Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 8. elokuuta 2020

Korona kutisti Ganeshan

Intia on pyörinyt mielessäni paljon viime aikoina, ja olen huomannut jopa ikävöiväni Intiaa. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun luin netissä intialaista sanomalehteä ja törmäsin uutiseen, että Khairatabadin Ganesha on tänä vuonna vain 2,7 metriä korkea. (Ganesh Chaturthi, jota juhlitaan taas muutaman viikon päästä, on yksi tärkeimmistä intialaisista juhlista, ja Khairatabadin kaupunginosassa Hyderabadissa on ollut juhlan kunniaksi joka vuosi jättimäinen Ganesha-patsas.) Rupesin muistelemaan, minkä mittainen Khairatabadin Ganesha oli vuonna 2012, kun kävin sitä katsomassa, ja vastaus selvisikin vanhasta blogikirjoituksestani: hulppeat 17 metriä. 
 
17-metrinen Ganesha.
 
Seuraavaksi palasin lukemaan blogikirjoitukseni Ganesha-patsaiden upotusjuhlasta, joka päättää kymmenpäiväiset Ganesh Chaturthi -juhlat. Kun muistelin kyseistä päivää ja katselin kuvista ihmisten iloisia kasvoja, iski sekä hirveä ikävä että suru. Tuli ikävä intialaisia ihmisiä, intialaista kulttuuria, maan värikkyyttä, intialaisten sinnikkyyttä ja vieraanvaraisuutta, jopa tungosta ja meteliä. Samalla suretti se, että korona on nyt ottanut Intian oikein kunnolla kouriinsa. Elämä ei todellakaan ole niin kuin ennen, eikä ole varmuutta siitä, palaako se koskaan ennalleen.

Löysin pienen haeskelun jälkeen vanhan ulkoisen kovalevyni, jolla ovat kuvat ajalta ennen vuotta 2013 ja jonka luulin kadottaneeni muutossa. Saatoin siis ruveta muistelemaan menneitä oikein kunnolla. 
 
(Vanhalla kamerallani sai ihan paskoja sisäkuvia, joten kuvat ovat epätarkkoja. Sori siitä.) 
Hitto että mie olen ollut nuoren näköinen! Ja blondi! Mutta en sinisilmäinen. 😆
Mikäs nyt on noin vakavaksi vetänyt?
Taustalla näkyy muuten Durgam Cheruvu -järvi, joka on kokenut viime vuosina melkoisen muodomuutoksen. Muistan vielä hyvin sen ajan, kun järven rannalla oli iso hökkelikylä, puhvelit kävivät kylpemässä järvessä, ja järvi tuoksahti vähemmän miellyttävälle. Yhdellä rantapenkereellä sijaitsi hämäräperäisen näköinen ravintola, jonka nimi oli "Something Fishy". Nimi jaksoi naurattaa vuodesta toiseen.
 
Kuva: Reddit.
 
Nyt järven ylitse kulkee silta, joka ratkaisee suuren osan alueen liikenneongelmista. Aiemmin jos halusi päästä rannan toiselle puolelle, piti kiertää järven ympäri kapeita ja huonokuntoisia pikkuteitä, mikä tiesi hirveitä pullonkauloja varsinkin ruuhka-aikaan (nimimerkillä Kokemusta on). Kun liikenne hiljenee sillan valmistumisen myötä pikkuteillä, se tietää myös rauhallisempia aikoja järven ympäristössä oleville taloille. Iloitsen tästä erityisesti sen takia, että appivanhemmat asuvat tuolla järven luoteiskulmassa näkyvissä taloissa. Perhana kun pääsisi koekävelemään tuon uuden sillan pian! Suunnittelin jo, että teen (sitten joskus, mahdollisesti...) kierroksen järven ympäri ja sillan yli.
 
Intia-ikävä johtuu tietysti siitäkin, että Intiaan pääsystä ei ole mitään toivoa. Ukkeli laski, että oli käynyt yhtenä vuonna Intiassa peräti seitsemän kertaa, mutta tänä vuonna saldo on pyöreät nolla. Voin vain yrittää kuvitella, millaista on, kun kaikki sukulaiset ovat toisella puolella maailmaa (enimmäkseen Amerikassa ja Intiassa), eikä heitä ole mitään mahdollisuutta päästä tapaamaan.
 
