Missä iässä on sopivaa kertoa koiralle, että hänet on adoptoitu?


tiistai 27. elokuuta 2019

Soitellen sotaan

Nyt on hyvä hetki rauhoittua hetkeksi blogin ääreen, koska en keksi oikein muutakaan tekemistä. Olen junassa matkalla Itä-Suomesta Helsinkiin, ja koska matkaa on edessä nelisen tuntia, tässä on hyvää aikaa kirjoitella. En tosin ole jäämässä pääkaupunkiseudulle, sillä palaan itään taas illalla, ja käyn isolla kirkolla hoitamassa vain muutaman asian.

Suomi-päivät alkavat käydä vähiin, ja siksi vietänkin nyt vielä ainakin tämän viikon vanhempieni luona. Ukkeli lähti Kolumbiaan viime viikolla, mutta tapaamme ukkelin kanssa kuitenkin taas ehkä muutaman viikon päästä, kun suoriudun joskus Kolumbiaan.

Kerkesimme käymään ennen ukkelin lähtöä vielä Ruotsissa kyläilemässä ukkelin serkun luona.

Ja taas mennään.


Serkku asuu vajaan 30 kilometrin päässä Tukholmasta, joten tuli käytyä kerrankin vähän Tukholmaa edempänä.

Görvälnin linna, joka toimii nykyään boutique-hotellina.
Linnan asuinhuoneita.
Mälaren-järven rannalla.
Mall of Scandinavia.
Ruotsi tuntui kovin kotoisalta K-Rautoineen ja Biltemoineen. Yksi asia herätti kuitenkin hämmästystä, ja se oli maahanmuuttajien suuri määrä. Erityisesti syyrialaisia oli silmiinpistävän runsaasti. Jäin miettimäänkin sitä, miten erilaisia Ruotsi ja Suomi tässä suhteessa ovat. Meillähän maahanmuuttajat ovat kuitenkin vielä enemmän poikkeus kuin sääntö.


Mamma förlåt.
Tukholman keskusrautatieasema oli minusta kaunis (kuva ei tosin tee asemalle oikeutta). Siellä ei tullut ollenkaan sellainen olo kuin Helsingin päärautatieasemalla, että äkkiä pois. 
Tukholman kaupungintalo on minulle muistoisa paikka. Olimme nimittäin vuonna 2004 appivanhempien ja ukkelin kanssa kaupungintalon pihalla, kun siskolta tuli viesti, että tyttö oli syntynyt. Nyt tämä sama tyttö on jo 15-vuotias.

Appivanhempien Suomi-visiitti jäi muistoihin monesta muustakin syystä. Yksi hupaisa sattumus tapahtui Ison Omenan Citymarketissa, kun olimme anopin kanssa ostoksilla. Minä otin kassan vierestä Seiskan ja laitoin sen ostoskoriin. Anoppi näki lehden, nappasi sen koristani, heitti sen takaisin hyllyyn ja sanoi, että "et sinä tuollaisia lehtiä tarvitse". Anoppi tunnistaa laatulehden, vaikka ei osaisi sanaakaan kieltä. 😁 Jätin lehden anopin mieliksi sillä kertaa ostamatta, mutta kävin hakemassa sen sitten seuraavana päivänä yksinäni.

Toinen hauska muisto liittyy ruokaan. Anoppi oli käynyt kävelyllä talomme lähistöllä ja kerännyt samalla jotain vihreitä lehtiä, joiden anoppi sanoi olevan syötäviä kasveja. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä anopin keräämät lehdet olivat ja mistä koirankusetuspaikasta anoppi oli ne kerännyt, mutta niistä tehty ruoka maistui kumminkin oikein hyvältä.



 
Vielä pari viikkoa sitten ajatus Kolumbiasta tuntui suorastaan vastenmieliseltä, ja minun olisi tehnyt jäädä Suomeen. Nyt kun olen totutellut ajatukseen ja tehnyt listan ennen lähtöä suoritettavista asioista (ja se lista on pitkä), olen alkanut hieman lämmetä lähtöajatukselle.

Yhden hoidettavan asian sainkin jo pois päiväjärjestyksestä viime viikolla, kun kävin katsastuttamassa auton. Päätin mennä katsastupaikalle taas tapani mukaan ilman mitään etukäteisvalmisteluja eli aikaa varaamatta ja auton kuntoa millään lailla tarkistamatta. En viitsinyt tarkistaa edes sitä, toimivatko kaikki polttimot. Katsastusasema antaisi minulle taatusti listan vioista, jotka tulisi korjata, ja listan mukaan olisi sitten helppo toimia. Eipähän tule tehtyä ainakaan turhaa työtä, kun ei tee itse etukäteen mitään.

