Tähän väliin tulee... majoneesi

Kukkapilli on ollut näköjään kesälaitumilla, mutta nyt on aika yrittää ryömiä taas takaisin sorvin ääreen. Tätä valtavaa ponnistusta helpottaakseni tartuin Fat Mum Slim- blogin kuukausihaasteeseen nimeltä Photo a Day ja yritän ottaa kullekin päivälle annettuun aiheeseen liittyvän kuvan koko elokuun ajan, kun kuukausikin vaihtui tässä juuri sopivasti. Postailen näitä koosteita aina silloin kuin siltä tuntuu, ja jos oikein innostun, saatan postata välissä jotain muutakin. En ota kuitenkaan paineita, ja jos haaste tyrehtyy kesken kuukauden, niin sitten se tyrehtyy. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kuvien yhteyteen saattaa ilmestyä asiaan kuuluvaa – ja varsinkin kuulumatonta 🙈 – pohdintaa. 

1. elokuuta: Jalkojeni alla (Under my feet)

Minulla oli aamulla käynti autohuollossa, kun autoon piti vaihtaa öljyt, öljysuodatin ja raitisilmasuodatin. Autoliikkeeseen saavuttuani minut opastettiin odotustilaan, jossa voisin odottaa huollon valmistumista. Tuoliin istuttuani huomasin, että nytpä onkin erikoisen värinen matto jalkojeni alla. Otetaanpas kuva! 

Kaivoin veskastani kuulokkeet, koska meinasin kuluttaa aikani (huollon oli arvioitu kestävän puolitoista tuntia) katselemalla Katsomosta Australian Ensitreffejä alttarilla, mutta sitten pari automyyjää tuli viereiselle kahviautomaatille, ja rupesinkin kuuntelemaan heidän keskusteluaan. Minusta ihmisten keskustelujen kuunteleminen on suunnattoman mielenkiintoista, ja korvani venyvät aina puolen metrin mittaisiksi, jos kuulen läheltä jotain kiinnostavaa. 

Yksi automyyjä tiedusteli toiselta, että "onko meillä tänään kuin monta autoa lähdössä?" Toinen myyjä vastasi, että kahdeksan, ja ensimmäinen päivitteli, että kahdeksan! Mahtaa olla melkoinen härdelli tulossa tälle päivälle! Sitten kuulin, että esimieheltä oli tullut myyjille viesti, että kuun ensimmäinen ja viimeinen päivä pitäisi rauhoittaa ja että uusien autojen luovutuksia ei saisi sopia näille päiville, mutta "täällä ei vissiin lueta viestejä kovin tarkkaan". Seurasi päivittelyä, miten kahdeksan auton luovutus saman päivän aikana onnistuisi. Toinen myyjä puolusteli, että hänen oli ollut pakko sopia luovutus tälle päivälle, koska hän jäisi huomenna lomalle, ja ostaja oli halunnut saada uuden auton viikonlopuksi. Kolmaskin myyjä liittyi keskusteluun ja totesi lähdössä olevien autojen määrän kuullessaan, että "sehän on positiivinen ongelma". 

Myyjät hajautuivat kuka minnekin, ja minä rupesin katselemaan niitä Ensitreffejä. On kyllä tosi kiva, kun Australian Ensitreffejä näkee nykyään suomalaiselta kanavaltakin. Ennen niitä piti käydä kytistämässä erinäisiltä ilmaiskatselukanavilta netistä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun jakso oli esitetty Australiassa, koska jaksot poistettiin palveluista tosi nopeasti. 

Pian minulle tuli vessahätä, koska olin jo käynyt hakemassa hanasta kuplavettä ja koneesta kahvia, ja lähdin etsimään vessaa. Kun nousin ylös, kuului valtava pamahdus, kun pääni osui kattolamppuviritelmään. Näkikö kukaan? Olin toki tullessani huomannut, että yläpuolellani roikkui lamppuja, mutta asia oli päässyt Ensitreffien tuoksinassa unohtumaan, eikä lippalakki ainakaan parahtanut näkyvyyttä yläsuuntaan. Vessa löytyi lopulta ja oli harvinaisen miellyttävä. Olen ollut aina sitä mieltä, että paikan (oli se sitten ravintola, ostoskeskus, autoliike tai mikä tahansa) vessa kertoo hyvin paljon paikan tasosta ja ylläpidosta. 

Lumous hieman laantui, kun huomasin vessakopin lattialla vipeltävän sokeritoukan. 

Kuvasin aikaa kuluttaakseni myynnissä olevia autoja – ja avaimenperiä. 

