Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 16. elokuuta 2023

Mustia pilviä

Tunnelmani ovat taas vaihteeksi vähän ankeat. Olen varmaankin viettänyt liikaa aikaa yksin, ja on ollut liian paljon aikaa ajatella, kun ajatukset ovat alkaneet kiertää kehää ja ahdistaa. Sama ralli pyörii päässäni kuin huvipuiston karuselli (ja pian joku varmasti oksentaa): miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut; olisiko pitänyt toimia toisin; kaduttaako vai eikö kaduta ja niin edelleen. Kaikkea sellaista, minkä päässä vatvominen on erinomaisen hedelmällistä ja kannattavaa. 

Maahan pudonnutta omenaa on vähän vaikea saada enää takaisin puuhun.

Vaikka tajuan varsin hyvin, että menneisyyttä ei voi muuttaa ja että kaikki on tapahtunut (ehkä) niin kuin sen on tarkoitettu tapahtuvan ja niin kuin on ollut parasta, sydän on kuitenkin toista mieltä. Haluan painaa undo-nappulaa, mutta kappas vain, kun sellaista nappulaa ei elämässä olekaan. Ei voi perua eikä voi ottaa uusiksi, vaan omien tekojensa kanssa on vain elettävä. Ei auta meditoiminen, ei ajatusten ja tunteiden kohtaaminen eikä varsinkaan niiden pakeneminen, joten tässä sitä ollaan, kirjoittamassa kryptisiä valituksia internetiin. Tällä lailla ne ongelmat varmasti ratkeavat.

Jotta lupaavasti vauhtiin päässyt postaus ja riemukas tunnelma eivät pääsisi lässähtämään, jatketaan sopivalla teemalla eli hautausmaalla. Kävin joskus kesän alussa Hyvinkään Rautatiemuseossa, ja samalla tuli katseltua muitakin Hyvinkään tunnetuimpia nähtävyyksiä, joihin kuuluu esimerkiksi lemmikkieläinten hautausmaa. 😆

Hautausmaa löytyi pellon laidasta, kauniilta niittymäiseltä alueelta. 

Alueen keskellä oli ikivanhalta näyttävä pöytäryhmä. Lähempi tarkastelu paljasti, että selkänojiin oli laitettu muistolaattoja ilmeisesti eläimille, joilla ei ole alueella omaa hautaa.

Lemmikkien hautausmaalla, jos missä, näkee pyyteettömän rakkauden aidoimmillaan. Mietin jo kymmenen vuotta sitten Helsingin eläinten hautausmaalla käydessäni (postaus siitä täällä), onko ihmisen rakkaus eläintä kohtaan jollakin lailla puhtaampaa ja pyyteettömämpää kuin rakkaus ihmistä kohtaan. Samaa mietin edelleen, ja olen sitä mieltä, että on.

Eläinten hautausmaalla on vaikea olla liikuttumatta, ainakaan minun. Minähän en voisi hankkia lemmikkiä siitä(kään) syystä, että en tiedä, miten selviäisin siitä, kun lemmikki tulisi vanhaksi ja kuolisi. Vaikka tapahtuuhan sama ihmisillekin, ja siitäkin on vain pakko selvitä jotenkin. Eläimillä prosessi on vain nopeampi, ja on vaikeampi tuudittautua harhakuvitelmaan, että elämä on ikuista.


Hitto soikoon. Tämä hautausmaa-aihe ei tainnutkaan olla nyt hyvä ajatus. Mutta jatketaan loppuun, kun kerran aloitin.

Sanni-kanilla oli ikää kunnioitettavat 20 vuotta.

Iivari katselee nyt koirien taivaasta.

Eipä mulla muuta. Valoa ja iloa päivääsi!

