Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 20. toukokuuta 2016

Kun hätä on suurin

Nyt ajattelin taas kirjoitella intialaisen naistenlehden Woman's eran henkilökohtaisten ongelmien palstan jutuista. Kyseiselle palstalle saa kuka tahansa lehden lukija lähettää mieltään askarruttavan kysymyksen, johon lehden toimitus sitten vastaa. Lukijoiden ongelmat eivät ehkä edusta intialaista elämäntapaa ja naisten ongelmia millään lailla kattavasti (tai kosketa suurta osaa naisista ollenkaan), mutta minusta ne ovat kuitenkin jonkinlainen kurkistusikkuna intialaiseen kulttuuriin. Suomalaisessa naisessa palstan ongelmat herättävät myös varmasti aivan toisenlaisia ajatuksia kuin intialaisessa, joten ongelmia vasten pystyy peilaamaan myös omaa kulttuuriaan ja elämäntyyliään. On myös kiinnostavaa pohtia sitä, miten itse olisi kysyjälle vastannut. Olisitko antanut kysyjälle samanlaisia neuvoja kuin mitä hän nyt sai?

Otanta on melko suppea, kun minulla oli käytettävissäni vain Woman's eran tämän vuoden huhtikuun kaksi numeroa. Olen aiemminkin kirjoittanut samankaltaisen postauksen, jossa ongelmien kirjo on vähän laajempi. Postauksen kuvituksena on mainoksia samaisten lehtien sivuilta, ja käännöksistä olen tälläkin kertaa vastuussa tietenkin itse.  


KYSYMYS 1. Olen 28-vuotias nainen ja minulla on hyvä työpaikka. Vielä kaksi vuotta sitten olin hyvin itsevarma, mutta sitten sain kokea kaksi järkytystä. Mies, johon olin rakastunut ja jonka luulin olevan myös rakastunut minuun, antoi periksi vanhempiensa painostukselle, jätti minut ja meni naimisiin vanhempiensa valitseman naisen kanssa. Toinen järkytys tuli, kun sain selville, että mies, jonka kanssa olin tullut läheiseksi, olikin jo tahollaan naimisissa ja halusi pitää kanssani vain hauskaa.

Olin hyvin masentunut näiden tapausten jälkeen, ja se oli luultavasti ainoa syy, että suostuin järjestettyyn avioliittoon. Tapasin vanhempieni minulle löytämän miehen pari kertaa, sekä hänen vanhempiensa läsnä ollessa että ilman heitä. Mies oli komea, kohtelias ja hänellä oli hyvä työpaikka. Kun miehen vanhemmatkin vaikuttivat hyväntahtoisilta ja avarakatseisilta, suostuin avioliittoon.

Pari kuukautta häiden jälkeen tajusin kuitenkin tehneeni ison virheen. Appivanhempani osoittautuivat määräileviksi ja kapeakatseisiksi, ja vaikka mieheni onkin fiksu ja kohtelias, omien vanhempiensa edessä hän on täysi nössö ja suostuu kaikkeen, mitä hänen vanhempansa sanovat. Pian häidemme jälkeen appivanhempani alkoivat vaatia, että minä jättäisin työni ja ryhtyisin kokopäiväiseksi kotirouvaksi, eikä mieheni ole vanhempiensa ajatusta vastaan.

Olen aivan poissa tolaltani ja haluan päästä pois koko talosta. Mutta vaikka mieheni on heikko, hän on kuitenkin hyvä mies, ja minulla on alkanut olla tunteita häntä kohtaan. En halua erota hänestä, mutta minun on pian pakko, jos hän menee vanhempiensa puolelle ja vaatii minua jättämään työni.

Mitä minun pitäisi tehdä?


VASTAUS: Sinun ei todellakaan pidä jättää työtäsi vain sen takia, että appivanhempasi sitä vaativat ja että miehesi on liian heikko nousemaan vanhempiaan vastaan. Keskustele asiasta ensin miehesi kanssa ja kerro hänelle palkankorotuksista ja ylennyksistä, joita saatat ehkä tulevaisuudessa saada. Jos anoppisi joutuu tekemään paljon kotitöitä, ehdota, että hänelle hankittaisiin joku auttamaan kotitöissä. 

