Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, olet varmasti unohtanut jotain.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Maailma muuttuu, Jaakkoseni

Näin vanhempieni varastohyllyssä kansiollisen 35 vuotta vanhoja Avotakkoja, ja ne piti napata ihan mielenkiinnosta mukaani. En ole erityisemmin kiinnostunut retroilusta tai ylipäänsä mistään vanhasta (päinvastoin), mutta halusin tehdä lehtien parissa pienen tutkimuksen: kuinka maailma on muuttunut 35 vuodessa, ja miten sen lehdistä näkisi.

Matkailu näytti olleen 1970-luvun lopulla kova sana, sillä lehdissä oli runsaasti eri matkanjärjestäjien sekä liikenneyhtiöiden, kuten Silja Linen ja Finnairin mainoksia. Myös matkavakuutuksia mainostettiin kovasti.

Matkakohteiden kuvaukset olivat hyvin erilaisia kuin nykyään, ja kuvauksista kuulsi selvästi kertojan persoona. Nykyajan kuvauksethan ovat aika neutraaleja, ja matkakohteiden huonot puolet jätetään mieluusti kertomatta.


Seuraava kuvaus Bangkokin-matkoista oli erityisen pöyristyttävää luettavaa.

"Finnair on tehnyt viimevuotisten Bangkokin lentojensa perusteella tilaston, josta ilmenee matkailijoiden sukupuolijakauma: 65 % miehiä, 35 % naisia. Viihtyisyyttä ei ole tutkittu, luultavasti se on ollut suurempi tuon 65:n prosentin keskuudesta.

Thaityttö on kukkamaisen siro ja kaunis. Hän on päätä pienempi kuin eurooppalainen sisarensa, hänellä on neljänkymmenen sentin vyötärö, kapeat lantiot, pyöreä povi, aistillinen suu, pitkälle selkään ulottuva paksu, tumma tukka, suloinen hymy alati huulilla ja myönteinen suhtautuminen jokaiseen kaksilahkeiseen. Thaimiehelle ei Luoja sen sijaan ole suonut samassa määrin ulkoisia avuja. Hän on lyhyt, tanakka ja paksureitinen, eikä näine ominaisuuksineen suurestikaan miellytä valkoisen naisen silmää.

Heti, kun kone laskeutuu Bangkokin lentokentälle, tai viimeistään silloin, kun huoneet on jaettu hotellissa, häipyvät suomalaiset miehet omille teilleen, eikä heitä näe ennenkuin kotiin lähdettäessä. Kun kaikenlaiset romanssit naisen kohdalla ovat näin pois laskuista, jää hänelle runsaasti aikaa nähtävyyksien katselemiseen, ostoksilla käyntiin ja auringonottoon. Illalla on hyvä kirja paras vuodetoveri, se on syytä varata mukaan."


Ostosten teosta Thaimaassa kerrotaan näin:

"Kenties thaisilkkipuku on unelmanne. Mikäs siinä. Jokaisessa suuremmanpuoleisessa hotellissa on oma räätäli, joka muutamassa päivässä ompelee teille sellaisen jonkin verran huokeammalla, kuin mitä se täällä Suomessa tulisi maksamaan. Mutta ennenkuin asetatte itsenne alttiiksi hänen ylipuhumistaidoilleen, ottakaa huomioon, että thaisilkkipuvut olivat meillä suurta muotia noin kymmenen vuotta sitten.

Sitäpaitsi kotimaasta saa halvimmastakin valintamyymälästä paremmin istuvan puvun kuin Bangkokista "mittojen mukaan" tehtynä. Aasialainen räätäli ei luovu siitä käsityksestä, että olette hänen silmissään elefantti, ja sovitattepa pukuanne kuinka monta kertaa tahansa, se näyttää kotona joka tapauksessa ylimitoitetulta ja jollekin muulle kuin teille tehdyltä."

Espanjan Torremolinos tuntui olevan jonkinlainen hittipaikka, ja huoneistohotelliin majoittuvia neuvotaan seuraavasti:

"Kymmenen vuotta sitten apartamentos-asujan suurin hankaluus oli siinä, ettei pieniä ruokakauppoja ollut, ja hallit haisivat kaameilta. Nyt sekä Malagan että Torremolinoksen hallien voisi suorastaan epäillä käyttävän deodorantteja. Näissä paikoissa on paras kala-, vihannes- ja hedelmävalikoima. Ostoskeskuksissa, supermercadoissa (mitä nimeä muuten käyttävät pienimmätkin nurkkakaupat) vihannekset ovat aika väsyneen näköisiä.

