Ei paska punniten parane.


perjantai 14. toukokuuta 2021

Elonmerkkejä

Hengissä ollaan edelleen, vaikka tällä viikolla on ollut kyllä niin ankeat tunnelmat, että pari kertaa on käynyt mielessä, että pitäisiköhän kävellä mereen (draamakuningatar is back). Moni asia on painanut mieltä, mutta ei niistä sen enempää. Kyllä kai tämä taas tästä.  

Edellisen postauksen jälkeen ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Iskä siunattiin lepoon, ja siunaustilaisuus oli ihan kaunis, vaikkakin lyhyt ja vähäväkinen. Mehän rikoimme sääntöjäkin, kun meitä oli koolla seitsemän henkilöä, vaikka olisi saanut olla enintään kuusi. 

Kuvia hotellin ikkunasta.

Iskä ❤
Intian hirveä koronatilanne ei ole varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta, ja on ollut järkyttävä seurata sitä läheltä. Toistaiseksi kaikki lähimmät sukulaiset ja tuttavat ovat säästyneet vakavalta koronalta, ja appivanhemmatkin kerkesivät ottaa molemmat rokotukset ennen tämän viimeisimmän aallon alkua. Ilmeisesti appivanhempien saama intialainen Covaxin toimii ihan hyvin. Anopin vanhempi sisko ja tämän mies sairastivat koronan jo ensimmäisessä aallossa, ja se olikin melkoinen show. Ensin sisko ja mies eivät halunneet mennä koronatestiin, koska jos heillä olisi korona, heidän ylleen lankeaisi stigma, eikä kukaan haluaisi olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan. Sitten kun selvisi, että heillä todellakin on korona (ukkelin kaverilla on laboratorio, ja kaveri kävi tekemässä testin), testitulosta ei saanut kertoa heille itselleen, koska muuten he saattaisivat mennä paniikkiin. Niinpä ukkelin serkku (nefrologi) määräsi Amerikasta käsin pariskunnalle muka vain jotain flunssalääkkeitä. En tiedä, tietääkö pariskunta vieläkään sairastaneensa koronan.

Intialainen salailumentaliteetti hämmästytti silloinkin, kun ukkeli sai sen aivoverenvuodon. Ongelman todellista laatua ei saanut missään nimessä kertoa ukkelin vanhemmille, jotteivät he huolestuisi liikaa. Appivanhemmille piti kertoa, että ukkeli oli saanut Kolumbiassa vain jonkin viruksen ja joutunut sen takia sairaalaan. Minä en uskaltanut edes vastata appivanhempien puheluihin, kun pelkäsin, että he rupeaisivat kyselemään ukkelin terveydestä, ja sitten minun pitäisi valehdella heille. Osaan kyllä valehdellakin, mutta vain omasta tahdostani. 😆 Ei se kukkokaan käskien laula.

Nyt ukkeli kertoo melkein joka päivä jostakin uudesta tuttavasta, joka tai jonka läheinen on kuollut koronaan. Ihmisiä lakoaa kuin heinää. Ukkelin entinen naapuri oli esimerkiksi sairastunut koronaan, ja koska hän ei selviytynyt arjesta yksinään, hän pyysi kahta tytärtään avuksi. Kaikki kolme kuolivat. Yhdessä perheessä isä sairastui ja kuoli, ja muutaman päivän päästä kuoli myös äiti, ja lapset jäivät orvoiksi. Sydän kylmänä odotan, milloin korona iskee lähelle. Korona saa ihmiset Intiassa paniikkiin, ja ihmiset pyrkivät sairaaloihin, vaikka heillä ei olisi suoranaista tarvettakaan. Sairaalat ovat ääriään myöten täynnä, ja sairaaloista on mahdoton saada paikkaa, vaikka olisi kuinka vakavasti sairas. Appiukko joutui viettämään taannoin yhden kokonaisen päivän puhelimessa ja soittamaan kaikki vaikutusvaltaiset tuttavansa läpi, jotta eräs vakavasti sairas sukulainen saatiin hoitoon. Ukkelin kaveri (se, jolla on se laboratorio) joutui sulkemaan puhelimensa, kun puhelin soi jatkuvasti, eikä mies voinut auttaa ihmisiä mitenkään. Koronatestauksetkin mies lopetti, koska testaamisessa ei ollut enää mitään järkeä, kun kaikilla oireisilla oli kumminkin korona. Intian varianttiin näyttää kuuluvan myös sellainen piirre, että tauti näyttää lähes parantuneen, ja sitten iskevät yhtäkkiä vakavat hengitysvaikeudet. 

