Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole.


lauantai 18. huhtikuuta 2020

Normipäivän safkat

Rupesin tässä yhtenä päivänä miettimään, että olisi kiva tietää, miten paljon saan nykyään tavallisina päivinä ruoastani energiaa. Myös hiilihydraattien saanti kiinnosti, sillä viimeksi kun laskin makroni muutama vuosi sitten, hiilihydraattien määrä oli varsin alhainen. Ruokavalionihan on muuttunut aika paljon sen jälkeen, kun lopetin kituuttelun ja opettelin syömään enemmän tuntemusteni mukaan.

Päätin siis laskea kalorit ja makrot muutaman päivän ajan, mutta kuten tyypillistä on, homma lähti vähän lapasesta, ja seurasinkin syömisiäni melkein viikon ajan. Ajattelin dokumentoida syömiseni tänne blogiinkin, vaikka eihän tämä nyt hirveän kiinnostava asia ole. Sori siitä.

AAMIAINEN (noin kello 8)

Ja heti alkaa selittely. Aamiaiseni kun ei ole sieltä julkaisukelpoisimmasta päästä, sillä syön aamiaiseksi – joka ikinen aamu, oli arki tai pyhä – kolme Weetabixia kevytmaidon kanssa. 😳


Aamiaiseni on siis niin kaukana ihanteellisesta kuin voi olla, vaikka nyt kun tarkemmin mietin, asiat voisivat olla huonomminkin (voisin syödä aamiaiseksi esimerkiksi paahtoleipää hillolla tai jotain suklaamuroja). Tykkään siitä, että saan aamiaisen eteeni mahdollisimman helposti, enkä viitsisi tehdä aamulla edes voileipää. Suurin syy Weetabixien syömiseen on kuitenkin se, että rakastan rapean Weetabixin ja kylmän maidon yhdistelmää. On hyvä aloittaa päivänsä sellaisella, mistä todella pitää.

Tykkään pitää päivän aikana ateriavälit melko tasaisina, ja syönkin noin neljän tunnin välein. Kun ateriani ovat myös kohtalaisen kookkaita, nälkä (ja nälkäkiukku!) pysyy poissa, ja energiaa riittää koko päiväksi. Kun vatsassa on oikeaa ruokaa, ei tee myöskään mieli napostella hirveästi mitään. 

LOUNAS (noin kello 12)

Weetabixeistä kävi jo varmaan ilmi, että minua ei haittaa syödä päivästä toiseen samaa. En erityisemmin rakasta ruoanlaittoa, joten on helpottavaa, kun voi noudattaa jotain hyväksi havaittua kaavaa eikä tarvitse keksiä aina jotain uutta. Lounaaksi syön lähes aina sosekeittoa ja n. 100 grammaa raejuustoa sekä pari kolme palaa leipää päällisineen. Tapasin aiemmin syödä lounaaksi kaupan valmiskeittoja, mutta rupesin kerran tutkiskelemaan valmiskeittojen sisältämiä suolamääriä ja järkytyin. Yksi keitto sisältää tavallisesti yli kaksi grammaa suolaa, mikä on melkein puolet päivän suositellusta suolamäärästä. Olen siitä syystä yrittänyt tehdä keittoja taas enemmän itse.

Paahdettua paprika-bataattikeittoa.
Joskus tulee kumminkin syötyä valmiskeittojakin, erityisesti pinaattikeittoa, joka on tällä hetkellä lempparini.

Syön enimmäkseen ruisleipää, mutta vaalea leipäkin – erityisesti kauraleipä – maistuu. 

Leipäni ovat nekin aina samantyyppisiä: pippuri- tai savukalkkunaa, kevytjuustoa, ja päälle vähän rehuja.





Rakastan leipää, ja sitä menee sellaiset 150–200 grammaa päivässä.

ENNEN TREENIÄ

Kas tässähän on se Cartagenasta tuttu palenquera!

Yritän sovittaa treenit ajallisesti aina sillä tavalla, että ne lomittuisivat kivasti syömisten väliin. En ole koskaan juonut esimerkiksi yhtään palautusjuomaa, koska haluan saada energiani mieluummin ihan oikeasta ruoasta. Ennemmin syön palan kanaa kuin nautin jotain proteiinijuomaa. Ulkomailla tämä on ollut joskus vähän haastavaa, kun rahkoja, raejuustoja ja sen semmoisia ei ole ollut saatavilla. Esimerkiksi Kolumbiassa tuli syötyä tosi paljon kanaa ja kananmunia. Olin tuonut Suomesta mukanani monta pussia proteiinijauhetta, mutta ne jäivät lähes kokonaan käyttämättä, kun jauheiden keinotekoisuus jotenkin ällöttää.

Syön usein (en aina, jos olo tuntuu kovin täydeltä) ennen treeniä jonkin hedelmän, tyypillisesti banaanin.

Ukkeli halusi ottaa minusta kuvan ennen pyöräilemään lähtöä, kun näytän hänen mielestään niin veikeältä kypärässäni.
Salilla silloin, kun sinne vielä pääsi.

Nykyinen tilanne ei ole vaikuttanut treeneihini juuri lainkaan, sillä minulla on kotona (lähes) kaikki tarvittava levypainoista treenipenkkiin. Ainoa, joka minulta oikeastaan puuttuu, on penkkipunnerrus-/kyykkyteline. Yritin mankua ukkelilta, että enkö voisi hankkia sellaista, mutta ukkeli sanoi, että mitään tilaa vievää ei saa meidän huusholliin enää hankkia. Ihmettelen suuresti, miksi näin on. 😳 Mutta kyykyt onnistuvat omatekoisella telineelläkin (askartelen sellaisen pöydistä ja jakkaroista), ja perinteisten penkkipunnerruksien sijaan olen tehnyt lattia- ja käsipainopenkkejä.

Toki treenit ovat nyt koronan aikaan aika erilaisia, sillä kävin ennen koronaa salilla jumppailemassa kahdesti viikossa PT:n ohjauksella, mutta nyt kotona suunnittelen treenini itse. Minulla on kuitenkin monen vuoden kokemus kotitreenaamisesta, joten tiedän aika hyvin, mikä toimii ja mikä ei.

VÄLIPALA (n. kello 15–16)

Olen vähän nurinkurinen syöjä siinä mielessä, että ateriani kasvavat iltaa kohti. Yleensähän suositellaan, että lounas olisi päivän pääateria, ja ateriat kevenisivät iltaa kohti. En kuitenkaan koe tuollaista iltaa kohti kevenevää systeemiä ollenkaan omakseni, ja jos pitäisi noudattaa jotain "älä syö enää kuuden jälkeen mitään" -ohjeita, kuolisin yöllä varmaan nälkään.

