Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Vätys

On tehnyt kovasti mieli kirjoitella, ja paljon olisi kirjoitettavaakin, mutta kun tuntuu, että mikään ajatus ei nyt oikein kestä kasassa tarpeeksi pitkään. Ajattelin siis tehdä perinteiset, eli alkaa vain lätistä jotain ja katsoa, mitä tekstiä tähän ilmestyy.

Minulla olisi hirveästi (vastenmielisiä) asioita tehtävänä, mutta en saa tartuttua oikein mihinkään toimeen. Siirrän ja siirrän tehtäviä, vaikka tiedän, että tekemättömät tehtävät jäävät vain kalvamaan mieltä. Parasta olisi tehdä kaikki vastenmielisimmät hommat heti pois alta, niin saisi niiltä rauhan. Kirjoittelen tehtävälistoja siinä toivossa, että asioiden näkeminen paperilla antaisi jonkinlaisen sysäyksen niiden tekemiseen, mutta sekään ei näytä oikein tepsivän. Siinä ne listat sitten pyörivät pöydällä, samalla kun minä lueskelen blogeja tai teen jotain muuta mukavampaa.

Tällaiselle nahjustelulle on psykologiassa ihan oikea termikin, aikaansaamattomuus (procrastination), eli itselle haitallinen viivyttely. Tyypillisimmin ihmiset ovat aikaansaamattomia sellaisten tehtävien kanssa, jotka koetaan itselle epämiellyttäväksi tai vaikeiksi, joiden tekemiseen ei ole mielenkiintoa, joiden aikaraja (jos sellaista on) on vielä kaukana ja joiden tekemisestä ei saada mitään palkkiota. Olen normaalisti suhteellisen aikaansaava, joskus jopa tehokaskin, mutta nyt olen vajonnut aikaansaamattomuuden suohon. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta vaikkapa palkitsemaan itsensä jokaisesta suoritetusta paskahommasta. Mutta mikähän se palkinto sitten mahtaisi olla? Ei ainakaan mitään lihottavaa eikä kallista - eikä mieluusti mitään kovin vastenmielistäkään. Smiley

Yksi vetkuilua aiheuttavista tehtävistä on auton katsastuttaminen. Siinä on sellainen homma, jota vihaan yli kaiken. Jos menen katsastusmiehen mukaan katsastukseen, tunnen itseni ihan pöntöksi, kun en ymmärrä kummallisia autotermejä, joita katsastusmies minulle heittelee. Tarkkailen pelko persiissä katsastusmiehen jokaista liikettä ja ilmettä: mikähän siellä auton alla noin kovasti kiinnostaa? Jos taas en mene katsastukseen mukaan, vaan odottelen katsastuskonttorissa - siemaillen muka-tyynen näköisenä konttorin automaatin ilmaista cappuccinoa ja selaillen aina yhtä kiinnostavia Tuulilasi-lehtiä - saan olla koko ajan pelko persiissä, kun en yhtään tiedä, mitä katsastuksessa tapahtuu. Mitä jos katsastusmies onkin löytänyt autosta jonkin hirveän epäkohdan, ja edessä on tuhansien eurojen remontti!

Ennen kuin voin edes yrittää katsastukseen menoa, tiedossa on kuitenkin toinen epämiellyttävä homma. Toinen ajovalo on nimittäin palanut, ja se pitäisi vaihtaa. Joskus muinoin käytimme auton merkkihuoltamossa, mutta sitten päätimme, että se rahastus loppuu nyt - kyllä polttimot ainakin voi vaihdattaa muuallakin. Vaan eipä ollut halvempaa siellä muuallakaan: parin polttimon vaihdattaminen maksoi viisikymppiä! Aikamoinen hinta siitä, että joku ukko ropeloi autoa viisi minuuttia.

Nyt olenkin päättänyt säästää huomattavan summan rahaa ja vaihtaa polttimon itse. Opin kesällä vaihtamaan auton takavalon (siskon miehen ystävällisellä opastuksella), ja päättelin, että etuvalon vaihtaminen ei voi olla paljon sen vaikeampi juttu. Opiskelin asiaa netistä, ja aikani ohjeita lueskeltuani ja mallikuvia katseltuani homma vaikutti selvältä kuin pläkki. Otin ruuvimeisselit ja muut asiaankuuluvat työkalut mukaan ja kävin pyörimässä parkkipaikalla auton kimpussa - kaksikin kertaa. Sain kaksi etummaista ruuvia irti, mutta sitten tulikin tenkkapoo, kun en löytänyt konepellin alta mitään irrotettavaa. Yritin kuitenkin olla koko ajan hyvin asiantuntevan näköinen siltä varalta, että joku autoinsinööri kyttäsi ikkunasta. Nöyränä ruuvasin irrottamani ruuvit takaisin paikoilleen ja palasin internetin ihmeelliseen maailmaan etsimään lisäohjeita.

