Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.


maanantai 29. joulukuuta 2014

Ensimmäinen palkinto: puutunut takapuoli

Lupasin seuraavaksi kertoilla San Franciscon nähtävyyksistä, mutta taidan jättää ne kuitenkin vähän tuonnemmaksi ja kertoa ensin matkastamme San Franciscosta Los Angelesiin, jotta pysyn edes jotenkin ajan tasalla matkan etenemisen kanssa.

Nyt olemme siis Los Angelesissa, tai tarkemmin sanottuna Hollywoodissa, jonne saavuimme lauantai-iltana. Meillä oli ollut tarkoitus lähteä San Franciscosta matkaan lauantaiaamuna viimeistään seitsemältä, mutta perjantai-iltana ajattelimme, että ehkä kahdeksaltakin riittäisi. Meillä meni nimittäin perjantaina niissä ukkelin järjestämissä kyläilypaikoissa aika pitkään (ja matkaakin sinne oli melkein 50 mailia suuntaansa), ja olimme takaisin hotellilla vasta yhdentoista jälkeen illalla. Kun illalla piti vielä pakatakin, ajattelimme, että ehkä voisimme nukkua aamulla vähän pidempään. Väliäkö sillä, jos lähtisimme matkaan tuntia myöhemmin.

Suunnitelmissamme oli ajaa Los Angelesiin maisematietä numero 1, jota oli kovasti mainostettu maisemallisesti upeana mutta ajallisesti aika hitaana reittinä. Los Angelesiin pääsee muitakin reittejä pitkin, joista nopein reitti on moottoritie numero 5. Motaria pitkin Los Angelesiin on noin 400 mailia, ja matkaan menee ilman pysähdyksiä 6-6,5 tuntia. Valitsemaamme maisemalliseen rannikkoreittiin suositeltiin käytettäväksi vähintään kaksi päivää, jotta maisemista ehtisi nauttimaan täysin siemauksin, mutta me meinasimme ajaa koko matkan yhdessä päivässä.

Tästä se alkaa!


Matkalle lähtö ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan - mikäpä meillä koskaan sujuisikaan suunnitelmien mukaan! - kun etsimme ensin San Franciscossa varmaan yli puoli tuntia automaattia ja sitten tuskailimme vielä bensa-asemallakin. Mikä ihme siinä on, että silloin, kun ei tarvitse automaattia/bensa-asemaa/ruokakauppaa/ravintolaa/mitä vain, niin silloin niitä tulee vastaan jatkuvalla syötöllä? Ja sitten kun tarvitsisi sitä automaattia/bensa-asemaa/ruokakauppaa/ravintolaa/mitä vain, niin vastaan ei tule yhtä ainutta.

Bensa-asemallakin kului ainakin vartti, kun ei se sitten ollutkaan tullut selväksi, että mitä litkua ufoon laitetaan. Yritin soittaa autovuokraamoonkin kysyäkseni asiaa, mutta asiakaspalvelu oli suljettu. Lopulta yhdistimme ukkelin kanssa päättelykykymme ja päädyimme laittamaan autoon normaalia bensaa. Vähän kyllä jännitti käynnistää autoa, että mitenköhän tässä käy, mutta hyvinhän siinä kävi.

Kalifornia on tunnettu maataloustuotteistaan, ja matkan alkupäässä näkyikin paljon maatiloja sekä maatilojen tuotteita mainostavia kylttejä. Myynnissä näkyi olevan ainakin marjoja (muun muassa mansikoita), avokadoja, kiivejä ja appelsiineja. Tuntui niin kotoisalta nähdä tien varressa mansikkakauppiaita. Smiley


Yhden maatilan pihassa oli asiakkaiden houkutuksena tällainen hauska vanha auto. (Pahoittelen, että kuva on hieman epätarkka, mutta se on ajaessa otettu.)


Olen tähän mennessä saanut jo huomata, että liikennekuri on USA:ssa aika tiukka. Ylinopeutta ja pysäköintiä valvotaan todella tarkasti. En tiedä, sainko matkalla ylinopeussakon, kun tien vierelle oli pysähtynyt moottoripyöräpoliisi, joka mittasi tutkalla autojen nopeuksia. Minulla oli siinä kohdassa hieman liikaa nopeutta, mutta minusta poliisi nosti tutkansa ylös mittausasentoon vasta sen jälkeen, kun olin saanut nopeutta jo alennettua.

