Päätin lähteä torstaina käymään Hyderabadin suuressa vuosittaisessa Numaish-tapahtumassa, mutta keksin, että käyn sitä ennen Nampallyn Deccan-rautatieasemalla, kun se on melkein Numaishin vieressä. Reissusta tuli sen verran mielenkiintoinen, että pitää jakaa rautatieasema ja Numaish kahteen eri postaukseen.
Nampallyyn ja Numaishiin pääsee kätevästi anoppilasta metrolla, ja päätinkin jättää auton taas kotiin, koska pysäköintipaikan etsiminen ei kuulu lempipuuhiini. Matkalla Durgam Cheruvun metropysäkille näin koulusta palaavia koululaisia, ja päätin ottaa heistä huomaamattomasti valokuvan. Mitä luulette lasten ilmeistä, onnistuinko salakuvauksessa? 😆
Intiassa käytetään edelleen koulupukuja, mikä on minusta aika kiva juttu. Ei tule pulmaa, mitä laittaa kouluun päälle, eikä ketään voida ainakaan kiusata vaatteiden takia.
Jouduin odottelemaan metroaseman lippuluukulla sen verran kauan, että rupesin lueskelemaan aikani kuluksi lippuluukun vieressä olevia sääntöjä, mitä metroon ei saa ottaa mukaan. Kohta seitsemän aiheutti melkoista hämmennystä.
Metrossa ei siis saa kuljettaa muun muassa ihmisten eikä eläinten ruumiita, ihmisruumiin osia, luurankoja eikä verta missään muodossa. 🙈
Rautatieasemien ympäristöt ovat Intiassa usein hyvin likaisia, meluisia ja tottumattomalle ehkä hieman pelottaviakin. Itseäni hämmentää nähdä ihmisiä nukkumassa mitä omituisimmissa paikoissa.
Nampallyn metroaseman vieressä oli erittäin kiinnostavan näköinen pytinki, mutta Intiassa tämmöiset on parempi jättää tutkimatta, ellei halua leikkiä hengellään.
Siitä on todella monta vuotta, kun olen käynyt viimeksi Nampallyn Deccan-asemalla, ja koska olen ollut aina liikkeellä paikallisjunalla, en ole koskaan tutkinut itse asemaa. Nyt asemalla tehtiin näköjään jotain remonttia, kun koko aseman edusta oli kaivettu auki.
![]() |
Asemarakennus on tuo taustalla näkyvä neliminareettinen rakennus. |
Deccan ei ole Hyderabadin tärkein eikä suurin rautatieasema, vaan suurin rautatieasema on Secunderabadissa. Joitakin junia lähtee kuitenkin Deccaniltakin.
Asemalle päästyäni seuraani lyöttäytyi ukko, joka hoki minulle "which country?", "which country?". En viitsinyt vastata ukolle mitään, vaan kävelin kuin en näkisi koko tyyppiä. Viimein ukko älysi lähteä pois.
Asemahallissa oli kauniita maalauksia joka seinällä.
Asemalla näkyi olevan Godavari Express -juna, joka lähtikin aika pian kohti Vishakhapatnamia. Koska olin tullut asemalle ex tempore, minulla ei ollut mitään tietoa junista, mihin ne olivat menossa tai moneltako ne olivat lähdössä. Huomasin vasta kuvia katsellessani, että junien lähtöajat olivat selvästi näkyvillä asemahallin taulussa. 🙈
![]() |
Godavari Express. |
Luin jälkeenpäin, että Godavari Express lähtee Hyderabadista kello 17.15 ja saapuu Vishakhapatnamiin seuraavana aamuna kello 5.50. Matkaan kuluu siis 12 tuntia ja 35 minuuttia, ja matkan pituus on 711 kilometriä. Matka on aika lyhyt, kun vertaa Intian pisimpään junareittiin nimeltään Vivek Express, joka kulkee Assamin Dibrugarhista Intian eteläisimpään kärkeen Kanyakumariin. Kilometrejä matkalla kertyy 4189, ja matka kestää kokonaisuudessaan 74 tuntia ja 35 minuuttia.