😘

26 kommenttia:

  1. Satu! Tässä olis pitänyt olla alussa Nessu-varoitus! Tässä yhdistyi se mitä olen vatvonut ja undo-nappulaa etsinyt. Kuinka lemmikin omistaja joutuu usein viimeisenä välittämisen tekonaan laskemaan rakkaan perheenjäsenen ajasta ikuisuuteen. Ja sitten miettimään, että teinkö oikein, oliko aika, oliko sittenkin vielä jotain tehtävissä... Ja lopulta on uskottava siihen johonkin suurempaan, jonka käsissä tämäkin kohtalon käänne oli ja jatkettava matkaa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Menninkäinen! ❤️ Pystyn ehkä jollakin lailla kuvittelemaan, miten kauhea se viimeinen päätös on ja miten paljon vastuuta ja tunteita siihen liittyy. On se hirveä paikka tehdä päätös, että on tullut aika päättää toisen matka tällä maapallolla. En ollut edes ajatellut asiaa tältä kannalta, vaan ajattelin vain luonnollista kuolemaa, että sitä rakasta lemmikkiä ei enää yhtenä päivänä olekaan.

      Mutta jostain kai täytyy löytää voima ja usko siihen, että kaikki menee sillä lailla kuin on tarkoitettu ja että joskus suurin rakkauden teko on antaa toisen mennä. ❤️

      Poista
  2. Toivottavasti alakuloinen olo hälvenee vähitellen 🙏,Mutta ihanan vihreät kuvat upeita,ja tuo eläinten hautausmaa on kyllä liikuttavan näköinen.En ole siellä koskaan ollut,joten oli mukavaa nähdä kuvia siitä täällä.Olispa täällä lähellä ollut tuollainen kun Bambi koirani kuoli,on kyllä jonkinlainen eläinten hautausmaa,mutta hyvin kaukana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Hyvinkään hautausmaa oli tosiaan kaunis ja jotenkin seesteinen paikka verrattuna siihen Helsingin eläinten hautausmaahan, joka oli muistaakseni kovin synkkä. Tosin käynnistä on aikaa se kymmenen vuotta, joten voi olla, että muisti tekee tepposet.

      Voi Bambia. Lämpöisiä ajatuksia hänelle sinne koirien taivaaseen. ❤️

      Poista
  3. Itkettää..kuukausi sitten jouduttiin tekemään eutanasia minun karvakorvaiselle vaaville. 9 vuotta,kuusi kuukautta ja kaksi päivää kaikista puhtainta ja pyyteettömintä rakkautta. Nyt kukaan ei enää nuku minun kainalossa eikä herätä minua aamuisin tassulla kasvoihin taputellen. Sydämessä on ison kissan kokoinen reikä. Mutta oloa helpottaa kun tiedän että tein viimeisen palveluksen kaikista uskollisimmalle ja vilpittömmälle kaverille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin osanottoni, Katariina. ❤️ Yhdeksän vuotta yhteiseloa on pitkä aika, ja elämä tuntuu varmasti kovin tyhjältä, kun ei rakasta kissaa enää olekaan. Raskaan päätöksen olet joutunut tekemään. Toivottavasti aika tuo helpotuksen suruusi, vaikka nyt ei varmasti siltä tunnukaan. Muistot säilyvät ikuisesti. ❤️

      Poista
  4. Alavireisissä tunnelmissa ollaan täälläkin ja olo on paitsi yksinäinen, tällä hetkellä myös täysin hyödytön :(.

    Että en nyt tietenkään sano, että onpa kiva kuulla, että muillakin on vastaavaa ilmassa, mutta koin tuon alkutekstisi varsin vertaistuelliseksi, joten kiitos Satu siitä.

    Kirjoittaminen on ollut itselläkin tässä mielessä, mutta on tökännyt taas kerran siihen, että kuvia on kyllä puhelimessa, mutta en jaksaisi alkaa niitä puljata koneelle. Ja ilman kuvia en taas pysty kirjoittamaan.

    Toivon, että meille molemmille ja kaikille muillekin tarvitseville tupsahtaa jostain jotain mielekästä ajateltavaa tai tekemistä, joka vie synkät ajatukset pois. Hautausmaalle en kuitenkaan lupaa lähteä :).