Kun olet varma siitä, että miehesi ymmärtää näkökantasi, pyydä miestäsi puhumaan vanhemmilleen ja selittämään asia heille. Miehesi saattaa olla ensi alkuun vastahakoinen, mutta yritä kuitenkin suostutella hänet puhumaan vanhemmilleen. Ellei hän suostu, puhu itse appivanhempiesi kanssa ja kerro heille samat asiat kuin kerroit miehellesikin, kohteliaasti ja ystävällisesti. Jätä sitten asia siihen, mutta pysy kannassasi joka kerta, kun asia tulee puheeksi.

Ole tulevina kuukausina kohtelias mutta määrätietoinen appivanhempiasi kohtaan ja rakastava puoliso miehellesi. Ehkä miehesi alkaa ymmärtää sinua ja appivanhempasi hyväksyvät väistämättömän, ja elämänne asettuu uomiinsa.

Jos miehesi ei kuitenkaan ole samoilla linjoilla kanssasi ja appivanhempasi edelleen itsepäisesti vaativat, että jätät työsi, sinun täytyy miettiä asiaa uudelleen. Rakastatko miestäsi niin paljon, että pystyt luopumaan työstäsi?


KYSYMYS 2. Olen tuore 24-vuotias aviovaimo (liittomme oli järjestetty), ja sosiaalisesta mediasta on tullut minulle pakkomielle. En käy töissä, ja asun kahdestaan mieheni kanssa, joten minulla on kotitöiden tekemisen jälkeen runsaasti aikaa olla Facebookissa, Twitterissä ja muissa vastaavissa. Minulla on myös paljon nettiystäviä, ja tykkään chattailla heidän kanssaan monta tuntia päivittäin.

Minun ja mieheni välit ovat nykyään hyvin huonot. Ärsyynnymme toisiimme helposti ja riitelemme paljon. Samaan aikaan on kuitenkin tapahtunut jotain ihanaa. Olen tavannut netin kautta uuden miespuolisen ystävän, jonka kanssa olen tullut hyvin läheiseksi. En tiedä hänestä paljonkaan, mutta hän ymmärtää minua ja avio-ongelmiani erittäin hyvin. Hän on myös sanonut, että voisi järjestää minulle työpaikan ulkomailta! Hän ei vielä tiedä työn yksityiskohtia, mutta palkkani olisi 10 lakhia*, ja pystyisin laittamaan koko palkan säästöön, koska asuminen ja ruokailu olisivat ilmaisia. Ja tämän hienon työpaikan saadakseni minun pitäisi maksaa vain yhden kuukauden palkkaa vastaava summa!

Olen niin innoissani, etten pysty nykyään ajattelemaan mitään muuta kuin mieheni jättämistä ja tämän työn vastaanottamista. Pystyisin helposti järjestämään työpaikkaa varten vaadittavan maksun myymällä hääkoruni. Uuden ystäväni mukaan minun täytyisi tulevassa työpaikassani tehdä vain 4-5 tuntia päivässä töitä, joten minulle jäisi runsaasti aikaa myös netissä oloon!

Mutta minua myös pelottaa vähän. Miten vanhempani ja mieheni suhtautuvat uutiseen, ja onko työpaikka sellainen kuin uusi ystäväni sanoo sen olevan?

(* 10 lakhia = miljoona rupiaa eli n. 13 225 euroa)


VASTAUS: Luojan kiitos sinulla on edes vähän tervettä järkeä vielä jäljellä! Vain hyvin epäkypsä vaimo voi kuvitella jättävänsä miehensä sen takia, että pääsisi muualle viettämään aikaansa netissä. Etkä varmaankaan tosissasi kuvittele, että vanhempasi tukisivat sinua päätöksessäsi?

Uusi "ystäväsi", josta et tiedä käytännöllisesti katsoen mitään, vaikuttaa myös hyvin epäilyttävältä! Olet vasta ystävystynyt hänen kanssaan, ja hän tarjoaa sinulle jo työpaikkaa - josta sinun täytyisi maksaa! Eivätkö hälytyskellosi yhtään soineet siinä vaiheessa? Varmasti nimittäin tiedät, että työpaikoista ei yleensä tarvitse maksaa?

