Herran pelko on viisauden alku. Rouvan pelko saa lähtemään baarista ajoissa kotiin.


perjantai 7. marraskuuta 2025

Ho Chi Minh City eli Saigon

Tuumasin, että tähän marraskuun harmauteen tarvitaan nyt värejä, ja ajattelin tarjota niitä Vietnamin muodossa. Kuten olen kertonut, olen tosi huono kirjoittelemaan matkoista enää jälkeenpäin, ja jos en kirjoita heti matkan päältä, jutut jäävät melkeinpä poikkeuksetta kirjoittamatta. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä palata lämpimään ja kesäiseen Vietnamiin. Syytä ei varmaankaan tarvitse selitellä, kun katsoo ikkunasta ulos. 😆

Olemme käyneet Vietnamissa kaksi kertaa, vuonna 2023 sekä tänä vuonna. Vuonna 2023 vietimme viisi yötä Ho Chi Minh Cityssä (entiseltä nimeltään Saigon), ennen kuin jatkoimme matkaamme Thaimaahan. Tänä vuonna vietimme neljä yötä Ho Chi Minh Cityssä ja seitsemän yötä Da Nangissa, minkä jälkeen jatkoimme Bangkokiin. Intiasta on suhteellisen helppo tehdä matkoja Kaakkois-Aasiaan, ja siksi meille onkin tullut tavaksi käydä Intiasta käsin jollakin pienellä reissulla sillä suunnalla. 

Ajattelin ensin ympätä tähän samaan postaukseen sekä kahden vuoden takaiset että tämänvuotiset Ho Chi Minh -kokemukset, mutta eihän se onnistunut, koska materiaalia oli niin paljon. Tässä tulee siis juttua pelkästään vuodelta 2023. Ehkäpä saan vielä joskus kirjoitetuksi tämän vuoden kokemuksistakin. 

Ensimmäiseksi kuitenkin kuva, jolla osallistun Kristiina K:n kuukausihaasteeseen, jonka aiheena on marraskuussa portti.

Tämä portti johtaa Ho Chi Minhin Little Tokyoon eli japanilaiseen kaupunginosaan. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää. 

Asuimme sekä vuonna 2023 että tänä vuonna Vinpearl Landmark 81 -hotellissa, mutta en nyt jaarittele siitä sen enempää, sillä olen kirjoitellut hotellista aiemminkin.  

Ensimmäisenä vuonna asuimme kerroksessa 64. Nallet tässä ihmettelevät, miten pieniltä autot näyttävät.

Saapumisiltanamme suuntasimme Nguyen Hue -kadulle, joka on kaupungin tunnetuin kävelykatu. Se on tunnettu mm. arkkitehtuurista, kulttuuritapahtumista ja eläväisestä ilmapiiristä.  

Taustalla näkyy upea Kansankomitean rakennus.

Samaisen kadun varrella on myös Cafe Apartments (kuvassa), joka on ikään kuin kerrostalo, mutta asuntojen sijaan talossa on pieniä ja persoonallisia kahviloita, ravintoloita ja myymälöitä. Ihastelimme rakennusta vuonna 2023 vain ulkoapäin, mutta tänä vuonna kävimme myös sisällä. 

Ihmisiä oli liikkeellä valtavasti, ja jostain kuului kovaäänistä musiikkia. Kävi ilmi, että olimme osuneet paikalle vuosittaisen Ao Dai -festivaalin aikaan. 

Ao dai on Vietnamin kansallisasu, joka muodostuu pitkästä mekosta ja housuista. Naiset käyttävät asua ihan arkivaatteenaan mutta miehet enää vain juhlatilaisuuksissa. Ao Dai -festivaali on omistettu tälle asulle, ja juhlaa vietetään vuosittain aina maaliskuun alussa. Festivaalin aikana järjestetään monenlaisia tapahtumia, kuten muotinäytöksiä, musiikkiesityksiä, kulkueita ja näyttelyjä. Ao dait näyttävät upealta vietnamilaisilla naisilla, jotka ovat useimmiten hyvin hoikkia ja siroja. 

Kävelykadun pienellä lavalla oli meneillään jonkinlainen tanssiesitys, ja kadun päässä näkyi olevan isompi lava, jolla tapahtui myös jotain. Otin kadulta videon, joka kertoo toivoakseni enemmän kuin valokuvat. Lavalla näkyy myös miehiä, joilla on ao dait päällään.

Seuraavan päivän aloitimme tutustumalla kuuluisaan keskuspostitoimistoon (Saigon Central Post Office). 

Postin edessä kuvattiin hääparia.

Rakennus oli minusta tosi kaunis.

Nuo ruskeat pömpelit ovat puhelinkoppeja.

Naisia ao dait yllään.

Postitoimisto ei ole mikään pelkkä turistinähtävyys, vaan se on edelleen aktiivisessa käytössä.

Postitoimiston vieressä on Book Street eli katu, joka on täynnä kirjamyymälöitä ja pieniä kahviloita. 

Kasvomaskeista tuli mieleeni, että Vietnamissa käytetään silmiinpistävän usein maskeja, vaikkei olisi enää mikään korona-aikakaan. Maskeilla suojaudutaan sekä ilmansaasteita että ihmisistä leviäviä pöpöjä vastaan – ja ehkä auringonvaloltakin.

Tykästyimme ukkelin kanssa kovasti vietnamilaisiin temppeleihin eli pagodoihin. Intialaisten temppelien kakofonian ja tungeksinnan jälkeen Vietnamin pagodat olivat kuin raikas tuulahdus. 

Ensimmäinen pagoda, jossa kävimme, oli Jade Emperor Pagoda.