    Parempia aikoja meille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisit lähempänä, niin antaisin sinulle ison halauksen. 🤗 Ja Nalle antaisi myös! Harmillista kuulla, että sinullakin on siellä tuommoiset fiilikset. Mutta se on ihana juttu, jos sait tästä jonkinlaista vertaistukea. Nyt ei ainakaan tarvitse katua tämän kirjoittamista, kun tästä oli hyötyä jollekin. ❤️

      Voisihan siihen postaukseen laittaa vaikka vain muutaman kuvan, jos postaus ilman kuvia tuntuu tyhjältä? Suuri määrä kuvia tuottaa ainakin itselleni haasteita, kun ne pitää siirtää koneelle, valikoida sopivat jne. (ymmärrät varmaan pointin 😅), ja jo se työn määrä voi etukäteen ajateltuna nostaa postauskynnyksen tosi korkealle. Ehkä olisi helpompi palata kirjoittelemaan vaikka vain muutaman kuvan avulla? Toki jos on kovin apea mieli, kirjoittaminen ei ole välttämättä asialistalla muutenkaan ensimmäisenä. Vaikka ainahan voisit kirjoittaa siitä apeudestakin, sillä ainakin itselläni kirjoittaminen auttaa usein ainakin pikkuisen.

      Muistankin, että sinä et ole hautausmaiden ystävä, joten en ehkä suosittelisikaan sitä vaihtoehtoa sinulle. 😅 Minä kävin tapaamassa tänään ystävääni, ja se vei ajatukset ihanasti hetkeksi aikaa muualle. Huomisestahan en tietysti taas tiedä, mikä fiilis huomenna on. Voi olla, että mieli on taas musta. Mutta toivottavasti sinäkin löydät jotakin, mikä piristää mieltäsi. ❤️

      Pus ja halaus sinulle Annukka! 😘

      Poista
  5. Ulrika50v.blogspot.com17.8.2023 klo 10.49

    Toivottavasti olosi paranee !
    Olen joskus ajatellu ett voisin auttaa lapsia jotka tarvitsisivat nopean avun , väliaikaisen turvakodin muutamaksi päiväksi/viikoksi mutta pienen pohdiskelun jälkeen ei se onnistu kun oma työ vie kaiken ajan. Tässä olis pieni vihje sinulle , jos olisit kiinnostunu ? Ehkä ett missään tapauksessa ole kiinnostunu tai sitten olet 🥰😍 Mä olen muutenki sellanen "kerho" ihminen, auta armias kun olen eläkkeellä niin juoksen kaikissa eläkekerhoissa .En ole kova puhumaan mutta saa olla hiljaa , pääasia ett nään ihmisiä😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana ajatus tuo väliaikaisen turvakodin tarjoaminen! Sinulla on sydän paikallaan. ❤️ Voisin itsekin ajatella jotain tuollaista, koska suurinta iloa elämässä tuottaa minulle se, jos saan auttaa muita, mutta tässä tulee esteeksi taas se, että en koe olevani riittävän hyvä. Minä kun olen vakaasti sitä mieltä, että tuollaista apua välittävät ihmiset näkisivät jo kilometrin päähän, että minusta ei olisi huolehtimaan kenestäkään. 🙄 Oikeasti saattaisin pärjätä ihan hyvin, mutta en arvosta itseäni kovin korkealle näissä asioissa, kun minua vaivaa jonkinlainen huonommuuden ja riittämättömyyden tunne.

      Mutta vapaaehtoistyötä olen harkinnut jo pidemmän aikaa, mutta sekin on vielä ajatuksen asteella. Tuntuu vaikealta keksiä, että mitä, missä ja miten, ja ottaa se ensimmäinen askel.

