Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Goa - vastenmielinen turistirysä?

Terveiset Goasta! Lomailu on nyt ohi, ja tätinikin on jo päässyt perille takaisin Suomeen. Vaikka lomalla oli kiva olla, ja eron hetki on aina haikea, täytyy tunnustaa, että on taas ihan kiva olla kotona - pestä pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa ja vastailla anopin puheluihin, ottiko hänen poikansa lounaan mukaansa vai.

Meinasin ensin tunkea kaiken Goa-asian yhteen postaukseen, jotta pääsisin pikaisesti muihin asioihin, mutta totesin, että asiaa on aivan liian paljon yhteen postaukseen. Goasta on siis tulossa höpinää parin postauksen verran, ja sitten pääsen taas toivottavasti muihin juttuihin.

Olen aiemmin kertonut käyneeni Goassa yhden kerran, vuonna 2004, ja silloin olimme Goassa muistaakseni nelisen päivää. Kävin kyseisenä vuonna ensimmäisen kerran elämässäni Intiassa, ja ukkeli arveli, että kolmen viikon pakettimatka Goaan Finnairin tilauslennolla olisi minulle pehmeä lasku Intiaan. Emme tietenkään viipyneet Goassa koko kolmea viikkoa, vaan olimme Goan hotellissa matkan alussa vain yhden yön. Heti seuraavana aamuna lensimme Chennaihin, josta jatkoimme ukkelin kotiin Nelloreen. Matkan lopussa vietimme taas kolmisen päivää Goassa, ennen kuin palasimme Suomeen.

Nuo Goassa viettämäni päivät jättivät minulle niin huonon kuvan Goasta, että päätin, että en enää koskaan matkustaisi sinne. Suurin syy Goa-inhoni syntymiseen oli huutelu, kaikenlaiset törkeät kommentit ja ehdotukset, joita sain kuulla jatkuvasti kaduilla liikkuessani. Törkeyksiä oli joka lähtöön, jopa ihan suoria seksiehdotuksia, liikuin sitten yksin tai ukkelin kanssa. Olin tuolloinkin hyvin peittävästi pukeutunut, joten en ollut mitenkään erityisesti "tyrkyllä", ja siksi tulinkin siihen tulokseen, että Goassa huudellaan samalla tavalla ilmeisesti kaikille naisturisteille. Päätin, että minun ei tarvitsisi sellaista enää kuunnella.

Koska tarkoitus oli viettää hotellissa vain muutama päivä, olimme varanneet kaikkein halvimman hotellin, joka osoittautui ihan hirveäksi murjuksi. Kylppärissä ei mikään toiminut ja siellä oli muistaakseni ainakin sammakoita ja torakoita, sähköt olivat suuremman osan vuorokaudesta poikki kuin päällä, ja hotellihuone oli muutenkin kokonaisuudessaan ihan aliarvoinen. (En ole mikään luksusta vaativa tyyppi, mutta hotellissa saisi kyllä minun mielestäni olla toimivat peruspalvelut.) Hotelli oli Candolimissa, rannalle menevän tien varrella, ja turistirihmakaman tyrkyttäjät ärsyttivät nekin suunnattomasti. Rannat olivat aivan hirveässä kunnossa verrattuna esimerkiksi Välimeren alueen rantoihin, joita olin nähnyt enemmänkin, eikä siellä ollut minkäänlaisia palveluja (tyyliin vessat tai pukukopit). Goan palvelut olivat muutenkin niin alkeelliset verrattuna muuhun Intiaan (tämän tulin tietämään tietysti vasta siinä vaiheessa, kun olin käynyt siellä muualla Intiassa), että ihmettelin, miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti tulla lomailemaan Goaan, saati sitten asua siellä.

En siis ollut etukäteen kovin innostunut Goan lomasta, mutta päätin kuitenkin viedä tätini sinne, kun pakettimatkalaisille Goa tuntuu olevan jonkinlainen Intian synonyymi. Ajattelin, että tädistäni oli kiva nähdä sekin paikka. Samalla saisin itsekin tarkistaa käsitystäni Goasta yhdeksän vuoden tauon jälkeen, ja jos Goa tuntuisi edelleenkin yhtä kauhealta paikalta, voisin ihan luvan kanssa pysyä sieltä jatkossa poissa. Ainakin voisin sanoa yrittäneeni.

