Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 8. helmikuuta 2020

Asuntohaaveita

Kun nyt kerran meinaamme olla tässä kohtaa maapalloa pidemmän aikaa, vanhat haaveet uudesta kodista ovat heränneet taas eloon. Olemme miettineet asunnon vaihtamista jo monta vuotta, mutta viime aikoina on ollut niin paljon menoa, että emme ole olleet oikein motivoituneita etsimään tosissamme.

En ole koskaan ollut täysin tyytyväinen tähän nykyiseen asuntoon, jonka suurimpina puutteina – kuten olen varmasti jo moneen kertaan maininnutkin – ovat olleet avokeittiö ja vain yksi kylpyhuone/vessa. Toiveissa olisikin löytää asunto, jossa olisi kaksi vessaa, sauna sekä yksi makuuhuone lisää. Lisäksi asunto saisi mieluusti olla kerrostalossa, koska piha- ja puutarhahommat eivät oikein inspiroi meikäläistä. Toivoin aiemmin myös erillistä keittiötä, mutta erillisillä keittiöillä varustettuja asuntoja taitaa olla nykyään mahdoton löytää. On siis kai pakko tyytyä avokeittiöön, ellemme sitten rupea katselemaan vanhempia asuntoja, joissa saattaisi ollakin erillisiä keittiöitä. Avokeittiöitäkin on onneksi monen mallisia, joten ei ole mikään pakko valita sitä kaikkein avonaisinta ratkaisua. Muista vaatimuksista en tule kuitenkaan tinkimään. Jos täydellistä ja omalta tuntuvaa asuntoa ei löydy, niin sitten pysymme tässä.

Toisaalta tässä nykyisessä asunnossa on paljon hyviäkin puolia, kuten sijainti (lähellä palveluja ja bussi- ja metroyhteyksiä), meren ja luonnon läheisyys, hiljaisuus ja (enimmäkseen) kivat naapurit.

Kuvat ovat läheiseltä läheiseltä uimarannalta tämän viikon torstailta. Eipä uskoisi helmikuuksi!

Vastapäiset naapurit tosin arveluttavat, sillä mies oli eilenkin niin sekaisin, että puhe oli hirveää mongerrusta, eikä pystyssä pysymisestä ollut takeita. En tiedä, mitä aineita he mahtavat käyttää, mutta pelottaa, että polttavat vielä koko talon tai jotain. Hieman ihmettelin sitäkin, kuka oli korjannut parempaan talteen jouluisen ovikoristeen, joka jäi ulko-oveemme ennen Kolumbiaan lähtöäni. Mietin ensin, olinko itse ottanut koristeen ennen lähtöäni ovesta pois, enkä vain muistanut sitä, mutta koska en löytänyt koristetta mistään, jonkun on täytynyt nyysiä se ovesta.

Meillä on ukkelin kanssa tapana tehdä joskus vähän äkkinäisiä päätöksiä, ja niin oli tämän asunnon kanssakin: ostimme ensimmäisen asunnon, jota kävimme katsomassa. Tosin osasyynä oli se, että ukkelille oli aiemmin käynyt onnettomuus, ja hän kulki keppien kanssa, joten oli mahdotonta ravata asuntoesittelystä toiseen. Nyt olisi tarkoitus harkita asiaa vähän tarkemmin ja käydä katsomassa mahdollisimman monta asuntoa. Tällä kertaa on tiukempi seula ja vähemmän kiire. (Meillä oli silloin vuonna 2002 myös vuokrasopimus umpeutumassa, joten oli pakko muuttaa jonnekin, joko vuokralle tai omaan.) Mutta ei maailma kaadu siihen, vaikka sopivaa ei kotia löytyisikään. Pysytään sitten tässä. En halua tyytyä tällä kertaa mihinkään muuhun kuin sellaiseen, joka tuntuu heti ensi hetkestä lähtien kodilta. Kyllä sen "oman" sitten tunnistaa, jos sellainen kohdalle tulee. Näin ainakin uskon ja toivon.



Nyt kun olen katsellut asuntotarjontaa, minua on alkanut ärsyttää muutama asia taas ihan mahdottomasti. Ensinnäkin, miksi suomalaisissa asunnoissa vessat eivät voi olla koskaan makuuhuoneiden yhteydessä, kuten ne monesti maailmalla ovat? Esimerkiksi Intiassa on kiva, kun kaikissa makuuhuoneissa on yleensä oma kylpyhuone, ja myös Kolumbiassa oli sama systeemi. Meidänkin kolmen makuuhuoneen asunnossa oli kahdessa makuuhuoneessa omat kylppärit, ja kolmas kylppäri oli käytävällä yleisemmässä käytössä. Suomessakin toinen vessoista voisi olla sijoitettu makuuhuoneen yhteyteen, ja toinen voisi olla sitten jossakin yleisemmässä tilassa.

