Rattoisa ompelutuokio

Prismassa sattui taas nolo tilanne. Päätin ostaa mustikoita, joten valitsin yhden rasian ja laitoin sen ostoskärryyn. Kauppakierroksen suoritettuani suuntasin kassalle ja rupesin latomaan tavaroita hihnalle. Yhtäkkiä tajusin, että kärrystäni sinkoili lattialle jotain. Mustikoitahan ne. Rasia oli auennut, ja mustikat pomppivat nyt iloisesti joka suuntaan kuin yllättävästä vapaudestaan riemastuneina. Mustikoita hyppelehti myös edelläni olevan miehen jalkoihin, ja mies kääntyi katsomaan alas huomattuaan jaloissaan yllättävää liikehdintää. Sitten mies jatkoi tavaroidensa pakkaamista ikään kuin tämä olisi aivan normaali tilanne ja hän joutuisi joka päivä mustikkahyökkäyksen kohteeksi. 

Mustikoista oli vielä vajaa puolet jäljellä, kun ojensin rasian myyjälle ja tunnustin, mitä oli tapahtunut. Myyjä laittoi rasian kassan viereen, ja minä yritin ensin hädissäni potkiskella maassa olevia mustikoita sivummalle, jotta ne eivät olisi ihan siinä kulkuväylällä. Näin jo silmissäni, kuinka asiakkaat tallaisivat mustikoiden päälle valkoisilla tennareillaan, ja seuraavaksi mustikkatahrat olisivat heidän puhtautta hohtavilla eteismatoillaan. Sitten Prisma saisi tulikivenkatkuista palautetta asiakkailta, ja syyllistä ruvettaisiin etsimään.

Lopulta sanoin myyjälle, että jonkun pitää varmaan tulla siivoamaan nämä mustikat pois, kun muuten ne tarttuvat ihmisten kenkiin. Myyjä nyökkäsi, että joo, hän tulee. Myyjä laittoi kassan hetkeksi kiinni ja tuli lakaisemaan kassan edestä marjoja. Pakkasin ostoksiani myyjän siivoamista vilkuillen ja mietin nolona, että olisipa taas kiva, jos olisi kuoppa, johon voisi vajota. 

Luin taannoin lehdestä, että koskaan ennen ei yhdellä kaupparyhmällä ole ollut näin suurta markkinaosuutta suomalaisten ostamasta ruoasta. Valtaa pitävä ryhmä on tietenkin S-ryhmä, sillä puolet ruokaostoksista tehdään nykyään S-ryhmän kaupoissa. 

Tunsin pienen syyllisyyden pistoksen, sillä minähän käyn lähes yksinomaan S-kaupoissa ja mieluiten tietysti Prismassa. Käyn K-kaupassa ainoastaan jonkin tarjouksen perässä tai siksi, että jotain tuotetta ei saa Prismasta. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi lempipyykinpesuaineeni, jota ei saa Prismasta kuin jättipakkauksessa, sekä yksi mysli, josta ukkeli tykkää. Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että Prisman valikoima on minusta heikentynyt viime aikoina ja että Cittari on monessa suhteessa parempi kauppa kuin Prisma (paitsi hintojen puolesta). 

Muutama kuukausi sitten latasin kännykkääni myös S-ryhmän appin, ja varsinkin alkuvaiheessa piti käydä jatkuvasti kyttäämässä, paljonko minulle oli tulossa bonusta. Kuun lopussa tunnelma tiivistyi: vieläkö olisi jotain, mitä minun pitäisi ostaa, jotta saisin kasvatettua kuukauden bonuskertymää? Jotenkin kauhean koukuttavaa tuollainen, että oman bonustilanteensa näkee melkein reaaliajassa. Oma syyni käyttää S-ryhmän kauppoja on juuri tuo bonusjärjestelmä, kun tilille palautuu joka kuukausi selvää rahaa, ja summakin on minusta tosi hyvä (itselläni tyypillisesti 30–50 euroa kuussa). 