      Mulla on ihan sama juttu, että vaikka viihdyn hyvin yksin, niin pakka alkaa levitä, jos en näe ihmisiä vähään aikaan. Kerhoihmisiä en kyllä ole, en sitten yhtään, vaikka toivoisinkin olevani. 🤭

      Poista
  6. Lukiessani kirjoitustasi alkoi mieleni askartelemaan kysymyksen parissa "Mikä olisi pitkäikäinen lemmikki Sadulle?" Ensimmäisenä mieleeni nousi sinivalas joiden elinikä on keskimäärin 80-120 vuotta. Pitkäikäisyys kriteeri täyttyisi siis helposti. Mietitäänpä kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, sillä sinivalaan ylläpito saattaisi osoittautua melko vaikeaksi jossei jopa mahdottomaksi.
    Seuraava ehdokas on norsu, elinikä 60-70 vuotta. Tämä onkin jo helpompi tapaus, näitä lienee Intiassa aika paljonkin jossei ihan lemmikeinä niin kuitenkin ylläpidettynä. Ylläpito Suomessa voi kuitenkin osoittautua melko haastavaksi, vaikkakin hyötyäkin varmasti olisi. Norsun kun parkkeeraisi kauppakeskuksen parkkihalliin ostosreissun ajaksi, olisi ostosreissun jälkeen helppo suunnistaa omalleen...
    Kolmantena vaihtoehtona esiin nousee kilpikonna, keski-ikä 50 -80 vuotta. Tämä alkaa kuullostaa vaihtoehdolta. Ylläpito edellisiin verrattuna helppoa. Tosin lenkkiseuraa tästä ei saa, sillä vauhti ei päätä huimaisi. Sanoisinko suorastaan että meno olisi melko matelevaa. Tosin hyviäkin puolia olisi, sillä maisemasta ehti aivan varmasti huomata kaikki yksityiskohdat.
    No hymyittikö edes?
    Ps. Mistä aina löydätkin / keksitkin Blogiotsikon alla näkyvät "mietelauseesi"? Useimmiten sen lisäksi että ovat hausko herättävät myös ajatuksia. Niistähän voisi tehdä jonkin ihan oman koonpostauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihanaa pohdintaa, Megi! Kiitos sinulle vaivannäöstäsi, että jaksoit ja viitsit kirjoittaa kaiken tämän. ❤️ Kyllä todellakin hymyilytti!

      Kaikki olisivat vähintäänkin mielenkiintoisia vaihtoehtoja lemmikeiksi. 😂 Sinivalas tosin vaatisi vähän isomman akvaarion, ja norsu herättäisi varmasti huomiota tuossa Prisman parkkipaikalla. Norsussa olisi se hyvä puoli, että se toimisi samalla sekä lemmikkinä että kulkuvälineenä. Sitä ei tarvitsisi edes tankata eikä ladata. 🤭

      Kilpikonna olisi tosiaan varteenotettavin vaihtoehto näistä, mutta rajoittavaksi tekijäksi nousee yllättäen se, että mun mielestä kotieläimellä pitää olla karvoja. 🤭 Kalat, liskot ja kilpikonnat eivät siis kelpaa, elleivät ne satu olemaan jotain karvaista lajiketta. Taidan siis yrittää pärjätä jatkossakin ilman lemmikkiä. 😅

      Löydän noita mietelauseita ihan netistä etsimällä. Ne perinteiset aforismit ärsyttävät minua jostain syystä suunnattomasti (kun ne ovat minusta usein tyhjää sanahelinää), ja nämä minun ns. aforismini ovat vastaisku niille. 😅

      Kaunista loppukesää, Megi, ja suuri kiitos hauskasta kommentistasi! ❤️

      Poista
    2. Koskettava on lemmikkien hautausmaa. Pojallani on 16v. Arttu koira, itselleni erittäin läheinen ja ikävä kyllä, luopuminen alkaa olla lähellä.
      Sitä pyytentönä iloa ja riemua ei voita mikään minkä saat, palatessasi, vaikka olet vain hetken pois.
      Mieli on muutenkin haikea. Pitkiä jaksoja kanssani täällä mökillä kesää viettänyt kuopukseni palasi kaupunkiin.
      Hyvää kesän loppua Sinulle Satu!
      Lea

      Poista
    3. Murheellista kuulla, että viimeiset yhteiset päivät Artun kanssa alkavat olla käsillä. Kuusitoista vuotta on pitkä aika, enkä osaa edes kuvitella, miten sydäntä raastavaa on jättää hyvästit rakkaalle kaverille noin pitkän yhteiselon jälkeen.

