Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 31. tammikuuta 2013

Hylätty

Autiotalot ovat aina viehättäneet minua, vaikka toisaalta ne tuntuvat hieman pelottaviltakin, erityisesti pimeän aikaan. Viehätyksen taustalla ovat luultavasti hylättyjen talojen tarinat - millaisia ihmisiä talossa on asunut, ja miksi talo on hylätty? Asuiko talossa onnellinen perhe, vai voiko talosta aistia riitelyn ja epäsovun? Onko talossa peräti kuollut joku? Onko talossa jäljellä asukkaiden henkilökohtaisia tavaroita, ja mitä ne kertovat asukkaista? Autio talo on vähän niin kuin kirja, jota lukiessa saa käyttää omaa mielikuvitustaan: tapahtumien puitteet ovat näkyvissä, mutta päähenkilöiden luomiseen saa itse osallistua.

Kivenheiton päässä vanhempieni talosta on yksi autio mökki, ja olen jo pitkään haaveillut käyväni siellä pienellä tutkimusmatkalla. Minulla kun pelko tahtoo yleensä viedä autiotalokäynneissä uteliaisuudesta voiton, ja niin on ollut tässäkin tapauksessa. Nyt talvella mökki tuntui jotenkin vähemmän pelottavalta kuin kesällä (ainakaan mökissä ei ole talvella mitään elukoita, ja haamutkin liikuskelevat talvella vähemmän Smiley), joten rohkenin vihdoinkin toteuttaa monivuotisen toiveeni ja kahlata umpihangen läpi mökkiin.



Mökki oli pienoinen pettymys, sillä siellä ei ollut menneestä elämästä enää jälkeäkään, vaan kaikki oli revitty savuhormia ja seiniä lukuun ottamatta irti. Mökkiä oli selkeästi ollut aikomus kunnostaa, sillä siellä oli kaikenlaista rakennustavaraa.





Mökin omistukseen liittyy jonkinlainen sukuriita - isä oli kuollut, eivätkä pojat olleet päässeet yhteisymmärrykseen mökin omistuksesta ja kunnostuksesta. Lopulta mökki oli jäänyt tyhjilleen ja päässyt aika huonoon kuntoon.

Tämä mökki on kuitenkin aika vaatimaton, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea hylättyä tai käytöstä poistettua maailmasta löytyy.

Hylättyjä kaupunkeja on maailmassa paljonkin, mutta mainittakoon niistä nyt vaikkapa Pripyatin kaupunki lähellä Tsernobyliä. Kaupungin väkiluku oli noin 50000, ennen kuin kaikki kaupungin asukkaat evakuoitiin vuonna 1986, syystä, jonka kaikki varmaan tietävätkin.







Etelä-Koreasta löytyy hylätty huvipuisto, Okpo Land, joka sijaitsee kukkulalla Okpon kaupungissa. Puisto suljettiin vuonna 1999, ja se ilmeisesti purettiin täysin maan tasalle vuonna 2011.

Puiston suosituin laite oli ankkamallinen vuoristorata, joka kuitenkin osoittautui puistolle varsin kohtalokkaaksi. 1990-luvun alussa vuoristoradassa sattui nimittäin onnettomuus, jossa kuoli yksi ihminen. Puisto - ja vuoristorata - jatkoivat kuitenkin toimintaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes vuonna 1999 samaisessa vuoristoradassa tapahtui toinenkin onnettomuus, jossa kuoli nuori tyttö vaunun suistuessa ulos raiteilta.

Tämän kuolemantapauksen jälkeen puiston omistaja katosi kuin tuhka tuuleen, ja puisto suljettiin. Kaikki jätettiin puistossa paikoilleen, jopa kuolemantapauksen aiheuttanut vuoristoradan vaunu, joka jäi roikkumaan raiteen reunaan.







Nikosian kansainvälinen lentokenttä avattiin 1930-luvulla, ja vuonna 1974 lentokenttää oli tarkoitus laajentaa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat saman vuoden heinäkuussa turkkilaisten hyökätessä Kyprokselle. Lentokenttä joutui pommitusten kohteeksi, ja kenttä jouduttiin sulkemaan.