Säilykeravioli on Espanjassa alle viiden markan tölkiltä eikä sen kalliimpaa ole purkillinen artisokan sydämiä. Ne sattuvat olemaan himoani ja kun ne Stockmannilla maksavat hulppeat 10 markkaa, niin söin niitä kuutisen purkkia ja väitin säästäneeni 30 markkaa. Mies, joka pysyi kotona ja maalasi lomallaan peltikattomme, sanoi että olisit saman tien säästänyt koko matkan hinnan ja haljennut. Ihan leikisti, ihan leikisti."

"Senegalilaiset kalastajat vetävät nuottaa polttavan auringon paahteessa. Samalla valkealla hiekkarannalla paistattavat turistit vaaleata selkäänsä ja vilvoittelevat Atlantin puhtaissa aalloissa."

Kahden viikon risteilylomat Afrikan rannikolla olivat melkoista eksotiikkaa.

"Vanhan meritradition mukaan risteilyvieraat tulevat meripäivinä jo illalliselle ilta-asuun pukeutuneina. Se ei välttämättä tarkoita, että joka illaksi olisi varattava erivärinen smokki tai iltapuku (kuten risteilyllä mukana olleet englantilaispariskunnat). Suomalaismies kelpaa hyvin yhdistelmäpuvussa ja rouva pitkässä puuvillamekossa. Satamailtoina päivällisellä ollaan vieläkin vapaampia. Silloin mennään ehkä iltakävelylle kaupunkiin tai katsastetaan paikkakunnan kuumin disco.

Minun risteilyni riemukkain ilta oli afrikkalainen ilta. Silloin risteilyvieraat pukeutuivat matkalta ostamiinsa taidokkaisiin batiikki- ja koruommelvaatteisiin. Afrikkalaissoittimia hankkineet matkustajat perustivat orkesterin ja improvisoivat musiikkiesityksiä. Laivan lapsimatkustajat maalasivat itsensä tummaihoisiksi ja tanssivat ja soittivat. Illan paras puku oli kuitenkin englantilaisnuorukaisella: hän oli huolellisesti tallettanut edellisillan aterialta kananluut, kerännyt päivän maaseuturetkeltä eucalyptuspuun oksia. Ruskean ihomaalin ja kampaajalta lainatun peruukin takaa ei kukaan olisi tunnistanut tätä poppamiestä risteilyn innokkaimmaksi ilonpitäjäksi."

Einespullat uuteen kuosiin.

Ruoka on minusta erityisen kiinnostava aihe, ja ruokakulttuuri on muuttunut 35 vuodessa melkoisesti. 1970-luvun lopulla Jaakko Kolmonen oli kova sana, ja hänen reseptejään nähtiin Avotakassakin. Ruoanlaitossa keskityttiin ennen kaikkea terveellisyyteen ja taloudellisuuteen: kuinka tehdään lohikeitto kalan graavauksesta jäljelle jääneistä päästä ja ruodoista.

Ruokaohjeiden lisäksi Kolmonen esitteli Avotakassa keittiönsä. Kolmosen keittiössä oli kamalat räikeän keltaiset kaapinovet, jotka tuovat minulle epämiellyttävän nostalgisia muistoja mieleen, sillä samanlaiset kaapinovet oli asunnossa, jossa asuin ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Jaakko Kolmosen kaapinovet tosin olivat hyväkuntoiset; meillä ne repsottivat saranoistaan miten sattuivat.


Kolmosen keittössä ei keittökoneita ei ollut, koska niitä ei Jaakon mukaan tarvittu.

"- Paitsi onhan meillä kolme hyvää tiskikonetta - lapset. Ja tietenkin Sampo kasi. Oikea kunnon valurautainen lihamylly, made in Finland. Äidiltä saatu ja evakossa Karjalasta seurannut. Sillä jauhetaan liha, kalat - kesällä tehdään ihania kalapullia ruutanoista - korppujauhot.
- Niin, onhan meillä kahvinkeitinkin. Mummo voitti kaksi ja antoi toisen meille. Lapsia varten ostettiin vatkain, vatkailevat sillä pirtelöä. Me muuten kokeiltiin lasten kanssa tekemällä kääretorttua, lapset vatkasivat koneella ja minä hyvällä vispilällä suuressa teräsastiassa jota pidin lämpimässä vedessä. Minä olin puolta nopeammin valmis ja puolta suurempi taikinamassa kulhossani.
Jaakko on sitä mieltä, että nykyaikana pitää olla sen verran treenattu, että on ruista ranteessa edes munien vatkaamiseen. Tai ruoka-aineitten paloittelemiseen."