Kyllähän näillä ajelisi. Hintaakin autoilla oli vain jonkin verran yli 100 000 euroa. 🙈

Maksaako joku oikeasti avaimenperästä yli viisikymppiä? Toki jos auto on maksanut reilut satatuhatta, niin viidenkympin avaimenperä ei tunnu enää missään...

Ostajia oli ruvennut valumaan liikkeeseen, ja tilanne rupesi vaikuttamaan hieman kaoottiselta. Kaikki eivät voi saada autojaan yhtä aikaa, ja ihmiset joutuivat istumaan ja odottelemaan. Viereeni istui nainen, jonka odotteluajaksi oli arvioitu puoli tuntia, mutta naisen aika lähti kulumaan rattoisasti, sillä hän kaivoi kassistaan sukankutimet. Hämmästyin, kun nainen riisui toisen kenkänsä, mutta asia sai pian selityksen, kun hän rupesi sovittamaan villasukanraakiletta jalkaansa. Kohta olisi kärkikavennusten aika! 

Reilun kahden tunnin odottelun päästä sain tekstiviestin, että autoni olisi valmis noudettavaksi. Kun menin maksamaan laskua, sain kuulla, että mekaanikko oli auton tarkastusta tehdessään huomannut, että jarrupalat olivat lopussa ja etulevyt ruosteessa. Kaikki jarrupalat ja -levyt pitäisi siis vaihtaa ensi tilassa. Jaaha. 

2. elokuuta: Äänetön ilo (Quiet joy)

Näiden kuvausaiheiden suomentaminen on hieman hankalaa, ja voi olla, että en ihan tavoita sitä, mitä englanninkielisellä aiheella on ajettu takaa. Mutta väliäkö tuolla. Otan vapauden suomentaa aiheet, miten haluan.

Merimaisemat tuovat minulle aina suunnatonta iloa.

Tällä kertaa katselimme maisemia yhdessä Helsingin ihanimmista kesäkahviloista, Villa Salmelassa, jossa pitää käydä ainakin kerran kesässä. Villa Salmela on kaunis puuhuvila, joka sijaitsee Jollaksessa, ja kahvinsa voi nauttia joko sisällä tai ulkona. Pihalla on paljon erilaisia istuskelupaikkoja, leivonnaiset ovat hyviä, maisemat vertaansa vailla, ja rannalla on saunakin, jota voisi vuokrata. Erittäin viehättävä paikka.

Ainoa pieni harmi ovat ampiaiset, joita pyörii paikalla runsaasti ja joiden takia kaikki makea täytyy olla peitettynä. Liinan alla oli raparperipiirakkaa. 

3.elokuuta: Pilvien muotoja (Shapes in the clouds)

Tämän päivän pilvet ovat olleet tähän mennessä ohuella siveltimellä ja kevyellä otteella vedeltyjä. 

Aamulla parvekkeella.

Äsken rannalla.

Päätin alkukesästä, etten ottaisi tänä kesänä aurinkoa ollenkaan, mutta sitten tulivat kuumat ja aurinkoiset päivät, enkä voinut vastustaa kiusausta. Olen enimmäkseen makoillut tuossa meidän pihalla, joka on minusta aivan ihana. Piha on aika iso, siellä on omenapuita ja jotain marjapuita ja kaunis nurmikko, joka on ollut tänä kesänä poikkeuksellisen vihreä ja tuuhea. Jostain syystä juuri kukaan muu ei viihdy pihalla, mitä olen vähän ihmetellyt. Ehkä asia johtuu siitä, että piha on talojen ympäröimä, ja kaikilta parvekkeilta on suora näkyvyys pihalle. Ehkä ihmiset eivät tykkää olla mahdollisten katseiden kohteena? Itseäni asia ei haittaa, sillä olen tottunut Intiassa siihen, että minua töllistellään. 

Joskus minulla on ollut sentään lokki seuranani.

Olen tykännyt olla pihalla senkin takia, että en viitsi olla auringossa kuin maksimimissaan puolitoista tuntia kerrallaan, koska en jaksa läträtä aurinkorasvojen kanssa (vaikka tiedänkin vaarat). En ole viitsinyt lähteä moisen ajan takia rannalle, paitsi nyt loppukesästä, kun ukkelikin on innostunut lähtemään mukaan. Olimme tänäänkin rannalla pari tuntia, ja mietin, mahtoikohan tämä olla jo kesän viimeinen rantakäynti. 

Koska kolmesta päivästä tuli jo näin paljon asiaa, laitan postauksen ilmoille ja palaan haasteeseen taas jossain vaiheessa. 

Toivottavasti olette nauttineet kesästä eikä kuumuus ole haitannut olemista liikaa!

😘