Matka alkaa!
Takanamme nukkui koko matkan ajan lentoemäntä pää pöydällä. Hän ei ollut ilmeisesti työvuorossa? 

Olin etukäteen varautunut Goan lentokentällä hirveään säätämiseen taksien kanssa. Meidän oli nimittäin tarkoitus ottaa lentoasemalta prepaid-taksi Calanguteen, ja koska olen Delhin lentoasemalla tottunut siihen, että taksikuskit ovat toinen toistaan epäluotettavamman oloisia ja töykeitä, eikä heillä ole hajuakaan hotellien sijainnista, ajattelin että Goassa meno olisi vähintäänkin samanlaista, koska siellä on enemmän turisteja.

Yllätys prepaid-taksin luukulla oli siis suuri, kun emme ehtineet taksin maksettuamme edes lähteä metsästämään taksia, vaan meidät tuli hakemaan jonkinlainen työntekijä, joka puolestaan vei meidät vapaan taksinkuljettajan luokse. Kuljettaja käski meidän seurata häntä ulos ja odottamaan häntä siellä, kunnes hän kävisi hakemassa autonsa. Noin viiden minuutin kuluttua mies kurvasi eteemme. (Ilmastoimaton prepaid-taksi lentokentältä Calanguteen maksoi 1100 rupia; ilmastoitu olisi maksanut 1500.) Kaiken lisäksi kuljettaja tiesi hotellimme heti ensi kuulemalta, joten saatoimme istua loppumatkan suhteellisen rennolla mielellä (ellei oteta huomioon kuljettajan päätähuimaavaa ajotyyliä). Prepaid-taksisysteemi toimi Goassa siis äärimmäisen hyvin ja joustavasti!

Olin varannut hotellimme travelgurun kautta, koska tavallisesti käyttämällämme makemytripillä ei ollut enää vapaita huoneita haluamaani hotelliin. En ollut käyttänyt travelgurua aiemmin, mutta olin hyvin tyytyväinen heidän palveluihinsa, sillä sieltä soiteltiin vielä peräänkin erikoistoiveistamme huoneen suhteen (huone ei maan tasolla, erilliset vuoteet), jotta kaikki varmasti järjestyisi.

Olin ennen hotellin varaamista lukenut ahkerasti TripAdvisorin kommentteja ja tullut siihen tulokseen, että hotelli Resort de Coracao olisi meille aika sopiva. Toinen vaihtoehto olisi ollut Terra Paraiso, joka oli lähempänä rantaa mutta kauempana palveluista. Kävelymatkat osoittautuivat kuitenkin niin lyhyiksi, että näin jälkeenpäin viisasteltuna olisi ehkä kuitenkin kannattanut varata Terra Paraiso, koska sen allasalue näytti niin paljon viihtyisämmältä ja isommalta, ainakin hotellin portilta katsottuna. Ei meidänkään hotellissa mitään vikaa ollut, mutta hotellin allasalue oli tosiaan aika pieni ja keskeisellä paikalla.

Hotellin uima-allasalue illalla...
... ja päivällä.

Respassa meidät vastaanottanut mies kyseli, olemmeko käyneet Goassa aikaisemmin, ja kun totesin käyneeni siellä kerran vuonna 2004, mies huudahti Goan muuttuneen sen jälkeen todella paljon. Saman olin itsekin havainnut jo taksimatkan aikana, sillä matkalla oli näkynyt kansainvälisiä merkkiliikkeitä ja muutenkin modernin näköisiä kauppoja, joita en edelliseltä käynniltäni muistanut.

Hotellimme vieressä oli jättimäinen Pizza Hut.
Ja lähellä oli oikein nykyaikainen supermarketti, josta sai muun muassa leipää, hygieniatuotteita, tuoreita vihanneksia, alkoholia ja tupakkaa, eli siis vähän kaikkea.
Hyvä maamerkki hotellillemme oli St. Anthony Chapel.

