Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole.


keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Pääsiäistipujen buffetkattaus

Piti ensin käydä silmäilemässä edelliset postaukseni, jotta muistaisin, mitä olen viimeksi kirjoitellut ja mistä jatkaa. Päivitykset edellisiin: 

Ei ole tarvinnut edelleenkään riidellä ukkelin kanssa, sillä ukkeli on vieläkin Intiassa. Hänen seuraava laskettu kotiinpaluuaikansa on tämän viikon sunnuntaina, ja tällä kertaa minulla on vahva luotto siihen, että ukkeli ilmestyy silloin. Hyderabadin lämpötilat ovat huidelleet 38–40 asteessa, ja ukkeli on jopa valitellut, että siellä on liian kuuma. Nauttisi nyt kerrankin siitä, että ei tarvitse palella! Kun ukkelin matka pitkittyi, hän kysyi, haluaisinko minäkin mennä Intiaan, mutta en viitsinyt. Ihan turhaa rahanmenoa lennellä edestakaisin. 

Lähipäivien sää Hyderabadissa.

Lissabon jäi odottamaan parempia aikoja, sillä peruimme matkan jo toistamiseen. Suurin syy oli tietysti se, että ukkeli on Intiassa – vähän hankala olla kahdessa paikassa yhtä aikaa – mutta tuskin olisimme lähteneet reissuun, vaikka ukkeli olisi ollut Suomessakin. 

Mysteeripalapelejä on kasattu (ja purettu) kaksi kappaletta. Jännä muuten huomata, miten palapelien kasaamisessakin kehittyy. Minusta on tullut tosi nopea kasamaan noita mysteeripalapelejä, mikä vähän harmittaa, sillä yhdestä palapelistä on iloa niin lyhyeksi aikaa. 

Anoppilan autonkuljettaja kävi pikaisesti katsomassa yhtenä viikonloppuna vauvaansa, mutta päätyi kavereidensa kanssa uimaan jonnekin kaivolle. Sellaista se on nuoren isän elämä. 😆

Iholla-sarjan katsominen on jäänyt paitsioon, kun löysin MTV-palvelusta Maajussille morsian -sarjan australialaisversion. Sitä olen vedellyt nyt putkeen kaikkina unettomina öinä. Australialaisilla on ihmeellinen taito tehdä hyviä ohjelmia, sillä kaikkien reality-sarjojen parhaat versiot (esim. tuo Maajussit, Love Island ja Married At First Sight) tulevat minusta Australiasta. Onkin huutava vääryys, että Australian MAFSia (Ensitreffit alttarilla) ei näytetä Suomessa, sillä australian versiosta ei ainakaan tapahtumia puutu.

Äidin anopinkieli ei ole vieläkään aukaissut kukkiaan, ja minun kaktukseni kukka on niin ruma, että eipä olisi tarvinnut edes kukkia.

*****

Minä haaveilin lähteväni pääsiäiseksi Viroon (tutkimaan hylättyjä paikkoja, kuinkas muutenkaan), mutta hylkäsin lopulta ajatuksen, sillä en oikein luota meidän autoomme. Päätin lopulta lähteä Savonlinnaan, kun edellisestä käynnistä olikin jo niin pitkä aika – kokonaiset kaksi viikkoa. Näillä bensan hinnoilla kannattaa todellakin ajella parin viikon välein Savonlinnaan ja takaisin.

Kiirastorstaina näytti siltä, että puoli Suomea oli lähdössä pääsiäiseksi Viroon, sillä jonot laivoille olivat valtavat. Koko sen ajan, kun olemme asuneet Jätkäsaaressa, on ollut jonkinlainen koronatilanne päällä, eikä laivoille ole ollut tunkua. Nyt näinkin ensi kerran, millaiset ruuhkat laivalle menevä liikenne voi "parhaassa" tapauksessa aiheuttaa Jätkäsaareen (Tallinnan-laivat lähtevät siis Jätkäsaaressa sijaitsevasta Länsisatamasta). Rekkajonot olivat niin pitkät, että ne ulottuivat Lauttasaareen asti. Tuli napattua muutama kuvakin laivalle jonottavista rekoista, kun lähdin ajelemaan torstaina Savonlinnaan. (Hesarikin kirjoitti pääsiäisen rekkajonoista.)

