Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 1. elokuuta 2019

Ikean lihapullat

Sohvan etsiskely on jatkunut nyt anopin kanssa, ja onnistuimme jopa löytämään pari yksilöä, jotka miellyttivät jollakin tavalla meitä kaikkia (minua, ukkelia, ukkelin siskoa ja anoppia). Minua on vähän huvittanut, miten hyvin minun ja anopin sohvamaku osuu yksiin, ainakin mitä tulee sohvan perstuntumaan. Toisaalta varmasti jokainen sellainen, joka on joskus kärsinyt selkävaivoista, ei valitsisi sellaista sohvaa, joka imaisee istujan sisuksiinsa varpaita myöten.




Tämä vaaleanpunertava sohvasetti kiri lopulta ykköseksi sekä perstuntumaltaan että ulkonäöltään (ainakin ukkelin ja siskon mielestä). Ainoa asia, joka sohvasetissä mätti, oli sen hinta, joka oli 5 lakhia eli noin 6 500 euroa. (Sohva oli luonnossa vaaleampi kuin kuvassa.)

Intialaisissa huonekalukaupoissa on varsin mielenkiintoista kierrellä, sillä palvelu pelaa. Ennemmin tai myöhemmin jostakin ilmestyy mies tai nainen, jolla on tarjottimella pieniä vesipulloja ja mahdollisesti muitakin juomia. Näistä jokainen saa sitten valita haluamansa.


Sitä olen tosin miettinyt, että missä vaiheessa satunnainen kaupassa kiertelijä muuttuu potentiaaliseksi ostajaksi. Juomia ei nimittäin tuoda tarjolle heti kauppaan astuttaessa vaan vasta jonkin ajan päästä – yleensä siinä vaiheessa, kun näyttää siltä, että saattaa vaikka tullakin kaupat. 

Aikamme huonekaluliikkeiden kiskurihintoja ihmeteltyämme päätimme lähteä käymään Ikeassa. Intian ensimmäinen Ikea avattiin Hyderabadiin viime elokuussa, ja seuraavat Ikeat noussevat Mumbaihin, Bangaloreen ja Delhiin. Hyderabadin Ikea sijaitsee samoilla kulmilla, joilla asuimme vuonna 2009, kun muutimme Intiaan ensimmäisen kerran. Tuolla alueella ei ollut kymmenen vuotta sitten kerta kaikkiaan mitään, ja tuntui ihan absurdilta ajatella, että tässä sitä nyt mennään entisillä kotinurkilla anopin kanssa Ikeaan.

Intialainen Ikea näytti ulkoapäin aivan samanlaiselta kuin Ikeat muuallakin maailmassa, mutta tuoksu oli erilainen: heti sisään astuttuamme vastaan tulvahti intialaisten ruokien tuoksu. 😁 Ruoka-asiat ovat ilmeisesti niin pyhiä, että niitä ei parane pahemmin sorkkia, ainakaan Intiassa, jos haluaa houkutella asiakkaita. Toki ruokalistalta löytyi myös niitä kuuluisia Ikean lihapullia, mutta intialaiset lihapullat oli tehty kanasta, mikä ilmoitettiin ruokalistassa selvästi. Muut ruoat (grillattua lohta lukuun ottamatta) olivatkin sitten kaikkea muuta kuin ruotsalaisia.



Ikea näytti myös sisältäpäin kovin tutulta – ihmisiä lukuun ottamatta.

Leidit menossa Ikeaan.


Nuoripari ostoksilla.
Muiden huonekalukauppojen jälkeen Ikean sohvat näyttivät jotenkin virttyneiltä, joten siirryimme suoraan keittiö- ja säilytystarvikeosastolle. Siellä syntyi pientä sanaharkkaa siitä, mitä anoppi tarvitsee ja haluaa, mutta saimme lopulta ostaa anopille muutamia uusia muoviastioita (vanhojahan anopilla on laatikkokaupalla). Päätimme siskon kanssa, että tulisimme Ikeaan uudestaan kahdestaan, ilman anoppia ja ukkelia.

Tämänkertainen saalis.