Intiassa läheisillä on toistaiseksi kaikki hyvin, vaikka korona onkin alkanut liippailla läheltä. Muutama kiertoteitse ukkelille tuttu ihminen on kuollut koronaan, ja appiukon työpaikallakin todettiin koronatapaus pari viikkoa sitten, kun yksi kollega oli tullut sairaana töihin. Koko toimiston väki sekä appivanhempien autonkuljettaja testattiin, mutta ainakaan siinä vaiheessa keneltäkään ei löytynyt koronaa. 
 
Koronatapaukset lisääntyvät päivä päivältä, ja tässä on viimeisin tilasto tältä päivältä (lähde: Times of India).
 
Elämä jatkuu kuitenkin ainakin ukkelin puheiden mukaan niin normaalisti kuin se tässä tilanteessa on mahdollista. Maskia tulee käyttää, vaikka epäilen, että maskeista ei ole Intiassa mitään hyötyä. Appiukkokin on kuulemma käyttänyt kuukauden päivät yhtä ja samaa maskia. Käsidesillekin on löytynyt monenlaista käyttöä: lockdownin aikana viinakaupat olivat kiinni, ja jotkut joivat pahimpaan viinantuskaansa käsidesiä. Henkihän siitä lähti. 

Minulla on ollut viime päivinä jotenkin apea fiilis, ja pienetkin asiat ovat tuntuneet toisinaan ylitsepääsemättömän vaikeilta. En meinaa saada mitään aikaiseksi, väsyttää ja on saamaton olo. Pari kertaa olen jopa yllättänyt itseni ajattelemasta, että vituttaa tämä kesäkin. Saisi tulla jo syksy! Joko minulla on alkanut heittää päästä pahemman kerran tai sitten korona-ahdistus alkaa taas nostaa päätään. Jälkimmäistä en kyllä usko, koska olen jo kerran niissä vesissä uinut, mutta mistä sitä koskaan tietää, jos vaikka pääsen uiskentelemaan uudestaan.
 
Ajatusten kakofoniaa hiljentääkseni rupesin katselemaan taas vaihteeksi Sadhgurun videoita. Vaikka olenkin kyyninen ja skeptinen kaikenlaisten gurujen suhteen, Sadhgurun puheissa on kumminkin aika paljon järkeä. Itse tosin kaipailisin puheiden sijasta (tai ainakin niiden lisäksi) myös ihan konkreettisia neuvoja, kuinka meistä tavallisista kuolevaisista voisi tulla parempia ihmisiä tai kuinka voisimme oppia elämään tyytyväisempinä. Kun purnasin asiasta ukkelille, ukkeli totesi, että konkreettisten neuvojen saamiseksi pitäisi mennä Sadhgurun Inner Engineering -kurssille, ja se maksaa. No niinpä tietysti. Ilmaiseksi ei saa muuta kuin epämääräistä lätinää. 

Vaikka gurujen höpinät eivät kiinnostaisikaan, niin suosittelen katsomaan tämän Sadhgurun videon. Minusta tästä saa aika paljon ajateltavaa. 

 
 
Seuraavaksi googletin Sadhgurun Inner Engineering -sivuille, ja huomasin siellä Sadhgurun online-kurssin, joka on koronatarjouksessa puoleen hintaan. Eipä mennyt aikaakaan, kun olin jo ilmoittautunut kurssille. Vahvistusviesti tuli sähköpostiin saman tien, ja kun lueskelin kurssiohjeita, epäilykseni heräsivät. Kurssia oli mainostettu niin, että sen voisi suorittaa omaan tahtiin, mutta kurssimateriaali on käytettävissä kuitenkin vain kuukauden ajan. Videot voi katsoa vain kerran, niitä ei voi kelata takaisinpäin kuin kymmenen sekuntia, eikä muistiinpanoja suositella tehtäväksi. Kaiken lisäksi 90 minuutin pituiset videot pitäisi katsoa yhteen pötköön, keskeyttämättä. Miten ihmeessä pystyn siihen, kun en jaksa keskittyä edes elokuvan katsomiseen? Olin ajatellut aivan päinvastaista lähestymistapaa Sadhgurun oppeihin – asioiden hidasta pureskelua ja pohtimista – mutta tästä taisikin tulla vain yksi suoritettava asia lisää.  
 