Suhtautuminen ruokaan on muuttunut muutenkin, ja ruoka on noussut nykyaikana käsittämättömän suureen osaan ihmisten elämässä. Ruokaohjelmat ovat vallanneet television, kokit ovat mediaseksikkäitä, ja ihmiset kilpailevat keittiövarusteillaan ja ruoanlaittotaidoillaan. On tietysti hyvä, että nykyään tiedetään ruoasta enemmän ja että ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota siihen, mitä syövät, mutta välistä tuntuu, että vähempikin riittäisi.

Julkkiksia vilahtelee Avotakan sivuilla tiheään, mutta jotenkin tuon ajan julkkikset tuntuvat olevan (ainakin Avotakassa) hyvin erilaisia kuin nykyään. Ei ole Johanna Tukiaista, Vesa Keskistä tai Matti Nykästä, vaan kaikki tuntuvat olleen perin kunnollisia. Erityisen hauska oli lukea artikkelia julkkisten joulunviettotavoista.  

"Ilkka ja Sesse Koiviston kolmilapsisen perheen joulunviettoon ovat tavallisesti päässeet mukaan myös erilaiset lemmikkieläimet. Pieninä Minna, Kimmo ja Aura muistivat jo hyvissä ajoin tuoda olohuoneeseen kaninsa, marsunsa ja persoonallisesti käyttäytyvät laboratoriorottansa. Kerran hellästi hoivattu saukko pelästyi pahan kerran joulupukkia.
- Jokaisen eläimen piti ennen saada oma joululahjansa. Aura jakoi rotille paketit, jotka niiden oli jyrsittävä itse auki, Koivistot kertovat."

Sellotaiteilija Caroly Garamin perheeseen kuuluivat vaimo Sirkka sekä lapset Kati, 16, Satu, 14, Sami, 11 ja Teemu, 9. Heidän joulunviettoonsa sisältyi joskus särösointujakin.

"- Minulla liittyy moniin jouluihin ikäviäkin muistoja. Oli kiire ja ihmiset ärtyneitä, riideltiin enemmän kuin tavallisesti. Siksi me pyrimmekin ennen kaikkea siihen, että jokaisella olisi hyvä olla ja juhlamieli. Muu ei ole tärkeää, Sirkka sanoo.
Ainoa riita syntyy, kun isä ja lapset lähtevät hankkimaan kuusta. Lapset haluaisivat suuren ja komean joulupuun, mutta Carolyn mielestä siihen ei saisi mennä viittä markkaa enempää. Isä pitää yleensä päänsä ja järjestelee sitten kotona poran avulla kuusen oksat runkoon uuteen järjestykseen."

Kaikkein selvimmin muutoksen huomaa kuitenkin teknologiasta, ja vanhat mainokset ja artikkelit tuntuvat nykyteknologiaan tottuneen henkilön silmiin vallan hupaisilta.

"Kodin viihde-elektroniikan viimeisin uutuus tv-pelit ovat siirtyneet kuppila-asteelta kotiympäristöön, pelihullujen ja muiden lastenmielisten iltojen intohimoksi." 

"Rinnakkaispuhelin on nykyajan mukavuutta. Se säästää aikaa ja askeleita, eikä ole kalliskaan."

Meidän kotonamme oli vain yksi puhelin, jonka kimppuun jonkun piti puhelimen soidessa aina rynnätä. Etukäteen ei koskaan tiennyt, kuka langan toisessa päässä tulisi olemaan, joten vastaamiseen liittyi pieni jännitysmomenttikin. Puhelimessa saattoi jopa joutua ottamaan viestejä toisille, jos tavoiteltu henkilö ei ollut kotona. Siskon kummisetä esitteli itsensä puhelimessa aina joulupukiksi, mikä tuntui minusta hieman nololta, vaikka se ehkä olikin kyseisen henkilön mielestä hauska vitsi - joka kerta.

Oman sarjansa muodostavat mainokset, joita ei saisi nykypäivänä edes julkaista, tai ainakin niitä katsottaisiin hyvin karsaasti.


Kun tupakat kilpailivat 35 vuotta sitten "terveellisyydellään", niitä ei nykyään saa pitää näkyvillä, edes kaupassa. Suomalaisten miesten tupakointi on 30 vuodessa puolittunut, joten suuntaa voi pitää kai oikeana? Toisaalta taas naisten tupakointi on pysynyt ennallaan, mikä tuntuu aika ihmeelliseltä. Mistähän tämä mahtaa johtua?