Kun Goasta puhutaan, mieleen tulee tietysti ensimmäisenä ranta. Ranta olikin hieno ja pitkä.



Ranta oli päistään rauhallisempi, mutta keskellä Calanguten päärannan tuntumassa oli menoa ja meininkiä, suoraan sanottuna jo vähän liikaakin.



En itse kyllä menisi ottamaan aurinkoa sinne, missä humalaiset intialaiset miesryhmät kippaavat kaljaa ja ties mitä ja juoksevat silmät päässä seisoen kilpaa mereen - eikä näitä miesjoukkoja ollut yksi tai kaksi vaan todella monta. Järjestyspoliisit ja pelastushenkilökunta partioivat rannalla tiuhaan tahtiin, eikä mikään ihme, sillä kumpaakin varmasti todella tarvitaan.



Hengenpelastajat partioivat rannalla useammallakin jeepillä.
Goaan - tai ainakin Calanguteen - pätee kyllä todellakin se sanonta, että siellä turistit (niin länsimaiset kuin intialaisetkin) ja paikalliset nauttivat rantaelämästä sulassa sovussa, kukin omalla tyylillään.







Huomatkaa nännikorut!




En ole koskaan erikoisemmin pitänyt auringonotosta, koska minusta se on niin äärimmäisen tylsää puuhaa (mitä kaikkea muuta siinä ajassa ehtisikin tekemään ja näkemään!), mutta nyt auringonotto ei ole fyysisestikään enää oikein mahdollista minulle. Viime kesänä Suomessa puhjennut aurinkoihottuma räjähti nimittäin taas Goassa valloilleen, ja pahaa pelkään, että siitä on tullut minulle loppuelämän mittainen riesa. En tiedä, mistä tämmöinenkin ongelma mahtoi yhtäkkiä viime kesänä tulla, kun minulla ei ole ennen ollut mitään aurinkoihottumaa. Nyt sain taas kaulani, korvanaluseni ja otsani täyteen kutisevia, isoja näppylöitä, joihin ei auta oikeastaan muu kuin auringosta pois pysyminen. (Siksi olen tuossa kuvassakin suojautunut kaikenmoisin rätein.) Atarax auttaa toki kutinaan, ja Hydrocortison myös, mutta varsinaista ongelmaa ei taida poistaa mikään muu kuin auringolta piileskely. Onneksi en ole mikään himoauringonottaja, koska silloin saattaisi harmittaa paljon enemmän - tai ehkä minulle ei olisi tullut koko ongelmaa, jos oleilisin normaalistikin paljon auringossa. Mene ja tiedä.

Illalla yhdessä beach shackissa. Naama on yhtä punainen kuin pöytäliina, hihii.

Kun kävimme päivällä rannalta tultuamme yhdessä rantabaarissa (tai beach shackissa, kuten niitä Goassa kutsutaan), aurinkotuoleja kaupannut nainen tuli kyselemään meiltä, mistä olemme. Kun kävi ilmi, että olemme Suomesta, hän ihmetteli, mitä me vielä Goassa teimme, kun viimeinen lento Suomeen oli lähtenyt kuulemma edellispäivänä. En tiedä, uskoako naista vai ei - lopettavatko suomalaiset matkanjärjestäjät Goan-matkansa tosiaan jo näin aikaisin? Kun nainen kuuli, että minä asun Hyderabadissa, hän muuttui kummastuneen näköiseksi ja kysyi: "Jos sinä kerran asut Hyderabadissa, niin miksi sinä sitten olet noin valkoinen?". Nainen (ja moni muukin ehkä?) ilmeisesti oletti, että kaikki ulkomaalaiset tulevat Intiaan auringon perässä.


En itse pidä siitä, että rannalla tullaan tyrkyttämään kaikenlaista palvelua (hierontaa, manikyyriä, pedikyyriä ja niin edelleen) tai myymään tavaraa koruista riikinkukon sulkiin, mutta moni näytti ottavan palveluja vastaan ja ostavan rihkamaakin.