Välipalani on sekin päivästä toiseen samantyyppinen: salaattia tai hedelmäkulho ja pari kolme palaa leipää. Ukkeli ei syönyt aiemmin juuri koskaan hedelmiä eikä salaattia, mutta aivoverenvuodon jälkeen hänkin on alkanut syödä kanssani iltapäivällä salaattia ja hedelmiä. Nyt meille onkin vakiintunut systeemi, että syömme joka toinen päivä salaattia ja joka toinen päivä hedelmäkulhon.

Salaatteja viikon varrelta:

Vuolukanaa, avokadoa ja vihanneksia.
Savulohta, pico de galloa, cantaloupe-melonia, paprikaa ja parsakaalia.
Paahdettua bataattia, broccolinia, lohta ja kasviksia.

Salaateissa on aina tuon muun sälän alla salaattisekoitusta ja jotain "jyviä", tyypillisesti kvinoaa, ateriajyviä tai bulgur-linssisekoitusta (joka on muuten uusi suosikkini).

Kas näin:


Hedelmäkulhoja viikon varrelta:



Hedelmäkulhoissa on hedelmien alla aina puoli purkkia maustamatonta rahkaa, ja päälle tulee vielä reilusti sokeritonta mehukeittoa. Tuommoinen keittolautanen on siis ihan ääriään myöten täynnä.

Salaatin tai hedelmäkulhon lisäksi syön välipalalla vielä siis sitä leipää, ja leivät ovat samanlaisia kuin lounaallakin. Juon välipalalla leivän kanssa aika usein lasin maitoa, mutta muuten ruokajuomani ovat päivän aikana vettä. Kahvia menee aamulla hehtaarikupillinen ja lounaan jälkeen toinen pienempi kupillinen. Sen myöhemmin en viitsi normaalisti enää kahvia juoda.


ILLALLINEN (n. 19.30)

Illallinen on siis pääateriamme, ja syömme aika usein jotain intialaista ruokaa. Kalan syöntiä olemme lisänneet niin, että syömme illallisella kalaa kerran tai kahdesti viikossa, ja kanaa menee ehkä kerran viikossa. Punaista lihaa laitamme kotona tosi harvoin, ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa. Ukkeli ei ollut aiemmin yhtään innostunut näistä uusista kasviproteiinituotteista, kuten en minäkään, mutta nyt olemme syöneet nyhtökauraa pari kertaa ja tykästyneet siihen.

Viikon aikana syömiäni illallisia: 



Kolme täysjyvätortillaa, nyhtökauraa, avokadoa, kasviksia ja islantilaista jogurttia.



Kaksi phulka-leipää, vihreitä papuja kookos-pähkinätahnassa, ananas-rasamia ja riisiä.

Kaksi lautasellista lohipastaa (ukkelin tekemää).

Viisi idliä (linssi-riisikakkusta) ja puolitoista lautasellista sambaria (linssi-vihanneskeittoa).

Kanabiryania, josta söin neljäsosapadallisen.

Syön joka päivä samalla lailla riippumatta siitä, treenaanko vai en. Jos aterioiden välillä (tyypillisesti siinä viiden, kuuden aikaan) tulee nälkä, syön jotakin, tavallisesti välipalapatukan, banaanin tai muutaman riisi- tai maissikakun.

Meillä on myös herkkulaatikko, jossa on sekä suolaisia että makeita herkkuja.





Otan laatikosta melkein joka päivä jotain, mutta määrät ovat hyvin pieniä, esimerkiksi 7–8 mantelia, 3–4 linssisipsiä, pala tai kaksi suklaata tai yksi valkosuklaamanteli. Tällainen systeemi, että kaikki herkut ovat koko ajan tarjolla, toimii minulla paljon paremmin kuin se, että yrittäisin kieltää itseltäni kaikki herkut. Nyt herkut ovat ikään kuin osa normaalia arkea, eikä niiden syömisestä tarvitse tehdä sen isompaa numeroa.

Tällaista on minun normaali syömiseni, mutta tietysti on päiviä, että syömme ravintolaruokaa, syön pääsiäismunan tai jäätelön, juon viiniä jne. Viinistä tuli muuten mieleeni, että olen niin kyllästynyt siihen, että viinin juomisen yhteydessä pitää muistaa aina mainita juovansa lasillinen viiniä, ettei kukaan vain luule, että sitä vedetään oikein pullokaupalla. Minä voin kertoa, että jos minä juon viiniä, en juo yhtä lasillista vaan useamman. Ja lasit ovat isoja. Olen siis joskus oikein kännissäkin. 😛 Alkoholi ja palautuminen – kuten treenaaminen yleensäkin – sopivat kyllä tosi huonosti yhteen, ja harkitsenkin nykyään hyvin tarkkaan, viitsinkö lipitellä viiniä vai en.

Entäpä sitten ne kalorit ja makrot? Suurimmat ja pienimmät päivittäiset lukemat sekä keskiarvot näyttivät kuuden päivän aikana seuraavanlaisilta:

Kalorit
Ylin lukema: 2659 kaloria
Alin lukema: 2220 kaloria
Viikon keskiarvo: 2412 kaloria

Hiilihydraatit
Ylin lukema: 323 g
Alin lukema: 241 g
Viikon keskiarvo:  282 g

Proteiini
Ylin lukema: 144 g
Alin lukema: 104 g
Viikon keskiarvo:  131 g

Rasvat
Ylin lukema: 75 g
Alin lukema: 59 g
Viikon keskiarvo:  65 g

Mitä ajatuksia tästä sitten heräsi?

Sen verran kalorinkyttääjää minussa on jäljellä, että ensimmäinen ajatukseni oli, että ihan hirveä määrä kaloreita. Mutta asiaa hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että kalorit taitavat kumminkin olla kohdallaan, koska en ole ainakaan lihonut (vaatteista päätellen). Itse asiassa minulla on sellainen tunne, että voisin syödä vielä vähän enemmänkin, ainakin jos haluaisin ihan tosissani kasvattaa lihasta.

Hiilihydraattien määrä ilahdutti, sillä nyt ollaan jo huomattavasti lähempänä järkevämpiä lukemia.  Hiilihydraatteja saisi tulla enemmänkin, ja jos niitä kaloreita haluaisi lisätä, se kannattaisi tehdä varmasti juuri hiilihydraatteja lisäämällä.

Proteiinin ja rasvan määrä on oikeastaan aika optimaalinen, vaikka rasvan määräkin aluksi hieman säikäytti. Minähän en laittanut ennen leivällekään mitään rasvaa, kun pelkäsin rasvaa niin kovin (nyt laitan sentään ohuelti Floraa).