Sosiaalinen media on nykyään hyvä keino vaihtaa ajatuksia ja pitää hauskaakin, mutta siitä ei pitäisi tulla elämän tärkeintä asiaa. Sinulla tuntuu olevan liian paljon vapaa-aikaa, joten miksi et rupeaisi harrastamaan tai opiskelemaan jotain tai menisi töihin? Voisit etsiä töitä vaikkapa tietotekniikan alalta, kun ala tuntuu kiinnostavan sinua. Käytä aikasi hyödyksesi ja tutustu myös mieheesi paremmin. 


KYSYMYS 3. Olen 21-vuotias yliopisto-opiskelija. Olen ainoa lapsi ja luonteeltani hiljainen ja tunnollinen. Olen aina menestynyt opinnoissani ja ollut ylpeyden aihe vanhemmilleni. Vuosi sitten rakastuin kuitenkin kapinaryhmän johtajaan, ja kaikki muuttui.

Älä kysy, mikä sai minut kiinnostumaan hänestä - en tiedä sitä itsekään.  Kaikki alkoi siitä, kun olin tulossa yhtenä päivänä koulun kirjastosta, ja hän törmäsi minuun. Kirjani levisivät lattialle, mutta me vain seisoimme ja tuijotimme toisiamme. Rakkaus iski meihin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Rakkautemme ei ehtinyt kauan kukoistaa, kun poliisi tappoi poikaystäväni. Syynä oli se, että poikaystäväni oli jenginsä kanssa murtautunut erään rikkaan miehen taloon, ja poikaystäväni oli murhannut tielle osuneen naisen. Nyt olen ajatellut, etten mene koskaan naimisiin, vaan omistan loppuelämäni poikaystävälleni. Poikaystäväni oli hindu, mutta hänen unelmansa oli kääntyä muslimiksi, liittyä Isisiin ja taistella kalifaatin perustamisen puolesta. Minä en tiedä mitään islamista tai kalifaatista, mutta haluan liittyä Isisiin. Kuinka voin tehdä sen?


VASTAUS: On olemassa sanonta, että rakkaus on sokea, ja se näyttää pitävän sinun kohdallasi hyvin paikkansa. Poikaystäväsi kuoli, kun hän oli ensin tehnyt ryöstön yhteydessä murhan, ja sinä teet hänestä sankarin? Murhaajasta? Vaikka et voisikaan mitään rakkaudellesi kyseistä miestä kohtaan, tiedät kuitenkin varmasti, että hän oli paha ihminen ja että jos olisit pysynyt hänen tyttöystävänään tai mennyt naimisiin hänen kanssaan, olisit joutunut väärille raiteille, tuhonnut elämäsi ja aiheuttanut suurta surua vanhemmillesi?

Isis on vaarallinen järjestö, ja maamme hallitus yrittää jatkuvasti jäljittää Isisiin liittyviä henkilöitä, jotta heidät vaarallinen toimintansa pystyttäisiin estämään. Sinäkin joudut viranomaisten silmätikuksi, jos osoitat kiinnostusta järjestöä ja sen toimintaa kohtaan. 

Rakastamasi mies on kuollut, ja vaikka ehkä vielä kaipaatkin häntä, sinun täytyy jatkaa elämääsi. Palaa takaisin siksi hiljaiseksi ja tunnolliseksi opiskelijaksi, jollainen olit, ja tee vanhempasi ylpeiksi sinusta. Ajan myötä näet asiat toisessa valossa ja ymmärrät, miten pienestä elämäsi oli lopulta kiinni.


KYSYMYS 4. Olen 24-vuotias nainen, ja minulla on erittäin hyvä työpaikka. Poikaystäväni on myös vakaassa asemassa, ja koska sekä minun perheeni että hänen perheensä hyväksyivät avioliittosuunnitelmamme, kaikki ovat alkaneet puhua häistämme, varsinkin sulhaseni.

