Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Hyvää uutta vuotta

Minulta meni vuodenvaihde monestakin syystä ihan huomaamatta ohi, eikä ollut aikaa eikä energiaa miettiä alkavaa vuotta yhtään. Se vähän harmitti, sillä uudenvuodenaatto on minusta vuoden toiseksi paras päivä – omien synttärien jälkeen tietysti! Synttäritkin menivät tänä vuonna ihan persiilleen, kun korona-mörkö oli imaissut meikäläisen mustaan aukkoon. Nyt kesäkuun alussa olin päättänyt tehdä useita pieniä muutoksia elämääni, ja kesäkuun ensimmäinen päivä tuntuikin jotenkin aivan erityiseltä päivältä. Niinpä sitten päätinkin, että minun uusi vuoteni alkoi tänä vuonna kesäkuun ensimmäisestä päivästä. Sama kai se on, minä päivänä sitä vuotensa aloittaa.

Yksi muutoksista putkahti mieleeni viime viikolla, kun mietin, kuinka saisin sijoitettua kaikki treenivälineet parvekkeelle mahdollisimman huomaamattomasti. Kahvakuulien, käsipainojen ja levypainojen sijoittelu on tuottanut aina päänvaivaa, eivätkä lisääntyneet neliömetrit tuntuneet yhtään helpottavan asiaa, oikeastaan päinvastoin (kummallista kyllä). Silloin sain ajatuksen, jollaista en olisi ikimaailmassa uskonut saavani: lopettaisin kotona treenaamisen kokonaan. Veisin kaikki painot ja muut treenivälineet alakerran varastoon, enkä toisi niitä sieltä enää koskaan ylös. Niin loppui pari vuosikymmentä jatkunut kotona treenaaminen yhteen päätökseen. Minusta on muutenkin alkanut tuntua sellaiselta, että mitä järkeä tällaisen vanhan akan on yrittää rehkiä painojen kanssa. Ennemminkin kannattaisi liittyä senioreiden tuolijumpparyhmään.

Parvekkeen toisesta päästä ei siis tullutkaan treeninurkkausta, mutta ei hätää: tilalle löytyi kyllä muutakin käyttöä.

Hikistä hommaa tämäkin.
Olin hankkinut parvekkeelle taitettavan serminkin, jonka olin ajatellut kääntäväni treenaamisen ajaksi parvekelasien eteen, jotteivät vastapäisen talon raksamiehet näkisi minun jumppailujani (ikään kuin vanhan akan heilumiset ketään edes kiinnostaisivat). Olin myös ajatellut säilöä sermin taakse treenipenkin ja painot aina silloin, kun en käyttänyt niitä. Treenikamat veivät nurkassa yllättävän paljon tilaa, ja minun olisi kuitenkin pitänyt kaivaa aina kaikki esiin ennen treeniä. Ainainen säätäminen ei houkutellut yhtään, sillä sitä on nähty jo yhden elämän tarpeiksi. Nurkkaan oli tarkoitus tulla myös puunvärinen treenimatto, mutta se näyttikin ihan hirveän rumalta. Nyt sekin on alakerran varastossa.







Sermi sai jäädä kuitenkin taitettuna tuonne kulmaan, jos sitä joskus vaikka tarvitsee johonkin muuhun tarkoitukseen.

Joskus vätystelystä on hyötyäkin. Minun oli tarkoitus laittaa ensimmäisessä kuvassa näkyvä naulakko Toriin ja antaa se ilmaiseksi jollekulle sitä mahdollisesti haluavalle. Otin naulakosta jo kuvatkin, mutta en vain saanut ilmoitusta tehtyä. Minun teki hirveästi mieli amppeleita, mutta parvekkeen katossa ei ole mitään koukkuja, enkä arvaa ruveta itse poraamaan parvekkeella, kun se vaatisi vähän järeämpää kalustoa. Ruuvinvääntimenkin ostin vasta tänne muuton jälkeen, sillä tähän asti elämässä on selvitty käsipelillä.

Sitten keksin, että teenkin naulakosta amppelitelineen, niin ei tarvitse porailla mitään, eikä tarvitse tehdä sitä ilmoitustakaan Toriin. Win-win!


Tuohon mahtuu amppeleita kolmelle sivulle, ja minusta telineestä tuli aika kiva. Joku sisustusasiantuntija saattaa olla ihan kauhuissaan minun ratkaisuistani, mutta siinähän on. Eipä täällä kenenkään muun tarvitse asuakaan kuin meidän. Se on kuitenkin käsittääkseni pääasia, että itse viihtyy parvekkeellaan.

Aurinko paistaa parvekkeelle puoleenpäivään asti, joten siihen asti aurinkotuoli toimii D-vitamiinin tankkauspisteenä. Illanvilakalla aurinkotuolissa on mukava loikoilla viltin alla. 

Tuohon makuuhuoneen oven ja amppeleiden viereen tuli iskän tekemä arkku, joka on kulkenut mukanani aika monta vuotta, ja arkun viereen tuli kaksi vanhaa taittotuolia.


En oikein tykkää arkusta enkä taittotuoleista, enkä haluaisi niitä parvekkeelle laisinkaan, mutta arkku päätyi tuohon käytännön syistä: senkin sisällä on treenikamaa – erilaisia kuminauhoja, TRX, joogasälää, pieniä käsipainoja jne.. En keksi arkulle muutakaan paikkaa, enkä toisaalta keksi parvekkeen tuohon kohtaan mitään muutakaan laitettavaa. Arkku ja tuolit saavat siis olla tuossa, vaikka niillä ei olekaan oikein mitään käyttöä. Vähän nuo kyllä häiritsevät, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että esineillä saisi mieluusti olla jokin funktio. En tykkää turhasta krääsästä, enkä arvosta kauneutta niin paljon, että hankkisin kauniita esineitäkään ihan vain sen takia, että ne näyttävät kauniilta.

Huomasitteko muuten, että Nallen esi-isä on päässyt istumaan arkun päälle?

Luppakorva, nimen sain, korvani nääs lerputtaa...

Tämä nalle oli viettänyt niin monta vuotta pahvilaatikossa, että sen oli jo korkea aika päästä tarkkailemaan maailman menoa. Siinä on mamman ostaman nallen hyvä istua, iskän tekemän arkun päällä.  

Jos peruutetaan lisää, tulee vastaan meikäläisen "yrttitarha".

Tässä kuvassa on peräseinän sermikin vielä levitetty, ja sermin takana on treenikamaa piilossa.

Olen joskus muinoin haalinut parvekkeelle kaiken maailman yrttejä ajattelematta yhtään, tuleeko niitä käytettyä vai ei. Nyt oli onneksi sen verran järkeä, että ostin vain sellaisia yrttejä, joita (luultavasti?) käytän.

Ruohosipulia, laakeria, lehtipersiljaa, tilliä, sitruunatimjamia, korianteria ja basilikaa.
Alhaalla on vielä oreganoa, ja tuohon vatiin olisi tarkoitus istuttaa sarviapilaa, mutta kappas vain – en ole saanut vielä aikaiseksi!