Jotenkin eksyin tupakointifaktojen perässä googlen mielenkiintoiseen maailmaan, ja löysin itseni lukemasta eri maiden tupakointitilastoja. En olisi osannut arvata, että Itä-Euroopassa tupakoidaan määrällisesti eniten maailmassa: Serbiassa poltetaan vuodessa keskimäärin 2861 savuketta per henkilö, Bulgariassa 2822, Kreikassa 2795 ja Venäjällä 2786. Suomen vastaava luku on 671 ja Intian 96.

Solarium oli 1970-luvun lopulla ilmeisesti jonkinlainen hittituote, ja sitä markkinoitiin täydellisenä vastineena auringolle.


"Philips Solarium ruskettaa. Kuten aurinko.

Philips Solarium tervehdyttää. Kuten aurinko.

Philips Solarium rentouttaa. Kuten aurinko.

Philips Solarium on helppokäyttöinen ja turvallinen. Toisin kuin aurinko.

Philips Solarium on edullinen. Sen hinta on alle 2.500 markaa, mikä vastaa 1-2 hengen yhden viikon matkaa etelän aurinkoon. Philips Solariumilla taas saat lukemattomia aurinkomatkoja koko perheelle. Siksi sen hinta on mielestämme edullinen. Paljonko tulikaan maksamaan edellinen matkasi etelään?"



1970-luvun lehdissä pohdittiin myös kotiin liittyviä käytännön asioita, kuten onko kodin palovaroitin tarpeellinen, mitä auton pito maksaa, miten toimia, kun kokolattiamattoon on tullut reikä, ja kuinka televisio on turvallista sijoittaa.

"Pöytä en ole ja siksi en halua tulla. Älä siis laita päälleni pöytäliinoja, maljakoita, purkkikukkia tai koriste-esineitä. Pöytäliina voi syttyä palamaan, kukkia kastellessasi roiskutat vettä tuuletusaukkoihini ja se pilaa minut."


Sisustus on 35 vuotta vanhoissa lehdissä nykyajan silmin katsottuna karmeaa, vai mitä sanotte tästä:

Olisihan se hienoa, jos kaikki kylpyhuonekalusteet olisivat sinisiä.

Tai tästä:



Suurimman järkytyksen koin kuitenkin bideesuihkumainoksen nähdessäni.

  
Oliko bideesuihku tuolloin niin uusi asia, että sen käyttö piti oikein vääntää rautakangesta ja laittaa tuommoinen ukko suihkuttelemaan alapäätään?! Huh huh. Toisaalta onhan se hyvä demonstroida bideesuihkun käyttö kädestä pitäen, ettei kukaan erehdy pesemään suihkulla esimerkiksi perunoita.

Kaiken päätteeksi oli ilo huomata, että hyvät asiat eivät muutu koskaan.


Blogiani pitempään seuranneet tietävät, että olen syönyt jo vuosikaudet aamiaiseksi Weetabixeja, ja siksi oli riemastuttavaa löytää Weetabix-mainos 35 vuotta vanhasta lehdestä. Pakettikin näyttää nykyään melkein samalta. Totuuden nimessä on kyllä myönnettävä, että olen ollut viime aikoina totaalisen kyllästynyt Weetabixiin. Ehkä on tullut aika keksiä jokin toinen aamiaistuote, jota voisin syödä taas seuraavat 5-10 vuotta. Smiley

(Kuvat ja tekstit Avotakan numeroista: 1/1978, 2/1978, 3/1978, 9/1978, 11/1978, 12/1978.)

36 kommenttia:

  1. Enpä ollutkaan aiemmin tajunnut, että ulkomaanmatkojen tärkein tarkoitus on ruskettuminen. Kiitos siis tästäkin tietoiskusta, nyt ymmärrän että kotisolarium se vasta oikea rahansäästökohde onkin! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, minä olen aina tiennyt tämän, kun lähipiirissä on ihmisiä, joille ruskettuminen on juuri se pääasia. :-D Eiväthän muut ihmiset muuten tiedä, että etelässä on tullut käytyä, jos naama on kuin kalkkilaivan kapteenilla. ;-)

