Luuranko kaapissa

Nyt tarvitaan viisaampien apua! Sain kirjeen, että se leikkaus tehdään joulukuun alussa, mikä on hyvä tieto siinä mielessä, että nyt pääsen varaamaan lippua Intiaan, kun operaation ajankohta on tiedossa. Kirjeessä oli – Toimenpide-otsikon alla – kuitenkin yksi hämmentävä kohta, jossa luki näin: Tarjoamme mahdollisuuden koko ihon tarkastukseen (alusvaatteet voi pitää päällä). 

Ymmärrän tuon niin, että ennen leikkausta voisi tutkituttaa, löytyykö ihosta mahdollisesti muitakin poikkeavia esiintymiä, mutta olen varmaankin ymmärtänyt väärin. Ei kai nyt juuri ennen operaatiota ruveta etsimään enää mitään uusia ongelmakohtia, kun eivätkö tutkimukset ja operaatiot ole kaksi eri asiaa? En olisi tietenkään pahoillani, vaikka tutkisivatkin ihoni tarkemminkin, koska minulla on pari muutakin epäilyttävää kohtaa, joista kuulisin mielelläni asiantuntijan mielipiteen. 

Olisin kiitollinen, jos joku vastaavanlaisessa operaatiossa käynyt tai muuten vain asiasta itseäni paremmin perillä oleva voisi "suomentaa" tuon lauseen minulle. 😘 

Appiukon lähettämä diwali-tervehdys.

Intiassa juhlittiin maanantaina diwalia, mutta ukkeli palasi juuri samana päivänä Intiasta kotiin. Hän oli taas varannut lippunsa katsomatta intialaista kalenteria, joten häneltä jäivät diwali-juhlat välistä. Minähän päätin toissa vuonna (täällä), että en halua viettää enää koskaan diwalia Intiassa, koska en kestä sitä paukkujen ja pommien eläimille aiheuttamaa kärsimystä.

Kävin hakemassa ukkelin lentoasemalta ja totesin, että Helsinki-Vantaan tuloaulassa könötetään edelleen kivillä. 

Joku oli jättänyt kivelle kaksi vohvelia ristiin. 😆

Ihmettelin, mikä tuo vohvelijuttu oikein oli. Oliko joku varannut vohveleilla istumapaikan kiveltä? Vai oliko jossain piilokamera, joka odotti, milloin joku nappaa vohvelit ja syö ne?

Anoppi soitti maanantaina jälleen poskipuhelun. Hänellä oli ennen tapana soittaa minulle aina  tavallisia äänipuheluita Whatsappin kautta, mutta kerran hän soittikin videopuhelun. Kun vastasin, anoppi laittoi puhelimen korvalleen samalla lailla kuin äänipuhelua puhuttaessa. Hetken aikaa anopin poskea katseltuani totesin hänelle, että soitit sitten videopuhelun. Ajattelin, että jos hän oli vaikka soittanut videopuhelun vahingossa eikä tajunnut olevansa videokuvassa. Anoppi totesi, että juu, niin tein, ja jatkoi juttuaan.

Poskipuhelu anopin kanssa. 

Nykyään anoppi soittaa aina näitä video-poskipuheluita, ja minua naurattaa joka kerta. Kun puhelu päättyy ja on aika sanoa heipat, anoppi kuitenkin siirtää puhelimen kauemmas ja vilkuttaa kameralle, eli kyse ei ole siitä, että hän ei ymmärtäisi, miten videota käytetään. 🙈

Pimein vuodenaika on taas alkanut, ja iloitsen siitä suuresti. (Ja samalla pahoittelen sitä, että pimeästä riemuitseminen ei varmaankaan kuulosta kivalta sellaisen korvaan, joka inhoaa syksyä.) Aurinkoisia päiviä on tosin ollut edelleen aivan liikaa, mutta onneksi muutos on jo näkyvissä. 😆 

Joskus lapsena oli olemassa sellainen kirjoittamaton sääntö, että jouluvalot ja -kyntteliköt saa laittaa ikkunaan vasta joulukuun alussa. Mitäköhän olisi käynyt, jos olisi ripustanut jouluvalot jo lokakuussa? Jouluvalopoliisi olisi varmaankin soittanut ovikelloa ja antanut sakon – paitsi että kukaan olisi tuskin edes avannut ovea hänelle, koska silloin säikyttiin myös televisiolupatarkastajaa. Oi niitä aikoja. 

Alan vouhottaa jouluvaloista nykyään aina vain aikaisemmin, ja ilahduinkin suuresti, kun vastapäisen talon ikkunoihin ja parvekkeille alkoi ilmestyä jouluvaloja jo syyskuussa: on muitakin jouluvalohulluja! Nykyään jouluvaloja pitäisi kai nimittää kausivaloiksi, mutta minä en jotenkin osaa. Sitä paitsi: mikä kausi? Pimeä kausi? Talvikausi? Polttele valojasi milloin haluat -kausi? 

Kaivoin joulukynttelikköni esille jo lokakuun alussa ja olin pettynyt, kun lempikynttelikköni ei enää toiminutkaan. Valovalikoimani ei muutenkaan tyydyttänyt, joten oli lähdettävä jouluvalo-ostoksille. Kävi kuitenkin samalla lailla kuin ennen muinoin kesäkukkien kanssa, että olin liikkeellä liian aikaisin, eivätkä jouluvalot olleet vielä tulleet kauppoihin. Ei siis auttanut muu kuin odotella kärsivällisesti. 