Eipä mulla muuta. Johan sitä tässä taas olikin. Nyt yritän mennä nukkumaan, kun naapurin bileetkin kuuluvat olevan ohi.

21 kommenttia:

  1. Onpa kiva katsella noita vanhoja kuvia. Mäkin olen usein ajatellut Intiaa, tuskin sinne uskaltaa pitkään aikaan ja tuskin nuo tilastot pitää paikkaansa, miten siellä voi pitää etäisyyttä? Just kuulin täällä, että kun ei saanut tavata kuin oman huushollin ihmisiä, neljän miehen korttipeluporukka oli salaa pelannut jonkun asunnossa, kolme neljästä kuoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Intiaan tuskin pääsee ihan lähiaikoina. Ukkelikin on joutunut siirtämään Intiaan menoa jo monesti. Aiemmin olli tarkoitus mennä elokuussa, ja nyt seuraava tähtäin olisi loka-marraskuussa. Minä kyllä vähän luulen, että reissu ei tule onnistumaan tänä vuonna, vaan se menee ensi vuoteen.

      Eihän etäisyyden pitäminen Intiassa onnistu, eivätkä kaikki varmasti edes ymmärrä etäisyyden tärkeyttä. Mutta etäisyyden puuttuminen ei välttämättä tarkoita mitään katastrofia, sillä esim. Intian suurimmassa slummissa, Dharavissa, korona on saatu hyvin hallintaan (juttu siitä esim. täällä ja täällä), ja se on nyt yksi Intian turvallisimmista paikoista, kun suurella osalla sen asukkaista on vasta-aineita. Ja tilastot tosiaan tuskin pitävät paikkaansa.

      Mikähän oli kortinpelaajat tappanut... :-(

      Poista
  2. Pitkästä aikaa löysin tänne. Olen myös miettinyt paljon Intiaa ja juuri intialaisia, heidän vieraanvaraisuuden, ystävällisyyttään ja varsinkin kulttuuria. Ystäväni lähti Intiaan tässä keväällä kun rajat vielä oli auki. Hän on laittanut jokusen kuvan siellä olostaan ja ulkonaliikkimiskiellosta myös kertonut. Ehkä vielä joskus voimme mekin sinne vielä päästä. Ihanat kuvamuistot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava, että löysit tänne taas. <3

      Ystäväsi Intia-matkasta onkin tullut sitten varsin pitkä. Toivottavasti hän on säilynyt terveenä ja säilyy jatkossakin!

      Minä uskon, että pääsette vielä joskus Intiaan. :-) Intia voi olla ensi alkuun henkisesti vähän vaikea maa, mutta sitten kun maahan sopeutuu, tajuaa, miten ainutlaatuinen se on.

      Aurinkoista sunnuntain jatkoa!

      Poista
  3. Kivat vanhat kuvat! :)
    Mun korona-ahdistus helpotti kun tuli kesä ja voi olla enemmän ulkona. Päätin että syksyllä oli mikä ilma vaan niin ulos käveleen , ettei tule samaa ahdistusta kun huhtikuussa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava jos pidit kuvista. :-)

      Ulkona olo ja aurinko on tosiaankin helpottanut oloa ja elämää, mutta helpotus on tullut myös tietysti siitä, että koronatapaukset ovat vähentyneet.

      Mulla korona-ahdistus oli keväällä lyhyt mutta syvä, ja toivon, että samanlaista aallonpohjaa ei enää tule. Toivottavasti sinäkin selviät tällä kertaa vähemmällä. Luotan siihen, että meillä on jo edellisestä kerrasta sen verran kokemusta, että tiedämme paremmin, mikä toimii ja mikä ei...

      Poista
  4. Olipa hyvä video tai siis gurumies. Kaikki mitä se sanoi, on niiiiiin totta. Tossa on jotain samaa kuin mun ajattelutavassa. Tai sanoisinko, että tuo on sama ajattelutapa, mutta vielä toimivammaksi hiottu kuin omani. Mulla on vielä harjoiteltavaa!

    Kivoja kuvamuistoja. Niitä on välillä kiva kaihoisasti katsella ja muistella noita hetkiä. Eikös me sitä varten usein kuvia otetakin?

