Syö ravintolassa ja menetä yöunesi

Kävimme pitkästä aikaa ukkelin kanssa ihan ravintola-ravintolassa syömässä, vaikka minä lähdinkin mukaan hieman pitkin hampain. Toki olisin voinut kieltäytyä lähtemästäkin, mutta sitten olisin joutunut laittamaan ruokaa. Ravintolareissu pelasti kokkaamiselta, mikä on aina iloinen asia.

Minua ei kiinnosta nykyään ravintoloissa käyminen iltaisin monestakaan syystä. Ensinnäkin ruoka on minulle vain polttoainetta, ja kaikenlainen hienostelu ruoan kanssa tuntuu itselleni vieraalta. Minulle on tärkeintä, että ruoasta tulee riittävästi kutakuinkin kaikkia ravintoaineita, että vatsa täyttyy ja että aterialla jaksaa niin pitkään, kunnes on taas aika syödä. En osaa arvostaa kauniita annoksia, vaikka toki kaunis annos houkuttelee syömään mieluummin kuin harmaa mössö. On hienoa, että joillakuilla on intohimoa ruoanlaittoa ja ruoan esillepanoa kohtaan, ja sekin on hienoa, että on ihmisiä, jotka osaavat arvostaa hyvää ruokaa ja kauniita annoksia. Itse en kuulu tähän joukkoon, ja siksi olen aika turha ravintola-asiakas. 

VIP-asiakas saapumassa ravintolaan.

Toiseksi ravintoloissa ärsyttää odottelu. Otimme viikonloppuna Ragussa neljän ruokalajin yllätysmenun, ja aikaa siitä hetkestä, kun saavuimme ravintolaan, siihen hetkeen, kun lähdimme sieltä, kului melkein kaksi ja puoli tuntia. Emmekä edes parittaneet ruokia viineihin, vaan joimme vain yhdet lasilliset punaviiniä. Jos on syömässä isommalla seurueella tai jos kyseessä on jokin erityistilanne, pidempikin istuminen ravintolassa menee, mutta tavallisella "käydään ulkona syömässä" -keikalla parissa tunnissa rupeaa jo odottamaan sitä hetkeä, että pääsisi lähtemään kotiin. 

Ukkeli malttoi sentään tällä kertaa olla räpläämättä kännykkäänsä koko ajan, mutta naapuripöydässä oli niin mielenkiintoiset keskustelut, että minulla oli vaikeuksia keskittyä juttelemaan ukkelin kanssa, kun piti kuunnella, mitä naapuripöydässä puhuttiin. 🙈 Naapuripöydän seurueessa oli nainen, jolla oli useampikin ruokarajoite (vehnä, ruis, kaura, ohra ja pähkinät), ja oli kiinnostavaa seurata, miten ravintolan keittiö ja tarjoilija suhtautuivat niihin (erinomaisen hyvin). 

Kolmanneksi ravintoloiden ruoka on harvoin mitenkään erityistä. Usein ruoka on ihan hyvää mutta ei sen tasoista, että sen takia viitsisi lähteä kotoa mihinkään, odotella ruokaansa joskus hyvinkin kauan ja maksaa siitä enemmän kuin haluaisi. Korona-ajan jälkeen ravintoloissa tapahtui minusta jonkinlainen laadullinen notkahdus, ja huonoja annoksia on tullut sen jälkeen eteen luvattoman usein. 

Ragun ruoatkin olivat hyviä perusruokia, mutta mitään ihmeellistä niissä ei ollut. Pääruoan lammas oli toki poikkeuksellisen hyvin kypsennetty, ja siitä annan pisteet. 

Ragun leipätarjotin on aina yhtä ihana ja tällaiselle leipähiirelle oikea taivas!

Siikacrudoa ja mangokastiketta.

Myskikurpitsakeittoa ja Aura-kroketti.

Karitsanniskaa ja perunafondant.

Tummasuklaa-vadelmamousse ja vadelmasorbettia.

Ragun yllätysmenu oli kyllä ihan koherentti kokonaisuus, ja kausituotteiden käyttäminen ilahdutti erityisesti. Ukkeli tykästyi kurpitsakeittoon ja sanoi, että tätä pitäisi tehdä kotonakin. Meillä onkin syöty tällä viikolla poikkeuksellisen paljon keittoja, kun ukkeli sai Intiassa yksissä häissä taas jonkin pöpön ja on ollut yskäinen ja nuhainen. Kuumat keitot ovat siis maistuneet ukkelille. Minä en suuremmin pitänyt Ragun keitosta, sillä siinä oli jokin mauste (kaneli?), joka ei sopinut minusta keittoon, ja suolaakin oli omaan makuuni liian vähän. 