Naurava Buddha -patsas päätyi tuohon, sillä olen saanut patsaan intialaiselta ystävältäni, ja se on siitä syystä tärkeä. Kaiken lisäksi naurava Buddha tuottaa onnea. 

En halua kasvattaa itse mitään muuta syötävää kuin yrttejä, sillä kasvien viljely on minusta hermoille käyvää puuhaa. Ensin kasvatat jotain hirveällä vaivalla ja pieteetillä, mutta sitten kun kasvin olisi aika tuottaa satoa, sitä ei ehkä tulekaan. Olenkin todennut, että minun on paras pysyttäytyä kasveissa, joiden tuoton tietää jo ostohetkellä. What you see is what you get, WYSIWYG.

Yrttihyllyn kasaaminen olikin kinkkisempi juttu. Ruuvien reiät olivat aivan liian pienet, mutta se minulla olikin jo etukäteen tiedossa, sillä olin lukenut tuotteen arvostelut. En nyt jaksa selostaa jännittävää kasausprosessia sen tarkemmin, mutta opinpahan taas muutaman asian:
– aina vika ei ole tuotteessa, vaan vika voi olla kasaajassakin
– aamu on iltaa viisaampi.

Muistatoimiaohjeidenmukaan.


Ylempänä olevassa kuvassa näkyvät vielä tähtisilmät, joihin ihastuin puutarhakaupassa ja joita istutin kolmeen eri ruukkuun. Ihanan isoja ja värikkäitä kukkia! Olen muuten pohtinut, että ihmisillä taitaa olla jonkinlainen kukkaidentiteettikin, ja minulla se tuntuu olevan sellainen, että kukkien pitää olla isoja ja mieluusti mahdollisimman värikkäitä. Rakastuin daalioihin, ja niitäkin on kahdessa (vai kolmessa) värissä.


Samettikukista en periaatteessa pidä, mutta niitäkin piti ostaa muutama, kun yhden samettikukan väri viehätti.


Kellokukka 'Mary Mee'.

Yritin lukea ennen kukkien ostamista eri kukkien valon ja ravinteiden tarpeesta ja suunnitella ostamista nämä asiat mielessä pitäen. Kaupassa kukat kuitenkin saivat pauloihinsa, enkä jaksanutkaan enää välittää faktoista, vaan ostin kivalta näyttäviä kukkia periaatteella "kyllä ne varmaan menestyvät meidän parvekkeella".

Muut kasvit tuntuvatkin pärjäävän ihan hyvin, mutta tähtisilmille kävi vähän hullusti. Kaikkien kukat jotenkin kutistuivat ja surkastuivat. Muistelen kyllä lukeneeni, että tähtisilmät vaativat aurinkoisen paikan, ja mitä aurinkoisempi paikka, sitä suuremmat kukat. Tähtisilmä ei menestynyt yhdessäkään ruukussa, ei edes ihan tuossa parvekkeen reunalla, jonne kuitenkin paistaa aurinko puoleenpäivään asti. Ei auttanut muu kuin kaivaa tähtisilmät ylös ja istuttaa uudet kukat tilalle. Tällaista se on tämä meikäläisen viherpeukalointi.

Tämäkin tähtisilmä on enää muisto vain.
Anopinkielikin pääsi parvekkeelle. Nuo korkeat jakkarat, joita minulla on kolme kappaletta, ovat nekin iskän tekemiä. Maalasin ne valkoisiksi, niin ne saivat vähän uutta ilmettä.

Sitruspuunkin ostin, mutta siitä tuli sisäkasvi, kun hankin pari muutakin viherkasvia sisälle, ja kolmikko näyttää kivalta yhdessä. Viherkasveja Plantagenista ostaessani opin myyjältä semmoisenkin asian, että on olemassa ravinnetikkuja, joita voi laittaa kasveihin. Ei siis tarvitse pelata minkään lannoitelitkujen kanssa. Eipä ole ihmekään, jos meikäläisen kasvit eivät ole menestyneet, kun en ole koskaan lannoittanut niitä mitenkään. Nolottaa myöntääkin. Nyt ostin tikkuja ison paketillisen ja tökkäsin anoppiinkin heti neljä kappaletta.

Maton hankkiminen osoittautui yllättävän vaikeaksi puuhaksi. Puuritilät ja sen sellaiset karsiutuivat heti alkuunsa, sillä kaikki puujutut olivat minusta liian ulkotilamaisia. Värikäs matto olisi ollut kiva, mutta parvekkeesta olisi saattanut tulla liian sekava. Pituuskin aiheutti haastetta, sillä tarvitsimme mattoa 11 metriä (toinen pää jäi vajaaksi sen kuntoilupisteen maton takia, jota ei sitten tullutkaan). Pitkiä mattoja oli vaikea löytää muuta kuin 80 senttiä leveinä, ja siihen oli tyydyttävä. Käytännön syistä otimme mattoja kolme kappaletta (11 metriä pitkää mattoa saattaisi olla pikkuisen hankala käsitellä). Ukkeli halusi mattojen olevan erilaisia, mutta minä en oikein saanut ukkelin ajatuksesta kiinni. Lopulta mattokaupan myyjä ehdotti, että mitä jos käyttäisimme matoissa samoja värejä, mutta vastaväreinä, siis valko-harmaata ja harmaa-valkoista. Näin teimme, ja lopputuloksesta tuli minusta aika kiva.



Tuo värikäs ovimatto (joka on oikeasti Ikean kylpyhuonematto) on saanut ukkelilta lähtötuomion, ja se lähtee siitä heti, kun tilalle löytyy parempi. Eli ei välttämättä koskaan. 😆

Vaalea matto parvekkeella hieman arvelutti, mutta matto oli hyvä ostos ainakin siinä mielessä, että se tuo jotenkin tosi paljon valoa parvekkeelle.

Olohuone-ruokailutilaan johtavalla ovella parveke alkaa vihdoinkin loppua, ja näkymä toiseen suuntaan on tämmöinen.

Vaikka parvekkeellamme on pituutta 14,4 metriä, leveyttä sillä ei kauheasti ole, vain 175 senttiä. Kapeus on aiheuttanut aika paljon rajoituksia sille, mitä parvekkeelle voi laittaa, ja on pitänyt ajatella tarkkaan sitä, mitä me oikeasti parvekkeella teemme. Siis istuskelemme, kahvittelemme, juomme drinksuja, vilvoittelemme löylyjen välissä, loikoilemme, katselemme laivoja ja merta, olemme läppärillä ja padilla.