Nyt rupeankin odottelemaan thairavintolan ruokaa kohta saapuvaksi. Ei tehnyt mieli tilata tällä kertaa intialaista. 😜

40 kommenttia:

  1. Kaikki muu kelpaa mutta toi Weetabix, sitä en ole koskaan ymmärtänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole muuten ainoa! :-D Olen tässä vuosien aikana tehnyt sattuneista syistä empiiristä tutkimusta Weetabixista, ja vähissä ovat ne ihmiset, jotka sen syömistä ymmärtävät. ;-D

      Poista
  2. Hyvin listattu sun päivän ruuat. En minäkään ole koskaan tajunnut noita Weetabixejä, mutta en ole koskaan myöskään välittänyt muroista, eivätkä ne ole ikinä kuuluneet ruokavaliooni. Mä vähän yllätyin että et erityisesti pidä ruuanlaitosta, etenkin kun sinulla on myös pitkäikäinen ruokablogi. Nam,idlejä, hyvää:) Mä en laske mitenkään syömisiäni,mutta syön hyvin kasvispainotteisesti ja suurimaksi osaksi vegaanisesti,vaikka en ole vegaani (olin jonkun aikaa vuosia sitten). Noudatan myös 16:8 ruokarytmiä, joka minulle on se helpoin rytmi. Kun tuli juttuja tuosta intermittant eating-systeemistä, tajusin että olen lähes koko elämäni noudattanut sitä, tietämättä että sillä on nimi, sillä suurimmaksi osaksi lopetin syömiset klo 18 jälkeen, ja useimmiten jätin myös aamiaien väliin.Tosin tuo ei ole mitenkään vaikuttanut laihduttavasti itselläni,mutta se rytmi sopii minulle parhaiten. Hienot lihakset muuten Satu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuasioita nämäkin muro- ja Weetabixjutut. :-) Minä olen tykännyt aina muroistakin, mutta ne eivät pidä yhtä hyvin nälkää kuin Weetabixit. Kolumbiassa ja muualla on ollut pakko syödä välillä muroja, kun Weetabixeja ei ole ollut saatavilla. Ai mitä kärsimystä. ;-D

      Tykkäsin aiemmin enemmänkin ruoanlaitosta, ja tykkäsin kokeilla kaikkia uusia juttuja, mutta nyt minusta on tullut kai laiska. ;-D

      Muistelinkin, että olit aiemmin vegaani, ja olen joskus ihmetellytkin, kun sinulla on ollut muitakin kuin vegaaniohjeita blogissasi. En kuitenkaan ole kehdannut kysyä asiasta.

      Sehän se on, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, ja kaikkien pitäisi hyväksyä tämä. En tykkää yhtään sellaisesta ruokaan liittyvästä saarnaamisesta, että jokin dieetti tai tapa syödä on muka olevinaan se ainoa oikea. Minusta jokaisella pitää saada olla oikeus kuunnella omaa kehoaan ja syödä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Kiva että olet löytänyt itsellesi parhaiten sopivan tavan. Sinä olitkin sitten edelläkävijä, kun harjoitit intermittant fastingiä, ennen kuin sillä oli nimeäkään. :-)

      Hih, kiitos. :-D

      Poista
  3. Mä oon kirjaillut helmikuun alusta myfitnesspal-palveluun syömiset ja sen mukaan viimeisen viikon kalorien keskiarvo on 1940 / pv, hiilarit 245g / pv, proteiinit 74g ja rasvat 43g/ pv.
    Mä tykkään niistä pikku weetabixeistä, missä on suklaata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmaankin sitten sinulle sopiva energiamäärä, jos jaksat arjessa hyvin, sinulla riittää energiaa liikkuakin (ja vielä ilmeisen paljon) ja nukut hyvin. Ihmettelen suuresti omaa energiankulutusta, mutta kai mulla on sitten oikeasti nopea aineenvaihdunta, kuten pari vuotta sitten tehty fitness-geenitesti väitti.

      Mä taas en tykkää niistä suklaa-Weetabixeista, kun suklaa ei oikein sovi minusta Weetabixien joukkoon. Mutta varmaan niihinkin tottuisi. :-)

      Poista
    2. Mulla on siellä sivustolla asetettu tavoitteeksi pudottaa varttikilo painoa viikossa ja urheilusta tietty antaa lisää kaloreita syötäväksi. Paino onkin tippunut 2 kiloa siitä kun aloitin.

      Poista
    3. Aah, ok. Hyvin menee! Tsemppiä jatkoon! :-)

      Poista
  4. Täälä yksi joka tykkää Weetabikseistä ��‍♀️ :)
    Matalaa tulehdusta estävä ruokavalion mukaan kaura on terveellisenpää kuin ruis.
    Sulle sopii hyvin toi punanen väri urheilutakissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, loistavaa - en ole ainoa! :-)

      Kaura on kyllä hyvää, mutta minä en voi syödä sitä kovin usein, kun kyllästyn siihen nopeasti (toisin kuin rukiiseen, johon en kyllästy koskaan).

      Kiva jos olet sitä mieltä, että punainen sopii. <3

      Poista
  5. Mitä toi ��‍♀️merkki tonne ilmestyi??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger suoltaa välillä ihan omiaan! Pahoittelut asiasta... Mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  6. Minakin tykkaan Weetabixesta. Onneksi nykyaan Israelistakin saa. Kolmea en kylla millaan jaksaisi syoda. Kaurapuurokin kay aamulla mulle. Nykyaan etatoissa kotona ukkelini tekee aamiaisen johon kuuluu munakas, salaatti ja juustoja seka joskus leipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi minkä juhla-aamiaisen saat, ja vielä valmiina. Tuollainen aamiainen maistuisi mullekin – jos joku muu vaan tekisi sen. :-D

      Minäkin söin ennen kaksi Weetabixia, mutta en jaksanut niillä lounaaseen asti, ja viimeistään yhdentoista aikoihin alkoi nälkäkiukku herätä. Nyt kolmella pärjään hyvin. Joskus yritin syödä kahden Weetabixin lisäksi hedelmän, rahkaa ja jotain sellaista, mutta se meni ihan liian vaikeaksi säätämiseksi noin heti aamusta. Joskus lapsena saatoin koulun jälkeen vetäistä välipalaksi kahdeksankin Weetabixia. :-D

      Poista
  7. Minä lihon siis nykyään extravauhtia. Painan nyt enemmän kuin ikinä. Enemmän kuin raskaana ollessani. Epäilemättä siihen vaikutta herkuttelu ja vaihdevuodet, mutta tätä katsellessa alan miettimään kyllä sitäkin, että pitääköhän ne säästöliekki-puheet kuitenkin paikkansa? Syönköhän minä jatkuvasti liian vähän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, mistä lihomisesi voisi johtua, mutta silloin totta kai lihoo, jos energiaa saa enemmän kuin sitä kuluu. En tiedä, onko kohdallasi kyse tästä vai jostain muusta. Jäin miettimään, miten paljon sinulla on stressiä, kun on sinulla kiirettä sekä töissä että kotona, ja saatko nukutuksi miten hyvin. Säästöliekistä en osaa sanoa, koska silloin kun itse söin liian vähän kulutukseen nähden, painoni ei kyllä noussut, vaan olin aikamoinen luikku. Silti kehonkoostumusmittaus kertoi, että kehossani oli yllättävän paljon rasvaa, eli taisin olla sellainen laiha läski.