Pääruoan ruusukaaleista tuli mieleeni, että kokeilin laittaa tällä viikolla ruusukaaleja intialaiseen tapaan, ja ruoasta tuli hiton hyvää. En normaalisti tykkää ruusukaalista, mutta intialaisten mausteiden kanssa se upposi yllättävän helposti. Nyt meinaankin jatkaa ruusukaalireseptien kehittelyä, ja suunnitelmissa olisi kokeilla laittaa ruusukaaleja ainakin sambariin sekä tehdä niistä jonkinlaista currya.

Olen miettinyt, onko minusta tullut ruoan suhteen vaativampi kuin aiemmin, kun mikään ravintolaruoka ei jaksa oikein enää säväyttää. Olen syönyt elämäni aikana hyvin monenlaisissa ravintoloissa ja niin monenlaista ruokaa, että ehkä kaikki on tavallaan jo nähty. On koettu Michelin-ravintolat ja katuruokakojut ja kaikki niiden väliltä. Ehkä jossain vaiheessa tulee väistämättäkin vastaan se raja, että ei jaksa enää hurmioitua mistään, vaan tavallinen perusruoka alkaa maistua paremmalta kuin mitkään Michelin-tähdet. 

Viimeinen ja tärkein syy, miksi en välittäisi lähteä illalla ravintolaan, on se, että ravintolaillallinen pilaa yöunet – ilman alkoholiakin. Useinhan ravintolakäynnit venyvät pitkälle iltaan, ja jos olemme varanneet pöydän esimerkiksi seitsemäksi, olemme saattaneet olla kotona vasta kymmenen, yhdentoista aikoihin. Uni tulee harvoin heti, eikä unen laatu ole kummoinen raskaan illallisen jälkeen. Tällä kertaa ehdotinkin ukkelille, että menisimme syömään tarpeeksi aikaisin, jotta pääsisimme myös ajoissa kotiin. No, ukkeli varasi pöydän viideksi, jolloin ravintola aukesi. 😅 

Noin aikainen illallisaika nauratti, mutta loppujen lopuksi söimme lähes tavanomaiseen aikaamme kuuden ja seitsemän välillä, kun alkupalaleivät ja viinilasit tulivat pöytään vasta vähän ennen kuutta. Olimme kotona kahdeksan maissa, ja minä pääsin nukkumaan tavanomaiseen aikaani yhdeksältä. Uni oli kuitenkin todella katkonaista ja häiriintynyttä. Ukkelilla puolestaan oli hankaluuksia saada unen päästä kiinni, ja hän oli hereillä vielä, kun minä nousin ylös neljän maissa. Ukkeli oli tosin juonut päivän aikana neljä kuppia kahvi, joista viimeisen vielä tuolla Ragussa, joten ihan pelkkää ravintolaruokaa ei voi hänen kohdallaan syyttää. 

En käsitä, miksi ravintolaruoat pilaavat lähes järjestään yöunet, vaikkei söisi itseään mitenkään ähkyyn ja vaikkei joisi pisaraakaan alkoholia. Minulle käy joka ravintolaillallisen jälkeen niin, että nukun huonosti, ja koska nukkuminen on minulle tärkeää ja osaan nykyään myös arvostaa hyvää unenlaatua, tämä ärsyttää todella. Tuleeko ravintolassa syötyä sittenkin enemmän kuin kotona, ja unet menevät pilalle ruoansulatuksen takia? Ehkä syödyn ruoan määrää ei hahmota, kun syömiseen kuluu ravintolassa verraten pitkä aika? Kotonahan ruoka tulee mätettyä naamariin varmaankin kymmenessä minuutissa. Vai ovatko ravintolaruoat laadultaan niin erilaisia kuin kotiruoka, ja se vaikuttaa nukkumiseen? 

Ilman naamaria on helpompi syödä. 😆

Edellä mainituista syistä tykkään siis käydä ravintoloissa mieluummin lounaalla kuin illallisella. Lounaat ovat mutkattomampia, ja isompikin annos ehtii sulaa iltaan mennessä. Jos pitää käydä ravintolassa illalla, käyn mieluiten jossakin aasialaistyyppisessä paikassa, jossa kaikki ruoka tuodaan pöytään samaan aikaan, ja annokset jaetaan. Siitä jää kaikki ylimääräinen kikkailu pois, ja maku on pääasiassa. 

Oma asenteeni ravintolasyömistä kohtaan vähän harmittaa sen takia, että ravintola-alalla ei mene nykyään kovin kummoisesti, ja olisi kiva kantaa kortensa kekoon ja tukea ravintola-alaa. Mutta en kyllä lähde ahtamaan väkisin napaani ruokaa, jota en halua oikeasti edes syödä.