Rekkoja Lapinlahden sillalla Länsiväylän loppupäässä.

Lisää rekkoja.

Äidillä oli vielä lintujen ruokintapiste avoinna (koska hanget korkeat nietokset), ja minä kunnostauduin pitkästä aikaa lintujen kuvaamisessa. Tästä tuli muuten mieleeni, että pitäisi käydä taas joskus Suomenojan lintulammella katsomassa, mikä siellä on nykyään meininki. Vieläkö siellä on lintuja, vai onko uusi viereen nouseva asuinalue säikäyttänyt kaikki linnut pois.

Tässä siis muutama kuva äidin linturavintolasta bongatuista yksilöistä. Kiva juttu näissä linnuissa on se, että ne osaavat puhua. 

Semmoisia olivat savonlinnalaisten lintujen aatokset tänä pääsiäisenä.

Kun kävimme pääsiäissunnuntaina kylässä vanhempieni entisillä naapureilla Kiteellä, bongasin pellolta myös töyhtöhyyppiä. 

Jäin miettimään tuon töyhtön funktiota, että mikähän se mahtaa olla. Vai onko töyhtö vain koriste? 

Lauantaina oli kaunis keväinen päivä, joten päätin lähteä kävelylenkille. Käveleminen tuntui kuitenkin vähän tylsältä, joten päätin tehdä kävelyn lomassa muutaman askelkyykyn kävellen. No. Askelkyykkyjä tuli tehtyä lopulta tosiaankin muutama eli tuhat kappaletta. Jossakin kahdeksansadan kyykyn tienoilla jaloissa ja persuksissa alkoi jo pikkuisen tuntua, mutta tuhat oli siinä vaiheessa jo niin lähellä, että pakkohan se tonni oli saada täyteen. Harvoin ovat persposket olleet kävelylenkin seurauksena niin kipeät kuin nyt. 😆 Ensi kerralla voisin ottaa käsipainot mukaan, jotta autoilijoilla olisi vielä enemmän ihmettelemistä. Tai sitten voisin tehdä askelkyykkyjen lomaan aina muutaman burpeen...

Enonkoskentie oikein kutsuu tekemään askelkyykkyjä!

Valokuvia tuli otettua varsin vähän, ja nekin olivat melko eläinpainotteisia. 

Ihana Pörre. 💗

Videoita toki otin, mutta ne ovat julkaisukelvottomia. Ne olivat lähinnä omaan hupailukäyttöön, ja kyllä niistä hupia riittikin. Nauroimme äidin kanssa pääsiäisenä niin paljon, että äiti jopa pohti, voiko nauramiseen kuolla. En sentään saanut vatsalihaksia kipeäksi nauramisesta, kuten yhdellä risteilyllä äidin kanssa, mutta jos nauru pidentää ikää, ikäpottia tuli kasvatettua ainakin muutamalla vuodella. 

Paluumatkalla säästyin varmoilta sakoilta ihanien kanssa-autoilijoiden ansiosta. Lähdin jossakin Mikkelin jälkeen ohittamaan ohituskaistalla yhtä rekkaa, jonka takana olin joutunut nysväämään aivan liian monta kilometriä. Vastaani tuli rekka, joka väläytti minulle valoja, ja pian myös hieman rekan takana ajanut henkilöauto väläytti sekin minulle valoja. Ihmettelin valojen välkyttelyn syytä, mutta alensin varmuuden vuoksi nopeuden sallittuun sataan kilometriin tunnissa (jos kuskit olivat vaikka varoittaneet poliiseista). Ja tadaa, siellä mäen päällä olikin poliisien kamera-auto, ja minä köröttelin auton ohi sallittua satasta riemuiten siitä, että olin pelastunut sakoilta.

