Ihanat leivät kaupassa, kelpais kyllä mullekkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs ole aiemmin ajatellutkaan asiaa, mutta torikahvilat taitavat tosiaan olla suomalainen erikoisuus. Ja entäs munkki tai varsinkin lörtsy sitten. :-)

      Tuo leipä on kyllä ihan sikahyvää. Pahus vaan, kun nyt taisi jo iskeä kyllästyminen. Pakastettu leipä ei ole vaan sama asia kuin tuore.

      Poista
  6. Savonlinnassa kayty varmaan n. 25 vuotta sitten. Kesalla oopperajuhlien aikaan, oli vilkasa. Nyt varmaan hyvin hiljainen. Eiko sielta ole jotain koulujakin lopettanut?
    Huvittavia tai ehka surkuhupaisia nuo Suomen lait kun niita ei voi juuri millaan muuttaa "ketterästi". Kaikki hyvat toimet kuten maskin kaytto ja koronatestit maahantulijoille kuivuvat heti kokoon siita syysta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oopperajuhlien aikaan Savonlinnassa onkin tosi vilkasta. Tänä kesänä oopperajuhlat oli peruttu, mutta ymmärtääkseni kaupungissa oli tosi paljon muita matkalaisia, joten matkailukesä oli pelastettu, eikä persnettoa tullut. Omasta mielestäni oopperajuhlat ovat muutenkin sellainen juttu, joka houkuttelee vain tietynlaista väkeä. Tällainen tavallinen turisti, jota ooppera ei kiinnosta pätkääkään, suorastaan karttelee Savonlinnaa oopperajuhlien aikaan.

      Pari vuotta sitten tosiaan opettajankoulutus ja samalla koko yliopistokoulutus lakkautettiin Savonlinnasta ja siirrettiin Joensuuhun. Väkeä katosi kaupungista siis aikamoisesti. (Lisää aiheesta voi lukea esim. täältä.)

      Suomen lainsäädäntö on todellakin jähmeää, ja olen ihmetellyt nyt koronan aikaan monesti, että voiko olla tottakaan, että lakien muuttaminen tämmöisessä poikkeustilanteessakin on näin vaikeaa.

      Poista
  7. Kääks, riistakamerassa karhu! Mun ensi kesän haave on ehdottomasti oma riistakamera mökille. Miehelläni on jonkinasteinen pakkomielle elektroniikkaa kohtaa, että riittänee kevättalvella vihjata, että pitäisi saada riistakamera :D :D :D

    Minulla on myöskin matkailuinto laskenut aika tavalla. Ihan varmasti syksyn pimeydessä haluaisin aurinkoon, mutta noin muuten lähinnä mietin, että ensi kesänä voisin mennä Lappiin uudestaan. Alustavasti on jo puhuttu Utsjoen reissusta. Että taisi se Lapin hulluus iskeä kovaa.


    Viimeisimmän kerran taisin käydä Savonlinnassa oopperajuhlilla. Aikoinaan Finnair myi sellaisia paketteja, joihin kuului lennot, kuljetus kentältä ja oopperalippu. Oli helteinen hieno sää ja jotenkin puitteet oli vaan kertakaikkiaan hienot Olavinlinnassa ja paluulennolla taivaalla oli upea väritys. Tuo reissu on syöpynyt mieleeni selvästi. Siitä olin erityisen tyytyväinen, että pystyin tarjoamaan isälleni, joka on klassisen musiikin suurkuluttaja tuon elämyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhu oli minustakin aika hurja juttu. Onkohan se liikuskellut noilla kulmilla jo silloin, kun vanhemmat asuivat siellä... Olisi saattanut meikäläiseltäkin yöunet mennä, jos olisin saanut päähäni mennä yöllä ulos ja törmännyt karhuun. :-D

      Kuulostaa siltä, että riistakameratoiveesi tulee toteutumaan melkoisella varmuudella. ;-)