    Ihana, että ukkelin lähipiirillä on kaikki hyvin. On se vaikeaa välillä olla fyysisesti kaukana perheestä ja läheisistä, vaikka muuten yhteydenpito olisikin helppoa. (nimim. kokemusta on)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, jos viitsit katsoa videon ja vieläpä pidit siitä. <3 Mä olen katsonut sen jo kolmeen kertaan, ja saatanpa katsoa sen vielä pari kertaa uudestaan. :-) Todellakin osuvia huomioita gurulla, mutta siksi kai hän guru onkin. Jollakin huteralla tavalla olen itsekin aavistanut, että noin asiat elämässä ovat, mutta en ole osannut sanoittaa ajatuksiani enkä varsinkaan elää "oppien" mukaan.

      Mä katselen tosi harvoin vanhoja valokuvia, vaikka sitä varten niitä tosiaan otetaan, että voisi muistella menneitä. Kuvista tulee usein mieleen jotain, mitä en haluaisi muistaa, tai sitten alkaa ärsyttää ihan vaan oma vanheneminen. Mä tartten ihan selvästi jonkun gurun apua. ;-D

      Toivottavasti teilläkin on siellä Kanarialla läheisillä kaikki hyvin. <3

      Poista
  5. Kyllä tämä korona-aika on kamalaa monella tapaa. Hyvä kuulla, että Ukkelin lähipiirillä on kaikki hyvin, mutta kaiken perusteella, täällä Suomessa pitää kökkiä ties kuinka kauan. On tämä!
    En katsonut tuota videota nyt, ehkä myöhemmin. Tuli mieleen, että voitko ottaa ne videot videolle ja katsoa sitten. Ai niin, se teksti tietysti, voiko sen katsoa peilin kautta. 90 min on kyllä tosi pitkä aika. Mulla on ensi viikolla yksi esitelmä netin kautta (onneksi vain 20 min) ja seuraavalla viikolla toinen, vähän pitempi aika sille. Katsotaan meneekö kaikki opetus taas etäilyksi jouluun asti.

    Palasin tänne työpaikkakunnalle, jossa tulee ensi viikolla busseihin maskisuositus!

    Jaksamista ja pysykää terveinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä: on tosi kurjaa, että et pääse nyt Intiaan ja ymmärrän hyvin ikäväsi. Toivottavasti kaikki muuttu paremmaksi pian.

      Poista
    2. Minäkin luulen, että lähiaikoina on ihan turha haaveilla matkustavansa Intiaan tai minnekään muuallekaan. Eikä tee muutenkaan mieli matkustaa tällaisena aikana, jolloin matkustaminen on yhtä rajoitusta, eikä matkustamisessa ole mitään iloa. Jos pitkät lennot ovat hirveitä, niin vielä hirveämpiä ne ovat, jos pitää istua koko ajan maski naamalla. Vaikka voihan se olla, että maskit jäävät ihan pysyväksikin käytännöksi lennoilla. Toivottavasti kuitenkaan eivät!

      En tiedä, miten videon ottaminen videolle onnistuisi. Täytyypä kysyä ukkelilta, olisiko se jotenkin mahdollista. Nyt on kauhean korkea kynnys aloittaa koko kurssia, kun pitäisi olla satavarma, että kukaan tai mikään ei häiritse sen 90 minuutin aikana. Vaikka käsittääkseni sen videon voi keskeyttää hetkeksi, mutta en yhtään tiedä, kuinka monta kertaa ja miten pitkäksi ajaksi.

      Tsemppiä sinun esitelmiisi! Toivottavasti selvittäisiin kumminkin tästä säikähdyksellä ja oppilaatkin saisivat opiskella kouluissa eikä etänä. Vaikka mulla on kyllä paha ennakkoaavistus, että niin ei tule käymään.

      On varmaan ihan hyvä, jos busseissa käytetään maskia, ja muutenkin sellaisissa paikoissa, joissa etäisyyttä ei voi välttämättä pitää. Mun mielipide maskeista on tässä viime kuukausina muuttunut, kun on saatu näyttöä, että niistä saattaisi olla oikeasti jotain hyötyäkin.