Montereyssa pysäköin luvattomalle paikalle muutamaksi minuutiksi ("mitä väliä; kyllä tähän nyt voi hetkeksi pysäköidä"), ja eiköhän paikalle ilmestynyt jostain pysäköintipirkko, joka osoitteli sormellaan pysäköintikieltomerkkiä ja mittarillaan rekisterikilpeämme. En tiedä, saimmeko lopulta sakon, kun en tiedä, annetaanko sakkolaput täällä käteen, kuten Suomessa, vai tulevatko ne jotenkin elektronisesti. Joka tapauksessa harmitti, ja ukkelikin kävi taas kuumana, kun olin ollut niin piittaamaton sääntöjä kohtaan. (Ukkeli on aina oikea lainkuuliaisuus, mutta minun mielestäni lakeja ja sääntöjä voi vähän soveltaa, jos siitä ei ole harmia kenellekään ja jos siitä ei jää kiinni.)

Montereyn satama-aluetta.


Monterey-nimistä kaupunkia oli kehuttu kovasti, ja olihan se ihan nätti pikkukaupunki. Huomasin vain, että mitä enemmän jostakin paikasta lukee kehuja, sitä korkeammiksi ennakko-odotukset muodostuvat, ja sitä varmemmin paikka tulee olemaan pettymys. Juuri tällä lailla kävi Montereyn kanssa. Olihan Monterey viehättävä, mutta ei minusta mitenkään ainutlaatuinen. Taisin jopa sanoa ukkelille, että tämähän on ihan kuin olisi Tammisaaressa tai Naantalissa - mikä ei ollut huono asia ollenkaan, koska tykkään molemmista paikoista kovasti.







Montereyn jälkeen koukkasimme ykköstieltä hieman sivuun ja jatkoimme kuuluisalle 17-Mile Drivelle. 17-Mile Drive on maisemallinen tie, joka kulkee läpi yksityisalueiden ja jolle täytyy maksaa pääsymaksu, 10 dollaria per auto. Tielle pääsee kuuden eri portin kautta, joten lenkin voi aloittaa itselleen sopivaksi katsomastaan kohdasta. Portilla saa mukaansa kartan, johon reitti on merkitty ja johon on merkitty myös kaikki matkan varrella olevat tärkeimmät nähtävyydet. Reitiltä ei voi tosin eksyä muutenkaan, sillä reitti on erittäin selvästi viitoitettu.

Reitti kulki aluksi korkealla mäntymetsien suojassa mutta laskeutui sitten lähemmäs merta.

Pebble Beach.
Matkan varrella näkyi uskomattoman monta golfkenttää (tuntui että koko niemeke oli täynnä golfkenttiä) ja hienoja ja hieman erikoisiakin taloja.




Emme olleet 17-Mile Drivella yksinämme, sillä nyt on amerikkalaisten lomakausi, ja ihan joka paikka on täynnä lomailevia amerikkalaisia. Tälläkin tiellä oli liikennettä välillä ihan ruuhkaksi asti, ja kun joutui ajamaan letkassa, oli pakko madella yhtä hitaasti kuin muutkin. Aikaa 17-Mile Drivella siis kului, enemmän kuin olimme ennakoineetkaan. Tässä vaiheessa viimeistään tuli mieleen, että olisi ehkä sittenkin kannattanut lähteä matkaan hieman aikaisemmin.





Ukkelin toinen kaveri perheineen oli kehunut 17-Mile Drivea kovasti, ja olihan se kaunis, mutta en tiedä, oliko se kuitenkaan kaiken käytetyn ajan arvoinen. (Tästä saa nyt sellaisen kuvan, että en ole tyytyväinen mihinkään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan luultavasti kyse on vain niistä liian korkeista ennakko-odotuksista. Pitäisi olla muodostamatta mitään ennakko-odotuksia ja lähteä matkaan neutraalin mielin.)

17-Mile Drivelta koukkasimme Carmel-by-the-Sea -nimiseen pikkukaupunkiin, jonka rannan sanotaan olevan yksi USA:n kauneimmista ja puhtaimmista. Kaunis ranta olikin -vesi oli kirkkaan sinistä ja hiekka niin valkoista, että harvoin niin valkoista hiekkaa näkee.