Ystävältä saatu nallemuki. Nalleystävän lempimuki. ❤

Emme koskaan esimerkiksi syö parvekkeella, sillä minusta ruokien ja astioiden kuskaaminen edestakaisin on aivan suunnattoman ärsyttävää. (Samasta syystä inhoan piknikkejä.) En näe mitään syytä sille, miksi pitäisi syödä parvekkeella, kun syömisen voi hoitaa paljon mukavammin ja vaivattomammin sisällä ruokapöydän ääressä (ja ruokapöytä on kuitenkin melkein parvekkeen oven edessä). Ruokailuryhmän hankkiminen ei siis käynyt mielessäkään.

Jokin sohva olisi ehkä ollut kiva, mutta koska meillä oli jo nuo mustat tuoli ja pöytä, emme viitsineet ostaa uusia kalusteita, paitsi tuon riipputuolin.

Tämä on muuten aivan älyttömän mukava istua!
Miekin olen muuttanut! Mie viihdyn täällä tosi hyvin! Ja minun esi-isäkin asuu täällä!
Toinenkin Buddha-patsas, jolla on myös oma historiansa.

Jos nyt vielä jotain parvekkeelle haluaisin, niin jonkinlaisia lyhtyjä. Koska en haluaisi lattialle enää lisää tavaraa, lyhdyt pitäisi kiinnittää seinään jotenkin, mikä tuottaisi taas ongelmia. Lisäksi minulla on ehkä liian selvä visio siitä, millaiset lyhdyt haluaisin, ja siitäkin tulisi varmasti päänvaivaa. Haluaisin sellaiset vanhan ajan katulyhdyn tyyppiset lyhdyt (vähän niin kuin tuossa kuvassa).

Viihdymme kumpikin parvekkeella loistavasti, ja ukkeli on viettänyt parvekkeella varmasti jo nyt enemmän aikaa kuin edellisessä asunnossa koko kahdeksantoista vuoden aikana yhteensä. Suurelta osin tämä johtuu tietysti parvekelasituksista, jotka pitävät parvekkeen aika lämpinä viileämpänä päivänäkin. Ukkeli on nimittäin pesunkestävä intialainen, joka ei siedä yhtään kylmää.

Jaahas, tästä tulikin nyt tällainen parvekepostaus. Taisikin olla ensimmäinen ns. sisustuspostaus tässä blogissa. Saa nähdä, jääkö tämä lajissaan myös viimeiseksi. 😆

47 kommenttia:

  1. Viihtyisäksi olet saanut hankalan, kapean ja pitkän parvekkeen! Piti ihan omassa asunnossa mitata parvekkeesi koko kun en oikein hahmota pituusmittoja muuten :D Kukkia ihailen kateellisena, meillä asuu poikamies (kissa) joka ei siedä kuin viherkasveja, kukat saavat kyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari. :-)

      Mulla on sama juttu, että mittojen hahmottaminen tuottaa joskus vaikeuksia. Joskus vertaan pituuksia omaan pituuteeni, ja saan siitä jonkinlaisen käsityksen mitoista. :-)

      Voi teidän poikamiestä. <3

      Poista
  2. Oi miten ihanalta ja viihtyisältä näyttää! Kyllä tuolla kelpaa lököillä ja nauttia kesäilmoista:) Kiva kun nalle ja nallevanhuskin ovat päässeet kesästä parvekkeelle nauttimaan! Ihanasti kukkivia kukkia, kukat on niin kivoja. Minä olen vain sisäkukkien kanssa niin onneton tumpelo ettei meillä ole kuin yksi viherkasvi sisällä:) Kastelu on se minun Akilleen kantapää:)) Mutta tuo naulakkohan on ihan täydellinen amppelipidike, loistava keksintö! Sitä ei kuule yhtään tiedä millaisen naulakkobuumin nyt sait aikaiseksi, ehkä kesän kuumin trendi:) Minä lähdenkin tästä vähän kaivelemaan noita varastoja:)) Ihanaa ja aurinkoista kesää sinne teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että tykkäät parvekkeestamme. <3 Nalle käy parvekkeella vähän vaihtelevasti, mutta nyt on ainakin mukavaa, kun voi olla lasien suojassa, eikä tarvitse pelätä lintujen nokkimista ja kakkimista.

      Mulla on ihan sama juttu, että olen tumpelo (viher)kasvien kanssa. Anopinkieli on sinnitellyt, mutta saa nähdä, miten käy sen sitruspuun ja muiden uusien kasvien kanssa. Ainakin toistaiseksi sitruspuu on elossa ja jopa kasvanut! Tarkkailen ahkerasti puun päässä olevia pieniä lehtiä, jotka ovat suurentuneet päivä päivältä. :-) Minustakin kastelu on ihan hirveän vaikeaa. Mistä se oikein tietää, milloin kasvit pitää kastella, ettei tulisi annettua liikaa vettä tai toisaalta tapettua kasveja kuivuuteen...

      Hih, vai naulakkobuumi. Enpä osaa ajatella itseäni minkään trendin aloittajaksi, mutta mukavahan se on, jos joutilaille naulakoille tulee käyttöä.

      Menestyksekästä varaston kaivelua ja ihanaa kesän jatkoa “Pajalle”! <3

      Poista
    2. Unohdin mainita, että yksi uusista vihrekasveista, jonka ostin, oli viirivehka. Myyjä kertoi minulle, että viirivehka kertoo itse, milloin se tarvitsee vettä. Kasvin lehdet alkavat kuulemma lörpsöttää silloin alaspäin. Ja toden totta, niin se tekeekin, eli kastelu ei voi mennä kovin pahasti vikaan. Suosittelen siis sinullekin viirivehkaa, jos tekee mieli kokeilla uutta viherkasvia. :-)

      Poista
  3. Oletpa laittanut kivaksi parvekkeenne. Tuossa voi viettää vaikka koko loman ja ihailla merimaisemia. Matto oli hyvä ostos, tekee tilan niin valoisaksi, vaikka onhan se muutenkin valoissa. Onko teillä vesihana parvekkeella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Allu. :-)

      Parvekkeella ei ole vesihanaa, eli kastelu pitää suorittaa kastelukannulla ja lattianpesu ämpäripelillä. Ukkeli kyllä suunnitteli jonkin letkun hankkimista, mutta en oikein innostunut asiasta. Eiköhän tässä pärjäillä näinkin.

      Poista
  4. Vallan mahdottoman kotoisa parveke!! Tuo kapeus tosiaan rajoittaa. Meidan parvekkeemme on n. 3X7 metria joten sinne sopii tavarat joka suuntaan.
    Mina kylla tykkaan syoda parvekkeella. Nyt kun olen etatoissa kotona niin oma ukkeli tekee aamiaisen joka paiva ja nautimme sen parvekkeella. Tietysti tavaroiden kuskaaminen vie hiukan aikaa mutta ei haittaa.
    Onhan sinulla kuntosali tuolla talokomleksissa ettei ihan ranttaliksi mene?! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parvekkeella tuntuu kyllä varsin kotoisalta, vaikka se ei olisikaan viimeisimpien trendien mukainen. Ja rupesin miettimään, että miksi sen pitäisi edes olla trendikäs, kun ei tässä olla mihinkään kilpailuun osallistumassa. Kyllä päässä liikkuu joskus ihmeellisiä ajatuksia. :-D

      Kolme metriä on oikein hyvä leveys parvekkeelle, ja seitsemän metrin pituus tekee teidän parvekkeesta jo varsin hulppean. Meidän edellinen parvekekin oli aika leveä, mutta tuskin sentään kolmea metriä. En itsekään viihtynyt siellä kovin hyvin, kun aina oli liian kylmä/kuuma/tuulista/jne. Kesäkukkia taisi olla vain yhtenä tai kahtena vuonna.