Yksi ukkelin Suomessa asuva intialainen kaveri puolestaan kertoi, kuinka monet Intiassa etätöissä olleet intialaiset ovat paenneet Intian koronatilannetta ja palanneet Suomeen. Perheet ovat saaneet Helsinki-Vantaalta ohjeet olla kaksi viikkoa karanteenissa, mutta vanhemmat ovat tästä viis veisanneet, vaan he ovat laittaneet lapsensa kouluun. Enpä ihmettelisi, jos meilläkin alkavat kohta koronaluvut taas kasvaa, ja syynä olisi nimenomaan tuo Intian variantti. 

Koska lapsilla ei ole Intiassa koulua, eikä kaikilla ole todellakaan varaa mihinkään etäkouluihin, lapset joutuvat keksimään muunlaista ajankulua. Yksi poika oli tunkenut päänsä teräsastiaan mutta ei saanutkaan enää päätään astiasta ulos. Onneksi tarinalla oli kumminkin onnellinen loppu: 


Äiti oli halunnut jo pitkään tulla meille kyläilemään, ja äidin kyläilyreissu toteutui vihdoin vapun korvilla, ja äiti olikin meillä yli viikon. Kävin hakemassa äidin Savonlinnasta junalla, ja sitten tulimme yhdessä äidin autolla tänne Helsinkiin (äidin auto on korkeampi ja mukavampi istua kuin meidän matala auto). Paluumatkalla sitten sama toisinpäin. Äidin viimeisimmästä visiitistä olikin jo aikaa, sillä hän ei enää viime aikoina voinut jättää iskää yksin kotiin, eikä iskä halunnut lähteä koskaan mihinkään. Oli suoranainen ihme, että iskä suostui tulemaan meille viime heinäkuussa äidin kanssa ja vieläpä viipymään kaksi yötä. Kun minä ja äiti olimme yhtenä iltana kaupassa, iskä oli kertonut ukkelille tulleensa minun takiani – mitä ikinä se sitten tarkoittikin. Iskä oli muistellut ukkelille myös, kuinka hän oli ollut nuorena Jätkäsaaren satamassa töissä ja kuinka Jätkäsaaressa ei ollut silloin mitään. Mielenkiintoinen yhteensattuma, että minä katselen nyt niitä samoja merimaisemia ja laivoja, joita iskäkin aikoinaan katseli.

Piti oikein kaivaa Helsingin Kaupunginmuseon arkistoista (täältä, täältä ja täältä) pari vanhaa kuvaa. 

Tämä kuva on vuodelta 1972.

Vielä vuonna 1996 Jätkäsaaressa näytti tältä. Mikä määrä kontteja!

Vuonna 2014. Kontit ovat kadonneet ja tilalle on noussut taloja, mutta tyhjää tilaa on vielä paljon. Alue on muuttunut tuon jälkeen – vain seitsemässä vuodessa – ihan uskomattoman paljon.

Vuonna 2021.

Nyt kun ajelin junalla Savonlinnaan ja takaisin, kummallakin junamatkalla minulle sattui sellainen istumapaikka, että selkäni oli menosuuntaan. Menomatkalla asia ei haitannut, kun katselin vain läppäriltä videoita, mutta paluumatkalla kun luin blogeja ja kirjoittelin kommentteja, minulle tuli aivan hirveän huono olo. Mietin, että pitääkö minun nyt ruveta oksentamaan täpötäydessä junanvaunussa, ja kaivoin jo pussin esiin miettien, mihin voisin pussini kanssa syöksyä. Jos rupeaisin laattaamaan ihmisten keskellä, minut varmasti eristettäisiin jonnekin junan perimmäiseen nurkkaan, koska minullahan saattoi olla vaikka KORONA. Onneksi huono oloni meni ohi, kun lopetin kaiken tekemisen ja vain istuin silmät kiinni. On kyllä ihan perseestä, että VR:llä ei voi enää nykyään mitenkään itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan istuu. Ennen junakartoissa oli sentään ensimmäisiin vaunuihin merkitty junan kulkusuunta, josta pystyi päättelemään istumapaikkojen suunnat (vaikkeivät nekään päättelyt menneet aina ihan nappiin). Pitää varmaan ruveta matkustamaan bussilla, koska bussissa saa aina melko varmasti paikan nenä kulkusuuntaan. 😆 