Pagodoissa jätetään kengät ulkopuolelle, aivan kuten intialaisissa temppeleissäkin. 

Jade Emperor Pagoda rakennettiin 1900-luvun alussa kiinalaisen maahanmuuttajan Luu Minhin toimesta kunnioittamaan taolaisuuden korkeinta jumalaa Jadekeisaria (Jade Emperor). Vuonna 1982 buddhalainen munkki Thich Vinh Khuong otti pagodan haltuunsa, ja pagoda on kuulunut siitä lähtien Vietnamin buddhalaiselle yhdistykselle. Pagodassa on piirteitä sekä taolaisuudesta, buddhalaisuudesta että kungfutselaisuudesta. 

Jade Emperor Pagoda oli minusta aika erikoinen siinä mielessä, että se ei vastannut oikein mielikuvaa, joka minulla on temppelistä. Ihan kuin se olisi ollut ensin asuinrakennus, joka oli muutettu myöhemmin temppeliksi. Kerroksia oli useampi, ja rakennus oli aika sokkeloinen. 

Olisinpa tiennyt, mitä lappusia ihmiset tässä kirjoittelivat. Valmiit lappuset laitettiin tuohon takana näkyvään laatikkoon. Ehkä nämä olivat toiveita jumalalle tai sitten jonkinlaisia esirukouspyyntöjä? 

Buddhalaisuus on minusta valtavan kiehtova uskonto, joka vetoaa itseeni paljon enemmän kuin esimerkiksi hindulaisuus. Ehkä se johtuu siitä, että buddhalaisuus on joidenkin mielestä ennemminkin elämänfilosofia kuin uskonto, ja filosofiset ominaispiirteet tekevät siitä helposti lähestyttävän. Ei tarvitse uskoa mihinkään, jotta voisi saada buddhalaisuudesta jotain itselleen. 

Toinen pagoda, jossa kävimme, oli Vinh Nghiem. 

Temppelin stupa eli torni.

Tämä pagoda oli aivan erilainen kuin Jade Emperor Pagoda: avara ja väljä. Täällä olikin todella miellyttävä ilmapiiri, mikä johtui ehkä ihmisten vähäisyydestä. 

Kaikki keskittyivät omaan juttuunsa, eikä ketään kiinnostanut, vaikka me leikimme ukkelin kanssa hieman nalleilla. 🙊

Tultiin katsomaan Buddha-setää.

Ihmisten valokuvat hämmensivät. Keitähän valokuvissa mahtoi olla? Paras arvaukseni oli, että he olivat edesmenneitä, jotka olivat ansainneet jollakin tavalla (temppelille annetuilla lahjoituksilla?) paikkansa temppelissä.

Viimeisen päälle katetut ruokapöydät olivat myös aika erikoinen näky. 

Siivousvälineet tikissä.

Istuinalustat odottamassa parempaa käyttöä. 

Hotellimme vieressä oli Ho Chi Minh Cityn keskuspuisto, tarkemmin sanottuna Vinhomes Central Park, jota pidetään kaupungin parhaimpana puistona. Ihastuttava paikka se olikin. Päivällä puistossa oli varsin autiota, mikä johtui tietenkin kuumuudesta ja auringonpaisteesta.  

Mihinköhän tämä nainen oikein puttaili pallojaan? Lammikkoon?

Landmark 81 -hotelli on osa jättimäistä asuinkompleksia Vinhomes Central Parkia, johon kuuluu hotellin lisäksi monta kolossaalista tornitaloa, Vincom-ostoskeskus, tämä keskuspuisto sekä monenlaisia ravintoloita ja palveluita. 

Vinhomesin tornitalot sekä Landmark 81 -hotelli puistosta katsottuna.

Tornitalojen välissä on uima-altaita ja viheralueita, jotka tekevät alueesta ihan viihtyisän.

Ostoskeskuksessa on luistelukenttäkin. 

Ostoskeskuksen käytävällä oli myös automaatti, joka lupasi ostajalleen yllätyslahjan. Katselin masiinaa himoiten, sillä kaikenlaiset yllätykset kiehtovat kovasti. Viimeisenä päivänä en voinut enää vastustaa kiusausta, vaan tungin automaattiin vaaditut 100 000 dongia (3,3 euroa) ja valitsin valikosta sen laatikon numeron, jonka halusin.  

Siinä se nyt on! Oma yllätykseni!
Avasin laatikon täpinöissäni. Mitähän sieltä tulisi?

Laatikosta paljastui USB-verkkovirta-adapteri, joka on suurin piirtein typerin yllätys, joka voisi kohdalleni osua. Harkitsin hetken, että lähden uudestaan automaatille kokeilemaan, mitä muuta sieltä tulisi, mutta hylkäsin lopulta ajatuksen. Minullahan saattaisi olla kohta kaksi adapteria! 

Leijan lennättäminen on suosittua vapaa-ajan puuhaa vietnamilaisille, ja leijaharrastus juontaa juurensa niinkin pitkälle kuin Tang-dynastian aikakaudelle 700-luvulle. Leijan lennättäminen on suosittua maaliskuusta syyskuuhun, jolloin on yleensä aurinkoista ja kuivaa, ja tuulet ovat leppoisat. Puistot täyttyvätkin viikonloppuisin leijan lennättäjistä, jotka tulevat viettämään puistoihin aikaa perheidensä ja ystäviensä kanssa.

Pääsin todistamaan tätä paikallista harrastusta ihan sattumalta. Näin hotellimme ikkunasta, että keskuspuistossa oli hirveästi ihmisiä, joten oli lähdettävä tutkimaan tilannetta lähempää.   