Japanissa lähellä Nagasakia on hylätty aavesaari nimeltään Hashima (tai Gunkanjima), jota ruvettiin asuttamaan vuonna 1887 Japanin teollistumisen kynnyksellä. Vuonna 1890 Mitsubishi osti saaren, ja toiminnan päätarkoituksena oli kaivaa hiiltä merenalaisista kaivoksista. Saarelle rakennettiin Japanin ensimmäinen yhdeksänkerroksinen betonikerrostalo, jonka asukkaat olivat lähinnä hiilikaivoksen työntekijöitä. Tämän, pinta-alaltaan 6,3 hehtaarin kokoisen, saaren väkiluku saavutti huippunsa vuonna 1959, jolloin saarella asui 5259 ihmistä.

Kun öljy syrjäytti hiilen 1960-luvulla, Japanin hiilikaivokset alkoivat sulkea, eivätkä Hashiman kaivoksetkaan olleet poikkeus. Saari suljettiin kokonaan vuonna 1974 mutta avattiin taas matkailijoille vuonna 2009.







Tässä valossa naapurin hylätty kesämökki vaikuttaa todella vaatimattomalta kohteelta, ja nyt minulle tulikin into päästä näkemään esimerkiksi hylätty huvipuisto. Se olisi jotenkin todella kiehtovaa, vaikka samalla myös karmaisevaa. Taidan olla jotenkin outo. Smiley

Kuvat: Strange But True Places, Rod Edwards, Chernobyl and Eastern Europe, Abandonedplaces, Daehanmindecline, Laddersonline, De-moted Vision, Joanna, Sometimesinteresting, Totallycoolpix, Cerebellumworks, Nileguide.

39 kommenttia:

  1. Huiiii mutta todella mielenkiintoista, mua kiinnostaa myös tallaiset omituiset paikat, Turkissa on muuten vanha kreikkalaisasutteinen Kayaköy joka on hylatty 1923 ja jatetty sellaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti heti googlettaa tuota paikkaa, ja tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa. :-)

      Poista
  2. Hylättyjen paikkojen ystävänä sua saattaa kiinnostaa meidän kanssa-outojen urban exploration -blogi. Linkin takana kuvia ja juttua juurikin hylätystä huvipuistosta Berliinissä: http://ghostfunfair.blogspot.fi/2011/11/abandoned-amusement-park-part-one.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, ihan mieletöntä! Tahtoo tuonne. :-) Ihan mahtava blogi teillä; jään seurailemaan. :-) Kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Paljon hylättyjä paikkoja.Tel Avivissa on joitakin hylättyjä taloja ja tosiaankin sitä aina miettii että miksi ja mitä sen takana on,mutta useimmiten kyse on tuosta mikä tuossakin mökissä on ,eli perintö-ja sukuriidat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useimmiten tarinat tyhjien talojen takana taitavat tosiaan olla vähemmän mielenkiintoisia, mutta kiva kun voi itse kuvitella tarinaksi vaikka mitä. :-)

      Poista
  4. Aika järkyttäviä kuvia. Olen itse käynyt Kaliforniassa Bodien aavekaupungissa, jossa oli aikanaan kullankaivajia. Kyllä siinä tuli mietittyä niiden ihmisten kohtaloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aavekaupunki kuulostaa pelottavalta. :-O Mutta niinhän siinä käy, jos rakennetaan koko kaupunki pelkän yhden elinkeinon ympärille, kuten tuossa hiilikaivossaarenkin tapauksessa. Toiminta loppuu luultavasti ennemmin tai myöhemmin...

      Poista
  5. Okpo landista en ollut kuullutkaan! Tämä oli iiiiiihhhaaaaaannaaaa postaus. Minunkin on ollut tarkoitus tehdä tämäntyyppinen, jopa monista samoista kohteista ;)

    Ikävää kun suomessa on niin vähän kunnollisia hylättyjä taloja joihin pääsisi sisälle. Vanhassa kotikaupungissa oli kaupungin korkeimmalla kohdalla jättimäinen keltainen kartano joka oli umpiränsistynyt, todellinen autiotalo mutta sinne ei päässyt millään sisälle! Nyt huomasin kerran että joku on sen ostanut ja kunnostanut. Hieno juttu sekin. Toivon vain että olisin päässyt sinne vähän kaivelemaan ja ihmettelemään ensin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) No jopas oli sattumaa! :-D Minä jään sitten mielenkiinnolla odottelemaan sinun postaustasi. :)