Sitten törmäsin sellaiseen jännittävään tiedonmuruun, että ennen kuin menee kopeloimaan etuvaloja, akku pitäisi kytkeä irti - kaiken varalta. Jaa niin minkä varalta? Akun sormeilu kuulosti niin pelottavalta, että tässä taitaa nyt kuitenkin käydä niin, että joudun suuntaamaan kohti autokorjaamoa. Ihan periaatteesta en haluaisi maksaa korjaamolle viittäkymppiä, kun kaupasta saa polttimon parilla eurolla. Seuraavaksi pitäisikin kai suorittaa jonkinlainen hintavertailu korjaamojen välillä, mutta kun sekin on niin vastenmielinen homma.

Yksi suurimmista syistä, miksi vihaan talvea, on se jokasyksyinen rengasrumba. Edellisen auton aikana ei ollut renkaiden kanssa samanlaista paniikkia, kun renkaat olivat meillä kanakopissa säilytyksessä, ja pystyin vaihtamaan renkaat tarvittaessa itsekin. Kerran olin juuri lähdössä autoliikkeeseen vaihdattamaan renkaita, kun rupesi satamaan yhtäkkiä ihan hirveästi lunta. Lähdin kuitenkin matkaan, kun ajattelin, että kyllä se sade siitä lakkaa. Lumisade yltyi kuitenkin niin sakeaksi, että meinasin ajaa tieltä ulos, joten ei auttanut muu kuin palata takaisin kotiin. Lopulta vaihdoin renkaat itse keskellä parkkipaikkaa.

Nyt talvirenkaat ovat merkkiliikkeessä säilytyksessä, mutta asiassa on se ongelma, että renkaat ovat niin huonokuntoiset ja vanhat, että niillä ei voi ajaa talvikeleillä enää lainkaan. Koska olen päättänyt, että en osta uusia renkaita ainakaan sieltä merkkiliikkeestä, koska ne ovat siellä kuitenkin tuplasti kalliimmat kuin muualla, minun pitää ensin hakea renkaat jollakin tekosyyllä sieltä liikkeestä, kun tarvitsen ne vanteet uusia renkaita varten. Koska meillä ei ole mitään paikkaa, jossa renkaita voisi säilytellä, minun pitää renkaat haettuani syöksyä saman tien jonnekin toiseen paikkaan ostamaan uudet renkaat ja vaihdattamaan ne (ja tätä ennen on pitänyt taas suorittaa tunnontarkka hintavertailu, mistä renkaat on edullisinta ostaa). Tämän kaiken pitäisi tietysti tapahtua sopivana ajankohtana eli silloin, kun talvirenkailla saa jo ajaa, mutta ennen kuin tulee talvi.
   
Taidanpa palata vätystelemään. Hyvää yötä ja huomenta.

15 kommenttia:

  1. Ai, että nauratti tuo kaiken varalta vakuuttavan näköisenä oleminen :)
    Toi on niin totta, olen harrastanut sitä itsekin. Mitä enemmän pihalla, sitä vakuuttavamman näköinen yritän olla ;) Harrastan tätä mm. autokorjaamossa ja latelen muutamia ulkoaopeteltuja termejä, joiden tarkoituksesta ei ole hajuakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa vakuuttavan näköisenä olemisessa on vielä sekin etu, että se tekee itsellekin paljon varmemman olon. Melkein alkaa itsekin uskoa olevansa asiantuntija, jopa autoasioissa. :-D

      Poista
  2. Huh, onneksi ei ole autoa, riittää ihan tarpeeksi vätystelemistä näissä normihommissakin. Olen kyllä joskus harrastanut tuota vakuuttavan näköistä toimintaa rautakaupassa, mutta sitten huomasin että tyhmiä kyselevä nainen saa piirun verran parempaa palvelua. Auto on varmaan sama juttu, täytyy olla rohkea ja esittää blondia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli autoliikkeitten miehet muuttuvatkin kohteliaiksi jos heitä katsoo laskelmoivan ihailevasti räpsyripsien alta ja blondeilee... Minä olen tuota tekniikkaa tajunnut käyttää vain tuttuihin miehiin, jotka sitten hellyttävästi urostellen ovatkin hoitaneet monet autoihin liittyvät toimenpiteet puolestani. Autoliikkeissä olen yrittänyt olla normaali ja saanut yleensä keljua kohtelua, aivan kuin en naisena automiesten pyhättöön olisi saanut astuakaan :-I