Mitenköhän mahtaa leijan lennättäminen onnistua tältä nuorukaiselta? 

Puistossa tehtiin toki paljon muutakin kuin vain lennätettiin leijoja.

Köydenvetokilpailu alkamassa.

Totista puuhaa – ainakin ilmeistä päätellen. 😅

Huomioni kiinnittyi tyttöön, jolla oli läpinäkyvässä repussa kissalelu. 


Hämmästyin, kun lelukissa kömpikin yhtäkkiä repusta ulos!

Kissalla oli aika vinkeät ilmeet. Otin siitä varmaan parikymmentä kuvaa, ja sillä on kaikissa tuollainen hämmästyneen närkästynyt ilme. 

Emme ole ukkelin kanssa kumpikaan mitään kauppahalli-ihmisiä, mutta päätimme kuitenkin käydä Ben Thanhin kauppahallissa, kun ukkelin oli tarkoitus ostaa edullisia t-paitoja Intian autonkuljettajalle ja tämän veljelle. Minä tykkään kyllä kuljeskella toreilla ja kauppahalleissa kameran kanssa, mutta olen tosi huono ostamaan mitään. Ukkeli ei edes pysty menemään ns. märkätoreille, joilla myydään lihaa ja kalaa, koska hän ei voi sietää näiden torien hajuja. 😅

Ukkeli sai t-paitansa mutta taisi maksaa niistä ylihintaa, kun ne kustansivat suunnilleen kymmenen euroa per paita. Olisi ehkä pitänyt tinkiä enemmän. 🙈

Vietnamilaiset tykkäävät jostain syystä istua tällaisilla minikokoisilla jakkaroilla.

Olen aina ihmetellyt, miksi Vietnamissa suositaan minijakkaroita, mutta nyt rupesin oikein googlettamaan asiaa. Selvisi, että jakkarat ovat matalia käytännön syistä, sillä matalia jakkaroita on helpompi liikutella ja varastoida kuin korkeita. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta, sillä myös historialla on osuutensa asiaan. 

Sosialismin aikakaudella yksityistä liikkeenharjoittamista ei sallittu, joten ihmiset joutuivat pyörittämään bisneksiään salassa. Ravintolatkin olivat väliaikaisia, eikä pysyviä ravintolatiloja ollut, joten ravintolakalusteisiin ei kannattanut luonnollisestikaan panostaa. Vielä markkinoiden vapautuessakaan 1980-luvun puolessavälissä ihmiset eivät uskaltaneet luottaa siihen, että tilanne olisi pysyvä ja että bisneksen harjoittaminen saisi jatkua tulevaisuudessakin. Ihmiset pelkäsivät, että he saattaisivat joutua palamaan vanhaan hetkenä minä hyvänsä. Pikkuruiset jakkarat eivät olleet suuri investointi eivätkä toisaalta suuri menetyskään, jos sosialismi palaisi. Matalat jakkarat symboloivat siis tavallaan aikaa ennen vapaata markkinataloutta.

Piipahdimme myös Sotamuseossa, mutta käynti jäi aika pikaiseksi, sillä sisätilojen näyttelyt eivät oikein jaksaneet kiinnostaa kumpaakaan. Museorakennus oli kyllä hieno, ja näyttely olisi varmasti ansainnut pidemmänkin tutkiskelun.  

Itseäni kiinnostivat enemmän pihalla olevat kulkupelit. 

M 132 -panssarivaunu liekinheittäjällä.

CH 47 Chinook -helikopteri.

Sitten sinne japanilaiseen kaupunginosaan eli Little Tokyoon, joka oli sinänsä ihan kiehtova paikka paperilyhtyineen. Paikassa oli kuitenkin outo fiilis, sillä kaikkialla oli kauneushoitoloita ja hierontapaikkaja, joiden edessä parveili valkoasuisia naisia. Kun ukkeli nosti kännykkänsä ottaakseen kuvan heistä, alkoi hirveä älämölö, kun naiset alkoivat huutaa ja huitoa kaikki yhtä aikaa. Ei tarvinnut olla mikään järjen jättiläinen ymmärtääkseen, että naisten valokuvaaminen oli epäsuotavaa. Mitä lienee palveluja tarjonneet hierontapaikoissaan. 🙈


En ole maininnut ruoasta mitään, ja syykin on selvä: olin sairastunut Intiassa sinnikkääseen ruokamyrkytykseen ja ripuloinut vielä Vietnamin-lähtöpäivänäkin 14 kertaa. Matkalle lähteminen tuntui aika riskaabelilta, mutta hyvin selvisin. 

Olin siis matkan alkupäivinä vielä aika heikossa hapessa. Ruoka ei alkanut maistua kuin oikeastaan vasta Ho Chi Minh Cityn viimeisenä päivänä, mikä oli tietysti harmillista, sillä tykkään vietnamilaisesta ruoasta. Ukkelilla oli viimeisenä päivänä lounastapaaminen hotellillamme yhden turkkilaisen taiteilijan kanssa, joten minä päätin lähteä ulos katsomaan, löytäisinkö jonkin kivan paikallisen ravintolan, kun minulla oli viimeinkin sellainen olo, että pystyisin ehkä syömään jotain mausteistakin. 

Löysin Vinhomes-kompleksista Taste of Saigon -nimisen ravintolan ja menin sisään. Kaikki näytti todella houkuttelevalta (ruokalistassa oli annosten kuvat), mutta päädyin lopulta ottamaan mausteisen Bun bo -nuudelikeiton naudanlihalla. 

Koska olin ollut pitkään aika mauttomalla ruoalla, keitto suorastaan räjäytti tajunnan. Taste of Saigon -ravintolasta tulikin tänä vuonna kantapaikkamme, ja kävimme siellä kolme tai neljä kertaa. 