      Mulle on jäänyt Utsjoelta mieleen yksi superhyvä mökki, ja harmittaa vieläkin, että ei ollut kuin yksi yö aikaa yöpyä siellä. Minulle on myös jäänyt Lappi-kuume päälle, ja varmasti olisin käynyt siellä tänä kesänäkin, jos ukkeli olisi ollut jossain maailmalla. Ukkelia kun ei saa Lappiin millään. Varovaisesti yritin ehdotella, ja ukkelin ensimmäinen reaktio oli (kuten aina muulloinkin), että “siellä on kylmä”. :-/

      Oopperareissusi kuulostaa kyllä tosi hienolta, ja ihanaa, että isäsikin sai nauttia kokemuksesta. <3

      Poista
  8. Karhu riistakamerassa olis kyllä aika huippua, mutta en ehkä haluaisi tavata sitä kasvotusten. Meillä "mökki" on keskellä kylää, joten ei ole karhuista pelkoa. Viime kesänä oli vain kärppä, joka asui talon ja liiterin alla, hiiripöllö kaksine poikasineen, lähellä paljon jäniksiä ja erinäisiä lintuja. Järvellä sitten mm. laulujoutsenia ja jotain vesilintuja, joita en nähnyt niin tarkkaan. Kärppää oli hauska seurata pihalla, meinasi tulla sisällekin mokoma.

    Olen kai kahdesti ollut Savonlinnan lentokentällä, olin menossa Punkaharjulle. Muuten en ole käynyt, vaikka se olisi varmaan hieno kesäkaupunki. Oopperajuhlat ovat aina minulle väärään aikaan. Näyttää vähän siltä, että jouluun asti ei ainakaan matkustella kovin paljoa, kun eilen tuli tieto, että opetus on etänä ja kaikki muukin. En edes Helsinkiin haluaisi lähteä. Lappiin tietysti…
    Siellä ei muuten ole aina kylmä, mutta ehkä Intiaan verrattuna on.

    Tuo opetuksenkin keskittäminen on kyllä kamalaa; siis miten tuo opettajankoulutus siirrettiin muualle eikä se ole ainut esimerkki tuota. Se näkyy heti kaupungissa, sillä kyllä opiskelijat näkyvät kaupungissa ja tuovat sinne elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin tavata karhun riistakamerassa, mutta en livenä. En tietäisi kyllä yhtään, miten toimia, jos olisin karhun kanssa kasvotusten. Tuskin pystyisin tekeytymään ainakaan kuolleeksi. :-D

      En ole koskaan nähnyt kärppää, enkä edes muistanut, miltä se näyttää, joten piti käydä googlettamassa. Vekkulin näköinen otus. Tuolla vanhempien entisen talon pihapiirissä on nähty myös monenmoista eläintä. Olipa kerran pöllökin kuollut rantasaunan terassille.

      Olenkin miettinyt, miten opetuksen ja työnteon kanssa mahtaa tänä syksynä käydä. Meinaan, että tulevatko laajamittaiset etäkoulu- ja etätyösuositukset taas voimaan. Jotenkin toivoisin, että ei, vaikka ne eivät itseeni millään lailla vaikutakaan (paitsi että ukkeli on sitten koko ajan kotona ;-D).

      Lapissa on kylmä sekä Intiaan että Etelä-Eurooppaan verrattuna. Ukkelihan olisi hinkunut kovasti tänä kesänä mm. Barcelonaan, mutta eipä sattuneista syistä päässyt sinne. Ukkelille lämpö ja aurinko tuntuvat olevan olennainen osa lomamatkaa. En toki itsekään panisi niitä pahakseni, mutta joissakin paikoissa niitä ei vain ole mahdollista saada.

      Kyllä Savonlinna tuntuu näin ulkopuolisen sivustaseuraajan mielestäkin paljon hiljaisemmalta nyt, kun opiskelijoita ei kaupungissa enää ole. :-(

      Poista
  9. Kivalta kuullosti tuo sinun reissusi. Olen kerran ollut juhlissa, jossa skumppapullo oli ollut hiukan liian pitkään pakkasessa, siitä roistui jäähileitä kasvoille, mutta onneksi koko sisältö ei ollut jäässä :)

    Löysin nyt ensikerran voittajan sähköpostiviestien määrään. Olen luullut että siipan postilaatikko on maailman painavin, mutta kyllä sun ukkelin voitti meidän perheen 6-0.