Toinen hieman epämiellyttävämpi tilanne sattui Lahden moottoritiellä, jossa nopeusrajoitus oli nostettu talven jäljiltä jo sataankahteenkymmeneen. Näin yhtäkkiä edessäni, että autojen jarruvalot paloivat ja että autot käyttäytyivät jotenkin holtittomasti. Seuraavassa hetkessä tajusin, että vasemmalle kaistalle oli pysähtynyt auto. Iskin jarrut pohjaan ja yritin ohjata samalla autoani tien sivuun, etten törmäisi pysähtyneeseen autoon, ja muut autoilijat tekivät samoin. Onneksi sain autoni pysähtymään ajoissa ja onneksi myös takanani tullut auto pysähtyi, ennen kuin törmäsi minuun. Samassa tielle pysähtynyt auto lähti liikkeelle ja kaasutti pois, ja me muutkin jatkoimme matkaamme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sydämeni hakkasi ihan hirveästi vielä pitkän aikaa, sillä pääsiäisen paluuliikennettä oli paljon, nopeudet olivat kovat ja välimatkat pienet, joten tuossa olisi ollut suuronnettomuuden ainekset kasassa. Kiitos suojelusenkelit. ❤ En voi edelleenkään käsittää, miksi joku oli pysähtynyt keskelle moottoritietä.

Viikon jatkoja! 

😘

32 kommenttia:

  1. Onpas siellä Intiassa kuumaa, huh. Linnut on kivoja, meillä on paljon uteliata punarintoja, ne ei pelkää tulla lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intiassa on tosi kuuma, ja kuumuutta on jatkunut jo pitkään. Oikeastaan koko sen ajan, kun ukkeli on ollut siellä. Tosin siellä onkin nyt kesä, mutta ei kesät aina noin kuumia ole, ainakaan yhtämittaisesti.

      Punarintu on mulle vähän tuntemattomampi lintu, vaikka joku taisi pyörähtää äiskän tipuravintolassakin. Sillä taisi olla punertava rinta. :-D

      Poista
  2. Olipa jonoa :-0
    Hauskoja juttuja linnut puhelee :-
    Mä haluaisin kans tehdä palapelejä mutta niiden tekemisessä ei istu hyvin, teit niitä missä vaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo jono oli ihan karmea, ja sääliksi kävi niitä henkilöautoilijoita, jotka yrittivät mennä samaa kautta satamaan.

      Palapelien tekeminen on tosiaan asennon kannalta ongelmallista, ja mulla jämähtää ensimmäisenä lonkankoukistajat. Yritänkin aina välillä liikuskella, ettei tulisi liian paljon yhtämittaista istumista. Nyt en uskalla kyllä aloittaa enää yhtään palapeliä – kai. ;-D

      Poista
  3. Hupaisia lintukuvia. Enpä olisi arvannut että mustarastaalla on keltainen kieli, tai sellaiselta se ainakin kuvissa näyttää. :D

    Onneksi ei sattunut välähtämään tai kolahtamaan! Mielenkiintoinen paikka kyllä nopeusvalvonnalle ohituskaistan alueella tai jälkeen... Luulisi että liikenneturvallisuudelle olisi parempi, jos mahdollisimman moni ohittaa hitaammin liikkujan turvallisemmalla tieosuudella, vaikka hetkellinen nopeus olisikin yli sallitun, kuin se että ohitellaan sitten yksi kerrallaan (holtittomasti) missä sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään olisi arvannut, että mustarastaalla on keltainen kieli. Itse asiassa on nolona tunnustettava, että en ollut ajatellut ennen tuon kuvan ottamista linnuilla olevan kieltä ollenkaan. :-D

      Tuo nopeusvalvontajuttu oli ihan selvää rahastusta, ei mitään muuta. Siinä kohtaa, jossa se poliisien paku oli, oli tosiaan vielä ohituskaista, ja ohituskaistan tarkoitus on käsittääkseni se, että siinä voi ohittaa, ja nopeus voi hetkellisesti nousta yli sallitun. Onneksi jäivät nyt mun pennoseni poliiseilta saamatta! Taidanpa ruveta itsekin varoittelemaan muita autoilijoita, jos näen tutkan jossakin.