      Poista
  2. Ihan uskomattomia noi matkakuvaukset. Tuollaisia tekstejä ei tänä päivänä voisi julkasita missään. Mulla on hämärä mielikuva Jaakko Kolmosen ja Veijo Vanamon kokkiohjelmista. Äiti niitä katsoi. Kyllä on kokkiohjelmat todella muuttuneet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa jonkinlainen hämärä muistikuva Kolmosesta, ja muitakin televisiokokkeja taisi olla (vai tulivatkohan he vasta myöhemmin). Harmi kun en nyt äkkisältään muista yhtään nimeä. Kati Nappa oli ainakin kova sana joskus. Kovin taisi olla erilaista touhu silloin televisiossa muutenkin. :-)

      Poista
  3. Voi jösses. En oikeasti tiedä, olisiko oikea hymiö nyt tämä: :D vai tämä: D: ..joten laitan molemmat: :D :D + D: D:

    Onko 1970-luvusta tosiaan NOIN pitkä aika, siis henkisesti...? Tuon bidee-kuvan muistan nähneeni jossain ennenkin, joten se ei sentään tullut tällä kertaa uutena shokkina. Olis ehkä muuten katkennut kamelin selkä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-DDD

      Samaa mietin minäkin, että miten voi olla noin pitkä henkinen etäisyys! Mitenköhän taas 35 vuoden päästä – naureskellaankohan silloin tämänvuotisille jutuille ja ajatellaan, että kyllä vuonna 2013 oltiin hölmöjä? Jotenkin en ihan jaksaisi uskoa, mutta mistä sitä koskaan tietää. Vai onko kaikessa kehityksessä ollut näiden kuluneiden 35 vuoden aikana niin suuri harppaus, että välimatka tuntuu sen takia niin pitkältä – ja tuleeko samanlainen kehitysharppaus taas seuraavien 35 vuoden aikana. Jos elän niin pitkään, niin pohdin tätä kysymystä sitten vuonna 2048. :-D Pysykää kuulolla! :-D

      Onneksi mulla ei ollut mitään ruokaa suussa, kun käänsin tuolle bideemainossivulle, koska muuten oisin saattanut tukehtua – jo ihan pelkästä säikähdyksestä. :-D

      Poista
  4. Bidee-mainos nauratti ihan ääneen. Ihan mahtavan kamala.

    Ja noi matkakuvaukset on aika pelottavia... Kylläpä on ollut matkailu ja siitä kirjoittaminen avoimesti asenteellista! Liekö pistänyt silloin aikoinaan kenenkään silmään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nauratti minuakin – alkusäikähdyksen jälkeen. Ensin en voinut uskoa mainosta todeksi. :-)

      Sitä minäkin mietin, että pistikö tuommoinen kirjoittelu silloin aikanaan kenenkään silmään. Vai oliko tuo vain median tyyli, ja ihmiset olivat tottuneet siihen. Olisi kiva tietää! Mietin sitäkin, että voisikohan asenteellisuus johtua myös siitä, että matkailu oli Suomessa ilmeisesti suhteellisen uusi juttu. Ei ehkä oikein viedä tiedetty, miten suhtautua ulkomaihin ja ulkomaan eläviin, joten asioita kummasteltiin ihan avoimesti.

      Poista
  5. Laitoin kerran firmani facebook sivulle tuon bidee- mainoksen hetkeksi ja ei ole koskaan tullut uusia tykkääjiä sillä vauhdilla kuin silloin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, voin hyvin kuvitella! :-D Kyllä mäkin tuolle peukuttaisin. Siis silleen kuvaannollisesti. ;-)

      Poista
  6. Ihan uskomattomia juttuja, tuntuvat olevan melkein valovuosien päässä tästä maailmasta. Tuo ensimmäinen matkakuvaus Thaimaasta on aika järkyttävä, puhumattakaan solarium-lampusta tai bidesuihkusta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Rupesin miettimään sitä, että mitenköhän semmoiset ihmiset, jotka ovat eläneet tuota aikakautta ja joilla se on hyvin muistissa, kokisivat nuo kirjoitukset. Näkisivätköhän he saman kuilun kuin me, jotka emme ole tuota aikaa eläneet? Harmi kun en tullut selanneeksi lehtiä aiemmin, että olisin voinut kysyä äiskältä, miten hän ne kokee.