Hindin- ja telugunkielisiä ovimattoja.
Lisää ovimattoja.
Juu.
Anoppi ja sisko näyttävät kovin pieniltä Ikean hyllyjen edessä.
Ikean kahvila näytti aika tutulta, mutta ruokakauppapuoli oli tosi pieni. Ruokakaupassa oli myynnissä oikeastaan vain niitä liha- eli kanapullia sekä kasvispullia. 

Olin löytänyt pysäköintipaikan aivan sisäänkäynnin vierestä ja olin vähän ihmetellyt, kun koko sisäänkäynnin vieressä oleva pysäköintipaikkarivi oli tyhjä. Kun saavuimme ostoskärryinemme takaisin autolle, huomasin pysäköintipaikkojen yläpuolella kyltin "lastausalue". Jokaisen parkkiruudun taakse oli myös ilmestynyt punainen muovitötterö sen merkiksi, että noille paikoille ei sopinut pysäköidä. 😁 Mutta väliäkö sillä, kun ei tullut sanomistakaan. Eipähän tarvinnut ainakaan työnnellä tavaroita ostoskärryssä parkkipaikan perimmäiseen nurkkaan.

Minulla on sitä paitsi hyväksi havaittu keino sellaisten tilanteiden varalta, että tulee rikottua jotain sääntöä, ja asiasta tulee sanomista. Vetäisen esiin (tilanteen mukaan) joko ulkomaalaiskortin tai telugukortin. Ulkomaalaiskortti tarkoittaa sitä, että heittäydyn tyhmäksi ulkomaalaiseksi, joka ei ymmärrä mistään mitään. Vastapuolikaan ei yleensä jaksa jankata kauan samaa asiaa, kun toinen ei kerta kaikkiaan ymmärrä. Telugukortti puolestaan tarkoittaa sitä, että rupean puhumaan vastapuolelle telugua. Ulkomaalainen saa nimittäin kaikki virheet anteeksi, jos paljastuu, että hän osaa telugua. Tämä ei tosin aina toimi, sillä läheskään kaikki hyderabadilaiset eivät puhu telugua, sillä myös hindiä tai urdua puhuvia on paljon.

Kerkesimme käymään siskon kanssa pikaisesti myös kurtaostoksilla.
Sisko kertoi, että täkäläiset aikaansa seuraavat naiset eivät enää osta vaatteitaan tavarataloista tai pikkuliikkeistä, vaan he käyvät näyttelyissä (exhibitions), joita järjestetään esimerkiksi eri hotelleissa. Näyttelyissä voi katsella ja ostaa vaatteita ja asusteita vähän samaan tapaan kuin messuilla.
 
Ukkeli totesi varsin pian siskon perheen saavuttua Hyderabadiin, että kahdeksan ihmistä, yksi autonkuljettaja sekä yksi auto on mahdoton yhtälö. (Meidän vanha pikkuauto ei ole enää Hyderabadissa, vaan se on viety Tirupatin kesämökille.) Autonkuljettaja ei voisi revetä moneen paikkaan yhtä aikaa, eikä yksi autokaan riittäisi, joten tarvittaisiin toinen auto ja toinen "autonkuljettaja" eli minä (kukaan muu ukkelin perheestä ei aja autoa Intiassa paitsi minä). Autonkuljettaja ehdotti auton vuokraamista Zoomcarista, joka on eräänlainen itsepalveluvuokraamo. Vuokraamo toimittaa auton haluttuun paikkaan ja lähettää tekstiviestikoodin, jolla auton oven saa auki. Auton avaimet löytyvät sisältä autosta, ja sitten ei muuta kuin ajelemaan.

Autonkuljettaja varasi auton Zoomcarista, mutta jokin meni mönkään, sillä auto ei koskaan ilmestynyt anoppilaan. Kuljeskelin tutkimassa kaikki anoppilan lähikadut ja naapuritalon parkkipaikankin, josko jostain löytyisi vuokra-auton rekisterinumeroa vastaava auto, mutta autoa ei löytynyt. Asia selvisi vasta illalla, kun ukkeli sai yhteyden asiakaspalveluun. Autonkuljettaja oli antanut vanhan puhelinnumeronsa, joka ei enää toiminut, eikä auton toimittaja ollut saanut yhteyttä autonkuljettajaan, joten auto oli viety Irrum Manzilin metroaseman parkkipaikalle. Sieltä minä, ukkeli ja autonkuljettaja sitten kävimme hakemassa auton seuraavana aamuna.