Illalla lähdimme ruokailemaan pidemmän kaavan mukaan The Deck -nimiseen ravintolaan, joka sijaitsi Saigon-joen rannalla lyhyen taksimatkan päässä hotelliltamme. 

Sitä ennen ehti aurinko laskea...

... ja kuu nousta.

Ravintola oli tosi kiva ja viihtyisä, ja Saigon-joki oli niin lähellä kuin se vain voi olla.

Kävimme tänä vuonna risteilemässäkin Saigon-joella. 

Otimme neljän ruokalajin Chef's Menun, mutta laitan nyt vain kuvan toisesta ruokalajista, johon näytti kuuluneen myös ostereita. 

Aika riskillä olen vetänyt, kun olen hädin tuskin selvinnyt yhdestä ruokamyrkytyksestä ja syönyt jo ostereita. 🙈 (Minähän sain tänä vuonna ruokamyrkytyksen Da Nangissa ilmeisesti juuri osterista.)

Viimeisen aamun auringonnousu.

Seuraavana aamuna oli tullut aika jättää hyvästit Ho Chi Minh Citylle. Kukapa olisi arvannut, että palaamme tänne taas vuonna 2025.

34 kommenttia:

  1. Ihana pläjäys entistä Saigonia heti aamuun. Tästä pääsi niin hyvin perille kaupungin menosta, ihmisistä, temppeleistä, puistoista, kauppahallista. Ihania nuo naisten kansallisasut. Aikamoinen kerrostalo, jossa kahviloita ja ravintoloita. Ei ole kyllä ikinä tullut mieleen, että tuollainen voisi olla olemassakaan, mutta aika näyttävän näköinen.
    Harmittais kyllä muakin jos saisin yllätyslahjana adapterin! Ihan pilalle meni koko yllätys! Mutta ehkä hyvä ettet mennyt hakemaan uutta yllätyspakettia, todennäköisesti olisi harmittanut vielä enemmän😊
    Hyvää viikonloppua/ Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit Vietnam-koosteesta! 🥰

      Tuo Café Apartments oli kyllä tosi kiva paikka. Täytyy yrittää saada joskus tämän vuoden Vietnam-kokemuksetkin postattua, koska mulla on tosi paljon kuvia sieltä(kin).

      Minäkin luulen, että oli parempi säästää nekin yllätysrahat kuin käydä uudelleen pettymässä. 😅 Olisi tullut edes partahöylä, jonka olisin voinut antaa ukkelille. 🤭

      Hyvää viikonloppua sinullekin! Tosin huomenna taitaa olla “vuoden harmain päivä”, mutta ei välitetä siitä. ☀️

      Poista
  2. Siis ei hyvää päivää nainen!
    Ensin kiitos todella kattavasta postauksesta ja runsaasta (aika vaisu adjektiivi kuvaamaan kuvien paljoutta) kuvakaalkaadista. Näitä sun postauksia on helvetin hieno lukea koska sä todellakin perehdyt asiaan ja postaukset on aina täynnä tietoa kuvien lisäksi! Paljon opin uutta ja Vetnam on yksi niistä maista jossa haluaisin käydä tietysti kaiken muun lisäksi mutta lähinnä ruoan. Yks mun kavereista on jokunen vuosi sitten tutustunut nuoreen pariin joka on muuttanut tänne suomeen, opiskelevat eräässä yliopistossa ja minulla oli kerran kunnia ja etuoikeus päästä vierailemaan heidän luonaan tämän mun kaverin siivellä. Jessus sentään kun mentiin kämppään, niin ilman täytti huumaava ruoan tuoksu ja kun näin että kaikki tarjottava ei mahtunut olohuoneen ison ruokailuryhmän pöydälle, vaan sitä oli keittiön pöydälläkin erilaisissa kulhoissa ja kipoissa, niin oli pakko kysyä kaverilta vaivihkaa että kunka saatanasti tänne tulee porukkaa johon kaveri vastasi ettei muita kuin me. Mä olin ihan että täh?, jolloin kaverini sanoi että tämä on vietnamilaista vieraanvaraisuutta. Seurasi muutaman tunnin syömingit ja hävetti että ahdoin itseeni niin paljon safkaa että aloiin hikoilemaan kesken ruokailun, nimen omaan sen tähden että söin liikaa, mausteilla ei ollut osuutta asiaan. No, huomaavaisuutta vieraanvaraisuutta osoitti se, että pariskunnan kauniimpi osapuoli sanoi käyvänsä katsomassa yhden asian (liittyen ruoanvalmistukseen) ja kun hän tuli takaisin, niin hän vaivihkaa pudotti mun lautasen viereen semmoisen hieman isomman servetin ja puhuen koko ajan joten en tiedä huomasivatko muut pöydässä istuvat yhtään mitään. Kiitollisena aloin kuivata hikipisaroita otsaltani. Että semmosta.