    Karhu omalla pihalla ei ole ihan lempijuttu, vaikka muuten näin kaupunkilaisena pidän kaikista eläimistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen toisaalta avannut kerran myös huoneenlämpöisen skumpan. En suosittele kokeilemaan! :-D Ihan kaamea sotku.

      Jaahss, vai sielläkin tuppaavat sähöpostit kasautumaan. :-) Onnittelut sitten hopeasijasta kilpakumppanille!

      En mäkään haluaisi karhua pihalleni tepastelemaan, vaikka tykkäänkin kaveerata nallejen kanssa noin muuten.

      Poista
  10. Mun piti tavata kahteen kertaan tuo otsikko. Sehän on kuin meidän sana takalistolle :) Siis ääntämyksellisesti.

    Olen käynyt Savonlinnassa viimeksi vuonna 2001. Silloin lensin Helsingistä oopperajuhlille, lapset olivat kummitädillä hoidossa. Olikin mukava Suomen loma, vieläkin muistan hyvin. Ehkä siksikin, että lasten kanssa olin muuten ollut tauotta jo puolisentoista vuotta ilman minkäänlaista taukoa. Ja jos en väärin muista, niin ooppera oli Beethovenin Fidelio.

    Lörtsyt ovat aivan mahtavia. Sellainen omenainen menisi vaikka justiinsa.

    Joskus osuu kohdalle hyvinpidetty vaihtoautokin :) Hyvä, että toimi kuten pitääkin ja vei turvallisesti perille.

    Toi sun lookki on kyllä sellainen, että eiköhän sen joku fashionista kohta kopsaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota ajoinkin Ääslinnalla takaa. Hyvin hoksattu. :-) Nimitys ei tosin ole omakeksimäni, joten en voi ottaa siitä kunniaa. Toinen samaan sarjaan kuuluva ilmaisu on Ääsmarket, joka ei kyllä sekään ole minun keksimäni.

      Hieno oopperamuisto sinulla! Minullakin on paljon kivoja muistoja Savonlinnasta, ja ne liittyvät kaikki siskon perheen kanssa tehtyihin juttuihin. Yksi parhaista muistoista on ex tempore järjestetyt urheilukilpailut urheilukentällä. :-)

      Lörtsyt ovat tosiaankin aikamoista herkkua. Tällä reissulla jäi suolainen lörtsy syömättä, mutta jospa sitten ensi kerralla. Se nautitaan perinteisesti Lipalla (kioski).

      Toi auton ostojuttu oli kyllä niin stressaava kokemus, ettei mitään rajaa, varsinkin kun iskä ei ole aina ihan kartalla, ja kumminkin omasta mielipiteestä pitää pitää kiinni, vaikka mikä olisi. No mutta, onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

      Haluaisinpa nähdä tuon meikäläisen lookin esim. jossain Voguessa. ;-) Tosin enpä sitä löytäisi, vaikka siellä olisikin, kun en lue moisia lehtiä.

      Poista
    2. Meidän lapset olivat kuolla nauruun, kun äiti paljasti olleensa töissä ääsgroupissa :) Oli siinä ihmettelemistä. Ääsgroup oli kyllä hyvä työnantaja ja viimeiset Suomen työvuodet tein työtä, josta todella tykkäsin. Työkaverit olivat hurjan ihania. Ihan paras.

      Pidä vaan varasi. Sieltä kohta Anna Wintour soittelee ja pyytää kuvaussessiota.

      Poista
    3. Ääsgroup kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta työpaikalta. :-D Paljon kiinnostavammalta ja hienommalta kuin joku tavan Ääsmarket.

      Mukavaa alkanutta viikkoa! <3

      Poista
  11. Hu-huu!
    Missäs sinä luuraat?
    Toivottavasti kaikki on ok. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällähän mie kotona kykin, missäpä muuallakaan. :-) Blogi on ollut kyllä monesti mielessäni, mutta tiedonsiirtoyhteys pääkopan ja tietokoneen välillä ei nyt jostain syystä pelaa. :-D Kaikki on kyllä ihan hyvin, pieniä töyssyjä lukuun ottamatta.