Tässäkin olisi voitu aivan hyvin vaihtaa vessan oven paikka niin, että se avautuisi oikean alakulman makuuhuoneeseen.


Kun nyt pääsin vessa-asioihin, niin minua ärsyttää suomalaisissa asunnoissa sekin, että vessa on sijoitettu usein varsin keskeiselle paikalle, esimerkiksi olohuoneen viereen, jotta kaikki olohuoneessa istujat varmasti kuulevat kaikki lorotukset ja molskahdukset. Anteeksi vain avautuminen, mutta olen pahimman luokan vessa-ahdistuja, ja kaikki peräpäästäni lähtevät äänet ahdistavat minua vieraammassa seurassa ihan hirvittävästi. Jos meillä on vähemmän tuttuja yövieraita (tyyliin appivanhemmat), pitää olla melkein käymättä isolla asialla niin kauan, kunnes vieraat ovat lähteneet. Jos vieraat viipyvät esimerkiksi pari viikkoa, niin kyllähän elämä aika tuskalliseksi muuttuu.

Tämän asunnon vessaan olisi voinut vielä tehdä lasiseinän, jotta pöntöltä voisi vilkutella kaikille sohvalla istujille.


Minua ärsyttävät suomalaisissa kodeissa myös pienet makuuhuoneet. Yleinen suuntaus näyttää olevan se, että asunnoissa on yksi vähän isompi makuuhuone, johon mahtuu parivuode ja jotain muuta pienempää sälää. Muut makuuhuoneet ovatkin sitten niin pieniä, että niihin mahtuu vain yhden hengen vuode ja kirjoituspöytä tms.

Pienet makuuhuoneet ja pahimman luokan avokeittiö.

Eihän sitä nyt tarvitsisi joka makuuhuoneessa parivuodetta ollakaan, mutta kaipaisin makuuhuoneisiin paljon enemmän tilaa. Minua ainakin tila ja avaruus rauhoittavat ja ahtaus ahdistaa. En halua nukkua sellaisessa tilassa, joka tursuaa tavaraa (kuten esimerkiksi meillä on tällä hetkellä).

Asuntojen pohjasuunnitelmat ovat myös yleensä aika samalla muotilla väännettyjä ja tylsiä. Kaipaisin asuntoihin enemmän vaihtelua ja yllätyksellisyyttä.

Tässä on jo vähän yritystä.

Kuten myös tässä. (Tässäkin olisin vaihtanut vessan oven aukeamaan makuuhuoneeseen.)

Tämä jälkimmäinen asunto miellytti minua itse asiassa paljonkin (miinus keittiö), vaikka sijainti ei olekaan ihan toivotunlainen. Autohalliinkin pääsisi suoraan hissillä. Ukkeli ei sen sijaan innostunut asunnosta yhtään, ja meillä tuntuu olevan muutenkin aika eriävät mielipiteet koko asuntoasiassa. Ukkeli on kiinnostunut erityisesti Kalasatamasta, joka taas tuntuu ihan liian urbaanilta ympäristöltä minulle. Minä viihtyisin mieluummin jossakin täällä Espoon perukoilla, lähellä luontoa ja kaukana jatkuvista liikenneruuhkista.

En haluaisi myöskään aivan uutta asuntoa, joka valmistuu joskus ensi vuonna, koska en jaksaisi odotella vuotta tai toistakin (vaikka onhan sitä sittenkin pakko odotella, jos mieleistä asuntoa ei löydy). Enkä oikein ymmärrä, miten voi ostaa asunnon, jota ei ole koskaan nähnyt, ja perustaa ostopäätöksensä mielikuviin. Minulle semmoinen tuntuisi ihan mahdottomalta, vaikka olisihan uudessa asunnossa tietysti se hyvä puoli, että pohjaratkaisuihin ja sen sellaisiin voisi ehkä vielä vaikuttaa. Kaiken lisäksi uudet asunnot ovat aivan naurettavan kalliita ja uusien asuinalueiden markkinointi epäilyttävältä tuntuvaa hypetystä.

Mielikuvamyyntiä. Tämä olisi muuten kaikkein hirvein mahdollinen versio avokeittiöstä. Kiva kalistella tuossa astioita, kun vieraat istuvat sohvalla.


Saa nähdä, tuleeko näistäkään haaveista koskaan mitään, vai asummeko tässä nykyisessä asunnossa hamaan loppuun asti. Sekään ei olisi maailman kamalin vaihtoehto, mutta keittiö- ja lattiaremppaan pitäisi ryhtyä sitten kyllä aika pikaisesti. Ja vähemmän tuttuja yövieraita ei saisi tulla (elleivät sitten yövy hotellissa)! 😆

Pakko laittaa vielä tähän loppuun video yhdestä intialaisen arkkitehtuurin tyylinäytteestä. Eipä haittaisi asua tällaisessa talossa!  (*Vastu eli Vastu shastra on vähän niin kuin intialainen fengshui.)