Kadonnut lammas.




Autonkuljettaja otti vuokra-auton ja minä anoppilan isomman auton.


Kävimme taas eilen uudella asunnolla, tällä kertaa siskon perheen kanssa. Kahteen kylpyhuoneeseen on tulossa väliseinä suihkun ja vessanpöntön välille, ettei kylppäreistä tulisi tyypillisiä intialaisia "märkiä" kylpyhuoneita, joissa vesi lainehtii lattialla koko kylpyhuoneen mitalta. Kun näin, mihin seinän oli tarkoitus tulla, tajusin yhtäkkiä, että bideesuihku jäisi seinän väärälle puolelle suihkutilaan; ei vessan puolelle. Kuinka bideetä voisi käyttää pöntöltä, jos välissä olisi seinä?

Kukaan muu ei ollut tajunnut tätä, ja nyt ongelmaan ruvettiin etsimään ratkaisua. Remonttivastaava rupesi kaavailemaan väliseinään jonkinlaista reikää, josta bideen letku tulisi vessatilaan. Nähtäväksi jää, millainen ratkaisu pulmaan löytyy.

Arkkitehti lupasi, että asunto olisi pieniä viimeistelyjä vaille valmis jo maanantaina, mutta uskokoon ken tahtoo!

Tässä hotellissa on yksi palvelu, joka ilahduttaa minua aivan erityisesti: päivän lehti tuodaan aamulla oven taakse.


En muista viime vuosilta yhtään hotellia, jossa olisi tuotu päivän lehteä huoneeseen. Viimeisin kerta taisi olla Tirupatissa vuonna nakki ja muusi, joten ehkä tämäkin on jokin kulttuurisidonnainen juttu?

Käytin eilen elämäni ensimmäisen kerran hotellin pyykkipalvelua, kun oli pakko saada treenivaatteita pesetettyä. Pesen treenivaatteet tavallisesti aina käytön jälkeen, koska muuten ne alkavat haista hyvin nopeasti pahalle, ja pyykkäsinkin sunnuntaina salikäynnin jälkeen vaatteita hotellihuoneen lavuaarissa. Pesu kyllä onnistui mutta kuivattaminen ei. Meni kaksi päivää, että urheilutoppi oli jotakuinkin kuiva, mutta sen jälkeen toppiin oli tullut sellainen paha kuivamattoman vaatteen haju.

Intialainen pyykkikortti näyttää varsin mielenkiintoiselta (olen postannut samankaltaisen kuvan muistaakseni joskus ennenkin):

Siitä vain valitsemaan, mihin kategoriaan omat vaatekappaleet kuuluvat.


En oikein luota intialaisiin pyykkäyssysteemeihin, ja siksi minua hieman hirvitti, millaisena vaatteeni tulisivat takaisin. Ihan samannäköisinä vaatteet kuitenkin tulivat takaisin kuin olivat lähteneetkin.

Söimme eilen ukkelin kanssa alakerran intialaisessa buffetissa, kun ruoat olivat palaneet anoppilassa pohjaan, ja kylläpä olikin taas hyvät pöperöt.

Chaat counter eli pikkusuoalaisia tilauksesta.



Garlic naan.
Jälkiruokia.
Loppuun vielä kaksi kuvaa nallesta. Siivooja on laittanut nallen joka päivä erilaiseen asentoon, ja tällainen nalleystävä on ollut ihan myyty. Siivoojapojalla on sydän paikallaan. ❤

Toissapäivänä nallelle oli laitettu unimaski, ja viereen oli piiretty hyvää yötä -kortti.



Nalle eilen. 😊
Nyt tulinkin jo anoppilaan, ja laitan tämän postauksen ilmoille, ettei unohdu.