      Ruskettunut iho oli tuona aikana ilmeisesti pop. :-)

      Poista
  7. No voi hyvänen aika. Miten minusta tuntui, että tekstien sävy on sellainen, että siinä selitetään asioita kovin vähä-älyiselle henkilölle? Ja Thai-naisetkin niin suosiollisesti ihailevat jokaista möhömahaista kaksilahkeista, joka illalla irstailujen päätteeksi teetättää itselleen ylisuuren silkkipuvun. Kerronko, että muistan kuinka oma möhömahainen isäni teki matkan Thaimaaseen ja palaili sieltä myhäillen mauttoman silkkipukunsa kanssa?!? Apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuli semmoinen holhoava sävy mieleen – että lukijalla ei ole kaikki palikat ihan kohdallaan. En suostu uskomaan, että tuon ajan ihmiset olisivat olleet sen tyhmempiä kuin nykyajan ihmisetkään, joten olisiko tuo ollut sitten vain sen ajan median tyyli? En keksi mitään muuta syytä, joka selittäisi tuommoisen kirjoittelun.

      Hihi, minunkin isäni on teettänyt Thaimaassa silkkivaatteita eikä näytä ne päällään yhtään elefantilta. :-)

      Poista
    2. Ylen aamuteeveessä näytettiin ainakin vielä muutama vuosi sitten välillä jotain pätkiä vuosikymmenten takaa. Niistä sai kyllä usein juuri sellaisen kuvan, että ihan kuin jollekin vähä-älyiselle asiaa esitettäisiin. Samaa kaavaa siis.

      Poista
    3. Ehkä tiedotusvälineissä sitten oli entisaikoina semmoinen opettavainen sävy. Kummallista, mistähän johtuu? En voisi mitenkään kuvitella sellaista nykypäivänä!

      Poista
  8. Mahtavaa! Tai siis ihan kammottavaa, mutta niin kiehtovaa ja outoa nähdä tällainen Suomi, jota en ole itse kokenut. Oksetti tuo Thaimaan kuvailu, vaikka asenteita on vieläkin, joskaan ei noin näkyvästi painettuna. Bideesuihkumies vois tulla tänne kampanjoimaan ja hävittään vessoista tilansyöppöhirvitysbideet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olisi kyllä ikinä arvannut, että Suomi ja ihmiset olisivat muuttuneet 35 vuodessa niin paljon! Mulla tämä laajensi jollakin tavalla ainakin mun perspektiiviä: jos Suomi on muuttunut näin paljon 35 vuodessa, miten paljon se on mahtanutkaan muuttua esim. 70 vuodessa. Että en enää yhtään ihmettele, että vanhusten ja nuorten välillä on niin suuri kuilu ja että iäkkäämmät ihmettelevät tätä nykyajan maailman menoa. :-)

      Hihii, mahtaiskohan bideesuihkumies saada siellä aikaan asiakasryntäyksen vai asiakaskadon? Nyt rupesin kuvittelemaan tuota mainosta jossakin intialaisessa lehdessä. Eeeei, putoan kohta penkiltä. :-D

      Poista
  9. Voi tuo bidee-mainos,mitkä naurut!
    On kyllä vaan maailma muuttunut,hauska oli lukea menneen maailman matkailusta;D Ja ruokakulttuurista;D Jotkus asiat tuolla tuntuvat ihan hulluilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua nauratti jo tuon bideeukon hiustyylikin – siis siinä vaiheessa kun sinne hiuksiin asti pääsin. :-DD

      Poista
  10. Keittion kuva muistuttaa lapsuuden kotini vareista (jotka muuten ovan vielakin samat!). Oranssia ja keltaista keittion kaapeissa. Kirkkaan vihreaa siina seinassa yla- ja alatason valissa. Eteisen seinat keltaiset ja vessan vihreat. Remontti tehtiin joskus 70-luvun alussa. Siskoni, joka pitaa kotiamme nyt kesapaikkanaan, aikoo remontoida nyt syksylla vahan uuteen uskoon. Taytyykin pyytaa hanta ottamaan ennen-jalkeen kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä muuten on, että entisaikaan käytettiin todella rohkeasti värejä, mutta nykyään kaiken pitää olla neutraalia valkoista. Minulla ainakin syynä on se, että pelkään kyllästyväni, jos olisi vaikka punaiset kaapinovet. Mutta toisaalta, eikös siihen valkoiseen sitten kyllästy...

      Poista
  11. 70-luvulla aurinko ja rusketus oli tosiaan terveellistä. Äitini kokee ikuista huonoa omaatuntoa siitä, että nukutti minua vauvana parvekkeelle auringossa, kävi vain välillä öljyämässä ja kääntämässä puolta. Olin kuin grillissä, enkä ole koskaan ollut yhtä ruskea kuuin tuolloin puolivuotiaana. (ja ei, ainakaan tähän 41 vuoden ikään mennessä ei ole ollut mitään ihosyöpiä tms.)