Sekin tuli todettua, että paikalliset miehet tulevat edelleenkin Goaan katselemaan vähäpukeisia länsimaalaisia - yksikin poikajoukko meinasi nyrjäyttää niskansa, kun he katselivat kahta rantavedessä kävellyttä bikinipukuista naista. Kiihkeästi suudellut venäläispariskunta tuli sekin ikuistettua yhden intialaisnuorukaisen toimesta, vieläpä oikein monella otoksella.

Tässä oli varmaankin riittävästi höpinää Goasta näin yhdellä kertaa. Lopullisen tuomioni Goasta annan sitten seuraavassa postauksessa!

26 kommenttia:

  1. Oi voi, harmi että joudut kärsimään aurinkoihottumasta! Palaako ihosi muuten koskaan ulkosalla? Minulla on ollut tapana haukkua vaalean ihon palavuutta kaikille tummempi-ihoisille joitten mielestä ihoni on hieno, mutta olen saanut kuulla että kyllä vaaleanruskeakin iho palaa...

    Niskannyrjäyttäjäpoikajoukot ovat jotain uskomatonta. Eräs Suomessa asuva desituttu yritti saada pikkuveljensäkin tänne, järkkäsi tälle opiskelupaikan ja kaikki, mutta sen sijaan että olisi tullut Suomeen, pikkupaikkakunnalla kasvanut pikkuveli koukkasikin Delhiin päästyään sieltä kavereineen Goaan nimenomaan katselemaan vähäpukeisia länsimaalaisia eikä tullutkaan tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihon palaminen on toinen syy, miksi en voi hirveästi olla auringossa, ainakaan näillä leveysasteilla, sillä palan todella herkästi. Naama ja käsivarret eivät pala niinkään, kun ne sentään näkevät aurinkoa aika usein, mutta esimerkiksi vatsalle ja selälle ei tarvitse kuin mainita sana aurinko, niin jo punoittaa. :-( Olen vielä kaiken lisäksi tosi laiska levittelemään mitään aurinkovoiteitakaan. Nyt minulta paloivat rannalla kahdessa tunnissa jalat, joita en ollut jaksanut rasvata, kun eiväthän jalat ole minulta koskaan ennenkään palaneet. No, köpelösti kävi ja oikein rakkuloille mentiin.

      Voi jestas sentään tuota tuttusi pikkuveljeä! En edes tiedä, mitä sanoa. Mikä ihme siinä paljaassa lihassa viehättää, en ymmärrä. :-O

      Poista
  2. Minusta tuntuu, että kestäisin huutelijat ja hienoisen ryysiksenkin, jos pääsisin hieman kävelemään noille hiekoille. Aurinkoa en jäisi ottamaan, sillä minustakin se on ehkä tylsintä puuhaa mitä maailma päällänsä kantaa.

    Niin, ja minä en osaa enää olla missään bikineissä, edes rannalla. Tulee niin alaston olo. Uimaan mennessä täytyy kestää, mutta muuten pukeudun aina mekkoseen tai shortseihin ja t-paitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiekat olivat kyllä hienot ja ranta pitkä. Sitä pitkin oli mukava kävellä, kun jalatkin olivat vesirajassa mukavan viileässä. Kauempana rannasta jalkapohjat kun meinasivat palaa.

      Kyllä minullakin bikineissä alaston olo. Onneksi ei ole suurempaa tarvetta niissä ollakaan, kun en tavallisesti aurinkoa edes ota. :-)