Junissa on nykyään turvavyötkin.

Jätkäsaaressa tapahtui toukokuun alussa suuri muutos, kun ysin ratikka alkoi kulkea Länsiterminaaliin asti. Nyt meilläkin on ratikkapysäkki ihan lähellä, vaikkei edellinenkään pysäkki kaukana ollut. Harvoin ratikalla tulee tosin matkustettua, että siinä mielessä asia on minulle ihan sama. Itselleni suurin muutos onkin siinä, että ennen kuin käännyn päätieltä parkkihalliin ratikkakiskojen yli, pitää muistaa varmistaa, että ratikoita ei ole näköpiirissä. Yksi ratikka soitti minulle jo torvea, kun meinasin kääntyä suoraan ratikan eteen. 

Vielä viime kesänä tarkkailimme ukkelin kanssa, kuinka ratikkakiskoja rakennettiin: 



Valmis raitiotie tänä vuonna pari päivää ennen liikennöinnin aloittamista. Taustalla Länsiterminaali.
 

Tuohon meidän taloa vastapäätä on alettu myös rakentaa jotain, ja jännityksellä odotamme, mitä siihen tulee ja miten korkea rakennuksesta tulee. Merinäköalat saattavat olla pian muisto vain, ja on ehkä aika ruveta etsiä uutta asuntoa. Hakukriteerejä täytyy ehkä hieman muuttaa, sillä nyt on käynyt selväksi, että ukkeli ei kykene asumaan näin lähellä merta. Meren lähellä tuulee lähes aina, ja lämpötilat ovat siitä johtuen sisämaata monta astetta alhaisemmat, mikä riepoo ukkelia ihan suunnattomasti. Jos en ollut aiemmin tiennyt, miten paljon ukkeli inhoaa kylmää, niin viimeisen vuoden aikana se on tullut harvinaisen selväksi. 😆 Niin tosiaan: meille tuli 7. toukokuuta vuosi täyteen Jätkäsaaressa. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu.

Vappuaatoksi tilasimme vappukassin Ragusta, ja vaikka ruoka oli ihan hyvää, jotenkin tuntui, että vappuaaton syötävät olisivat saaneet kumminkin olla hieman yksinkertaisempia. 

Pääruoan karitsanniskojakin (kuvassa vielä vakuumipussissa) piti lämmitellä kymmenen minuuttia kattilassa, ja sehän on vappuaattona ihan valtava määrä työtä. Annoksetkin noista osasista piti kasata lautasille, eikä ravintolakokin koulutuksesta ollut siinä vaiheessa ainakaan yhtään haittaa. Unohdin ottaa kuvat valmiista annoksista, eikä ruoka pääsekään tässä piperryskuvassa oikein oikeuksiinsa.

Uskalsimme syödä ulkonakin ja kävimme Isossa Omenassa lounaalla. Paikaksi valikoitui ennestään tuntematon Deliberi. Valitsin lohibowlin, enkä muista, milloin olisin viimeksi saanut yhtä hyvää ruokaa. 

Annoksessa oli ihan kaikki kohdallaan – varsinkin maku – joten käynti ei jäänyt todellakaan viimeiseksi. Äidin pihvikin oli muuten ihan täydellinen, mutta annos oli hieman jäähtynyt. Äidin ruoan pitää olla tulikuumaa, ja tykkään kyllä itsekin syödä ruokani kuumana. 

Yhtenä päivänä kun kävimme äiteen kanssa iltakävelyllä, bongasin ostoskärryt, jotka suorastaan huusivat nimeäni. 

