Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Unelmalomakohde Goa?

Kun olimme polttaneet itsemme auringossa niin pahasti, että emme voineet olla auringossa, päätimme lähteä Mapusan markkinoille, kun sattui sopivasti olemaan perjantaikin (Mapusan markkinat järjestetään aina perjantaisin). Päätimme lähteä matkaan paikallisbussilla, vaikka minulla ei ollut hajuakaan, missä oli edes bussipysäkki. Arvelin, että jos menisimme seisomaan samaan kohtaan, jossa olin nähnyt edellispäivänä erään miehen hyppäävän bussista ulos, meitä saattaisi lykästää.

Siinä kohdassa seisoi odottelemassa jo pari ukkoa, ja bussikin tuli melkein saman tien. Niin alkoi kahdeksan kilometrin mittainen matka Mapusaan, joka kesti puoli tuntia. Bussi oli tupaten täynnä hieltä haisevia miehiä, kaiuttimista raikuivat Bollywood-hitit, ja bussipoika, joka keräsi matkan varrella myös lippumaksut, huuteli matkalla pysäkkien nimiä - haluaako kukaan jäädä tässä kohtaa ulos? Olimme onnekkaita, sillä takapenkki vapautui pian lähes tyhjäksi, ja pääsimme istumaan. Paluumatkalla emme olleet yhtä onnekkaita, ja puoli tuntia on hyvin pitkä matka silloin, kun kädet ovat täynnä ostoksia ja kun kuitenkin pitäisi roikkua jossakin tolpassa kiinni tasapainoillen samalla jaloilla niin, ettei lentäisi nenälleen. Kolmas käsi olisi ollut oikein tervetullut, jos ei muuhun, niin otsalta valuvan hien pyyhkimiseen.

Hikisiä ukkoja.
Ei parane tunkea päätä liian pitkälle ulos, ettei pää osu puuhun.

Näpsin menomatkalla paljon kuvia, mutta suurin osa niistä osoittautui niin ala-arvoisiksi, etten viitsi niitä tähänkään laittaa. Yritin kuvata yhtäkin lehmää, joka oli puoliksi sisällä kaupassa ja puoliksi ulkona, mutta loppujen lopuksi lehmä näkyi kuvassa vain ruskeana länttinä.

Mitähän täti odottelee tienposkessa?
Pikku kioski.
Hieno kirkko (?) Mapusassa. En harmikseni löytänyt tarkempaa tietoa siitä, mikä kirkko tämä mahtaisi olla.

Mapusaan päästyämme en ollut ihan varma, mistä päin markkinat mahtaisivat löytyä, mutta ne löytyivät lopulta helposti, kun seurasi muita turisteja, joita oli paikalla runsaasti (markkinat olivat aivan bussiaseman vieressä).

Mainitsen vielä tässä senkin huomionarvoisen seikan, että käytin tällä samaisella Mapusan-bussimatkalla ensimmäistä kertaa elämässäni kännykän navigaattoria! Autoa ajaessani en ole koskaan navigaattoria tarvinnut, mutta nyt bussissa istuessa tuli ihan vastustamaton halu tietää, missä mennään. Smiley

Olin lukennut, että Mapusan markkinoilla myydään ihan kaikkea mahdollista - ja niin siellä myytiinkin. Harmi vain, kun oli niin mielettömän kuuma, että auringossa ei jaksanut katsella oikeastaan yhtään mitään. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että minulla oli päässä jättimäinen huivi monin kerroin taiteltuna ja sidottuna leuan alle mummotyyliin, jotta yksikään auringonsäde ei varmasti yltäisi aurinkoihottumaani. Oli lämmin.





Minua ihmetytti erityisesti se, kuinka paljon markkinoilla oli kuivatun kalan myyjiä. Kuivattua kalaa käytetään goalaisessa ruoanlaitossa ilmeisesti paljonkin?



En tiedä, mitä leipiä kuvassa näkyvät läpyskät olivat, mutta hyviä ne joka tapauksessa olivat - ja halpoja (kympillä sai kolme Smiley).

