Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.


lauantai 11. kesäkuuta 2011

Havaintoja Suomesta


Näkymä viimeisenä Intian-iltana anoppilan parvekkeelta. Taivaanrannassa ukkosti ja salamoi, mikä enteili pian alkavaa monsuunia.

Päätin kuitenkin jatkaa kirjoittelua tähän samaan blogiin, vaikka fiksuinta olisi ehkä ollut aloittaa kokonaan uusi blogi Suomi-jutuille. Uuden blogin aloittaminen tyssäsi kai siihen, että pelkäsin, että kukaan ei löydäkään sinne... :-)

Ensimmäisinä päivinä Suomessa on purettu laukkuja, siivottu, pyykätty, käyty kaupoilla ja järjestelty asioita. Renkaatkin piti käydä vaihdattamassa melkein ensimmäiseksi. Meidän ukkelilla kun ei ole aikaa tämmöisiin asioihin, joten minä olen meidän autovastaava. Osaan tankata, tarkistaa öljyn määrän, käyttää auton pesulla ja etsiä ohjekirjasta, että mikä hemmetin varoitusvalo se tuokin on, mikä taas palaa :-D Hieman nolotti rapistella kesäkuisilla kaduilla nastarenkailla, kun ihmiset kulkivat hellemekoissaan ja kesäilme naamallaan. Onneksi ei sattunut yhtään poliisisetää kohdalle, koska muuten olisi saattanut olla vähän selittelemistä.

Hellemekoista puheen ollen, Hyderabadin sovinnaisen pukeutumiskulttuurin jälkeen oli kyllä pieni shokki joutua yhtäkkiä puolialastomien ihmisten keskelle! Naisia niin lyhyissä mekoissa, että takapuoli melkein vilkkuu, ja miehiä ilman paitaa, hyvin rakennettu keho kaiken kansan nähtävillä! Kyllä olisi intialaisilla sulattelemista kaikkien näiden säärien, paljaiden vatsojen ja kaula-aukkojen viidakossa.

Täytyy tunnustaa, että olin salaa mielessäni toivonut, että Suomessa minua odottelisi normaali suomalainen kesäsää (=viileys ja sateisuus), mutta onhan se kiva, että täälläkin saadaan nauttia kesästä. Eikä 25 astetta ole minusta edes vielä kuumakaan. Hieman huvitti, kun kaupassa eräs asiakas valitti kassalla myyjälle, että "teillä ei tuo ilmastointi taida oikein toimia" (kaupassa oli hieman lämmin, mutta ei missään nimessä kuuma). Myyjä totesi tähän lakonisesti, että kyllähän se toimii, mutta ihan oman mielensä mukaan: kesällä, kun ilmastointia tarvitsisi, se ei toimi, mutta talvella, kun sitä ei tarvitsisi, se puhaltaa niin, että hiukset pyörivät päässä.

Näkymä kotiparvekkeelta hetki sitten.

Kaupassa käynti on taas ollut mukavan yllätyksetöntä, kun kaupasta saa aina juuri sitä, mitä sieltä on lähtenyt hakemaankin. Kaiken lisäksi vihannekset ja hedelmät ovat niin täydellisen kauniita, että voisin ihastella niitä tuntikaupalla. Erityisesti banaanit ja tomaatit ovat niin virheettömiä, että en ole koskaan nähnyt Intiassa niin hienoja banaaneja ja tomaatteja! Intiassa banaanit ovat jo kaupassa sen näköisiä, että niillä on lätkitty kärpäsiä. On ihan omituista, että banaanit ovat niin huonolaatuisia maassa, jossa ne kasvavatkin! En ymmärrä.

Kauppa-asiointi on mennyt hieman uusiksi, koska miehellä todettiin äskettäin laktoosi-intoleranssi. Hän joutui sen takia elämään Intiassa maidottomalla ruokavaliolla, koska eihän siellä mitään laktoosittomia tuotteita ole. Täytyy kyllä sanoa, että Suomen laktoosittomien tuotteiden valikoima on aivan upea! Onkohan missään muualla maailmassa näin paljon erilaisia laktoosittomia tuotteita? Olin niin iloinen, kun mies sai vihdoinkin kauan kaipaamiaan jäätelöä ja suklaata. :-)

Intian lukuisten sähkökatkosten jälkeen tämä ilmoitus meidän alaovessamme aiheutti pientä huvittuneisuutta. Jos ihmiset joutuvat olemaan Suomessa puoli tuntia sähköttä, sitä varten tehtaillaan pahoittelulappunen hymyilevän jampan kuvan kera, ja käydään teippaamassa se oveen!

