Muista lähettää joulupakettisi ajoissa, jotta Postilla on tarpeeksi aikaa hävittää se.


lauantai 19. marraskuuta 2022

Turistina Helsingissä

Pitäisi kai aloittaa postaus pahoittelemalla pitkää poissaoloani blogistaniasta ja jatkaa sen jälkeen selittelemällä, minkä takia tämmöinen postaustauko on päässyt syntymään. Se on nyt kuitenkin sellainen juttu, että en meinaa selitellä yhtään mitään. Olin, sitten en ollutkaan, ja nyt taas olen (ehkä). Siinä se. 

Aluksi pitää muuten kiittää kaikkia edellisen haasteen mukaansa napanneita! Olin valtavan ilahtunut, kun niin moni innostui haasteesta! Blogistaniassa pyöri joskus ennen muinoin haasteita melkeinpä harmiksi asti, mutta viime aikoina haasteet ovat hävinneet lähes kokonaan. Mahtaisiko johtua siitä, että blogit ovat muuttuneet vuosien saatossa, eivätkä haasteet enää ehkä sovi blogien "profiiliin"? Täytyy vissiin siis jatkossakin keksiä haasteet itse, jos haluaa sellaisiin osallistua. 😆 

Olen kehitellyt itselleni pakkomielteen, että kotona pitää olla aina tuoreita kukkia. Kuka olisi tämmöistäkään ikinä uskonut! Onkohan tämä ikäsidonnainen ilmiö? (En mainitse termiä keski-ikäisyys, koska koko sana vituttaa.) Tämä kimppu maksoi vain euron, joten ei ollut iso sijoitus.

Kananmunareseptejä odotteleville lupaan, että niitä on kyllä tulossa. En ole unohtanut asiaa, vaikka pääni ei ole viime aikoina aina toiminutkaan toivotulla tavalla. Alkuviikosta sain esimerkiksi järjestettyä kauppareissulleni lisäjännitystä, kun kadotin lompakkoni. Rupesin kaivamaan Ison Omenan Prismassa lompakosta kauppalistaa, mutta eipä löytynyt listaa, kun ei löytynyt koko lompakkoakaan. Seurasi näyttävä etsintäkierros välillä auto–Clas Ohlson (jossa olin käynyt ennen Prismaa)–Prisma–Prisman infopiste–auto–Prisma–Ison Omenan infopiste. Mutta lompakkoa ei löytynyt.

Juuri kun olin luopumaisillani toivosta, puhelimeni soi, ja linjan toisessa päässä oli ystävällinen naishenkilö, joka kysyi, olinko käynyt äsken kyselemässä lompakkoa Prisman infopisteessä. No totta helvetissä olin! Infopisteeseen oli kuulemma ilmestynyt nyt yksi lompakko, ja voisin tulla hakemaan sen. Juoksin riemusta kiljuen Prisman infoon, jossa aarrearkun kokoinen lompakkoni jo odottelikin. Kuinka niin pieni ja siro lompakko voi edes hävitä? Lompakkoni oli löytynyt kuulemma ostoskärryjen päältä, mikä herätti runsaasti kysymyksiä, sillä en muistanut käyneeni lähelläkään ostoskärryjä. 

Lompakon kadottaminen on kuitenkin pientä, sillä olenhan minä onnistunut kadottamaan Prismassa kokonaisen käsilaukunkin (kirjoitus siitä täällä). Onneksi tuollakin tapauksella oli onnellinen loppu! Mikä siinä muuten onkin, että minulta häviää kamaa aina juuri Prismassa? Onko Prismassa poikkeuksellisen voimakkaat magneettikentät, jotka imevät asiakkailta tavarat käsistä? Vai onko Prisma niin lumoava ostospaikka, että kaupan hyllyjä tutkiessa unohtuu kaikki muu, ja käsilaukut, lompakot ja muut jonninjoutavat yksityiskohdat jäävät sinne, minne ne sattuvat laskeutumaan?

Harhauduin näköjään sivupoluille, ennen kuin postaus kerkesi kunnolla alkamaankaan. Otsikko kun lupaa turisteilua Helsingissä eikä haahuilua Prismassa. Tämä ei lupaa hyvää postauksen pituutta ajatellen. 💀

Pääsin harrastamaan Helsinki-turismia sen tähden, että siskoni, hänen nuorempi tyttärensä sekä äitimme tulivat käymään Helsingissä. Toki voisin harrastaa Helsinki-turismia itseksenikin, mutta minusta on tullut nykyään niin saamaton, että hyvä jos pääsen ovesta ulos. Syynätäänpä paria käymäämme paikkaa tarkemmin! 

Ensimmäisenä täytyy esitellä Oodi, jota kai myös kirjastoksi kutsutaan. Jostain syystä en ollut käynyt koskaan aiemmin Oodissa, vaikka olin pyörinytkin sen liepeillä monet kerrat. Olinkin varmaan viimeinen helsinkiläinen, joka astui jalallaan Oodiin. 😆

Oodi oli hämmentävä paikka – hyvässä mielessä siis. Kirjastoksi en sitä ensisijaisesti kutsuisi, vaikka kyllä siellä kirjojakin (muistaakseni) oli. Oodin omilta sivuilta löytyvä luonnehdinta "toiminnallinen kohtauspaikka" kuvastaa paikan luonnetta minusta paljon paremmin. Tässä pari esimerkkiä, mitä kaikkea Oodissa voi puuhastella ja millaisia tiloja sieltä löytyy.