      Poista
    2. Sirokko: mulla tulee noiden autohommien lisäksi vielä ne normivätystelyt, eli vätysteltävää piisaa. :-D

      Mun täytyy tunnustaa, että olen varsinkin katsastusliikkeissä hieman blondeillut – reväyttänyt katsastusmiehelle aina leveimmän hymyni ja yrittänyt olla muutenkin mahdollisimman viehättävä ja samalla esittänyt vähän tyhmempää kuin olenkaan (mikä ei ole ollut lainkaan vaikeaa :-D). En tiedä, onko tuo auttanut, mutta aina on auto mennyt ekalla läpi (vaikka viimeksi oli yksi polttimokin palanut). :-D Nyt vähän epäilyttää, että alan olla sen verran vanha, että hurmauskeinot eivät välttämättä enää toimi, ja siksi vähän hermostuttaakin. ;-) No, toivottavasti siellä on katsastajana joku tosi vanha ukko, jonka silmissä minä olen vielä nuori tytönhupakko. :-D Rautakaupassa en ole hurmauskeinoja kokeillut, kun olen siellä aina niin sormi suussa, että kaikki energia menee hengissä selviytymiseen. :-)

      Mutta autohuollossa (merkkiliikkeessä) olen saanut todella huonoa kohtelua, ja minun on annettu kaikin tavoin ymmärtää, että olen tyhmä nainen, joka ei ymmärrä yhtään mitään. Vaikka en oikeasti ymmärräkään autoista yhtään mitään, olisi silti ihan kiva tulla kohdelluksia samanarvoisena asiakkaana kuin miehetkin.

      Poista
  3. Hauska juttu :D Mäkin inhoan katsastukseen menemistä, tai mitä tahansa autoon liittyvää. Auto on muutenkin ihan älytön rahakaivo, sinne menee satanen jos toinenkin ihan yhtäkkiä, ja mitään "näkyvää" sillä ei saa aikaiseksi. Puhumattakaan vakuutuksista ja isommista rempoista jne jne. Ja silti se rotisko on pakko olla, ellet nyt satu asumaan kaupungin keskustassa niin, ettei tarvitse lähteä taajaman ulkopuolelle. Hmph. Nykyisin on onneksi firman auto, voi mikä helpotus! Mutta on se oman auton hankinta taas edessä viimeistään, kun takaisin Suomeen tullaan. Aarhg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autolla on mukava ajella, mutta kaikki tämä ylimääräinen sälä on kyllä niin vastenmielistä, ettei ole tosikaan. Jokaisella naiselle pitäisi vissiin olla sellainen ukko, joka ymmärtää autoista kaiken ja joka osaa itse tehdä korjaushommat. Valitettavasti meillä on molemmat yhtä uunoja. :-D

      Mä en kyllä tajua, miten huollot voivat olla niin kalliita. Joskus jopa epäilen, että autoliikkeissä sahataan autoista mitään tietämättömiä henkilöitä (naisia?) ihan sumeilematta linssiin, ja teetetään sellaisia korjaustöitä, joilla ei olisi vielä mitään kiirettä.

      Poista
  4. Veljeni on erittäin kätevä ihminen autokorjauksista puhuttaessa, mutta hänkin usein tuskailee auton etuvalojen kanssa. Jossain merkeissä ne on tosi hankalassa paikassa. Ehkä autosi polttimojen laittamista helpottaa akun irroittaminen, siis se on yksinkertaisesti tiellä! Muuten ei akun irroittaminseen ole mitään syytä.
    Nykyään moni katsatuskonttori on muuttanut tyyliään, asiakasta ei enää huolita viereen ihmettelemään. Itse käyn Konalassa, mukavassa uudessa katsastuskonttorissa, siellä saa aina lipukkeen naapurikahvilaan, jossa saa siemailla kahviaan vähän tyylikkäämmässä ympäristössä.
    Blogiasi on aina ilo lukea, saat jopa autoasiat kuulostamaan kiinostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, no hyvä kuulla, että ihan pätevilläkin ihmisillä voi olla etuvalojen kanssa ongelmia. :-) Minusta akku näyttäisi meillä olevan ihan eri paikassa kuin se etuvalojuttu, joten ehkä sen irti kytkemistä suositellaan jostain ihan muusta syystä? Ei siihen minustakaan ole mitään järkevää syytä, kun eihän se auto ole kumminkaan käynnissä silloin, kun niitä valoja alkaa ropeloimaan. Minäkään en ole sentään niin tyhmä. :-) Tästä tuli muuten mieleen, että Intiassa auto tankataan usein niin, että moottori on käynnissä. Minusta se tuntuu jo aika hurjalta! Mutta mitäpä sitä moottoria sammuttamaan yhden tankkauksen ajaksi...