      Poista
  4. Aika kuumaa kyllä Intiassa. Meillä oli tällä viikolla yhtenä päivänä 35 astetta, niitä aavikkotuulia, mutta koska ilmankosteus oli tosi matala, niin se kuumuus ei tuntunut pahalta. Toivottavasti saat ukkelisi kotiin pian.
    Olet kyllä saanut otettua tosi hienoja kuvia linnuista, ja onko se hiiri siellä seassa.
    Suloinen Pörre:)
    Vau, tuhat askelkyykkyä, sulla taitaa kyllä olla aika hyvät perselihakset;D
    Mukavaa loppuviikkoa Satu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuumaa on teilläkin, huh! Onneksi ilmankosteus on ollut sentään matala. Ja eiköhän se ukkeli sieltä sunnuntaina ilmesty. Pyysin tuomaan sunnundalu-makeisia, ja odotan jo niitä kieli pitkälläni. :-D

      Päästäinen kävi tosiaan aina välillä ruokintapaikan alla syömässä... Ei mikään kiva ruokittava, mutta minkäs teet.

      Pörre on aina yhtä ihana. <3

      Haha, kai mulla ainakin jotain lihasta tuolla kankuissa on. :-D Olin kyllä itsekin yllättynyt, miten helposti nuo tuhat askelkyykkyä menivät. Tavoite oli tehdä 500, mutta koska ne tuli niin helposti, päätin jatkaa. :-)

      Mukavaa loppuviikkoa sinullekin, Jael! <3

      Poista
  5. Ahhahahha!!! Kiitos "sarjakuvasta". Ihanan tirppaset! =D

    Todella näillä polttoaineen hinnoilla kannattaa kyllä ajella minne vaan. Halpaa kuin saippua. (Not!)

    Harmi, että suunnitelmat meni uusiksi ja reissut peruuntui. Toisaalta kuulostaa siltä, että tämäkin reissu oli kokemisen arvoinen ja Lissabonkin odottanee vielä jonkun vuoden, sikäli kun katoaa ollenkaan. (Äh, mun huumori ei taas oikein kuki.)

    TUHAT askelkyykkyä???!! Nainen, wau!! Huh huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvä! Tirppasten puuhia on hauska katsella. :-)

      Jäin miettimään, että oiskohan Viron puolella ollut halvempaa bensaa. Kun ainakin joskus aiemmin, kun autoilin Virossa, muistelen bensan olleen siellä paljon halvempaa kuin Suomessa. Vai olikohan se sittenkin Latvia? No mutta ehkä bensa on nykyisessä maailmantilanteessa kallista kaikkialla.

      Juu tuskin se Lissabon sieltä mihinkään katoaa. :-D

      Asiat lähtevät helposti laukalle, kun on meikäläisestä kyse, ja niin taisi käydä noiden askelkyykkyjen kanssakin. Mutta tulipahan testattua, että kyllä muutama askelkyykky piristää kävelylenkkiä kummasti. ;-D

      Poista
  6. En muista, että olisin koskaan aiemmin nähnyt töyhtöhyyppiä yhtä paljon keväällä (tai muulloinkaan) kuin tänä keväänä on tullut bongailtua. Tosin valkoiselta lumihangelta ne on helpompi huomata kuin mustalta mullokselta :) Me nähtiin Savonlinnan reissulla pääsiäisenä monta kertaa myös kurkia, ihan tien vierelläkin autoista piittaamatta ruokaa etsivät Kallislahden huoltoaseman jälkeen pellon laitamilla.

