Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kuulen ääniä

Intia on täynnä kummallisia ääniä. Ei tarvitse mennä edes ovesta ulos, kun saa nauttia niin luonnon omista kuin ihmisen tuottamista äänistäkin.

Linnut

Intialaiset linnut eivät ole mitään tavallisia talitinttejä tai viskisieppoja, jotka visertelevät sievästi puun oksilla. Ne ovat häiriintyneitä yksilöitä, joilla on vesimelonin kokoiset keuhkot. Linnut aloittavat käsittämättömän metelinsä aikaisin aamulla silloin, kun väsyneet ihmispolot haluaisivat vielä nukkua. Ikkunoissa on sen verran rakoa, että lintujen "laulut" kuuluvat sisälle tosi hyvin, vaikka ikkunat ovat kiinni, tuuletin pyörii ja ilmastointilaite hurisee.

Koska en tunnista edes suomalaisia lintuja (harakkaakin luulin kerran karanneeksi häkkilinnuksi, kun sillä oli niin komea pyrstö!), en osaa nimetä intialaisia lintulajejakaan. Siksi olenkin nimennyt ne sen mukaan, miten ne ääntelevät: Yksi on aivastaja, joka on sinänsä erittäin huvittavan kuuloinen, koska sen äännähdys muistuttaa erehdyttävästi aivastusta. (Ei; se ei ole flunssainen naapuri.) Toinen lintu on kurlaaja ja kolmas on kujeltaja, joka onkin oikea maanvaiva. En ymmärrä, mitä se yrittää jatkuvalla kujeltamisellaan sanoa, mutta kovasti sillä on asiaa. Joskus kun joku lapsi innostuu "vastailemaan" kujeltajalle, se oikein innostuu. Ei lintu voi aina riiullakaan olla, koska kyllä sen olisi tähän mennessä pitänyt jo huomata, että näillä nurkilla ei flaksi käy.

Lähistöllä on toki myös kukko, mutta sen äänihuulet ovat niin vaurioituneet, että siitä ei ole mitään häiriötä. Oikeastaan minua säälittää kukon masentunut rääkäisy, jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kukkomaiseksi kiekaisuksi.

Talonvahdin poika

Talonvahdilla on kolme lasta, joista vanhin on kiharatukkainen noin 13-vuotias poika. Poika on ruvennut auttelemaan isäänsä talon töissä, varsinkin nyt kesälomansa aikana, ja hän on ottanut joka-aamuisen autojenpesuoperaationkin kokonaan omiin nimiinsä. Maksukin suoritetaan suoraan pojalle. Työnsä lomassa poika lauleskelee - ja voi hyvän tähden, miten upeasti poika laulaakin! Miten on: olisikohan meillä tässä Intian seuraava Idoli? :-) Pystyn oikein jo näkemään silmissäni pojan satumaisen tarinan lehtien palstoilla: kuinka poika kasvoi vaatimattomissa oloissa, peseskeli autoja ja luuttusi käytäviä; kuinka joku kykyjenetsijä kuuli hänen laulavan ja kuinka poika on nyt kaikkien ihailema supertähti, jolle koko maailma on auki.

Intian viimeisin idoli (kuvassa) on muuten Sreeram Chandra, joka sattuu vielä olemaan Hyderabadin omia poikia. :-) (Kuva täältä.)

Ovikellot

Intialaiset ovikellot eivät sano vaatimattomasti ding-dong tai pim-pom. Yksinkertaisen ja hiljaisen pimputuksen sijaan niistä lähtee pitkä ja äänekäs luritus, joka räjäyttää tajunnan. Oman ovikellon lisäksi saa ihastella muidenkin talon asukkaiden kellojen soittoa pitkin päivää, kun ovikellot raikuvat talossa kilpaa.

Jos tavanomaiset luritukset alkavat tympiä, ne voi vaihtaa vaikkapa vähän hengellisempään pätkään.