Minulla on kuitenkin iso ongelma. Rakastan sulhastani, enkä halua mennä naimisiin kenenkään muun kuin hänen kanssaan, mutta en halua mennä naimisiin vielä ainakaan viiteen vuoteen.

Kuinka kertoa sulhaselleni ja perheillemme, että vaikka haluankin mennä sulhaseni kanssa naimisiin, haluan toteuttaa muita unelmia ennen häitä? Haluan matkustaa, edetä urallani, saada ylennyksiä, viedä vanhempani ulkomaanmatkalle ja saada säästöön sen verran rahaa, ettei minun tarvitse murehtia töistä pois jäämistä sitten, kun meille tulee vauva. Niiden asioiden lista, jotka haluan tehdä ennen vakiintumistani, on loputon.

Jos kerron sulhaselleni ja perheillemme toiveistani, sulhaseni pettyy, omat vanhempani suuttuvat, eivätkä sulhaseni vanhemmat taatusti ymmärrä minua, vaan he alkavat kyseenalaistaa, olenko oikea henkilö heidän pojalleen.

Mitä minun pitäisi tehdä?


VASTAUS: Kenenkään ei pitäisi mennä naimisiin, ennen kuin tuntee olevansa täysin valmis siihen. Jos ihmisellä on toteutumattomia unelmia, hän ei ole valmis avioliittoon, koska toteutumattomat unelmat tulevat väijymään aina mielen sopukoissa ja aiheuttamaan katumuksen tunteita. 

Sinun tulisi puhua sulhasesi kanssa, koska hän on se, joka ymmärtää tilanteesi parhaiten. Sulhasesi saattaa olla aluksi pettynyt ja poissa tolaltaan, mutta jos hän rakastaa ja ymmärtää sinua, hän suostuu odottamaan sinua. Kun sulhasesi tukee sinua, myös vanhempanne pystyvät antamaan sinun toteuttaa unelmiasi, ennen kuin astutte avioliittoon. Mutta jos miehesi on sitä mieltä, että teidän tulisi mennä heti naimisiin ja että pystyt toteuttamaan unelmasi häiden jälkeenkin, mieti tarkkaan, mitä teet. Juttele asiasta kunnioittamiesi ihmisten ja luotettavien ystävien kanssa, ennen kuin teet lopullisen päätöksen.


Nauttikaahan viikonlopusta - ja elämästä!




21 kommenttia:

  1. Nää Intia-postaukset on kyllä parhaita! Toi isis-tapaus kuulosti vähän epäuskottavalta, olikohan se keksitty vaan että saatais toi varoitus julkaistua..:D Musta neuvot oli tosi järkeviä ja oli kiva huomata että naisia kannustettiin pitämään päänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei tullut mieleenkään, että Isis-tapaus voisi olla keksitty juttu, mutta nyt kun sanoit, niin aika epäilyttävältähän se vaikuttaa! Toisaalta, Intiassa on kyllä kaikki mahdollista - siis ihan kaikki. :-D

      Minustakin oli kiva, että naisia ei käsketty alistumaan muiden tahtoon, vaan miettimään asioita myös omalta kannalta. Vaikeita ratkaisuja – onneksi tuommoisia ei tarvitse omassa elämässään pohtia.

      Poista
  2. Kakkosvastauksen jämäkkä alku oli mun mielestä paras :D. Ja muutenkin vastaaja vaikuttaa aika jalat-maassa-tyypiltä, jolta ei liiemmin säälipisteitä kysyjille heru. Ja hyvä niin, koska aika nuorta porukkaa näyttävät olevan.
    Hieman kyllä huvitti toi "Keskustele asiasta ensin miehesi kanssa ja kerro hänelle palkankorotuksista ja ylennyksistä, joita saatat ehkä tulevaisuudessa saada". Jos vaikka alkais lakhin (?) kuvat pyöriä miehellä silmissä :)

    Ja mainosten perusteella tiskaaminenkin on yhdessä yhtä juhlaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin kakkosvastauksen alku oli sellainen, että tuli heti asiat selviksi! Alkuaikoina kun lueskelin näitä palstoja, ihmettelin vastauksia, kun minusta ne tuntuivat vähän liian suorasukaisilta. Mutta pakkohan jonkun on puhua kysyjille järkeä, kun ei sitä muuten aina tunnu olevan.