      Tunnistan tuon toisen ihmisen lähdön jättämän haikeuden kovin hyvin. Sillä, joka lähtee, on helpompaa, kun paikka vaihtuu ja tulee uutta ajateltavaa. Mutta sille joka jää, jää vain toisen jättämä aukko: vasta äskenhän hän oli tuossa.

      Lämpimiä ajatuksia sinulle, Lea, ja hyvää loppukesää myös! ❤️

      Poista
  7. Olipas koskettavaa. Todellakin ymmärrän yksinäisyyden! Olen kotona yksin, kävelen öisin yksin. Voimia sinulle, Satu! ♥ Ja alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Ihana tuo Megin kommentti! :D

      Poista
    2. Kiitos, Stansta! Yksinäisyydessä on puolessa, mutta liika on joskus liikaa. Pärjäilehän sinäkin. 🤗

      Minustakin Megin kommentti oli aivan ihana. Olen niin kiitollinen, että minulla on teidänlaisia aarteita lukijoina. ❤️

      Poista
  8. Minun neuvo on se että teet vaan sitä mikä huvittaa. Jos haluat seuraa niin hae sitä. Tarvitset varmasti seuraa säännöllisesti, ja se antaa uutta voimaa sinulle eteenpäin.
    "että en koe olevani riittävän hyvä". Tuo perustuu vain ennakkoluuloon siitä mitä luulet toisten tykkäävän tai ajattelevan sinusta. Ei perustu todellisuuteen. Olet huomannut että sinulla on paljon ystäviä blogissasi, jotka odottavat blogejasi. Me tykätään sinusta erittäin paljon, aivan sellaisena kuin olet.

    Minäkin olen alavireessä ja tytär kärsii ahdistusta, kun oli lähdettävä töihin lomien jälkeen. Itse olen introvertti ja haen hyvää vointia ja voimaa olemalla yksin ja tekemällä vain sitä mikä huvittaa, en tee mitään pakollista. Mies on samanlainen erakko, joten me tullaan hyvin toimeen olemalla omissa oloissamme hiljaa pitkät ajat.
    Halaus sinulle ja Enskalle pusu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen yksin viihtyvää sorttia, mutta minussa on myös toinen puoli, joka kaipaa ihmisiä ja joka viihtyy myös ihmispaljouden keskellä (esim. Intiassa) ja jopa nauttii jatkuvasta hälinästä. Pääkopalle liika yksinäisyys ei kyllä tee hyvää.

      Minä olen hieman eri mieltä tuosta, että riittämättömyyden tunteeni perustuisi ennakkoluuloon siitä mitä luulen muiden ajattelevan. Kyse ei ehkä ole niinkään siitä, millaisena näen itseni muiden silmissä, vaan millaisena näen itseni omissa silmissäni. Vaatimukset itseäni kohtaan on joskus ihan järjettömät, ja mikään muu kuin täydellinen ei kelpaa (vaikka toki tiedän, että täydellistä ei olekaan). Mutta kiitos uudesta näkökulmasta, koska kyllä tuossa sinunkin ajatuksessasi varmasti jotain perää on! 🤗

      Ja ihana kuulla, että täällä blogissa ei tartte esittää mitään, vaan kelpaan sellaisena kuin olen. Mulla onkin ollut alusta lähtien sellainen periaate, että en halua pitää yllä mitään täydellisen elämän kulisseja, koska kokisin sellaisen hirveän ahdistavana. Elämä on välillä paskaa, ja sekin pitää voida sanoa. 🤭

      Kuulostaa tosi hyvältä, että sinä ja miehesi olette löytäneet oman tapanne olla! Noinhan elämän pitäisi mennäkin, että elää itselleen eikä muille ja että tekee elämästä itsensä näköisen.