Kansalaisverstas, jossa voi muun muassa ommella.

Pienkeittiötila, jonka voi vuokrata omiin tarpeisiinsa.

Yksi monesta studiosta. Studioissa oli aivan uskomaton äänieristys!

Olenkohan nähnyt koskaan aiemmin 3D-tulostintakaan...

Istuskeluportaat.

Shakkipelipöytiä.

Lasten tapahtumatila.

Yleisnäkymä lasten tapahtumatilasta kolmanteen kerrokseen. Kirjoja näkyvissä!

Uskomaton lautapelivalikoima.

Se kuuluisia kansalaisparveke, joka on kesäisin pikkuisen aktiivisemmassa käytössä.

Oodin arkkitehtuuri oli upea yhdistelmä kaarevia muotoja, suomalaista puuta, lasia ja terästä, ja rakennus oli kertakaikkisen vaikuttava niin arkkitehtuurinsa kuin monipuolisuutensa ansiostakin. Jos olisin tiennyt, miten hieno Oodi on, olisin käynyt siellä taatusti aikaisemmin. 

Seuraavaksi vierailemme Amos Rexissä, jossa en ollut myöskään aiemmin käynyt. Amos Rex on itse asiassa avattu samana vuonna kuin Oodikin (2018), joten paljon hyvää ja kaunista tuli Helsinkiin tuona vuonna. 

Minulla ei ollut Amos Rexistäkään oikein minkäänlaista ennakkokäsitystä, vaikka olin kyllä kuullut siitä ylistäviä arvioita. Amos Rexin taidemuseo sijaitsee Lasipalatsin vieressä olevan aukion alla, ja museon katon kupoholvit ja niiden kattoikkunoista avautuvat näkyvät yhdistävät hienolla tavalla kaupungin ja museon.

Amos Rexin katolla.

Näyttelykerroksen katon upeita valoruusuja.

Museossa on meneillään paraikaa (26.2.2023 asti) Hans Op de Beeckin näyttely nimeltä Hiljainen paraati. Näyttely on tosin hieman laimea sana kuvaamaan unenomaista maailmaa, joka museokävijälle avautuu. Amos Rexin sivuilla Hiljaista paraatia kuvataan seuraavasti: 

"Hiljainen paraati on veistoksellinen mielenmaisema ja kokonainen puisto, joka sisältää 25 teosta vuosilta 2015–2022 sekä näyttelyä varten luodun äänimaiseman. Taiteilija kutsuu kävijän vaeltamaan arvoituksellisessa, elämän eri vaiheita kuvaavassa puistossa, jossa liike on jähmettynyt paikoilleen. Näyttelyn ikään kuin tuhkaan peittynyt maisema johdattaa hidastamaan tahtia ja kannustaa peilaamaan sisäänpäin – hiljentymään hetkeen."

Vaikutuin myös Hiljaisesta paraatista niin, että voisin käydä näyttelyssä toistamiseenkin. Yritän kuitenkin olla esittelemättä kaikkia näyttelyn teoksia ja pysyttäytyä vain niissä, joista olin itse eniten vaikuttunut. 

The Settlement eli Asumus. 

Asumus on hylätty kylä täynnä yksityiskohtia, kuten soutuveneitä, vartiotorneja, kalastusverkkoja ja kuolleita puita. Taiteilijan tekemä tutkimus Vietnamista ja Filippiineiltä löytyvistä puupaaluille rakennetuista taloista on toiminut inspiraationa tälle hiljaiselle veden päällä sijaitsevalle asumukselle.

Danse Macabre.

Op de Beeckin karuselli on absurdi ja tragikoominen näyttämö, jossa lapset laitetaan ratsastamaan kiertävillä puuhevosilla loputonta, päämäärätöntä ympyrää. Käytöstä poistetut huvipuistolaitteet muuttuvat melankolisiksi, ja yksivärinen harmaa – ikään kuin ohut tuhka- tai pölykerros olisi peittänyt karusellin alleen – pyrkii vangitsemaan tämän tunteen. 

The Boatman eli Veneilijä.

Veneilijä on luonnollisen kokoinen veistos, jossa mies näyttää työntävän soutuvenettä irti rannasta. Veneilijä on koditon ja yksinäinen keski-ikäinen mies, joka on pakannut pieneen veneeseensä koko elämänsä. Selviytymisvälineet, henkilökohtaiset tavarat ja mahdollisesti myyntiin tai vaihtokaupaksi kelpaavat esineet on kerätty yhteen ja sidottu epämääräiseksi kasaksi.

Silent Piano eli Hiljainen piano. 

Teos esittää harmaata flyygeliä, joka on soittokelvoton. Pianon päällä on tyhjistä valokuvakehyksistä, kirjoista, juomista, kynttilöistä, hedelmistä ja savukkeista koostuva asetelma. 

My Bed a Raft, The Room The Sea, And Then I Laughed Some Gloom in Me – Sänkyni lautta, huone meri, ja sitten nauroin hieman synkkyyttä sisälläni.

