Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 18. toukokuuta 2021

Parveke vm. 2021

Vietin viime kesänä parvekkeella paljon vähemmän aikaa kuin olin etukäteen kuvitellut, sillä en jostain syystä viihtynytkään siellä. Ukkeli viihtyi parvekkeella vielä minuakin vähemmän. Piti ruveta pohtimaan, mikä oli mennyt vikaan. (Viimekesäinen parvekepostaus kuvineen löytyy täältä.)

No ensinnäkin parveke oli liian epämukava. Siellä olisi pitänyt istua töröttää kuin kirkossa koko ajan. Toki parvekkeella oli aurinkotuoli, mutta siinäkin pystyi makaamaan vain sellaisessa auringonottoasennossa selällään. Riipputuolissa emme pystyneet istumaan kumpikaan, sillä minä sain siinä polveni kipeiksi, ja ukkelilta puolestaan kipeytyi niska.

Minusta parvekkeella pitää saada röhnöttää oikein kunnolla, ja rupesinkin haaveilemaan divaanin kaltaisesta löhöpaikasta. En kuitenkaan halunnut ostaa divaania, sohvaa tai mitään muutakaan huonekalua, koska meillä on tavaraa jo ihan riittämiin, emmekä todellakaan tarvitse yhtään enempää roinaa. Rupesin miettimään, eikö meillä olisi ennestään mitään, mistä saisin kehiteltyä jonkinlaisen divaanin tapaisen.

Sitten lamppu syttyi: olihan meillä! Vanhat patjat ja sijauspatjat.

Kun ladoin kaikki patjat päällekkäin, niistä tuli juuri sopivan korkuinen "divaani". Rumahan tuo kasa on tuommoisenaan, joten seuraavaksi oli keksittävä patjoille jokin peite. Ensin ajattelin päiväpeittoa tai jotain muuta valmista peitettä, mutta peittoviritelmät eivät pysyisi kumminkaan paikoillaan, vaan niitä saisi olla jatkuvasti korjailemassa. Oli siis ryhdyttävä uhkarohkeaan puuhaan eli ompelemaan! 

En ole mikään erityisen taitava ompelija, vaikka joskus nuorena kyllä ompelin itselleni vaatteita, ja kehtasin jopa kulkea tekemäni vaatteet päällä. Kaiken lisäksi minun pitäisi saada aina äkkiä valmista, mikä johtaa usein siihen, että en jaksa huolitella enkä viimeistellä enkä ajatella asioita loppuun, kun minulla on kiire päästä tekemään (lue: sähläämään). Tämän takia tulee tehtyä joskus pahojakin virheitä. Kerran esimerkiksi yhden hameen vuori oli irronnut etupuolelta, ja näppäränä tyttönä päätin ommella vuorin takaisin hameenhelmaan kiinni. Sattui kuitenkin niin ikävästi, etten katsonut sen tarkemmin, mihin vuorin ompelin, ja ompelin vuorin kiinni hameen takaosaan. Nyt siis koko hametta ei saa edes päälle, kun jalat eivät mene hameesta läpi.

Divaanin päälliskankaan valinta tuotti vaikeuksia, mutta onneksi sain ukkeliltakin mielipiteen, kun rupesin kyselemään. Minä olisin halunnut divaanista mahdollisimman värikkään, mutta ukkeli oli sitä mieltä, että päälliskangas saisi olla hillitty, ja tyynyt voisivat olla sitten vaikka värikkäämpiä. Otin ukkelin neuvosta vaarin, koska ukkeli yleensä tietää nämä jutut paremmin kuin minä. 

Päällisen ompeluun meni puoli päivää, koska yritin olla oikein huolellinen ja edetä hitaasti ja harkitusti. Sain kuitenkin aikaiseksi mielestäni ihan kelvollisen päällisen. 

Tyynynpäälliset piti nekin ommella itse, koska halusin tyynynpäällisiin kaikkia lempivärejäni eli punaista, keltaista, oranssia, turkoosia ja vihreää.

Onnistuin ompelemaan jopa tuommoisen putkityynyn päällisen, jossa on vetoketjukin. Voi sitä onnistumisen iloa! Eihän se (kuten eivät nuo muutkaan ompelukset) mikään täydellinen ole, mutta kelpaa minulle.

Nallelle kelpaa myös.


Toki päällisen kanssakaan ei selvitty kokonaan ilman mokia. Kun olin sovittelemassa viimeistä kulmaa ja päällinen oli jo muuten valmis, pistin itseäni neulalla sormeen niin pahasti, että sormesta tuli verta ihan kunnolla – enkä tietysti edes huomannut asiaa, ennen kuin kankaassakin oli veritahroja. Onneksi peite oli sillä hetkellä nurinpäin, ja kangas on niin paksua, että veritahrat eivät näy oikealle puolelle. 