      Poista
  3. Örk kaikille poikajoukoille ja vielä kerran örk. Niillä ei tunnu olevan edes mitään ikärajavaatimuksia, kaikki kelpaa. Täällä naiset käyvätkin mieluummin auringonnousun aikaan rannalla,että saavat olla rauhassa. Minäkin joskus kävin, mutta sitten törmäsin siellä tyyppiin joka ihan tyynesti siinä katseli mummoja ja masturboi, yääks!
    Ihan kiva kuulla mielipiteesi Goasta, tähän mennessä olen kuullut vain tuttavaturistien kertomuksia.
    Niin juu, aurinkoallergia, minullakin oli ennen, mutta katosi täällä parissa vuodessa, sain ehkä ahkerasta rantailusta jonkinlaisen suojaavan perusvärin vaikka en koskaan rusketukaan. Sen tilalle sain sitten allergian suolaiselle merivedelle, uintia on onneksi helpompi välttää kuin aurinkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhea, teikäläiset poikajoukot kuulostavat kyllä vielä kamalammalta kuin nämä täkäläiset. En ymmärrä, mistä miesten outo (tai ainakin näin naisnäkökulmasta outo) kiinnostus naisten töllistelyyn ja ahdisteluun voisi johtua. Olen miettinyt, että varmaan ainakin osaksi se johtuu kulttuurista, joka ei täällä (kuten ei varmaan siellä Algeriassakaan) salli vapaata kanssakäymistä miesten ja naisten välillä. Ehkä se aiheuttaa jonkinlaisen vinoutuman miesten ajatusmaailmaan ja käytökseen. Katsoa saa mutta ei koskea, ja sitä katsomista pitääkin sitten harrastaa oikein urakalla!

      Minäkään en mieluusti käy merivedessä uimassa, ellen pääse heti suihkuun. Tuntuu, että merivesi ei ainakaan yhtään vähennä auringon epämiellyttäviä vaikutuksia. Ehkä minunkin pitäisi totulle aurinkoon vähitellen, niin allergiakin poistuisi. Se kun näyttää tulevan vain silloin, jos olen auringossa pidemmän aikaa.

      Poista
  4. Dubaissa tuli jo huomattua intialaiset miesjoukot, jotka istuskelivat rantojen sivustoilla ja katselivat naisia bikineissä. Oli kyllä aika ahdistavaa ja rauhassa sai olla vain aidatulla ja maksullisella rannalla. Tosin en kyllä sielläköän viihtynyt, koska auringonottaminen on niin tylsää hommaa. Onneksi maksullisella rannalla oli sitten kiva puisto ja sai tiirailla intialaisia grillijuhlia, kun silloin oli sunnuntai. ;)

    Odotan kyllä innolla tuomiota Goasta. Mietin itse juuri lähdetäänkö ensi vuonna Goalle vai Keralaan. Toimintalomaa kaipaan, mutta matkaseurueeni olisi mieluummin lähdössä Goalle. Tiedä sitten, uudeksi vuodeksi kun olisi tarkoitus Intiaan lähteä niin varmaan molemmat paikat ovat ihan täynnä turisteja, niin intialaisia kuin länsimaalaisiakin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva kuulla, että on muitakin, joista auringonotto on tylsää hommaa. :-) Intialaiset grillijuhlat kuulostavat kyllä tosi mielenkiintoisilta; en ole ennen sellaisia nähnytkään!

      Uutenavuotena paikat saattavat tosiaan olla täynnä turisteja, ja hinnat ovat silloin aika pilvissä. Kannattaa varata ajoissa, niin saattaa saada edullisemmin.

      Yritän antaa lopullisen tuomioni Goasta pikapuoliin. :-)

      Poista
  5. Monille saksalaisillekin Goa = Intia, vaikka se on mielestäni ihan eri asia. Hiekkaranta oli siisti, ainakin siellä missä me oltiin eikä ollut liikaa ihmisiä eikä mitään miesjoukkoja. Päätin sanoa kaupustelijoille, että olen suomalainen, kun ne huuteli jotain meille saksaksi, mutta heillä kääntyi kieli nopeasti suomeksi, sieltä tuli silkkihuivi-sanaa sun muuta sujuvalla suomella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goan perusteella ei minustakaan voi tehdä minkäänlaista yleistystä Intiasta. Toki Goakin on Intiaa, mutta se on kansainvälisyytensä ja pitkäaikaisen turistimatkailunsa takia kuitenkin hyvin erilainen kuin muu Intia. Toisaalta kaikki muutkin paikat Intiassa ovat enemmän tai vähemmän omanlaisiansa.