Todelliseen kokoon toteutetun veistoksen tyttö nukkuu sängyllä, joka leijuu lummelammikossa kelluvan lautan yllä. Sängyn vieressä on kirjoja, makeisia, lasi vettä ja unilääkkeitä. Ympärillä lepattavat perhoset symboloivat kuolevaisuutta ja ohimenevyyttä. Teos pohjautuu taiteilijan omiin lapsuusmuistoihin: "Lapsena kuvittelin usein sänkyni olevan lautta, ja pimeä öinen huone ympärilläni oli meri. Nukkumaan mennessä vetäydyin pehmeälle lautalle hätävarusteinani sarjakuvia, hieman makeisia ja taskulamppu lukemista varten."

Yleisnäkymää näyttelystä.

Jäin miettimään, miksi näyttelykokemus ei tuntunut ahdistavalta, vaikka kuolema olikin niin voimakkaasti läsnä. (Ahdistun helposti, jos kuolemaa hierotaan naamalleni silloin, kun en ole siihen henkisesti varautunut.) Selittävänä syynä saattoi olla musiikki, joka oli hyvin rauhoittavaa ja miellyttävää ja joka vei kuolemalta pahimman terän pois. Musiikki olikin minusta niin oleellinen osa näyttelyä, että ilman sitä näyttely olisi ollut aivan toisenlainen kokemus.

Loppuun vielä pari kuvaa Kansalliskirjastosta, josta minulla on paljon muistoja, sillä siellä tuli käytyä opiskeluaikoina hyvin usein.



Muistan ajatelleeni olevani etuoikeutettu, kun sain opiskella noin huikean kauniissa rakennuksessa. Erityisesti vanhojen sanomalehtien lukeminen mikrofilmiltä jotain työtä varten on jäänyt mieleeni kiehtovana kokemuksena. Kirjasto oli edelleen yhtä vaikuttava, mutta silmiinpistävää oli se, että opiskelijoita ei näkynyt missään, vaan kirjastossa oli pelkästään turisteja.

Jäinkin miettimään, mahtavatko nykyajan opiskelijat tarvita kirjastoja enää lainkaan, vai löytyykö kaikki tieto digitaalisena. 

Vähän vanhempaa tuotantoa.

Helsingissä on kyllä paljon upeita paikkoja, ja pitäisi saada itsensä enemmän liikkeelle katsomaan niitä. Jospa otan sen nyt asiakseni – ellei tule niin paljon lunta, että tarvitsee taas linnoittautua kotiin. 😆

Kuka välittää SkyWheelistä näkyvistä maisemista, kun tämänkin ajan voi käyttää selfieiden ottamiseen.

Tulihan se taas tämäkin postaus viimein päätökseensä. 

Kivaa marraskuun jatkoa! 

😘

34 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinusta! Ja mitäpä sitä selittelemään blogitaukoja; jos tulee tauko niin sitten tulee, hiittäkö se meille kuuluu... :D

    Mä luulin, että toi Oodi on tosiaan (pelkkä) kirjasto. Siellähän onkin vaikka mitä jännää. Mutta että 3d-tulosteita sai ottaa 70 sentillä on mun mielestä aika huokeaa. Mähän oisin heti tulostanu tyyliin jonkun elefantin!

    Mukavaa marraskuun jatkoa Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinäkin olet tuota mieltä! Minulle tulee syyllinen olo, jos en ole blogannut, ja siksi kai tulee tunne, että pitäisi selitellä asiaa jotenkin. Ikään kuin tämä olisi jonkinlainen velvollisuus.

      Mä en edes tiedä, mitä kaikkea 3D-tulostimella voi tulostaa... Mutta jos hinta on tosiaan vain 70 senttiä, niin halvalla lähtee, tulosti mitä tahansa!

      Mukavaa marraskuun jatkoa sinullekin! :-)

      Poista
  2. Kiva postaus! Ja kiva kuulla sinusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen. Kivaa viikonloppua sinulle ja perheellesi! <3

      Poista
  3. Heipä hei!
    Tuota noin, en ole käynyt Oodissa, Amos Rexissä enkä Kansalliskirjastossa. Et siis ole ainoa. ;)
    Ensilumista lauantaita ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, on siis todistetusti ainakin yksi helsinkiläinen minun lisäkseni, joka ei ole käynyt Oodissa. Tai siis nythän mä olen käynyt... Ja onhan niitä varmaan monia muitakin. Tuntui vain hassulta, kun monet kaukaakin asuvat ovat nähneet Oodin (esim. sisareni, joka asuu Savonlinnassa), mutta sitten meikäläinen, joka asuu vain muutaman kilometrin päässä, ei ole.

      Hittolainen, niin sitä lunta sitten rupesi tulemaan, ja huomenna tulee vissiin lisää. En voi sanoa, että hyppisin riemusta tasajalkaa. ;-D Mutta mukavaa viikonloppua lumesta huolimatta – tai juuri sen takia!

      Poista
  4. Ulrika50v.blogspot.com19.11.2022 14.47

    Mäki halun kans kirjaston missä voi ommella, vähä ottaa kyllä nyt päähän ettei täälä ole tollasta mahdollisuutta!! Kansalliskirjasto todella mahtava rakennus, luulin että Tukholman pääkirjasto oli hienoin kirjasto missä käynyt mutta kyllä nyt jäi kakkoseksi :/
    kivat rillit sulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan harmillista, jos siellä teillä ei ole mitään julkista tilaa, missä ommella. Onhan tuo ihan hiton kätevää, jos ei omista ompelukonetta, että pääsee ompelemaan Oodiin ilmaiseksi! Jäin miettimään lankoja ja sen semmoisia, että ne pitää varmaan kuitenkin tuoda itse...?