      Yhteinen parvekeaamiainen kuulostaa ihanalta. <3 Minä taidan olla joissain asioissa hirveän laiska, ja siitä syystä ruokien ja astioiden kuskailukaan ei huvita. Jos nauttisin enemmän ulkona syömisestä (en nyt siis tarkoita ravintoloita vaan ihan kirjaimellisesti ulkotiloja), niin viitsisin nähdä ehkä enemmän vaivaakin.

      Talossamme ei ole valitettavasti kuntosalia, joten on lähdettävä jonnekin muualle, jos haluaa kuntoilla.

      Poista
  5. No sait(te)pa äkkiä loihdittua parvekkeesta tosi kodikkaan! Kukilla ja kasveilla on kyllä välitön vaikutus ainakin mun silmissä siihen, onko tila kodikas vai ei. (Tosin kukilla ja muilla kasveilla voi olla tilaan joko hyvä tai huono vaikutus, riippuen siitä, kuinka eläviä ne on :)).

    Mutta voi että, musta tuntuu vähän pahalta tuo "vanha akka", vaikka vitsillä sen tietty heititkin. Itse kun olen sua 10 vuotta vanhempi, enkä vielä(kään) haluaisi tuntea - enkä tunnekaan - itseäni yhtään vanhaksi tai edes akaksi, mutta pakosti sitten olen suhun verrattuna jo lähinnä ikäloppu ja toinen jalka haudassa. Että ei muuta kuin sinne senioreitten tuolijumppaan tästä sitten vissiin :).

    Mutta mitä tohon reenaamiseen tulee, niin olen itsekin lopettanut painojen kanssa puljaamisen ja siirtynyt ryhmäliikuntatunneille hikijumppaamaan. On sinällään ihmeellistä, koska olen aina kuvitellut, ettei multa suju, enkä tykkää, enkä osaa, enkä pysty, mutta nyt tänä kakkakeväänä kokeilin kotona oman tutun ohjaajan livejumppia ja totesin, että pystynhän ja osaanhan. Ja nyt kun taas pääsee liikuntakeskukseen (ajanvarauksella ja rajoitettu ryhmäkoko, mutta silti), olen kimpoillut siellä hiki päässä sydämeni kyllyydestä. Ja vaikkei ollut mitään muuta ajatusta kuin se itse liikunta, joka pitää päästä kaikki ajatukset pois sen tunnin ajan, niin tolla on ollut niin hyviä muitakin vaikutuksia olotilaan, ulkomuotoon ja siihen, että syön nykyään ihan mitä vaan ilman, että vyötärö kasvaa. (Esim pastaa ja perunaa, joita molempia olen vältellyt, kun olen kuvitellut, ettei mulle sovi). Ihana olotila!

    Mutta taas rupesin rönsyilemään. Sorit siitä ja mun mielestä tää sun postaus oli tosi kiva, koska tykkäsin nähdä teidän kotia ja sitä, että siellä on noin viihtyisää <3. Ja multa saat kyllä täyden kympin tolle amppelinaulakolle! Loistokeksintö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, silloin kun löytyy tarpeeksi halua, niin löytyy näköjään tarmoakin. Olihan se parveke saatava ajoissa kuntoon, että kerkeää nauttiakin siitä, ennen kuin kesä loppuu! Ja kasvit vaikuttavat tilojen yleisilmeeseen kyllä tosi paljon. Olen tyytyväinen ja hämmästynyt, että suurin osa mun kukkasista on kumminkin vielä elossa. :-D

      Itse asiassa en heittänyt tuota vanhaa akkaa edes vitsillä, vaan ihan tosissani. Mutta en tarkoittanut sillä niinkään ikävuosia kuin sitä, millaiseksi tunnen oloni tällä hetkellä. Uskaltaisin veikata, että sinä olet ainakin kymmenen kertaa paremmassa kunnossa kuin minä, vaikka sinulla olisikin ikävuosia kymmenen enemmän. Jotenkin se muutto unettomine öineen veti minut ihan piippuun, ja siitä toipuminen tuntuu ihan mahdottomalta. Jaksaisin kyllä periaatteessa treenata, mutta en sitten nuku sen jälkeen sitäkään vähää mitä normaalisti, ja lihakset kipeytyvät ihan uskomattoman paljon pienestäkin treenistä. En oikein ymmärrä, missä tarkalleen ottaen on vika ja mikä tähän nyt auttaisi. Täyslepo kai.

      Ihana kuulla, että olet viihtynyt ryhmäliikuntatunneilla! Kuten jo sanoinkin, niin uskon, että olet paremmassa kunnossa kuin moni sinua paljon nuorempi, joten älä yhtään vähättele omaa jaksamistasi. <3 Ja on kyllä mukava tunne, kun on uskotellut itselleen, että ei pysty/jaksa/osaa, ja sitten huomaakin, että pystyy, jaksaa ja osaa! Mukavia treenejä ja hyvää oloa jatkossakin!

      Minusta rönsyilyjä on ihana lukea, että rönsyile vain ihan niin paljon kuin haluat. <3 Ja mukava kuulla, että tykkäsit postauksesta ja mun naulakkoratkaisusta. Ehkä pitäisi miettiä enemmänkin, miten tavaroita voisi uusio- tai jatkokäyttää, ennen kuin heittää niitä pois.

      Poista
  6. Todella kivasti/kotoisasti sisustettu parveke! Tykkään noista sun kukista.
    Ravinnetikuista sen verran että kasvit ei tykkää myöskään jos saavat liikaa lannoitetta, ajattelin vaan että neljä ravinnetikkua voi olla vähä liikaa :-D
    Mä näin heti laivan sun ekassa kuvassa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että kukat miellyttävät silmääsi! :-) Katselin muuten puutarhamyymälässä laventeliakin (kerrassaan upean näköinen kasvi!), mutta en uskaltanut ostaa sitä, kun ohjeessa luki, että se on hoidon suhteen vähän vaativa. Mutta sen verran se jäi kaivelemaan, että jonakin päivänä kotiutan vielä laventelinkin.