Meidän kelloamme on soitellut tänään vain talonvahti, joka kävi ilmoittamassa, että vihannekset ovat taas saapuneet. Tämä tarkoittaa sitä, että vihannesrekka, josta voi käydä ostamassa vihanneksia, on taas saapunut talomme viereiselle kadulle jokakeskiviikkoiseen tapaan.


Olen käynyt ostamassa vihanneksia rekasta muutaman kerran, mutta sen jälkeen päätin hakea vihannekseni jatkossa kaupasta, vaikka rekkashoppailu helppoa olisikin. Ongelmana on nimittäin se, että rekan takaosassa olevat tuotteet ovat ostajalta piilossa. Jos siis haluaa ostaa vaikkapa kilon sipuleita, jotka ovat siellä rekan perillä, myyjäukko valikoi ja lappaa sipulit pussiin, jolloin puolet niistä saattaa olla ihan kelvottomia. Etuosassa olevat tuotteet kun voi itse valikoida ja nostella ukolle pussitettavaksi.

Autojen peruutusäänet

Intialaisilla on joku outo viehtymys koviin ääniin; ikään kuin heillä olisi kauhea tarve tulla huomatuksi - jos ei muuten, niin päästämällä kovia ja hassun kuuloisia ääniä.

Monissa autoissa on peruutusvaihteeseen kytketty renkutuslaulu, joka alkaa heti, kun laittaa peruutusvaihteen päälle. Ääni saattaa tietysti toimia myös jonkinlaisena varoituksena auton takana oleville, mutta tämän logiikan mukaan intialaisten autojen muihinkin vaihteisiin pitäisi kytkeä varoitusbiisit. :-D

Peruutusvaihderenkutuksia on jos jonkinlaisia, ja osa niistä on ihan tunnistettavia biisejä. "Paras" on minusta yhden asukkaan auto, jonka peruutusäänenä on 'Kulkuset, kulkuset'. Minua naurattaa joka kerta, kun kyseinen auto lähtee pihalta, ja ilmoille kajahtaa tämä ah-niin-ajankohtainen joululaulu.

Autoriksat

Autoriksoja ei meidän pihalla paljon pyöri, koska monet riksalla tulijat jäävät asuinalueemme portilla pois kyydistä ja kävelevät loppumatkan kotiinsa. Riksat vaativat nimittäin 50 rupian lisämaksun, jos heidän täytyy ajaa ihan ovelle asti (mikähän logiikka tässäkin on?), ja moni ei halua tätä lisäsummaa maksaa.

Joskus satunnainen autoriksa pyörähtää kuitenkin pihassa tuomassa jonkun asukkaan ihan perille asti, ja autoriksan ääni on muuten suhteellisen liikenteettömässä ympäristössä erityisen rämisevä. Kuulostaa siltä kuin autoriksa saattaisi levitä pihalle hetkenä minä hyvänsä.

Näin.

Painekattilat ja muut keittiövälineet

Intialainen ruoanlaitto on sekin perin äänekästä toimintaa, ja se on tärkeää aloittaa heti aamusta, jotta lapset ja aviomiehet saavat vatsansa täyteen ennen koulu- ja työpäiväänsä ja vielä eväboksitkin mukaansa. Vaimojen ja äitien tulee sijoittaa muut toiminnat niin, että ne eivät missään nimessä häiritse ruoanlaittorutiineja. Esimerkiksi aamukävelylle on lähdettävä sen verran aikaisin, että ehtii vielä hyvin laittamaan ruokaakin. Meidän naapurimme lähteekin kävelylenkilleen aamulla puoli kuudelta (5.30!) ja palaa sitten laittamaan ruokaa perheelleen.