![]() |
Ylempien matkustusluokkien odotustila. |
![]() |
Odotustila sisältä. |
![]() |
Virtsan väri -infoa odotushallin seinässä. |
![]() |
Ilmastoidun odotushallin tarjontaa. Kielenpuhdistajalla on varmasti kova kysyntä. 😆 |
Asemalle tuli juuri Hyderabadin paikallisliikenteen juna, ja sitä piti käydä tutkimassa tarkemmin. Minullahan oli aiemmin tapana matkustaa paikallisjunilla useinkin, mutta ukkeli ja appivanhemmat eivät tykänneet, että luuhasin milloin missäkin ja
kävelin lähimmälle juna-asemalle useita kilometrejä porottavassa
auringonpaisteessa. Asia ratkaistiin lopulta sillä tavalla, että minulle hankittiin auto. 🙈
![]() |
Paikallisjunan naisten osasto. |
![]() |
Naisten osastolla näkyy istuvan yksi ukkokin. |
Täytyy kyllä sanoa, että metron jälkeen paikallisjuna näytti aika epähoukuttelevalta. Ihan kuin junassa ei olisi tehty minkäänlaisia uudistuksia, vaan kaikki on saanut rapistua hiljalleen.
Kun seisoin naisten vaunussa, kuulin takaani yhtäkkiä tutun äänen: "which country?". Käännyin ympäri, ja se sama ukko, joka oli lähestynyt minua aiemmin asemalla, oli nyt täällä naisten vaunussa! Johan on sinnikäs tyyppi! Kiivastuin ja tokaisin, että mikä sinun ongelmasi oikein on. Miksi seuraat minua?! Äänensävyni oli sellainen, että ukko lähti, eikä häntä enää tämän jälkeen näkynyt. 😆
![]() |
Ykkösluokkaa en ole paikallisjunassa ennen nähnytkään. Tämähän oli mentävä katsomaan. |
![]() |
Nyt on laatu kohdallaan. |
![]() |
Miehet tekivät raiteilla vissiin jotain huoltotöitä. Taustalla näkyy Hyderabadin luultavasti kuuluisin temppeli Birla Mandir, joka on rakennettu valkoisesta marmorista. |
Ykkösraiteella oli parhaat päivänsä nähneen näköinen juna, joka osoittautui Hundry Express -junaksi, joka kulkee Hyderabadista Kurnooliin.
Täälläkin oli ovet auki, joten ei muuta kuin pällistelemään! Oman mielenkiintoisen lisänsä junien pällistelyyn toi se, että en tiennyt junien aikatauluista. Mahtaisivatko junat lähteä liikkeelle ja mihin aikaan? En kuitenkaan ollut asiasta kovin huolestunut, sillä liikkuvasta junastakin pystyy kyllä hyppäämään pois.
![]() |
Matkatavaravaunu. |
![]() |
Liikuntarajoitteisten vaunu. |
Hieman ihmettelin liikuntarajoitteisten vaunua, kun sisäänpääsy näytti kaksine askelmineen aika haasteelliselta.
![]() |
Liikuntarajoitteisten vaunu sisältä. |
![]() |
Chair car eli istumapaikkavaunu. |
![]() |
Jaahas, täällä siivotaankin. |
Tämän junan tutkiskelu jäikin sitten tähän, sillä juna lähti asemalta. Onneksi olin tullut juuri junasta ulos. 😆
![]() |
Uutta teknologiaa. |
![]() |
Punapaitaiset kaverit ovat laukunkantajia. |
Sitten olikin aika mennä ylikulkusiltaa raiteelle kuusi, sillä siellä näytti olevan juna, Charminar Express.
Googlettelin myöhemmin, että Charminar Express kulkee Hyderabadista Chennain Tambaram-asemalle, ja matkustusaika on kokonaisuudessaan 13 tuntia 45 minuuttia. Pysähdyspaikkoja matkalla on 17 kappaletta, lyhimpien pysähdysaikojen ollessa minuutin ja pisimmän kymmenen minuuttia (Vijayawadassa).