    Tuo Thaimaan kuvailu oli kyllä todella oksettavaa minustakin! Naisista puhuttiin jo heti melkein kuin kauppatavarana, no miehistäkin kyllä ei sen puoleen. Ällöä joka tapauksessa. 70-luvun sisustus sen sijaan on alkanut taas kiehtoa jossain määrin: meillä on esim. olkkarissa yksi seinä oranssi. Harmi vaan mies ei ole värien (eikä 70-luvun, on kuulemma käyttänyt tarpeeksinruskeaa jo lapsena) ystävä, joten ihan riemunkirjavaa täällä ei ole.

    Tosi kiva postaus tämä :-)

    - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena, ja kiva kun jätit kommentin. :-)

      Minulla taas on lapsuudesta ihan päinvastaisia kokemuksia, sillä minua pidettiin ulkona pakkasessa. :-) Minulla oli tietysti vaunuissa paljon vaatetta päällä, mutta ulkona pakkasessa minua tosiaan nukutettiin.

      Tuntuu, että nykyään moni asia, jota ennen pidettiin terveellisenä tai ainakin hyväksyttävänä, on nykyään epäterveellinen, syöpää aiheuttava tms. Tutkimusmenetelmät ovat tietysti parantuneet, mutta välillä tuntuu, että asioista tehdään ihan liian suuri numero.

      Oranssi seinä kuulostaa aika värikkäältä. :-) Oikeastaan ihmiset pelkäävät värejä ihan turhaan, kun äkkiähän sen seinän saa uudella maalilla peittoon, jos väri alkaa kyllästyttää.

      Poista
  12. Minä olen pessyt bideesuihkulla aina jalkani, kun sellaisia on rantalomakohteiden kylppäristä löytynyt. Taisin olla jo täysi-ikäinen, kun vihdoin valkeni suihkun oikeaoppinen käyttötarkoitus.

    Nuo matkakuvaukset naurattivat. Mietin, mahtoiko tuollaisia kuvauksia sekä matkailumainoksia olla lehdet täynnä internetin puutteen takia. Ei ollut matkablogeja, joista olisi voinut käydä lukemassa mielipiteitä tulevasta reissukohteesta, eikä hakukoneita, joilla olisi voinut hakea itse lennot ja hotellit, tai edes sen pakettimatkan. Reittilennotkin taisivat olla huomattavasti kalliimpia. Ja omien muistikuvieni mukaan matka-oppaatkin olivat jotenkin... onnettomampia. Tässä suhteessa ennen ei toisaan ollut kaikki paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no jopas. :-D Tietysti miksi bideesuihkua ei voi käyttää jalkojen pesuunkin. ;-)

      Internetin puuttuminen on ihan varmasti vaikuttanut asiaan. Toisaalta taas voisi kuvitella niinkin päin, että koska tieto ei ollut niin helposti saatavilla, sen vähäisen tiedonkin olisi pitänyt olla neutraalimpaa ja vähemmän asenteellista, kun ihmiset joutuivat luottamaan siihen ja muodostamaan käsityksensä sen perusteella.

      En osaa edes kuvitella, millaista olisi, jos ei voisi itse hakea tietoa googlesta ja muualta. Joskus kun olen ollut maalla ilman nettiä, mieleen on tullut ainakin sata asiaa, jotka olisi muka heti pitänyt selvittää googlesta. :-) Ja sitten on ollut ihan orpo olo, kun se ei ole onnistunutkaan.

      Luin juuri jostain matkaoppaista, että he olivat aiemmin asiakkaille sellaisia ystävän kaltaisia; nykyään asiakkaat eivät edes halua kaveerata matkaoppaiden kanssa, vaan palvelu on persoonattomampaa. Minä olen aika vähän tarvinnut millään matkalla oppaiden palveluksia, ja siitä syystä mulla ei ole oikein käsitystä siitä, miten oppaat ovat aikojen saatossa muuttuneet.

      Poista
    2. Hoh, siis minä tarkoitin matka-opaskirjoja, en sitä että ihmiset olisivat olleet onnettomampia. :D Itse matka-oppaista on minullakin aika vähän kokemusta, koska aikuisena olen käynyt pakettimatkalla ehkä kahdesti ja lähinnä siksi, että lennot on saanut sillä tavalla kauko-kohteeseen halvemmalla. Mutta tuo, mitä sanot, kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Ihmisistä on tullut varmaan ulkomailla itsenäisempiä, kun tieto muista maista on lisääntynyt.