      Mä tykkään käydä ulkomailla kirjastoissa, ja nyt harmittaa, kun en ole nähnyt Tukholman pääkirjastoa!

      Kiitos. <3 Nuo oli muistaakseni jotkut halpislasit marketista (kuten muutkin lasini ovat, kun niillä on kumma tapa hajoilla laukussa itsekseen :-D).

      Poista
  5. Upea postaus! Nauroin Prismajutuillesi! 😄
    Sitten Oodi; olen kerran käynyt siellä, mutta minäkin vitkuttelin vuosia. Pidän todella paljon Oodin arkkitehtuurista, mutta kirjasto se EI ole. Oikein tuohduin, että miten sitä voi kutsua kirjastoksi, että tähänkö on tultu, eikö kukaan lue enää! Koetin löytää paikkaa missä lukea lehtiä (lehtiosastolla) ennen junan lähtöä ja vähän ankeet tilat oli! Mutta muuten ”oleilutalona” se on mainio. 😊

    Amos Rex sitten. Tyttäreni vei minut kerran sinne ja olihan se elämys. Mutta sitä vaan mietin, että onko enää ollenkaan sitä ihastuttavaa Amos Andersonin taidemuseota siinä vanhan talon rapussa, joka kerroksessa?? Kaipaan sitä.

    Kansalliskirjasto! Oijoi! Olen käynyt vain kerran sukututkimusjutuissa siellä, ja rakastuin oitis siihen paikkaa. Joskus mietin, että opiskelisinko arkistonhoitajaksi, mutta ne opinnot tuntui tooodella tylsiltä jo etukäteen silmäiltynä ja sydän kipuilee sitä, miten arkistoissa heitetään nykyään roskiin paljon materiaalia. En usko, että digitoimalla kaikki säilyy ikuisesti. ☹️

    Pitäisikin tehdä pitkästä aikaa Helsingin reissu ja haahuilla koko päivä tuollaisissa paikoissa. 😊

    Thilda
    https://thildan.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Thilda. <3 Pitäisköhän mun vaihtaa Prismasta johonkin toiseen kauppaan, kun Prismassa tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan. :-D

      Olen ihan täysin samaa mieltä, että kirjasto Oodi ei ole, ainakaan ensisijaisesti. Ja lehtiosastoa minä en edes nähnyt! Mulla menisi varmaan sormi suuhun, jos pitäisi viettää aikaa Oodissa. Jotenkin tuntuu, että on liikaa valinnanvaraa, ja sitten toisaalta tuntuu, että sopivia oleskelupaikkoja ei ole lainkaan!

      Minä ymmärsin Amos Rexin historiasta lueskellessani, että sitä Amos Andersonin taidemuseota ei enää ole, vaan sekin kuuluu nykyään osana Amos Rexiin. Saatan kyllä olla väärässäkin. Minä en käynyt koskaan Amos Andersonin taidemuseossakaan.

      Arkistonhoitaja kuulostaa kiehtovalta ammatilta, mutta saattaahan se olla aika... noh, paperinmakuista puuhaa. :-D Sama juttu on monen muunkin jutun kanssa, että mielikuvat ja todellisuus eivät oikein vastaa toisiaan! Minä en tiedä digitoimisesta yhtään mitään, mutta tuo kuulostaa kyllä ikävältä, että paljon materiaalia menee roskiin.

      Helsingissä riittää kyllä haahuiltavaa. :-) Mä taidan ottaa itselleni samanlaisen agendan, että yritän tutustua paremmin näihin lähiseudun juttuihin. Vaikka miten minusta rupesi nyt tuntumaan, että olen sanonut tämän joskus aikaisemminkin... :-D

      Kiitos kommentistasi! <3

      Poista
  6. Kiva, että olet taas kirjoittanut. Itse en ole ehtinyt/jaksanut, vaan kohta tämä kai hellittää. Olen ollut kerran Oodissa kokouksessa (jota ennen syötiin), en ehkä kauheasti pidä siitä, mutta onhan se hyvä kohtauspaikka ja siellä voi tehdä kaikenlaista. No tykkään enemmän oikeista kirjastoista. Amos Rexiin en ole päässyt vielä, tai on aina ollut niin paljon muuta tekemistä siellä Hesassa. Viimeksi kävin Kiasmassa, jossa oli hyvä näyttely.

    Mukavaa viikonloppua ja kaamosaikaa - jota inhoan täällä etelässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä aina ole aikaa eikä intoakaan kirjoitella, mutta onneksi ei ole mikään pakko blogata. Pieni aikalisä on joskus paikallaan.

      Minä vaikutuin Oodista ehkä lähinnä vierailukohteena, enkä tiedä, viihtyisinkö itsekään siellä, jos sinne pitäisi mennä oikein aikaa viettämään. Enkä jos löytyisi jokin sopivan rauhallinen ja viihtyisä nurkkaus, niin sitten. Kirjastojen kuuluu olla minusta enemmän sellaisia "rauhan tyyssijoja", eivätkäkä läpikulkuliikenne tai surisevat ompelukoneet ole minusta oikein mitään kirjastojen vetonauloja.