Päädyimme jotenkin ihmettelemään kummallista mämmin näköistä ruokaa, jota myytiin neliskanttisessa vuoassa.



Vieressäni sattui olemaan paikallinen mies, joka oli ostamassa tätä "mämmiä", ja hän alkoi avuliaasti selittää, että kyse oli goalaisesta jälkiruoasta nimeltä dodol, joka valmistetaan muun muassa palmusokerista ja kookosvedestä. Hän oli ostamassa dodolia ja bebincaa, toista kuulua goalaista jälkiruokaa, ulkomailta tuleville tuttavilleen. Minunkin piti tietysti ostaa kumpaakin kokeeksi.  

Koemaistelu suoritettiin myöhemmin hotellilla.

Herkkujen herkut: dodol ja bebinca.

Maistelu jäi todellakin vain maisteluksi, sillä goalaiset herkut eivät oikein uponneet meihin. Kummassakin oli ensinnäkin sellainen tytisevä rakenne, josta en pidä ruoassa muutenkaan, ja makukin oli aika mitäänsanomaton. Harvoin heitän mitään makeaa roskiin, mutta nyt tuli sellainenkin synti tehtyä!

Paljon emme markkinoilta ostaneet, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta paluumatkalla bussissa piti seisoa kieli keskellä suuta.

Itselleni ostin muun muassa goalaisia pikkelssejä.
Anoppi sai goalaista palmusokeria
- ja ukkeli uuden eväskassin. Smiley

Ihastuin Goassa värikkäisiin ja kauniisiin taloihin ja rakennuksiin. Kaikkein kauneimmista en tietenkään saanut kuvaa, mutta muutamasta kuitenkin.





Autoja osattiin hyödyntää varsin kekseliäästi.

- kalatiskinä

- ravintolan mainoksena

Hotellissamme oli pääasiassa intialaisia ja venäläisiä, ja intialaisten lomailua oli - lievästi sanottuna - mielenkiintoinen katsoa. Aamulla ensimmäiseksi he ponkaisivat uima-altaaseen, ja ne, jotka eivät viitsineet mennä uimaan, istuivat altaan reunalla pyjamat päällä. Kuvitelkaa: intialaiset naiset, puuvillapyjamat päällä. Aamupolskuttelun jälkeen he siirtyivät aamiaiselle hotellin ravintolaan - edelleenkin pyjamat päällä! En vielä viimeisenä päivänäkään voinut uskoa sitä, että intialaisnaiset todellakin tulivat hotellin aamiaiselle Minni Hiiri -pyjamissaan. Smiley Venäläiset puolestaan purjehtivat aamiaiselle kukkamekoissaan ja tukka puolen metrin tötterölle tupeerattuna. Ennen kuin he ehtivät aamiaissaliin, heidän piti kuvata toisiaan uima-altaan vieressä, värikkään kukkapenkin edessä, punaisena kukkivan puun edessä ja pyyhepyramidin edessä.

Komeita olivat puun kukat - ihan ilman venäläisiäkin.

Kun intialaiset ovat lomalla, heitä eivät tietenkään koske minkäänlaiset säännöt. He menivät uima-altaaseen vielä paljon seitsemän jälkeenkin, jolloin allas virallisesti suljettiin. Uimapukua naisilla ei tietenkään ollut, koska naisten ei ole soveliasta näyttäytyä niin pienissä vaatteissa, vaan uimapukuna toimi jonkinlainen kukallinen housu-paitayhdistelmä. Aikuiset ilakoivat altaassa niin railakkaasti, että lapset altaan reunalla (hotellissamme ei ollut lastenallasta lainkaan) jäivät vähän huomiotta, ja niinpä yksikin noin kolmevuotias poika kellahti altaan reunalta veden alle uppeluksiin. Hotellin työntekijä syöksyi salamana paikalle, ja siinä vaiheessa vanhemmatkin huomasivat, että kappas vaan, poikahan meni uimaan. Ei muuta kuin kiskomaan yskivä poika ylös altaasta reunalle istumaan ja taputtelemaan häntä. Poika oli pelästyneen näköinen, mutta vanhempia tapaus vain nauratti: meinasipa käydä hassusti!