Juuri ennen katsastusta muistin, että auto oli saanut viime vuonna huomautuksen rekisterikilven valosta, joka ei ollut toiminut. Se olikin ollut ainoa vika, joka autosta oli löytynyt. Rupesin muistelemaan, että rekisterikilven valo oli tainnut jäädä korjaamatta, kun vika oli ollut niin pieni, etten ollut viitsinyt vaivautua. Oli siis hyvin todennäköistä, että nyt tulisi huomautus samasta asiasta, ellei ollut tapahtunut jotain ihmettä, ja valo olisi ruvennut toimimaan itsekseen.

Kävi kuitenkin niin ihmeellisesti, että autosta ei löytynyt mitään huomautettavaa tänäkään vuonna – muuta kuin se rekisterikilven valo. Ihmettelen asiaa todella, sillä autolla on ikää jo 15 vuotta, ja mittarissa on kilometrejä melkoinen määrä. Nyt pitäisi ehkä korjauttaa se rekisterikilven valo, mutta on myös hyvin mahdollista, että asia "unohtuu" ja jää taas ensi vuoteen.

(Joku pyysi aiemmin varoittamaan ötökkäkuvista etukäteen, joten annan nyt ötökkävaroituksen. Kuvia ei tosin ole kuin muutama.)


 

Pari viikkoa sitten minulle kävi erikoinen sattumus, kun olin lenkkeilemässä Suomenojalla. Näin polun varrella koiraa ulkoiluttamassa olleen naisen, joka kyyristeli maassa ja tuntui tutkivan ruohikossa jotakin. Olin kävelemässä naisen ohi, kun nainen pomppasi eteeni ja ojensi minulle kätensä. Naisen kädessä oli neliapila, jota nainen ojensi minua kohti. Olin varmasti todella hämmästyneen näköinen, mutta nainen nyökkäili aurinkoisesti hymyillen, että ota, ota! Otin siis apilan, kiittelin naista hirveästi ja jatkoin matkaani. Hetken päästä minuun iski epäilys, olinko kuvitellut kaiken. Eihän tällaista nyt voi mitenkään sattua, että joku tuntematon antaa tuosta vain neliapilan – kaiken lisäksi vielä minulle, joka olen oikea neliapilafriikki.

Kädessäni oli kuitenkin todiste siitä, että tapahtuma ei ollut kuvitelmaani.


Muistelin – ja muistelen vieläkin – tapahtumaa lämmöllä ja mietin, että kyllä maailmassa on uskomattomia ihmisiä.

Muutama päivä myöhemmin olin menossa autollemme ja oikaisin parkkipaikkamme vieressä olevan nurmikon poikki. En ollut uskoa silmiäni, kun näin, että maassa lojui viidenkympin ja kahdenkympin seteli – yhteensä siis 70 euroa! Tein jotain monen mielestä varmasti aivan hullua, sillä jätin rahat maahan. Ehkäpä rahat kadottanut henkilö tulisi etsiskelemään seteleitään, tai ehkä joku toinen, joka tarvitsisi rahoja kipeästi, löytäisi ne. En tiedä, mitä rahoille loppujen lopuksi kävi, mutta toivottavasti hyvä lähti kiertoon.

Junamatka alkaa olla lopuillaan, ja vielä pitäisi keksiä jotain tekemistä vajaaksi tunniksi. Ehkäpä käytän ajan hyödyllisesti ja katson pätkän Love Islandia. 😝 Sarja on ollut minusta tänä vuonna paljon huonompi kuin viime vuonna, ja melkein meinasin lopettaa sen katselun kesken. Mutta ehkä sarja paranee ajan myötä?