      Minun Kiasmassa käynnistäni on ikuisuus, joten sielläkin olisi kiva joskus piipahtaa. Tai no, kiva ja kiva, koska en muista, että viime Kiasma-käyntini olisi jättänyt ainakaan mitään erityisen miellyttävää muistikuvaa. :-D

      Kaamosaika on kyllä aika syvältä, mutta yritetään selvitä. <3 En ole koskaan kokenut pohjoisen kaamosta, joten en osaa yhtään ajatella, millainen se on. Mukavaa viikonlopun jatkoa sinullekin!

      Poista
  7. Kiva kuulla sinusta! Ja hienoa etta tulee sukulaisia kaymaan. Se onkin joskus hyva syy lahtea katsomaan "liian lahella" sijaitsevia nahtavyyksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sinä löysit vielä tänne! <3

      Sukulaisten tai muiden vierailut ovat tosiaan aina hyviä syitä ryhtyä paikallisturistiksi. Yksi juttu, josta olen myös haaveillut, on sellainen hop on, hop off -bussikierros Helsingissä. Täytyypä odottaa, josko joku vieras innostuisi joskus semmoisesta. :-D

      Poista
  8. Onneksi tulin blogiisi, nyt tiedän minne suuntaan! Amos Rexiin! Ja Oodikin vielä käymättä. Kiva kun käytät sanaa blogistania, tulee mieleen suomibloggauksen alkuajat kun kerrottiin päiväkirjamaisesti asioista eikä mietitty että miten saada mahdollisimman paljon yhteistöitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että löysit tänne ja jätit kommentinkin! <3 Ja ihan parasta, jos tämä innosti Amos Rexiin ja Oodiin. :-)

      Blogistania taitaa tosiaan olla vähän kivikautinen ilmaus, enkä minäkään ole nähnyt sitä hirveästi enää viljeltävän. En edes ajatellut asiaa, ennen kuin sanoit. Kyllä ovat blogit muuttuneet tosi paljon siitä, kun minäkin aloitin bloggaamisen (2008).

      Poista
  9. Kirjastot ovat muovautuneet lainastoiksi, siellä voi lainata niin paljon muutakin. Meilläkin lähikirjastossa on ompelukoneita, 3D-tulostimia ja vaikka mitä voi lainata, sykemittaria, suksia, luistimia, soittimia ja, ja, ja..... Kirjoja säilytetään nykyisin enimmäkseen keskitetysti ja niitä kuljetetaan kirjastosta toiseen, sen mukaan mihin niitä lainaaja tilaa noudettavaksi. Näin valaisi aikoinaan kirjatovirkailija, kun kyselin tiettyjen kirjojen perään. Itse käytän kirjastopalveluna eniten tulostuspalvelua, kun haluan värikuvia kutsukortteihin tai muuhun toisille lähetettävään. Päädyttiin hankkimaan väritulostimen jälkeen kotiin lasertulostin, kun kuitenkin niin harvoin tulostettavaa on ja tulostin piti hankkia miehen käyttöön.

    Kiitos Amos Rex-vinkistä, näyttää erittäin houkuttelevalta tuo näyttely :) Ei tullut Kampin toimistosta kovinkaan usein lähdettyä kulttuurikierrokselle itsenäisesti, mutta aina olin joukossa kun joku muu järjesti museokäyntejä. Josko Ruoholahti olisi sen verran kaukana, että tulis lähettyä herkemmin itekseen (silloin harvoin kun toimistopäivää viettää.....). Työpaikan pikkujoulunkin meinasin skipata mutta Hakaniemen Meripaviljongissa käynti alkoi houkutella sen verran paljon, että ilmoittauduin mukaan. Eihän sinne ole kuin muutaman hetken metromatka työpäivän päätteeksi toimistolta Ü

    Onneksi Prismassa on vain noita magneettikenttiä eikä mustia aukkoja, kadotettujen tavaroiden takaisinsaamisen mahdollisuus on suurempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut kuullut lainasto-sanaa ennen, mutta se kyllä kuvastaa nykyajan laajentunutta kirjastotoimintaa hyvin. Minäkin olin kuullut aiemmin, että kirjastoista voi lainata muutakin kuin kirjoja (mm. lumikenkiä!), mutta että jopa suksia. :-D Itse en ole koskaan lainannut kirjastosta muuta kuin kirjoja, ja nyt sekin lainaustoiminta on kutistunut ihan olemattomiin. Joskus olen tainnut kopioida kirjastossa jotain, mutta siitä on jo tosi kauan aikaa (ja kopioiminen oli mielestäni aika kallista). Hyvä tietää, että kirjastosta saa tulostaa värikuvia! Olen joskus miettinyt, missä semmoisia voisi tulostaa, mutta ei kai ole ollut akuuttia tarvetta, kun en ole jaksanut ottaa asiasta tarkemmin selvää.

      Minä menin Amos Rexiin lähinnä rakennuksen arkkitehtuurin takia, eikä mulla ollut juuri mitään tietoa tuosta näyttelystä etukäteen. Siksi se pääsi vähän yllättämään (hyvällä tavalla enimmäkseen). Nyt jälkiviisaana yrittäisin ajoittaa käyntini mahdollisimman rauhalliseen ajankohtaan (tiedä sitten, mikä se olisi – aukiolon viimeinen tunti?), koska minusta näyttelystä saa enemmän irti, jos ei ole liikaa hälinää ympärillä.