Jos viime Goan-vierailulla sain kuulla kaikenlaisia törkeyksiä ja outoja ehdotuksia, niin tällä kertaa saimme olla onneksi aika rauhassa, jos ei oteta lukuun kaupustelijoita ja joskus hyvinkin sinnikkäitä taksikyydin tarjoajia. Yksi omituinen tapaus sattui kyllä tälläkin kertaa. Kävelimme kadulla, kun vastaan tuli auto, jota ajoi yksinäinen mies. Mies tööttäsi torvea, pysähtyi kohdallemme, avasi ikkunan ja huusi: "Hello girls, how are you? I love you!"

Toisaalta tapaus huvitti, mutta toisaalta se pani ajattelemaan, mitä tuonkin miehen päässä mahtoi liikkua. Että kun hän huutaa kadulla kulkeville naisille rakastavansa näitä, naiset ovat heti valmiita hyppäämään hänen kyytiinsä ja rupeamaan tositoimiin? Voi raukkaa. Muuta en voi sanoa.

Goa oli kaiken kaikkiaan ihan myönteinen kokemus, ainakin jos vertaa tätä käyntiä aiempaan Goa-visiittiini. Matka synnytti myös pientä itsetutkiskelua, mikä on aina myönteinen asia. Tulin lopulta siihen tulokseen, että ne asiat, jotka minua Goassa ärsyttävät, johtuvat ehkä loppujen lopuksi omasta itsestäni eivätkä niinkään itse paikasta.

Tällä matkalla tuli ensinnäkin todistettua taas se, että en ole mikään rantalomaihminen, vaan kaupunkilomat taitavat sopia minulle paljon paremmin. Muutaman päivän voin kyllä harrastaa rantalomailuakin (jos ei muualla, niin siellä varjon alla), mutta sitten pitää keksiä kyllä jo muuta tekemistä. En ole ollenkaan varma siitä, olisiko Goassa minulle riittävästi tekemistä esimerkiksi kahdeksi viikoksi.

Jos siis vielä joskus matkustan uudelleen Goaan, haluan kyllä ehdottomasti vuokrata auton ainakin osaksi aikaa. Autolla olisi näppärä tehdä pieniä päiväretkiä, ja sillä pääsisi tarvittaessa vaikka Mangaloreen, jonne ei näyttänyt olevan kuin vajaat 400 kilometriä. Smiley  Goassa on ihan aika mukava ajaakin, kun liikennettä on suhteellisen vähän (ainakin Hyderabadiin verrattuna!), vaikka tiet ovatkin aika kapeat ja monin paikoin huonossa kunnossa. Bussilla matkustaminen tuntuu olevan Goassa aika työlästä ja aikaavievää, skootteria en ole koskaan ajanut, joten olisin todennäköisesti ensimmäisessä pusikossa, ja takseilusta en oikein tykkää.

Meillä oli myös vuonna 2004 vuokra-auto niinä loman viimeisinä päivinä, joina olimme Goassa, mutta pahaksi onneksi ukkeli sairastui eikä jaksanut lähteä hotellista mihinkään. Minä olin niin huono vaimo, että jätin ukkelin hotellille ja läksin ajelemaan yksinäni pitkin Goaa (ukkeli tosin kannusti minua lähtemään, ettei auto jäisi ihan käyttämättä). Autonvuokraus kävi tälläkin kertaa mielessäni, mutta en arvannut yrittää vuokrausta, kun kansainvälinen ajokorttinikin oli mennyt vanhaksi (en jaksanut uusia sitä Suomessa käydessäni, kun laskeskelin, että tulee halvemmaksi maksaa muutamat mahdolliset sakot kuin uusia ajokortti). En kyllä muista, kyseltiinkö kansainvälistä ajokorttia viimeksikään, ja oliko minulla sitä edes.