      Tosiaan hylättyihin taloihin ei taida Suomessa oikein päästä sisälle. Minä muistan nuoruudesta yhden hylätyn talon, jossa käytiin kaverin kanssa muutaman kerran ovella kurkkimassa, mutta ei koskaan uskallettu mennä sisään asti. :-D

      Poista
  6. Oi oi mitä hylättyjä paikkoja. Tuonne saarelle minä menisin ja heti. Vaeltelemaan tyhjien kerrostalojen käytäville. Meillähän täällä näitä hyljättyjä kaupunkeja riittää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tiedä uskaltaisinko mennä tuolle saarelle. Ainakin pitäisi olla paljon porukkaa mukana! Minulla on niin uskomattoman vilkas mielikuvitus, että muka kuulisin heti kaikenlaisia ääniä ja näkisin kaikenlaisia näkyjä...

      Poista
  7. Hui! Mutta ovat nuo kyllä mielenkiintoisia. Aavemaista tosiaan kun kaikki on jäänyt paikoilleen mutta ihmiset ovat poissa ja luonto ottanut vallan. Mieheni kävi joku vuosi takaperin juuri työkeikalla kuvaamassa tuolla Pripjatissa. Siellä se tunnelma on mielestäni jotenkin pysähtynyt juuri niihin päiviin (ihmisethän luulivat lähtevänsä vain hetkeksi) ja ottivat vain äkkiä mukaan tarpeellisimman. Paikoillaan ovat vielä kaikki tavarat, koulukirjat ja lelut...

    Mummini kesämökin lähellä on myös vanha autiotalo! Siihen kuuluu oikeastaan myös useampi sauna, aitta,lato ja vessa. Se on sellainen ikivanha harmaa hirsitalo, ollut varmasti yli 30 vuotta tyhjillään. Sielläkin on kyllä vielä paljon tavaroita paikoillaan - lehtiä, kalentereita, huonekalut, mehiläistarhauksesta jäänyttä tavaraa - joskus lapsina löysimme karhunraudatkin! Ennen tosiaan kävimme talossa aina kesäisin ihmettelemässä, mutta viime vuosina katto on alkanut näyttää sellaisia romahtamisen merkkejä etten enää arvaisi. Lapsena se kuitenkin kuului kesään, käytiin siellä mummin kanssa eväsretkillä :) toi on kyllä aika vähänlaisesti pelottava autiotalo - asukkaatkin olivat mummin perhetuttuja ja muuttivat vanhoilla päivillään pois (eivät kai enää jaksaneet viljellä maata). Tiedä sitten miksi tyhjilleen jäi. Yhden aitan seinässä on tukkimiehen kirjanpitoa ja siitä olen kuullut, että tilalla on aikanaan ollut venäläisiä sotavankeja työssä. Kun sota oli ohi ja heidät piti palauttaa Venäjälle olivat he toivoneet että olisivat saaneet jäädä. En tiedä mikä kohtalo heitä Venäjällä odotti, mutta kuulemma heitä oli kuitenkin hyvin pidetty tuolla tilalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on suorastaan vääryys, kun autiotalojen historiaa ja kohtaloa ei tiedä. :-) Vähän sama kun jos hautausmaalla näkee haudan, johon haudattu on kuollut hyvin nuorena... Olisi kiva tietää, mitä oikein tapahtui. Vaikka en historiasta muuten välitäkään, niin tällaiset asiat kyllä kiinnostavat. :-)

      Noissa kuvissa minusta erityisen järkyttävää onkin juuri se, miten kaikki on jäänyt paikoilleen. Löysin Pripyatista paljon semmoisia kuvia, joissa oli esimerkiksi juuri leluja – ja niiden vierellä saattoi olla jonkinlainen (kaasu?)naamari. En halunnut laittaa niitä kuvia, kun ne olivat jotenkin erityisen karmaisevia.