      Haha, hyvä tosiaan, että Prismassa ei sentään ole mustia aukkoja. ;-D

      Poista
  10. Kiva nähdä postaus taas täällä, ja eihän blogipoissaoloa oikeastaan tarvitse selitellä. Huh, onneksi lompakkosi löytyi, ja se tunne kun tuollainen tärkeä juttu on hukassa on kyllä tosi kamala.
    Oodi on kyllä huippupaikka, vietin viime Suomen reissulla siellä monta tuntia, eri päivinä, ja, se on kyllå mahtavan hieno ja monimuotoinen paikka, kirjojen lisäksi.
    Tuolla Amos Rexissä en silloin ehtinyt käydä, ja yksi syy oli kyllä ne valtavan pitkät jonot ulkopuolella. Onpa mielenkiintoinen näyttely, kiitos esittelystä.Niitä haasteita oli tosiaankin ennen useita, välillä liikaakin. Blogin alkuaikoina niitä tuli tehtyä. ahkerastikin.
    Kysyit kuinka paljon on meitä suomalaisia täälläpäin, niin se määrä on kyllä alle tuhannen, mutta kivasti kaikkea kuten se meidän ihana kirjasto. Hyvää tulevaa viikkoa Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis se on ihan hirveä tunne, jos lompakko (tai käsilaukku!) katoaa. Kaamea homma kuolettaa kaikki kortit ja hankkia uudet. Kännykän kadottaminen olisi myös ihan kamalaa, ja itse asiassa kerkesin haeskelemaan kännykkäänikin jo hieman aikaisemmin samalla kauppareissulla. Se löytyi sentään auton etupenkiltä. :-D Totesinkin Prisman infon naiselle lompakon saatuani, että nyt täytyy ruveta keskittymään. :-D (Ja lisähuomautuksena vielä, että nahkahanskanikin taisivat kadota samalla reissulla, tai ainakaan en ole löytänyt niitä mistään. Eivät tainneet planeetat olla sinä päivänä kovin suotuisassa asennossa. :-D)

      Onpas kiva, että sinäkin olet päässyt käymään Oodissa ja vielä viihtynytkin siellä! <3

      Käsittääkseni Amos Rexiin suositellaan varaamaan liput etukäteen, ja niin mekin teimme. Onnistuimme vielä saamaan aamulla liput samalle iltapäivälle. Varmaan tuolla pyritään välttämään jonojen syntyminen ja liialliset ihmismäärät yhdellä kertaa..

      Blogihaasteita oli joskus tosiaan jopa ihan liikaa, mutta nyt ollaan menty ihan toiseen äärilaitaan, kun niitä ei ole enää oikeastaan ollenkaan.

      Siellähän on minusta yllättävänkin paljon suomalaisia! Kirjastotoimintanne ja yhteisöllisyytenne on kyllä todella ihailtavaa. <3

      Hyvää alkavaa viikkoa sinullekin, Jael! :-)

      Poista
  11. Eipä ole itsekään tullut käytyä yhdessäkään vierailemassasi paikassa, kiitos virtuaalikierroksesta. :)

    Lähettäkää sitä lunta tännekin sieltä etelästä! Absurdia että Kiovassakin taitaa olla (tai ainakin oli) enemmän lunta kuin täälläpäin pohjoista. Useampana päivänä tosin oli "ihastuttava" keli: sankka sumu ja yli viisi astetta pakkasta, joten kaikki maasta taivaaseen on paksun ja kauniin valkoisen kuurakerroksen peitossa, mutta oikea lumi uupuu. Pariin kertaan sitä toki on taivaalta tippunut, mutta perässä on seurannut vesisade.

    Ehkä blogit alkavat taas jossain vaiheessa tehdä uutta tulemista, kun ihmiset huomaavatkin, ettei päivittäinen sadan merkin postailu olekaan pitemmän päälle niin hauskaa? Tai sitten toiveajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvä! Mukava, että olit mukana kierroksella. :-)

      Mä voisin laittaa vaikka kaikki lumet tulemaan sinne teille! Mietin just tänään kävelylenkillä, että lumella ei ole kaupungissa mitään funktiota (vaikka väittävät, että se lumi valaisee ja muuta vastaavaa). Lumesta ei ole kaupungissa muuta kuin haittaa! Maaseudulla asia on varmasti ihan toinen, ja tietysti lapset nauttivat aina lumesta, olivat sitten maalla tai kaupungissa. Tänäänkin tuntui siltä, että kaikki lapset olivat löytäneet liukurinsa ja pulkkansa ja tulleet laskemaan Jätkäsaaren "mäkiin". :-)

      Jää varmaan nähtäväksi, millainen blogien tulevaisuus on. Itse olen sen verran skeptinen, että en jaksa uskoa blogien uuteen tulemiseen, mutta mistä sitä koskaan tietää!

      Poista
  12. Hauska postaus ja hauska yhteensattuma: vein just 2 viikkoa sitten Helsingissä kyläilevän ystäväni Oodiin - ja julistin myös äänekkäästi olevani varmaan ainut hkiläinen joka ei siellä oo aiemmin käynyt. Vaikka työmatkalla menen joka päivä siitä ohi… Samaa mieltä kanssasi, mykistävän monipuolinen paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas tosiaan sattuma! :-) Mutta hauska tietää, että en sitten ollutkaan ainoa helsinkiläinen, joka ei ollut käynyt Oodissa. Ehkäpä heitä löytyy vielä muitakin, mutta nyt heitä on ainakin todistettavasti kaksi vähemmän. :-D

      Kiitos kommentistasi, ja leppoisaa sunnuntain jatkoa!