Mukavaa loppuviikkoa! 😘

25 kommenttia:

  1. Ai, että tykkään näistä sun postauksista ja Intian postaukset on ihan parhautta.
    Nallella on todella mahtavat olot, ihana siistijäpoika , kerrohan terveisiä Suomesta, jos näät häntä, me täällä kovasti ihailemme hänen kekseliäisyyttään.
    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Sari. <3 Ja kiva, että olet mukana Intiassa.

      Nalle on nauttinut kovasti huomiosta. :-) En ole vielä nähnyt siivoojapoikaa, mutta jos näen, kerron terkut.

      Poista
  2. Voi nallukka! ❤

    Onko Intiassa useinkin tekstit englanniksi? Ja millä kielellä esim. Ikeassa palvellaan? Mietin minä vaan...

    Luin tosta yhdestä buffetkuvan tekstistä että "cheat counter" ja mietin, että onkohan tämä herkkutiski dieetillä oleville... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nallukkaa on nyt kyllä hemmoteltu, kun on saanut niin kovasti huomiota. :-)

      Englanti on Intian toinen virallinen kieli hindin lisäksi, joten kyltit ovat tavallisesti aina englanniksi. Eri osavaltioissa käytetään myös osavaltioiden kieliä, kuten täällä Telanganassa ja Andhra Pradeshissa telugua.

      Ikeassa saa varmimmin palvelua englanniksi, mutta myös telugua tunnuttiin ymmärtävän, ja varmasti sitä hindiäkin.

      Cheat counter. :-D Olisin itse voinut tehdä samanlaisen lukuvirheen erinäisiä cheat-päiviä treenivloggareiden videoissa nähtyäni. :-)

      Poista
  3. What would we do without IKEA. Täällä mun on pakko päästä Ikeaan ainakin puolen vuoden välein, sillä olo on niissä niin kotoisa😁Täällä Ikeoiden ravintoloissa on kuten muissakin maissa ne lihapullat ja lohet, mutta esim. runsas aamiaisbuffetti on täkäläisen maun mukaan, taisin kerran kirjoittaakin siitä. Nam, herkullisen näköinen intialainen buffa ❤Aika hyvä palvelu huonekalukaupoissa kun saa juotavaakin 💙Ihana tuo kosmopoliitti Nallesi❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sanopas muuta. :-D Miten tulisimmekaan toimeen ilman Ikeaa? ;-D Minä en ole oikein koskaan viihtynyt Ikeoissa, mutta en oikein tiedä, mistä syystä. Kaupat ovat kai ihan liian suuria, vaikka suurin syy taitaa olla siinä, että en oikein ole mikään kodintarvikkeiden shoppailija.

      Vautsi, runsas aamiaisbuffa kuulostaa tosi hyvältä!

      Nalle on tosiaan melkoinen maailmanmatkaaja. Seuraavaksi hän suunnistaa Singaporeen. :-)

      Mukavaa loppuviikkoa, Jael! <3

      Poista
  4. Ovatko kaikki huonekalut noin kalliita kuin tuo sohva? Tai siis tieysti koko pitää ottaa huomioon, mutta minusta se on kallis. Tuollainen telugunkielinen ovimatto olisi kyllä aika makea... :) Tulipa mieleeni noista ostoksista, että minun pitäisi vihdoin hankkia uusi sohva. Hain viime syksynä ja melkein ostin, mutta en kuitenkaan.

    Täällä taas odottelen seuraavaa Intia-postaustasi!

    Tämä Ikea-asia on kyllä jännä, sillä ekat Ikeasta ostetut tavarat sain kun asuin vuoden Baselissa. Vuokraemäntäni oli hankkinut mulle mm. vaatekaapin sieltä ja sen kokoamisessa menikin hieman aikaa... Haaparannan IKEAssa olen käynyt aika usein, mutta täällä kotikaupungissa IKEAssa - tai naapurikaupungissahan se on - vain pari kertaa, kun on pitänyt jotain säilytyshyllyä hankkia.