30 kommenttia:

  1. Mall off scandinaviassa olen ollut kerran. Ei kiinnosta mennä toiseen kertaan . Tukholmassa paljon muita kivenpia ostoskeskuksia .Hyvät vessat mutta muuten ei......nuoret ja turistit käy sielä paljon 😊😎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä Tukholman ostospaikoista mitään, ja minusta Mall of Scandinaviakin oli aika hieno. Mutta kiva kuulla, että Tukholmassa on vieläkin parempia ostoskeskuksia! Rupesin jo haaveilemaan ostosmatkasta Tukholmaan. :-)

      Olisi tehnyt mieli käydä myös siinä intialaisessa ravintolassa, jossa sinäkin olit käynyt (unohdin nyt just sopivasti sen nimen, kääk!), mutta meidän ruokapolitiikka meni lähinnä kotiruokalinjalla, kun syötiin siellä kyläpaikassa. Tosin kerran syötiin myös Vapianossa, joka oli mun mielestä aika surkea... tai siis ainakin se mun annos oli. Mutta mitäs menin ja otin sellaisen kuivan pasta-annoksen. :-) Iski hirveä annoskateus, kun näin muiden pizzat. :-D

      Poista
  2. Hyvä, etten ole ainoa, joka kävelee nopeasti pois Helsingin rautatieasemalta ! Jostain syystä anoppiasiat aina hymyilyttävät - että tunnisti Seiskankin :)
    Tsemppiä reissailuun, itselläni on vähän patterit lopussa matkustelun päätteeksi ja pieniä on omat menoni. Nuo ötökät ei niin kiinnosta, paitsi valokuvaus mielessä - todella hyviä lähikuvia taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouduin kävelemään rautatieaseman läpi tänäänkin, kun jatkoin metrolla Espooseen, ja vauhti oli melkoinen, kun oli niin kiire pois sieltä. Miten voikin olla niin nuhjuinen ja vastenmielinen paikka!

      Juu, anoppi tunnistaa laatulehdet, vaikka ne olisivat millä kielellä. ;-D

      Reissailu ja kaikki muut asiat ovat vieneet vähän mehut minustakin, joten tsemppiä kyllä kaivataan. Kiitos. <3

      Mie olen yrittänyt monesti kommentoida blogiisi, mutta se ei ole onnistunut, kun ilmeisesti vain blogin jäsenet voivat kommentoida kirjoituksiasi. Ennen kommentointi onnistui, joten olet tainnut muuttaa asetuksia. Mutta olisi kiva jättää joskus jotain puumerkkiä. :-)

      Poista
    2. No voihan nyt, minulle tuli vähän outoja kommentteja ja kyllästyin niiden siivoamiseen, niin siinä sitten on asetukset menneet uusiksi. Täytyy tutkia asiaa. Lähdetään ensi viikon lopulla reissuun niin ehkä sitten löytyy enemmän kirjoitettavaksi.

      Poista
    3. Oudot kommentit ja roskapostit ovat kyllä tosi ärsyttäviä. Minä olen onneksi säästynyt niiltä aika hyvin, mutta aina joskus sellaisia tulee. Joskus taannoin roskapostikommentteja saattoi tulla yhdessä yössä jopa 50 kappaletta, ja silloin tuli kyllä mieleen, että pitäiskö lopettaa bloggaaminen kokonaan. :-(

      Mukavaa reissua! <3

      Poista
  3. Olitkin saanut kauniin kuvan Tukholman T-centralista, mikä on aivan toinen kuin Hesan asema, huh nopeasti pois sieltä kuten viime viikollakin. Piti kyllä viedä matkalaukku päiväksi säilytykseen ja aamulla syödä aamiaisen tapaista, kun tulin sinne jo 6.24! Pääsin kokouspaikkaan vasta ennen klo 9. Siinä oli tapettava aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh sentään! Aika pitkän ajan jouduit odottelemaan! Minä en kyllä tiedä, miten olisin itse saanut ajan kulumaan. Tosin aamulla asemalla on varmaan vähemmän örveltäjiä kuin myöhemmin päivällä, että viihtyvyys on ainakin siinä mielessä ehkä vähän parempi. Jos nyt voi puhua rautatieaseman viihtyvyydestä...

      Poista
    2. Yöjuna pohjoisesta tuli niin aikaisin. Onneksi pystyin työskentelemään kahvilassa, tai eihän ne ole kunnollisia kahviloita, mutta sai hyvää kahvia ja jonkun sämpylän - ja istumapaikan.