      Poista
  13. Pääsen tammikuussa Amos Rexiin, jippii, näköjään kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ainakin kannattaa! Toki makuja on monia, eivätkä kaikki tykkää kaikesta, mutta uskon, että viihdyt. :-)

      Poista
  14. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että epäkiinnostavin aloitus blogitekstille on sellainen, jossa todetaan että "Kylläpäs pääsi tämä blogitauko venähtämään aiottua pidemmäksi" (etenkin jos ns. tauko on kestänyt 3 päivää, eikä kolmea vuotta) tai "anteeksi, etten ole kirjoitellut vähään aikaan" tai jotain vastaavaa.
    Suoraan asiaan vaan on paljon parempi. Tai ainakin itse olen sillä kannalla, koska muuten saisin aloittaa kaikki vuoden aikana ilmestyvät pari-kolme tekstiäni sillä pahoittelulla :D. Enkä kuvittele olevani niin tärkeä, että poissaoloni joku edes huomaisi. Kiva silti, jos joku huomaa.

    Myös tuo "ei sovi profiiliin" on niin totta. Tai ainakin itse ajattelen samoin. Koskee myös yhteisöllisyyden katoamista siinä mielessä, että varmaankin blogin ulkonäöllisistä syistä ei monellakaan enää ole omassa blogissaan näkyvissä minkäänlaista lukulistaa, josta joku muukin voisi löytää itselleen jotain uutta kivaa luettavaa. Eikä myöskään blogin lukijoita haluta enää pitää näkyvillä. Ehkä seesteisen ulkoasun vuoksi sekin tai mahdollisesti lukijamäärän tai jonkun, en tiedä, mutta itse ajattelen, että jokainen on paikkansa ansainnut ja on kiva, jos omat lukijat pystyy helposti klikkaamaan itsensä sivupalkin kautta myös muihin blogeihin. Mutta nämä on näitä. Jokainen tavallaan, koska oma blogi, oma lupa :) (rimmaa huonosti, mutten keksinyt parempaakaan).

    Oodi on niin mun lemppari. Aina (eli harvoin), kun käyn Helsingissä, käyn myös Oodissa. Siellä tulee aina jotenkin niin erityisen rauhallinen ja positiivinen fiilis kaikesta siitä mitä siellä on. Näen niin itseni siellä viettämässä aikaa pidempäänkin, mutta vaatisi asumista vähän lähempänä (joka taas todnäk johtaisi siihen, etten kävisi ollenkaan, koska on niin lähellä, että kerkiihän sitä..).

    Amos Rex on käymättä, samoin Kansalliskirjasto, johon ehdottomasti haluan jonain päivänä mennä tutustumaan. On niin vaikuttavan näköinen paikka ja uskon, että fiilis sielläkin on jotenkin erityinen.

    Haastelemisiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei haittaa, jos joku aloittaa postauksensa selittelemällä poissaoloaan – ellei sitä sitten tapahdu jatkuvasti! Mutta ihanaa, että olet tuota mieltä, että suoraan asiaan vaan. :-) Minunkaan ei siis ehkä enää tarvitse tuntea syyllisyyttä blogitauoistani ja varsinkaan selitellä niitä. Vaikka tiedän, että en ole tilivelvollinen blogini lukijoille, niin siltä se on kuitenkin jollain oudolla tavalla tuntunut. Ajattelen kai sitä jonkinlaisena bloggaajan vastuuna: kun kerran tähän puuhaan on ryhtynyt, on tavallaan lukijoiden pettämistä, jos katoaa pitkiksi ajoiksi jonnekin eikä anna edes selitystä sen jälkeen.

      Minä olen huomannut saman, että lukulistat ovat hävinneet todella monesta blogista, mikä on tosi harmillista, koska listojen kautta voisi löytää uusia ja kivoja blogeja luettavaksi. Mahtaisikohan asia johtua jonkinlaisesta epävarmuudesta – siitä, että lukijoiden pelätään karkaavan kokonaan niihin toisiin blogeihin? Toki blogin ulkonäölliset seikat vaikuttavat myös varmasti, sillä onhan selkeä blogi aina miellyttävämpi lukea kuin sellainen, jossa on sitä ja tätä ripellystä joka laidassa. Mulle yhteisöllisyys on tosi tärkeää blogistaniassa, enkä halua todellakaan olla sellainen bloggaaja, joka vain "julistaa omia totuuksiaan toteemipaalusta". Minusta kivat blogit ansaitsevat mahdollisimman paljon näkyvyyttä, ja olen pelkästään iloinen, jos joku löytää tiensä johonkin uuteen blogiin mun blogini kautta.

      Oho, en tiennytkään, että olet tuollainen Oodi-konkari! Yksi Oodin parhaita puolia on se (tuli vasta nyt sinua ajatellessa mieleeni), että se on niin helposti saavutettavissa, kun se on ihan keskustassa ja lähellä rautatieasemaa.

      Kansalliskirjaston tunnelma on tosiaankin erityinen, mutta ainakin meidän käyntipäivänämme sieltä puuttui sellainen opiskelijafiilis ihan kokonaan. Ehkäpä opiskelijat eivät enää istu kirjastoissa lukemassa, kuten minun opiskelija-aikoinani tehtiin..