      Ja mie kun kuvittelin, että noissa ravinneasioissa enempi on parempi. :-D Mutta nyt kun sanoit, niin voin hyvin kuvitella, että kasvit eivät välttämättä tykkää, jos niihin laittaa kymmenen ravinnetikkua kerralla. :-D Mitenköhän mun anoppi nyt selviää moisesta ravinnepläjäyksestä, kun on saanut selvitä koko elämänsä ilman minkäänlaisia lannoitteita?! Kääk! Täytyy ensi kerralla olla hieman maltillisempi ja laittaa vaikka vain kaksi tikkua. Olit ihana, kun viitsit neuvoa! <3

      Ja siellähän se Mariella-laiva tosiaan on ekassa kuvassa. Jännityksellä odotan, milloin se liikkuu johonkin tuosta laiturista. Kai sitten, kun Ruotsin-risteilyt alkavat, ja se aika tuskin koittaa kovin pian.

      Poista
  7. Ihanan viihtyisä.parveke,ja tosi kivasti laitettu, ja riippukeinu aivan ihana ❤Tuo pituus on kyllä mahtava, ja auka kivasti voikin tuollaiseen parvekkeeseen laitraa eri juttuja kun pituutta riittää, ei ihme että viihdyt tuolla hyvin. Mulla ei ole parveketta, ja se on asia mitä kaipaan, sillä Pikku Huopalahden asunnossani oli tosi tilava parveke, jossa melkein asuin kesäisin. Minulla on ikkunan vieressä muutama kirsikkatomaatin -ja chilin 🌶taimi, ja vaikka niistä ei tulisikaan satoa niin tykkään seurata niiden kasvua. Hih, miksei uutta vuotta voisi viettää kesäkuussaki, inhan täälläkin uusi vuosi syksyllä😏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo riipputuoli oli kyllä ihan napakymppiostos. Minä olin tapani mukaan aluksi vähän sitä vastaan, että tarvitaanko me tuollaista, mutta onneksi ukkeli piti päänsä. Se on jotenkin ihan käsittämättömän mukava istua ja pyöriikin melkein 360 astetta, joten voi välillä katsella kaupunkiin päin ja välillä satamaan. :-)

      Joku toinen olisi ehkä osannut hyödyntää parvekkeen pituutta paremminkin, mutta meidän parvekkeesta tuli nyt tuommoinen. Kyllä tuonne saisi laitettua vieläkin lisää kaikenlaista, mutta minä tykkään siitä, että parveke on kumminkin suht selkeä ja avara. Ellen nyt sitten innostu hankkimaan lisää kasveja, ja kohta parveke onkin viidakko. ;-D

      Hyvä näkökulma tuo, että ei kasvien tarvitse välttämättä tuottaa mitään, vaan niiden kasvua on kiva katsella muutenkin. Itse asiassa minäkin katselin chilejä yhdessä kaupassa, mutta kun lapussa luki, että chilejä pitää pölyttää tms., niin kauppaan ne myös jäivät. :-D

      Minä olen myös asunut yhdessä asunnossa, jossa ei ollut parveketta, ja asunnossa oli aika tukalat oltavat, kun ainoat ikkunat olivat vielä etelään päin, ja lämpötila kohosi kesällä hurjiin lukemiin.

      Kivaa loppuviikkoa, Jael! <3

      Poista
  8. Ei tullut telttasaunaa, ei. 😉
    Kiva ja viihtyisä parveke, ihan oikeasti kuin ylimääräinen huone. Värilliset ruukut ovat piste iin päälle, kasveineen kaikkineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tullut telttasaunaa. :-D Aattelin sitten kuitenkin, että jospa yksi sauna riittäisi per talous. ;-D Eikä se tavan telttakaan taida enää mahtua mihinkään.

      Mulle tuli noista värillisistä ruukuista päähänpinttymä, että semmoisia on pakko saada. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta onneksi tavan kukkakaupasta löytyi. Monen kaupan ruukkutarjonta on minusta kyllä tosi ankeaa.

      Nyt kun sanoit, niin parveke tuntuukin enemmän ylimääräiseltä huoneelta kuin ulkotilalta. Kiva juttu sinänsä, sillä mulla ei ole koskaan ollut parveketta, jossa olisi tullut samanlainen fiilis.

      Poista
  9. Onpas houkuttelevan näköinen parveke! Tuollaisen riippukeinu-tuolin haluaisin miekin! Olen samaa mieltä noista mitä kasvatetaan; yrttejä on täälläkin tulossa ja laventeleja, jotka ovat minun suosikkikukkia. Muutenkin olen aina vain osan kesästä täällä ja sinä aikanahan ei ole kastelua, joten jotkut pärjäävät, jotkut eivät!

    Kyllä tuollainen lasi-ikkunoin varustettu parveke on ylimääräinen huone. Hankit vain niitä lyhtyjä tai kynttilöitä, niin pimeällä se on aivan ihana. Olet saanut aivan ihanan parvekkeen, vaikka se onkin aika kapea. Miten monta tilaa siinä onkaan nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riipputuoli on kyllä tosi näppärä, kun se menee niin pieneen tilaan verrattuna tavan riippukeinuun. Tosin tuossa ei voi loikoilla, mutta mun mielestä se on vain hyvä asia, sillä riippukeinussa on minusta hirveän epämukava maata.

      Ulrika suositteli minulle aiemmin laventelia, ja nyt harmittaa todella, että en ostanut sitä. Jos se olisi kuollut, niin sitten se olisi kuollut, mutta ainakin olisin yrittänyt. Sehän vissiin tuoksuukin aika kivasti. Toki semmosen voisi ostaa vieläkin, mutta epäilen saatavuutta, tai ainakin kaikki parhaat yksilöt ovat varmasti jo menneet. Kun kävin ostamassa tähtisilmien korvikekukkia, puutarhakaupoissa näytti pikkuisen erilaiselta kuin vielä pari viikkoa sitten. Mutta se on tietysti ymmärrettävää – eipä kauppojen oikein kannata pitää isoa kesäkukkavalikoimaa jonnekin syyskuulle asti. :-)

      Pitkät poissaolot ovat tosiaan kasvien kannalta haasteellisia. Siinä on yksi syy, miksi en ole aiemmin hirveästi kasveja laitellut.

      Lyhtyjä pitää kyllä hankkia joskus lähiaikoina, vaikka ei löytyisikään ihan kaikkein mieleisimpiä. Toistaiseksi en ole ollut kovin motivoitunut etsimään lyhtyjä, kun on ollut niin valoisaa. Mutta tilanne muuttuu varmasti tässä kesän mittaan. Ukkeli haaveili sellaisesta lämmittimestäkin (en nyt muista, miksi niitä tarkalleen sanotaan), ja semmoinen pidentäisi varmasti kivasti parvekkeen käyttöaikaa syksyllä.

      Ihana kuulla, että pidit parvekkeesta. <3

      Poista
    2. Kyllä niitä laventeleita on, ostin itsekin vasta viime viikolla; kaksi oli onneksi talvehtinut kasvatuslaatikossa. Yhden ostin torilta ja pari pienempää kukkakaupasta, kun silloin torilla ei ollut. Lindl on joskus myynyt niitä, mutta nyt en ole käynyt siellä, koska siellä on aina niin paljon väkeä eikä turvavälejä! :) Laventeli myös rauhoittaa ja todella se ihana tuoksu. Juon joskus iltaisin teetä, johon sekoitan laventelia.