    Aika hienosti tuo Nallesi vaihtaa aina asentoa ja tyyliä, tuleekohan kahta samanlaista tälle reissulle?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuontihuonekalut (tuo oli Natuzzin sohva) ovat täällä aivan älyttömän kalliita, ja tuontisohvista saa pulittaa useamman tonnin. Tuo sohva jää kyllä ostamatta, koska arkkitehti sanoi, että sohvasta ei kannata maksaa tuollaista summaa. Samantyylisen sohvan saa kuulemma paljon halvemmallakin. Kävimme myös yhdessä pelkästään intialaisia sohvia myyvässä liikkeessä, mutta en muista tarkalleen, mitä sohvat siellä maksoivat. Muistaakseni kuitenkin jotain neljänneksen tai viidenneksen tuosta hinnasta.

      Minustakin telugunkielinen ovimatto olisi aika hieno. Harmi vaan, kun ei ole oikein käyttöä sellaiselle. Tai voisinhan minä ostaa maton ja viedä sen Kolumbiaan, jonne se sopisi hienosti. Mutta en taida kuitenkaan roudata ovimattoa Intiasta Kolumbiaan. :-D

      Minäkin käyn Ikeassa vain lähinnä silloin, jos tarvitsen jotain tiettyä tuotetta. En oikein tykkää kuljeskella Ikeassa ilman mitään päämäärää, kun mukaan tarttuu kuitenkin jotain paistinlastoja ja servettejä, joita en edes oikeasti tarvitse.

      Sen verran kekseliäs tuo siivoojapoika on ollut, että en usko, että tulee kahta samanlaista asentoa. Oikein jännityksellä odotan aina hotelliin paluuta illalla, että mistä asennosta nalle tällä kertaa löytyy. :-)

      Poista
  5. Olipa kiva taas lukea tätä =). Intia on kyllä jäänyt mieleeni ja sydämeeni<3. Intialaiset ja skandinaavinen tyyli, miten ne sopivat yhteen? Jotenkin ajattelen muutamassa intialaisessa kodissa vierailleena, että he pitävät tummista ja raskaista huonekaluista. Saatan tosin olla väärässäkin? Näin se maailma pienenee,kun Ikean kalusteita saa jo sieltäkin. Kanapullat Ikeassa ja kanahampparit Mäkkärillä, ainut taisi olla Hard Rock Cafe, mistä saa naudanlihaa Hyderabadissa? Tai ainut ravintola, missä itse törmäsin siihen. Lehmä on kyllä pyhä eläin:) / Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikeassa näytti olevan aika paljon porukkaa, joten kyllä skandinaavinen tyyli ainakin kiinnostaa. Viikonloppuna Ikeaan ei kannata kuulemma edes mennä, kun siellä on niin kauhea ryysis. En sitten tiedä, kuinka paljon ihmiset oikeasti ostavat Ikeasta ja kuinka paljon he vain katselevat. Itse ajattelin ensin, että Ikea ei tule ikinä menestymään Intiassa, kun perinteet ovat liian tiukassa, mutta kuka tietää, ehkä nuorempi sukupolvi on niin kyllästynyt perinteiseen intialaiseen sisustamistyyliin, että tervehtivät Ikeaa ilolla.

      En ole koskaan oikein ajatellut tuota naudanliha-asiaa. Lihahan on Intiassa yleensä sitä "muttonia", joka on kai tavallisimmin vuohen lihaa, joskus myös lammasta. Se on riittänyt mulle lihaksi, joten en ole koskaan oikein katsellut ravintoloiden tarjontaa sillä silmällä, että olisiko tarjolla naudanlihaa.