      Mielenkiintoinen tuo kertomuksesi mummosi kesämökin läheisestä autiotalosta! Tuommoiset talot ovat ihan parhaita, joissa on vielä tavaroita jäljellä. Me vietimme lapsuudessani pari kesää vanhassa ja käyttämättömässä maalaistalossa, jonka vuokrasimme kesiksi, ja siellä oli kyllä todella paljon kaikkea kiinnostavaa, varsinkin juuri vanhoja lehtiä ja sen sellaisia. Harmi vaan, kun olin niin pelokas, etten uskaltanut silloin tutkia paikkoja ihan perin pohjin. En kyllä tiedä, uskaltaisinko nytkään, hih. :-)

      Poista
  8. Pieni korjaus noihin Okpon huvipuistokuviin: keskimmäisin kuva, se missä on törmäilyautoja, on kylläkin Pripjatista, ja kuvassa on vappuhulinoita varten kaupunkiin tuodun tivolin törmäilyautot. Nuo törmäilyautot ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia, sillä ne sijaitsevat alueen päällä, jossa on poikkeuksellisen korkea radioaktiivisuuspitoisuus, ja jonka epäillään liittyvän Tshernobylissä jo joskus aiemmin sattuneeseen vuotoon, jonka Neuvostoliitto on silloin onnistunut peittämään. Radioaktiivisuus on tarttunut autojen metalliin, ja varsinaiseksi ongelmaksi tämä muodostuu, kun Neuvostoliiton romahdettua metalli oli hinnoissaan ja pitkäkyntiset kävivät pöllimässä törmäilyautoja, jota sitten sulatettiin ja se päätyi radioaktiivisena milloin minnekin... Loput törmäilyautot on lukittu paksuilla rautakettingeillä paikoilleen.

    Tunnistin kuvan, koska kävin itse paikan päällä vuonna 2009. Suosittelen, erittäin pysäyttävä käynti, joskin matkalla sinne tuli fiilis, että miksi oikeastaan haluankaan vapaaehtoisesti radioaktiiviselle alueelle...

    Tuo Hashima taas näytti tutulta ja mietin, onko tuo sama paikka, joka esiintyy uusimmassa Bond-leffassa? Meinaan näin sen leffan ja mietin siinä kohtaa, oliko kyseessä tietokoneella tehty tausta, koska "miten tuollaista paikkaa voi olla missään"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin että onko tuo Japanin saari just siinä uusimmassa Bondissa kun näytti niin samalta! :)

      Poista
    2. Kiitos korjauksesta! Noin siinä voi käydä, kun etsii netistä kuvia; uskoo, kun joku sanoo kuvan olevan jostakin paikasta. Toista on, jos on käynyt itse paikan päällä. :-)

      Huh noita törmäilyautoja! Kuulostaa ihan intialaiselta toiminnalta tuo autojen pölliminen ja metallin myyminen...

      Jos minulle tulisi tilaisuus käydä Pripyatissa, niin ihan varmasti menisin, vaikka en minäkään oikein ymmärtäisi syytä, miksi siellä pitäisi päästä käymään. :-) Onkohan kyse jostain ihmisen luontaisesta uteliaisuudesta vai mistä.

      Pienellä goolettamisella selvisi, että uusinta Bondia on tosiaan kuvattu Hashimalla.

      Wikipediasta:
      "Set reports dated April 2012 recorded that scenes would be set on Hashima Island, an abandoned island off the coast of Nagasaki, Japan. In actuality, the scene was set on an unnamed island off the coast of Macau, though based on the real-life Hashima. Sam Mendes explained that the location was a hybrid of a set and computer-generated images. Production chose to include the Hashima model after Daniel Craig met with Swedish film-maker Thomas Nordanstad whilst shooting The Girl with the Dragon Tattoo in Stockholm. Nordanstad, who produced a short documentary on Hashima Island in 2002 entitled Hashima, recalled Craig taking extensive notes on the island at the time of the meeting, but was unaware of his interest in it until Skyfall was released."