 

42 kommenttia:

  1. Kyllähän niitä asuntoja aina kiertelee katselemassa, mutta se muuttaminen... Me tehtiin aikoinaan taloon laajennus juuri siksi, että tulevaisuudessa myyminen ilman makkaria, jossa on oma kylpyhuone on vaikeaa. Suomessa rakennetaan neliöitä viimeiseen asti säästäen ja asutaan etenkin kaupungeissa ahtaasti. Toisaalta pääkaupunkiseudulla on niin kallista ... Onnea asunnonmetsästykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon laajentaminen kuulostaa isolta projektilta, mutta varmasti kannatti!

      Muuttaminen on tosiaan karmeaa, ja jo ajatuskin muutosta tuntuu työläältä. Mutta toisaalta elättelen toivoa, että kun tässä on muutettu viime aikoina yhtä sun toista, muuttojutut menisivät ikään kuin rutiinilla. Mutta ensin pitäisi löytää se asunto ja päästä vanhasta eroon. :-)

      Suomessa taidetaan tosiaan säästää neliöitä, ja se on varmasti ainakin osittain selityksenä sille, miksi asunnot ovat sellaisia kuin ovat. Tilaa on juuri se, mikä välttämättä tarvitaan, mutta ei yhtään enempää.

      Kiitos, onnea kyllä kaivataan! Mukavaa viikonlopun jatkoa, Saara! <3

      Poista
  2. Asuntojen etsiminen on ihan kamalan vaikeaa, etenkin jos ei heti löydä sellaista mitä haluaa. Kun muutin tähän nykyiseen niin ravasin kerran viikossa pohjoisesta, bussi-ja junamatkan päästä, katselemaan asuntoja koko päivän ajan, ja se oli kamalan turhauttavaa.Tähän asuntoon päädyin koska puisto oli vieressä mikä silloin vaikuttu ihanalta jutulta (myöhemmin vähemmän ihanalta). ja koska en jaksanut enään etsiä. Kaikki muut asunnot näin välittäjän kanssa;tämän mihin päädyin löysin itse. Masterbedroomit omalla kylppärillä ja vessalla ovat kyllä mahtavia; kun asuimme eksän kanssa täällä ennen Venezuelaa ja USAa, meillä oli sellainen, ja täällä monessa asunnossa on sellaiset.
    Paljon onnea asunnon etsintään, ja toivottavasti löytyy sellainen mikä tuntuu oikealta.Hyvää viikonloppua Satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, oletpa joutunut näkemään melkoisesti vaivaa asunnon takia. :-( On kyllä hirveän turhauttavaa, jos sitä mieleistä ei tunnu löytyvän millään. Puisto talon vieressä kuulostaa ihanalta, mutta niin monet kerrat olet kirjoittanut puiston aiheuttamista harmeista (mm. ne grillaamisen käryt), että harmittaa puolestasi.

      Mieluustihan sitä löytäisi sopivan asunnon heti ensi katsomalla, vaikka toisaalta pelottaisi, että tuliko tehtyä taas hätiköity päätös. Mutta toisaalta eipä tuosta meidän aiemmasta päätöksestäkään sen suurempia murheita ole koitunut, koska tässä on ollut kokonaisuudessaan ihan hyvä asua. Pakko olla, kun kerran 18 vuotta ollaan tässä jo sinnitelty. :-D

      Kiitos Jael, ja hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Voi tosta vessajutusta tuli heti mieleen tää stand up-koomikon juttu:
    https://www.supla.fi/audio/2831949 (en löytänyt videona, mutta menee kuunneltunakin kohdasta 8:15 -> )

    Kanarialla monet kerrostaloasunnot rakentuvat niin, että niissä on pitkä käytävä, jonka toisessa päässä on olohuone, toisessa päämakuuhuone ja sen varrella loput huoneet. Eli pelkkään käytävään menee monta neliötä hukkaan.

    Meitä viimeksi tänään mietitytti monet suomalaiset omakotitalot. Miksei niihin rakenneta autotallia? Joissakin kyllä on, mutta useimmissa ei.

    Ei ehkä niinkään asunnon suunnitteluun, vaan enemmänkin sisustukseen liittyvää ihmetystä on puolestaan aiheuttanut monessa vuokramökissä se, että mökki ilmoitetaan kuuden hengen mökiksi, on vuoteet kaikille, tuolit keittiön pöydän ääressä ja astiat kaikille, mutta olkkarissa on vain kolmen hengen sohva!?!? Minne ne kolme muuta istuu? (tuli tuosta intialaisen talon videosta ja sohvasta mieleen....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! :-D Mulla olisi noista vessa-automatiikkajutuista niin monta tarinaa, että niistä saisi varmaan pienimuotoisen kirjan. On tullut sählättyä vesihanojen ja itsestään syttyvien/sammuvien valojen kanssa, ja ne käsienkuivausautomaatit vasta veemäisiä ovatkin. Cartagenassa totesin, että vessaan ei koskaan kannata mennä ilman kännykkää, koska kännykän taskulamppua saattaa aina tarvita (koko kaupunginosa meni pimeäksi juuri sillä hetkellä, kun minä olin päässyt ravintolan vessaan).