      Suomalaisia sanoja kuulin minäkin, vaikka yritin tekeytyä ruotsalaiseksi. :-D

      Poista
  6. Aivan vilunväreet meni ropassa kun luin postaustasi. Ensinnäkin alun pohdinnat ja sitten se lievä positiivisuus loppua kohden. Meillä muuten makso taksi kentältä Calanguteen 900 rupiaa ja "iso" suzuki (kuljettajan mielestä kun sanottiin että 4 henkeä ja laukut).
    Meidän hotelli oli tuossa melkein terra paraison vieressä, vaan eri kujalta (sea breeze beach). Olemme nähneet kun tota terraa rakennettiin ja siinä se on seisonut rannalle menotien varressa. Käytiin katsastamassa hotelli, kun se valmistui ;)
    St. Anthony Chapel oli meilläkin se kiinnekohta, millä saimme mm. taksin viemään oikealle hotellille.
    En pidä itseäni intianmatkaajaksi, vaikka ollaan käyty 5 kertaa goalla. Ei tarvii kun katsoa leffa "slummien miljonääri", niin tietää, ettei Goa ole oikeaa Intiaa... mutta kuitenkin.
    Ja tosiaan, matkanjärjestäjät lopettaa valmismatkat jo näihin aikoihin ja alkaavat sit taas loka-marraskuulla uudelleen.
    Mielenkiinnolla odotan seuraavaa postausta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas ollaankin kuljettu samoja reittejä! :-D Sea Breeze Beach -nimi kuulostaa kovin tutulta, vaikka en nyt osaa mielessäni paikallistaa, missä se mahtoi olla. Saatoin nähdä jonkin hotellin opastuskyltin jossain, ja muistan nimen siitä.

      Sinä oletkin kokenut Goan-matkaaja. :-) Minusta on outoa, että pakettimatkat lopetetaan jo näin aikaisin, kun eihän Goan ilmatkaan käsittääkseni paljon muutu ennen sadekauden alkua. Mutta ehkä kesäsesonki Välimeren kohteineen painaa päälle, ja siksi matkat Goaan lopetetaan jo maaliskuussa.

      Hih, ”iso” on välillä aika suhteellinen käsite. Täällä aina kuvitellaan, että matkatavarat mahtuvat "isoon" autoon, vaikka matkatavaroita olisi kuinka paljon. Jollakin ihmeen keinolla tavarat myös yleensä saadaan mahtumaan kyytiin! Kerran normaalikokoisen henkilöauton kyytiin mahtui esimerkiksi neljä aikuista ja kuusi isoa pahvilaatikkoa! :-D Onneksi ei ollut pitempi kuin tunnin matka kyseessä, kun en nähnyt sieltä laatikon alta juuri mitään. :-D

      Poista
  7. Saanko esittää tilauksen? :-) Olisi kiva lukea jos olet törmännyt kristittyihin intialaisiin että miten he suhtautuvat sinuun, ja onko joku länsimaalainen lähetyssaarnaaja yrittänyt värvätä sinut remmiinsä ulkonäön perusteella? Ja millaista on lähetystyö Intiassa, onko se syrjittyjen pelastamista vai onko kristityksi kääntyminen enimmäkseen ennemminkin pintaa ja tapa saada rahaa lännestä? Siis millaisen kuvan olet pääpiirteittäin saanut? Goassa leirit ovat tietysti vakiintuneet jo kauan sitten, minua kiinnostaakin enemmän muu Intia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin miettimään kysymystäsi ja suorastaan hämmästyin: olen ollut intialaisten kristittyjen kanssa todella vähän tekemisissä. En siis oikein osaa vastata kysymykseesi intialaisesta lähetystyöstä. Jos jollakulla lukijalla on enemmän kokemuksia asiasta, niin olisi kiva kuulla. :-) Suomessa kyllä törmään aina kaikenlaisten Jeesus-lappujen levittäjiin, mutta saan heidät katoamaan paikalta nihkeällä käytökselläni yleensä aika pian. :-D

      Kysymyksestäsi tuli mieleen yksi kirkko, johon eksyimme ukkelin kanssa kerran lähellä Tirupatia. En tiedä, oletko lukenut tämän vanhemman postaukseni (kirkko-osuus tulee siellä piiiitkän postauksen loppupäässä). Tuo kokemus herätti monenlaisia kysymyksiä, muun muassa sellaisen, että missä kulkee uskovaisuuden ja hulluuden raja. Ei minulla sinällään ole mitään uskovaisia vastaan, mutta en tykkää siitä, jos joku tulee väkisin tyrkyttämään minulle jotain. Jos minulla on tarvetta löytää, osaan kyllä etsiä ihan itsekin.