      Nyt täytyy nähdä tuo Bond, jos ei muuta, niin Hashiman takia. :-)

      Poista
    3. Palasin tähän mainioon postaukseen nyt, kun huomasin, että Hashima on lisätty maailmanperintölistalle. :) Siellä siis pitää todellakin käydä jossain vaiheessa! Linkkasin myös tähän postaukseen blogistani, jossa esittelen nuo uudet kohteet, koska taidat olla ainoa suomalainen bloggaaja, joka Hashimasta on kirjoittanut.

      Poista
    4. Onpa hauskaa, että sinulle on jäänyt tämä postaus mieleen. Itse en olisi muistanut tuonnimisestä paikasta edes kirjoittaneeni. :-) Mutta nyt tuli taas hinku päästä tuonne Hashimaankin!

      Poista
  9. Tämä ei kyllä mitenkään liity tähän postaukseen, mutta tuli mieleen, kun juuri aloin blogia kahlaamaan. Valitseeko morsian hääpuvun värin jonkun tietyn asian perusteella (symboloi jotain? suvussa tietty väri?) vai ihan vaan sen perusteella mikä sillä hetkellä miellyyttää?

    Ihana blogi! En vielä kovin pitkälle päässyt, kun on niin (hyvässä mielessä) pitkiä postauksia ja mielenkiintoisia kommenttiboksikeskusteluja :D Huomenna jatkuu lukeminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Hih, juu, minulla on tapana hieman ”rönsyillä”. :-D

      Hääsarit ovat tavallisimmin punaisia, koska punainen väri yhdistetään hyvään onneen ja hedelmällisyyteen. Käsittääkseni punaista väriä suositaan kautta Intian. Kaikissa käymissäni häissä morsiamen sari on tainnut olla punainen - poikkeuksena häät, joissa kävimme joulukuun lopulla.

      Tämän morsiamen sarit (morsian tarvitsi kolme erilaista saria, koska häihin liittyviä tilaisuuksia oli kolme) valitsi sulhanen, joka kävi häiden alla Kanchipuramissa, kaupungissa, joka on erityisen tunnettu silkkisareistaan. Sulhanen valitsi kaupungissa muutaman sarin, otti niistä kännykkäkameralla kuvan, ja lähetti kuvat morsiamen hyväksyttäväksi. :-) Kun morsian sitten tykkäsi sareista, mies osti ne ja toi mukanaan – eikä sareista yksikään tainnut olla punainen. Sarin voi siis valita myös oman mieltymyksensä mukaan, eli sarin ei tarvitse välttämättä olla punainen.

      Poista
  10. Katsoin kerran sellaista ohjelmaa kuin Extreme Chef ja he kokkasivat sellaisessa paikassa kuin Salton City (http://en.wikipedia.org/wiki/Salton_City,_California). Se oli tosi suosittu paikka 50-luvulla, mutta nyt aikalailla hylätty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau. Katselin kuvia tuolta paikasta ja aika huimalta näytti! Tuli ihan mieleen amerikkalaiset road moviet. Jännä kuitenkin, että tuon paikan väkiluku on alkanut taas kasvaa.

      Poista
  11. Hylätyissä rakennuksissa viehättää (tai karmaisee) se, miten ne oikein alleviivaavat maallisten ponnistelujemme katoavaisuutta ja ajan mahtavan virran mittakaavassa turhuutta. Tämän asian ajattelu ei toivottavasti johda "millään-ei-oo-mitään-väliä-kumminkaan" -apatiaan vaan nykyhetken arvostamiseen, omien pikku murheiden oikean kokoluokan ymmärtämiseen, sekä siihen ettei kiinnytä liikaa materiaan. Guruni sanoin:

    Rakasta ihmisiä, käytä tavaroita.
    Älä käytä ihmisiä äläkä rakasta tavaroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmaankin koko lailla oikeassa. Toisaalta voisi ajatella kääntäen niinkin, että elämä katoaa, mutta materia jää, joten miten niin maalliset ponnistelut muka ovat katoavaisia. :-D

      Tajuan toki mitä tarkoitit. :-)