      Sinun katsastuspaikkasi kuulostaa tosi kivalta. Minä olen jotenkin niin tottunut siihen yhteen, jossa olen käynyt, että tuntuisi pelottavalta mennä taas johonkin ihan uuteen ja tuntemattomaan paikkaan. Pitää varmaan ottaa katsastukseen jotain omaa luettavaa mukaan, ettei tarvitse niitä iänikuisia Tuulilaseja lukea.

      Kiitos. :-) Kunpa saisin nyt innostettua itseni tositoimiin. Aamulla jo suunnittelin etsiväni jonkun korjaamon, jossa polttimo saataisiin vaihdettua, mutta en vielä saanut ajatusta ihan toteutettua. :-)

      Poista
  5. Nainen autoliikkeessä tai -huotlamossa on alien, Englishman in New York. Niin minua ainakin autoliikkeissä kohdellaan :-P Poikkeuksena eräs maahanmuuttajan pyörittämä huoltamo jota opin käyttämään. Mutta siis, naisten saama kohtelu suomalaisissa autoalan yrityksissä on jotain ihan kamalaa ja lisää varmasti tuskaamme... minäkin aina luokittelin kaiken autoon liittyvän epämieluisiin, tulevaisuuteen tönäistäviin velvollisuuksiin. Onneksi pääsin autostani eroon kun lapset kasvoivat niin että heidät voi jo päästää kaukaiseen kouluun ja takaisin omin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin pärjättäisiin varmasti ilman autoakin, kun pääkaupunkiseudun julkinen liikenne on sentään aika toimivaa. Mutta sitten jos lähdetään pitemmälle, esim. vanhemmilleni, auto on kyllä aika hyvä olla, jo ihan kustannusten takiakin. Edestakainen junamatka vanhemmilleni maksaisi kaikkinensa n. 280 euroa, mikä on minusta ihan järkyttävä hinta, kun autolla pääsee reilulla satasella.

      Minuakin on kohdeltu autoliikkeissä kaltoin, ja olen miettinyt, että mahtavatkohan kaikki naiset saada autoliikkeissä samanlaista kohtelua. Autoliikkeet taitavat olla sellainen isojen poikien temmellyskenttä, yksi viimeisistä naisvapaista vyöhykkeistä. Päteeköhän tämä myös toisinpäin: millaistakohan kohtelua miehet mahtavat saada esim. kangaskaupassa?

      Poista
  6. Tällaisissa asioissa olemme onneksi aika vanhoillisia. En TODELLAKAAN mene autoa katsastamaan, sillä se on miesten töitä. Korkeintaan olen hakenut auton huollosta, siinä on viimeinen rajani sen asian suhteen. Jos mies muuta ehdottaa, sanon, että sillä ehdolla, että hän tästä lähtien hoitaa kukkien hoidon parvekkeella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän työnjakonne kuulostaa oikein mukavalta ja toimivalta. Meillä taas ei olla oltu näissä(kään) asioissa kovin perinteisiä – ukkeli se olisi niiden parvekekukkien peräänkin, mutta minä taas en. :-)

      Poista
  7. Meillakin mies joka on tosi nappara kasistaan ja varsinkin autojen kanssa, taistelee usein ihan toisssaan naissa lamppujen vaihdoissa. Miten se on niin vaikeaksi tehty? Maalaisjarjen mukaan sen pitaisi olla ihan yhta yksinkertaista kuin palaneen lampun vaihto kotona.

    Omakin vatystelya on. Verikokeisiin menin tassa kun lahete (90 paivaa voimassa) oli menossa huomisissa vanhaksi. Ja sitten minun pitaisi menna Suomen passini kanssa taalla sisaministerion toimistoon saamaan siihen joku leima. Minullahan ei ole Israelin kansalaisuutta (vatystelyn vuoksi) ja nyt sitten tama juttu. Toivottavasti saan sen tehtya ennen uutta ulkomaan matkaa, kun silloin siita puuttuvasta leimasta voisi tulla ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä! Olisi auto sitten niin kompakti laitos, että sinne konepellin alle on mahdotonta saada "kamat" niin, että ne ovat helposti löydettävissä?

      Kiva oli lukea sinun vätystelyistäsi. Onneksi on muitakin vätystelijöitä kuin minä. :-) Minullakin on tapana tehdä epämiellyttävät asiat ihan viime tingassa, vasta sitten kun on se viimeinen pakko. Mieluisten asioiden tekemiseen kyllä löytyy aikaa ja halua. :-)

      Poista