      Tuskin minun ikäväni on mitään verrattuna ukkelin ikävään. Vaikka hyvin tuo näyttää pärjäävän ilman Intiassa käymistäkin. Jos ikävöi sinne, niin ei ainakaan näytä (eikä tunnusta) sitä.

      Kiitos, ja terveyttä sinullekin! <3

      Poista
  6. Voinkin kuvitella että sulla on ikävä INtiaan, ja muistan sun joskus kertoneenkin tuosta juhlasta, ja monesta muusta juhlasta INtian ajoilta. Kiva oli katsella näitä vanhoja kuviasi Intiasta. Kurjaa kun ette sinne pääse, ja minäkin mietin koska pääsen taas Suomeen katsomaan poikaani, siis periaatteessa pääsen, mutta sitten täällä on se kahden viikon karanteeni sen jälkeen.
    Kuuntelin tuota videota , ihan järkeviäkin juttuja siinä. Pitää katsoa uudestaankin, ja silloin kun on oikein rentoutunut. En itse ole mitenkään koskaan innostunut noista guruista, mutta kun Intia on ollut täällä yksi tärkeimmistä kohteista jonne mennään reppumatkalle armeijan jälkeen, niin on aina joitain jotka ovat jääneet jonnekin ashramiin,tai sitten ovat jääneet vuosia oppilaiksi ja jakaneet sitten oppeja täällä. JOitakin vuosia sitten tunsin ystäväni Maryn kautta muutaman hänen tutuistaan, jotka olivat jo vuosikymmeniä viettäneet joka vuosi joitakin kuukausia jossakin ashramissa, ja seurasivat mielestäni aika sokeasti yhtä gurua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intialaiset juhlat ovat kyllä melkoisia spektaakkeleita. Siinä oli tällainen huomaamattomampaan juhlintaan tottunut välillä vähän ihmeissään. :-D

      Voi Jael, sinullakin on varmasti kova ikävä poikaasi. Toivottavasti tilanne ei nyt kumminkaan menisi niin pahaksi kuin ensimmäisellä kerralla, vaan selviäisimme vähemmällä, ja sinäkin pääsisit taas näkemään poikasi. <3

      Sama juttu minulla, että en ole koskaan voinut kuvitella hurahtavani mihinkään guruun, saati sitten että olisin mennyt jonnekin ashramiin. Mutta en ole mielipiteissäni enää yhtä jyrkkä kuin aiemmin, vaan ajattelen, että gurujen opeista voi valita ne, jotka kuulostavat omaan korviin järkeviltä. Loppujen voi sitten antaa mennä toisesta korvasta ulos. :-) Minunhan piti mennä Hyderabadissa ystäväni kanssa Sadhgurun Inner Engineering -kurssille, mutta tulin käymään silloin juuri Suomessa. Ystäväni kävi kuitenkin kurssin, ja oli siihen tosi tyytyväinen, ja vähän (paljon) harmittaa, että en päässyt mukaan.

      On kyllä pakko myöntää, että tänään, kun kuuntelin taas yhtä Sadhgurun videota, tuli mieleen, että mitäs sitten kun Sadhguru kuolee (kai gurutkin kuolevat joskus? :-D). Kenenkäs viisauksia minä sitten kuuntelen? Gurun kuolema on varmaan pienoinen maailmanloppu sellaisille, jotka seuraavat gurua ihan sokeasti.

      Poista
  7. Intia vetää kyllä puoleensa. Minulla on sinne reissusuunnitelma valmiina. Mutta nyt ei tosiaan ole minkään reissun aika. Jännitän lähinnä sitä, että pääseekö esikoinen ja tuleva siippansa lokakuussa häämatkalleen. Alkaa näyttää aika epätodennäköiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, häät tulossa. <3 Ihania aikoja tiedossa. :-)

      Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että tuoreen avioparin häämatka toteutuisi. Ja toivottavasti pääset toteuttamaan Intia-suunnitelmasi pian!