      Poista
  12. Liityn autiotalojengiin, entisessä blogissani muutamasta täällä olevasta kirjoitinkin. Parhaita ovat tietty ne, joissa on vielä jälkiä entisestä elämästä, vaikka vain vanhoja sanomalehtiä. Kokonainen autiokaupunki kuulostaa kiehtovalta, olen nähnyt vain telkkarissa. Tuo japanilainen näyttää aika kammottavalta, mutta tottakai juuri se kiehtoo. En tosin yksin lähtisi sellaiseen seikkailemaan. Tsernobylia en menisi lähellekään ja jotenkin tuo huvipuistokin vaikuttaa aivan liian surulliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun en ole seurannut edellistä blogiasia niin pitkältä ajalta, että muistaisin juttusi. Yhdestä autiotalosta muistan kuitenkin sinun kerran kirjoittaneen, ja taisin minäkin silloin liittyä autiotalojengiin. :-)

      Minäkin kyllä kaipaisin autiokaupunkiseikkailuihini runsaammanpuoleisesti henkistä tukea. ;-)

      Poista
  13. Olipa kiehtova aihe! Mä olen pitkään haaveillut matkasta Detroitiin, ihan vaan autiotaloja bongailemaan. :)

    Mondeeni-blogissa oli muuten juuri postaus hylätystä "aikakapseliasunnosta" Pariisissa, vähän samaan henkeen. http://mondeeni.blogspot.fr/2013/01/aikakapseleita-pariisissa-ja-lontoossa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törmäsin Detroitin autiorakennuksiin googlettaessani näistä hylätyistä jutuista, enkä ollut koskaan tajunnut, että Detroitissa on niin paljon hylättyä! Itsenikin tekisi mieli sinne.

      Kiitos vinkistä, vaikutti tosi mielenkiintoiselta! Minussakin taitaa olla jonkin verran eskapistia; sen olen huomannut muistakin yhteyksistä. :-) Ehkä se on tämänkin kiinnostuksen takana. ;-)

      Poista
  14. Hei, haluan vain jättää merkin blogiisi, sillä tämä on yksi mainioimpia blogeja joita olen koskaan kohdannut (ja olen lukenut yhtä sun toista blogia, työpäiväni ovat tylsyyttä täynnä joten hyvä viihde on tarpeen :-))! Tosiaan lukea rykäisin koko blogisi läpi ja täytyy sanoa, että useammassakin kohdassa sai nauraa makeasti, toisissa kohdin mietitytti ja jossain kohdissa vähän itkettikin. Intia avautuu blogisi kautta ihan uudella tavalla, yhden kerran olen tuossa maassa käynyt mutta lento bisnesluokassa ja majoitus Shangri-La hotellissa Delhissä eivät ehkä antaneet maasta oikeaa kuvaa. Yritys oli kova nähdä vähän aidompaakin Intiaa, ajomatka Agraan tarjosi vilauksen toisenlaista Intiaa mutta yritykset nauttia Intialaisen keittiön tarjoamuksista typistyivät pariin hassuun yritykseen koska jokainen automatka ravintolaan kulki noin seitsemän eri serkunkaimankaverintädin mauste/rätti/matkamuistomyymälän kautta. Nälkäkuolema koitti siis lähes ennen kuin patojen ääreen pääsi ja silloinkin näemmä päääsi vain vastaavaan ravintolaan kuin hotellin oma, tarjolla oli burgerit, pihvit ja muut muttei mitään kovin intialaista. Lisäksi hotellin portilla ja pihalla partioineet turvamiehet automaattiasein eivät olleet omiaan herättelemään luottamusta öiseen seikkailuun Delhissä. Siltkin, haluaisin palata takisin Intiaan ja nähdä jotain muuta kuin loistohotellin uima-altaan. Matkaa odotellessa on enemmän kuin parasta lukea kirjoituksiasi niin täältä Pohjolasta kuin Intian ihmeellisyyksistä. Kiitos, että kirjoitat meille! :-)

    - Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et tiedäkään, kuinka ilahtunut ja kiitollinen olen kommentistasi. <3 Tuommoinen myönteinen palaute lämmittää mieltä ihan uskomattoman paljon ja kannustaa kirjoittelemaan. :-) Muutenkin kiva kun kommentoit, koska kommenteilla tämä blogi elää!