      Kivaa marraskuun loppua, Annukka! <3

      Poista
  15. Oodi on omasta mielestäni niin upea, että suosittelen sitä kaikille vieraille - jos ei muuta niin arkkitehtuurisena kohteena. Amos Rexistä sellainen nolo asia, että jostain syystä luulin, että se oli siinä, mitä maanpäällä näkyy niitä kumpuja ja esittelin jopa miehelleni tätä kohdetta - ja samalla mietin, että onpa näistä 'moguleista' tehty iso asia. Asia on sittemmin selvinnyt, mutta sisälle asti ei ole vielä päästy. Oma Helsinki tietous on osiltaan jäänyt johonkin 90-luvun puoliväliin - tosin on sitä vanhaakin siellä jäljellä.

    Henk kohtainen mielipide on, että Prismassa meinaa minultakin lähteä kaikki käsistä. Tosin oma tavaroiden hukkaaminen on siinä vaiheessa, että olen laittanut sellaisia 'air tag:ja' vähän joka paikkaan, että jos kännykkä on tallessa, voin sen avulla etsiä kadonneita tavaroita....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, sattuuhan sitä! Eipä ollut mullakaan aiemmin paljon kummempaa tietoa Amos Rexistä. :-) Pitkään ihmettelin yhden tornin puurakenteita, jotka olivat paikallaan ainakin vielä kesällä, että olivatko ne jotain rakennusjätteitä vai taidetta, ja jossain vaiheessa tulin siihen loppupäätelmään, että taidetta, koska niitä ei siirretty pois. En ole muistanutkaan vähään aikaan tarkistaa, ovatko ne lankut vielä paikallaan.

      Piti googlettaa heti nuo air tagit, sillä en ollut koskaan kuullut moisista, ja nehän tuntuvat ihan älyttömän käteviltä! Melkein tekisi mieli tilata heti useampi kappale, mutta hinta on niin suolainen, että taidan odotella akuutimpaa tarvetta. Kiitos paljon tiedosta, että tuommoisiakin on!

      Kivaa viikon jatkoa, Leena! :-)

      Poista
  16. Olet ollut olemisen ja olemattomuuden rajamailla, mutta on tosiaan kiva taas kuulla, vai pitäisikö sanoa nähdä sinusta.
    Kukkaihminen sisälläsi on herännyt henkiin :)
    Täällä pikkukaupungin kirjastolaisena tuo Oodi vaikuttaa ihan järjettömän suurelta. Mietin, miten raahaisin kaikki ompelukseni tuonne ja levittäytyisin oikein kunnolla ja sitten kohta taas kasaisin kaiken pois.( Kuka siivoaa jäljet?)
    Vaikuttava on tuo näyttelykin. Typerästi pistää silmiini hyvin pieni yksityiskohta, että joku on pilannut pianon.. vai flyygelikö tuo on? Jäin miettimään, että osaako pianisti soittaa, jos mustat koskettimet puuttuvat, eli kaikki on valkoista.
    Omien kulmien kiertäminen on varmasti antoisampaa, jos on mukana joku, joka on ihan oikeasti turisti niillä kulmilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemisen ja olemattomuuden rajamaa – siinäpä vasta mielenkiintoisen kuuloinen olotila, mutta niin hyvin kuvaava!

      Siis ihan karmeeta, että olen löytänyt kukkaihmisen itsestäni. Eihän tällaista saa tapahtua. Kyllä se keski-ikäisyys on löytänyt tännekin, vaikka kuinka inhoaisin kyseistä sanaa. :-D

      Hih, mä yritän kuvitella esim. sitä yhtä viimeisintä ompeluprojektiasi, jossa oli kaavan kappaleitakin tyyliin miljoona, tuonne Oodin pöydille, ja näky on varsin hupaisa. :-D

      Yksityiskohdat on parhaita! Mäkin kiinnitän usein huomioni johonkin ihan epäolennaiseen yksityiskohtaan ja jään pohtimaan sitä. Ihanaa, miten monella tapaa ihmiset voivat ajatella. :-)

      Ja se on ihan totta, että tutut paikat aukeavat eri lailla, jos on mukana joku ensikertalainen. Ikään kuin näkee tutut paikat myös sen toisen silmin.

      Mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
  17. Opiskelijat hengaa, opiskelee ja lainaa kirjastonsa nykyään Kaisa-talossa, joka on yliopiston pääkirjasto. Se sijaitsee siinä yliopiston metroaseman päällä Kaisaniemenkadulla. Sielläkin suosittelen ehdottomasti pyörähtämään, ja sisään kannattaa mennä sivuovesta eikä siitä Kaisaniemenkadun sisäänkäynnistä. Olisikohan se Fabianinkadulla se ovi, jota tarkoitan. Rakastan itse sitä avaraa aulaa, joka aukeaa parhaiten juurikin siitä sisään tullessa.

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, Anna! :-) Sinne ne opiskelijat ovat siis kadonneet! Nyt kun kävin oikein muistelemaan, niin mulle tuli sellainen hatara mielikuva, että olen joskus käynytkin Kaisa-talon kirjastossa ja mennyt sisään juuri sieltä "takakautta" En edes muistanut tätä, ennen kuin nyt tämän sinun kommenttisi siivittämänä. Hassua sinänsä, kun ajan melkein päivittäin siitä Kaisa-talon ohi ja monesti olen miettinyt, että mikähän se tuokin rakennus on. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3