En sentään pyytänyt äitiä työntämään!


Ajelimme takaisin Savonlinnaan pidemmän kautta, kun äiti halusi käydä Helilän hautausmaalla Karhulassa sekä Hurukselassa katsomassa, vieläkö siellä oli yksi puutarha, jossa äidillä oli ollut aiemmin tapana käydä. Puutarha oli edelleen siellä, ja paikalla oli oikein oivallinen nimikin, Sadun puutarha. Vaikka en ole puutarhaihmisiä (varsinkaan viimekesäisen ötökkäkatastrofin jälkeen), puutarhan kasvit olivat niin komeita ja kaikki oli laitettu esille niin kivasti, että tuli ihan hirveä himo ostaa kukkia parvekkeelle. 

Yrtitkin olivat niin komeita, että täkäläisten kauppojen yrtit ovat ihan naurettavia rääpäleitä noihin verrattuna.

Mutta kasvien ostaminen ei valitettavasti oikein käynyt päinsä, sillä minun piti palata seuraavana päivänä junalla kotiin, eikä amppelien kuljettaminen junassa kuulostanut kovin houkuttelevalta. Onneksi äiti pääsi sentään tekemään ostoksia, ja minullekin löytyi lahjapuodista pieni laukkuun mahtuva matkamuisto kotiin vietäväksi. Lämmin suositus siis myös Sadun puutarhalle!

Ihana koira Viipurinportin ABC:llä.

Taitaapa olla aika ruveta ruoanlaittoon. Mutta yksi auringonlaskukuva pitää vielä kumminkin laittaa, sillä nyt on taas se aika vuodesta, kun auringonlaskut näkyvät meille.


Seuraavaksi onkin sitten ehkä luvassa parvekekatsaus, kun parvekekuvia jo kyseltiinkin.

😘

26 kommenttia:

  1. Kurja kuulla että on ollut ankea olo, ja ihan ymmärtääkin kun sinulle oli isäsi hautajaiset ja huoli Intian sukulaisista.Onneksi Intian sukulaiset ovat ok, ja toivottavasti pysyvät terveinä. Intian tilanne on kyllä todella kamala, toivottavasti se saadaan kontrolliin. Mutta oli vähän huolestuttava lukea Suomeen palanneista etätyöläisistä, jotka laittoivat lapset kouluun , vaikka piti olla karanteenissa. Kun täällä koulut avattiin lähes vuoden tauon jälkeen niin lapsilta vaadittiin negatiivinen koronatestitulos, mutta noissa kouluissa ei varmaan sellaista kysytty, ja pitää toivoa ettäi tullut INtian muistoina mitään tartuntoja.
    Kiva että sait äitisi vierailulle:) Tuo isäsi lapsuudenkuva on niin suloinen.
    Kylläpä Jätkäsaari on muuttunut, ja kiva kun saitte lähelle ratikankin. Mä muistan kun tulin täältä Israelista 90-luvun vaihteessa, takaisin Suomeen, ja mun kontti tuli tuonne Jätkäsaareen.
    Tuo puutarhakauppa näyttää ihanalta, varsinkin tuo mökki:)
    Hyvää viikonloppua Satu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti myös sinulla on kaikki sinulla siellä hyvin! Ihan kauhea tilanne siellä Israelissa. :-(

      Minä olin ihan pöyristynyt, kun kuulin noista tyypeistä, jotka laittavat lapsensa kouluun karanteenista piittaamatta! Miten joku voi ollakin noin edesvastuuton. Oikein vihaksi pistää. Minusta Suomessa ollaan ihan liian löyhiä joidenkin rajoitusten kanssa. Minusta Intiasta tulemisen voisi kieltää kokonaan, niin kuin Australiassa tehtiin, tai ainakin sieltä tulevat saisi laittaa pakkokaranteeniin. Mutta eihän Suomessa voi sellaista ajatellakaan, kun pitää silitellä päitä...