      Minuakin naurattivat nuo ylennykset ja palkankorotukset. Niin sitä ylipuhutaan aviomiehiä puolelleen. :-) Meillä ei kyllä tuo keino tepsisi.

      Onhan se tiskaaminen juhlaa, jos käyttää tiskiaineena Priliä. Meillä on vaan Fairya, ja sen kyllä huomaa. :-D

      Poista
  3. Niin kiva postaus, olipa mielenkiintoista kuulla millaisia ovat palstat Intiassa. Juuri tanaan ihmettelin kaverille eraan paikallisen suuren sanomalehden laakaripalstaa, jossa laakari suositteli keisarinleikkausta eika alatiesynnytysta sen ollessa parempi, hohhoijakkaa. Tuo oli musta hyva miten tiukasti palstan pitaja antaa neuvoja ja ojentaa naita kysymysten lahettajia :) Hyvia neuvoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, tuommoisia lääkärinpalstojakin näin jossakin lehdessä Intiassa, en muista missä. Kaikenlaiset palstat ovat kyllä mielenkiintoista luettavaa, varsinkin muilla mailla! Jo lapsuudessa tuli luettua Kodin Kuvalehden palstaa ja sitten sitä Suosikin palstaa, en muista mikä se oli nimeltään.

      Poista
  4. Jestas, kyllä on kulttuuri niin erilaista kuin täällä. Mielenkiintoista oli lukea. Vastauksetkin ihan järkeviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos jaksoit lukea! Kovin erilaistahan se elämä Intiassa on, vaikka tämä tutustuttaa vain murto-osaan intialaista kulttuuria, kun perheitä, perinteitä ja tapoja on niin paljon erilaisia.

      Poista
    2. Sitä luulee tuntevansa muita kulttuureja kun minäkin olen matkustellut paljon ja nähnyt muutakin kuin turistipaikkoja. Seuramatkoja en harrastanut. Mutta nämä konkreettiset esimerkit aina tuovat uden näkökulman, kiitos siitä sinulle.

      Poista
    3. Minusta tuntuu, että matkalaisena sitä kuitenkin tarkkailee paikallista elämää jotenkin “ulkoa päin”, matkailijan silmin. Tämmöiset palstat ovat siitäkin hyviä, että ne antavat sellaisen sisäpiirinäkökulman kulttuuriin.

      Poista
  5. Hauska lukea näitä;ongelmat niin erilaiset kuin mihin on tottunut.En lue aikakauslehtiä,kun päivälehteen jo menee niin paljon aikaa kun sitä lukee (on erittäin kattava..) mutta pitää joskus kurkkia mitä ne täällä kirjoittavat tuollaisille palstoille;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurki ihmeessä! Ihmisten ongelmat voivat olla hyvin mielenkiintoisia. ;-D

      Poista
  6. Kiitos Satu. Nämä on niin parhaita! Uskomatonta, miten kulttuuri tulee noista niin selvästi läpi. Kyllä ongelmat vain ovat niin erilaisia siellä kuin täällä. Nämä palstat on kyllä niin parasta siinä lehdessä. Voiskohan tuon lehden tilata Suomeen:)? Tänään muuten uutisissa sanottiin, että jossain Pohjois-Intiassa oli ollut 51 astetta lämmintä. Se oli kuulemma pahin ikinä. Me kun asuttiin Hyderabadissa, suurin lämpötila mitä nähtiin oli 42,5. Ootko sinä seurannut lämpötiloja? / Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein etsiä, voiko Woman's eran tilata Suomeen, ja voihan sen. Hinta näkyy paperiversiolla olevan lentopostina 105 dollaria vuodessa. Mutta lehden voi näköjään tilata myös pdf-versiona, jolloin hinta olisi e-lehden kanssa vuodessa vain 11.5 euroa! Pitäisköhän tilata? Taidan kokeilla! Ei ole paha hinta ollenkaan! Linkki tilaussivulle löytyy täältä. Tuolla sivulla näkyy myös paperiversio olevan paljon halvempi kuin mitä lehden sivuilla ilmoitettiin, mutta en taida uskaltaa tilata paperiversiota, kun en ihan luota siihen, että lehti tulisi Intiasta säännöllisesti tänne Suomeen. :-)