    Kysyn ihan uteliasuuttani näistä sun postauksista, eli montako tuntia sä käytit tähän postaukseen? Näitä sun juttujas kun ei tehdä vartissa eikä kahdessa jo pelkästään kuvien suuren määrän takia. Lisäksi vielä kaikki taustatiedot, itse matkakertomus etc.
    Ei voi muuta kuin lakkia nostaa ja ihmetellä (kadehtien) että joku ihminen tekee tällaista. Siispä vilpitön kiitokseni, älä koskaan lopeta. 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en nyt edes tiedä, mitä sanoisin, kun kaikki kuulostaa niin kököltä. 🙈Joka tapauksessa palautettasi oli niin uskomattoman ihana lukea, ettet tiedäkään. 😍 Olen äärettömän kiitollinen siitä, että mulla on sellaisia lukijoita kuin sinä. ❤️

      Kyllähän tämmöisiin mammuttipostauksiin menee aikaa. Yllättäen aikaavievin osuus on ehkä kuvat, kun ensin pitää valkata kännykältä sopivat kuvat ja siirtää ne läppärille ja sitten vielä muuttaa ne jpeg-muotoon. Ehkä Blogger hyväksyisi heic-muotoiset kuvatkin, mutta en ole koskaan kokeillut. Onneksi tykkään kirjoitella pitkiä postauksia ja tempaudun yleensä mukaan hommaan niin, että tulee oikein sellainen flow-olo. 😅

      Vaikea sanoa, miten paljon tähän postaukseen olisi mennyt kaikkineen aikaa, mutta veikkaisin jotain kahdeksan tai kymmenen tunnin väliltä. Kahdeksan saattaa olla lähempänä oikeaa kuin kymmenen. Pitäisi joskus ottaa oikein aikaa, kun asia rupesi kiinnostamaan itseänikin. Tai ehkä on parempi, jos en tiedäkään sitä. 🫣

      Nuo sinun vietnamilaiset kekkerisi kuulostavat sellaisilta, että olisi mukava päästä samanlaisille itsekin! Paitsi että se ruokaövereitä seuraava ähky ei ole mukava kokemus. Ehkä Aasian maissa on tapana laajemminkin, että ruokaa pitää vieraille olla ja mahdollisimman monta lajia, kun intialaisillakin on vähän sama tyyli. Tosin kuulostaa siltä, että vietnamilaiset vievät ehkä voiton. Ja aivan ihanaa huomaavaisuutta se servetin pudottaminen. 😊 Toinen asia, joka Kaakkois-Aasiassa osataan, on taito olla menettämättä kasvojaan ja näköjään myös edesauttaa, ettei toinenkaan menettäisi niitä.

      Jännä juttu tuo, miten eri lailla ihmiset reagoivat ruoan määrään tai mausteisuuteen. Minä en koskaan hikoile (ainakaan suuremmin), mutta mulla alkaa aina nenä vuotaa, jos syön kuumaa tai mausteista ruokaa. Tosi tulista ruokaa syödessä saa olla niistämässä suurin piirtein koko ajan. Se on helvetin noloa varsinkin vieraammalla porukalla.

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoinen postaus! 😃 Ja voi hurja miten korkeita tornitaloja! Varmaan kuolisin siellä ylhäällä. Mietin, että miks ei Hervannassakin ole tuollaisia uima-altaita ja puistoja niiden ankeiden talojen pihoissa ja väleissä? Kaikki näyttää aika lailla toisenlaiselta kuin täällä ja tarkoitan että kuvista jotenkin välittyy heidän erilainen asenne kaikkeen. Jos Tampereella menisi kuvaamaan että mitä ihmiset parveilee Koskipuistossa, niin takuuvarmasti siellä vedettäis kaljaa, viinaa ja huumeita. Kiva sitä sitten katella.

    Pirun kauniit noi kansallisasut ja ehdin jo kuvitella, että ostaisin kyllä itellenikin, kunnes luin asiallisen huomiosi, että Vietnamilaiset on hoikkia - ja oitis näin sen puvun pingotettuna omaan Fiona-vartalooni… 🙈 (Se Shrekin vihreä vaimo).

    Tokio-city olis kyllä kiehtonut muakin kovasti! Miksei Suomessakin ole sellaisia cityjä? Vai onko se town… China-Town olis kiva keskellä Tamperetta ja moni muu. Vaikka Pohjois-Korea-Town, jossa joutuisi lähes inkvisition kyttäämäksi. Ja sitten se kerrostalo täynnä kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja!! Mahtava idea! Tajuntani laajeni ja ilostuin ajatuksestakin. Mieti kun puolet Koivukylän taloista olis sellaisia! 😄 Heti menisin. Nyt en.

    Postitoimisto on kuin joku Poirotin aikainen asemarakennus! Upea! Ja ne puhelinkopit 😍 - kuinka ennen osattiin ja viitsittiinkään panostaa niin paljon kauneuteen!! Nyt saakeli sisustetaankin betonilla. Mä en ymmärrä!!

    Voi se Book Street olis vieny mun sydämen! Ei haittaa vaikka tekstistä ei ymmärrä mitään. Ostitko mitään? Muuten se yllätysautomaatti oli magee idea, mutta olisin mäkin pettynyt moisesta ylläristä! Ois nyt ollu vaikka hajuvesipullo taikka jotain.

    Ja mitäs kaikkea muuta… leijat! Ihanaa! Temppelit! Huikaisevia! Pöljä kissa! 😂
    (Miten voi olla niin närkästynyt ja pöljä ilme?!) Ja taas ne sun ruokakuvat voi jestas! 😋😍😋😍 Ai niin, itämaiden uskonnot on kyllä hyvin kiinnostavia. Etenkin ne filosofistyyppiset. 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että juttuni kiinnnostivat. 🤗

      Vietnamin tornitalot eivät tosiaan ole oivallisin paikka, jos on yhtään korkean paikan kammoa. Itselläni ei edes ole, mutta silti välillä alas katsoessani huippasi.

      Olet niin oikeassa sen suhteen, että koko elämänasenne tuntuu Vietnamissa olevan aivan erilainen kuin meillä Suomessa. Olen aina mielessäni puolustellut meitä suomalaisia sääolosuhteilla: pitkä ja pimeä talvi tekee meistä (muka) sellaisia, että sitten kun on kesä, mennään puistoon mieluummin vetämään kaljaa kuin lennättämään leijaa. Mutta tajuan itsekin, että selitykseni ontuu ja että syitä saa etsiä ihan muualta.