Seuraavaksi otin pohdinnan alle riipputuolin. Riipputuolin ongelma minulle oli se, että se oli väärän korkuinen. Jalkani eivät ylety kunnolla maahan, vaan ne jäävät roikkumaan ilmaan, ja polvinivelet joutuvat jonkinlaiselle venytykselle koko ajan. Kun sitten nousen ylös ja lähden liikkeelle, polvet tuntuvat siltä kuin ne olisivat menneet sijoiltaan. 

Onneksi tämä ongelma oli varsin helposti ratkaistu, ja ratkaisu oli niinkin yksinkertainen kuin rahi. 

Nyt saan pitää jalkoja rahin päällä ja vaihdella asentoa, eikä riipputuolilla istuminen tuota enää mitään ongelmaa. Miten en ollut tajunnut tätä viime kesänä? Voi kiesus. Rahi on näppärä siitäkin syystä, että sen päälle voi laskea syömiset, juomiset, läppärin tai mitä kamaa nyt haluaakin.

Rahilinjalle kun kerran lähdettiin, niin hankin sitten kahden muunkin tuolin alle omat rahit (samasta syystä, että saisimme oikaista välillä koipemme). 

Hankinta ei tullut kalliiksikaan, kun rahit löytyivät Askon poistomyynnistä 29 euroa per kappale. Raheissa on tuommoiset kätevät vetokahvat, joista ne on näppärä vetäistä esiin. Pöydällä on muuten ukkelin minulle ostamat ruusut, jotka hän tilasi Woltista viime heinäkuussa 15-vuotishääpäivänämme. Woltin kautta ei vielä silloin saanut tilattua oikeita kukkia, mutta tätä ukkeli ei ollut tilausta tehdessään tajunnut, vaan oli luullut kukkia oikeiksi. Hän olikin melkoisen yllättynyt ja pettynyt, kun näki tekokukat. Minä lohduttelin, että nämä ovat just hyvät, sillä nyt kukat ainakin kestäisivät pitkään, ja tuossa ne ovatkin melkein vuotta myöhemmin. 

Tässä siis tämä nurkkaus kokonaisuudessaan.

Seuraavaksi pieleen meni viime kesänä tietenkin ne saakelin kukat. Niitä oli aivan liian paljon, kun ottaa huomioon, kuinka paljon (eli vähän) olen valmis näkemään vaivaa kukkien hoidon ja kastelun takia. Voin kyllä kastella kukkia satunnaisesti ja nyppiä kuolleita kukkia pois, mutta enempään eivät rahkeeni riitä. 

Päätin siis hankkia tänä vuonna vain tekokasveja, pari amppelia, kaktuksia sekä muutaman hopeaputouksen, koska hopeaputous olivat osoittautunut viime kesänä ihan uskomattoman sinnikkääksi kasviksi. Siihen ei tullut yhden yhtä ötökkää, vaikka vieressä olleet kaksi muuta amppelia (ja lähes kaikki muutkin parvekekasvit) olivat ötököiden valtaamat. Lisäksi hopeaputous näytti kestävän kuumuutta, kuivuutta ja syksyllä kylmyyttäkin, joten voiko täydellisempää kasvia olla!

Tänä vuonna hankinkin kaksi hopeaputousta, jotka kasvavat toivottavasti yhtä hienosti kuin viimevuotinen hopeaputous, joka ulottui syksyllä maahan asti ja pidemmällekin. 

Divaanin paikalla viime kesänä ollut hyllykkö sai siirtyä parvekkeen päätyyn, koska harmaa päätyseinä on niin ruma, ja hyllykkö elävöittää seinää edes vähän. Toki seinälle voisi ripustella vaikka mitä, mutta en edelleenkään halua tehdä parvekkeen seiniin reikiä, ja se rajoittaa ripustelua huomattavasti. 

Tuo "lintupönttö" on muuten tuliainen sieltä Sadun puutarhalta. Yksi tupsulaventelikin on tullut näköjään ostettua, vaikkei se kuulunutkaan suunnitelmiin. Tosin minulla on huono aavistus, että kasvi ei jaksa kauan sinnitellä.

Feikkimehikasveista tekaistu asetelma.

Innostuin viimekesäisestä naulakkoviritelmästä niin paljon, että hankin vielä toisenkin naulakon, johon ripustin roikkumaan (teko)muratteja ja lyhtyjä.

Näin siellä Sadun puutarhalla upean oranssinvärisen miljoonakelloamppelin, ja minulle tuli pakkomielle saada parvekkeelle juuri sellainen. Pahaksi onneksi olin kesäkukkahankintojeni kanssa aivan liian aikaisessa, enkä löytänyt näiltä leveysasteilta mistään senvärisiä miljoonakelloja. Lopulta suivaannuin, että pitäkää kukkanne ja ostin punaisia miljoonakelloja. 

