Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Lämmittäjä saa paikan

Ajattelin tässä kuussa osallistua taas Fat Mum Slimin valokuvaushaasteeseen, jonka ideana on siis se, että joka päivä otetaan kuva annetusta herätesanasta (huhtikuun sanalista löytyy kokonaisuudessaan täältä). Kuvien yhteydessä voin sitten näppärästi lätistä jotain asiaankuuluvaa tai -kuulumatonta, joten haaste myös ehkä kannustaa postailemaan säännöllisesti, jos juttua ei muuten tunnu löytyvän. Tosin nyt ei näytä siltä, että jutut olisivat muutenkaan ihan heti loppumassa. Smiley Ajattelin, että postaisin näitä kuvahaastejuttuja aina viikon kerrallaan, näin sunnuntaisin, mutta voi myös olla, että näin ei tule tapahtumaan. En ota kuitenkaan asiasta paineita.

Ai niin. Tiedoksi niille, jotka tykkäävät Intia-postauksista, että niitä on taas luvassa, kun puolentoista viikon päästä suuntaamme anoppilaan. JOS suunnitelmat eivät nyt taas muutu ennen sitä.

Heti ensimmäiseksi täytyy sanoa, että en sitten aprillanutkaan ketään. Viikko meni ihan huomaamatta, ja unohdin koko aprillipäivän, ennen kuin vasta perjantaina lehteä lukiessani muistin sen. Tämä Hesarissa ollut ilmoitus taisi nimittäin olla aprillipila:



Harmi kun en osaa savoa tai tunne polttopuulajeja; muuten olisin saattanut hakea paikkaa. Smiley

Ukkeli se sen sijaan aprillasi minua, ja ihan vahingossa vielä. Minun piti lähteä perjantaiaamuna aikaisin renkaiden vaihtoon, mutta en löytänyt auton avainta mistään. Ukkeli oli vielä nukkumassa, enkä halunnut herättää häntä, joten käänsin kaikki ukkelin taskut ja laukun, jos avain löytyisi jostain. Ei löytynyt. Onhan meillä autoon toki vara-avainkin, mutta koska alkuperäinenkin oli ihan kiva löytää, menin taputtelemaan ukkelin hereille. Ukkeli ei osannut sanoa avaimen olinpaikkaa sen tarkemmin, mutta hetken mietittyään hän tuumasi, että "jos se on siellä autossa". Autossa? Miten se autossa voisi olla, kun eihän autoa saa lukkoon ilman avainta?

Siellä se avain kumminkin killui nätisti virtalukossa, eivätkä ovet olleet tietenkään lukossa. Tässäpä hyvää palvelua autovarkaille! Vielä kun olisi ollut tankki täynnä, voron olisi ollut oikein mukava lähteä ajelemaan. Myöhemmin selvisi, että ukkeli oli edellisenä päivänä heti parkkipaikalle saavuttuaan ruvennut lähettelemään viestejä ja puhumaan puhelimessa, ja eihän siinä touhun tuoksinassa toki tuommoisia sivuseikkoja kuin auton avaimia muista. Kaiken lisäksi kävi ilmi, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin kävi: ukkeli oli unohtanut työpaikallaankin avaimen virtalukkoon koko päiväksi killumaan. Mitähän tähän sanoisi? Jospa en sanoisikaan yhtään mitään?

Huhtikuun ensimmäisen päivän kuvaushaastesana oli 'keltainen', enkä meinannut keksiä mitään keltaista kuvattavaa. Kunnes sitten illalla viinikauppaan astellessani keksin, että täältä löytyisi varmasti jokin keltainen etiketti. Viinin valitseminenkin helpottuisi huomattavasti, kun ei tarvitsisi arpoa hyllyjen edessä puolta tuntia: ottaisin sen viinin, jossa on keltainen etiketti. Näin helppoa ei ole viinin osto ennen ollutkaan!

Kävi vielä niin, että ensimmäisen silmiini osuneen keltaisen viinin nimikin oli keltainen. Näin tämmöinen vähän tyhmempikin ymmärsi, että kyllä: se tosiaan on keltainen.

Sitten vielä asiantuntevien viininmaistelijoiden arvio kyseisestä viinistä: maistui ihan punaviiniltä. Mikä on erittäinen myönteinen asia silloin, kun on punaviinistä kyse.

Huhtikuun toisen päivän sana oli 'alaspäin katsoen' (looking down), ja nämä kuvat tuli otettua näppärästi kauppamatkalla Sellossa.

Onpa oikeastaan aika ankean näköinen tuo Leppävaaran asema.