      Minun olisi hirveästi tehnyt mieli ostaa itselleni tuollainen ao dai -asu, mutten uskaltanut mennä edes sovittamaan semmoista päälleni. 🫣Vaikka olen suht hoikka, niin olen kuitenkin aika roteva, kun taas vietnamilaiset ovat yleensä tosi siroja. Luulen, että ao dain saumat olisivat ratkeilleet, jos olisin yrittänyt tunkea sellaista päälleni. 🤣

      Minustakin erilaiset cityt tai townit olisivat tosi kivoja meilläkin, kun niissä voisi käydä fiilistelemässä eri maiden tunnelmia. Käyn matkoilla yleensä aina China Townissa, jos bongaan semmoisen jostain. Ukkeli ei lähde mielellään niihinkään, koska niissäkin haisee väärälle (kalakastikkeelle jne.). 🤪

      En ostanut Book Streetiltä mitään. Mä olen nykyään tosi huono lukemaan kirjoja, ja luen oikeastaan vain ennen nukkumaankäymistä, jos uni ei tule. Viimeksi olen lukenut Intiassa, eli joskus helmi-maaliskuussa. 🙈 Sekin kirja on edelleen kesken, enkä muista yhtään, mitä siinä on tapahtunut, joten pitänee aloittaa lukeminen alusta. Aiemmin hamstrasin kirjoja aina varsinkin lentokentiltä ja ulkomaisista kirjakaupoista, mutta pikkuhiljaa älysin lopettaa sen, kun tajusin, että kirjat jäävät kumminkin lukematta.

      Hajuvesipullokin olisi ollut parempi, vaikken hajuvesiä käytäkään! Toisaalta voi olla aika vaikea laittaa noihin yllätyslaatikoihin sellaisia juttuja, jotka sopisivat vähän kaikille – siis ikään, sukupuoleen ja kansalaisuuteen katsomatta.

      Kiitos ihanasta kommentistasi, Thilda, ja mukavaa viikonloppua! 🥰

      Poista
  4. Ulrika50v.blogspot.com7.11.2025 klo 14.09

    Mahtava Vietnam, tämän postauksen jälkeen ois kiva käydä sielä.
    Apua, kylläpä asuitte korkeella😵
    Leikkikissa , eipäs ollutkaan 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ollut leikkikissa! 😂

      Me tykätään ukkelin kanssa tornitaloista, ja jotenkin kummassa aina päädytään semmoisiin. 😅

      Kivaa viikonloppua! 😘

      Poista
  5. Oijoi, Book Street olis menoa <3

    Ruoat muistuttivat jonkin verran Penangin ihania sapuskoja ja naisten asut olivat mukavannäköiset. Noista kissa-repuista olen kuullutkin ja eräällä ystäväni tuttavalla on kuulemma juuri tuollainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta matalalla istumisesta tuli mieleen, että se varmaan rinnastuu 'aasialaiskyykkyyn', siinähän on mukava olla jos siihen pääsee.

      Poista
    2. Vielä muutama vuosi sitten Book Street olisi ollut menoa minullekin. Nyt olen älynnyt lakata ostamasta kirjoja, kun en saa niitä kumminkaan luettua. 🙄

      Minulle tuollainen kissareppu oli ihan uusi tuttavuus ja oikein zoomailin, mahtaako reppu olla kissalle epämukava tai peräti vaarallinen. Mutta on siinä vissiin ainakin jotain ilma-aukkoja, ettei happi lopu. 🤭 Hauska kuulla, että sinunkin tuttavallasi on samanlainen! Kissa kulkee tuommoisessa varmaan aika kätevästi.

      Jännä juttu muuten, miten kyykky on paljon luontevampi asento aasialaisille kuin vaikkapa meille suomalaisille. En tiedä, johtuuko se enemmän ruumiinrakenteesta vai siitä, että jos ei harjoita jotain taitoa, niin se taito kyllä ruostuu. Suomalaisia ei nimittäin ihan hirveästi näe kyykkimässä missään. 😅

      Poista
    3. Täällä on huono kyykkiä, kun takalisto kastuu loskasta tms :)

      Poista
  6. Hieno postaus, kiitos! Ja hieno on ensimmäisen kuvan porttikin, niin koristeellinen. Asuitte 64. kerroksessa, huh. En varmaan uskaltaisi ollenkaan katsoa ulos tuosta ikkunasta. Kiva kuva tuo jossa on juomia myyvä mies kärryineen. Ja jännä keksintö tuo talo jossa pelkästään kahviloita, vieri vieressä ja päällekkäin. Nuo puhelinkopit näyttävät upeilta. Pääsisinpä minäkin joskus johonkin kuvaamaan tuollaisia pilvenpiirtäjiä!
    Onneksi pääsit lopulta nauttimaan hyvästä ruoasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Sekä kommentista että haasteesta. 😊

      Korkealla asuminen voi olla vähän työlästä. Tuon hotellin vastaanotto sijaitsi kerroksessa 48, ja siellä piti aina vaihtaa toiseen hissiin. Pidemmän päälle tuntui vähän rasittavalta, kun ei päässyt yhdellä hissillä perille.

      Pilvenpiirtäjien kuvaaminen on vähän hankalaa, ainakin minusta. Jos haluaa saada koko rakennuksen kuvaan, mittasuhteet jotenkin vääristyvät. En oikein tiedä, miten pilvenpiirtäjiä olisi paras kuvata. 🤔

      Kivaa päivää ja mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Olipas taas ihana päästä matkalle mukaan.