Viime kesänä käytössä olleet isot valkoiset ruukut ärsyttivät, ja meinasin jo viedä ne varastoon, mutta sitten keksin, että jos kääntäisin ne ylösalaisin, saisin jemmattua niiden alle näppärästi kahvakuulat. Ruukkujen pohjissa on ärsyttävästi pyörät, eli jos haluaa käyttää ruukkuja esim. kukkajalustoina, niiden päälle pitää laittaa lautanen tai muu vastaava. Kolmas ruukku sai jäädä oikeinpäin, ja siitä tuli joogasälän säilytysastia. 

Tämän bambun "hoito-ohje" nauratti:

Meikäläisen unelmakasvi: ei kestä vettä. 😆

Orvokit osti äiti.

Viime vuonna innostuin maalaamaan iskän tekemät baarijakkarat, ja tänä vuonna uuden ilmeen sai iskän tekemä, jo pahasti kellastunut, mäntyarkku. En tullut ottaneeksi ennen-kuvaa, koska meikäläisen projektit alkavat aina niin suurella innolla ja vauhdilla, että siinä tohinassa ei tule mieleenkään ottaa kuvia. Mutta viimevuotisessa parvekepostauksessa arkku näkyy alkuperäisessä asussaan, jos jotakuta kiinnostaa.

Tässä kumminkin lopputilanne: 

Minusta valkoinen väri sopii noiden mustien koristeiden kanssa oikeastaan paremmin kuin alkuperäinen mäntypuu, joten olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. 

Olen pitänyt arkkua aina liian massiivisena ja painavana, enkä ole siitä syystä oikein tykännyt siitä. Nyt jykevyydestä oli kumminkin hyötyä, sillä säilöin arkkuun levypainoni (tai siis osan niistä; loput ovat sisätiloissa). Hieman epäilytti, kestäisikö mikään iskän tekemäkään semmoista painolastia, mutta hyvin se näyttää kestävän.

Kolmas viime kesänä tehty virhe oli se, että pidimme parvekelaseja aivan liian vähän auki, mikä johti tietysti siihen, että ötökät pääsivät juhlimaan tuulettomissa olosuhteissa. Virhe korjaantuu oletettavasti sillä, että pidämme laseja tänä kesänä enemmän auki. Tämä tosin tarkoittaa myös sitä, että läheisiltä rakennustyömailta kantautuu parvekkeelle enemmän pölyä, mikä puolestaan tietää enemmän siivoamista. Todellinen dilemma syntyy kuitenkin vasta silloin, jos lähdemme jonnekin pidemmäksi aikaa. Laseja ei oikein uskalla jättää auki sateen, tuulen ja ehkä lintujenkin takia, mutta jos ne jättää kiinni, kasvit paahtuvat takuuvarmasti kuoliaiksi. Viime kesänä parvekkeella oli joinakin päivinä niin kuuma, että yksi kynttilä oli sulanut pöydälle. Kyllä olikin kiva raaputella steariineja irti pöydästä.

Kun matkustimme juhannukseksi Riikaan ja Tallinnaan, ratkaisin kasviongelman niin, että nostin kaikki kasvit matkan ajaksi sisään ja sitten taas kotiin palattuamme takaisin parvekkeelle. Siinä sitä olikin jumppaamista, voi helvetti sentään. Jälkeenpäin tajusin, että tuossa taisikin olla syy siihen, miksi myös sisäkasveihin tuli ötököitä: ilmeisesti ötökät olivat päässeet leviämään tuona aikana parvekekukista sisäkukkiin. On siis parempi olla ostamatta isoa määrää kesäkukkia, vaikka kuinka mieli tekisi, sillä niistä ei tule tässä tapauksessa kuin harmia. Jos nyt muutama amppeli kuoleekin, niin se ei ole maailmanloppu.

Mietin parvekkeelle myös jonkinlaisia verhoja, mutta ainakaan toistaiseksi en ole hankkinut verhoja kuin yhden ikkunan eteen.

Verhojen ripustelu on sekin hieman haasteellista, jos ei halua porailla parvekkeelle reikiä, ja verhot haittaavat myös parvekelasien avaamista. Halusin kuitenkin tuohon kohtaan verhot, koska joogailen ja treenailen tuossa, ja verhot – vaikkakin ohuet – tuovat edes vähän näkösuojaa ja vievät aamulla (aurinko paistaa parvekkeellemme puoleenpäivään asti) auringolta pahimman terän.

In action.

Eihän tuossa mahdu kaikkea tekemään, enkä muutenkaan uskaltaisi tehdä parvekkeella (parvekelasien läheisyydestä johtuen) esimerkiksi tempauksia, mutta maastavedot, soudut ja sen sellaiset onnistuvat tuossa kyllä oikein hyvin.