Minua alkoi ärsyttää myös Goan turistipaljous ja se, että kaikkien päiväohjelma näytti noudattavan aina samaa kaavaa: aamulla aamupalalle, aamupäivällä rannalle tai altaalle, iltapäivällä lepoa, ja sitten taas syömään. Kun illalla talsimme pitkin katuja etsimässä sopivaa ruokapaikkaa ja kun aika moni muukin näytti olevan samalla asialla, minua alkoi ahdistaa. En oikein ymmärtänyt tätä: pitääkö minun muka koko ajan olla niin oman tieni kulkija, etten mahdu muiden turistien joukkoon? Pitäisikö minun olla jossakin korvessa keihäs kädessäni metsästämässä itselleni syötävää? Olisiko se hyvä?  

Jos Goa ei minulle olekaan mikään unelmalomakohde, jollekin muulle se saattaa hyvinkin olla. Siellä pääsee kokemaan intialaista tunnelmaa turvallisesti muiden ulkomaalaisten kanssa, ja turistipalvelut ovat kuitenkin sen verran kehittyneet, että Goan voi rinnastaa muihiin pakettimatkakohteisiin. Monipuoliset rantalomakohteet kun ovat Intiassa edelleenkin todella harvassa (lähinnä Goan ja Keralan kohteet), vaikka maalla on rantaviivaa 7 500 kilometriä.


Voisin suositella Goaa lomakohteeksi sellaiselle, joka tykkää rantalomailusta ja rennosta meiningistä ja jolle aurinko on matkalla se juttu. Goassa täytyy kuitenkin olla valmis tinkimään rantapalvelujen tasosta - vessat ovat harvassa, pukukoppeja ei ole, aurinkotuolien patjat ovat aika epäilyttävän näköisiä, rantabaarien tarjonta on pitkälti sama paikasta toiseen, ja rannalla on myös paikoitellen aika roskaista. Hotellien allasalueet vaihtelevat hotelleittain, mutta lyhyesti voisin sanoa, että sitä saa, mistä on valmis maksamaan. Goassa täytyy myös sietää rannalla kierteleviä kaupustelijoita ja palveluntarjoajia, jotka voivat joskus olla hyvinkin sinnikkäitä - matkaan kannattaa pakata siis myös aimo annos kärsivällisyyttä. Kerjäläisiä näin vain muutaman, eivätkä hekään olleet rannalla, mikä johtui ehkä siitä, että Calangutessa oli juuri lomamme aikaan meneillään poliisioperaatio, jonka tarkoituksena oli saada turisteja ahdistelevat kerjäläiset ja kaupustelijat pois rannoilta. Kyseisen viikon aikana Calangutessa pidätettiin 96 kerjäläistä ja kaupustelijaa.

Voisin suositella Goaa myös semmoiselle, joka on valmis katsomaan epäsiisteyttä ja jätekasoja läpi sormien. Vasta Goassa tajusin, miten siisti ja varsinkin hajuton kaupunki Hyderabad itse asiassa onkaan. Goassa jätekasoja ja roskia on kaikkialla, ja joka kulmalla sieraimiin pyrkii haju, joka ei ole peräisin mummon ruusupuskasta. Toki Hyderabadissakin on alueita, joilla löyhkää, kuten radanvarret ja Hussain Sagar -järven ympäristö, mutta Goaan verrattuna Hyderabad on todella siisti.


Vaikka Goassa on vuosien varrella tapahtunut paljonkin kehitystä, se on monessa suhteessa vielä kovin kehittymätön moneen muuhun Intian paikkaan verrattuna, mikä johtuu varmasti ainakin osittain Goan matkakohteiden kylämäisestä luonteesta. Goan suurempiin kaupunkeihin en ehtinyt tutustua, joten niistä en osaa sanoa oikein mitään; niissä elämä on varmaankin aivan erilaista kuin rantalomakohteissa. Silti ihmettelen suuresti, miksi esimerkiksi Goan tiet eivät ole paremmassa kunnossa, vaikka Goassa käy niin paljon matkailijoita. Luulisi, että tällaisiin asioihin haluttaisiin panostaa. Käveleminen illalla pimeässä on joskus suorastaan hengenvaarallista, kun tie saattaa olla kaivettu jostakin kohtaa auki, ja katuvalaistus on erittäin huono, usein olematon. Lentokenttäkin on vanha ja sekava, mutta onneksi vanhan kentän viereen on nousemassa uusi terminaali, jonka on määrä valmistua suunnilleen kolmen vuoden päästä.