      Kanarialainen pohjaratkaisu kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Käytävät syövät kyllä yllättävän monta neliötä, varsinkin pitkät sellaiset.

      En ole ajatellut autotalliasiaa, mutta kyllä minustakin omakotitalossa kuuluisi olla autotalli, tai edes jonkinlainen katos. Omakotitaloasujilla on kuitenkin melkein aina auto, ja tuntuu hullulta ajatella, jos auto pitää jättää jonnekin pihan nurkkaan.

      Tuon intialaisen talon sohvalla on tosiaan tilaa useammallekin istujalle. :-D

      Poista
  4. Maisemakuvista on vaikea uskoa talveksi, todella omituinen talvi. Kävin viime viikolla kotona ja kuulemma viime vuonna oli tähän aikaan aurattu jo 11 kertaa ja tänä vuonna nolla kertaa. Pimeys on sentään ennallaan.
    Asuntoasiat ovat mutkikkaita. Meillä on tosi pieni huusholli, mutta sentään kaksi vessaa. Ja minulla on vähän samanlainen vessakauhu. Tosin täälläkin se ’vieras vessa’ on lähellä yleisiä tiloja ja siitä, ei ole kauaakaan, kun yksillä dinnerillä vessasta kuului aika voimakas paukku. Herra, jonka rouva oli silloin vessassa, sanoi aika reippaasti: Oh-hoh. Minulla meinasi kyllä kahvi mennä väärään kurkkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tosiaankaan uskoisi talveksi, jos ei tietäisi. Tännehän tuli eilen pari senttiä luntakin, mutta nyt se on taas sulanut kaikki jo pois. Eniten pelkään sitä, että talvi alkaa toden teolla vasta sitten, kun pitäisi tulla jo kevät!

      Mietinkin muuten tuossa pari päivää sitten, että mitenköhän kaikki lumen auraajat ovat saaneet talvensa menemään. Toivottavasti ovat keksineet jotain muuta tilalle.

      Dinnerikokemuksesi nauratti kovasti, vaikka uskon, että tapaus nolotti kaikkia osapuolia. Kaikkein vaikeinta olisi tuollaisen episodin jälkeen tulla vessasta muina miehinä ulos, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. :-D Tästä tuli muuten mieleen, että olimme kerran anopin kanssa kävelemässä jossakin, ja häneltä pääsi iso pieru. Anoppi vähän kuin säikähti itsekin tapahtunutta ja liehautti sarinsa helmaa. En tiedä, yrittikö peitellä ääntä vai hajua. :-D

      Poista
  5. Hauska lukea manailujasi avokeittiöstä kun itse kiroan alimpaan helvettiin tuon erillisen keittiön. Onpas kiva kokkailla yksinään muiden keskustellessa olohuoneessa kun keittiö on yksi ahdas koppi kämpän perällä, ei sinne mahdu kahta!

    Seuraavassa kämpässä on yksi isoin kriteeri ja pakollinen asia nimenomaan avokeittiö mihin mahtuu monta kokkia kerralla ja niin, että voi kokkailla porukalla tai niin, että kokkikin saa osallistua keskusteluun samalla kun ruokaa laittaa. Saareke olisi niin ihana....

    Onhan sitä mahdollista puhkaista uusi oviaukko entisen lisäksi jos kulun haluaa makuuhuoneesta. Vaatii toki mieluusti sen, ettei juuri siinä kohtaa mene vesiputkea, mutta saa nekin toki siirrettyä. Vanhan oven myös pystyy irrottamaan ja seinän laittamaan umpeen, mutta tämä toki lisää hintaa.

    Vanhusten/inva-asunnoista löytyy usein kaksiovinen vessa joissa on kulku makuuhuoneesta. Muualla en kyllä ole nähnyt. Näissäkin on ollut toinen ovi liukuovi niin että varmasti kaikki kuuluu kun tuuli ujeltaa oven alta. :D

    Onnea asunnon etsiskelyyn, kyllä se oma sieltä vielä löytyy jos on löytyäkseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuja on tosiaan monia, keittiöissäkin. :-) Ja riippuu vähän vieraistakin, millainen keittiö olisi milloinkin paikallaan. Itse asiassa jos vieraat ovat tarpeeksi tuttuja, niin silloin avokeittiö olisi oikein sopiva ratkaisu, mutta jos he ovat vieraampia (esim. jotain ukkelin kavereita/kollegoja), erillinen keittiö ja oma rauha olisi ihan kiva.