Sain verhot ripustettua ilman poraamista, sillä ikkunoiden reunoissa olevien tiilien päällä on "hyllyt", joiden päälle kehittelin pyörölistasta verhotangon. Pyörölistan ympärille sain myös viriteltyä tunnelmavalot parvekkeen toiseen päähän. Olisin halunnut laittaa valot koko parvekkeen mitalta, mutta ukkeli kielsi, koska silloin parveke näyttäisi kuulemma ihan bordellilta. 😆

Tunnelmavaloista tuleekin mieleen viimeinen parvekkeen kanssa viime kesänä tehty virhe: ajattelin parveketta vain päiväkäytön kannalta, eikä mieleeni tullut, että parvekkeella voisi viettää aikaa illallakin. Kyllähän parvekkeella voi olla vielä illallakin, varsinkin leppeinä kesäiltoina! Laitoin kyllä viime vuonnakin parvekkeelle lyhtyjä ja kynttilöitä, mutta en koskaan polttanut ensimmäistäkään kynttilää. 

Tänä vuonna on toisin, ja nyt parvekkeella palavat kynttilät joka ilta. Ratkaiseva tekijä oli se, kun keksin, että olemassa on sellaisiakin kuin ajastettavia led-kynttilöitä, jotka syttyvät ja sammuvat itsekseen. Miten ihanan helppoa! Vaivattomuus näkyy olevan minulle (jostain kumman syystä) monessa asiassa se taikasana.

Nämä valot toimivat aurinkokennolla, joten näitäkään ei tarvitse sytytellä eikä sammutella.

Ainakin tällä hetkellä parveke tuntuu viihtyisältä, vaivattomalta ja toimivalta, mutta saa nähdä, mitä mieltä olen taas tämän kesän jälkeen. Tuliko tehtyä uusia virheitä, ja jos, niin millaisia? Divaani ja riipputuoli on ainakin otettu jo innolla käyttöön! Joka kerta kun ukkeli kellahtaa divaanille pötköttämään, hymyilen itsekseni: löhöilypaikalle oli selkeästi tilausta.

😘

42 kommenttia:

  1. Parveke näyttää tosi kivalta ja iltavalaistus on tosi nätti - en saa ollenkaan samanlaisia mielikuvia kuin ukkeli. Hieno saavutus tuo divaanin kasaaminen - ja nuo värikkäät tyynyt ovat hienot. Sinulla on ilmeisesti ompelukone - ja osaat käyttää sitä ! Olen vähän samoilla linjoilla kesäkukkien kanssa, jos suunnitellut reissut toteutuvat, niin kuka niitä kukkia hoitaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihmettelin tuota ukkelin mielikuvaa. Varmaankin todistaa hyvin sen, että hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaiselta kyseisessä paikassa näyttää. ;-D

      Itsekin ihmettelin tuota divaania, kun se onnistui kuitenkin noinkin hyvin. En ehkä olekaan niin tunari kuin olin kuvitellut. Ja tyynyliinojakin rupesi tulemaan kuin liukuhihnalta. :-)

      Juu mulla on äiteen ikivanha ompelukone, ja jännäsin koko ajan, sanoisiko kone sopimuksensa irti kesken ompelusten, kun vähän jo antoi sellaisia merkkejä. Mutta onneksi kesti loppuun asti.

      Kukkien hoitaminen on tosiaan hankalaa silloin, jos itse on reissussa, ellei sitten lähistöllä ole semmoista ihmistä, jota voisi pyytää kastelemaan kasveja.

      Poista
  2. Tämähän on kuin Avotakasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vähän kyllä epäilen. :-D Tosin en ole lueskellut Avotakkaa, joten en yhtään tiedä, millaisia virityksiä lehdessä mahtaa olla. :-)

      Poista
  3. Ihan v.a.l.t.a.v.a.n kokoinen ja upea parveke! Eipä käy kateeksi, hih (kun itsellä ei ole parveketta ollenkaan)!? Todella nätti ja rauhallisen näköinen paikka! Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit. <3

      Meidän parvekkeelta ei tosiaan pituutta puutu, sillä sitä on vajaat 15 metriä. Mutta leveyttä ei sitten olekaan yhtä ruhtinaallisesti, muistaakseni 1,7 metriä enimmillään. Vähän hankala siinäkin mielessä, että tuommoiset leveämmät jutut, kuten tuo riipputuoli ja aurinkotuoli on pakko sijoittaa päätyihin. Yritin sovitella aurinkotuolia keskemmälle, mutta ei se oikein onnistunut, kun sitten parvekkeella ei olisi enää mahtunut kunnolla kävelemään.

      Poista
  4. Hienosti hyödynsit patjat! Tuli mukava ja tyylikäs. Itse ostin Fatboy-riippumaton ja kaksi Fatboy- jättityynyä remmeillä, joilla voi säätää kulmaa, mihin se jää, kun sinne lösähtää. En ole katunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä niin tyytyväinen, että muistin nuo patjat. Sillä sai kaksi kärpästä yhdellä kertaa siinäkin mielessä, että nyt varastokoppiin tuli enemmän tilaa, kun patjat lähtivät sieltä pois. Ja jos sattuisi tulemaan enemmän yövieraita (mitä tuskin tulee tapahtumaan), niin tuosta divaanista on paljon helpompi ottaa patjoja, kun ei tartte roudata niitä alhaalta varastosta.