Ensimmäinen tutkimuskohde oli kuvassa näkyvä Sleeper Class -vaunu, joita on junassa kahdeksan kappaletta. Intialaiset junat ovat yleensäkin valtavan pitkiä, ja Charminar Expressissäkin on 22 vaunua. Sleeper class on Intian rautateiden yleisin matkustusluokka, ja vaunuissa on makuupaikkoja joko kaksi tai kolme päällekkäin. Ilmastointia ei ole.
Tässä vaunussa ei ollut valoja lainkaan, mikä teki vaunun tutkimisesta suhteellisen jännittävän kokemuksen.
Seuraavaksi oli tutkimusvuorossa AC three tier -luokka.
AC three tier -luokka on ilmastoitu (ja hyvin ilmastoitu olikin!), ja tyyny ja peitto kuuluvat lipun hintaan.
Oikealla puolella käytävää on seinän vierellä kaksi petiä päällekkäin, ja vasemmalla puolella on neljän pedin makuutila, ja pedit ovat junanvaunuun nähden poikittain. Käytävän suuntaisesti olevien alapetien etu on se, että ne saa myös istuma-asentoon.
![]() |
Nyt se on istumapaikka. |
![]() |
Nyt se on makuupaikka. |
![]() |
En välttämättä haluaisi tällaista tyynyä pääni alle. Mitähän kaikkea näissä on? 🙈 |
Otin vaunusta videonkin, josta tulee petien sijoittelu vähän paremmin selville. Vaunussa kulkee myös teekauppias, joka huutelee "chai, chai" eli teetä, teetä.
Seuraavaksi oli vuorossa AC two tier, joka on muuten hyvin samanlainen AC three tierin kanssa, mutta makuuosastot on eroteltu verhoilla, joten yksityisyyttä on enemmän. Olen itse matkustanut tämmöisessä vaunussa, ja minulle nuo verhot aiheuttivat hieman klaustrofobisen fiiliksen.
![]() |
Tuo mies jakoi juuri peittoja ja tyynyjä makuupaikoille. |
![]() |
Toinen AC two tier -vaunu, joka oli väritykseltään hieman erilainen. |
![]() |
Toinen WC on näköjään varattu. |
Noiden WC-valojen yläpuolella oli valvontakamera, ja varmaankin minunkin haahuiluni junassa tallentui jonnekin. 🙈
![]() |
Pesuallas vaunun päässä. |
Kuvassa näkyvä Second class on ilmastoimaton, ja siellä on pelkkiä istumapaikkoja. En viitsinyt mennä vaunuun, kun siellä oli niin paljon ihmisiä. Ykkösluokkaankaan en viitsinyt tunkeutua, kun ovella seisoi niin tärkeän näköisiä herroja. 🙈
Tässä vielä videonpätkä asemalaiturilta junan etupäästä.
Junaan alkoi saapua pikkuhiljaa ihmisiä, ja arvelin, että juna saattaisi lähteä kohtapuoliin. Netistä selvisikin myöhemmin, että juna lähtee Hyderabadista kello 18.30 ja saapuu Chennaihin seuraavana aamuna kello 8.15. Tässä vielä junan reitti (Wikipediasta):
![]() |
Näppärä tapa vaihtaa laiturilta toiselle. |
Palatessani ylikulkusiltaa pitkin takaisin kohti asemarakennusta minut piiritti lauma muslimityttöjä, jotka kysyivät (arvatkaapa huviksenne mitä 😆), että "which country?". Tytöt jäivät maistelemaan sanaa Finland ja pyysivät, voisivatko he ottaa kanssani selfien. Sanoin, että sopiihan se – jos minäkin saisin ottaa selfien heidän kanssaan.
Poistin itseni kuvasta, koska halusin, että huomio kiinnittyy noihin ihaniin nauraviin silmiin eikä minun lärviini. 🙈
Koska rakastan junia, tämä rautatieasemakäynti oli minusta ihan täydellinen. Asemalta jatkoin vielä Numaishiin, ja päädyin sielläkin hieman yllättävään paikkaan. 😅 Mutta siitä lisää toisella kertaa!