    Hih, jos tuolla suoralla olisit ollut tekemässä kyykkyjä lauantaina tai sunnuntaina, kun siitä ajeltiin. Pysähdyttiin tuolle pysäkille kotimatkalla, kun koiran piti päästä pusikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tosiaan, hyypät on helpompi bongata hangelta kuin mullasta. :-) Meinasin väittää, että mekin nähtiin kurkia (en saanut harmikseni ikuistetuksi kameralle, kun ajoin ohi, enkä viitsinyt enää kääntyä takaisin), mutta nyt kun kuukkeloin, miltä kurki näyttää, eivät ne olleetkaan ilmeisesti kurkia. Ne linnut olivat myös hontelojalkaisia mutta pienempiä kuin kurjet ja niillä oli pitkä kaareva nokka.

      Mikä sattuma! Minähän nimittäin olin tuolla suoralla lauantaina kyykkäilemässä! :-D Se oli joskus vähän ennen puoltapäivää. Sunnuntaina en sitten enää kyykkäillytkään, kun edellispäiväiset painoivat ahterissa. :-D

      Poista
    2. Näkemäsi lintu kuulostaa kuovilta. Me ajeltiin lauantaina vasta iltapäivällä kolmen ja viiden välillä :)

      Poista
    3. Kuovihan se olikin! Kiitos, Sari.

      Ei sitten pyöritty ihan samoihin aikoihin samoilla nurkilla. Mutta jos näet tuolla tiellä hullun kyykkäilijän, se olen luultavasti minä. :-D

      Poista
  7. Tuhat kyykkyä!?! Whaat! No joo, onhan sekin tapa edetä...

    Töyhtöhyypästä tuli mieleen, että nuorenpana (no joo edelleenkin) fanitin Ricky Martinia ja pikkuveljeni aina naljaili, että mokomaakin töyhtöhyyppää kuuntelee.

    Ja hyi kauhea tota Lahen motarijuttua... Onneksi ei käynyt mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä itsekin mietin, että onkohan mulla ihan kaikki muumit laaksossa (tod. näk. ei). :-D Tein 20 kertaa 50 kyykyn sarjan, joten siinähän niitä tuli.

      Hih, mäkin olen fanittanut Ricky Martinia. Un, dos, tres...

      Mä en ole ikinä joutunut motarilla mihinkään vaaratilanteeseen enkä ollut lähelläkään (kop, kop), mutta tuo todella säikäytti ja opetti ihan omakohtaisesti, että välimatkan pitäminen edellä ajavaan kannattaisi. Varsinkin motarilla mutta tietysti muuallakin.

      Poista
  8. Ihanan elämänmakuinen postaus taas ja komea käpytikka! Töyhtöhyyppää en ole tainnut koskaan nähdä livenä luonnossa, komea bongaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit. <3

      Haha, me luultiin äidin kanssa koko ajan, että tuo on valkoselkätkka, kun ei jaksettu kuukkeloida, joten hyvä että nyt tuli lajikin selville. Kiitos. :-)

      Poista
  9. Soitin tuohon numeroon ja jätin viestin, kun ei vastattu.
    Olisipa kiva nähdä jossain autiolla maaseututiellä henkilö, joka vetää askelkyykyin eteenpäin ;D Siinä sitä ikää tulisi lisää minullekin ;D
    Miten olet saanutkaan kuvattua noin selkeitä lintukuvia?! Voin kuvitella, että en edes näkisi lintuja, en osuisi kuvaruudulla niihin, ennen kuin poistuisivat ja sittenkin kuvat olisivat heilahtaneita.
    Eipä tässä muuta kun tattis ja tilulilulei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mitäs se Lusi Vittuni oikein puuhailee, kun ei viitsi puhelimeen vastata. Ettei vain olisi jollain muotisuunnittelijoiden joogaretiriitillä Balilla.