      Piti oikein käydä kuukkeloimassa nuo Fatboy-jutut, ja täytyy kyllä sanoa, että varsinkin se riippumatto näytti tosi mukavalta! Minusta riippumatot ovat aina kiikkeriä ja epämukavia (tulee selkä kipeäksi), mutta Fatboy-matto oli kyllä harvinaisen houkuttelevan näköinen. Kiva, että olet tyytyväinen ostoksiisi. :-)

      Poista
  5. Mahtava idea tehdä patjoista tuollainen hieno divaani, tosi taitava olet.Ja myös kivasti maalattu tuo arkku:) Mun mielestä teidän parveke on tosi kivan ja viihtyisän näköinen:) Ja tuossa iltavalaistuksessa parveke näyttää tosi ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No taitavuudesta en tiedä, mutta yrittänyttä ei laiteta. :-) Tarpeeksi sinnikäs kun on, niin näköjään saa aikaiseksi vaikka mitä.

      Mukava kuulla, että tykkäsit, Jael. <3 Nyt saisi taas palata ne kesäisemmät säät, että parvekkeella tarkenisi. Yllättävän lämmin siellä kyllä oli näin vilpoisemmalla säälläkin.

      Poista
  6. Voi niin monta kommentoitavaa asiaa, mutta yhdellä sanalla: tunnelmallista! Ihanat kukat, arkku, divaani, tyynyt, naulakkokukkahässäkät, riipputuoli raheineen, verhot, valot, kynttilät...

    Miksi muuten äidit ostaa orvokkeja? Meidän äiti olis välttämättä halunnut ostaa meidän etuoven kukkalaatikkoon orvokkeja ja vähän nyrpisteli nenää, kun sanoin niiden olevan tyhmiä kukkia...

    Vois tehdä omista pihakesähuudeista samantyylisen postauksen. Tää oli kiva ja sai kivoja ideoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmallisuutta vähän tavoittelinkin parvekkeen "sisustamisen" kanssa, joten aivan ihana kuulla, että yritys taisi sitten jollakin lailla onnistua. <3

      Hyvä kysymys tuo, että miksi äidit aina ostavat orvokkeja! Minäkään en ole mikään orvokkien suuri ystävä, mutta kyllä nyt yksi amppeli kesässä menee. :-)

      Tee ihmeessä postaus teidän pihakesähuudeista!! Ois tosi kiva päästä näkemään, mitä teidän kesään kuuluu! <3

      Poista
  7. Ai kun viihtyisan oloinen ja kutsuva parveke. Tuollainen kapea ja pitka tila on varmasti haasteellinen sisustettava. Ja tuo iltavalaistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se haasteellinen, eikä vähiten sen takia, että jos on jotain isompaa, se on pakko laittaa päätyyn, koska muuten kulkureitti tukkeutuu ihan kokonaan. En tykkää yhtään, jos parvekkeella joutuu puikkelehtimaan, ja siksi tuo divaanikin arvelutti, kun sillä on leveyttä kumminkin 90 senttiä. Onneksi sen vierestä mahtuu kumminkin kulkemaan vielä ihan hyvin. :-)

      Poista
  8. Kyllä olet taitava ja kekseliäs, vaikka et itse niin ajattelisikaan. Tosi viihtyisän oloinen ja nuo iltakuvat ovat niin tunnelmallisia. Tuolla kelpaa löhötä. Hyvin olet kasannut tämän haasteellisen parvekkeen!
    Olenkin ajatellut sinua kun olen lukenut tuosta Intian koronatilanteesta, toivottavasti siihen tulee parannus. Itsekin olen kauhistellut nyt uutisia, miten koronaan on sairastunut täällä Suomessakin jo ajat sitten rokotuksen saaneet, ja jopa tehosteenkin saaneita. Toivottavasti tämä nyt rauhoittuu ja loppuu vähitellen, sillä minua alkaa jo kauhistuttaa sen lisäksi että on aika raskasta töiden puolesta ollut, vaikka olenkin ollut etätöissä.

    Mutta kesää odotan ja lomaa. Tosin se koittaa vasta ensi kuun puolen välin jälkeen. Mukavaa kevättä sinne! TÄällä on nimittäin ollut muutamana päivänä jo tosi kuumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaankaan pidä itseäni mitenkään erityisen kekseliäänä, mutta tämä oli kyllä kiva projekti. :-) Tykkään miettiä ratkaisuja käytännön pulmille. Kiitos kehuista. <3

      Minä olen jo ihan hemmetin väsynyt tähän koronaan, mutta niin ovat varmasti kaikki muutkin. Juuri kun tilanne näyttää paremmalta, tulee taas jotain takapakkia. Ja todellakin pelottavaa, että rokotteetkaan eivät aina auta, vaikka toisaalta se oli kyllä arvattavissakin. Onneksi rokotteet sentään tehoavat vielä useimmissa tapauksissa. Pelkään uutta varianttia, johon rokotteet eivät enää tehoakaan...