Kuvani eivät siinä auringonpaisteessa oikein onnistuneet, joten nämä kuvat siis tee Carmelille oikeutta. Koska Carmelkin oli tupaten täynnä ihmisiä ja varsinkin autoja, teki mieli päästä jatkamaan äkkiä matkaa.

Carmelin jälken maisemat alkoivat muuttua jyhkeämmiksi ja karummiksi. 




Big Sur -nimistä rannikkoaluetta leimaa karuus, ja karuus viehätti silmääni kovasti. Big Sur alkaa Bixby Bridgestä, joka on yksi maailman korkeimmista yksikaarisista kaarisilloista.


Jotenkin vähän jänskätti ajaa tuota pitkin, kun tiesi, millainen pudotus alla oli.





Maanvyörymävaara.



Päivä kului nopeammin kuin olimme arvanneetkaan, mutta onneksi tiukkamutkaiset ja kapeat vuoristotiet ehtivät loppua juuri, kun päivä alkoi kääntyä illaksi.





Paras osuus matkasta oli kuitenkin vielä edessä - emmekä edes aavistaneet sitä. 

Näimme nimittäin San Simeonissa merinorsuja! Olin lukenut merinorsuista, mutta en tiennyt, että niitä saattoi nähdä aivan tien vierellä. Olin siis aivan täpinöissäni, sillä ranta oli aivan täynnä niitä.



Merinorsut olivat samalla aikaa ihan hirvittävän rumia ja valtavan suloisia.








Merinorsut viettävät 80 prosenttia elämästään meressä mutta nousevat vuoden lopussa maalle parittelemaan, synnyttämään ja hoitamaan lapsiaan.

Tässäkin yhteisössä oli jo nähty iloisia perhetapahtumia.



Merinorsut pitävät niin erikoista ääntä, että sitä ei voi oikein sanoin kuvailla. Otin siis videon, jotta saatte itse kuunnella ja katsella merinorsuja.





Pimeän tultua päätimme hakeutua isommalle tielle ja jatkaa matkaamme suorinta tietä kohti Los Angelesia, kun emme pimeässä kuitenkaan enää mitään näkisi. Navigaattori ystävällisesti avusti nopeimman reitin etsimisessä.

Reitti oli ihan kirjaimellisestikin suora – tiessä oli näkyvissä vain yksi mutka. 




Emme saapuneet Los Angelesiin yhtään liian aikaisin. Kello oli yli puoli kymmenen, joten matkaa oli tehty kaikkinensa yli 13 tuntia. Maileja oli kertynyt mittariin lähemmäs 500, eli melkein 800 kilometriä. Nukutti niin, että jouduin laittamaan ilmastoinnin oikein kovalle, että pysyin paremmin hereillä. 

Oli tosi absurdi tunne, kun Hollywood-kyltit ilmestyivät näkyviin. Hollywoodissa? Minäkö? Ei ole todellista.Smiley

31 kommenttia:

  1. Hienoa saada seurata seikkailuanne! Kiitos paljon!! Merinorsuhavainnosta onnittelut - aivan mahtavaa, että bongasitte ne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet mukana matkalla. :-)

      Oli todellakin hienoa, että nähtiin merinorsuja. Olin kovasti halunnut nähdä niitä, mutta aika ei enää riittänyt poikkeamiseen yhdelle alueelle, jossa niitä ehkä olisi nähnyt. Oli siis kaikin puolin oli onnellinen sattuma, että merinorsut olivat ihan tuossa tien vierellä.

      Poista
  2. Hienot kuvat:) Losissa olin tasan 9 vuotta sitten ja mulla on kuva,jossa se Hollywood.kyltti on takanani;D
    Se maisematie 1 on kyllä ihana;me menimme sitä pitkin Losista San Diegoon.
    Ihanat merinorsut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin sitten hieno kuva Hollywood-kyltistä! Mullakin on siitä pari kuvaa, mutta mä en itse ole niissä kuvissa, kun kuvat on vähän kaukaa otettu.