      Mukavaa loppuviikkoa, Marja, ja pahoittelut vastauksen myöhästymisestä. <3

      Poista
  6. Myyjillä on varmaan hyvä vainu siitä, ketkä voisivat olla potentiaalisia ostajia. Ilmestyikö teille tarjoilua? :D Minäkin tykkään kovista sohvista ja istuimista, vaikkei selkävaivoja olekaan. En tykkää upota mihinkään sohvakuoppaan siten, että polvet tunkeutuvat melkein suuhun. :D

    Sikäläinen Ikea näyttää varsin ikeamaiselta: voisi olla mistä tahansa Ikeasta, kun on kyltitkin enkuksi. Olen käynyt täällä muutaman kerran Ikeassa, tykkään kierrellä erityisesti siellä “krääsäpuolella”. Sieltä on ostettu muun muassa erittäin toimiva salaattikulho, jolla voi myös kuivata ne rehut. Säilyvät tosi hyvin. Ikea-kahvilassa en ikinä syö enkä juo, mutta siellä ruokapuodissa aina käyn katsomassa olisiko salmiakkia. Yleensä ei ole, on vain ruotsalaista suklaata ja muuta mikä ei kiinnosta.

    Jännittääkö sinua ajaa Intiassa? Näyttää tuo ryhmittyminen kuvasta päätellen melko “vapaamuotoiselta! :D Ja minähän en mitään ajamisesta tajua, kun ei ole edes ajokorttia. Olisin varmaan kyllä melkoinen pommi liikenteessä eli hyvä niin :D

    Ihanaa viestintää siivoojalla nallen kautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tarjoilua ilmestyi muistaakseni jokaisessa kaupassa, mutta joissakin vasta ihan viime metreillä ennen kaupasta poistumista. Tarjoilut eivät tuottaneet kyllä meidän kohdalla tulosta, kun kauppoja ei tullut yhdessäkään paikassa. :-D

      Sama juttu mulla, että kovat sohvat miellyttävät. Tykkäsin ennen pehmeistä sohvista, kun niissä oli mukava lokoilla, mutta selkävaivat ovat saaneet ajattelemaan asiaa toiselta kantilta.

      Mullakin se krääsäpuoli on sellainen, jossa tulee kierreltyä, jos Ikeassa tulee kierreltyä. Mitäpä siellä huonekalupuolella tekisikään, kun harvemmin tulee ostettua esim. sohvaa heräteostoksena. :-D Jokin paistinlasta on logistisesti paljon helpompi heräteostos. :-) Mä olen joskus syönyt Ikean lihapullia, ja ihan hyviä kyllä olivat. Tosin muistelen, että annos olisi ollut ihan liian pieni (t. nimim. mielensäpahoittaja kävi Ikeassa).

      Ei minua jännitä yhtään ajaa Ikeassa. Ihan alussa vasemmanpuoleinen liikenne ja hirvittävä kaaos toki hieman jännittivät, mutta totuin siihen kaikkeen aika pian. Itse asiassa tykkään valtavasti ajaa intiassa, koska Intiassa ei olla niin pilkuntarkkoja sääntöjen kanssa. Oikein sopiva paikka auktoriteettiongelmaiselle. :-)

      Ja ryhmittyminen on tosiaan sekin melko vapaamuotoista. Otin tuon kuvan itse asiassa sen takia, kun minun autoni eteen jäi liikennevaloissa pieni aukko, johon autoni ei sopinut, kun rako oli liian kapea. Iski kaamea stressi, kun edessä oli tyhjä kolo, mutta onneksi sivusta puikkelehti paikalle moottoripyöriä, jotka täyttivät tyhjän kolon. :-)

      Nalle on saanut hotellihuoneissa siivoojilta monenlaista kohtelua, mutta tuollaista vaivannäköä en ole vielä nähnyt. Kreetalla kävi kerran sillä lailla, että satuimme olemaan ukkelin kanssa paikalla, kun siivooja tuli siivoamaan huoneistoamme. Siivoojan mukana oli pieni tyttö, joka syöksyi suoraan ovelta makuuhuoneeseemme – leikkimään nallellani. Selkeästi näki, että tyttö ei ollut huoneessaamme ensimmäistä kertaa. :-)

      Poista
  7. Ruotsalaisia kanelipullia näkyy olevan myynissä Ikealla 🙂
    Olet varmaan ainut ulkomaalainen nainen Intiassa ratin takana 🤘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hemmetti, no niinpä onkin! Huomasin vasta nyt, kun sanoit. Olisi pitänyt ostaa niitä ja viedä anoppilaan maisteltavaksi.