      Meillä rajoittava lisätekijä on tuo intialainen sapuska, jolla on taipumus vähän tuoksahtaa. Eilen kun ukkeli kokkasi kanaa, aivastelimme molemmat (chilin vaikutuksesta); ukkeli keittiössä ja minä olohuoneen sohvalla. Jos on intialaiset päivälliskutsut tiedossa, valmistankin ruoat mieluusti etukäteen (jotta ehdin vielä tuulettamaankin), ettei vieraiden tarvitse "nauttia" ruoan käryistä.

      Minä olen asuntoasioissa niin saamaton ja mukavuudenhaluinen, että tuollainen yhden oven paikan vaihtaminenkin tuntuu ihan avaruusmatkalta. :-D Ukkeli voisi kyllä jotain tuollaista tehdäkin (siis teetättää), ja hän on muutenkin sillä kannalla, että asunnon ei tarvitsisi olla välttämättä täydellisessä kunnossa, vaan siellä voisi tehdä remppaakin ennen muuttoa. Minä taas haluaisin vain kantaa kamat sisään ja ruveta asumaan. :-)

      Kiitos onnentoivotuksista! Ja toivottavasti pääset pian kokkailemaan sellaiseen keittiöön, jossa viihdyt!

      Poista
  6. Kääk, tässä kohtaa oon perisuomalainen en missään nimessä haluaisi kylppäriä makkariin. Johan palais lörötyksiin ja ovenpaukutuksiin käämi alta aika yksikön :-/ Meikän kumppani nimittäin käy wc.ssä muutaman kerran yössä ja en kestäisi noita ääniä ihan lähettyvillä. Lisäksi epäilyttäisi kosteuden tulo suihkun jälkeen makkarin puolelle, kun ei tuo ilmanvaihto ole kaikissa paikoissa ihan huippuluokkaa. Toki olen myös asunut paikassa, jossa wc oli ulkohyyskä pihan perällä. Ei sekään ole ihanne ratkaisu :-D

    Mutta joo olis kyllä ihanaa päästä upouuteen ja hyvin suunniteltuun tilavahkoon kotiin. Mulle olis oikeestaan yks ja sama avokeittiö vai ei. Ainut toive olis, että mahdollisimman paljon tasoja jotta olisi tilaa tehdä ja touhuta.

    Mutta oikein antoisaa asunnon metsästystä ja toivottavasti sellainen oma unelmasi kämppä jostain löytyisi <3
    Pohjatyöt olet tehnytkin jo kattavasti.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ollut ajatellut kylppäriasiaa tuolta kannalta, mikä johtuu varmaan siitä, että meillä minä olen se, joka ravaa yöllä vessassa. :-) Ukkeli saattaa nukkua (silloin siis kun nukkuu) illasta aamuun käymättä vessassa kertaakaan. Ihme tyyppi.

      Ulkohyyskässä on ainakin se hyvä puoli, että siellä saa touhuta rauhassa. Ei kuulu olkkariin, vaikka pommin räjäyttäisi. :-D Mutta joo, mullakin on sen verran kokemusta ulkohyyskistä (kummastakin mummolasta), että tiedän, mitä on käydä vessassa, kun ulkona on hirveä pakkanen. Ja ne tyhjennyshommat... onneksi ei tarvinnut koskaan tehdä niitä!

      Tasoja ei ole minunkaan mielestä keittiössä koskaan liikaa. Meillä on nykyään oikeastaan tuo yksi ja ainoa paikka, jossa voi pilkkoa vihanneksia jne. Tai olisi toinenkin, mutta siinä ei ole vesipistettä ja roskista lähellä.

      Kiitos. <3 Saa nähdä, jaksetaanko lähteä tänään esittelyyn. Kaikkein helpointa olisi, jos joku vaan etsisi meille asunnon valmiiksi, eikä tarttis nähdä itse yhtään vaivaa. :-D

      Poista
  7. Meidän nykyistä asuntoa etsimme tyttären kanssa n 2 vuotta. Vaikka se on minä joka tähän jään ja tytär muuttaa pois opiskelun jälkeen otin myös hänen toivomukset mukaan. Muuton kanssa ei ollut kiirettä joten asunto piti olla se oikea. Avaruutta ja valoisuutta.
    Vessa-asioista sen verran että laitan aina vesihanan täysillä päälle vaikka silloon vieraat varmaan luulee että olen suihkussa 😂😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi vuotta on aika pitkä aika, mutta kiva jos löytyi mieluisa. Minussa on vähän sellaista hätähousun vikaa, joten en varmaankaan jaksaisi etsiä asuntoa noin pitkään. :-)

      Minusta tuo vesihanakikka ei auta. Olen kuullut joskus jonkun laittavan vesihanan täysille vessassa, mutta kyllä ne äänet silti kuuluvat läpi. (Enkä todellakaan istu korvat pitkälläni yrittäen kuunnella toisten vessaääniä. :-D) Äänenlähteen pitäisi olla siellä kuulijoiden päässä, jotta siitä olisi jotain hyötyä. Ja miten musta aina tuntuukin, että juuri silloin kun joku menee vessaan, keskustelu tyrehtyy, ja kaikki istuvat hiljaa. :-D

      Poista
  8. Noita kuvia katsellessa ihmettelen, miksi vessat on laitettu ihan vierekkäin. Kyllä mäkin ottaisin mieluummin toisen vessan makkarin yhteyteen, kuin että molempiin mennään eteisestä.