      Mutta minusta kyllä tuntuu, että moni syö tarpeeseensa nähden aivan liian vähän. Monesti kun luen lehdistä ihmisten ruokapäiväkirjoja, melkein järkytyn, miten vähän liikunta-alan ammattilaisetkin usein syövät. Sitten rupean kyseenalaistamaan omia syömisiäni, ja mietin, onko minussa jotain vialla, kun mun pitää syödä niin paljon, jotta nälkä pysyisi poissa. Mutta koska painoni ei ole ainakaan noussut, ja pienikin pihtaaminen syömisissä alkaa näkyä heti heikontuneena jaksamisena ja nukkumisvaikeuksina, en voi kai kovin väärässäkään olla. Pitäisi vaan olla vertailematta itseään muihin, mutta kun ei pysty.

      Poista
    2. Mulla on nykyään tällainen älykello. Sen mukaan nukun ihan hyvin. Enkä koe itseäni stressaantuneeksi. Siksi tuntuukin ihan hullulta, että muut voi syödä paljon enemmän ja pysyä mitoissaan. Minuun tarttuu heti kaikki, vaikka ruokamäärät on minusta varsin kohtuulliset. Pakko kai kaivaa jostakin joku ruoka-neuvonta. En vaan yhtään jaksaisi kytätä syömisiä. Minulle sopii sellainen "hyvät ja pahat-ruoat" jaottelu, koska en todellakaan jaksa punnita, katsoa kaloreita, laskea liikunnan ja ruoan suhdetta jne. Mutta hei, olen tosi iloinen, että sinulla näyttää tuo ruokahomma olevan hallussa<3.

      Poista
    3. Mukava kuulla, että nukut hyvin etkä stressaa. :-)

      En ole mikään asiantuntija, mutta veikkaisin, että sinulla voisi olla kyse hitaasta aineenvaihdunnasta. Teetin pari vuotta liikuntajuttuihin keskittyvän geenitestin, ja se paljasti, että minulla on nopea aineenvaihdunta. Minulla siis kalorit palavat nopeammin kuin sellaisella, jolla on hidas aineenvaihdunta, mikä selittää (ainakin osaltaan) sen, että saan syödä usein ja paljon. En tiedä, kuinka luotettavia tuommoiset geenitestit ovat ja kuinka paljon aineenvaihdunnan nopeus oikeasti vaikuttaa painoon ja mahdolliseen lihomiseen, mutta uskoisin, että hidas aineenvaihdunta voisi selittää monen kohdalla tuon ilmiön, että vaikka vain katsookin ruokaan päin, niin se näkyy heti painon nousuna.

      Hyvät ja pahat ruoat -jaottelu on ainakin selkeä, eikä siinä tarvitse miettiä mitään nippelijuttuja; sen kun jättää tietyt ruoat syömättä. Kaikille ei tosiaan kalorien kyttääminen, ruokien punnitseminen jne. sovi, ja viehän tuollainen säätäminen aikaakin. Silloin alkaa helposti tuntua siltä, että koko elämä pyörii ruoan ympärillä, ja siitä tulee vähän sellainen noidankehä.

      Kiitos. <3 Tsemppiä sinulle!

      Poista
  8. Sä syöt kyllä ihan valtavan terveellisesti. Aamiaisen suhteen mä ajattelen, että hyvä jos jokin maittaa. Mulle ei nimittäin oikein tule mieleen ruokailu ennen puoltapäivää ja jos on työpäivä, niin jotain on hyvä syödä. Usein kyllä pakkaan eväät valmiiksi.

    Terveisin lukija, joka söi aamupalaksi paahtoleivän voilla ja appelsiinimarmeladilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut koskaan ajatellut syöväni mitenkään erityisen terveellisesti, ja oli itsellekin pienoinen yllätys nähdä nuo vihannekset ja hedelmät kuvissa. Niitä taitaa mennä päivässä kumminkin ihan kiitettävä määrä.

      Monet ihmiset eivät tosiaan pysty syömään aamiaista, enkä itsekään pystyisi syömään mitään heti ensimmäiseksi herättyäni. Yleensä kumoan ensimmäiseksi sen ison kupin kahvia (no sitä ennen on mennyt – anopin ohjeiden mukaan – pari kolme lasia kuumaa vettä suolen toiminnan varmistamiseksi ;-D), ja aamiaisen syön sitten vasta joskus parin tunnin päästä heräämisestä. Tänään heräsin kuudelta, joten tuossa kahdeksan aikaan maistuu varmaan taas se Weetabix. ;-)

      Voi ei, tulipa valittua huono esimerkki tuohon aamiaiskohtaan. Eihän se paahtoleipäkään mikään maailman huonoin vaihtoehto ole, mutta itselläni se ei kyllä pitäisi nälkää kovin kauan, varsinkin jos leipä on kovin vaaleaa. Tai riippuu tietysti siitä, miten paljon sitä paahtoleipää syö. :-D

      Poista
  9. Olisi ihanaa jos joku tekisi terveelliset ruuat joka päivä :-)
    Ja nuo sun ateriat on kyllä siitä terveellisimmästä päästä. Varsinkin noi salaatti ja hedelmäkulhot, pitäis oikeastaan kopioida itselle eväsherkuiksi. Mutta juu pidän weetabikseistä, mutta en todellakaan jokaikinen aamu. Yleensä ottaen muutenkin kyllästyn hurjan nopeasti makuihin. En pidä että leipä on aina samaa tai peräkkäisinä päivinä on samaa ruokaa. Ainut johon en kyllästy on se Cocacola paitsi nyt olen pettänyt senkin ja ostanut mysteeriFantaa ;-D
    Ihailen todella tuota sun suhtautumistasi ruokaan ja tarvii sun jotenkin nauttii ruuanlaitosta kun jaksat värkätä noita salaatti kulhojakin.