      Minustakin tuo iskän lapsuuskuva on ihana. <3 En viitsinyt laittaa tähän mitään arkkukuvaa hautajaista, kun mieluummin katselen iskää lapsena. <3

      Onpas hauskaa, että sinunkin konttisi on tullut joskus Jätkäsaareen. Mekin ollaan ajeltu näillä kulmilla ukkelin kanssa varmaan jo joskus 2000-luvun alussa, mutta harmi kun ei tullut otettua silloin mitään kuvia, eikä muistiinkaan ole jäänyt mitään mielikuvaa, millaista täällä silloin oli. Mutta eipä sitä osannut silloin todellakaan arvata, että vielä joskus asuisimme täällä. :-)

      Tuo mökki olikin ihana, täynnä kaikkea kivaa! Harmi kun oli se junamatka edessä, niin ei voinut ostaa enempää.

      Kivaa ja ennen kaikkea turvallista viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  2. PS. Deliberin ruuat ovat tosi hyviä, mä käyn aina Keskuskadun Deliberissä Helsingissä kun olen Suomessa syömässä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että sinullakin on hyviä kokemuksia Deliberistä! :-)

      Poista
  3. Ihanaa kuulla (lukea) taas sun kuulumisia. Ja kiva kuulla, että Intiassa on sukulaiset terveinä. Toivotaan, että pysyvätkin terveinä.

    Ja mukavaa, että äitisikin pääsi kylään. Luulin tuossa kukkakauppajutun lopussa, että kun sanoit ostaneesi pientä kivaa itsellesi, että seuraavan kuvan koira liittyi jotenkin asiaan... 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinä olet edelleen linjoilla. <3 Terveyttä teillekin, niin tänne Suomeen kuin Kanariallekin!

      Hih, koira olisikin ollut melkoinen tuliainen. :-D Mutta jos joskus hankkisin koiran, niin se olisi ihan ehdottomasti tuollainen länsiylämaanterrieri. Ne ovat minusta niin suloisia, että saan melkein hepulit joka kerta kun näen sellaisen. Kerrankin Matinkylässä vielä asuessa rupesin lässyttämään yhdelle koiralle ihan onnesta soikeana ja koiraa taluttanut ukko oli ihan, että mitä helvettiä. :-D

      Poista
  4. Söpö kuva sun isästä :)
    Mahtava kuusirppi toisessa kuvassa, ja muutenkin hyviä kuvia Hotellin ikkunasta!
    Missä noi kontit on nykyään Jätkäsaaresta?
    Vähä mä nauran sun kuvalle kun istut ostoskärryssä, ei sun äidillä ole ainakaan tylsää sun seurassa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmitti, kun ei ollut kunnon kameraa mukana, että olisin saanut kuunsirpistä lähikuvia. :-(

      En tiedä satavarmasti, mihin kontit Helsingissä nykyään tulevat, mutta jos pitäisi arvata, niin veikkaisin Vuosaaren satamaa.

      Kai tässä iässä pitäisi jo osata käyttäytyä aikuismaisesti, mutta ei vaan jaksa. :-D

      Mukavaa viikonloppua, Ulrika!

      Poista
  5. Minulla oli onni olla westie Lillin emäntä kymmenen vuotta. Ihana oli❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sentään. :-) Ihana Lilli. Onnekas olit. <3

      Poista
  6. Heippa!
    Upeita nuo Savonlinnan kuvat ja kuinka söpö kuva isästäsi! Kiitos myös kuvista, joista näki Jätkäsaaren muuttumisen! Ystävätär laittoi yhtä punaisen aurinkokuvan Seinäjoelta.
    Kaikkea hyvää viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Stansta. :-)

      Tuo koko hautajaisviiikonloppu oli tosi kaunis ja lämmin, ja illatkin olivat sellaiset leppeät ja kesäiset. Ainakin jos ei katsonut lämpömittaria vaan ihaili maisemia vain ikkunasta. :-D

      Kaikkea hyvää sinunkin viikonloppuusi!

      Poista
  7. Intian tilanne on kyllä huolestuttava, toivottavasti saavat siellä luvut laskuun pian eikä Intian variantti lähde leviämään räjähtävästi ympäri maailmaa. On kyllä aivan törkeää laittaa lapsia kouluun ilman karanteenia. Mun mielestä noista riskimaista tulijoilla voisi olla vaikka nilkkapantavalvonta.