    Sukulaiseni ostivat kerrostalo-asunnon, jonka rakennusvaiheeseen saivat vaikuttaa. He muuttivat vaatehuoneen kylpyhuoneeksi ja näin makkarin yhteyteen tuli toinen vessa. Mutta kuten sanoit, niin uudiskohteet on hintavia. Erilliskeittiöitä uusista asunnoista on vaikea löytää, kun tilassa säästetään. Samasta syystä taitavat nyt lopetella saunojen rakentamisen kaikkiin asuntoihin.

    Onnea kodin etsintään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnitin itsekin huomiota samaan, että vessat ovat usein vierekkäin eteisessä. Todella kummallista! Minusta olisi parasta, jos makuuhuoneet ja vessat olisi ripoteltu tasaisesti pitkin asuntoa, niin voisi valita mieleisensä. Mutta ehkä se on vähän mahdotonta, kun ei ole kuitenkaan mistään isosta omakotitalosta kysymys. :-)

      Meidänkin ystäväpariskunta osti kerrostalohuoneiston ennakkomarkkinointivaiheessa, ja he muuttivat vessaa niin, että sinnekin tuli suihku, eli asuntoon tuli kaksi kylpyhuonetta. Olisihan se kiva, jos voisi tehdä asunnosta täysin mieleisen.

      En ollut ajatellut, että erilliskeittiöiden puuttumisen syynä on tilan säästäminen. Olin jotenkin ajatellut, että on nykyajan trendi, että kaikki haluavat olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön samaan tilaan, ja varmasti näin osittain onkin. On kumminkin vaikea uskoa, että ihan kaikki olisivat asiasta samaa mieltä...

      Kääk, vai omien saunojen rakentaminenkin lopetetaan kohta! Meillä ei ole tässä asunnossa omaa saunaa, ja meillä on ollut vain viikottainen saunavuoro taloyhtiön saunassa. Siksi oma sauna on nyt sellainen asia, josta en haluaisi tinkiä. Olisi ihana päästä saunaan silloin kun huvittaa. :-)

      Poista
  9. Onnea asunnon metsästykseen! Muistan vieläkin, kuinka paljon vaivaa ja aikaa meillä on palanut siihen hommaan. Isäni osti juuri uuden asunnon ihan vaan pohja- ja havainnekuvien perusteella. Asunto on kyllä todella kiva, mutta avokeittiö pahinta mallia.

    Pääkaupunkiseudun neliöt ovat niin kalliita, että aika moni asuu ahtaasti. Niin mekin. Nähtäväksi jää, että miten selviämme näissä tiloissa kolmen pojan teini-iän lävitse. Olen kyllä todennut, että halvemmaksi tulee vuokrata tuosta kilometrin päästä tarvittaessa yksiö tai kaksio kuin vaihtaa isompaan ja sitten ihmetellä muutaman vuoden päästä, että mitä me kahdestaan teemme kaikilla niillä huoneilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea todellakin tarvitaan, sillä tuon kokoiset sopivat asunnot tuntuvat olevan näillä alueilla kiven alla. Isäsi asunto näyttikin tosi kivalta ja viihtyisältä. <3

      Mietin jo, että pitäiskö ruveta katselemaan asuntoja jostain kauempaa, mutta ei se taida olla mahdollista. Enkä taitaisi viihtyäkään kovin kaukana pääkaupunkiseudusta, ja ukkeli vielä vähemmän.

      Onpa loistava idea vuokrata lisähuoneisto jostakin läheltä, kun pojat kasvavat! Niin pääsisitte taatusti helpommalla kuin etsimällä ensin isomman asunnon ja sitten taas pienemmän, jos tilaa onkin liikaa.

      Poista
  10. Mä en kanssa haluaisi asuntoa, jossa ei ole makuuhuoneesta käyntiä omaan kylppäriin ja vieraille omaa, on paljon kivempaa pitää yövieraita, kun ei tarvi jakaa kylppäriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä. Kylppärissä suoritettavat toiminnot ovat niin henkilökohtaisia, että uskon, että jokainen haluaisi suorittaa ne ihan rauhassa. Varsinkin aamut ovat tuskaisia, kun jokaisen pitää päästä kylppäriin samaan aikaan...