      Lämmin kiitos sinulle! ❤️ Välitän pusuterkut Enskalle.

      Leppoisaa viikonloppua sinulle ja miehellesi! Toivottavasti tyttäresi työhönpaluuahdistus helpottaa...

      Poista
  9. Jotenkin kirjoituksesi alku tuntuu nahoissani, pyörin kesällä useamman viikon syvemmissä vesissä, enkä saanut mistään kiinni, kun olo oli :(
    Itse en ehkä kaipaa undo-nappulaa, mutta omien ajatusten kuuntelusta ja niiden aiheuttamista tunteista kehossa halusin kesällä päästä irti. Tai oikeasti haluaisin aika useasti päästää omista ajatuksistani eroon. Vasta eilen juttelin asiasta miehelle ja se sanoi sen minkä olen kuullut monta kertaa vuosien aikana: Ajatuksia ei voi välttää, mutta voin todeta itseeni kohdistuvan negatiivisen ajatuksen tullessa jotenkin näin: Ajatukseni eivät ole totta. Olet vanha ajatus ja vanha uskomus. Et enää palvele minua.
    No tuossa ei ole sinullekaan varmasti mitään uutta, mutta ehkä jonkun toisen sanomana se osuu edes hetkeksi kohtaan, missä se helpottaa oloa.

    Tämä on ollut erikoinen kesä. Minäkin olen tänä kesänä tasapainoillut yksinään olemisen ja seurassa olemisen kanssa. Toivon sulle hyvää elokuun loppupuolta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita kirjoittelit! 😊

      Ihminen on siitä hullu kapistus, että vaikka ymmärtää tosiasiat, silti mieli tekee tepposet ja lähtee omille teilleen. Ei vaan osaa eikä halua päästää irti, vaikka hyvin tietää, mikä olisi itselle parasta. Mutta ehkäpä aika auttaa, jos ei mikään muu? Tuskin mä vatvon enää kahdeksankymmpisenä näitä samoja asioita päässäni – jos siis saan edes elää niin pitkään.

      Leppoisaa alkavaa syksyä sinulle! Toivottavasti löydät tasapainon – ja lukuisia ilon ja onnen jyviä arkisten hetkien joukosta. ❤️

      Poista
  10. Tiedän taasen, miksi "blogi-matkailu" vie mennessään mieltäni ja sydäntäni paikasta paikkaan - vanhan kotikaupungin hautausmaalta aikuisten kylpylään ja hetken päästä tuoksuu metsä ja jalkojen alla nirskuu pitkospuut!!
    Huomaan olleeni kauan pois - siksi luonasi viihtyikin nyt pitkään ja jotenkin nämä kaikki mietteet sekoittui samaksi sopaksi... mielen liikkeet on niin monimniset, vuoristorataa... sinne alhaalle välillä jää... painovoimakun on sellainen kuin on... vaan yläilmoissa keveyttä mielen... kun siivet kannattelee, niinm ihan eri perspektiivistä voikin tarkastella ITSEÄÄNKIN!! Minäkin niin-niin tuppaan miettimään tekosiani ja tekemättömyyksiäni välillä maanmatosen perspektiivistä... mutta kiemurtelua jotenkuten jatkaen... välillä suuntaan jos toiseenkin. U-käännöksiä harrastaen.... Siivillesi kantavuutta, norsun olisin oikeasti voinut tuoda sulle tuliaiseksi, mutta itselleni paras "lemmikki" on eläimestä napsastu valokuva... en halua kahlita itseeni ketään, enkä ketään itseeni - vapaana kuin taivaan lintu saan muuttaa mieltäni ja pohjamudissa matona madellen jo tiedostan, että syvemmälle kun ei pääse, niin yritämpä ylöspäin. Oi-voi näitä mietteitäni, tsempata oli tarkoitus, mutta kun sanat tulevat sekä suusta, että näemmä läppäristä ihan siihen tahtiin, ettei itsekään ymmärrä... eikä tarttekaan... mietteitään kannattaa heitellä ilmoille - napata välillä kiinni itsekin, tai sitten unohtaa ne kokonaan, jos myrskytuuli ne tarpeeksi kauaksi veisi....
    Tämä proosa oli mielenpurkausta pahimmillaan... vaiko parhaimmillaan....
    Kiitos - blogissasi on aina upeaa vierailla, se saa minun "ajattelemattomuuden" virtaamaan suuntaan jos toiseen ja elon kaikki suunnat on jotenkin mielenkiintoisen tutkittavia - itsestään oppii usein eniten ja hih.. minäkin olen miettinyt, että mitähän minä mietin 8-kymppisenä???
    Jos sinne saakka riittää aikamatkaa mietteitään ilmoille heitellä!!
    Heittäytyvää päivää juuri tänään 21.8. Sinulle toivotellen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän kin suositeltava heittäytyminen vapaaehtoistyöhön
      TÄMÄ voisi niin-niin olla sun juttu
      https://kapua.fi/hankkeet/kapua-2024-nepal/