      Poista
    3. Niin arvelinkin, että olet tullut pohjoisesta yöjunalla. Onneksi rautatieasema aukeaa niin aikaisin, että sentään sait jotain aamiaista ja paikan huilata. :-)

      Poista
  4. Tosi kaunis tuo linna(pieni sellainen) rakennus ja muutkin rakennukset siellä. Tukholma on kyllä ihana kaupunki:) Minullakin oli siellä sukulaisia, mutta ne jotka tunsin ovat jo poissa, ja ne muut niin heitä en tunne.
    Aika ovela anoppi kun tunnisti suomalaisen roskalehden;D Minäkin kävelen aina tosi nopeasti Rautatientorilla, mutta toisaalta kävelen muutenkin nopeasti. Mutta mielestäni kyllä Helsingissäkin näkee todella paljon ulkomaalaisia tänään, ja se pätee etenkin jos menee itäiseen Helsinkiin,metrolla...Tosi hienoja ötökkäkuvia olet taas saanut otettua kamerallasi:)
    Mukavaa Kolumbiaan paluun odottelua. Täällä Tel Avivissa on kolumbialainen ruokakauppa , La Tienda, jonka kolumbialiasen myyjän kanssa voi puhua vain espanjaa, sillä muuta hän ei osaa;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linna oli kyllä todella kaunis! Kävimme linnan alueella ja tuon päärakennuksen sisällä (jossa on Ruotsin kolmanneksi parhaaksi nimetty ravintola) tosi pikaisesti, mutta linnaa olisi ollut mukava tutkia pidempäänkin ja vaikka yöpyä siellä.

      Tukholmassa tulee käytyä harmittavan harvoin, vaikka se on niin lähellä. Pitäisikin tehdä oikein sellainen kunnon Tukholma-kierros.

      Sama juttu mulla, että kävelen yleensä aika nopeasti. Jos kävelen hitaasti, silloin on yleensä jokin ongelma. :-D

      Käyn tosi harvoin (eli en juuri koskaan) itäisessä Helsingissä, mutta sen kerran kun olen siellä käynyt, ulkomaalaisia on näkynyt siellä todellakin paljon enemmän kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Meidän kodin liepeillä Espoossa taitaa nähdä eniten intialaisia. ;-D

      Kolumbialainen ruokakauppa kuulostaa kiinnostavalta. Ainahan voi ottaa elekielen avuksi, jos espanja ei taivu (tiedän, että sinulta taipuu).:-) Ja googlekin osaa kääntää nykyään vaikka mitä. Mehän pärjäsimme Brasiliassa taksikuskien kanssa kännykän käännösohjelmien avulla.

      Poista
  5. Minua jäi kiinnostamaan, minkä kasvin anoppisi oikein Espoon pusikoista bongasi? Tähän vuodenaikaan kun kaikki vihreä alkaa olla jo ehtoopuolella.

    Vanhat autot ovat parempia kuin uudet, niihin voi sentään vielä tehdä korjauksia muullakin kuin pelkällä tietokoneella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anopin löytämä kasvi jäi askarruttamaan minuakin, ja asiaa on yritetty selvittää monesti jälkeenpäinkin, mutta kasvin nimi ei ole vain selvinnyt. Anoppi sanoi kyllä kasvin nimen silloin, kun oli sitä kerännyt, mutta en ollut silloin (jostain syystä) asiasta erityisen kiinnostunut, mikä on harmittanut jälkeenpäin ihan vietävästi! Otanpa taas asian puheeksi ensi Intian-reissulla, jos anoppi vaikka muistaisi kasvin vielä.

      Appivanhemmat olivat käymässä Suomessa heinäkuun alussa-puolivälissä, ja heinäkuussa taitaa olla kasveja vielä ihan kivasti, vaikka eiväthän ne enää mitään nuoria alkuja ole.

      Sama pätee moneen muuhunkin, että vanhassa vara parempi! Meidän mikrokin on 23 vuotta vanha, ja hyvin toimii. :-) Nykyajan koneet kun tahtovat hajota jo muutamassa vuodessa, ja korjauksia on tosiaan hankalaa/kallista tehdä.

      Poista
  6. Näitä sinun juttujasi on niin kiva lukea - kiitos tästäkin postauksesta.
    Itse en ole koskaan ollut lentokoneessa enkä edes junassa tai ratikassa. Olen sentään ollut linja-autossa :D
    Luen erään lentoemännän blogia ja hän laittoi minulle kuvia koneen sisätiloista :)

    Tätini matkusteli joskus paljon ja hän olisi mielellään vienyt minuakin lapsena matkoille, mutta ei - olen tosi arka. Sanottaisiinko tämmöistä ihmistä tupajumiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Mummeli! Kiitos kovasti kommentistasi. <3

      Mulla taas linja-automatkustaminen on jäänyt tosi vähiin. Ennen sentään tuli ajeltua bussilla Helsingistä Espooseen, mutta nyt on sekin jäänyt, kun tuli metro, ja ihmiset pakotetaan käyttämään sitä. Hetken mietin, että pitäiskö kokeilla Onnibussilla matkustamista itään, mutta unohdin ajatuksen, koska minulle tulisi bussissa varmaan paha olo, jos yrittäisin lukea tai tehdä läppärillä jotain. Junassa ei sentään ole sitä ongelmaa. :-) Lihapullatkin sai viedä ravintolavaunusta take away -paketissa omalle istumapaikalleen, joten junalla matkustaminenhan oli oikein mukavaa.