    -m

    Ps. Olet hyvin reippaan ja terveen näköinen molemmissa kuvissa (peukutus)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en minäkään panisi pahakseni, jos joku muu tekisi terveellistä ruokaa, ja itse saisi vaan nauttia syömisestä. :-) Ukkeli ei kelpaisi tähän hommaan, sillä silloin kun hän laittaa ruokaa, siinä ei rasvaa, juustoa ja kermaa säästellä. Tuohonkin lohipastaan meni ruokalusikallinen öljyä, ruokalusikallinen voita ja kaksi desiä kermaa! No, jäin henkiin. :-D On ollut ihan hyvä opetella sietämään tätäkin.

      Tuommoiset salaatit ja hedelmäkulhot olisi varmaan kiva ja helppo eväs mukaan otettavaksikin. Onhan pilkkomisessa oma hommansa, mutta toisaalta sitä valmista salaattia/hedelmäkulhoa on sitten kiva syödä, kun kaiken lisäksi tietää, että keho tykkää siitä mitä syö.

      Mulla on se etu (tai mikä nyt kenenkin mielestä on etu :-D), että en kyllästy ruokiin kovin helposti. Tosin on pakko sanoa, että noi omatekemät sosekeitot on siitä huono vaihtoehto, että niitä tulee tehtyä aina hehtaarikattilallinen. Tuossa neljäntenä päivänä alkaa miettiä, että eikö tämä keitto ikinä lopu, ja annan itselleni luvan heittää loput mäkeen. (Ukkeli ei syö sosekeittoja, joten saan syödä koko kattilallisen yksin.) Sitten se kaupan pinaattikeitto maistuukin taas yllättävän hyvältä, suolan määrästä viis.

      MysteeriFanta kuulostaa jännittävältä. Enpä ole moisesta ennen kuullutkaan. Tosin juonkin limuja äärimmäisen harvoin... Kolumbiassa meni ruokajuomana light-Cokista, mutta Suomessa en juo sitä oikeastaan koskaan.

      En erityisemmin rakasta salaattien ja hedelmäkulhojen tekemistä, mutta rakastan vihanneksien ja hedelmien syömistä niin paljon, että se motivoi pilkkomaan ja tekemään. Koronassakin pelkäsin aluksi sitä, että jos ei pääse kauppaan, ja joutuu elämään viikkotolkulla jollain säilykkeillä. No tietysti sitä olisi pärjännyt niinkin, jos pakko olisi ollut, mutta kyllä minä mieluummin syön tuoreita vihanneksia ja hedelmiä joka päivä.

      Kiitos kaunis. <3

      Poista
  10. Ihania nuo salaatit. Pitäisi sitä itsekin ryhdistäytyä, mutta mikähän siinä hedelmien pilkkomisessa on niin vaikeaa ?
    Leipä on ihanaa ja sitä täällä on leivottu lähes joka päivä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän hedelmien pilkkominen mitään erityisen kivaa ole, mutta minua motivoi se lopputulos. On niin kiva syödä sitä valmista tuotosta. :-) Joskus pilkoin isomman satsin hedelmiä kerralla jääkaappiin, ettei tarvinnut pilkkoa joka päivä, mutta hedelmät menevät pilkottuina vähän löllöiksi, eivätkä ne houkuttele samalla lailla kuin vasta pilkotut.

      Leipä on kyllä niin ihanaa! Jos pitäisi valita yksi ruoka, jolla pitäisi pärjätä loppuelämä, niin mulla se taitaisi olla juuri leipä. Toki jotain päällisiäkin olisi kiva olla, ja sitä maitoa...

      Poista
  11. Vaikuttaa hyvin terveeltä ja terveelliseltä, ruokiesi värimaailma miellyttää silmääni. Itsekin arvostan värikylläisiä ruokia eli paljon rehuja (vihanneksia, juureksia, salaattia ja jopa hedelmiä aloin syödä rautakuurin aikana). En ole minäkään kovin vaihteluntarpeinen eli voin helposti syödä samoja ruokia vaikka viikkotolkulla. Weetabixia en ole muuten koskaan syönyt. Toki olen sitä maistanut, mutta esim. meillä ei lapsena koskaan sitä ollut eikä sitä saatu vaikka olisimme halunneet. :D

    Leipää jos syön, niin näkkileipää ja hapankorppuja. Saattaisin syödä muutakin leipää, jos täältä saisi suomalaista ruisleipää. Täkäläiset ei oikein innosta ja valikoimaa (tummien leipien osalta, pullaleipää kyllä löytyy) ei juuri ole. Lisäksi saksalaisesta “märästä” ruisleivästä vatsani menee sekaisin ja alkaa “kuplia” ja äänteitä sitten esiintyy peräpäästä :D

    Minä inhoan ruuanlaittoa, mutta mies onneksi tykkää kokkailla. Koska en lihaa syö, niin mies valmistaa vegejuttuja ja on aika hurahtanutkin niihin, mikä sopii minulle enemmän kuin hyvin. Tykkään kyllä tehdä raakavegejuttuja eli salaatteja ja raastetta jne.

    Maistoin muuten Suomessa nyhtökauraa ja pidin siitä. Nuo sinun ruokasi ovat sellaisia, että pienin muutoksin voisin minäkin niitä syödä!

    Minulla on herkkuvarasto, jossa on lähinnä salmiakkia. Tosin se on nyt tyhjä eikä täydennyksestä ole tietoa, kun reissu peruuntui. Salmiakkia tietty saa tilattua suomikaupasta tmv. mutta olen nirso niiden(kin) suhteen eli haluan tiettyjä salmiakkeja ja juuri niitä ei nettikaupoista saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikäs ruoka ilahduttaa tosiaan silmää, jos se tekee hyvää muutenkin. En ole yleensä mikään esteetikko, ja mulle on ihan sama, miltä pöperö mun lautasella näyttää, mutta salaateissa ja hedelmäkulhoissa pitää olla väriä. Tosin jos kokkaan intialaista pidemmän kaavan mukaan eli jos teen useampia ruokalajeja esim. vieraille, niin yritän kyllä silloinkin ajatella ruokien värejä, ettei kaikki olisi esim. keltaista.

      Mäkin söin aiemmin joskus näkkäriä (lähinnä tosin vaan yhtä merkkiä), mutta nyt se on jäänyt, kun tuntuu, että näkkäri ei täytä vatsaa samalla lailla kuin ruisleipä. Mä olen sitä mieltä (ilman mitään kotiinpäin vetämistä :-D), että ainoa maa, josta saa kunnon leipää, on Suomi. Muistan kun lähdimme lapsena asuntovaunulla kohti Etelä-Eurooppaa, niin se asiallisen leivän saanti kaupoista loppui hyvin pian. Ja sitten jos löysi Saksasta sitä märkää leipää, niin olihan sitä ostettava, kun se oli kumminkin ruisleipää, vaikkei se ollutkaan yhtään sellaista kuin leivän pitäis olla. Juu ja peräpään äänet on tuttuja mullekin. ;-D

      Tosi kiva, että sulla on kokkaava mies, joka tekee vielä vegejuttujakin sinulle. <3 Noista raakajutuista tuli mieleen, että raa'at kasvikset ovat mun vatsalle vähän vaikeita sulatettavia, mikä tekee ilmaa mahaan. Eli lisää konserttia pukkaa...