Paluu suomalaiseen arkeen on siis sujunut melko mukavasti, mutta yksi asia on aiheuttanut hieman päänsärkyä: nukkuminen. Minulla on aina vähän viirannut päästä siinä suhteessa, että en ole koskaan tykännyt valoisista kesäöistä. Minusta yöllä pitää olla pimeä! Varsinkin kun muutos tuli nyt niin dramaattisen äkkiä, yhdessä yössä, valoisuus on tuntunut tosi häiritsevältä. Ensimmäisenä iltana harrastimme ukkelin kanssa pientä askartelua ja teippailimme rullaverhon reunoja kiinni ikkunan karmeihin, jottei verhon raosta vilkkuisi yhtään valoa. Oli pakko samalla hieman hihitellä, kun homma tuntui itsestänikin niin naurettavalta.

Toinen haaste nukkumiselle on hiljaisuus. Kun ei ole mitään tasaista taustamölyä, kuten ilmastointilaite tai kattotuuletin, kaikki pienetkin äänet erottuvat tosi selvästi ja häiritsevästi. Jääkaappi murisee, hissi humisee, joku humalainen örveltää kadulla, sydän lyö. Meidän lähellä on pari baaria, ja varsinkin kesäöinä saamme kuunnella, kuinka iloliemiä nauttinut väki tallustelee kotia kohti monot vinossa ja volyymit kaakossa. Kerran jollakulla oli jopa kitara mukana, ja hän asettui neljän aikaan aamulla ikkunamme alle soittamaan pari biisiä. Hyvin se kyllä veti, että sinänsä ei kyllä ollut mitään valittamista. :-D

Olenkin suunnitellut puolivakavissani käyväni ostamassa jonkun rämisevän tuulettimen, ihan vain taustamusiikiksi. Epäilyttää vain, olisiko tuulettimesta sittenkään mitään apua, kun kaikki täällä myytävät tuulettimet ovat kuitenkin jotain markkinoiden hiljaisimpia malleja. Mitähän myyjä mahtaisi ajatella, jos menisin kyselemään äänekkäintä tuuletinta, joka heiltä löytyy: "ihan sama, viilentääkö tuuletin vai ei; kunhan siitä vain lähtee kova ääni!" Olisi pitänyt tuoda Intiasta mukanani tuuletin, niin olisi ollut toivoa enemmästä metelistä.

Sanomalehti tuppaa jäämään aamuisin lukematta, kun se on täynnä pelkkiä tylsiä uutisia. Tämänkin aamun jännittävin uutinen oli se, että liekehtivä auto törmäili ilman kuskia Joutsassa. Suomi on kyllä melkoinen lintukoto, ja hyvä niin.

P.S. Arvontaan ehtii vielä hyvin osallistua! Luvassa on kiva palkinto. :-)

11 kommenttia:

  1. Ihanaa että jatkat tähän blogiin kirjoittamista kuitenkin.Ja oletko menossa sitten jossain vaiheessa taas Intiaan?
    Huh,voin kuvitella että paluu Suomeen Intiasta tuntuu alussa oudolta kun on niin paljon eroja...Ehkä helle on sekoittanut päät kun ihmiset ovat melkein puolialastomia;D Minäkin toivon,että kun tulen juhannuksen aikoihin on jo hieman viileämpää...