      Poista
  3. No onhan ne merinorsut ihania :D
    Aikamoista ajamista teillä siellä! Ja siitä bensaa-vai-dieseliä -ongelmasta vielä; mä olen aika usein tuskaillut saman asian kanssa, kun eri autoilla ajelen, mutta useinhan diesel-autoissa on siinä tankin korkissa (tai tankkaus"aukon" vieressä) joku merkintä, esim "D" tai "diesel" tms, josta tietää, että nyt sitä diiseliä. Joku sanoi joskus, että normaalin bensan letku ei edes sovi diesel-aukkoon, ja viime hädässä asian voinee kai tarkistaa rekisteriotteestakin (tai jostain auton käyttöoppaasta), että konstit on monet. Mutta jännittää se silti joka kerta käynnistää tankkauksen jälkeen, jossei ole ihan varma... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne merinorsut ihania - tavallaan. :-)

      Tankin korkistakaan ei ollut mitään apua, kun ei siinä ollut mitään merkintää sopivasta polttoaineesta. Rekisteriotetta autossa ei ollut (tai ainakaan me ei mistään semmoista löydetty), ja käyttöoppaasta (joka oli sekin siinä navigaatiolaitteessa) löytynyt tieto oli aika epämääräinen. Lopulta pääteltiin asia niin, että ukkeli näki vuokrauspapereista sen polttoaineen hinnan, jolla auto oli viimeksi tankattu (viittasi ennemmin bensaan kuin dieseliin; diesel on täällä bensaa huomattavasti kalliimpaa) ja minä taas järkeilin, että auto ei kyllä yhtään kuulosta dieselautolta (monestihan dieselautojen moottorit röhisevät sillä lailla äänekkäästi). Konstit on monet. :-)

      Poista
    2. Heh, no aika salapoliisihommiksi sitten meni! Onneksi osuitte kuitenkin oikeaan.. :D

      Poista
    3. Hätä keinot keksii. :-D

      Poista
    4. Se on itseasiassa niin, että dieseliä ei pysty tankkaamaan normaaliin bensa-autoon. Toisin päin kyllä, ja tämän olen oppinut karvaasti kokemuksen kautta.....

      Poista
    5. Kiva tietää. Ensi kerralla ollaan sitten piirun verran viisaampia!

      Poista
  4. Merinorsut nayttavat jotenkin tutuilta - :) ....ihan kuin me jouluahkyn jaljilta. Maisemat ovat hienot ja kyllahan tasta jo ennakkopaineet tulee. Jollekin farmille olisi kiva myos paasta, mutta voi olla etta olen perheen ainoa 'maalainen'...lahinna kiinnostaisi artisokka-farmi...
    Hollywood kuvia odotellessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joskus on tosiaan vähän merinorsumainen olo. :-) Minulle tulee tuosta “hymyilevästä” merinorsusta mieleen myös saimaannorppa.

      Minustakin olisi ollut ihan päästä jollekin farmille tai edes sellaiseen farmikauppaan, mutta kun ei ollut aikaa. Tämän takia olisikin varmaan hyvä varata matkaan kaksi päivää, että ehtisi käydäkin matkan varrella jossakin. :-D

      Poista
  5. Ihanat kuvat :) Etenkin nuo merinorsut.
    Monterey on kanssa hyvä paikka eläinten bongaamiseen. Minusta tuo rantatie on kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, en tiennyt ollenkaan, että Montereyssakin olisi voinut bongata eläimiä. Yhdellä perhosalueella oli myös tarkoitus käydä, mutta kun aika loppui. :-( Mutta onneksi nähtiin nuo merinorsut, niin ne perhoset ei harmita oikeastaan enää ollenkaan. :-)

      Rantatie oli kyllä todella kaunis.

      Poista
  6. Olin kerran viikon Universal Studioiden vieressä kokouksessa. En ole ns. elokuvaihminen, mutta jos sinä satut olemaan, kenties kannattaa piipahtaa katsomassa tämä kohde. Parkkipaikkoja alueella on, mutta ei kenties riittävästi, mutta alueen lähelle pääsee metrolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään elokuvaihminen, mutta tarkoitus oli silti käydä jollakin pikatutustumisella elokuvastudioissa. Mutta kappas vaan, kun aika ei taas riitä. :-/

      Poista
  7. Kauniita maisemia ja huikeita korkeita paikkoja. Tuo silta, kävellen en ehkäpääsisi yli:)
    Söpöjä nuo merinorsut. Ja tykkään noista keltaisista kajakeistakin.
    Kitos matkaraportista, mukavaa luettavaa. Turvalista matkan jatkoa ja hyvää vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin minäkään tuota siltaa olisin yli kävelemään pystynyt. Tarkemmin ajateltuna en varmasti olisi.