    En ole koskaan ollut noin korkealla kuin te Vinpearl Landmark 81-hotellissa. Varmaan istuisin tuossa ikkunalaudalla aina huoneessa ollessani ja ihmettelisin maailmaa.

    Ja vaikka en ole mikään kauppakeskustyyppi, niin kerrostalo täynnä kahviloita ja muuta näyttää niin oudolta ulospäin, että tekisi kyllä heti mieli mennä tutkimaan mitä kaikkea siellä on.

    Kuvat postitoimistosta ja kadun kirjamyymälöistä nostaa kaipuun johonkin menneeseen. Haluaisin tuonne ihmettelemään. Aivan uskomattoman kaunista, kuten nuo temppelit.

    Kivaa, että nalletkin pääsivät nauttimaan temppeleistä <3 Mahtoiko ne käydä lennättämässä leijaakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli minullekin korkein hotellihuone, jossa olen (muistaakseni) ollut. Tänä vuonna oltiin "vain" kerroksessa 61. 😅

      Tuo kerrostalokahvila ei muistuttanut lainkaan kauppakeskusta, vaan siitä tuli ennemminkin asuinkerrostalofiilis. Luulenkin, että talossa on ollut aiemmin asuntoja, mutta jossain vaiheessa rakennus on muutettu kahvilakompleksiksi.

      Ihmettelemistä Vietnamissa kyllä riittää. On niin erilainen paikka kuin esim. Intia, ja tykkään siitä, millaisia ihmiset siellä ovat (todella erilaisia kuin intialaiset – siis hyvässä mielessä!).

      Leijoja nallet eivät sentään olleet lennättämässä. 😅 Mä luulen, että leijat veisivät nalleja eikä päinvastoin. 🤭

      Kivaa viikonloppua, Birgitta! Ja vuoden harmainta päivää! Me ostettiin sen kunniaksi sushia, olutta ja mantelicroissantit, eli nyt pannaan elämä risaiseksi. 😂

      Poista
    2. Googletin nyt tuon Cafe Apartmentsin historiaa, ja talo rakennettiin 1950-luvun puolessavälissä tosiaan asuinrakennukseksi. Jännä idea muuttaa asunnot kahviloiksi!

      Poista
    3. Oi vau minkä aarteen löysin! Tämä sinun blogi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta 🤩🥰
      Hassusti "eksyin" tänne: katsoin Strömsötä ja siinä mainittiin hing-mauste, aloin sitten etsimään tietoa tuosta mausteesta ja löysin ruoka-blogisi ja sitä kautta klikkailin tähän aarreaittaan 🙏👌

      Poista
    4. Strömsöstä Kukkapilliin. 😂 Aikamoisen mutkan kautta löysit tänne, mutta hyvä niin. Ja ihana juttu, että jätit kommentinkin. 🤗

      Tervetuloa, ja toivottavasti viihdyt! 😊

      Poista
  8. Olet ihana Satu, että jaksat ilahduttaa meitä matkakertomuksillasi ja kuvilla.
    Piti oikein kahteen kertaan lukea juttu ja sulatella kertomusta, niin paljon oli mielenkiintoista ja ne kuvat.
    Ja nalletkin ovat taas seikkailleet.
    Hyvää syksyä, toivottaa Lea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Lea! 🤗 🥰 Ihana kuulla, että viihdyit matkalla.

      Nallet ovat toki aina mukana seikkailemassa. Tällöin vuonna 2023 ei ollut vielä sitä pienintä nallea, Saksaa, mukana, mutta nykyäänhän heitä on kolme. Neljäskin olisi ollut tulollaan, kun näin perjantaina kaupassa yhden suloisen nallen. Otin siitä kuvan ja laitoin ukkelille viestin, että miten olisi uusi perheenjäsen. Vastaus oli hyvin yksiselitteinen: ei. 😂 Onneksi perässä oli sentään nauruhymiö. 🤭

      Hyvää syksyn jatkoa sinullekin! ❤️

      Poista
  9. Kiva matkapostaus Saigonista!
    Minä kävin muutama vuosi sitten Hanoissa ja sieltä Halong Baylla ja haaveena olisi palata Vietnamiin ajan kanssa. Ihastuin sekä maahan että ruokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit!

      Minäkin tykkään Vietnamista kovasti, ja voisin lähteä sinne vaikka tältä istumalta. 😅

      Poista
  10. On kyllä mielenkiintoisia portteja ja upea postaus. Kivoja matkakuvia olet ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi, Enkulin käsityöt! 🤗 Mukavaa marraskuun jatkoa!

      Poista
  11. Onpa värikästä, ja jotenkin hurjan siistiä.
    Ja se kissa...😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit, niin Vietnamisssa oli tosiaan aika siistiä. Ainakin Intiaan verrattuna. 😅

      En ole koskaan nähnyt yhtä ilmeikästä kissaa kuin tuo. Mitähän mahtoi kissa ajatella, kun naama oli tuon näköinen. 🤭