      Yritä jaksaa sinne lomaan asti. Toivottavasti viimeiset työviikkosi kuluvat oikein pian! Tsemppiä! <3

      Poista
  9. ihanan iso ja tunnelmallinen parveke!
    Tästä postauksesta muistin taas kerran, että pitäisi se oma parveke askarrella kuntoon.
    Siellä on kiipeilypatja, kissojen kiipeilypuu ja ihan liikaa roinaa...siinäpä ihmiselle kesäurakkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pituutta parvekkeella tosiaan on, vaikka leveyttä ei niin olisikaan. Kyllä tuonne saa uppoamaan ihan kiitettävästi tavaraa. :-)

      Parvekeroinat kuulostavat enemmän kuin tutuilta! Mullakin oli viime kesänä parvekkeella kaikenlaista ylimääräistä, suurimpana yksi musta tyhmä sermi, jonka tulin ostaneeksi muka näkösuojaksi. Se oli tuolla aurinkotuolin takana joutilaana, ja sinne sermin taakse olikin näppärä jemmailla kaikenlaista, kuten multapussien jämiä ja tyhjiä ruukkuja...

      Poista
  10. Tätä oli kiva lukea :) Jos jokin on vaikeaa, tehdään siitä helpompaa! Minullekin käy aina kaikenlaista ja sitten ärsyttää tai naurattaa. Se ällistyttävä hetki, kun päässä ratas pyörähtää sellaiseen suuntaan, että ymmärtää jonkin menneen pieleen, on henkisesti mieleenpainuvin. Ennen ja jälkeen -tilanteet eivät ole niin hauskoja. Paitsi ehkä reilusti myöhemmin.
    Minun pitää ehkä laittaa ulos tekokasveja? Ostin juuri yhden hernepuun pihalle, eikä kukaan tunnu istuttavan sitä...
    Teillä on ihanan iso parveke ja sait sen tosi kauniisti sisusteltua. Ompeluksetkin taisi mennä tosi hyvin, ainakin näyttää siltä.
    Hirveän ikävää olisi sekin, jos jalat menee sijoiltaan, kun on ensin mukavasti istunut riipputuolissa ;)
    Lopputulos ja päätelmäosuus on onnistunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sartsa, ja ihana kuulla, että tykkäsit lukea. :-) Ompelukset sujuivat yllättävänkin hyvin, mutta jos joku käsityönopettaja tulisi tutkiskelemaan mun tyynyliinoja, saattaisi tulla sanomista.

      Minulla on paha tapa usein vain sopeutua elämään pienten vaikeuksien kanssa eikä ajatella, voisiko asioita muuttaa jotenkin helpommaksi. Onneksi nyt tuli tehtyä sentään toisin!

      Hih, tiedän varsin hyvin, miltä tuntuu, kun huomaa tehneensä jonkin virheen! Ai että sitäkin hetkeä, kun huomasin sen hameen kanssa, että tästähän ei mene jalat enää ollenkaan läpi. :-D Ja miten suurella antaumuksella olin vielä ommellut sen vuorin – käsin! Mutta nyt on se reilusti myöhemmin -hetki, että jo naurattaa.

      Toivottavasti löydät jonkun tehokkaan kaverin istuttamaan hernepuun! Mutta tekokasvitkin ovat minusta ihan potentiaalinen vaihtoehto. Varsinkin monet viherkasvit ovat yllättävänkin aidon näköisiä.

      Juu kyllä mielellään olisi ihan kävelykunnossa vielä riipputuolissa istumisen jälkeenkin. :-D

      <3

      Poista
  11. Sun divaanista tuli kerraan upea! Eikö olekin kiva tunne itsen tein :)

    Parveke näyttää kaikinpuolin kutsuvalta ja iltavalaistuksessa erityisen tunnelmalliselta. Toivottavasti sille tulee enemmän käyttöä tänä kesänä.

    Mistä ostit ajastettavia led-kynttilöitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kepposka! On kyllä kieltämättä hieno tunne, kun saa tehtyä jotain, mitä ei tiennyt edes osaavansa tehdä. :-)

      Uskoisin, että parvekkeelle tulee käyttöä paljon, paljon enemmän kuin viime kesänä. Olen jo nyt istunut riipputuolissa varmasti enemmän kuin koko viime kesänä yhteensä!

      Ostin ajastettavia led-kynttilöitä Ikeasta ja Clas Ohlsonilta. Ikean kynttilöissä on 6 tunnin ajastus, eli ne palavat siis 6 tuntia, ja ovat pois päältä 18 tuntia. Clas Ohlsonin kynttilät palavat 8 tuntia. Myös tuo valoketju on Ikeasta.

      Poista
  12. Ihan mielettömän hieno parveke!!
    Ja ai miten lohduttavaa kuulla, että on muitakin "pitää tehdä äkkiä ilman harkitsemista" -tyyppejä. Allekirjoitan tuon heti täysin. Mitä sitä ohjeita lukemaan tai tosiaan miettimään miten joku sauma ommellaan.... =D Lopputulema sitten kiittää!!
    Mutta divaani on mielettömän hieno, wau!