Painekattilat alkavat vislata, idlikeittimet viheltää ja blenderit surista täydellä teholla jo paljon ennen seitsemää - en ihan tiedä tarkalleen, kuinka aikaisin, koska en ole koskaan niitä siihen aikaan kuuntelemassa. Erityisesti painekeittimien vislaus on minusta jotenkin hermoja raastava ja pelottava ääni. Löytyipä Juutuubista oikein videokin, jossa demonstroidaan intialaisen painekattilan vislausta ja jolta sitä voi käydä kummastelemassa:



Painekeittimet ovat hyvin suosittuja Intiassa siksi, että ne ovat helppoja ja ennen kaikkea nopeita, mikä taas puolestaan tarkoittaa sitä, että ne kuluttavat huomattavasti vähemmän kaasua kuin tavan kattilat. Ei tarvitse olla mikään astronautti ymmärtääkseen, että kaasua kuluu paljon vähemmän, jos pavut kiehuvat painekeittimellä kymmenessä minuutissa kuin että jos niitä joudutaan keittämään kattilassa tunti.

Keittoaikaakaan ei määritellä minuuteissa, vaan vislauksissa - linssejä esimerkiksi keitetään yleensä kolmanteen vislaukseen asti; siis siihen asti, kun kattila vislaa kolmannen kerran. Minä en ole koskaan oppinut pitämään painekeittimestä, vaikka ymmärränkin kaikki sen mukanaan tuomat edut. Minusta on epämiellyttävää, että ruoka on tiukasti suljetun kannen alla eikä kantta saa mennä noin vain availemaan kesken ruoanlaiton, koska muuten koko kattilan sisältö räjähtää naamalle. Minä haluan kurkkia välillä ruokaani. :-)

Torvet

Asutusalueemme kadunvarret ovat täynnä kylttejä, joilla kielletään torvien tööttäily alueella. Jotkut kuitenkin tööttäilevät siitäkin huolimatta. Naapurin ukko tööttää torvea joka aamu parkkipaikalta lähtiessään, enkä tiedä, onko tööttäyksen tarkoituksena varoittaa muita mahdollisia liikenteeseen lähtijöitä, vai herättää talon kulmalla oleva vartija toimintavalmiuteen. Naapurin mies on nimittäin asukasyhdistyksen puheenjohtaja, joten vartijan pitää vetää kättä lippaan joka kerta, kun tämä tärkeä herra ajaa autolla hänen ohitseen.

Varageneraattori

Pihan laidassa on iso ja hyvin kaunis vihreä möhkäle, jota myös varageneraattoriksi sanotaan. Sen tehtävänä on tuottaa sähköä talon yleisiin tiloihin silloin, kun talossa on sähkökatkos, mitä on viime aikoina tapahtunut onneksi suhteellisen harvoin. Talonvahdin tai jonkun muun hänen perheensä jäsenistä pitää käydä vääntämässä generaattori kahvasta päälle joka kerta, kun sähkökatkos tulee, ja käydä kääntämässä taas vehje pois päältä, kun katkos on ohi. Siinä jäävät heillä unet kyllä aika rikkonaisiksi, jos sähkökatkos tulee monta kertaa yössä.

Generaattori pitää äänekästä huminaa, jonka kuulee erityisen selvästi siksi, että muita taustaääniä (tuuletin, ilmastointi jne.) ei generaattorin päällä ollessa tietenkään ole, kun sähköt ovat silloin poikki.

Näihin ääniin voisi tietysti lisätä vielä paljon muitakin tavanomaisia asumiseen liittyviä ääniä, kuten hissin oven nakutuksen ja naisen äänen, joka muistuttaa "please, close the door."; minareetista kaikuvat rukouskutsut, satunnaiset poraamiset ja muut remontin äänet, muuttolaatikoiden suhinan, jota on viime aikoina kuulunut aika paljon; jonkun pariskunnan kovaäänisen riitelyn (intialaisetkin riitelevät, kas kummaa!), oravan säksätyksen, mattojen hakkauksen, lasten mekastuksen pihalla, naapurin siivoojan rannerenkaiden kilinän, kun hän kävelee käytävässä...