      Poista
  12. Oi miten ihana postaus taas ja ne kuvat! Kiitos siitä. Itse en koskaan (varmaan) lähde Vietnamiinkaan, vaikka siellä olisi mitä mielenkiintoista. Ne maisemat ja myös ne ihmisten vaatteet ja kaikki se oleilu puistossa ja muualla. Tosi mielenkiintoisia!
    Tuosta ruuasta en vältämättä pitäisi enkä kyllä uskaltaisi syödä ostereita missään. Olen pari kertaa syönyt Ranskassa, toine oli uusi vuosi ja toinen joku muu juhlajuttu tutuilla. Olet kyllä aikamoinen kun uskalsit heti ruokamyrkytyksen jälkeen syödä noita.
    Itse olen käynyt temppeleissä vain Kiinassa (no en toki ole käynyt muissakaan sellaisissa maissa) ja olihan se mielenkiintoista. Sekä Hong Kongissa ja Pekingissä aikoja sitten että viimeksi Wuhanissa ja myös West Lakellä. Honk Kongissa oli sellaisia mielenkiintoisia alttarivirityksiä ihan kaduilla joidenkin talojen edessä. Kiinassakin oli paljon leijanlennätystä ja muistan kun vähän otti päähän kun en ostanut itselle leijaa mukaan.
    Tuo oli kiva selitys, että miksi nuo tuolit ovat niin pieniä. Jännä asia, että ne ovat nytkin vielä tuollaisia.
    Mutta kiitos vielä kerran, tämä oli just tarpeen minulle lukea ja nauttia noista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että viihdyit Vietnamissa!

      Minun täytyy tunnustaa, että en edes tajunnut, että osterit saattaisivat olla jollain lailla riskaabeleja. 😅 Sekin piti oppia kantapään kautta vasta tänä vuonna. Toisaalta hauska huomata vanhoja asioita muistellessa, miten elämä on opettanut.

      Kiinalaiset temppelit ovat varmasti myös tosi mielenkiintoisia. Temppelit kiehtovat yleensäkin, oli kyse mistä maasta ja mistä temppelistä tahansa, mikä on aika erikoinen juttu sen takia, että en ole itse ollenkaan uskonnollinen.

      Sellaisia alttarivirityksiä näkee Intiassakin, ihan anoppilan asuinalueellakin. Tie tulee suoraan kohti yhtä taloa, mikä on huono asia, ja sen takia talon eteen on tehty pieni alttari, jotta tien vaikutus ikään kuin kumoutuisi. Pitääkin yrittää muistaa kuvata se, kun menen seuraavan kerran Intiaan.

      Minä olen kokeillut leijan lennättämistä joskus lapsena, ja olin siinä tosi surkea. Mulla ei ole aavistustakaan, miten leija pysyy ilmassa. 😅

      Mukavaa viikon jatkoa, Helena!

      Poista
  13. OI vitsi mikä postaus... minähän ahmin sen jo aiemmin ihan "väärään kurkkuun" mutta hyvällä tavalla... .... ja nyt palasin nautiskelemaan ajan kanssa.
    Osa kuvista todella tuttujakin - vaikka omasta seikkailustamme upeassa Vietnamissa on jo 11-vuotta. Kauppahalli (hih... myyjiä ei voinut vähempää kiinnostaa asiakkaat... kännyissään oli jotain niin paljon mielenkiintoisempaa) sotamuseon kuvat voisi olla ottamiani - minäkin viihdyin ulkona, vaikka silloin satoi. Katukuvat - onkohan mopoja-skoottereita nykyään vähemmän? Näyttää siltä. Vinpearl... tai jo - sieltä ei tainnut olla tässä kuvia, jokiristeilystä.... meidän kuvat kyllä siitä paattiseikkailusta varsin erilaiset., hih... meillä oli joku ränsistynyt vaaleansininen lohikäärme vene, jonka suoraan menemisessä pääsimme itsekin auttamaan. A-jai-ja-jai... ihaniin muistoihin veit... Mihin vuodenaikaan (mikä kuukausi oli?) olitte?
    Me menimme heinäkuun lopulla ja palasimme elokuun lopulla - ei ollut turisteja... kaikki ihmettelivät miksi olimme siellä silloin, hih...
    Kiitos tästä postauksesta -- ehkä palaan vielä kolmannenkin kerran ja odotan jo sitä toista Vietnamia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, väärään kurkkuun. 😅 Toivottavasti ei käynyt huonosti. 🤭

      Kyllä Vietnamissa on edelleen tosi paljon skoottereita, mutta en tietysti osaa verrata siihen, miten paljon niitä on 11 vuotta sitten ollut. En vain tullut ottaneeksi kuvia niistä.

      Teidän jokiristeily kuulostaa kerrassaan jännittävältä. 🤭 Tuommoisista kokemuksista jää kyllä parhaat muistot.

      Me oltiin Vietnamissa tällä matkalla maaliskuun alussa ja tänä vuonna helmikuun lopussa, eli aika samoihin aikoihin kumpanakin vuonna. Ideaali aika matkustaa Intiaan (säiden puolesta) on oikeastaan marraskuusta maaliskuuhun, ja nuo meidän matkustusajankohdat muihin maihin valikoituvat pitkälti sen mukaan. Inhoan sadekausia, ja välttelen mahdollisuuksien mukaan matkustelemista niiden aikaan.

      Laitan toiveesi korvan taakse ja yritän saada sen toisenkin osan postattua joskus lähitulevaisuudessa! 🤗

      Lempeää marraskuun jatkoa! ❤️

      Poista
  14. Värikästä oli, kuten lupasitkin. Tuo värikäs suihkulähde keskellä olevan kukan kera on upea. Ihmiset sortseissaan saivat minut hytisemään. Lämpö ei tuntunut ruudun läpi.
    Jos Suomessa noin monta leijaa olisi yhtä aikaa ilmassa, veikkaan tuloksena olevan käsirysyn, kun on tultu lennättämään toisen reviirille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, että lämpö ei tullut ruudun läpi. Onneksi värit tulivat kuitenkin! 😊

      Mun on jotenkin niin vaikea kuvitella tuollaista leijojen lennättämistapahtumaa Suomeen, että on vaikea kuvitella sellaistakaan tilannetta, että leijoja olisi ilmassa samanaikaisesti monta. 😅

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3