      Kiva että olet matkalla mukana, Rantis. :-) Hyvää vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta sinullekin!

      Poista
    2. Etkö muuten huomannut, istun täällä takapenkillä :D

      Poista
    3. Ai sinäkö se olitkin? Mulla olikin sellainen tunne, että joku siellä on. ;-D

      Poista
  8. Wau mikä reissu, mahtavaa seurata täällä. Upeita merinorsuja! En malta odottaa Friscopostausta ei ole kauaakaan kun rantauduimme sieltä. Sinulla niin samanlainen leffamaku ja rakastan intialaista ruokaa, joten tulin ja jäin. <3

    Iloista uuttavuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa, että löysit tänne! :-) Tervetuloa! Toivottavasti ehdin tekemään San Francisco -postauksen pian, kun nyt olisi Los Angelesistakin jo niin paljon juttua, ja tänään jatkamme matkaamme kohti Phoenixia, eli postattavaa tulee varmaan taas lisää. :-) Mutta ennemmin tai myöhemmin se SF-postauskin tulee aivan varmasti.

      Iloista ja onnekasta uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  9. Ystävän ja kumpan matkaa alusta asti seurattu ja nautittu mukaansatempaavasta kerronnasta! Aurinkoista taivalta eteenkinpäin�� ja onnea uudelle vuodelle��! T: A & M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, nyt vasta sain netin tässä osoitteessa toimimaan, mutta kerkesinpäs ennen Suomen puoltayötä! :-) Eli siis oikein hyvää uutta vuotta teille, ja mukava kuulla, että olette olleet matkassa mukana ja että ootte tykänneet jutuista. Haliterkut! ♥

      Poista
    2. Mulle tuli näköjään laskuvirhe, kun luulin, että kello on siellä jo melkein 12. Mutta eihän se ollutkaan kuin yhdeksän.:-)

      Poista
  10. Teilläkin on siellä kaukana vuosi vaihtunut, joten oikein hyvää uutta vuotta!

    Teette erittäin mielenkiintoista matkaa, onni päästä lukijana seuraamaan tätä. Maisemat, merinorsut ja mitä kaikkea saattekaan kokea. Hollywood-kyltin näkeminen on sekin kokemus. Lienen tuntenut samaa ollessamme New Yorkissa, jolloin täyttyi yksi haave.

    Edelleen toivottelen turvallista matkaa. Reipas ja rohkea olet, kun uskallat ajaa noilla teillä ja kaiken lisäksi ruuhkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Olen iloinen, jos olet tykännyt lukea juttujani. :-) Harmi kun en ehdi kovin usein kirjoittelemaan, kun joka päivä tulee niin paljon uutta kirjoitettavaakin.

      Poista
  11. Upeita nuo merinorsut! Joskus vielä haluan ajelemaan tuonne päin ja katselemaan noita merinorsuja. Ehkä se päivä voisi jopa tulla aika nopeasti, kun nyt oikealla suunnalla ollaan...

    En ole koskaan kuullut, että sakkolappuja jaettaisiin täällä muuten kuin käteen (paitsi tullitiellä jos olet erehtynyt ajamaan väärin), joten luulisin, että säästyitte sakoilta. Mutta en mene vannomaan, osavaltiosta toiseen kun nämä jutut välillä vaihtelee miten sattuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan nuo merinorsut todellakin aika erikoisia ja upeita eläimiä. Niiden liikkumista on varsinkin hauska katsoa, kun ne mennä lyllertävät eteenpäin. Menkää siis ihmeessä merinorsuja katselemaan, jos vain tilaisuus tulee - ja varatkaa katselemiseen tarpeeksi aikaa. :-)

      Kiitos tiedosta. Toivon todellakin, että emme tuota tai muitakaan sakkoja saaneet. Vähän jänskättää auton palauttaminen vuokraamoon, kun ei sitä koskaan tiedä, mikä siellä meitä odottaa...

      Poista
  12. Ihania merinorsuja - huippu tuo video ja upealta näyttää auringonlaskukin. Ihan kuin yksi norsuista yrittäisi peittää kaveria hiekalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä jotenkin hellyttävän näköistä kun tuommoiset mötikät yrittävät saada räpylöidyksi päälleen hiekkaa. Ja ehkä kaverinkin päälle. :-)

      Poista