10 kommenttia:

  1. Ai siellä on "no horn"-kylttejäkin. Me nähtiin aina vaan "horn please". Hassu toi ovikello.

    VastaaPoista
  2. Allu, juu, kyllä näitä ”no horn” -kylttejäkin löytyy, mutta huomattavasti vähemmän kuin ”horn please” -vastaavia, niitähän on kaikkien rekkojen perät täynnä. :-)

    Mä oon melkein vakavissani suunnitellut tollaisen ovikellon hommaamista. Oisko vähän hienoo, kun kajahtaisi tuollainen hyminä ilmoille, aina kun joku soittaa ovikelloa. ;-)

    VastaaPoista
  3. Hauska postaus;D Kaikenlaisia ääniä teillä kuuluukin.Koska asun puiston laidalla,vosin sanoa että linnut täälläkin aika äänekkäitä,mutta pidän niiden äänistä,paitsi yhden lintulajin,jolla on ärsyttävä ääni.Ja pulut,niiden ääntelyä en voi sietää.
    Jestas,ehkä seuraava Intian idoli teidän talossa:)

    VastaaPoista
  4. Yaelian, meidän lähiympäristössä ei ole kyllä yhtään kaunisäänistä lintua. Jotain ihme kiekujia vain. :-D Pulujen ääntelyä en minäkään voi sietää; nousee karvat pystyyn jo pelkästä ajatuksestakin! Ne on muutenkin niin ärsyttäviä lintuja.

    Talonvahdin pojasta tähti Intian viihdetaivaalle. :-)

    VastaaPoista
  5. :D Hulvaton teksti!
    Haluan lisata muutaman melua pitavan laitteen, jotka meilta loytyvat (ja naapurilla on muuten Kulkuset kulkuset-auto)!

    Pesukoneeni, joka soittaa Fur Elisea (!) pesuohjelman paatyttya. Ah, kuinka monta kertaa luulin etta jonkun naapurin auto siella peruuttaa tai jonkun muun kuin meidan kannykka soi, kunnes tajusin etta ohhoh, sehan kaikaakin meikalaisten pesukoneesta.

    Vedenpuhdistin - voit valita joko rytmikkaan piippauksen tahi kokonaisen melodian, jota puhdistin soittelee vetta puhdistaessaan. Onneksi aanen saa kytkettya myos kokonaan pois - paitsi pitkahkon aanimerkin, jolla kone ilmoittaa olevansa valmis kayttoon...

    Meillapain muuten rekoissa, kuormureissa ja riksoissa lukee takana "sound horn", joka on kaiketi yhta kuin horn please. :)

    Ja anoppilassa ovikelloja on kaksi - portin ovikello soittaa eri tunnaria kuin itse ovikello.
    Siella on myos aivan mahtavat kellot seinilla: ne soittavat eri pituisia pimputuksia sen mukaan, onko kello vartin yli, puoli, varttia vaille vai perati tasan.

    Ja kerran pidemman matkan jalkeen lapsukaisemme kirkui aivan hysteerisena joka aamu kuiluttajalintujen alkaessa ulinansa, kun ei ollut moista aanta vahaan aikaan kuullut.

    VastaaPoista
  6. Hihii, anonyymi, aika paljon teiltäkin löytyy kaikkea kivaa ja äänekästä. ;-D

    Vau, mäkin haluaisin tuommoisen pesukoneen, joka soittaa Fur Eliseä. Tosin en ole ihan varma tunnistaisinko kyseisen kappaleen, vaikka sen kuulisinkin... ;-) Meilläkin pesukone soittelee musaa pesun päätyttyä, mutta se on kyllä ihan joku tavallinen pimpelipompelilaulu. Mullakin oli aluksi vaikeuksia muistaa, että sehän on meidän pesukone, joka siellä soittelee!