    Hei, noi kestokasvithan onkin hyvä idea. Täytyykin miettiä voisiko kuistista tehdä viidakon moisilla.... hmmmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos, Vivi! <3 Ihana kuulla, että parveke miellyttää silmääsi.

      Hih, juu, ei kyllä yhtään malttaisi himmailla silloin kun ruvetaan tekemään. Nuo maalaamishommatkin on sellaisia, että en malta edes vaatteita vaihtaa, kun on päästävä sudin varteen saman tien. Päätän aina maalata ihan varovasti, niin etteivät vaatteet varmasti sotkeutuisi. No, viimeksikin hupparin nauhat lilluivat maalipurkissa, ennen kuin huomasinkaan. :-D

      Ja käyttöohjeiden yms. lukeminen on ihan mahdotonta mulle nykyään. Yritin katsella putkityynyn ompeluohjeita netistä, mutta hermohan niiden tavaamisessa meni, ja päätin tehdä tyynynpäällisen "maalaisjärkeä käyttäen". Onneksi se maalaisjärki toimi tällä kertaa. :-D

      Kestokasvit on kyllä tosi helppoja, ja varsinkin monet viherkasvit ovat tosi aidon näköisiä (kukat eivät ehkä niinkään). Mutta isot tekoviherkasvit ovat minusta myös yllättävän tyyriitä, paljon kalliimpia kuin aidot kasvit. Mutta toisaalta kyllä niistä mielellään ehkä maksaakin, kun voi olla sataprosenttisen varma siitä, että kasvi ei tule ikinä kuolemaan. ;-)

      Poista
  13. Onpa todella kaunis parveke. Sun divaanikeksintö ja toteutus on erityisen hieno ja taitavaa! Mun ompelutaidoilla kaikki patjat olisi löytyneet pihamaalle heiteltyinä ;-)

    Valaistus on täydellinen, enkä usko, että bordellitunnelmaa olisi tullut, vaikka olisit laittanut koko leveydeltä noita hauskoja valopalloja. Meillä on makkarissa isoäidin vanha kattolamppu, jossa on viisi syvän punaista pikkukupua, siellä on b-tunnelmaa. Vaikka huone muuttuu punaiseksi ja väri on musta tosi epämiellyttävä silmälle, niin en vaan saa luovuttua isoäidin alkuperäisistä kuvuista.

    Mä taidan myös investoida tuollaisiin valaisimiin, ne näyttää niin hienoilta illalla. Ja mitä helpompaa käyttää sitä parempi mullekin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Birgitta. <3 Täytyy kyllä sanoa, että olen itsekin tosi iloinen divaanista ja siitä, etten syöksynyt kauppaan ostamaan jotain valmista, vaan sain tehtyä tuommoisen itse. :-)

      Hihii, no makkarissa saakin olla b-tunnelmaa. ;-) Mikä muu olisikaan parempi paikka sille! Lamppusi kuulostaa ihanalta aarteelta – älä vain koskaan luovu siitä.

      Investoi ihmeessä ajastettaviin valoihin! Ne tuovat kyllä parvekkeelle ihanasti tunnelmaa. Nythän illat vielä valostuvat hetken, mutta pian ne alkavat pimetä, ja alkusyksyn pimeinä mutta vielä lämpiminä iltoina valoista on varmasti erityisen paljon iloa.

      Poista
  14. Mahtavasti sisustettu! Mä varmaan nukkuisin kesäyön tuola divaanissa.
    Arkusta tuli tosi erinnäköinen kun maalasit sen, hieno!
    Kukkia ei ole helppo pitää elossa, mun ruusupuska ruukussa parvekkeella joka kukkii joka kesä, kuoli kun unohdin kastella sitä lopputalvesta. Ostin uuden ja nyt pitää kirjottaa kalenteriin helmikuun kohdalle : kastele ruusu :D
    Kivaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ajatellut ihan samaa, että pitäisi kokeilla nukkumista divaanissa. Vähän vain epäilyttää kaksi asiaa: ensinnäkin aurinko, kun sehän nousee kesällä jotain neljältä, ja se nousee juuri tuolta parvekkeen puolelta, ja toinen on sitten mahdolliset äänet yöllä (esim. ratikan kirskuminen raiteilla). Mutta äänet saisi vaimennettua ainakin osittain tuulettimella...

      Sulla on minusta aina niin komeat kukat. <3 Mutta joo, mullakin oli tapana kirjoittaa jossain vaiheessa kalenteriin, milloin olin kastellut sisäkukat. Ettei siis tulisi ainakaan liikakasteltua. Oli hyvä tarkistaa kalenterista, että jaaha, nyt on mennyt kolme viikkoa viime kastelusta; uskaltaa jo ehkä antaa taas kasveille vettä. :-D

      Kivaa viikon jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  15. Tosi hienosti olet osannut tehdä tuon divaanin päällisen, kun miettii, miten iso kangas on ja sitten siihen pitää vielä osata tehdä ne kulmat ja kaikki. Eipä onnistuis multa.