      Nyt kun ilmaiset asian noin, niin onhan tuommoinen kyykkäilijä varmaan kummallinen näky kylätiellä. :-D Varsinkin kun mulla ei ollut edes omia lenkkivaatteita mukana, vaan olin lainannut äidin muutamaa kokoa liian isoa takkia ja kirkkaankeltaisia lenkkareita. :-D Vielä kun olisi ollut jokin antennipipo päässä, niin ou jee. Pakko tunnustaa, että aluksi mua vähän hävetti kyykkäillä, jos sattui joku ihminen tai auto näköpiiriin, mutta sitten puuha vei mukanaan, enkä jaksanut enää välittää muista. Ajatelkoot mitä ajattelee.

      Noiden lintujen kuvaaminen oli näppärää, kun ruokintapaikka oli keittiön ikkunan takana. Verho vain sivuun, kamera valmiiksi ja ruokapöydän ääreen kytikselle. Ja kun ottaa 500 kuvaa, niin kyllä niiden joukosta yksi jotenkuten onnistunut otoskin löytyy. :-D

      Tattis ja tilulilulei sullekin! <3

      Poista
  10. Auts, mun reisillä ei kyykätty varmaan kuin nelisenkymmentä ja eipä viimoiset kovibn alas enää menneet - on ollut ryhmäliikunnassa hieman taukoa, sen huomaa... kesäkuntoa sitä kuitenkin jotenkin yrittää...
    Siiiiiiiis niiiiiiiiin upeita lintukuvia - ihan makroja erikseen erottuvine sulkineen, ihailen!! Enonkoskesta tulee mieleen Kurtinvuoren siirtolohkare - onkos tullut bongattua? Ensimmäisenä koronakeväänä innostuimme siirtolohkareiden bongauksesta ja tuli kierrettyä Suomen kolkkia enemmänkin kivien perässä, no, siellä Idässä tietty myös äitiä moikkaamassa ja kivelle mukaankin ottaessa. Minun sydämeni alkoi hymyillä, kun kerroit kuinka paljon äitisi kanssa olette nauraneet - teillä on ihanan aidot ja rakkaat välit keskenänne!! Arvostan ja ihailen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta hei, ei huolta! Kesään on vielä aikaa, joten hyvin ehtii treenailemaan kesäkuntoa!

      Kiitos kaunis! Lintujen kuvaaminen on kivaa, mutta mokomat ovat niin nopealiikkeisiä, että vasta kuvia katsellessa selviää, millaisia otoksia on tullut otettua. ;-D

      En ole kuullutkaan Kurtinvuoren siirtolohkareesta! Kävin heti kuukkeloimassa, koska minäkin tykkään bongata siirtolohkareita, ja tuohan on pakko päästä näkemään pian. Mulle hienoimpana siirtolohkareena on jäänyt mieleen Kummakivi Ruokolahdella. Varmaan on tuttu sinullekin.

      Meillä on tosiaan äidin kanssa ihan mahtavat välit. <3 En saa kenenkään muun kanssa niin hirveitä naurukohtauksia kuin äidin. Usein ei tarvita kuin yksi sana ja taas lähtee. Joskus olen nauranut niin, että olen alkanut melkein itkeä, jolloin olen todennut, että sanonta "itku pitkästä ilosta" ei taidakaan olla ihan tuulesta temmattu. :-)