      Kristityksi kääntymisestä osaan sanoa sen verran, että se on monelle ollut pakokeino paeta kastittomuuden leimaa. Esimerkiksi appivanhempien Tirupatin-kesämökin talonvahti on kristityksi kääntynyt harijan, samoin kuin tuo edellä mainitsemani postauksen kirkossa tapaamamme mies. En kyllä tiedä, mitä vastaavaa hyötyä kristityksi kääntymisestä on, kun kaikki kylillä kuitenkin tiesivät kertoa, mikä kirkon miehen tausta oli. Yhteiskunnan silmissä stigma ei siis ole poistunut, vaikka kristityksi kääntynyt itse ehkä näkeekin itsensä toisessa valossa.

      Poista
    2. Olisin ihan täysillä kristityksi kääntymisen kannalla jos hindulaisella Intialla ei ole tarjota köyhilleen muuta kuin syrjintää joka perustuu vääristyneeseen ja Gitan vastaiseen kuvaan kasteista ja vieläpä väitteeseen että olisi muka olemassa kastittomia! Valitettavasti esim. avioliittoilmoituksista näkee miten yläkastinen kristitty etsii toista samanlaista, niin että eivät ne kastit sittenkään katoa :-/ Islamiin kääntyminen vaikuttaisi Intian historiassa sisältävän vähemmän moista jatkumoa.

      Poista
    3. Tästä tuli mieleeni muutaman päivän takainen Times of Indian artikkeli: No escape from caste prejudice even in UK. :-(

      Poista
  8. Voih ma taitaisin kestaa talla hetkella ne kannilaiset ukkelijoukotkin jos paasisin tolle rannalle! Minustakin auringonottaminen on ollut aina aika tylsaa puuhaa mutta jostain syysta hurahdin rannalla ( varjon alla) makoiluun, lukemiseen ja meressa lutraamiseen vikana rannikon kesana, auringonpistos ehka? Luulen etta taman Ankaran elaman jalkeen voisin lillua meressa yöta paivaa kun on sita niin ikava, no onneksi on tulossa kesaloma ja merenranta. Goan tuomiota odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan, varjon allakin voisi olla. :-D Minua tylsistyttää auringossa usein juuri se, kun siinä ei pysty tekemään oikein mitään, kun auringo tekee suorastaan pahan olon. Lukemista ja sen sellaista on siis ihan turha yrittää, ainakaan minun. Suomessa asia on tietysti toinen, kun siellä ei ole koskaan niin kuuma kuin täällä, jossa saattaa auringossa olla 50 astetta, ja varmaan ylikin.

      Ymmärrän kaipuusi merelle – minäkin olin ihan onnessani, kun näin pitkästä aikaa meren. :-)

      Poista
  9. Aurinko on ihana ja pidän lämmöstä, jopa kuumuudesta, mutta makoilua jaksan ehkä vartin. Ja vaikka olen sinua huomattavasti tummempi niin ylärintaan ilmestyy aurinkoihottuma yleensä jo siinä vartissa, myös täällä Suomessa. Niinpä mökilläkin lämpiminä päivinä saatan kyllä viettää koko päivän rannalla, mutta haravoiden, kaisloja riuhtoen, saunaa lämmitellen, vettä kantaen ja valkoiset puuvillavaatteet suojana. Mutta tämä on tietty Suomessa, kaukana todellisesta lämmöstä.