      Meidän aikana Hyderabadissa oli tosiaan joku lämpöaalto, ja siellä oli koko ajan 40-45 astetta lämmintä. Nyt en ole seuraillut Intian lämpötiloja. 51 astetta kuulostaa aika järkyttävältä! Aattele, jos pitäisi selvitä noista lämpötiloista ilman ilmastointia...

      Poista
    2. Katsoin hinnan väärin, ja tuo 11.5 euroa olikin kahdelta vuodelta. Vuoden tilaus onkin vaan 6.24 euroa. :-)

      Tilasin lehden vuodeksi, mutta vielä ainakaan en ole saanut mitään sähköpostia, että pääsisin lukemaan lehteä. :-(

      Poista
    3. No eipä ole nettilehdellä enää paljoa hintaa. Kerropa, kuinka kävi. Siis saatko lehden.. En mäkään kyllä luottaisi siihen, et oikea lehti kotiin Intiasta eksyisi . Hih hih./Marja

      Poista
    4. Ei ole tullut mitään vieläkään. Karahtikohan kiville koko tilaus - ja maksu kumminkin meni. No, mä ilmoittelen myöhemmin, miten kävi.

      Poista
  7. Tätä oli hauska lukea :D Minusta neuvot olivat varsin järkeviä.

    VastaaPoista
  8. Kiva lukea sinun Intia-juttuja! Tämä on kyllä huippu taas jälleen. :D Opin aina kaikenlaista uutta... (pitäisköhän heittää emailia tuonne Laboliaan...)
    En muista milloin viimeksi luin näin pulmallisia kysymyksiä. ;) Mies kylläkin informoi minulle joskus kun on lukenut jonkun herkullisen kysymyksen/vastauksen "dear abby" palstalta.

    Toisaalta onko noissa suuria kulttuurieroja? Ainakin jos vertaan tänne amerikoihin, niin rakkaus se on täälläkin se joka jäyhää monen mieltä. Ja niin näyttää tuovan päänvaivaa myös intialaisille naisille.
    Vaan se suurin erovaisuus mitä eniten ihmetellään täälläkin: arranged marriages. Kaksi intialaista työkaveriani ovat sellaisen kautta päätyneet tänne.
    Mutta osaapa intialaisetkin naiset olla independent. Toinen heistä kertoi miten oli hakenut työpaikan netin kautta ja ajoi yksin tänne vuokra-autolla itärannikolta saakka. Asuu kuulema sukulaisen luona, mies matkustelee työn vuoksi sinne tänne ja aikuiset lapset ovat siellä kotona.
    Hän on kyllä hauska tyyppi ja jos lounastunnilla istutaan samassa pöydässä niin jostain syystä aina päädyn syömään hänen eväitään. :D
    Oletko muuten kirjoittanut järjestyistä avioliitoista?
    Terkkuja Teksasista, Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla, Lissu! :-)

      Minä voisin kanssa heittää meiliä Laboliaan. Toisaalta mulle on ihan sama, minkälaiset puikulat tuossa leuan alla roikkuu, että ehken sitten kumminkaan laita. :-D

      Pulmallisia olivat tosiaan kysymykset. Onneksi ei tarvitse itsen tällaisia pohtia. :-)

      Rakkausasiathan ne mieltä useimmiten painavat, kaikkialla maailmassa. Myös perheasiat ovat intialaisissa lehdissä usein tapetilla, varmaankin siitä syystä että perhe ja suku ovat Intiassa hyvin keskeisessä roolissa.

      Onpa sinulla tosiaan rohkea intialainen työkaverina. Mukava jos eväistä riittää sinullekin. ;-D

      Olen kirjoittanut järjestetyistä avioliitoista, ja juttu löytyy täältä.

      Oikein mukavaa viikonloppua sinne Teksasiin!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3