Ihana ja mielenkiintoinen postaus. Junamatkustamisessa on jotain sellaista, mitä lentämällä ei tavoita koskaan. Näkee maisemien vaihtuvan ikkunan takana, erikoisia tyyppejä ja se kutkuttava tunne, että on matkalla kun siihen tosiaan menee aikaa moninkertaisesti enemmän kuin lentäen.
VastaaPoistaJonkin itämaisen filosofian sekä teosofisen ajattelun mukaan ihmisen sielu ei pysy kyydissä mukana jos matkustaa nopeasti paikasta toiseen. Eli hidas siirtyminen on tavoiteltavampaa, jos tahtoo astraaliruumiin pysyvän fyysisen kehon matkassa. Nuorena ravasin interrailreissuilla, mutta voisin hyvin kuvitella tekeväni samanlaisia reissuja nyt vanhemmalla iälläkin. Toinen matkustusväline olisi laiva. No ehkä sen verran mukavuudenhaluiseksi olen tullut, että vessaan pitää päästä heti eikä viidestoista päivä.
Onko siellä kaikissa junissa eri osastot naisille? Ajattelin vain että olisi inhottavaa huomata, että makuuvaunussa olisikin vieressä joku töllöttävä miehenpuoli...Nauratti tuo "which country-tyyppi".
Kiitos vielä että kirjoitat näitä pohjattoman mielenkiintoisia juttuja! t.Selja
Ihana kuulla, että tykkäsit! Minä rakastan jostain syystä junia (laivojakin!), ja siitä syystä rautatieasemat ovat minusta ihan älyttömän mielenkiintoisia paikkoja. Niissä voi aistia matkustamisen tunnelman, joka on minusta ihan erilainen kuin lentokentällä. Lentäminen on enemmän sellaista paikasta A paikkaan B siirtymistä, mutta junamatkailussa itse matkanteko nousee keskeiseen osaan. Sama pätee laivamatkustamiseenkin.
PoistaMatkustaisin mieluusti enemmän junalla ja laivallakin, mutta tuo ukkeli on sellainen nopean matkanteon ystävä. Tosin vessajutut ovat minullekin tärkeitä, ja olisi hankalaa, jos joutuisi aamulla jonottamaan tuskissaan pöntölle – tai kapuamaan yöllä jostain yläpunkasta vessaan. Lisäksi intialaisten junien vessat eivät ole mitään siisteyden perikuvia, ja kusi haisee, mutta sitä on vain siedettävä, jos haluaa matkustaa junalla.
Jännä ajatus tuo, että sielu ei pysy kyydissä mukana, jos matkustaa nopeasti paikasta toiseen. Olen itse kokenutkin jotain vastaavaa, ja joskus on tullut tunne, että olisin tarvinnut siirtymään enemmän aikaa ja että en ole vielä ollut ihan “valmis” pääsemään perille.
Näissä pitkänmatkan junissa ei ole erillistä osastoa naisille, mikä on minusta aika erikoista, kun ajattelee, että junissa kuitenkin nukutaan. Nukkuessa on erityisen haavoittuvassa tilassa ja altis kaikenlaisille lähentelyille ja varkauksille. Eli on hyvin mahdollista (jopa todennäköistä), että siihen viereen osuu joku töllöttävä miehenpuoli.
Kiitos sinulle kommentistasi ja kivaa päivää! 🤗
En voi kuin hämmästellä sinun rohkeuttasi kulkea missä sattuu (täältä katsottuna ;D ) . Eikä kukaan edes ihmetellyt, mitä kuljet kuvailemassa. Aika hassuja juttuja siellä on kaikkialla. Minkähänlainen tämä meidän kotimaamme on intialaisen silmin. Varmasti harmistuvat, kun ei näe edes virtsavalistusta seinällä. Onneksi täälläkään ei kai saa niitä menehtyneitä kuljetella yleisissä kulkuneuvoissa, harvemmin kai henkilöautoissakaan, ellei kyseessä satu olemaan ambulanssi tai hautaustoimiston auto. Eikä kyllä ambulanssikaan taida kuolleita kuljetella.