      <3

      Poista
    2. Hih, juuri Ruokolahden Kummakivi oli se ensimmäinen siirtolohkare ja siitä se bongaus sitten alkoi 2020... ystävien mökki siinä aika lähellä ja he meidät sinne vei... googlaten etsin sitten lisää ja seuvaana viikonloppuna oltiinkin jo Ilveskivellä Pietarsaaressa pohojanmaalaisten ystävien kanssa.
      https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/01/ketut-ystavineen-ilveskivella.html
      Kivibongailut yhdistyi vihdoin viimein ympäri Suomea asuvien ystävien tykö vierailuihin - elon matkalla on kerääntynyt lukuisia ihania ihmisiä joiden tykö on sanonut menevänsä, mutta onko oikeasti mennyt?? No ei... kivien kera me oikeasti sitten tehtiin useammatkin treffit luontopoluille - sanoisinko tuosta ihan koronalle kiitokset... tätä menojalkaa kun oli pakko päästä ulkoiluttamaan ja sosiaaliset suhteet oli ulkosalla sallittuja sen ajan puitteissa, heh heh...
      Muuten toinenkin kivi vinkki seuraavalle Savonlinnan reisulle - Suomen toiseksi suurin siirtolohkare Tervolankirkkokin löytyy sieltä... itte Savonlinnassa asuneena ei tullut käytyä, mutta syksyllä 2020 sinne raahattiin äitini ja kolme lapsenlapsistakin....
      https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/01/tervolankirkko.html

      Poista
    3. Arvasinkin, että ihan varmasti olet käynyt Kummakivellä. :-) Se on kyllä tosi huikea näky. Tosin muistelen miettineeni silloin, kun siellä kävin, että olikohan tämä kivenmurikka keskellä metsää nyt kaiken vaivan arvoinen. No, oli se! :-D

      Olipa hauska lukea teidän bongaushistoriasta! Täytyy käydä lukemassa nuo postauksesi, jospa saisin niistä inspistä. Kiitos linkeistä! Mulla on kaikenlainen luontokohteiden bongaus jäänyt tosi vähiin viime aikoina, en tiedä, miksi. Varmaan se on tämä korona-aika, joka on tehnyt minulle päinvastaisen kuin sinulle: en viitsi lähteä bongailemaan mitään, kun joka paikassa on kuitenkin väkeä kuin pipoa. Minun kun pitäisi saada bongailla luontojutut omassa rauhassa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni. :-D

      Mukavaa huhtikuun loppua! <3

      Poista
  11. Luinkin lehdestä kyseisenä ajankohtana niistä rekkajonoista sekä muista ruuhkista Länsisatamassa ja olin tyytyväinen "oman" laivan lähtösataman ollessa Katajanokka. Siis samana päivänä.
    Hienoja nuo lintukuvat ja hauskat tekstit!
    Ai hitto, jos olisin ollut ratissa ohi ajaessa, kun "joku" etenee tienvartta pitkin askelkyykyin, niin olisin varmasti ajanut ojaan. ;)
    Hyvää huhtikuun viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hittolainen, tää kommenttikentän ulkoasu on näköjään muuttunut. Mitenköhän tämä vastaaminen mahtaa onnistua? :-D Perhana kun menevät aina muuttelemaan kaikkea. Ja mihin tästä on kadonnut se esikatselu-nappula?! Apua, mie oon pulassa.

      On se hyvä, että sinä käytät Viikkarin laivoja. :-) Täällä saattaa näitä ruuhkia olemaan enemmänkin, kun ihmiset rupeavat matkustelemaan.

      Jälkeenpäin kun ajattelen tota kyykkäämistä, niin onhan se varmaan aika koomisen näköistä tuolla tien vierustoilla; jossain salilla on eri juttu. Mutta ihan sama. :-D

      Hyvää vappuviikkoa sinullekin! Tajusin muuten vasta eilen, että ai niin, vappu. Eipähän tarvi ainakaan ulos mennä, kun on niin saakelin kylmä!

      Poista
  12. Mahtavat lintukuvat ja kuvatekstit!