      Poista
  11. Äh. Tulin katsomaan, onnistuiko aamun kommentointi kännykällä. Jätin kommentit sekä tähän että tuohon alempaan juttuusi.

    No, lyhyesti uudelleen: Toivottavasti miehesi toipuu ennalleen. Uskon, että on melkoinen muutos elämässäsi. Suomalaisista asunnoista olen samaa mieltä. Meillä on makuuhuoneen yhteydessä kylpyhuone ja se on luksusta. Keittiökin on oma huoneensa. Muutama makuuhuone voisi olla isompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, harmillista, että kommenttisi katosivat taivaan tuuliin. :-( Eivät olleet menneet roskapostiinkaan, kävin katsomassa. Mutta kiva, että jaksoit jättää viestin uudelleen! <3

      Ukkelin elämä on tosiaan muuttunut aikamoisesti, mutta onneksi tapahtuneesta on koitunut paljon hyvääkin. Hänen elämänsä on nyt paljon terveemmällä pohjalla, vaikka ei se aiemminkaan mitenkään retuperällä ollut.

      Teidän koti kuulostaa ihan täydelliseltä. Mie taidan muuttaa teille! ;-D

      Poista
  12. En tiedä onko tämä yksi vessa/asunto vain meille ulkomailla asuville suomalsille outoa. Olisiko se jotenkin perua vaikeasti eristettävistä putkista ja pakkasesta? Jouduin todella miettimään asiaa kun miehen sukulaiset tulivat käymään Suomessa ja vuokrasin heille kolmen makuuhuoneen kelomökin metsästä. Koko "luksus"-mökissä oli yksi WC ja suihkut vain saunan yhteydessä. He kysyivät välittömästi minulta, että miksi mökissä on vain yksi WC. Miten siihen nyt sitten vastaisi? Kulttuuriero?

    Myös kaksi suihkua saunan pesuhuoneessa ilman väliseinää herätti ihmetystä...

    Toivottavasti teidän unelma asunto löytyy vaivattomasti ja tsemppiä kuntoutukseen! t. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvinkin olla, että suomalaiset ovat niin tottuneita siihen, että asunnossa on vain yksi vessa/kylppäri, että asiaa ei osata edes kyseenalaistaa, ennen kuin on nähty maailmalla muunlaisia käytäntöjä . En kyllä yhtään osaa arvata, mistä tämä suomalainen käytäntö johtuisi, mutta teoriasi kuulostaa mielenkiintoiselta. Tämä on itse asiassa niin kiinnostava pohtimisen aihe, että pitäisi selvittää asiaa tarkemminkin!

      Minunkin anoppini kysyi ensimmäiseksi, kun kerroin heille vanhempieni uudesta asunnosta, että kuinka monta vessaa siellä on. Kun vastasin, että yksi, anoppi alkoi (taas jälleen kerran) voivotella, miksi ihmeessä suomalaisissa asunnoissa ei ole kuin yksi vessa. Eipä ollut minullakaan antaa vastausta. Anopin mielestä elämä yhden vessan kanssa on ihan hirveän vaikeaa, ja niinhän se tietysti onkin – joskus tutummassakin seurassa, jos tulee hädät yhtä aikaa. :-)

      Kiitos onnentoivotuksista ja kommentistasi, Sari! <3

      Poista
  13. Maailmalla eri maissa kymmeniä vuosia asuneena olen törmännyt aika monenlaisiin vessaratkaisuihin. Keski-Euroopassa on ihan yleinen käytäntö yksi vessa ilman käsienpesuallasta ja kädet mennään pesemään kylpyhuoneeseen tai keittiöön tai ei pestä ollenkaan. Huippu oli kun kylppäri oli makuuhuoneen yhteydessä eli kuljetaan monen oven ja makuuhuoneen kautta käsipyykille. Idioottimaista suunnittelua.
    Suomessa oli jo ainakin 1960-luvulla vanhemmissa kerrostaloissa ns. vierasvessa eteisessä ja kylppäri eriksee sisempänä asuntoa vessoineen.
    Omien saunojen yleistyessä yli 30 vuotta sitten oli ihan tavallisissa asunnoissa ainakin kaksi vessaa, vierasvessa ja toinen saunan yhteydessä.
    Vasta oikeastaan muissa maissa tavallisissa , sekä vuokra että omistus, asunnoissa asuttuani osaan todella arvostaa suomalaisten asuntojen laatua ja nimenomaa varustelutasoa, joka on suorastaan luksusta saunoineen (jos tykkää saunasta), keittiöineen, pohjaratkaisuineen ja nimenomaan nämä ovat vedottomia.
    Rahallahan saa varmasti joka maassa vaikka minkälaista luksusta varsinkin jos pääsee itse vaikuttamaan jo suunnitteluvaiheessa. Kuinkahan suurella määrällä kansalaisilla esim. Intiassa ei ole minkäänlaista vessaa tai korkeintaan seinillä eristetty maakuoppa kujan päässä. Olihan Euroopassakin aikoinaan työväen asuinalueilla kadun asukkailla yhteisvessa. Siinä sitä oli jonottamista ja pidättämistä. Yöllä tehtiin pissat sitten ämpäriin/pottaan.
    Kaikki on niin suhteellista.
    Onnekasta asunnonmetsästystä toivoo tuleva onnellinen Suomeen muuttaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista lukea kokemuksistasi!