    Minulla intialainen työkaveri osallistuu nykyisin palavereihin ihan kaikkina vuorokauden aikoina. Sanoi, että ei juuri poistu kotoaan koronan takia eikä ole mitään tekemistä, niin ihan hyvin voi painaa duunia. Mukavuudenhaluisena ihmisenä hetken mietin itsekseni, että voisinkohan palkata hänet tekemään vaivihkaa mun duuneja ja viettää vapaata :D :D :D Sitten muistin, että Intiassa palkkataso on noussut asiantuntijoilla ihan hirveästi eikä minulla olisi varmaankaan varaa palkata häntä. Tuskin olisin kehdannut edes ehdottaa, mutta noin ajatuksen tasolla hekumoin jo lyhennetyllä työviikolla :)

    Ihana kuva isästäsi, nopeasti vilkaisin, että onpas karvainen koira :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä karanteenin rikkojista. Minusta Intiasta tulevat pitäisi laittaa pakolliseen ja valvottuun karanteeniin, mutta se rikkoisi varmaan taas itsemääräämisoikeutta, vapautta tms. Nilkkapanta olisi myös kannatettava idea!

      Mahtaakohan sinun intialaisella työkaverillasi olla perhettä... Meinaan että perheellisillä on kyllä sen verran muitakin velvoitteita, ettei kerkeä ihan koko ajan duunia painamaan. ;-D Mutta olisi ollut kyllä tosi kätevää, jos olisit saanut työkaverisi tekemään osan hommistasi, jos hänellä kerran sitä aikaa on.

      Juu, iskän lapsuudessa olivat koiratkin karvaisempia. :-D

      Poista
  8. Olihan kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! <3
    Vähän kauhulla mietin, ettei teihin vain olisi korona iskenyt.
    Onneksi ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että oli kiva kuulla! <3 Ihanaa että eksyit tänne vielä kirjoitustauon jälkeenkin.

      Mukavaa viikonloppua ja kesän odotusta sinulle!

      Poista
  9. Lähipiirin suruasiat ovat pitkällisiä. Jossain määrin "ikuisiakin",mutta aika helpottaa. Meillä on tehty suuria päätöksiä ja haettu lopulta pitkäaikaispaikkaa minun isälleni, joka on tosi huonossa kunnossa. Parempi olla hoitajien valvovan silmän alla koko ajan, äiti alkoi jo kovasti väsymään.
    Aika erikoisia nämä kulttuurierot maailmalla. Niin täyttä totta kokijalleen.
    Minulle tuli huono olo jo, kun luin sinun junailuistasi. En voi juuri koskaan tehdä mitään käsitöitäkään autossa (enkä yleensä yritäkään), vaikka monet tekevät villapaidan poikineen pitkällä reisulla. Laatoitus on taattu.
    Koitahan pärjäillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne taitavat olla ikuisia. Taitaa olla turha odotella sitä päivää, että suru olisi mystisesti ja lopullisesti kadonnut.

      Kovasti jaksamista teille. Tuollaiset päätökset ovat hirvittävän vaikeita tehdä, mutta joskus ihmisen kunto on sellainen, että vaihtoehdot loppuvat. Läheisen sairaus tuottaa tuskaa ja huolta, oli sairas sitten kotona tai hoitopaikassa, mutta tuska vain muuttaa hieman muotoaan.

      Minulla on ihan sama juttu, että en voi tehdä autossa yhtään mitään muuta kuin katsella maisemia. Ja sama pätee itse asiassa bussiinkin. Ei onnistu käsityöt eikä lukeminen. Junassa en ole ennen matkapahoinvointia kokenut, mutta enpä ole kyllä kovin monta kertaa tainnut matkustakaan selkä menosuuntaan.

      Kiitos, Sartsa! <3 Terkkuja sinne myös ihanalle Merrille! Pus!