Itselleni ruoka on tärkeä osa lomaa (ja elämää muutenkin Smiley), ja suosittelisin Goaa semmoiselle, joka ei välitä siitä, että ruokalistat (ja monesti itse ruoatkin) on mukautettu turistin makuun sopiviksi ja että ravintoloiden tarjonta on pitkälti toistensa kaltainen. Mikään shoppailuparatiisikaan Goa ei ole, tai itse en ainakaan ole löytänyt lomakohteista varteenotettavia ostopaikkoja. Tinkiäkin pitää osata, ja vaikka itse inhoan tinkimistä, Goassa huomasin kuitenkin tinkiväni vähän joka paikassa. En kyllä taatusti rupea maksamaan viittäsataa rupiaa sellaisista kengistä, joista joku toinen on pyytänyt 220 rupiaa. Ehkä meissä kaikissa asuu pieni tinkijä - ja ilmeisesti myös pieni Goa-matkailija. Smiley

Muistakaa: viisaat pysyttelevät varjossa!

19 kommenttia:

  1. Kiitti Goa-updatesta! On ollut tosi kiva olla 'mukana'.

    Minäkin vierailin Goassa aikoja sitten, eli 2001. Turistirysä on tosiaan sopiva nimitys, ja varmasti sellainen pehmeä lasku Intiaan. Olin ollut Suomesta poissa jo muutaman vuoden ja yllätys oli tosiaan suuri, kun hotellihuoneessa kaikki infotekstit olivat suomeksi ja ruotsiksi englannin lisäksi! Viihdyin Goalla yhden päivän ja se sopi minulle mainiosti :-)

    Goan alapuolella Karnatakan osavaltion pienellä rantakaistaleella on paikka nimeltä Gokarna, jossa olimme pari kertaa lomalla Intiassa asuessamme. Silloin siellä ei ollut vielä kovasti turismia ja oli kovin kaunista ja rauhallista, vaikka nyt Goan turistit ovat saattaneet valua jo sinnekin.

    Keralan backwaters olivat minusta kauniita myös, mutta rantalomalle en Intiaan lähtisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hassua mutta minulle Goa ei ollut ollenkaan pehmeä lasku Intiaan, vaan koin sen alusta lähtien jotenkin epämiellyttävänä paikkana. Paljon helpompi ja mukavampi oli olla muualla Intiassa, vaikka joskus (eli aika usein) herätinkin ihan hirveästi huomiota. Muun Intian huomo oli kuitenkin sellaista vaarattoman oloista ja ystävällistä uteliaisuutta, kun taas Goassa huomio oli suorastaan tungettelevaa ja motiivitkin ihan muut kuin pelkkä uteliaisuus. Minulle se muu Intia oli pehmeä lasku ja Goa oli kova koulu – vaikka ukkelikin ajatteli, että se menisi vähän toisin päin. :-) Mutta monelle muulle Goa on varmaankin sellainen pehmeä lasku, kun siellä on kuitenkin kaikki tutut turistipalvelut saatavilla.

      Olen kuullut Gokarnasta, mutta en ole koskaan siellä käynyt. Kiitos vinkistä; täytyy laittaa mieleen, vaikka pahoin pelkään, että turistit ovat varmasti jo löytäneet senkin. :-(

      Heh, en yhtään ihmettele, jos et lähtisi Intiaan rantalomalle. En minäkään lähtisi, jos olisi niin upeat rannat kuin siellä teillä ihan naapurissa! :-)

      Poista
    2. Muistelen, että Goasta tuli minulla silloin aikoinaan mieleen Kanarian saaret :-) Ehkä tuo pehmeä lasku tuli mieleen siitä, että on suomenkielisiä palveluita ja oppaita ja länsimaistettua ruokaa tarjolla? Sinun aikaisempi Goa-kokemuksesi kuulosti astetta rankemmalta kuin minun, esimerkiksi sellaisia aggressiivisia kaupustelijoita ei ollut liikkeellä juurikaan silloin 2001.