      Poista
    3. Hehe, no joo, matkaopaskirjoista minullakin on vähän enemmän kokemusta kuin ihmisoppaista. :-D Ne olivat entisaikoina tosiaan minustakin jotenkin huonompia, ja valikoimatkin tuntui tosi pieneltä.

      Poista
  13. Alapesu-ukko oli paras! Kiitos aidosta naurusta! Sellainen tarvittiin noiden alun matkajuttujen päälle, muuten olisi masennus jäänyt päälle. Vai että tuollaisessa ilmapiirissä sitä meikäläinenkin on kasvanut! Kananluut ja mustat maalit ja kaikki, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos nauratti. :-) On tuo niin järkky mainos ja ukko, että ei siinä voi muuta kuin nauraa. :-D

      Mietin tuota risteilykertomusta lukiessani, että nykyään taitaa olla meno laivoilla aika toisenlaista. Jos joku matkustaja ripustaisi kaulaansa edellispäivän kananluut ja maalaisi naamansa mustaksi, niin varmasti joutuisi putkaan tai ainakin hoitoon. :-D

      Poista
  14. Huhhu.. tää oli todella hupaisaa luettavaa kiitos vaan! :) Harmi, kun itsellä ei ole noin vanhoja lehtiä missään, olisi tosi kiinnostavaa tietää enemmänkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minustakin olisi kiva lukea muitakin vanhoja lehtiä kuin vain näitä Avotakkoja, mutta muita ei taida vanhempien varastossa olla. Olisi kiva vertailla esim. entisajan juorulehtiä (oliko niitä?!), ja millaisia ne olivat nykyajan lehtiin verrattuna. :-)

      Poista
  15. Varmaan arvaat että pidin tästä postauksesta kovasti! Oikein hykertelin täällä näytön toisella puolella...

    Nuo keltaiset kaapit, ne meillä oli lapsuudenkodissani... Ja haluaisin sellaiset nykykotiinikin! Ei ole tullut övereitä...

    Ja jotenkin sympatiseerasin kovasti tuota nuorta huluttelijamiestä joka risteilyllä oli säästänyt kananluita lautasliinaan ja viritellyt niistä itselleen poppamiehen taikakaluja ja pyntännyt itsensä oikein hienon näköiseksi. On mahtanut olla hauska ilta!

    Bideekuva on vanha klassikko ja siitä löytyvät myös lapsi- ja naisversiot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taisi tosiaan liipata aika läheltä sinun kiinnostuksiasi. :-)

      Niinhän se on, että yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Mulle tulee noista kaapinovista mieleen sellaisia juttuja, joita en välttämättä haluaisi muistaa, ja siksi ne eivät oikein miellytä silmää. Tosin en pidä keltaisesta väristä muutenkaan.

      Hih, kananluumiehellä ei ainakaan ole yritystä puuttunut. Kunpa pääsisi siirtymään ajassa taaksepäin ja näkemään ne bileet. Jotenkin tuntuu, että entisaikoina osattiin ottaa ilo ihan eri tavalla irti. Osattiin käyttää omaa mielikuvitusta ja iloita paljon yksinkertaisemmista asioista.

      Ai että oikein klassikko - ja vielä on olemassa lapsi- ja naisversiotkin. Kiva tietää! En ole kyllä ihan varma, haluaisinko nähdä niitä. :-D Tuo ukko oli jo tarpeeksi iso järkytys. :-D Alastomuuteen taidettiin muuten entisaikoina suhtautua jotenkin luonnollisemmin kuin nykyään. Yhdessäkin suihkumainoksessa nainen poseerasi ihan alasti (kuva oli sillä tavalla sivulta, että rinnat näkyivät selvästi), ja ilmeisesti se oli silloin ihan normaalia? Nykyään en voisi kuvitella sellaista mainosta.

      Poista
  16. Kiitos mahtavista nauruista ja epäuskon tunteista! Kyllä tämä maailma on ihmeellinen.

    Jotenkin tuo alapesu-ukko on hiukan hellyyttävä raukka :D

    Matkakertomukset saivat kyllä hiukan veren kiehumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tarvitse mennä kuin ajassa 35 vuotta taaksepäin, ja maailma on ollut ihan erilainen kuin nykyään.

      Tuo ukko on tosiaan vähän semmoinen ressukka. ♥ Ihmettelen, eikö semmoinen salskea ja komea nuorukainen olisi ollut paljon myyvämpi tuossa mainoksessa - vai oliko tuo ukko sen ajan käsitys komeasta miehestä? :-D

      Poista