VastaaPoistaItsekin vähän ihmettelin sitä, että kukaan ei tullut kyselemään minulta, että mikä on homman nimi. Mutta ajattelivat kai, että antaa turistin kuvata Intian ihmeitä. 🤪
PoistaMeidän kotimaamme saattaisi olla aika yllätyksetön intialaisen silmin katsottuna. En ole koskaan kysellyt appivanhemmilta tai muiltakaan, millaisen vaikutelman he Suomesta ovat saaneet, koska en ole varma, haluanko kuulla vastausta. 🙈
Menehtyneiden kuljettelusta tuli mieleen kaikenlaista, mutta se menee niin mustan huumorin osastolle, että taidanpa jättää kirjoittamatta, ettei kukaan pahastu. 🤭
Juna-asemat ocat aina mielenkiintoisia😁Huh mikä kiellettty-lista,aika erikoinen. Intian koota ajatellen varmaankin tärkeää että pääsee helposti eri paikkoihin.Hieman rähjäisen näköiset vaunut osittain,mutta nuo makuuvaunut vaikuttivat enemmän mukavilta.Onko joka junassa naisten vaunuja?Onko ne tehty muslimiväestöä varten?
VastaaPoistaIhanat iloiset koululaiset sekä ylhäällä että alhaalla😁
Täällä pääsee myös hyvin junalla,mutta harvemmin tulee käytettyä Jerusalemiin vievästä reitistä tykkään täällä Kivaa viikonloppua Satu💐
Niin ovat! Asemilla on kiva katsella sekä junia että ihmisiä. 🤭
PoistaJuna on Intiassa tosi suosittu ja pidetty matkustustapa, ja edullinenkin lentämiseen verrattuna. Intialaiset ovat oikeaa junamatkailukansaa. 😊 Mitä parempi matkustusluokka, sitä siistimpää ja mukavampaa, vaikka kyllä tuossa AC kakkosessakin näkyi torakoita seinällä. 🙈 Minun junamatkallanihan oli rottakin kyydissä, kun se tuli meidän osastoon ilmeisesti meidän alapedin alla olevan hedelmäsäkin houkuttelemana. 🤣
Intiaan on tullut länsimaisittain ajatellen nykyaikaisempia juniakin, mutta en nyt jaksa etsiä tähän hätään mitään linkkiä mistään. 😅 Näissä pitkänmatkan junissa ei ole erikseen naisten osastoja, vaan kaikki matkustavat sekaisin. Itse en kyllä lähtisi junamatkalle ilman miesseuralaista. Naisten osastot on tehty ihan yleisesti kaikille naisille, ei mitenkään muslimiväestöä ajatellen.
Kivaa viikonloppua sinullekin, Jael! ❤️
Tosi,tosi kiva postaus junista !
VastaaPoistaKoululapset niin iloisia 😁
Makuuosastot ei nuorena ois haitannu mutta nyt en kestäis , pelkästään ihmisten hajut ( hiki, pierut ym) 🤭🤭
Paikallisjunan naistenosasto, kiinnitin huomiota että junanvaunu on leveä, erikoinen 🚃
🧡💚🩵
Ihana kuulla, että pidit postauksesta! ❤️ Intialaisia ei haittaa, jos he tulevat valokuvatuiksi – toisin kuin jotain mörmöä suomalaista. 😆
PoistaHih, sama juttu, että hajut ärsyttäisivät. Ja äänet, kuten jonkun vieressänukkujan äänekäs kuorsaus! Minä en pystyisi matkustamaan intialaisella junalla (ainakaan näissä matkustusluokissa) jo senkään takia, että pelkäisin lutikoita, torakoita ja kaikkea mahdollista vastaavaa. 🙈
Luulen, että paikallisjunan naisten osasto on tehty tuollaiseksi sitä silmällä pitäen, että suurin osa matkustajista seisoo. Seisomaan mahtuu enemmän ihmisiä kuin istumaan...