      Poista
  8. Melkoinen kutistuminen tosiaan. Kävin kanssasi memory lanella linkkisi myötä, ollaanpas “tunnettu” toisemme kauan blogien kautta! <3

    Meidän intialaiset kiskanpitäjät muuten lopettivat! Jos olisi tiennyt, että on omistajavaihdos menossa, olisin kysynyt mitä tapahtuu. Luulin, että kiskassa oli vain remontti käynnissä ja pariskunta itse olisi lomalla. Mutta häipyivätkin kokonaan, en tiedä palasivatko Intiaan vai mitä tapahtui. :(

    Ihania kuvia sinusta, nuo intialaiset vaatteet ovat kyllä kauniita ja ihanan värikkäitä! Itse käytän edelleen melko lailla mustaa, mutta kesäisin olen sentään alkanut irrotella väreillä (siis muillakin kuin mustalla, haha) :D

    Sama ikävän kaava täälläkin: Suomea on nyt erityisen ikävä, kun ei sinne pääse. Toivottavasti siellä (Suomessa ja tietty Intiassakin) koronatilanne ei pahenisi, sillä läheisten puolesta sydän kurkussa oleminen on kammottavaa. Samaa apeutta on minullakin muuten havaittavissa. Tai en tiedä onko se juuri samaa, mutta apeutta kuitenkin. Sitä yritän piilotella liikumalla niin paljon, etten jaksa ajatella mitään.

    Täytyypä kokeilla tuota guruvideota jossain vaiheessa. Tosin jo tuo otsikko nostaa karvani hieman pystyyn :D Aika ihmeellinen kurssi, kun on noin rajoitetut säännöt. Stressiähän siitä voi tosiaan tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kävit muistelemassa vanhoja. :-) Mullekin oli pienoinen yllätys, että ollaan tunnettu blogien välityksellä jo noin kauan. Kylläpä vuodet vierivät. Mutta ihana juttu, että olet pysynyt messissä. <3

      Harmi, että kiskanpitäjät katosivat. :-( Mitäköhän tosiaan tapahtunut...

      Musta on siitä näppärä väri, että se sopii kaiken kanssa, eikä siinä näy lika (tärkeä pointti meikäläiselle). Minä tykkäisin käyttää enemmän valkoista, mutta kun olen sellainen sotkupelle, ei kannata edes yrittää. Viime viikolla, kun oltiin lähdössä ukkelin kanssa ulos, meinasin laittaa päälle valkoisen t-paidan, jota en ollut käyttänyt vielä kertaakaan. Paita oli kumminkin rypyssä, joten se piti silittää. Ja eikös silitysrauta ruikkaissut paidalle (kaikkein näkyvimmälle paikalle etuosaan tietysti) jotain ruostevettä. Paita ei ehtinyt edes päälle asti, kun se oli jo likainen. Taisi tulla uusi ennätys. :-D

      Hyvä että ole löytänyt keinon taistella apeutta vastaan. <3 Liikunta on kyllä hyvä keino siihen. Tosin sitäkin voi harrastaa vain rajallisen määrän – tai ainakin itse voin, sillä muuten alkaa yöunet kärsiä. Kyllä tämä koronatilanne vetää varmasti yhden jos toisenkin mielialan matalaksi, vaikka pitäisi kai olla kiitollinen, että asiat ovat kumminkin aika hyvin, kun itse ja läheiset ovat terveitä, ainakin vielä. Itse olen vaan sellainen, että jos on oikein synkkä mieli, niin siinä ei mitkään kiitollisuuspäiväkirjat auta, kun koko elämä tuntuu vajonneen mustaan aukkoon. Mutta toivottavasti ei tartte mennä taas sinne, ja toivottavasti sinunkin elämässäsi riittää valoa. <3

      No tuo videon otsikko ei ole minustakaan mikään paras mahdollinen. Tuosta tulee mieleen sellainen lässynlää-filosofia, jota en voi sietää, että kaikki riippuu muka vain omista ajatuksista ja että omilla ajatuksilla saisi muokattua elämästä sellaisen kuin haluaa. Ja sitten jos kiukuttaa, ja asiat menee päin persettä, niin se johtuu tietysti siitä, että et jaksanut olla positiivinen. Oma vika!

      Mulle tuli noista rajoitetuista kurssisäännöistä vähän sellainen rahastuksen maku suuhun. Noillahan yritetään ilmiselvästi estää se, että joku muu pystyisi kopioimaan ja levittämään Sadhgurun oppeja. En ole vieläkään katsonut ensimmäistäkään videota, kun odotan edelleen sitä hetkeä, että saan satavarmasti istua 90 minsaa putkeen kuuntelemassa gurun sanaa. :-D Pausellehan videon voi kyllä laittaa, mutta en tiedä, kuinka kauaksi aikaa.