Sellossa piti ostaa muun muassa mustetta tulostimeen, kun muste on ollut lopussa jo pari kuukautta (asioiden kanssa ei ole hyvä kiirehtiä, ettei tule stressiä). Mustetta ei olekaan tullut ostettua pitkään aikaan, sillä ukkelilla on ollut näppärä ratkaisu musteen loppumiseen: hänen mielestään on kannattanut ostaa ennemmin uusi tulostin kuin uusi mustepatruuna, kun molemmat maksavat suunnilleen saman verran. Kaksi kertaa näin on tehtykin (anteeksi vain, kaikki kestävän kehityksen ystävät), ja ukkeli yritti tälläkin kertaa ehdottaa, että ostettaisiin uusi tulostin. Minä olin kuitenkin sitä mieltä, että kolme tulostinta riittää kyllä yhteen talouteen ja että neljättä meille ei tulisi. Että jospa ostettaisiin tällä kertaa vain sitä mustetta.

Leppävaarasta löytyi myös ihan sattumalta aivan loistava aasialainen ruokakauppa, Taj Mehal (ilmeisesti samaa ketjua kuin Hakaniemessä). Hirveän tarkkaan en ehtinyt kaupan tarjontaan perehtyä, mutta pikakierroksella näytti siltä, että kaupasta saa kaikkea intialaisessa ruoanlaitossa tarvittavaa. Myynnissä oli jopa tuoretta sarviapilaa, jota en muista missään muussa kaupassa nähneeni! Ostin tällä kertaa vain viiden kilon pussin sona masoori -riisiä, pari idli-pakettia ja okraa. Hienoa, että Espooseenkin on saatu tämmöinen kauppa! (Jos joku tietää lisää hyviä intialaisia ruokakauppoja Espoossa, vinkkejä otetaan mieluusti vastaan!)

Huhtikuun kolmantena päivänä eli tänään piti ottaa kuva sanasta, joka alkaa a:lla. Nämä eri kirjaimilla alkavat jutut ovat jostain syystä minulle hirveän vaikeita keksiä, kun minulle tulee aina mieleen vain sellaisia juttuja, jotka eivät kestä päivänvaloa (esimerkiksi anus).

Mutta sitten tajusin, että ananashan alkaa a:lla, ja ananasta on meillä nykyään aina jääkaapissa, kun olen jotenkin ihan addiktoitunut siihen. Olen nimittäin huomannut, että ananaksen turvotusta poistava vaikutus taitaa olla ihan totta, kun ikuinen riesani eli silmäpussit ovat tuntuneet olevan harvinaisempi vieras sen jälkeen, kun aloin syödä päivittäin ananasta.

Nyt on kuitenkin ilmennyt uusi ongelma, ja se on suupielien halkeilu ja huulten haavautuminen, jotka tuntuvat johtuvan ananaksesta. Ilmeisesti syynä on ananaksen bromelaiini-entsyymi, siis se sama, joka hajottaa proteiineja ja tehostaa sillä tavalla ruoansulatusta. Melkoisen tehokas entsyymi, kun syövyttää naamankin!

Ehkä ananaksesta pitäisikin syödä vain reikä?

Ja hei! Avaimenperäkin alkaa a:lla! Tipunen lähettääkin terveisiä kaikille epäilijöille, että kyllä minä tosiaan tipu olen: kuuntele vaikka!




16 kommenttia:

  1. Hauska postaus. Me katseltiin eilen illalla isännän kanssa elokuva Intiasta, Lounasrasia, se oli tosi hyvä! En tokikaan tiedä, miten hyvin kuvaa todellisuutta, mutta ehkä siellä jotain rippeitä siitäkin oli... Oletko nähnyt elokuvan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole nähnyt Lounasrasiaa. Minunkin piti katsoa se eilen, kun näin lehdestä, että se tulee, mutta sitten unohdin. Harmin paikka! Areenastakaan sitä ei näköjään näe. No, eiköhän se jostain netistä löydy...

      Poista
  2. Ooh, matka Intiaan tulossa. Kyllä jo nyt alan odottelemaan juttuja sieltä. Sitä vaan ihmettelen, että vieläkään tajunnut myydä reissullenne yhtä ylimääräistä matkapaikkaa. Olisin ostanut sen viivana :D :D :D

    Minulla tulee samanlaisia oireita, jos syön runsaasti tuoretta ananasta. Purkkiananaksen en ole huomannut aiheuttavan samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, enpä tajunnut, että löytyisi matkalle mukaan lähtijöitäkin. Muuten olisin tietysti laittanut huutokaupan pystyyn. :-D Uskon, että olisit ollut loistavaa matkaseuraa. :-)

      Mä en pysty syömään purkkiananasta, kun jotenkin ällöttää ajatus siitä, miten kauan ananas on siellä purkissa muhinut. Mutta olen myös kuullut, että se ei aiheuttaisi ongelmia.

      Poista
  3. Sama täällä, ei onnistu tuoreen ananaksen syönti - tai siis onnistuu mutta suupielet kipeytyy. Aina välillä "unohdan" sen ja ostan moisen hedelmän kun se on niin hyvää.