      Poista
  10. Juuri eilen illalla myohaan kun selailin blogipostauksia, mietin mita sinulle kuuluu ja siellahan se oli!
    Ei helppoa aikaa sinulla, iskasi menetys ja ukkelin perhe ja suku siella kaukana.
    Meilla on korona lahes kadonnut (muutamia kymmenia tapauksia per paiva) mutta ei siita ehtinyt pitkaan nauttia kun taas alkoivat raketit lennella ja vakivaltaiset mielenosoitukset siella sun taalla. tanaankin oli Tel Avivin seudulla pari ilmahalytysta ja tassa ihan lahella taysosuma. Paljon tuhoa ja hyvalla onnella vaan yksi kuollut.
    Aina inhonnut tuota selka menosuuntaan matkustamista. Paha olo tulee jos yrittaa jotain tehda. Etuperin istuessa voin lukea, tehda kasitoita ja vaikka mita. Bussissa voi valita, junassa ei.
    Toiveena olisi tulla Suomeen kesakuun alussa. Finnair perui lennot. Ostin uudet liput Lufthansalta. Saa nahda miten kay. Nyt ei nekaan lenna siihen asti kun on jonkinlainen tulitauko saatu aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne tauon jälkeen. :-)

      On se kyllä niin väärin, että juuri kun saitte elämän koronan suhteen kuntoon, niin sitten alkoivat väkivaltaisuudet. :-( Ihan hirveää. Luin uutisia tänäkin aamuna kauhulla ja mietin sinua ja Jaelia. Pysykää turvassa. <3

      Mullakin sujuvat käsityöt ja lukemiset junassa (jos siis naama on menosuuntaan), mutta bussissa ja autossa nämäkään eivät onnistu. Paitsi että kerran luin ajaessa yhtä tenttikirjaa, eikä se tehnyt oloa yhtään huonoksi. Kummallista.

      Voi kun pääsisitte tulemaan Suomeen! Ei voi muu kuin toivoa, että tulitauko saataisiin aikaiseksi ja pääsisitte lentämään Lufthansalla.

      Poista
  11. Mukava lukea kuulumisiasi, vaikka hautajaiset ja Intian tilanne ei kyllä ole kivoja. Hienoa, että äitisi pääsi tänne käymään. Ehkä on kohtuullista, ettet pakottanut äitiä juoksemaan ja antamaan sinulle ostoskärryvauhteja ;-)

    Selkä menosuuntaan tekee kai aika usealle pahan olon. Mulle taas autossa istuminen ja lukeminen tai kirjoittaminen on se yököttävin yhdistelmä.

    Pyörin eilen ympyrää pihakukkaliikkeessä. Pakkaa sekoitti puoliso, joka halusi omituisen värisiä kukkia, sellaisia jotka vaativat reilusti vettä ja lannoitusta. Seuraavaksi pyörin ympyrää parvekkeella, se on murto-osa sun upeasta parvekkeesta. Nyt kukat on kuitenkin ruukuissa ja jään odottamaan kuka tulee meille niitä lannoittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no tosiaan oli kohtuullista, että en pyytänyt äitiä työntämään, varsinkin kun ottaa huomioon, missä kunnossa tuo tie vielä on (=täysin myllätty). Ehkä jollain sileällä asvaltilla olisi onnistunutkin. :)

      Mullekin auto on kaikkein pahin paikka tehdä mitään. Repsikan puolella ei pysty tekemään mitään muuta kuin katselemaan maisemia, mutta ajaessa onnistuu sentään Youtube-videoiden katselu. :-)

      Kummallisia nuo puolisot, kun ne haluavat ihan mitä sattuu. Ihan jäin miettimään, että millaisia kukkia ukkeli mahtaisi haluta, jos ottaisin sen mukaan kukkakaupoille. Olisi itse asiassa ihan mielenkiintoista nähdä!

      Jos löydät hyvä lannoitajan, niin pyydä käymään meilläkin! :-D Menestyksekästä ja kaunista parvekekesää!

      Poista
  12. TÄYS tykkäys palaamiseesi.

    ja eka kommentti tietenkin isäsi kuvaan että olipa ihana kuva ja taisi tuo lammaskin olla perheelle tärkeä kun kuvaan asti pääsi.

