Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


torstai 14. huhtikuuta 2016

Kauas on pitkä matka

Hommat alkavat olla sillä mallilla, että tästä voisi kohta lähteä vaikka lentokentälle. Niinpä minulla on aikaa kirjoitella vielä blogiinkin! Muistelen, että näin on käynyt joskus ennenkin, eli en taidakaan olla ihan toivoton tapaus, vaikka pakkaaminen jääkin aina viime hetkeen?

Pakkaaminen on minulle suhteellisen kivuton projekti siitä syystä, että minulla on koneella lista vakijutuista, jotka otan mukaan joka matkalle. Sen lisäksi rupean noin viikkoa ennen matkaa kirjoittelemaan ylös mieleen putkahtelevia asioita, jotka pitäisi muistaa ottaa mukaan vielä normaalien tavaroiden lisäksi. Varsinainen pakkaaminen onkin sitten helppoa, kun ei tarvitse kuin heitellä kamat listan mukaan kasaan. Pakkaamisen voi siis huoletta jättää viime tinkaan!

Heinäkuussa ei oikein tehnyt mieli lähteä Intiaan, kun Intiassa oli sadekausi (jota ei sitten varsinaisesti ollutkaan), jota inhoan. Tällä kertaa arveluttaa kuumuus. Kesä on tullut Intiaan, ja lähipäivien sääennuste näyttää Hyderabadissa tältä.




Olen yrittänyt ajatella, että ehkei tuo 42-43 astetta ole niin kuuma kuin miltä se ajatuksena tuntuu, mutta kyllä se taitaa olla juurikin niin kuuma. Olen toki ollut tuommoisissa lämpötiloissa ennenkin ja hyvin selvinnyt, mutta erona oli se, että asuimme silloin Intiassa, ja lämpötilojen nousuun kerkesi tottumaan pikkuhiljaa. Nyt pitäisi siirtyä Suomen raikkaasta kevätsäästä kertarykäyksellä noihin lukemiin. Ehkä ei siis ihan heti ensimmäisenä päivänä kannata sännätä lenkkipolulle? Kaiken kukkuraksi anoppilassa on tasan yksi ilmastointilaite, joka on onneksi sentään "meidän" makuuhuoneessa (toivottavasti laite toimii!). Muissa tiloissa ollaan tuulettimien varassa, eli mielenkiintoisia aikoja on tulossa.

Kaivoin kaapista vanhat matkalaukkujen nimilaput, ettei kukaan taas vain nappaa laukkuamme lentokentältä mukaansa.

Viimeksihän eräs herra oli lähtenyt lentokentältä meidän laukkumme kanssa ja jättänyt omansa meidän noukittavaksi. Ensimmäinen puuha saapumisemme jälkeen olikin jännittävä matkalaukun jäljitystehtävä, enkä nyt välittäisi toistaa samaa.

Tällä kertaa ei ole tullut tehtyä suurempia ostoksia, vaan olen varautunut vain vakituotteillani eli Weetabixilla, Hermesetaksilla ja Juhla Mokalla. Joisin ihan mielelläni intialaista kahviakin, mutta koska minulla on tapana nousta "hieman" myöhemmin kuin anoppi, on helpompaa, jos voin keittää omat kahvini (anopilla on myös suomalaistyylinen kahvinkeitin), eikä anopin tarvitse säästellä minulle intialaista kahvia. Itse en ole koskaan vaivautunut opettelemaan keittämään intialaista kahvia, kun sen valmistus on minulle hermoja raastavan monimutkainen prosessi (täältä voi käydä katsomassa, kuinka intialainen kahvi oikeaoppisesti keitetään).

Hermesetaksista tuli mieleeni, että autonkuljettaja oli viimeksi ollut kovin kiinnostunut Hermesetaksistani ja tutkiskellut niitä anoppilan keittiössä, että mitäs nappeja nämä ovat. Poika oli maistellutkin niitä paljaaltaan ja ollut vissiin hieman yllättynyt makukokemuksestaan.