      Tuollainen lämmitin on varmaan kiva; mun siskolla on sellainen parvekkeellä (edellinen omistaja oli laittanut sen sinne).

      Poista
    3. No täytyypä katsella sillä silmällä, jos vaikka löytyisi (Lidlissä en ole nähnyt)! Jännä muuten kuulla, että laventelit talvehtivatkin. Mulle tuo talvehtiminen on niin mystinen asia, että se vaatisi jonkinlaisen perehtymiskoulutuksen. :-D Mie käytin tänään ekan lehden laakeripuusta lohikeitossa, ja oli aika juhlallinen tunne, kun ei tarttinut käyttää kuivattua laakeria, kun oli tuorettakin. :-)

      Katsotaan nyt, miten sen lämmittimen kanssa käy. Saadaanko aikaiseksi jne. :-) Mukavaa viikonloppua, Helena! <3

      Poista
  10. Nyt on kyllä niin monta juttua, mitä pitäisi kommentoida (ja kaikkia positiivisesti), että tiivistän kaiken yhteen lauseeseen: IHAN MIELETÖN PARVEKE ❤ En muuttaisi tuolta yhtään mitään!

    Sen verran kuitenkin, että mistä ostitte tuon riipputuolin ja mitä se maksoi (jos saa kysyä)? Haluan itse samanlaisen, mutta en ole valmis maksamaan itseäni ihan kipeäksi, mutta laadun pitää kuitenkin olla hyvä. Sen takia hintaa kyselen. Noita löytyy nykyjään vähän joka paikasta ja tuntuu, että hinnoissa on sen verran eroja, että välttämättä myös korreloi laadun kanssa. Olisi kiva löytää se hyvä keskiverto-yksilö!

    Tulee ihan semmoinen fiilis, että haluaisin teidän parvekkeelle viettämään kesäpäivää... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kuulla, että olet tuota mieltä parvekkeestamme. <3 Itse löytäisin moniakin muutoksen aiheita, mutta yritän olla ajattelematta niitä ja keskittyä nauttimaan parvekkeesta. :-)

      Riipputuoli on Vepsäläiseltä, ja se kustansi 399 euroa. Hinta-laatusuhde on minusta hyvinkin kohdallaan. Me ei vertailtu tuoleja yhtään, vaan otettiin ensimmäinen, joka kohdalle osui, ja onneksi kävi hyvä tuuri. Ja totta kai saa kysyä!

      Tervetuloa vaan viettämään kesäpäivää meidän partsille. :-D Tilaa kyllä riittää. :-)

      Poista
  11. Hienoa parveke siellä. Ja mikä näkymä. Vau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Näkymissä ei ole tosiaan valittamista, vaikka onhan tuossa talon vieressä rakennnustyömaata ja keskeneräistä puistoakin. Mutta kun katselee tarpeeksi korkealle, niin näkee meren ja laivat. :-)

      Poista
  12. Upea partsi ja kauniiksi olet laittanut, kyllä kelpaa! Meillä partsi on yksi huoneista ja eniten käytetty, meillä ei ole edes ruokapöytää sisällä vaan ainoastaan partsilla. Talvella lämmitetään sähkölämmittimellä kylmimpiin aikoihin tammi- ja helmikuussa. Siinä on niin ihanaa istua kun on vehreyden ja luonnon keskellä. Toi riipputuoli on aivan ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Petra. Meilläkin parvekkeesta tuli nyt yksi huoneista, mikä on mulle uusi kokemus, kun ei ole koskaan ennen ollut lasitettua parveketta.

      Onpa kiva, jos siellä parveketta voi käyttää ympäri vuoden! Ukkelikin mietti tuollaisen sähkölämmittimen hankkimista, ja parvekkeella oleskeluaika pidentyisi sen avulla varmaan kivasti.

      Poista
  13. Ehdottomasti kannatan omaa ajanlaskua! Itse en piittaa vuodenvaihteista, mutta ehkä voisin piitata jos saisin itse päättää, milloin ne vaihtuu. :D Oma synttäripäivä olisi muuten periaatteessa paras päivä vaihtaa vuotta: minä voisin sitten syyskuussa aloittaa uuden vuoden. :D Hyvää uutta vuotta sinulle!

    Kotitreenailujen lopettaminen kuulostaa isolta päätökseltä, kun sitä on harjoittanut kauan. Varmasti hyvä päätös kyllä! Itse en ole treenaillut kotona enää aikoihin ja silloin kun sitä vielä tein, niin minulla se oli pakkomielteistä ja stressaavaa. Olen vain niin henkeen ja vereen ulkoilmaliikkuja, että sisätiloissa voin hoidella ilolla ainoastaan jumpat ja venyttelyt (nekin epäsäännöllisesti, kröh) :D

    Aah, tässä vain huokailen teidän parvekkeen perään. Naulakko on oivallinen amppelinriiputusteline – onneksi et ehtinyt hankkiutua siitä eroon! Minä tykkään tuosta arkusta, myös siksi että sinne voi viskata kaikki turhakkeet piiloon ja jos pitäisi pikasiivota, sinne voi survoa lisää kaikenlaista. :D

    Tykkäisin viherkasveista, mutta kaikki ne kuolee käsittelyssäni ennemmin tai myöhemmin – yleensä ennemmin. Nyt ei ole yhtään rehua kotona. Jos olisi parveke, varmaan hommaisin sinne rehut.

    Näen muuten jo itseni tuossa teidän palloriipputuolissa lukemassa kirjaa ja välillä ihastellen laivaliikennettä. Aivan ihana partsi ja minusta olet sisutanut sen todella toimivaksi ja nätiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin vaihtaa vuodenvaihteen ihan pysyvästi jonnekin muualle kuin joulu-tammikuun vaihteeseen, esim. juuri tähän touko-kesäkuun vaihteeseen. Uudenvuoden juhliminenkin monipuolistuisi, kun ei tarttisi kykkiä sisätiloissa pakkaselta ja lumivyöryiltä piilossa. Ja hyvää uutta vuotta sinullekin! :-D

      Kotitreenien lopettaminen oli todella iso päätös, sillä treenaaminen kotona on ollut niin iso osa mun elämää ja melkeinpä identiteettiäkin. Siksi en voi vieläkään oikein ymmärtää, miten pystyin tekemään päätöksen noin kevyesti ja helposti. Kai mulle tuli vain niin vahva tunne siitä, että näin on parempi. Ulkoilmassa liikkuminen on minustakin ihanaa, mutta viime vuosina pääpaino on ollut mulla kumminkin enemmän voimaharjoittelussa. Nyt on kai aika kääntää vaakakupit toisin päin.