    Olen tuota intian tilannetta itse ajatellut että täytyy sen olla kova koska siellä sitä populaa riittää. Ja jokaisessa "luokka"kunnassa.
    Mun täytyy sanoa että itselle kun tuli Korona niin tuli pieni paniikki. Tästä reilu kuukausi. Olin aivan varma että joku normaali nuha ja kun tuli testitulos ( täällä Ruotsissa voi tehdä testin itse. Taksi tuo Tee-se-itsetestin ja hakee sen )
    Sen jälkeen en suosittele tutkimaan /katsomaan uutisia. Alkaa vain ahdistamaan entistä enemmän. Juuri tuollaisen artikkelin luin että oli parantunut ja sitten yhtäkkiä sairaus tuli takaisin ja oli juuri minun ukkelin ikäinen ukkeli ja siihen jäi hänen elämänsä.
    Teitä mietin kun katsoin Intian uutisia ja mietin että kovaa tuo jos on tuolla sukulaisia.

    Täällä kävi ihan sama noiden Corona juttujen kanssa kun yksi perhe pisti penikat kouluun vaikka molemmilla vanhemilla oi Corona. No siinä sitten koko koulu joutui karanteeniin.

    Jätkäsaari ei ole minulle kovin tuttu mutta siellähän minun firman terminaali on ja kiva nähdä että se on kehittynyt. Viime kesänä itse asiassa mietin ku Tallinnaan olin menossa että tuolla jossain se bloggari asuu :)

    Ja tuo puutarha oli aivan ihana.joskus osuttiin tuollaiseen lähellä Kiuruvettä ja tuli ostettua kukkia vaikka tajusin että ei nuo ees jaksa kotimatkaa Etelään .



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3

      En muista enää, mikä tarina tuon lampaan takana oli, mutta varmasti oli tärkeä lammas. :-)

      Ukkeli kertoikin, että aiemmin korona iski pahiten köyhiin, mutta nyt korona on iskenyt samalla lailla kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.

      Huh, kyllä minäkin säikähtäisin, jos mulle tulisi korona! Toivottavasti olet selvinnyt siitä jo täysin. <3 Näppärä tuommoinen taksisysteemi; en ole kuullutkaan tuommoisesta aiemmin. Intiassa testaajat tulevat kotiin, mikä on sekin kätevää, vaikka tietysti vaarallista testaajien kannalta.

      Mä olin aiemmin koronan suhteen huolettomampi, mutta sen jälkeen kun sain ne hirveät keuhko-oireet ulkona treenaamisen jälkeen, rupesin vähän pelkäämään, miten mun keuhkot suhtautuisi koronaan, kun ne reagoivat jo johonkin katupölyyn tuolla lailla.

      Nykyinen Länsiterminaali kakkonen on hieno! Olen kerran lähtenyt laivamatkalle uudesta terminaalista (jalkaisin siis, autollahan ei pääse terminaalia näkemään), ja se oli sisältäkin oikein kiva ja selkeä. Onpas hauskaa, että olet muistanut meikäläisen Tallinnaan lähtiessäsi. :-D

      Puutarhat on kyllä vaarallisia paikkoja. Semmoisen kukkaihanuuden keskellä on niin helppo unohtaa esimerkiksi sellainen tosiasia, ettei ole itse viherpeukalo ollenkaan. :-)

      Poista
    2. Kiitos hyvin ollaan molemman miehen kanssa selvitty. Tosin oikeasti ei ollut mikään kiva tauti, kun on kuumetta 40astetta päivästä toiseen niin alkaa järki mennä. Sanoin jo minun ukkellille miten minun jäämistön pitää mennä. Hän pelästyi tätä mun sanomista ja nyt onkin tekemis järjestyksessä Testamentti.
      Muuten katsoin omat kommentit tuolloin vuosi sitten ja yhä edelleen haikailen ison partsin perään mutta ehkä joskus sitten tulevaisuudessa...

      Poista
    3. Olenpa iloinen, että olette molemmat jo toipuneet! Mutta nuo testamentti-, hoitotahto- ym. jutut on kyllä sellaisia, että niitä mielellään siirtäisi "hamaan tulevaisuuteen", vaikka ne kannattaisi hoitaa kuntoon mahdollisimman aikaisin, ettei jäljelle jääneiden tarvitsisi sitten kiistellä mistään... Eipä ole täälläkään pantu tikkua ristiin noiden asioiden eteen.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3