      Kiva, että sait lentoemännältä kuvia koneen sisätiloista! Lentoemäntä näkeekin asiat varmaan ihan eri vinkkelistä kuin matkustajat.

      Minulle tulee tupajumista mieleen vain jokin ötökkä. :-)

      Poista
  7. Lisään: Niin muuten sinäkin olet laittanut kuvia lentokoneen sisätiloista kuin myös lennon nousun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen tosiaan tainnut tehdä. Nousuvideoita on tullut otettua melkein joka kerta, kun olen istunut ikkunan vieressä, mutta en ole viitsinyt laittaa niitä kovin useasti blogiin. :-)

      Poista
  8. Mitähän anoppi löysi tienposkesta silloin? Mulle on vasta täällä tosin selvinnyt, että moni rikkaruohoksi luokitteleman Suomessa kuuluu Turkissa ruokapöytään. Onko Suomen Love Island taas alkanut, apua, heti menen kattomaan?!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen minäkin tässä vuosien saatossa miettinyt! Asia ei ole vielä selvinnyt, vaikka ollaan yritetty sitä yhdessä ukkelin kanssa selvittää. Ja sama juttu Intiassa, että siellä syödään paljon sellaisia juttuja, jotka luokiteltaisiin meillä rikkaruohoiksi tai muuten vain syötäväksi kelpaamattomiksi. Olen oppinut anopilta esim. tekemään ruokaa punajuuren naateista, jotka täällä heitetään usein pois.

      Juu, Love Island on taas alkanut! Jaksoja on tullut ehkä 8 tai 9, joten hyvin ehdit vielä mukaan. Kiva, jos se näkyy ulkomailla, koska sitten minäkin näen sen Kolumbiasta. :-)

      Poista
  9. Hih, vai yritti anoppi estää sinua laatulukemisen hankintaa :D

    Minä en ole vielä katsonut lainkaan Love Islandia. Viime kausi oli minusta viihdyttävä, vaikka usein sorruinkin katselemaan jaksosta ison osan pikakelauksella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin tuo anopin ryökäle teki! ;-D

      Mulle on tullut tällä Love Island -kaudella monesti sellainen tunne, että pitäisi laittaa pikakelaus päälle. Vähän tylsää on ollut. Mutta saattoihan se olla, että viime vuonna oli jonkinlaista uutuudenviehätystä mukana, kun sarjasta tuli eka kausi. Nyt olen nähnyt jos minkä maan Love Islandeja, ja sarjoja tulee verrattua väkisinkin toisiinsa.

      Poista
  10. Anopin kanssa samaa mieltä lehti asiassa ;-)

    Ja todellakin kiinnostavaa olisi tietää mikä oli se kasvi jonka Anoppi keräili. Mikä on sellainen joka luultavasti kasvaa myös Intiassa? Vesiheinä, suolaheinä, apilan varmaan olisit tunnistanutkin? Toivottavasti selviää vielä meille lukijoillekin!

    Hyvin epäilyttävän kuulloista tuo juttu, että joku randomisti tyrkyttänyt neliapilaa ventovieraalle. Tulee mieleen jokin Pilanpäiten ohjelma formaatti. Kaiketi tuo vielä tuotti onnea kun löysit ne rahatkin :-)
    Ite olisin pistänyt taskuun kun ajattelen että ne joutuvat kuitenkin sellaiselle joka ei niitä edes välttämättä tarviaisi :-D. Mutta olet oikeassa että onnea pitäisi kyllä laittaa jollain tapaa eteenpäin.

    Minä en oikein osaa katsella noita Love Islandin tyylisiä juttuja. Meinasin kuitenkin panostautua ja katsoa alkavaa Bigbrotheria (ehkä). Luultavasti kuitenkin sekin jää yritykseksi.

    Kivoja paikkoja Ruotsissakin näyttää olevan. Niinkuin varmasti jokapuolella maapalloa!