      Kiva kuulla, että voisit kuvitella syöväsi samoja pöperöitä kuin minä. :-)

      Onpa harmillista, ettet nyt saa lempisalmiakkiasi. Mulla on nykyään vähän sama juttu, että olen tullut valikoivaksi herkkujen suhteenkin. En viitsi syödä esimerkiksi ihan mitä vain suklaata vain siksi, että se on suklaata (kuten ennen). Jos en tykkää, niin jätän syömättä. Joskus on jokin jäätelöpuikkokin lentänyt mäkeen sen suklaakuorrutuksen syömisen jälkeen, kun sisältö ei olekaan ollut sitä mitä olin kuvitellut.

      Poista
  12. Kylläpä sinun ruuat ovat terveellisiä! On se kummaa, että sitä syö aika tavalla samoja ruokia päivästä toiseen, ei kauheasti vaihtelua. Ei varsinkaan nyt, kun tilaan ruuat yhdestä kaupasta ja poronliha alkaa pakastimesta loppua. Olen päättänyt, että en osta kuin poronlihaa (ja hirveä, jota ei kyllä koskaan ole) ja parsaan voin ostaa pekonia, mutta en muuten. Toki minun syömiseen vaikuttaa myös tietyt ruoka-allergiat, ja kohtahan alkaa taas nuo ristiallergiat vaivata . Monissa ruuissa on myös aspartamaania, mutta olen oppinut valitsemaan sellaiset pois. Muka terveellistä, ei todellakaan minulle eikä myös monille muille. Nyt ei viitsi kauheasti aivastella ulkona kävellessä, kun siitä tulee mieleen jotain muuta - mulla on nyt allergiaa.

    Mutta nyt on pakko lähteä ulos, kun leivoin äsken pannaria - oli liikaa munia ja nekin pitää käyttää joskus. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut koskaan ajatellut, että ruokani olisivat mitenkään erityisen terveellisiä, mutta taitaahan ne sitten – ainakin pääasiassa – olla. En tiedä, olisiko saman ruoan syömisessä kyse tottumuksesta vai mukavuudenhalusta, vai kummastakin. Ehkä sitä ei arjessa jaksa olla koko ajan miettimässä ruokaa, ja siksi tulee tehtyä aina samoja; juhlat ja muut erityistilanteet ovat sitten asia erikseen.

      Sinun syömisesi poroineen ja hirvineen kuulostaa tosi eksoottiselta minun korvaani. :-)

      Minä käytän kahvissa Hermesetaksia, mutta häpeäkseni täytyy tunnustaa, että en edes tiennyt, mitä ne sisältävät. Kävin googlettamassa, ja näköjään sisältävät sakkariinia ja sukraloosia.

      Minä taas olen kärsinyt koko elämäni vasomotorisesta nuhasta, eli nenä alkaa vuotaa lämpötilan vaihtelujen, mausteisen ruoan jne. takia. On ollut vaikeaa käydä kaupassa, kun ei voi niistää kauppareissun aikana, ettei joku luule, että mulla on korona. Eikä se olisi muutenkaan hyväksi, kun ei saa pestyä käsiä sen jälkeen. Sitten painan kauppareissun tukka putkella, että pääsen autoon niistämään.

      Pannari on hyvä keino käyttää vanhaksi menevät munat – ja maito. Itse en ole tainnut koskaan tehdä pannaria, mutta äiti aina tekee, jos maito on menossa vanhaksi.

      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  13. Ihanan värikkäitä ruokia! Ja meillä taitaa mennä tuo jaksaminen justiin päinvastoin, kun itse jaksan vielä aamulla nähdä vaivaa ja käyttää aikaa kunnollisen aamupalan tekemiseen ja ehkä lounaankin (ainakin nyt, kun olen ollut jo ties kuinka kauan pelkästään kotona), mutta iltaa kohden hiipuu ja se yleensä kostautuu sillä, että energia ei riitä nukkumiseen.

    Tammikuussa kun kokeilin sitä vegaanihaastetta, mulle tuli siitä niin hyvä olo, että en ole sen jälkeen koskenutkaan rahkoihin tai mihinkään maitoperäiseen, koska ne oli selvästi ne, jotka ei mulle sopineet, vaan keräsivät vaan ylimääräistä rasvaa vyötärölle. Nyt syön enimmäkseen kaura-, mutta välillä soijapohjaisiakin (soijasta en niin piittaa, mutta nämä menee) välipaloja, jotka on kittimäiseen rahkaan verrattuna ihanan pehmeitä ja sulavia koostumukseltaan. Proteiinin määrässä nämä häviää rahkoille, mutta lisäilen riisiproteiinijauhetta sekaan. Sekin sulaa mulla hyvin ja selvästi mun elimistö pystyy käyttämään kasviproteiinia paremmin hyödyksi kuin eläinperäistä. Paitsi että kananmunia syön kyllä joka päivä. Enkä välttele mitään muutenkaan, mutta totesin tässä just, että söin ensimmäisen kerran esim. broileria vasta huhtikuussa koko alkaneen vuoden aikana. Hyvin on pärjännyt ilmankin.

    Mulla ei oikei hiilihydraattien määrästä ole mitään käsitystä. Siis että mikä olisi hyvä, mutta selvästi sitä kyllä entiseen nähden olen lisännyt justiin sen tammikuun kokeilun aikana ja olo on ollut jaksavampi. Ennen kuvittelin, että pelkällä proteiinilla pärjää.

    Ja jälleen pakko kehua sun lihaksia. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa tosiaan meillä mennä jaksaminen näissä ruoka-asioissa ihan päinvastoin. Olen kyllä muuten aamuihminen, mutta ruoan eteen en viitsisi yhtään nähdä ylimääräistä vaivaa varsinkaan aamulla.

      Tuntuu hassulta, mutta nukkumiseenkin tarvitaan tosiaan energiaa. :-) Minä huomaan heti yöunissa, jos olen syönyt liian kevyesti. Joko en saa unta (jolloin saatan nutustella jonkin välipalapatukan sängyssä, ai kauheeta) tai sitten heräilen aamuyöstä pienen näläntunteen kanssa. Senkin olen huomannut, että jos olen vetänyt hiilareita päivän aikana poikkeuksellisen paljon, nukun kuin nuijalla päähän lyöty. Tosin tämäkään ei pidä stressitilanteissa paikkaansa.