    Mulla on nyt ollut ompelukone jo viikon verran tuossa esillä, mutta ei vaan lähe. Pitäisi lyhentää yksi tunika (vai oliko yöpaita?). Leikkasin siitä jo ylimääräisen pois ja meni vinoon. Leikkasin lisää ja sitten siitä tulikin liian lyhyt. Ehkä unohdan koko jutun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangas oli tosiaan hirveän iso, ja sen roudaaminen edestakaisin parvekkeelle ja sisään kävi hermoille. (Piti näet ommella kulma kerrallaan, ja sitten mennä taas sovittelemaan. :-))

      Nuo leikkaamis- ja lyhentämishommat on ihan hirveän vaikeita! Varsinkin kun ei millään jaksaisi mittailla mitään, vaan mieluusti vetäisi silmämääräisesti luottaen siihen, että kyllä se varmaan suoraan menee. :-D Toivottavasti saat tunikan ommeltua. <3

      Poista
  16. Aivan ihana parveke <3. Todella taitava olet kyllä sisustamaan ja näppärä noissa ompelu hommissakin vielä. Nyt kun tulee ihania kesä öitä niin mikäs estäisi käpertymästä divaanille nauttimaan. Ja syksymmällä nautiskelemaan tähtitaivaasta (tosin sen taitaa häivyttää kaupungin valot).
    Upea!

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos, M! <3 En tiedä taitavuudesta, mutta sinnikkyyttä mulla kyllä piisaa, jos niin päätän (ja jos tarve on tarpeeksi iso :-D).

      Mäkin haaveilen kesä- ja syysilloista divaanilla. Illaksihan tuolla puolella jo vähän viilenee, kun aurinko ei paista enää parvekkeelle puolenpäivän jälkeen, joten mikäs siinä divaanilla olisi ollessa. Tähtiä ei kyllä hirveästi näy juuri kaupungin valojen takia, mutta kuu näkyy (silloin kun se näkyy :-D), ja sataman valot. Niissäkin on jo ihan kivasti katselemista.

      <3

      Poista
  17. Todella kotoisa parveke! Ihanaa myöskin, että saatte nauttia merinäköalasta. Meillä on neliön muotoinen parveke, joten tilaa löytyy, mutta näkymä on tien yli naapuritaloon, joten eipä ole kovin hääppöiset näkymät. Toinen vanhemman sukupolven kukka orvokin lisäksi on ehdottomasti saintpaulia, joka ei muuten ole yhtään omaan makuuni sopiva!

    Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tytti. :-) Merinäköala on kyllä kiva, ja täytyy yrittää ottaa siitä kaikki ilo irti vielä niin kauan kuin voi (uusia taloja nousemassa maisemia pilaamaan).

      Saintpaulioita löytyy meidänkin äiteeltä ties monta. :-D Ja sinun laillasi minäkään en tykkää siitä. Itse asiassa voisi jopa sanoa, että inhoan saintpaulioita. Kylläpä kukatkin voivat herättää vahvoja tunteita. :-D

      Poista
  18. Siis toi teidän parveke on aivan IHANA 💙💚💜💛 Tosi nätiksi ja tunnelmalliseksi olet sen sisustanut! Nyt kun meillä luonto on taas "räjähtänyt käsiin" tällä meidän (liian) isolla tontilla, olisin niin valmis vaihtamaan sen kaiken rikkaruohopöheilikön tommoiseen parvekkeeseen. Riittäisi mulle oikein hyvin. Ehkä mä teenkin niin, että asfaltoin koko meidän piha- ja puutarha-alueen ja hankin sinne sitten tommoisia tekokasveja 😂😂😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti paljon. <3

      Espoossa on rantaraitin lähellä yksi omakotitalon piha, jota olen aina ihaillut suuresti ja jollaisesta olen itse haaveillut, jos olisi pakko asua omakotitalossa. Koko piha on vedetty sepelillä (tai muulla senkaltaisella kivimateriaalilla), ja pihalla kasvaa vain joitakin koristehavupuita (en tiiä, mitä ne tarkalleen on). Minusta piha on ihan älyttömän tyylikäs. Tai pitäisi ehkä sanoa, että oli, sillä sitten kun sieltä sepelin välistä alkoi tunkea jos jonkinlaista rikkakasvia, piha muuttuikin vähemmän tyylikkääksi...

      Poista
  19. Wau, onpa kiva! Ja niin tunnelmallista hämärän laskeuduttua!

    VastaaPoista
  20. Onpa tunnelmallinen parveke! Kysymys näin viiveellä: Kuinka leveä tuo teidän parveke on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Parveke on pääasiassa 175 cm leveä, mutta kapeimmasta kohdasta (seinäsyvennyksen ja putken kohtaa) 125 cm.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3