    Pekingissä taas oli heti toukokuun helteen myötä niin pölyistä ja likaista, ettei auringosta ja helteestä tarvinnut kuvitellakaan nauttivansa. Joskus vielä tulen katsastamaan sen Intian auringon, miehistä huolimatta. Tytär sinne ensi vuonna pääseekin kouluretkelle! Menevät johonkin hyväntekeväisyysprojektiin viikoksi töihin, mutta täytyy hänellekin kunnon voiteet pakata mukaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkipuuhasi kuulostavat ihanilta. :-)

      Minulle on käynyt niin, että olen alkanut pitää lämmöstä (tai täällä lähinnä kuumuudesta) vuosi vuodelta vähemmän. Kun sisälläkin on 33-34 astetta, ja pienikin toiminta saa heti hien valumaan (puhumattakaan vaikkapa ruoanlaitosta kuuman lieden äärellä), niin toivoisin olevani jossain ihan muualla. Ennen tykkäsin lämmöstä kyllä kovastikin, mutta nyt on vissiin vanhuus yllättänyt. ;-)

      Vau, että oikein kouluretkelle Intiaan! Aika huimaa! Minun aikanani mentiin vain jonnekin lähimaastoon. Voiteiden lisäksi kannattaa muistaa myös iso leveälierinen hattu, joka suojaa myös tosi hyvin. Minulla ei sellaista aiemmin ollut, mutta nyt tuli sekin tuolta Goasta ostettua, kun se suojaa niin hyvin naamaa ja ihottumaherkkiä kohtia.

      Tervetuloa sinullekin, jos vaikka vielä joskus innostut. :-)

      Poista
    2. Joo, ovat vähän kouluretket muuttuneet! Mekin mentiin pisimmillään 20km päähän makeistehtaalla käymään ja oltiin ihan tyytyväisiä. Tämä ensivuoden retki on jonkinsortin perinne, jonka natiivienkun ryhmä tekee aktiivisen opettajan johdolla. Lierihattu on tosiaan hyvä idea, laitetaanpa muistiin.

      Poista
    3. Makeistehtaalla mekin käytiin, ja Lintsillä. Sekin oli aika iso juttu meille maalaisille. :-)

      Lierihattu ehdottomasti mukaan!

      Poista
  10. Täältä monet nuoret menevät Goaan armeijan jälkeen rentoutumaan ja sellaisesta tehtiin jopa tv-sarjakin. Kiva kuvasaldo!
    Harmi tuota aurinkoihottumaasi;ole varovainen sen kanssa.Itselläni oli aina decoltee alueella sitä enkä sitä kauheasti ajatellut mutta se vaikutti auto-immunikaatioon ja nythän aurinko on minulle melkein myrkkyä;liika sellainen käynnistää minulla ihottuman joka voi kestää muutamia kuukausiakin,ja johon mikään ei auta koska se tulee sisältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tv-sarja olisi ollut kyllä kiva nähdä. :-)

      Voi apua, on kyllä kauheaa, jos aurinko aiheuttaa noin isoja ongelmia. :-( Jotenkin Suomessa sitä aurinkoa rakastaa paljon enemmän kuin täällä – kuten varmaan sielläkin; muistelen, että et niin hirveästi kuumuudesta pidä ;-) – jossa se tuo mukanaan myös monia ongelmia.

      Poista
  11. Hauskoja lomakuvia :D

    Minäkin olen kärsinyt kovasti nuorempana aurinkoihottumasta, se alkoi heti keväällä ja vasta siedättyminen auttoi niin että heinäkuun alussa olin jo ihottumaton. Tuo siedättymisaika vain oli tosi inha. Nykyään minulle ei ole enää minkäänlaista aurinkoihottumaa joten on aika mysteerivaiva.

    Korppi, vai varisko tuo on, -kuva oli kuitenkin lempparini. Koin sormien syyhyämishetken sen nähtyäni joka tulee aina jonkun inspiroivan kuvan äärellä jota tekisi mieleni päästä sihtailemaan lähempää ja ripustamaan sitä raameihin ja seinälle. Tee sinä niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän minunkin ruveta sitten siedättämään – jos siis ymmärsin oikein, että otetaan vähän kerrassaan aurinkoa, kunnes ihottumaa ei enää tule. Täytyypä yrittää! Minusta oli ihmeellistä, että tuommoinen vaiva voi tulla yhtäkkiä ihan puskista.

      Hih, varis tuo minun mielestäni on. Tuli otettua tuosta linnusta ainakin 20 kuvaa, ja useassa on vielä toinenkin varis, joka nokka kateudesta vinossa katseli tuon toisen nokassa roikkuvaa ranskanperunaa. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3