      Onpa hieno homma, että löysit vegaanihaasteesta tien parempaan oloon. Ihan mahtavaa! Maitotuotteet eivät sovi todellakaan kaikille, ja saattaisin itsekin voida ilman niitä paremmin, mutta tykkään niistä (varsinkin ihan maidosta) niin kovin. Paitsi rahka ei ole minunkaan mielestä mitään herkkua, ja siksi piilotankin sen tuonne hedelmien ja mehukeiton alle. Jos pitäisi syödä purkillinen rahkaa paljaaltaan, niin jäisi kyllä syömättä. Aivan erityisesti inhoan niitä maustettuja proteiinirahkoja, ja jo niiden haju on niin keinotekoinen, että alkaa ällöttää. Kerran ostin ukkelille jonkin kaurajogurtin, mutta se oli jo väriltään niin epäilyttävä (sellainen harmahtava), että ei tee mieli kokeilla muita kauratuotteita. Vaikka kai niihinkin tottuisi, jos pakko olisi. Mutta se on loistavaa, että nykyään on niin paljon kaikkia vaihtoehtoisia tuotteita ja että ihmiset voivat etsiä niiden joukosta itselleen sopivat.

      Minä olen huomannut, että hiilareiden määrällä on aivan uskomattoman suuri vaikutus jaksamiseen ja erityisesti siihen, miten treenit kulkevat. En edelleenkään ymmärrä, miten ketoilijat jaksavat treenata, mutta ehkä ihmiset eroavat tässäkin suhteessa. Ehkä jotkut ovat herkempiä hiilareille ja niiden puutteelle kuin toiset. Mutta itse ainakin syön hiilareita nykyään ilolla, koska tiedän niiden suotuisat vaikutukset jaksamiseeni.

      Hih, kiitos. <3 Jälkeenpäin rupesi jotenkin nolottamaan, että laitoin tuon salikuvan tuohon, mutta en kehdannut ottaa sitä enää poiskaan. Jatkankin vielä tähän, kun tuossa ylempänä mietin, että olin aiemmin varmaankin laiha läski. Nyt kun ravintoa on tullut kunnolla, keho on varmaan huomannut, että tässähän uskaltaa luopua pikkuisen rasvastakin ja kasvatella vähän lihasta, kun tätä pöperöä tulee nyt kunnolla. :-)

      Mukavaa päivän ja viikon jatkoa, Annukka! <3 Yritetään jaksaa.

      Poista
    2. Jos sattuu joskus kohdalle, niin osta vaikka ihan mun mieliksi (ja vaikka ukkelille, jos et itse tykkää) kokeeksi Oddly Good Protein Berry tai Tropical. Ei ole harmaita :). (Se sun ostama oli varmaan Yosa).

      Poista
    3. No miehän ostan, heti seuraavalla kauppareissulla. :-) Kirjoitin nuo jo ylöskin. En muista, mitä merkkiä se ostamani oli, mutta harmaata oli. Kumma miten ruoan ulkonäkö joskus vaikuttaakin. Ei vaan pysty syömään, jos on harmaata, vaikka olisi miten herkkua.

      Poista
  14. Niin hyviltä näyttävät nuo pöperöt, että voisin tilata sulta take away -annoksia :D Mulla pitää olla juurikin aamupalalla maitoa + jotain viljatuotteita eli peukku weetabixille. Yleensä menee kyllä mysliä ja kaurahiutaleita. Noi salaatit näyttää niin herkullisilta, miten keksitkin kivoja yhdistelmiä. Musta tuntuu, että jos yritän ostaa jotain kurkkua eksoottisempaa (avakado, meloni...) ne eivät ole oikeaan aikaan kypsiä (eli juuri sillä siunaaman sekunnilla...) tai en löydä alunperinkään hyvälaatuisia. Ongelmansa kullakin :D -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mukava kuulla, että pöperöni näyttävät syötäviltä. :-)

      Minullakin on mennyt avokadojen ostaminen viime aikoina ihan liian usein mönkään, vaikka noudatankin Kolumbiassa hedelmäkierroksella saamaani kypsyyden testausohjetta (koska avokado kasvaa puussa se leveämpi puoli alaspäin, kypsyyttä kannattaa kokeilla sieltä leveästä päästä painamalla: jos avokado tuntuu sieltä hieman pehmeältä, avokado on sopivan kypsä). Kun olen leikannut avokadon, se onkin ollut sisältä tummunut. Ehkä olen pitänyt sitä jääkaapissa liian kauan? Melonien kanssa teen nykyään niin, että ostan valmiiksi puolitettuja, en kokonaisia meloneja. Kun meloni on jo leikattu, sisältö ei ole yllätys, kun sen näkee siitä kelmun läpi.

      Mullakin pitää muuten kaiken olla kypsää sillä siunaaman sekunnilla. Paitsi banaanit saavat olla vähän vihertäviä, kun ostan niitä, kun ne kellistyvät (vai kellertyvät? :-D) kotona kumminkin niin nopeasti.

      Nykyään hedelmien ja vihannesten ostaminen on pikkuisen hankaloitunut, kun niitä ei saisi kopeloida kaupassa turhaan. Mutta miten voi ostaa esim. juuri avokadon, jos sen pehmeyttä ei kokeile. Mulle tulee hevi-osastolla aina oikein tuskanhiki, kun pitäisi löytää ostokelpoiset tuotteet niin nopeasti, eikä sopivia tunnu löytyvän mitenkään. Joku kumminkin tarkkailee toimintaani ja syyttää mielessään koronan levittäjäksi...

      Kiva kuulla, että sinäkin kuulut maito+viljatuote -koulukuntaan. :-)

      Poista
  15. Olen aina ajatellut että jos haluaisi syödä sahanpurua, se olisi weetabixia.
    Muuten ruokasi näyttää todella hyviltä. Itse en ole syönyt lihaa yli 20 vuoteen ja sitä en ruokaani kaipaa.
    Myös leivän syöminen lounalla ja päivällisellä on meille tuntematon tapa. Ainoastaan jos on kasvisosekeittoa niin kaipaan ruisleipää.
    Vaaleaa leipää syön silloin kun itse teen sämpylöitä.
    Maitotuotteita meillä kuluu paljon. Jugurtit syömme maustamattomina, pakkasesta marjat. Lapse lisäävät raejuustoa joka ruokaan. Myös rahkoja teemme ilpapalaksi usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva lukea teidän perheen ruokailutottumuksista! :-) Raejuusto on kyllä varsin näppärää, kun sitä voi lisätä niin moneen ruokaan, ja se on kuitenkin varsin kevyttä ja proteiinipitoista syötävää.