      Poista
  9. Taalla on korona-ahdistus aika voimakas. Alkaa jo todella kyllastyttaa tama juttu. Paivat ja viikot kuluvat eika mitaan voi suunnitella eika ole mitaan kivaa jota odottaa. Tama on tavallaan pikkumaista ruikuttamista, kun monilla on asiat todella huonosti. Tyottomia on valtavasti ja monet ammattiryhmat kuten turismin kanssa tyoskentelevat ja erilaiset taiteilijat ym ovat lahes nalkaa nakemassa. Myos kaupan alalla menee huonosti. Itse olen ollut toissa ja ukkeli on saanut jonkun verran yksityisyrittajien tukea valtiolta joten taloudellisesti on tullut jopa saastoa, kun ei ole paassyt juuri tuhlaamaan. Mutta ei se vaan kovin lohduta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä ihmettele, jos alkaa kyllästyttää. Jaelin blogista olen lukenut sikäläisistä rajoituksista, jotka olivat suomalaisittain ajatellen tosi kovat, ja nyt tuli sitten se toinen aaltokin. Kukapa olisi osannut arvata, että elämä menee tällaiseksi. :-(

      Tuntuu hirveältä ajatella, miten kovalla kouralla korona on kohdellut niin monia. Ja pelottaa ihan helvetisti, mitä on vielä tulossa. Suomessa selvittiin ensimmäisestä aallosta paremmin kuin oltiin ennakolta uumoiltu, mutta toinen aalto saattaa tehdä selvää jälkeä monesta. Tähän verrattuna omat murheet ovat tosiaan varsin pieniä, mutta kyllä minusta ihminen saa olla harmissaan pienemmistäkin asioista, ilman että siitä tarvitsee tuntea syyllisyyttä. Meille kun on kuitenkin annettu vain tämä yksi elämä, ja totta kai jokainen haluaisi elää sen mahdollisimman täysipainoisesti.

      Kovasti voimia sinulle ja ukkelillesi, Anu. <3

      Poista
  10. Kiva katsella Intia kuviasi.Kävimme Goalla koko perhe, monta vuotta sitten lapset ( 4 kpl) olivat silloin 2-12 vuotiaita. Joskus vielä uudestaa, isännän kassa kaksin..
    Olenko henkisesti intialainen kun päsääntöisesti käytän oranssia ja vaalenapunaista ( toki kaikki kulta ja hopea kimallaukset pois)
    Me olemme jo pitkään miettineet asuntovaunun ostoa. Toukokuussa sitten ostimme täräytimme pienen kopin. Nyt olemme reissanneet pitkin poikin Suomea. Korona-rajoitukset ei haittaa kun parkkeeraa keskelle, ei mitään. Olemme olleet viikonloppu reissuja isännän kanssa ettemme ole nähneet ketään muita ihmisiä. Nautimme Suomen kauniista luonnosta, patikoimme ja käymme uimassa. Näitä pikkuretkiä jatkamme pakkasiin asti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pidit kuvista. :-)

      Minäkin olen käynyt kerran Goalla, mutta en oikein pitänyt siitä. Mutta rantalomailuun ja perheen kanssa lomailuun Goa on varmasti oivallinen kohde.

      Hih, saattaapi olla, että olet henkisesti intialainen. :-) Jännä muuten, miten joissain maissa tuntuu olevan heti kuin kotonaan ja sitten taas johonkin toiseen maahan sopeutuminen tuottaa enemmän vaikeuksia.

      Mahtava juttu tuo asuntovaunu! Onnittelut siitä! Minullakin on lapsuudesta paljon kokemusta asuntovaunuilusta, ja vaunumatkamuistot ovatkin ehkä parhaita muistojani lapsuudesta. Hitsi, nyt alkoi ihan surettaa, kun muistelin niitä, ja mietin, millainen iskäkin oli silloin joskus ennen. :-(

      Mutta kuulostaa siltä, että olette nauttineet kesästä ja Suomesta sydämenne kyllyydestä. <3 Mukavia reissuja jatkossakin!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3