      Intiassa ajaminen on kyllä hieman haastellista mutta hauskaa. Ainakin joskus. :-D Ja joskus menee hermot, kun autoja on ihan liikaa, ja matka etenee toivottoman hitaasti.

      Poista
  8. kiva siivooja, kun hoitaa nalleakin. Natuzzin sohvat on täälläkin aika kalliita eli ei ihme, että ne on Intiassa kalliita. Mäkin ottaisin tuollaisen ovimaton, sä voisit alkaa maahantuojaksi Euroopassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana siivoja tosiaan. <3

      Hih, voisin tosiaan ruveta maahantuomaan Ikean intialaisia ovimattoja. Luulen, että aika moni voisi ottaa tuollaisen, kun on niin eksoottisen näköinen. Tai pitäisköhän pyytää Ikealta, että rupeaisivat myymään noita muuallakin kuin Intiassa.

      Poista
  9. Ikean lihapullat eivät kuullosta järin herkullisilta :-o
    Toi hotellin buffa sitävastoin kutsuva ;-)

    Itse en pidä vaateostoksilla enkä huonekaluostoksilla käymisestä yhtään. Toisten kodit näyttävät kauniilta, mutta itse en osaa hommata itselle kauniita huonekaluja :-D
    Pidätkö sinä Intiassa tai yleensäkään noita kurtia?

    Nauratti kovasti tuo kommenttisi: (kukaan muu ukkelin perheestä ei aja autoa Intiassa paitsi minä). On jotenkin hullunkurisen kuuloista, että suomalainen nainen on perheen ainut luottokuski! Täällähän aina moititaan naisten ajamista. Luulen kuitenkin, että useammalta Suomi-mieheltä menisi luu kurkkuun, jos joutuisi siellä ajelemaan. Eli suuren suuri peukutus sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin meinasi unohtuu.. oot myös fiksumpi kun moni muu kun hokasit bideesuihkun pulmankin :-D :-D

      -m

      Poista
    2. Mä olen syönyt Ikean lihapullia, ja minä kyllä tykkäsin, vaikka eiväthän ne tietysti vetäneet vertoja äiskän lihapullille. Tosin annos oli liian pieni. ;-D

      Sama juttu mulla, että en ole yhtään sisustajatyyppiä. Käytännöllisyys ja toimivuus taitaa olla mulle kotona tärkeämpiä asioita kuin se, miltä siellä näyttää. Tosin vietän kotona muutenkin niin vähän aikaa, että turha panostaa kotiin ja ostella kotiin kauniita juttuja, kun en kuitenkaan ole niitä katselemassa.

      Pidän Intiassa nykyään pelkästään vain noita kurtia ja niiden kanssa legginssejä. Kurtat ovat ihanan värikkäitä ja legginssit mukavia. En tajua, kuinka olen voinut käyttää Intiassa joskus farkkuja!

      Minusta Intian liikenne näyttää paljon pahemmalta kuin miltä se oikeasti on, joten uskon, että moni muukin länsimaalainen nainen tai mies pystyisi ajamaan Intiassa. Mutta ensin pitää tietysti oppia intialainen ajokulttuuri, koska esim. Suomen liikennesääntöjä noudattamalla ei Intiassa ihan hirveän pitkälle pötkitä. :-)

      Taisi olla ihan sattumaa, että hokasin bideesuihkuongelman, mutta kiitos. <3

      Poista
  10. Kiitos taas arkielämän Intiaa -postauksista. Onko Ikealla kasauspalvelua tuotteille tarjolla, vai oletetaanko että ostaja itse huolehtii jonkun huolehtimaan kasaamisesta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Enpä tullut selvittäneeksi tuota. Vaikea kuvitella ketään intialaista kasaamassa itse Ikean huonekaluja, joten eiköhän homma jollekin autonkuljettajalle delegoida, jos muita kasaajia ei löydy. :-)

      Poista
  11. Mulle tulee aina hyvä mieli sun postauksista 💖

    VastaaPoista
  12. En kestä tuota nallea ja noita herkkuja. Ihania kaikki. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle kiittää ja lähettää pehmoisen pusun ja ison karhunhalauksen! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3