Autonkuljettaja ei ole tällä hetkellä Hyderabadissa, vaan hän tulee sinne vasta joskus viikon päästä. Poika on tällä hetkellä kotikylässään, jossa hän kirjoittaa kymppiluokan (tenth standard, joka vastaa meillä peruskoulun viimeistä luokkaa) kokeita, kun hän haluaisi jatkaa opiskelua. Koulua poika ei ole tainnut kovin monta luokkaa käydä, eikä ukkeli povannut tällekään yritykselle menestystä, vaikka kokeessa saa kuulemma käyttää kirjaakin. Aika näyttää, miten pojan käy. Minä tietysti toivoisin, että kävisi hyvin, sillä kyseinen poika on harvinaisen uskollinen ja kiltti; anopin mielestä vähän lapsellinenkin, mutta annettakoon se anteeksi, kun pojalla ei edelleenkään ole ikää kuin vajaat 20 vuotta. En tiedä, onko pojalla edelleenkään ajokorttia - autonkuljettajan pestin aloittaessaanhan reilut kolme vuotta sitten hänellä ei korttia ollut. Mutta eihän sitä autoa kortilla ajeta. Smiley

Äiti soitteli eilen ja muisti varoitella, että et sitten mene siellä Intiassa taas mihinkään omituisiin paikkoihin yksinäsi. Äiti ei sanottavasti ilahtunut, kun kerroin, että minulla oli jo katsottuina pari kummitustaloa, joihin tekisi mieleni mennä. Äiti käski minut ottamaan ainakin jonkun mukaani, jos minun oli kerran pakko kummitustaloihin mennä. Kun mietin, että kenet muka pyytäisin mukaani kummitustalokeikalle, äiti tokaisi, että "pyydä vaikka anoppi. Kummitukset pelästyvät!". Smiley

En tiedä, toimiiko anoppilassa netti, tai kuinka pian se saadaan mahdollisesti toimimaan, mutta toivon, että pääsisin jossakin vaiheessa kirjoittelemaan Intia-kuulumisia. Kokosin tähän loppuun vielä ikimuistoisimpia tapahtumia ja muita (omasta mielestäni) mielenkiintoisimpia juttuja Intian-ajoilta, jos jotakuta kiinnostaa lueskella. Olihan se elämä Intiassa joskus aika värikästä...


Kun ongelmat saavat kasvot: kertomus erään nuoren naisen elämästä ja vierailu hänen koulussaan
Raakoja, sanoi varas taateleista: eräs "tavallinen" sunnuntai, eli remontissa olevaa linnoitusta tutkiskelemassa sekä taatelivarkaissa
Ehkä sitten seuraavassa elämässä: magneettikuvauksessa (kaarituelliset rintaliivit päällä, jee)
Ihana Siddharth (ja yksi guru myös): meikäläinen eksähtää kuuntelemaan erään gurun ajatuksia
Poliisin kynsissä taas: mitä tapahtuu, kun puhuu autolla ajaessa kännykkään
Saria ostamassa: saria ostamassa ja aluspaitaa teettämässä
Kokemuksia sarista: millaista on olla sari päällä (ei mikään ihan yksinkertainen juttu!)
Ja niin he saivat toisensa: häissä maaseudulla (t. nimim. 'parhaat bileet alkavat kukonlaulun aikaan')
Elämän opetuksia: kaikki ei ole aina mennyt anopin kanssa ihan putkeen...
Supermarketissa: miten käy, kun valokuvaa supermarketissa, jossa valokuvaaminen on kielletty
Lääkärikäynti: ortopedikäynti Intian malliin
Olet ollut liian kauan Intiassa, kun...: millaisista merkeistä tietää, että on ollut liian kauan Intiassa
Venymistä: meikäläinen rupeaa remonttihommiin
Kiitti mulle riitti: kuinka paljon hämmennystä yksi länsimaalainen voi intialaisessa pikkukylässä aiheuttaa
Outo tapaus: poliisi on vailla kyytiä ja ottaa sellaisen puoliväkisin minulta
Viimeinen matka: Ganesha-patsaiden upotusta järveen
Hindujen hautausmaa (ja mitä siellä tapahtui): käynti hindujen hautausmaalla ja mitä siitä seuraa
Rishi Valleyn koulu: käynti intialaisessa sisäoppilaitoksessa
Punainen matkalaukku: ei kannata pakata leipäveitsiä matkalaukkuun, eli eräs lentokenttäepisodi Mumbain kentällä
Nyt olen tosi ulkomaalainen: rupeamme kaveeraamaan muiden ulkomaalaisten kanssa ja liitymme expat-yhdistykseen
Epäjoogi avautuu: meikäläinen rupeaa harrastamaan joogaa
Intian Ikea: Hyderabadiin avataan "Ikea"
Huonoja hetkiä, hyviä hetkiä: muuttaminen uuteen asuntoon ei Intiassa ole ihan helppoa
Uusi elämä SIM-kortille: käynti intialaisessa puhelinliikkeessä
Maalaistorilla vihanneksia ostamassa: värikästä menoa vihannestorilla
Lähiöapina seikkailee jälleen: pihapiirissä pyörivän apinan seikkailuja, osa 2
Apinavaara!: apinan seikkailuja, osa 1
Sopiva nuori mies: pohdintoja järjestetyistä avioliitoista
Tyrkky vai sika säkissä: pohdintaa naisen pukeutumisesta Intiassa ja muutenkin
LKV (laillistamaton kiinteistönvälittäjä esittelee): appivanhempien Hyderabadin väliaikaisasunnon  esittelyä (tuonne ollaan taas menossa!)
Tieliikenteessä bongattua: mitä kaikkea intialaisilla teillä voi nähdä
Testattu: Frankfurtin lentoaseman sairaalapalvelut: lentomatka Suomeen vähän venähtää...
Epäonninen automatka: autoriksa lennähtää konepellille eli kuinka kolaritilanne ratkaistaan Intiassa