    VastaaPoista
  2. No niin, tuleehan sitä tekstiä sieltäkin, kiva!
    Hih, kyllä taas nauratti nämäkin kuviot, ihan samoja tuntoja yleensä itse kokee. Minä kyllä nautin siitä hiljaisuudesta, vaikka aluksi pitääkin oikein korvia heristellä - ja sitten lopulta kuulee miten yläkerrassa lorotetaan vessapyttyyn, siellä siis ollaan elossa! :)
    Intian kärpäslätkäbanaanit on varmaan luomuja eikä mitään 'botoxibanskuja' :D

    VastaaPoista
  3. Hihii!!!! Ihana kun kirjoittelit taas! Minusta ainakin oli ihana lukea.. varsinkin kun en ole Suomessa käynyt yli 6 vuoteen. Suomessa on kyllä kaikki varmasti 1000 kertaa helpompaa entä Intiassa. Tosiaan ruokien ostaminen Suomessa on kyllä ilo! Minulla on vieläkin ikävä suomalaisia ruokakauppoja ja ruokia! höh! Ihana muuten tuo ensimmäinen kuva minkä laitoit. Vau, minkä värinen taivas!!! upea!
    Ja ihanat näkymät teidän parvekkeelta! Haluaa muuttaa naapuriin! :) Olisikohan hauska jos me asuttais naapurissa. Hihii :)

    VastaaPoista
  4. Hauska lukea siitä, miten sopeudut takaisin elämään koti-Suomessa. Tavallaan ehkä helpompikin sopeutua nyt, kun on kesähelle kuin että jos Suomessa olisi nyt loskasäät :)

    Voin kuvitella, että Suomen uutiset tuntuu varmaan aika mitättömiltä Intian jälkeen, itsekin naureskelen aina suomalaisia lööppejä nähdessäni, täällä kun ne päivittäiset uutisetkin ovat niin mullistavia :)

    Suomen ruokakauppoja tulee minullakin ikävä. Valikoimien suuruutta ja siksi, että vihannekset ja hedelmät on niin nuutuneita täällä...Suomeen maahantuodaan vain ne parhaimmat banaanit, kun taas täällä myydään kaikki mahdolliset (ei haaskausta!). Jopa mangomelassa eilen sai etsimällä etsiä hyvän laatuisia hedelmiä, jotka ei olleet jo muussia.

    Voin kuvitella, että miehestäsi on kiva tutkiskella Suomen maito-osastoja. Nykyään laktoosittomana saa melkein mitä vaan - laktoosi-intolerantikkojen paratiisi! Oma veljeni itki onnesta ensi kertaa, kun löysi kaupasta laktoositonta jogurttia :)

    VastaaPoista
  5. Yaelian, kyllä varmaan mennään taas jossain vaiheessa Intiaankin, mutta en yhtään tiedä milloin. Elämä kun on nykyään semmoista, että huomisesta ei oikein tiedä. Tai ehkä huomisen vielä tietää, mutta ei enää ylihuomista. ;-)

    Hihii, helle se varmaankin on, mikä on pannut ihmisten päät sekaisin. Tuntuu hieman hassulta, että kesä tuntuu tarkoittavan suomalaisille sitä, että riisutaan vaatteet pois. :-D Toivottavasti sinä saat nauttia viileämmästä suomalaisesta kesäsäästä sitten, kun tulet tänne!

    Sirokko, hihii, meilläkin kuuluvat nuo lorotukset aika hyvin. Nyt ei olekaan kuulunut yläkerrasta mitään, joten mitenköhän siellä on asioiden laita... :-) Muutenkin vähäiset äänet kuuluvat meidän hiljaisessa talossa tosi hyvin. Alakerran naapuri mm. tiedotti kerran minulle, että meidän ei kannata riidellä makuuhuoneessa, koska sieltä kuuluu kaikki äänet heille niin selvästi. :-DDD

    Juu, Intian banskut eivät ole botoxia nähneetkään – lähinnä ne ovat läpikäyneet jonkinlaisen erittäin epäonnistuneen rasvaimun. :-)

    Laura, Suomessa kaikki on kyllä niin helppoa, että elämä käy jo melkein vähän tylsäksi. Liikenteestäkin puuttuu kaikki jännitysmomentit, kun ei ole pelkoa siitä, että yksikään autoriksa syöksyy jostain konepellin päälle, hihii. Ruokaostoksia on niin ilo tehdä, kun kaikki on niin hyvälaatuista. Ja kassatädit ja -sedät hymyilevät. :-)

    Hihii, ois kyllä aika hauska, jos asuisitte naapurissa! Voitais huudella hyviä huomenia parvekkeelta. :-) Sitten voitaisiin syödä meidän parvekkeella intialaista ruokaa ja pohtia samalla syntyjä syviä. ;-)

    Anna, ihan varmasti on helpompi sopeutua nyt kuin keskellä loskaa tai paukkupakkasia! Hyi kamala, kun ajattelenkin...