      Poista
    3. Kanarian saaret tuli minullekin mieleen, ja Playa del Ingles vielä tarkemmin! :-)

      Samaa se ukkelikin varmaan ajatteli sillä pehmeällä laskulla - että minusta tuntuisi siltä, että olisin tullut lomalle enkä sukulaisten tentattavaksi, mikä oli tietysti matkan varsinainen tarkoitus. :-D

      Poista
  2. Mielenkiintoista kuulla Goan kokemuksestasi. Ja kivoja kuvia! Minua jäi kiinnostamaan, että miltä se mämmin näköinen jälkiruoka maistui? :D

    Jos saa esittää juttupyynnön, niin koiria harrastavana minua kiinnostaisi kuulla Intian tai siis kotikaupunkisi koirakulttuurista. Onko intialaisilla koiria lemmikkeinä? Jos, niin minkälaisia koiria? Miten niitä pidetään, asunnossa sisällä vai pihalla? Lenkitetäänkö niitä vai kulkevatko ne vapaana? Onko siellä irtokoiria? Millaisia ne ovat? Onko siellä eläinsuojelutyötä tekeviä tahoja, jotka vaikkapa kastroivat irtokoiria jne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sk, ja kiva kun jätit viestin. :-)

      Se "mämmi" oli vähän niin kuin kookosvanukas, josta oli tullut vähän liian tiivistä ja jossa kookos maistui oikeastaan vain hyvin vähän. Mämmi ei ollut myöskään mitään kovin makeaa, vaan palmusokeri maistui aika lievästi, ja sen maku toi mieleen lähinnä fariinisokerin. Kaikki maut olivat oikeastaan niin mietoja, ettei mämmi maistunut lopulta oikeastaan miltään! Jos oikein tarkkaan maisteli, niin saattoi jopa huomata taustalla sellaisen lievän suomalaisen mämmin maun.:-)

      Totta kai saa esittää juttupyyntöjä, milloin vain! :-) Koirat ovat minunkin sydäntäni lähellä, vaikka en semmoista omistakaan, ja lupaan kirjoitella aiheesta lähiaikoina. :-)

      Poista
  3. Minuakin kiinnostaisi valtavasti intialainen koirakulttuuri. Suomalainen koiranomistaja, kun satun olemaan. :D

    Kiitos aivan valtavasti tästä blogista. Avartava lukukokemus ja tällaisia blogeja Intiasta ei kasva ihan joka paikassa, niin on ihan huippua, että joskus pääse blogin avulla näkemään Intiaa muutenkin kuin reppumatkaajien blogeista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisessä kommentissa jo lupailinkin, että juttua koirista on tulossa. :-)

      Palautteesi teki minut valtavan iloiseksi. :-) Kiitos. <3

      Poista
  4. "Haju, joka ei ole peräisin mummon ruusupuskasta." Hehhehhee! :D Kiitos monipuolisesta Goa-esittelystä. :)

    Eikös Goa muuten ole ainakin ollut sellainen itseään etsivien elämäntapahippien ja (Wanna-be)reppureissareiden suosikkikohde? Näkyikö sellaisia, vai olivatko matkailijat ihan tavisturisteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman kokemukseni mukaan Goa oli jo 2001 tavisturistien sankasti kansoittama. Muistaakseni hippien tarina meni jotenkin niin, että ensin he hengasivat Goassa ja kun matkatoimistoturistit tulivat Goaan, he siirtyivät Keralaan (vai meniköhän se toisin päin?). Nyt taitavat molemmat olla tavisten hallussa :-) En tiedä mille rannalle hipit ovat sittemmin siirtyneet...

      Poista
    2. Hih, se haju voisi olla ehkä ennemminkin sieltä ruusupuskan alta. :-D

      Minäkin olisin veikannut jotain tuon suuntaista kuin Sanna, että ne hipit katosivat Goasta sitä mukaa, kun pakettimatkalaiset valtasivat sen. Näin kyllä nytkin muutaman hipin näköisen, mutta aika katoava luonnonvara he taitavat kyllä olla. Tiedä sitten, missä he nykyään majailevat.