      Kerrankin voi sanoa, että olipa hyvä, että vätystelin. :-D Olen itsekin ollut tyytyväinen naulakkoratkaisuun, ja olen miettinyt, että melkein voisin hankkia toisenkin naulakon. Harmi vaan, kun tuo naulakko on niin vanha, että samanlaisia ei taida saada enää mistään (enkä edes muista, mistä tuo on hankittu). Arkku oli meillä ennen vaatehuoneen nurkassa ja toimi juuri kaiken roinan säilytys- ja piilottelupaikkana. :-) Nyt sekin on saanut tavallaan ylennyksen, kun on päässyt ihmisten ilmoille. Mietin senkin maalaamista jollakin läpikuultavalla valkealla maalilla, mutta se taitaa kumminkin olla parempi tuollaisenaan.

      Nykyään myydään muuten tosi aidon näköisiä tekokasveja. Voisithan sinä hankkia semmoisen, jos aidot eivät kestä?

      Kiitos, Elegia. <3 Olipa kauniisti sanottu. Itse asiassa minäkin pystyn kuvittelemaan sinut tuossa riipputuolissa lukemassa ja laivoja katselemassa. :-)

      Poista
  14. :o Nysse lopetti kotireenit... Eeeeeen usko! Kyllä siltä jossain vaiheessa pokka pettää ja puntit on taas olkkarin nurkassa...

    Kauniisti oot sisustanu parvekkeen. Ei varmaan ihan helppo nakki tollainen kapea ja pitkä. Minusta juuri sopivasti tavaraa ja silti tilaa olla ja liikkua. Toi naulakkoamppeliteline on kyllä ovela!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Tällä hetkellä tuntuu kyllä todella epätodennäköiseltä, että puntit palaisivat enää kuvioihin, mutta parempi ehkä kumminkin olla vannomatta. Oon kääntänyt takkia sen verran monta kertaa, että yksi kerta lisää menisi siellä muiden joukossa.

      Kiitos. <3 Paljonhan tuonne parvekkeelle mahtuu, ja saisi mahtumaan vielä lisääkin, mutta sitä tilaakin saa tosiaan olla, koska muuten alkaa ahdistaa...

      Poista
  15. Kiva parveke!
    Minun suosikkini on tuo riipputuoli. Todella kivannäköinen yksilö :) Olen haaveillut samanlaisesta omalle ulkoterassille, mutta jäänee haaveeksi. Minulla ei ole sille minkäänlaista talvisäilytyspaikkaa. Ennen terassilaseja pressutin pihakalusteet talveksi ja kyllästyin aivan täysin siihen ääneen jonka pressut tuulessa tekivät. Ihan sama vaikka kävin talven aikana pressuja laittelemassa ja sitomassa paremmin hirveä läpätys kuului :D

    Ehkä siihen kuntoiluun löytyy punttitreenin ja tuolijumpan välimaastoon osuvia harjotteita. Mulla kuntoilun suhteen status on pysynyt valitettavan ennallaan, aloitan ensi viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla. Tässä alkaa kaikki karanteenitekosyytkin loppua ;)

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni tuota tuolia voisi kai säilyttää talvella ulkonakin (toki lumelta suojassa, esim. juuri lasitetulla parvekkeella), mutta kylmä heikentää rottinkiosia sen verran, että tuolissa ei kannata kumminkaan istua pakkasilla. Vaikka tuskinpa kenellekään tulisi mieleenkään mennä istuskelemaan paukkupakkasilla riipputuoliin. :-D Omaa talvisäilytyspaikkaani en ole vielä pohtinut, mutta kai tuoli on pakko tunkea alakerran varastoon. Tai miksi sitä ei voisi säilyttää sisälläkin. Voisi näyttää itse asiassa ihan kivalta olkkarissa.

      Pressun ainainen läpätys tekisi minutkin hulluksi! Muistan kun meillä tehtiin edellisessä asunnossa julkisivuremonttia ja parvekkeen puoli oli muovitettu, niin aina tuuli sen verran, että muovi läpätti jossain kohtaa.

      Hih, mutta sinähän voit aloittaa kuntoilun syksyllä. Nyt täytyy toki nauttia Suomen kesästä, kun se on niin lyhyt. ;-)

      Kivaa viikonloppua sinullekin! Toivottavasti säästytte pahimmilta kepposteluilta! :-)

      Poista
    2. Unohtui toivottaa Hyvää Uutta Vuotta !
      ja tuli vielä yks kysymys mieleen , eikä koske sinun blogia laisinkaan. On jo monta vuotta sitten kun seurasin blogia jossa Sini (?) oli YK ssa töissä ja muistan että oli tämän murhatun Kim Wallin opiskelikaveri.. 1001 Kabul taisi olla blogin nimi. Onko mitään tietoa bloggaako hän edelleen vai mitä hän tekee? Jäi mietityttämään jo pitkän aikaa sitten mutta tuli juuri tänään mieleen että josko tätä kautta voisin kysellä

      Poista
    3. Juu kiitosta vaan, samaa sinulle, Nina! :-D

      Mainitsemasi blogi ei ollut mulle entuudestaan tuttu, mutta löysin googlettamalla ilmeisesti tuon saman ihmisen blogin täältä. Blogilla on tosin nykyään eri nimi, eikä se ole päivittynyt viime joulukuun jälkeen.

      Poista
    4. Kiitos. muistelin että olisin joskus sen sinun blogista löytänyt.. mutta oli sitten vissiin joku muu. Kiitos, olisin varmaan löytänyt itsekin mutta samaan aikaan kun kirjoitin niin tuli kaikki nimet muistiin 🙄🙄🙄 mitä en muistanut aikasemmin.

      Poista
    5. Eipä kestä kiittää. Pääasia, että löytyi. :-) Mukavaa viikon jatkoa ja ihanaa juhannusta!

      Poista
  16. Olipa sinne loihdittu hieno keidas ! Kateellisena katson noin isoa parveketta, meillä on vanha 50-luvun talo ja tohon partsille saa tunkettua just pari tuolia ja pöytä on sillainen mikä on kiinni kaiteessa. Tosin edellisessä asunnossa ei ollut mitään niin tämä on jo kuitenkin parannusta siihen. Ollaan joskus leikitelty ajatuksella että jos vielä muutetaan niin ensimmäinen asia mikä ratkaisee on juuri parveke ; Koko ja mihin suuntaan se on.
    Ja mäkin lumouduin tuosta riipputuolista, aivan ihana. Ja rantatuoli saa myös kymmenen pistettä ja papukaija merkin.
    Siellä on nyt nallejen hyvä pitää silmällä ympäristöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydätte vielä sen unelmien asunnon - ja varsinkin parvekkeen! :-) Jos ihan totta puhun, mäkään en tykännyt edellisen asunnon parvekkeesta yhtään. Ei otettu parvekelasituksia silloin, kun "kaikki muut" ottivat, koska se ei tuntunut oikein järkevältä. Miksi tehdä parvekkeesta yksi lisähuone, kun jos huonetilaa haluaa, voi istua sisälläkin. :-D Nyt tuntuu hassulta, että olen joskus ajatellut noin.