      Mukavaa viikonloppua, SatuSanna! <3

      Poista
  12. Moikka Satu <3 Kirjoitat hauskasti ja tykkään lukea sun blogiasi. Asun Matinkylässä ja löysin postauksen, jossa kirjoitit, että Suomenojan lintuallas on sinulle tuttu paikka. Se on mun vakkari lenkkipaikka. :) Tykkään sun tyylistä kirjoittaa, monessa kohtaa eri postauksia saa nauraa kyyneliin, se on parasta <3
    Sofia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Sofia! Kiitokset ihanasta kommentistasi. <3 Lämmittää sydäntä kuulla, että olet tykännyt höpinöistäni. :-)

      Ja kappas, molempien sydän sykkii myös Suomenojan lintualtaalle! Tai minähän en ole käynyt siellä sen jälkeen, kun muutin Matinkylästä pois, vaikka monesti olen kyllä ajatellut, että pitäisi käydä siellä verestämässä muistoja. Toivottavasti paikka ei mene ihan pilalle viereen rakennettavan Finnoon asuinalueen takia!

      Minulla ei ole ollut oikein intoa kirjoitella blogiin, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammalta tuntuu palata enää kirjoittelemaan. Muiden blogeja on kyllä kiva lueskella, mutta omaani en saa kirjoitettua. Ehkäpä blogi-into löytyy taas jostakin...

      Mukavaa viikon ja syksyn jatkoa sinulle! <3

      Poista
  13. Hei
    käyn säännölllisesti tarkistamassa josko olisit jaksanut jotain päivittää. Älä luovuta blogin kanssa. Olen vuosia lukenut tekstejäsi ja kaipaan uutta kirjoitusta. Ymmärrän toki ettei aina huvita, mutta viestini tarkoitus on pikkaisen luoda suhun intoa, että on meitä lukijoita varmasti monia, jotka sua kaipaa
    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Mervi! Mukava kuulla, että olet jaksanut käydä katselemassa, josko tämä saamaton bloggari olisi saanut jotain aikaiseksi. :-D Mikähän siinä onkin, että bloggaaminen tuntuu vaativan (ainakin omalla kohdallani) jonkinmoista säännöllisyyttä. Mitä pitemmäksi kirjoitustauko venyy, sitä vaikeampaa on saada ajatuksiaan luettavaan muotoon. Saamattomuus ottaa vallan! Mutta tässähän mä niitä ajatuksia jo jäsentelen, joten tästä olisi hyvä jatkaa. :-)

      Kiitos, Mervi, innostamisesta, ja kaunista syksyä sinulle! <3

      Poista
  14. Hei Satu! Minäkin täällä kurkin mitä kuuluu.
    Tulimme Suomeen syyskuun puolivälissä n 3 viikoksi ja päätimme jatkaa muutamalla viikolla kun Israelin koronatilanne on aika surkea. Nyt kylla jo parempaan päin menossa. Eilen aamulla maassa oli hiukan kammoamaani lunta. Onneksi suli pois eikä onneksi kai enempää tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anu! Mukava kun jätit viestiä. <3 Toivottavasti olette nauttineet Suomen syksystä, ainakin sen verran kuin näissä olosuhteissa nyt voi nauttia. Multa on mennyt syksy jotenkin ihan ohi, ja havahduin ruskaankin vasta, kun lehdet ovat jo melkein pudonneet puusta. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun näin käy.

      Jaelin blogista jo luinkin, että Israelin tilanne on parempaan päin, ja toivotaan, että sama suunta jatkuu.

      Mukavaa syksyn jatkoa sinulle (ja tietysti myös miehellesi), missä sitten olet(te)kin. :-)

      Poista
    2. Luminen maisema ilahdutti (miestäni) tänä aamuna! Olemme Sahalahdella nyt (kuuluu Kangasalaan nykyään).

      Poista
    3. Kiva kuulla! En muista, onko minun ukkelini ilahtunut koskaan lumen näkemisestä. :-D

      Terveyttä sinne. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3