    Lämpimiä syyspäiviä vielä täällä ollessasi <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin olen nykyään anopin kanssa samaa mieltä Seiskasta. Otti vaan aikansa, että uskoin. :-D Ei ole tarvinnut ostaa Seiskaa enää moneen vuoteen. :-)

      En kyllä tunnista vesiheinää enkä suolaheinääkään. Kysyttiin ukkelin kanssa muistaakseni kasvista joskus anopilta ja jopa luettiin telugunkielistä kasvikirjaa, mutta kasvin nimi ei vaan selvinnyt. Harmittaa tosi paljon, kun en ollut silloin kiinnostuneempi asiasta, koska olisihan se ollut kivaa (ja taloudellista), jos syötävää olisi löytynyt kotipusikoista. ;-)

      Minusta se neliapilan antanut nainen ei näyttänyt ihan suomalaiselta, joten se varmasti selittää asian. :-D En usko, että kovin monelle suomalaiselle tulisi mieleen antaa löytämänsä neliapila vain jollekin satunnaiselle ohikulkijalle. Mulla oli kuulokkeet korvilla, ja musiikit pauhasi, joten jos nainen sanoi jotain, en kuullut.

      Mulle tuli niistä seteleistä mieleen jokin piilokamerajuttu. Ajattelin, että tämä on takuulla jokin testi, että joku kyttää videokameran kanssa ikkunasta, miten kukakin reagoi rahat nähdessään. :-)

      Mulla on aivotoiminta vissiin hiipunut pahasti, kun nykyään ei oikein maistu telkkarista muut kuin kaikki reality-jutut. Tai ei nyt sentään kaikki, herranen aika sentään. :-D Esim. jotain Kardashianeja (vai miten se nyt kirjoitetaan) en koskaan kattoisi. Tai enpä menekään vannomaan, kun en ole koskaan nähnyt pätkääkään kyseisestä sarjasta. :-D Big Brotheria olisi kyllä kiva seurata, mutta se ei taida näkyä Kolumbiaan...

      Kiitos samoin sinulle! <3

      Poista
    2. Aloin miettimään tuota anoppisi löytämään kasvia. Täällä yleisin syötävä villikasvi on kiiltomalva, joka Wikipedian mukaan kasvaa Intiassakin,https://en.wikipedia.org/wiki/Malva_sylvestris
      ja on kuulemma villiintynyt Suomessa ja sitä löytää etenkin Etelä.Suomessa, vaikka minulle se on tullut SUomessa vastaan ainoastaan kurdien ruokakaupassa Helsingissä. Jospa se olikin se.
      https://en.wikipedia.org/wiki/Malva_sylvestris
      Itse käytän sitä tosi paljon talvella, on hyvää,

      Poista
    3. Olet kyllä ihana, kun olet jaksanut tehdä selvitystyötä. <3

      Malvan lehti näyttää jotenkin tutulta, mutta voi olla, että sekoitan sen johonkin toiseen. Minulla on myös sellainen muistikuva, että anopin käyttämä lehti olisi ollut pitkulaisempi, mutta en ole ihan varma. Voin olla väärässäkin.

      Mukavaa loppuviikkoa, Jael! :-)

      Poista
  11. Spooky toi toka ötökkäkuva... Onks siinä kahdenlaisia ötököitä? Ja spooky myös toi neliapilanainen. Ja että sen jälkeen löydät rahaa... Outoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa on tosiaan kahdenlaisia kirvoja, lehtikirvoja ja kilpikirvoja. En ois tätä tiennyt, mutta kysymyksesi innoittamana ryhdyin googlettelemaan eri kirvalajikkeita. :-)

      Enpä ollut ajatellut neliapilanaista spookyna, mutta nyt kun sanoit, niin kyllähän hän vähän spooky oli. Kaikkea kummallista sitä voi sattuakin!

      Poista
  12. Iiihana postaus, anopin koirankusetusruohot, neliapialat ja Tukholman muistot. Me muuten asuimme Tukholmassa tuolloin 2004. :)

    Oikein sydämellistä viikon jatkoa Satu ja osaat niin kirjoittaa elämänmakuisesti ja omakin mies on tietenkin ukkeli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit, Tiia. <3 Oikein sydäntä lämmittää kuulla. :-) Ja hassua, että olemme olleet Tukholmassa samaan aikaan. Tukholma on varmasti kiva kaupunki asua!

      Minulla on ollut taas sen verran vientiä, että en ole ehtinyt millään kirjoittelemaan, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa, että on enemmän aikaa blogille.

      Kovasti terkkuja sinne sinun ukkelillesi ja oikein kauniita ja lämpimiä syyspäiviä teille! <3 Pus pus!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3