      Kyllähän Weetabix on aika lailla sahanpurun (tai lastulevyn) näköistä, mutta makua en osaa verrata, kun en ole koskaan maistanut sahanpurua. ;-D

      Olin kuvitellut, että meillä syödään enemmänkin punaista lihaa, mutta kun rupesin oikein miettimään asiaa, niin laitamme sitä itse tosi harvoin. Ravintolassa tulee joskus syötyä pihvi, mutta nekin kerrat ovat harventuneet viime vuosina hurjasti.

      Minäkään en syö leipää lounaalla/päivällisellä muuta kuin tuon sosekeiton kanssa, mutta vanhempien luona, jossa syödään perinteistä suomalaista kotiruokaa, ruoan kanssa tulee otettua yleensä leipää. Noilla intialaisilla leivillä on hieman erilainen funktio kuin suomalaisella leivällä, sillä niitä käytetään ruoan syömiseen (eivät ole samalla lailla "ylimääräinen lisuke" kuin suomalainen leipä - vaikea selittää!).

      Poista
  16. Näyttää hyvältä ja terveelliseltä! Paitsi nuo weetabixit, tosin mullakin oli jossain vaiheessa sellainen weetabix-kausi mutta se jäi taakse. En syö useinkaan lounasta, tai riippuen aamiaisesta. Nyt korona aikana syömme aika tuhdin turkkilaisen aamiaisen joka aamu noin 09 aikaan ja yhden maissa syön usein banaanin tai jotain hedelmiä, näkkäriä tai puuron/jogurttia jne. Syömme illallisen aiemmin kuin normisti eli noin kuuden aikaan ja sitten kasilta iltatee ja sen kanssa jotain pientä kuten pähkinötä, siemeniä, hedelmiä tai jos on leivottu jotain. Kävelen ja kuntoilen melkein joka päivä mutten kuluta niin paljon kuin normaalisti. Normisti söin viikolla aamulla puuron tai munakkaan, ja lounaaksi edellisen pvän jämiä, salaatin tai keiton mutta nyt se tuntuu liialta kun aamulla tulee syötyä suhteellisen reilusti. Nuo sun intialaiset ruuat näyttää aivan ihanilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun Weetabix-kausi on tainnut kestää jotain 20 vuotta ainakin. Tosin välillä se katkesi, kun kävin “vieraissa” eli söin jostain syystä aamulla muroja. Ja ulkomailla on ollut pakkokin syödä muroja, kun Weetabixia ei ole ollut saatavilla. Tosin anoppila-visiiteille roudaan aina omat Weetabixit mukanani.

      Mulla on sama matkoilla, että hotellissa tulee syötyä yleensä sen verran tuhti aamiainen munineen ja päivineen, että sen jälkeen ei kaipaa mitään syötävää, ennen kuin vasta kolmen, neljän aikaan. Ja sitten onkin ongelma, kun pitäisi saada siihen aikaan jotain "lounasta", ja ravintoloiden lounasaika on ollut ja mennyt.

      Kiitos, Petra. :-) Mukavaa viikon jatkoa teille!

      Poista
  17. Olipa hauska lukea sun ruokajuttuja! Muistankin että sulla oli jossain reissussa, oliko peräti Intiassa, hankalaa kun kaupasta ei välttämättä löytynyt weetabixia aamuksi :D <3

    Aivan ihanan näköisiä kaikki ruuat, alkoi heti tehdä mieli noita! Ihanan värikkäitä, nam! Satu, tee keittokirja niin hankin sen heti :) Oikeastaan, kun mies on valokuvaaja niin lähetän sen ottamaan kuvat sun herkuista. Ja ite voin tietysti mielelläni olla koemaistajana :,D

    Mä olen niin mielikuvitukseton ruuanlaittaja, unohdan aina kaikki hyvät ruuat mitä koskaan olen tehnyt ja kaupasta jää puolet hankkimatta. Ehkä se johtuu tällä hetkellä siitäkin että huomion täytyy aina jakautua noin 15 paikkaan yhtä aikaa, ehkä mullekin koittaa vielä se hetki että saan keskittyä ruuanlaittoon. Mua alkaa aina ahdistaa kun tuntuu että kaikki on epäterveellistä! Syöt niin tai näin, kaikki on väärin, välillä itse tehty sämpylä, marjat, kananmunat.. ja sitten nappaan pakastealtaasta ristoranten pitsat, ben&jerrysin ja hukutan suruni! Nyt kotona kökkiessäni tilasin kotiin keittokirjan josta toivon olevan apua tässä ikuisessa ongelmassani - Michael Gregerin "How not to Die cookbook" :D Ehkä tämä on mun pelastus JOS luotan että hän on nyt oikeassa näissä asioissa ;) Kuulosti juuri mulle tehdyltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, muistat aivan oikein. :-D Mulla on ollut useastikin hankaluuksia reissussa, kun ei ole ollut Weetabixia saatavilla. Intiassa niitä sai silloin tällöin yhdestä kaupasta, mutta laatu oli mitä oli. Ne olivat jotain kopio-Weetabixeja. Ja ötököitäkin niissä oli joskus. Muistan, että olin kerran niin lannistunut, kun ei nuo aamiaishommat tuntuneet onnistuvan, että nostelin vaan niitä mustia ötököitä lautaselta sivuun ja jatkoin syömistä. Nyt kun ajattelen tuota, en voi käsittää, että olen oikeasti tehnyt noin!

      Hih, ihana kuulla, että sapuskat houkuttelivat. :-) Itse asiassa oon joskus miettinytkin keittokirjan tekemistä, mutta siinä olisi ihan kauhea homma, ja varmaan pitäisi olla ruoanlaitostakin vähän innostuneempi kuin mitä nykyään olen. ;-D Mutta nytpä tiedän, mistä löydän valokuvaajan, jos tarve tulee. ;-) Ja koemaistajakin on jo valmiina! <3

      Minäkin mietin aina, jos satun tekemään jonkin onnistuneen kokeilun, että pitääpä kirjoittaa tämä ylös, niin osaan tehdä seuraavalla kerrallakin samanlaista. Mutta sitten mietin, että kyllähän minä muistan tämän kirjoittamattakin, enkä viitsikään. Ja arvaa vaan, muistanko?

      Voin hyvin ymmärtää, että sinulla ei ole ruoanlaitto ehkä ihan prioriteetti numero yksi. :-)

      Ostamasi keittokirja kuulostaa ainakin nimen perusteella hauskalta ja mielenkiintoiselta. :-D Täytyypä oikein googlettaa. Toivottavasti kirja osoittautuu hyväksi!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3