      Poista
  5. Kiitos Goa postauksista! Vahvistui jo ajatus, että ei ole ihan meikäläisenkään kohde. En ole minäkään rantaihminen ja yleensä haluan nähdä ja tehdä mahdollisimman paljon lomilla. Kyllähän epäsiisteyskin todella häiritsee, vaikka siihen vähän turtuukin. silti sitä miettii, miksi systeemit toisessaa paikassa toimii, ja toisessa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tästä oli apua. Aika samantyyppisiä matkailijoita tunnutaan olevan. :-)

      Epäsiisteys voi olla kyllä melkoinen järkytys aluksi, vaikka kyllähän siihen tosiaan turtuu. Mutta ei ole kyllä kiva, jos loman ensimmäiset päivät menevät siihen, että yrittää selvitä järkytyksestä (äidilleni kävi aikanaan juuri näin).

      Poista
  6. Voi mahoton kun sai aikaan ikävän Goalle ;)
    Tuo ravinteli, missä on auto nostettu nokastaan pukeille oli edellisellä kerralla taideravintola. Kävimme siinä monesti juomassa iltapäiväteet. Toinen autoku, missä oli nuo kalat esillä, on melkei viereinen ravintola missä me viime reisulla käytii usein syömässä (Maggie´s). Maustekaupoilla ollaan joka kerta käyty Mapusassa, mutta olemme ostaneet mausteet sieltä, mistä paikallisetkin, eli ei ulokojusta. Kaikki mausteet myytiin ilmatiiviistä lasipurkeista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla autokuvien taustoista, kun minä vain näpsäisin kuvat ohimennessäni, että onpas siinä hauskan näköisiä autoja. :-)

      Minä en mausteita Mapusasta ostanut, mutta jos olisin ostanut, niin olisin minäkin varmaan ostanut niistä ilmatiiviistä purkeista. Jotenkin tuntuu, että eihän noissa avonaisissa maustepurnukoissa olevissa mausteissa voi olla enää mitään aromia jäljellä, kun ties miten kauan mausteet ovat niissä jo olleet.

      Poista
  7. Pääsikö Nallekin matkalle;D
    Mä voisin kyllä ihan näiden postauksiesi perusteella mennä Goaan,ja muutenkin Intiaan missä en ole koskaan ollut.Ihania nuo kauniin värisiksi maalatut talot!Rantaihminen en ole erityisesti mutta onhan tuolla muutakin näkemistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nallehan pääsee joka matkalle. :-D Tai itse asiassa kävin viimeisimmällä parin päivän reissulla Tirupatissa ilman sitä, kun ajattelin, että jos siellä kesämökillä on vaikka taas niitä rotan papanoita ja muuta inhaa. Koko matkan ajan kuitenkin kaihersi mieltä, että mitenhän se poika siellä kotona yksin pärjää. :-D Nyt en uskalla lähteä ilman sitä enää mihinkään. :-) Jos saisin ottaa mukaan matkalle vain yhden tavaran, se olisi varmaankin nalle!

      Minäkin rakastuin värikkäisiin taloihin, ja parhaat jäivät tosiaan kuvaamatta. Sieltä löytyy sinullekin kosolti lisää kuvattavaa, jos innostut lähtemään. ;-)

      Poista
  8. Cooneckting people Goassa ei ainakaan ole minun haaveeni :) Täällä kun on asunut niin ei enää tee mieli minnekään väkijoukkoon katselemaan roskapusseja, kerjäläisiä tai liian hikisiä/innokkaita miehiä. Intiassa on kyllä niin paljon kaikkea mielenkiintoista nähtävää muuten, että sen puoleen kiinnostaisi, mutta minulle riittää silti nämä sinun matkakertomuksesi, osaat homman niin hyvin että mielikuvitus pääsee hyvään vauhtiin omaa tuolia jättämättä, kiitos vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no ei ole minunkaan. :-)

      Kiitos kovasti. En enää muista aikaa ennen blogeja - maailmalla asuvien blogien kautta pääsee kurkkimaan sellaisiin paikkoihin (kuten Algeriaan, hih), joihin ei muuten koskaan varmasti pääsisi.

      Poista