Nähdään taas!

24 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa. Minä täällä mietin, mitä tarkoittaa intialaisissa hautajaisissa "vaaleat vaatteet". Tarkoittaako se "ei musta" vaan ihan vaaleaa/valkoista? Meidät on kutsuttu intialaisen naapurin muistotilaisuuteen enkä tiedä mitä laittaisin päälleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Apua, en tiedä, kun en ole koskaan ollut intialaisessa muistotilaisuudessa. Minulla on sellainen tunne, että yleensä intialaisissa hautajaisissa käytetään valkoista, joten ehkä se valkoinen voisi olla varmempi valinta?

      Poista
  2. Täällä toinen pakkauslistojen tekijä :). Ei tartte tosiaan enää pakatessa käyttää aivoja ollenkaan. Tarvii vaan koko ajan olla kynä ja post it-lappu käden ulottuvilla, että voi heti pistää ylös, kun jotain tulee mieleen.

    Iloista ja vaan sillai sopivan jännittävää reissua!! Anoppi on tosiaan varmaan hyvä olla mukana niissä paikoissa, missä tarvitaan pelotinta :D
    Älähän läkähdy siellä ja muista tulla takas! (Näin muuten tässä pari yötä sitten unta, että me tavattiin ihan sattumalta. Sulla oli saparot ja joku kuviollinen kokohaalari (trikoota) ja tunnistin sut ihan hirveen kaukaa heti ja olin iloinen, kun nähtiin :D. Ei ollu siis mikään sovittu tapaaminen, vaan ihan vaan satunnainen. Omaa vaatetusta ei tullu katottua, mutta varmaan mulla oli verkkarit tai harsottuneet kotipökät.. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkauslistat rulettaa! :-) Mulle tulee yleensä asioita mieleen siinä vaiheessa kun olen käynyt nukkumaan, joten kirjoittelen yleensä mieleen tulevat jutut kännykkään, joka on tietenkin heti siinä käden ulottuvilla sängyn vieressä. Mutta lappusetkin ovat kovassa käytössä, ja niitä pyöriikin vähän siellä sun täällä.

      En uskaltanut kertoa ukkelille, mitä äiti sanoi anopista. Ukkeli olisi saattanut nimittäin olla samaa mieltä. :-D

      Voi mahdoton tuota sinun untasi. :-D Ja pukeutuminenkin oli ihan kohdallaan. :-) Olipas hauska tavata, enkä panisi pahakseni, jos tavattaisiin joskus ihan oikeastikin. ♥

      Poista
  3. Hyvää matkaa! Lämmintä pitää mutta eiköhän siihen vanhastaan jotenkin totu tai ainakin osaa toimia sään mukaan? Meillä oli muutama päivä sitten 46 astetta eikä se nyt sitten lopulta niin ihan kamalalta tuntunut kuin voisi kuvitella. Naurattaa silti, että kaikki tänään kohtaamani ihmiset ja minä itsekin yksimielisesti pidämme tämänpäiväistä 36 astetta suorastaan viileänä! :D