Bonustilanne eilen lauantaina 28.4. Vielä ehtii hyvin seuraavalle bonustasolle ennen kuun vaihdetta!

Kokeilin viime viikolla Chicken fryta eli paistettua kanaa vähän uudella tavalla, kun marinoin kanan ensin. Ruoasta tuli niin hyvää, että on pakko jakaa ohje tännekin, vaikkei tämä mikään ruokablogi olekaan. Sapuskan kuvakin on surkea, kun keksin vasta syötyämme, että voisihan tästä kuvankin ottaa. Kuvassa on siis jämät. 🙈

Laitoin ruokaan myös jeeran siemeniä, ruskeita sinapinsiemeniä ja currylehtiä, mutta koska niitä ei saa meikäläisten kaupoista eivätkä ne ole mitenkään välttämättömiä, jätän ne ohjeesta pois. Tuoreen vihreän chilinkin voi jättää pois ja korvata halutessaan chilijauheella. En mittaillut mausteita kovinkaan tarkasti, mutta luulisin, että määrät olivat suunnilleen tuollaiset kuin ohjeeseen kirjoitin.

CHICKEN FRY UUDELLA TAPAA

AINEKSET: 

600 g broilerin paistileikettä

 

Marinadi: 

2 rkl jogurttia (laitoin turkkilaista)

1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa  

vajaa 1 tl suolaa

1 tl paprikajauhetta

1/2 - 1 tl chilijauhetta

1/2 tl kurkumaa

pieni luiraus sitruunamehua

 

Paistovaiheessa: 

öljyä

2 keskikokoista sipulia hienonnettuna

1 vihreä chili isohkoina paloina 

reilu 1 tl korianterijauhetta  

1 tl paprikajauhetta

1/2 tl jauhettua juustokuminaa

1/2 tl garam masalaa

n. 1/2 tl chilijauhetta 

suolaa maun mukaan 

tuoretta korianteria hienonnettuna

 

VALMISTUS: 

1. Paloittele broileri suupalan kokoisiksi paloiksi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon kaikki marinadin ainekset, sekoita hyvin ja anna maustua puolesta tunnista tuntiin.  

2. Kuumenna matalareunainen iso laakea paistinpannu ja lisää pannulle öljyä. Lisää sipulit sekä hieman suolaa ja paistele, kunnes sipulit ovat pehmenneet vähän. Lisää kana, sekoita hyvin ja paistele ilman kantta keskilämmöllä, kunnes neste on täysin haihtunut pannulta. Tähän menee aikaa, ja siitä syystä kanan pitää olla ehdottomasti paistileikettä, jota voi paistaa vaikka kuinka kauan ilman että se menee kuivaksi koppuraksi. Siksi myöskään wokkipannu ei ole paras vaihtoehto tämän valmistamiseen, koska neste haihtuu wokkipannulta paistinpannua hitaammin.

3. Kun pannulla ei ole enää nestettä, lisää jauhetut mausteet ja suola ja sekoita hyvin. Jatka paistamista, kunnes ruoka on saanut kivasti väriä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Lisää lopuksi tuore korianteri. 

Me söimme tätä leivän (eli sen iänikuisen tortillan) kanssa, mutta tämä menisi hyvin riisin kanssakin.  

***** 

Kanasta tuli mieleeni hauska video nimeltä Chicken Biryani, jonka ukkeli löysi juhannuksena YouTubesta. Katso omalla vastuullasi (koska korvamatovaara).

Katselin nallejani ja mietin, että Pikkis tarvitsee uuden paidan, joten oli ryhdyttävä taas ompeluhommiin. Kävi vielä niin onnekkaasti, että Prismassa oli hieno vauvojen Muumi-body tarjouksessa. Bodysta saisin paidan sekä Nallelle että Pikkikselle. 

Ompelutuokio käynnistyi, mutta kun olin tulossa silittämästä Pikkiksen paidan osia, kuulin, kuinka ompelukone päästi omituisen äänen. Kone tuoksahtikin vähän omituiselta, ikään kuin palaneelta, mutten välittänyt siitä, vaan jatkoin ompelemista. 