    Tuo laulava vedenpuhdistin on mulle ihan uusi tuttavuus. Anoppilassa on kyllä vedenpuhdistin, mutta minusta se on ihan äänetön tapaus. :-) Tuosta tuli muuten mieleen, että meillä on semmoinen mikro, joka piipaa kuumennuksen päätyttyä muistutuspiippauksia tasaisin väliajoin, jos ei mene heti hakemaan ruokaansa, kun kuumennus on päättynyt. Mikro jatkaa ja jatkaa sitä piippailua – ja ilmeisesti se jatkaisi sitä ikuisuuteen asti, jos ei menisi hakemaan ruokaansa.

    Nuo anoppilasi seinäkellot kuulostavat kyllä aika hurjilta. En voi sietää edes käkikelloja, jotka soittavat puolen tunnin välein, saati sitten tuollaisia vartin välein soittelevia. :-D Intialaisilla on kyllä joku ihan ihme viehtymys kaikenlaisiin ääniin. :-)

    VastaaPoista
  7. Kiva postaus!!!
    Ref. linnut - minä rrrrakastan intialaisten harakoitten raakkumista.

    Autojen peruutusäänet: Lambada ja Jingle Bells on anopin kotikulmilla ne kaks melkein aina tietyllä kellon lyömällä soivaa :O

    Painekattiloista - ne mitä minä olen nähnyt ovat mielestäni alumiinisia ja sitähän on Suomessa jo aika-ajat pidetty epäterveellisenä materiaalina :(

    Minun anopillani on jääkaappi, joka soittaa sävelmää, jos jääkaapin ovi on jäänyt liian kauaksi aikaa auki.
    t. simran

    VastaaPoista
  8. Simran, kiva, että joku myös tykkää intialaisten lintujen äänistä. :-)

    Lambada, voi hyvän tähden... Voiskohan ne anoppisi naapurit vähän päivittää tuota biisiä...:-D

    Alumiinisiahan ne painekattilat taitavat olla; en tiedä, miksi se on niin suosittu materiaali. Halpa? Meilläkin on alumiininen painekattila, niin täällä Intiassa kuin Suomessakin.

    Meidänkin jääkaappi muuten alkaa piipata (todella kovaäänisesti!!), jos ovea pitää liian kauan auki. En tiennyt, että olemassa on soivia jääkaappejakin! Onkohan Intiassa mitään kodinkonetta, mitä ei saisi soitto-ominaisuuksin varustettuna. ;-)

    VastaaPoista
  9. Tämä oli kyllä ihan superhypermahtava postaus. Tykkäsin ihan hirmuisesti.. mutta minä tykkäänkin äänistä! :) En tiedä kyllä että olisi nuo Intian kaikki äänet jo vähän liikaa. Huvitti kamalasti tuo autojen peruutusäänijuttu. Ei voi olla että siellä kuuluu Kulkuset, kun joku peruuttaa.. hihii!
    Mutta se mikä minua on naurattanut jo pari päivää... ne vesimeloonin kokoiset keuhkot linnuilla. Se tulee jatkuvasti mieleen ja pistää aina niin hihittämään. Voi, miten hassuja. Harakasta tuli mieleen, että täällä Australiassa tämä paikallinen harakka on väreiltään toisinpäin entä suomalainen harakka. harakat on kyllä kivoja.. paitsi jos ne alkaa tuijottamaan, kun sitten ne on ihan liian pelottavia.

    VastaaPoista
  10. Hihii, kiva kuulla, Laura! :-) No ehkä nuo vesimelonin kokoiset keuhkot on vähän liioittelua... ehkä ne on vaan jotkut päärynän kokoiset. :-)

    Miten voi olla harakka väreiltään toisinpäin. Aika hassua! Pitääköhän mun oikein googlettaa australialaista harakkaa, että minäkin näkisin, millainen ilmestys se on. Mutta ensin mun pitäis varmaan googlettaa suomalaista harakkaa, että näkisin millainen se on, hih.

    VastaaPoista