Savonlinnan-reissun jälkeen vihdoinkin lykästi. Valot olivat tulleet kauppoihin, ja valikoimat olivat valtavat. Nyt oli enää päätettävä, mitä haluaisin. Toiveissa oli ainakin pari valokranssia ikkunoihin sekä jotain parvekkeelle.  

K-Rautaan oli tehty oikein pimeä huone, jossa valojen kirkkauden näki paremmin.

Nykyään on kiva, kun valot on laitettu palamaan jo kaupassa esitteillä ollessaan. Näin ei tarvitse ostaa sikaa säkissä, vaan näkee vähän valojen värisävyä ja kirkkautta. Itse en tykkää kovista valkoisista valoista enkä taas toisaalta värivaloistakaan, vaan minusta jouluvalojen tulee olla lämpimän valkoisia. 

Näin Prismassa led-joulukalenterin ja tavasin hieman hämmästyneenä hintalapussa olevaa tekstiä. Luulin, että kalenterista paljastuisi joka päivä uusi valo, ja tuumasin, että onpa hölmö idea. Jännittävää availla kalenteriluukkuja, joiden takaa paljastuu valoja. 😆 Kotona tarkemmin kalenterista googleteltuani kävi ilmi, että led-joulukalenteri on ihan tavallinen joulukalenteri, jonka laatikoihin voi piilottaa pikkuyllätyksiä, mutta kalenterin yläosa on valaistu led-valoilla. Edelleen pöljä idea.

Nämä porot olivat minusta niin söpöjä, että tämmöinen oli pakko kotiuttaa.

Tulkaa mamman tykö!  

Ripustelin ostamani kaksi valokranssia ikkunoihin ja asettelin porot parvekkeelle, mutta pimeän tultua kävi ilmi, että kaikki valot olivat omaan makuuni liian kirkkaita. 😞 Mutta ei auta: valot on ostettu, joten niitä on nyt vain kestettävä. 

Auringonlaskun ratsastaja.

Näin eilen Prismassa jotain semmoista, että mielikuvitus lähti taas liikkeelle. 

Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää, että Prismassa myydään luurankoja.

Tekisi kovasti mieli ostaa yksi luuranko ja piilottaa se ukkelin vaatekaappiin. Ai että sitä ukkelin ilmettä, kun hän avaisi kaappinsa! Naurattaa jo ajatuskin. Luuranko kustantaa kymmenen euroa, ja se on minusta kyllä aika korkea hinta yhdestä pilasta. Toki luurangolle voisi keksi jatkokäyttöä ja sen kanssa voisi hupailla enemmänkin. Voisin esimerkiksi viedä luurangon autoon, laittaa sen istumaan viereeni etupenkille ja ajella sen kanssa ympäri kaupunkia. Miten siistiä. Olisi kiva vilkutella liikennevaloissa vieressä oleville autoilijoille: "Hei vaan! Täällä onkin ajeltu jo pidemmän aikaa!" Voisin myös tehdä pienen källin lehdenjakajalle ja tunkea luurangon käden ulos postiluukusta odottamaan päivän lehteä. Tulisikohan meille Hesaria sen jälkeen enää ollenkaan? 😆

Luin pari päivää sitten lehdestä Hanna Lehikoisesta, joka oli voittanut syyskuussa joukkueensa kanssa palapelikasauksen MM-kultaa. Palapelin MM-kisat! En ollut kuullutkaan tämmöisestä. Kiinnostukseni heräsi välittömästi: mitähän voittaja saa palkinnoksi? Pitäisiköhän minunkin osallistua? 

Artikkelin luettuani totesin, että taidanpa kuitenkin jättää palapelin MM-kisat muille ja nauttia itse siitä, että saan tehdä palapelin hitaasti fiilistellen. Lehikoiselta menee 500 palan palapelin kasaamiseen tyypillisesti alle 30 minuuttia, ja aika vikkelä saa kyllä olla, jos mielii saada palapelin kasaan tuossa ajassa. Olisi itse asiassa aika kamalaa, jos rentouttava ja rauhoittava harrastus pitäisi muuttaa kilpailuksi. Itse kun tykkään käydä keittelemässä kasauksen lomassa kahvit ja välillä kaataa kahvit palapelin päällekin. Siivouksen jälkeen jatketaan sitten taas kasaamista. Ei mene kyllä alle puoleen tuntiin tuo. Pääpalkintokaan ei näyttänyt olevan kuin 1000-2000 euroa. Pari tonnia on minusta niin surkea palkkio kamalan stressaavasta kasaustilanteesta, etten viitsi edes vaivautua. Miljoona euroa houkuttelisi jo huomattavasti enemmän. Minullahan on niin suuret luulot itsestäni, että osallistumiseni tarkoittaisi samaa kuin voitto. 🙊 

Seuraavaksi kasaan ehkä tämän, vaikka tässä onkin aivan liikaa taivasta. 

Tai sitten kasaan tämän. Rakastan oikein värikkäitä palapelejä! 

Tässä postauksessa ei tainnut olla mitään järkeä, joten tällä on oikein mukava aloittaa päivänsä. 😆

Semmoinen luuranko on kuitenkin ehkä pakko saada, maksoi mitä maksoi...