    Siis tuhat kyykkyä?!? En yhtään ihmettele, että vähän lihaksissa tuntuu :D

    En ole ikinä nähnyt luonnossa töyhtöhyyppää ja nyt harmittaa. Saisinpa bongattua mandariinisorsan, niin sen jälkeen ei harmittaisi kenenkään luontobongaukset. Aikataulu on sen verran kireä ja laiskuus korkealla, että mandariinisorsan pitäisi melkein tulla kotiovelle esittäytymään :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, tuhat kappaletta niitä tuli pisteltyä. Ei kuitenkaan sentään yhteen pötköön, vaan 20 kappaletta 50 kyykyn sarjaa. :-)

      Mä repesin ihan totaalisesti tuolle viimeiselle lauseelle. :-D Mistähän löydettäisiin yksi mandariinisorsa sinun kotiovellesi toimitettuna? Löytyisköhän Woltin valikoimasta, kun nykyäänhan Woltista saa vaikka mitä. :-D

      Kiitos, ja tervetuloa kotiin!

      Poista
  13. Jessus sinua ja sinun kyykkyhyppelyitäsi! Mitä vastailit noille tipusille, kai ne sinua ymmärsivät?
    Itse olen ollut nyt reilun kuukauden etätöissä ja vähän lomallakin välillä, mutta kohti etelää valun, nyt välipysähdys kirkonkylällä, jossa oli yksi työjuttu. On oikeasti ollut paljon tekemistä - niin töitä kuin lomailua - etten ole ehtinyt itse kirjoittaa mitään blogiini, vaikka aiheitakin olisi. No ehkä ensi viikolla!
    Olen ihaillut urpiaisia ja samoin laulujoutsenia, joita taas tuli pääsiäisen tienoilla jokisuussa olevaan sulaan. Ne tuovat kevään! Paitsi se joutsenten taistelutöräyttely on aikamoista ääntä!
    Mukavaa vappua ja toukokuuta, ei uskoisi, että se on kohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullun hommaahan tuollainen ylenmääräinen kyykkäily on. :-D En tosin vanno, etten menisi tekemään tuota toistekin – ja yrittäisi tehdä samalla esim. 1500 kyykkyä. :-D

      Tipusten ja minun välissä oli lasi, joten jutustelu jäi vähän yksipuoliseksi. Onneksi linnut puhuivat niin kovaan ääneen, että se kuului sisälle asti. ;-)

      Kuulostaa tosiaan siltä, että sinulta ei ole puuhaa puuttunut, mutta onneksi olet ehtinyt vähän lomailemaankin. Jään odottelemaan postauksiasi!

      Joutsenet ovat niin upeita lintuja. Uljaita ja kauniita – ja vähän pelottaviakin. En uskaltaisi mennä kovin lähelle.

      Mukavaa vappua ja toukokuuta sinullekin, vaikka ei tosiaan uskoisi, että kesä on tulossa. Kävin tänään pyöräilemässä eikä mulla ollut päässä muuta kuin pyöräilykypärä, ja pää meinasi kirjaimellisesti jäätyä. Nyt on sitten viiman seurauksena kaamea päänsärky. Prkl.

      Poista
  14. Hiukan myöhässä, mutta lukemassa kuitenkin taas :)

    Siis mitkä askelkyykyt! Luulen, että olisin ollut tuon urheilun jälkeen viikon sängyssä kipeänä, hehee.

    Meillä kun siippa on sellainen lintuihminen, niin on tullut seurattua sivusta lintuja vuosikausia. Ne on just tollaisa touhottajia noi linnut :)

    Ehkä olet saanut ukkelin jo kotiin, joten oikein hauskaa vappua teille molemmille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että olet lukemassa. <3

      Mä sentään selvisin onneksi perskivuista parissa päivässä. Olisi houkuttanut tehdä enemmänkin kyykkyjä, mutta kun ei ollut aiempaa kokemusta vastaavasta määrästä, pelkäsin, että en pysty edes kävelemään seuraavana päivänä.

      Lintuja on niin kiva seurata. Mahtavaa, että sulla on kotona oma ornitologi. <3

      Hauskaa vappua sinullekin! :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3