      Rantatuoli oli vähän hätäostos siinä vaiheessa, kun tajusin, että tuosta nurkasta ei tulisikaan mitään jumppanurkkausta. Mutta onneksi se osoittautui hyväksi hankinnaksi - on mukava maata ja kevyt liikutella.

      Meidän 20 v. nalle on vissiin vähän elitistinen, kun tykkää köllötellä ennemmin makuuhuoneen sängyllä kuin parvekkeella. Vanhukselle taas mikä tahansa muu ratkaisu on parempi kuin pahvilaatikko. :-D

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  17. Ihanalta vaikuttaa parveke! Kasvit ja kukat tuovat kyllä viihtyisyyttä. Itse olen varsinainen viherporopeukalo, mutta perheen kannustuksesta istutin muutamat kukat ruukkuihin terassille ja kyllähän siellä heti tekee mieli istuskella. Jos oikein hurjaksi ryhdyn, ehkäpä hankin joskus jopa yrttejä. Katsotaan kuitenkin ensin, kauanko muistan noita kukkia kastella... Teidän meriäköala on niin upea, että helposti sitä tuijotellessa kesä kuluisi. Onnea vielä uudesta asunnosta! -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet saanut perheeltä rohkaisua kukkien kasvattamiseen ja että kukista on ollut iloa! :-)

      On kyllä yllättävää, miten paljon kasvit voivat vaikuttaakin viihtyyyteen. En ole itse aiemmin oikein tajunnut sitä - syystä että kasveja ei ole juurikaan ollut :-D - mutta nyt on pakko myöntää asia todeksi.

      Minäkin olen viherporopeukalo, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että viheroporopeukalokin saattaa onnistua säilyttämään kasvit hengissä. ;-) Kastelusta mulla ei ole hajuakaan, mutta tökin sormeani silloin tällöin multaan ja yritän arpoa sitä kautta. :-D Erityisesti liikakastelu pelottaa...

      Yrtit ovat minusta kaikkein helpoimpia "viljeltäviä"! Ne rupeavat riiputtamaan itseään alaspäin, jos kastelu on ollut liian vähäistä, mutta kun niille antaa vettä, ne virkoavat hyvin äkkiä. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla yrttejä, sillä ne ovat oikeastaan aika helppoja kasvatettavia! Ja tuo basilikakin, joka minulla on, on sellainen ruokakaupasta ostettu ruukkubasilika, jonka olen vain tökännyt multaan.

      Kiitos paljon, Outi! Mukavaa kesän jatkoa! <3

      Poista
  18. Hyvää uutta vuotta (ilotulitus)!

    Ihanaksi ja houkuttelevaksi olet partsin saanut sisustettua. Nyt kun näin ton riipputuolin niin haluaisin samanlaisen itelleni.

    Toi kukka asia on kyllä sellanen että ite aina hullaannun kun menen kukkaostoksille :-D toinen toistaan viehättävämpiä kukkia ja päätöksen teko ostoon todella hankalaa. Siksi yleensä pitäydyn niissä tutuissa ja varmoissa valinnoissa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sen verran vinkkinä hyötykasvijuttuihin, että helppoja ovat amppeli- mansikat sekä tomaatit tai minitomaatit.

    Hyvä, että osaat ottaa vähän rauhallisemmin tuon liikunta asiankin kanssa. Tuskimpa PekkaNiskaa tarvitaan vaikka lepäilisit kuinka;-)

    Kesästä nauttimisiin
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvää uutta vuotta sinullekin! :-) Ja raketteja tietty myös!

      Nuo riipputuolit taitavat olla oikein muotia nyt, sillä niitä näkee joka kaupassa. En ole aiempina vuosina tuommoisiin törmännyt. Tosin en ole aiempina vuosina ollut hirveästi parvekkeelle mitään hankkimassakaan, joten voi myös olla, että on jääneet vain multa huomaamatta.

      Kumma juttu noi kukat. Mä en ole mikään kukkaihminen ollenkaan, mutta niin sitä vain katosi järki päästä, kun näin puutarhaliikkeissä ne kaikki ihanuudet. :-D Onneksi kaikki muut kukat ovat edelleen hengissä (osa ihan hyvinvoiviakin :-D), paitsi ne tähtisilmät. Amppelimansikka olisi kyllä ollut kiva, mutta siinäkin iski ahneus/laiskuus. Mietin, että eipä kannata ostaa mansikka-amppelia, kun kuinkakohan monta mansikkaa siitä kesän aikana tulee. Muutama kymmenen? Helpompi vaan ostaa mansikoita kaupasta.

      Jaa-a, eipä sitä koskaan tiedä. Ehkä pitää ettiä jo Pekkaniskan numero kännykän pikavalintaan. ;-D

      Nautihan siekin kesästä! <3

      Poista
  19. Moikka ja minäkin kommentoin pitkästä aikaa. Ehkä ei pitäisi sanoa moikka vaan päivää. Eräällä keskustelupalstalla minut arvosteltiin trolliksi, koska ei vanhat ihmiset puhu niinkuin itse puhun :D

    Joka tapauksesa sinulla ja teillä on upea sijainti asunnolle. Laivoista tulee muistoja mieleen. Ensimmäinen merimatkani oli yläasteella Ahvenanmaalle Viking Marellalla. Seuraava jännittävä kokemus olikin sitten vasta lapsiperheenä Ruotsin risteilyllä. Sitä en haluaisi kokea enää ikinä eikä tarvitsekaan. Lapsilla kumminkin oli hauskaa.

    Nyt olen muutosta (kaverin muutto) niin ryytynyt, että avaan valkkaripullon ja poltan tupakin. Mukavaa viikonloppua teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva, että kommentoit! :-)

      Minä en uskalla edes kirjoitella mihinkään keskustelupalstoille, kun niissä tulkitaan sanomiset aina väärin, ja niistä saa itselleen vain pahan mielen... Mutta tässä blogissa ei ole väliä, vaikka sanoisit iltaa keskellä päivää. :-)

      Lasten kanssa lomailu laivalla, varsinkin pidemmillä matkoilla, saattaa olla kyllä aika stressaava kokemus. Olin kerran Ruotsin-risteilyllä ystäväni ja hänen kahden lapsensa kanssa, ja olihan siinä menoa ja meininkiä. Ihania lapsia, mutta tällaiselle lapsiarkeen tottumattomalle vähän väsyttävä kokemus.

      Huh, muutosta toipuminen vaatii kyllä vähintään pari lasia valkkaria ja tupakin. :-) Kiitos, ja rentouttavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  20. Joo ja kirjoitusvirheitä... ehkä oikeinkirjoitusnatsina annan tämän itselleni anteeksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa en minä mitään virheitä huomannut. Mutta pääasia on, että jättää viestiä, oikeakielisyydestä viis! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3