Nallen ja Pikkiksen paidat valmistuivat, ja keksin yrittää tehdä paitaa Saksallekin. Sillä raukallahan kun ei ole kuin se Germany-paita. Ähräsin paidan kanssa aikani, mutta sain kuin sainkin jonkinlaisen paitaa muistuttavan riekaleen aikaiseksi. Enää piti ommella olkaimien takaosat kiinni, ja sitten sekin olisi valmis! 

Ompelu kuitenkin keskeytyi, sillä ompelukone päästi röhähtävän äänen, ja jostain koneen alta alkoi tulla savua. Katselin koneesta nousevaa savuvanaa ja mietin kuumeisesti, mitä minun pitäisi tehdä. Meinasiko kone syttyä palamaan, vai mitä tämä oli? Irrotin pistokkeen seinästä ja siirtelin koneen ympäriltä tavaraa kauemmas ja jäin odottelemaan, josko savuaminen loppuisi. 

Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan savun määrä vain lisääntyi. Silloin tajusin, että nyt ei kannata enää jahkailla, vaan heräsin toimimaan. Revin sammutuspeitteen ulos pakkauksestaan ja käärin sen ompelukoneen ympärille niin tiiviisti kuin pystyin. 

Ompeluhommat keskeytyivät. 

Savua tuli kankaan läpikin, ja mietin, olisiko turvallisempaa kiikuttaa kone talosta ulos ja pihalle. Mutta miten kuljettaa käryävä ompelukone alakertaan, jos kone syttyy vaikka matkalla palamaan? 

Pikkuhiljaa savua ei kuitenkaan näyttänyt enää tulevan, joten uskalsin raottaa sammutuspeitettä ja tarkastella, mikä oli tilanne. Savua ei tosiaan enää tullut, mutta haju oli todella paha. Päätin viedä koneen parvekkeelle, kun kävin ensin kääntämässä parvekkeen maton sivuun niin, että kone tuli paljaan betonilattian päälle. Seuraavana päivänä kuskasin koneen alakerran varastoon odottamaan SER-jäteasemalle siirtymistä. 

Veli lähdössä viimeiselle matkalleen.

Ompelukone on äidin vanha, ja sillä on ikää kuulemma jotain 40 vuotta. Minun hallussani kone on ollut ainakin 15 vuotta (ehkä enemmänkin?), enkä ole huoltanut enkä puhdistanut konetta koskaan millään lailla. Pölyä oli jo paininjalan päälläkin melkoinen kerros. 🙈 Mutta läksy on nyt opittu. 

Sen haluaisin sanoa teille muillekin, että jos kotonasi ei ole vielä sammutuspeitettä, niin hanki sellainen heti ensi tilassa. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu! Tämmöisiä tavaroita tulee helposti pidettyä turhina, mutta siinä vaiheessa, jos tarvitsee sammutuspeitettä eikä ole sellaista kotiinsa hommannut, harmittelu ei auta, ja menetys voi olla iso. 

Kun olin saanut ompelukoneen rauhoittumaan ja siirrettyä sen parvekkeelle, ompelin Saksan olkaimet käsin loppuun. Niin koko jengi oli saanut samanlaiset paidat. 

62-senttiselle vauvalle tarkoitettu body tuli käytettyä varsin tehokkaasti: yläosasta tuli paita Nallelle, alaosasta paita/viitta Pikkikselle ja hihasta paita/haalari Saksalle. (Näillä minun vaatteillani ei ole näköjään tarkkoja määritelmiä, mitä ne ovat.) Toinenkaan hiha ei jäänyt käyttämättä, sillä se oli Saksan paidan koekappale, joka lensi roskiin. Onneksi sain paidan valmiiksi jo toisella yrittämällä, sillä hihoja ei ollut enempää kuin kaksi. 😆

Nyt ei sitten tarvitsekaan ommella vähään aikaan mitään.