    Saisin stressin jos jokapäivä pitäisi tuollainen kuvauskohde keksiä, auts.

    No juu, myönnän, ON se tipu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tipu vaakkuu täältä sulle terveisiä. ;-D

      Katsotaan vain, niin minäkin olen jo ensi viikolla valittelemassa, kun on niin vaikea keksiä kuvauskohteita tuohon haasteeseen. Mulla on tapana aina innostua ensi alkuun hirveästi, mutta sitten ajatus joka päivä kuvaamisesta alkaakin ahdistaa.

      Olen nyt yrittänyt juoda vettä aina ananaksen syönnin jälkeen, mutta ei sekään oikein tunnu auttavan. On kai sitten vaan oltava ilman ananasta, kun eihän sitä ole mikään pakko syödä kumminkaan. :-)

      Poista
  4. Piti vielä sanoa, että tuosta USB-kaapelista tuli mieleen, että panen paremmaksi, meillä on 4 kirjoitinta. Toinen laser-sellainen ei kyllä enää ole yhteistyökykyinen. Mutta mustesuihkut rulettavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt muistin, että meilläkin on ollut jossakin vaiheessa myös laser-kirjoitin. Missähän se nyt on? Mutta veit kyllä kirjoitinkisassa voiton. :-D

      Poista
  5. Meillä ei ole kotona printteriä mutta olemme tilanneet molempien vanhemmille mustetta Saksan Amazonista. Hinta on tajuttomasti halvempi kuin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Ei ole tullut mieleenkään. Kiitos, Luimupupu.

      Poista
  6. Minulla on työnantajan puolesta tulostin ja olen varmasti kuluttanut aika paljon rahaa musteeseen - ymmärtäisiköhän ne, että olisi parempi laittaa uusiksi koko peli. No niin kauan, kun maksavat musteet niin, ostetaan sitten. Ihanaa, että sinulta tulee juttua. Hengästyin jo ihan lukiessa sitä kuntopostausta. Huilaan välillä ja jatkan taas lukemista. Ja tietty TIPUA piti kuunnella. Hyvää sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Taisin vähän innostua kuntopostauksessa, joten ei ihme, jos alkoi hengästyttää. :-)

      Jospa se työnantaja suostuisi ostamaan ensi kerralla uuden tulostimen? Tai en tiedä, mitä musteet siellä teilläpäin mahtavat maksaa - ovatko yhtä törkykalliita kuin täällä.

      Hyvää sunnuntaita sinullekin! Ja mukavaa alkavaa viikkoa myös! :-)

      Poista
  7. Meilla on mustavalkonen lasertulostin. Nuo mustejutut ottavat niin aivoon, etta emme sellaista halua. Eika varillista tarvitakaan meidan kaytossa. Laserin "muste" kestaa vuosikausia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin tuossa aiemmin, että onhan meilläkin ollut joskus lasertulostin. En kyllä yhtään tiedä, missä se nyt on (villi arvaus: vaatehuoneen ylähyllyllä) ja miksi se ei ole enää käytössä (villi arvaus: "muste" loppu).

      Poista
  8. Tollanen lista kuvaus ja postaus ideoista on kyllä hyvä. Täytyykin ehkä joskus kokeilla. Nyt vaan pitäisi saada Thaimaan-matka purkkiin.

    Mä en tiedä muita intilaisia kauppoja Espoossa kuin just on Leppävaaran, mutta Espoon keskukseen on avattu halallihakauppa, josta saa tuoretta lampaan ja karitsan lihaa, joka on laadukasta ainakin Armastuksen mielestä. Ja hän meillä ne lihat ostaa.

    Kiitos muuten edellisestä postuksesta. Me ollaan mietitty, että ostettaisiin mökille kahvakuulia, jotta tulis joskus harjoitettua noita lihaksia, mutta ollaan mietitty, että jos ne vaan jää ovipönkiksi, mutta noita treeniohjeita seuraamalla varmaan tulisi tehtyä jotain.
    Ja tipulle terveisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lihakauppavinkistä, CurryKaneli! Käyttäisin enemmän lampaan ja karitsan lihaa, mutta kun sellaisia sopivia lihoja on ollut vähän vaikea saada (pitäisi olla lapaa, etuselkää tmv. pitkään kypsennettävää) eikä mitään filettä tai muuta "kuivaa" lihaa. Täytyy katsoa, jos tuolta Espoon keskuksen kaupasta vaikka löytyisi, vaikka olenkin hieman arka menemään tuommoisiin halal-kauppoihin. :-)

      Minua ainakin nuo ohjatut videot ovat auttaneet ihan älyttömän paljon. Mökillä kahvakuulilla olisi varmasti hauska harjoitellakin, kun voisi harjoitella ulkona. Se olisi varmasti paljon kivempaa kuin olohuoneessa hikoilu.

      Tipu kiittää terveisistä ja vaakkuu sinulle mukavaa alkavaa viikkoa! :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3