😘
Olipa mielenkiintoista, kiitos! Ihana kuva koululaisista - et tainnut ihan onnistua salakuvaamisessa.. 😁
VastaaPoistaSitä minäkin mietin, kuinka rohkea olet! Oliko nuo kaikki junat, joissa kävit sisällä, pysähdyksissä? Itse tuskin olisin uskaltanut niihin sisälle. Katselin niitä yläpetejä ja niihin vieviä "tikkaita". En (enää) pääsisi niitä pitkin ylös, saati alas. Entäs se rataa ylittävä kaksikko!? Miten he mahtoivat päästä sieltä kiskoilta ylös? Reuna näytti niin korkealta.
Tulipa mieleen, että jos olisi ikänsä matkustanut tuollaisissa 'makuuvaunuissa', niin miltähän tuntuisi tulla suomalaiseen vaunuun?
Kivaa viikonloppua, Satu!
En tosiaan onnistunut salakuvaamisessa. 🙈 Intialaiset huomaavat aina kaiken. 😜
PoistaKaikki junat olivat tosiaan pysähdyksissä, mutta kuinka kauan, sitähän minä en tiennyt. Tuo Hundry Express lähti vain hetkinen sen jälkeen, kun olin tullut junasta ulos. 🤭 Intia on vähän sellainen paikka, että uteliaisuuteni nousee täällä aina ihan uusiin ulottuvuuksiin, ja se ajaa tunkemaan nokkani joka paikkaan. 😅
Yläpedille olisi kyllä todella hankala kiivetä, varsinkin yöllä unenpöpperössä vessareissun jälkeen. 🙈 Minua ahdistaisi muutenkin, jos pitäisi olla jumittuneena 12 tuntia tai enemmänkin tuollaiselle yläpedille. Junissa ei taida olla nettiyhteyttäkään. 🤭
Harmi kun en jäänyt tarkkailemaan rataa ylittävän kaksikon nousua asemalaiturille. Mutta intialaiset ovat sen verran tottuneita tuommoiseen, että laiturille nouseminen kävi heiltä luultavasti hyvin ketterästi.
Suomalaiset junamatkat olisivat intialaiselle varmasti erikoinen kokemus, kun joutuisi istumaan koko matkan. Meidän junamatkathan ovat loppujen lopuksi tosi lyhyitä, ellei sitten mene yöjunalla Lappiin. VR:n hytit ovat kyllä melkoista luksusta. 😍
Kivaa viikonloppua sinullekin!
Täällä yksi ihmettelijä lisää; kumma, ettei kyselty mitä puuhaat ja mä toisaalta en ois uskaltanu mennä sisään, jos juna oiskin yhtäkkiä lähtenyt (!?!) jonnekin.
VastaaPoistaMä vaan jäin miettimään, että mitähän "which country"-mies ois sanonu, kun oisit englanniksi intialaisella korostuksella vastannut: "We are in India!"
Kyllähän tuo kieltämättä kysymyksiä herättää, että miten junissa voi vain tuolla lailla kuljeksia. Oliko tuossa jotain turistilisää, ja puuhiani katsottiin sen takia läpi sormien, vai voiko kuka tahansa kuljeksia junissa tuolla lailla. 🤔
PoistaJunat lähtevät asemalta niin hiljaa, että kyllä niiden kyydistä pystyy hyppäämään ehjin nahoin pois, jos vain hankkiutuu ovelle tarpeeksi nopeasti. 😅 Tuossa paikallisjunassahan on ovet aina auki, junan ollessa liikkeelläkin, eikä muidenkaan junien ovet ole lukossa, kuten meillä Suomessa. Parasta hupia ainoalla pitkällä junamatkallani Intiassa olikin roikkua junan avoimella ovella junan ollessa kovassa vauhdissa. 🤭
Haha, tuo "We are in India" -juttu oli hyvä. Kokeilen tuota ensi kerralla! 🤗
Kiva postaus! Aika karuja olivat paikalliset junat. Nyt jäi kyllä mietityttämään, että miltä se ykkösluokka olisi näyttänyt.
VastaaPoistaSama. 🙈
Poista