      Itsekin asuin ensimmäisillä Intia-visiiteilläni hienoimmissa hotelleissa, ja se on ihan totta, että Intia ei avaudu sellaisesta näkövinkkelistä kovin hyvin. Tai sanotaanko, että niistä käsin voi nähdä yhden puolen Intiaa, mutta todella paljon (suurin osa suorastaan) jää kyllä näkemättä. Kaiken lisäksi uskon, että lähes jokainen Intiassa kävijä kokee maan aivan eri tavalla, mikä johtuu omasta taustasta, matkan tarkoituksesta ja pituudesta, siitä missä asuu ja kenen kanssa on liikkeellä, kuinka paljon on tekemisissä intialaisten kanssa jne. Yksi elinikä ei kyllä riitä siihen, että voisi sanoa tuntevansa Intian läpikotaisin. :-)

      Poista
  15. Olen lukenut blogikirjoituksesi, mutta en ole ehtinyt kommentoida. Päällimmäisenä edellisestä kirjoituksestasi minulla on mielikuva, että et ole arkajalka vaan sinulla on tervettä epäluuloisuutta suhtautua vieraampiin juttuihin, jota tarvitaan Intiassa. Jos olisit sinisilmäinen länkkäri sinua jymäytettäisiin siellä mennen tullen.

    Tällainen sivu pisti tänään silmääni vähän tätä "hylätty"teemaa sivuten:
    http://blogof.francescomugnai.com/2013/01/30-of-the-most-beautiful-abandoned-places-and-modern-ruins-ive-ever-seen/

    Ihanaa viikonloppua!
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan kokenut olleeni Intiassa arkajalka, vaan olen pikemminkin ollut melkein tyhmänrohkea. Ja olen todellakin epäluuloinen ihminen, usein ehkä vähän liikaakin, ja olen joskus saanut suorastaan kärsiä sen takia, että mietin aina, mitä kenelläkin mahtaa olla taka-ajatuksena. Joskus olisi hyvä olla hieman luottavaisempikin, mutta sitten on olemassa se vaara, että minua jymäytetään. Ja on minua varmasti jymäytettykin (luultavasti monestikin!), mutta en vain itse tiedä sitä. ;-D

      Todella huikeita kuvia tuolla antamasi linkin takana! Suosittelen kaikille, joita hylätyt paikat kiinnostavat. :-)

      Ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  16. sama hylätyt talot kiehtoneet aina,..lapsuuden kodin vieressä oli iso hylätty maatila ja sen kätköist löytyi aina mitä kummempia salaisuuksia..verannan ulkolaudoituksen alta sota-aikasia kirjeitä ja uniformu..vietimme siellä paljon aikaa kunnes,joku pyromaani sitten poltti koko vanhan kartanon..

    http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288537687204.html
    mites tämä hylätty raamattu teemapuisto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahtoo lukea sota-aikaisia kirjeitä! Ihan mieletöntä.

      Aika pelottava tuo raamattupuisto, varsinkin sen murhan jälkeen...

      Poista
  17. juu en ehkä yksin menis tutustuun..eikä toi raamattupuisto näyttäny yhtään niin kiehtovalta kuin esim hylätty sirkus tms..
    Ennen maaseuduilla joskus 90 luvulla oli paljon hylättyjä maatiloja kun ihmiset katoili maalta kaupunkiin..mut si aina ne palo,sillä meillä päin asu yks pyromaani..:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, pitääkö pyromaanien pilata kaikki... :-(

      Poista
  18. Viime kesänä Kroatiassa ja Bosnia&Hertzegocinassa autoillessa tuli vuoristossa vastaan paljon autioita kaupunkeja. Olivat serbien aikoinaan asuttamia, mutta 90-luvun alussa sodan tuoksinnassa serbit jättivät kaupungit taakseen. Oli hirmu jännittävää seikkailla näissä kaupungeissa ja miettiä ihmisen katoavaisuutta. Kaupungit olivat olleet tyhjillään n. 20 vuotta ja jo nyt luonto oli vallannut omansa takaisin.
    - Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun pääsisin tuonne; kuulostaa kyllä tosi kiehtovalta! Erityisesti se, jos luonto on jo ehtinyt vallata autiokaupunkia takaisin, tuo oman lisämausteensa asiaan.

      Jos tulee tuolla suunnalla käytyä, niin tiedän ainakin, mitä pitää päästä katsomaan. ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3