      Poista
    2. Ihana rönsyilevä, Repolaismainen kommentti. 😍

      Tuo itsensä tarkkailu oli kyllä osuva pointti. Jännä miten sitä vielä tällä lailla kypsemmällä iälläkin yhä oppii itsestään uutta, kun joutuu uudenlaisiin tilanteisiin. Elämässä on hyvä olla sopivasti haasteita, kunhan ei vain tule kerralla liiaksi.

      Mulla on ihan sama juttu, että vaikka lemmikki olisi ihana, on kuitenkin parempi, että ne lemmikit on muilla ihmisillä kuin minulla. Pitää päästä lähtemään ex tempore, ilman että on ainainen huoli siitä, minne lemmikin laittaisi ja miten se siellä pärjäisi.

      Ihana kuulla, että tykkäät vierailla blogissani. ❤️ Hih, kahdeksankymppisen mietteitä voisi kysyä vaikka äidiltäni – hän kun täytti tänä vuonna juuri 80 v. Mieli on kuulemma ihan samanlainen (tai ainakin melkein samanlainen! 😅) kuin kaksikymppisenä, mutta kroppa ei toimi todellakaan samalla lailla kuin silloin.

      Kiitos, Repolainen, vierailustasi ja kommentistasi, ja mukavaa elokuista viikkoa! Elokuun illat ovat minusta niin tunnelmallisia, kun on pimeää mutta kuitenkin vielä lämmin. 😘

      Niin ja kiitos myös Kapua-vinkistä! Näytti mielenkiintoiselta, mutta mulla lukeminen tyssäsi heti hakuvaatimuksiin "vahvat tiimityöskentelytaidot" ja "valmius esiintyä julkisesti Kapuan puitteissa". 🤭

      Poista
  11. Pet sematary alkoi heti soida päässä… 😬
    Joo, olis kyllä aivan pirun hyvä ajatus, että elämässä olis undo-nappi! Vois painella sitä muutamankin kerran!! Ja escape-nappiakin kaipaisin, kun torstaina alkaa sytostaattihoidot.
    Mutta ihana joka tapaksessa lukea sun postauksia taas. Mulla oli muutaman viikon tauko, en oikeen jaksanu kauheesti lukea blogeja. Nyt on virtaa enemmän.
    Thilda
    https://thildan.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mä en tiedä tuota biisiä, niin ei voi yltyä mulla korvamadoksi!

      Escape-nappi olisi tosiaan hyvä myös, ja sellainen teleportaatio-mahdollisuus, että saisi poistettua itsensä vaivihkaa kiusallisista tai muuten vain veemäisistä tilanteista. 🤣

      Sinulla on kyllä ollut elämässä viime aikoina niin paljon haasteita, että tarvitset varmasti kaikki voimat arjesta selviytymiseen. Voimia ja uskoa tulevaan! Pus ja hali! 🤗

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3