    Intialaiset uutiset ovat tosiaankin aika mullistavia, ja ihmeellisesti niihin turtuu niin, ettei mitkään kunniamurhat, lapsen synnyttämiset kadulle tai kymmeniä henkiä vaatineet liikenneonnettomuudet tunnu enää missään. Suomessa sitten revitään pienistäkin asioista hirveän suuria otsikoita.

    Siis on kyllä ihan käsittämätöntä, mitä Intian ruokakaupoissa joskus myydään! Erityisesti pinaatti ja kukkakaali ovat aina niin kauhean näköisiä, että en voi uskoa, että joku ihan oikeasti ostaa niitä. Onhan esim. pinaatti tietysti paljon halvempaa kuin Suomessa, mutta siitä yhdestä nipusta saa heittää aika paljon pois, kun suurin osa on niin huonoa. Olen monta kertaa nähnyt meidän lähikaupassa Intiassa, kun hyllyiltä siivotaan vanhoja vihanneksia pois uusien alta, ja poisheitettävien vihannesten määrä on aika suuri. Pitääkö niitä laittaa myyntiin ylipäänsä ollenkaan, jos ne kuitenkin joudutaan heittämään pois? Tämä on varmaan taas jotain intialaista logiikkaa, jota minä en mitenkään ymmärrä. :-)

    Nyt kauppoihin oli ilmestynyt jopa turkkilaista jogurttia laktoosittomana, mikä oli tosi ihana löytö! :-)

    VastaaPoista
  6. Unohdin kysyä että onko ollut tosiaan kaupoissa ja kadulla tylsää senkin takia kun ei kukaan tuijota ja ota kuvia? :)

    VastaaPoista
  7. Hihii, Laura, ei tosiaankaan! On ihanaa kun saa sulautua massaan, kun kaikki naamat ympärillä ovat enemmän tai vähemmän samannäköisiä kuin minunkin. :-) Nyt on vissiin sitten minun vuoroni tuijotella täällä näkyviä ulkomaalaisia. Pitäisköhän kaivaa kamera esille ja ruveta vähän ottamaan valokuvia? :-D

    VastaaPoista
  8. Kiva kun jatkoit kirjoittamista :-) Hauskaa luettavaa taasen.

    Mä olen sitä mieltä että vaikka tomaatit ja banaanit ovatkin kauniimpia Suomessa niin maku niistä puuttuu kokonaan verrattua Intian-serkkuihinsa. Tosin mulla onkin aika ruusuinen kuva koska tilataan hedelmät ja vihannekset nettikaupasta kotiinkuljetuksella jolloin tavara on freesissä kuosissa.

    VastaaPoista
  9. Kaisa, hyvä pointti. Tomaatit ovat erityisesti talvella aika mauttomia, mutta kesällä kotimaiset tomaatit ovat minusta kyllä ihan hyviä.

    Minä en uskaltaisi harkitakaan Intiassa vihannesten ja hedelmien tilaamista netin kautta, kun pelkäisin, että sieltä tuodaan kuitenkin jotain sontaa. Minun kun pitää päästä itse hipelöimään kaupassa kaikkea. ;-) Mutta ilmeisesti sitä kautta voi saada jopa parempaa tavaraa kuin kaupasta, joten ehkä tuotakin mahdollisuutta voisi harkita. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  10. Me taas saatiin Intiassa tosi hyviä banaaneja, sellaisia pieniä ja just sopivan eli ei liian kypsiä ja meillä oli vaikeuksia tottua Saksassa taas mauttomiin banskuihin.

    VastaaPoista
  11. Allu, mäkin olen ennen saanut paljon parempia banaaneja Intiassa, mutta en tiedä, miksi ne nyt viime aikoina olivat niin huonoja. Ehkä ei ollut banaanisesonki, tai jotain.

    VastaaPoista