    Minä en osaa listan kanssa pakata mutta jotenkin kaikki aina tulee silti mukaan. Minä mietin omat ja lasten tavarat matkaan, mies omansa, ja tavallisesti meillä neljällä on kaikkea tarvittavaa (ja vähän ylikin...) mutta mieheltä loppuu kesken sukat tai t-paidat tai mitä milloinkin. Hän toisaalta on se joka meidän kaikkien viiden tavarat järjestää optimaalisesti laukkuihin. Eli hallitsee pakkaamisen noin käytännössä mutta taitaisi kaivata listaa suunnitteluvaiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata. Kai se niin on, että sitä vaan pikkuhiljaa tottuu kaikkeen ja että kaikki on suhteellista. Voi olla, että minustakin alkaa pian se 36 tuntua viileältä. :-)

      Kunnioitettavaa, että et käytä listaa, mutta silti yleensä muistat kaiken! Itseltäni unohtuisi varmaan puolet tavaroista, jos en käyttäisi listaa.

      Poista
  4. Oikein antoisaa matkaa ja erityisterkut anopille! Olen äitisi kanssa samaa mieltä ja ainakin minulle ihan tavallisetkin jutut Intiasta ovat aivan riittävän eksoottisia. Ehkä kummitusten suhteenkin kannattaa noudattaa vanhaa tuttua "suosi suomalaista" periaatetta. Nuo lämpötilat, voi mahoton paikka, saavat pelkästään luettunakin hien nousemaan pintaan. Nyt minulla alkoi soida päässä jokin vanha laulu "...Intiassa kuukin on kuumempi..."

    Olen löytänyt mukavan blogisi vasta noin vuosi sitten, joten kiitos vanhoista linkeistä! Hyvää matkaa sinulle ja ukkelille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi ja hyvän matkan toivotuksista! Ja mukava, että olet löytänyt blogiini. :-)

      On ihan totta, että arkielämäkin on täällä Intiassa välillä aika eksoottista. Täällä myös tapahtuu niin kummallisia asioita, että olisivatko muualla mahdollisiakaan. Tänään esimerkiksi me ja iso lauma muita matkustajia harhailimme Delhin lentokentällä, kun emme löytäneet kulkureittiä lentokoneeseen. :-D

      Poista
  5. Lämmintä ja turvallista matkaa!

    Tottakai listat pitää olla, esim jo mökille lähtö on helpompaa listan kanssa. Pidemmältä matkoista puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rantakasvi! Lämmintä on...

      Poista
  6. Mukavaa ja turvallista reissua. Innolla odottelen matkaraportteja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Luimupupu. Toivottavasti pääsen pian kirjoittelemaan. :-)

      Poista
  7. Ihanaa matkaa teille, toivottavasti netti toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matkatar. Netti toimii kuin unelma - paremmin kuin meillä kotona. :-)

      Poista
  8. Hyvaa matkaa ja jaan odottelemaan Intia-kuulumisia, ihanaa! Mulla on jo ikava sun juttuja autonkuljettajista ja anopista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Petra. Eiköhän anopista ja autonkuljettajasta saada monta juttua revittyä. ;-)

      Poista
  9. Hyvaa matkaa! Odottelen jo anoppilatarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anu! Anoppilassa ollaan ja toistaiseksi kaikki hyvin.

      Poista
  10. Oikein hyvää Intian-reissua. Toivottavasti netti toimii ja saamme lukea mielenkiintoisia postuksia kummitustaloista ja muista Intian ihmeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, CurryKaneli. Netti toimii oikein hyvin. Yritän päästä kirjoittelemaan pian! Ensin pitäisi vaan käydä läpi hirveä kasa valokuvia...

      Poista
  11. Hyvää matkaa!
    Toivottavasti sekä ilmastointilaite että netti toimivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen. Ajattelin äsken makuuhuoneessa, että eihän tämä ilmastointilaite viilennä yhtään, mutta kun tulin huoneesta ulos, totesin, että kyllähän se viilensikin. :-)

      Poista
  12. Hyvää matkaa Satu! Palatessasi kevät onkin jo varmaan pitkällä. PS Muistathan räpsiä kuvia Intian ihmeellisyyksistä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon, Jutta! Kamera kulkee mukana koko ajan... :-)

      Poista