      Vessa ilman käsienpesuallasta tuntuu todella kummalliselta ratkaisulta, varsinkin jos tuollainen on ihan yleinen käytäntö Keski-Euroopassa, eikä vain jokin yksittäinen kokemus. Kuinkakohan moni jaksaa mennä pesemään kädet joka vessareissun jälkeen kylppäriin tai jonnekin muualle? Olen itse aika tarkka käsihygienista, ja varsinkin ukkojen pesemättömät kädet ällöttävät...

      En ole perehtynyt monta kymmentä vuotta vanhojen kerrostalojen pohjaratkaisuihin, mutta nyt kun kerroit noista 1960-luvun taloista, niin pitäisikin ihan kiinnostuksen vuoksi katsoa Etuovesta tai Oikotieltä, josko sieltä löytyisi tuon ajan kerrostaloasuntoja ja niiden pohjaratkaisuja.

      Suomalainen rakentaminen on tosiaan ollut laadukasta, mutta minusta laatu on kärsinyt viime vuosina inflaation. Kun yritetään rakentaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvalla, niin eihän siitä hyvä seuraa. Ja toisaalta olen törmännyt laadukkaaseen rakentamiseen muuallakin, jopa hieman yllättävissäkin paikoissa, kuten Boliviassa. Toisaalta Medellinin talo olikin sitten aivan toisesta ääripäästä, ja sen rakentamisessa tuntui menneen pieleen kaikki, mikä vain voi mennä.

      Niinhän se on, että kaikki on suhteellista. Meilläkin appivanhempien uutta asuntoa on remontoitu sellaisella pieteetillä, etten tiedä, onko vastaavaa nähty. Vastaavasti remontin tekijät joutuivat matkustamaan töihin toiselta puolelta Intiaa ja asumaan työpaikallaan remontin keskellä. Eikä ole aavistustakaan, missä mahtoivat hoitaa vessa-asiansa. Mutta näiden kontrastien kanssa on vain ollut opittava elämään.

      Onnellista muuttoa sinulle! Toivottavasti kotimaa ottaa sinut hyvin vastaan.

      Poista
    2. Kiitos toivotuksista. Rakentaminen on tosiaan tainnut huonontua Suomessa kuten muuallakin. Virheitä tehtiin paljon varsinkin parikymmentä vuotta sitten kun Kiinasta tuli falskia tavaraa vähän kaikkiin kohteisiin. Halpaa kun oli eikä kontrolli ja laadun valvonta ollut kohdallaan. Ranskassa ajauduin tuohon aikaan rakennettuun uuteen kerrostaloasuntoon ja lähes kaikki meni uusiksi muutaman vuoden sisällä, pattereita myöten. Kiukuttavaaja kallista.
      Nyt ei ole mitään vaikeutta muuttaa Suomeen lähes neljänkymmenen vuoden maailmalla pyörimisen jäjkeen. Ongelmia on Suomessa, mutta niin on muuallakin. Uutta on paljon, mutta sehän on vain mielenkiintoista. Kysymällä asiat selviää kuten missä tahansa muussakin maassa.
      Ukkelille paranemisia.
      sama onnellinen muuttaja

      Poista
    3. Sinulla on kyllä mainio suhtautuminen paluumuuttoon. Itse saattaisin olla noin pitkän poissaolon jälkeen olla ihan kauhuissani, vaikka eihän siihen järjellä ajateltuna olisi mitään varsinaista syytä, sillä kuten sanoit, maailma muuttuu kaikkialla. Ehkä eniten pelottaisikin se, että jos Suomi ei tunnukaan kodilta vaan ihan oudolta paikalta. Jotenkin kun sitä ajattelee, että Suomen pitäisi tuntua automaattisesti kodilta, mutta mitä jos näin ei kävisikään, vaan tuntisi olevansa ihan vieraalla planeetalla.

      Mutta sinun ei varmasti tarvitse miettiä tällaisia, vaan sopeudut suomalaiseen yhteiskuntaan hyvin. Ja onhan Suomi kehittynyt monessa asiassa myös parempaan suuntaan, joten iloisia yllätyksiäkin tulee varmasti.

      Kiitos, ukkeli voi oikein mainiosti. :-)

      Poista
  14. Voi pyhä jysäys. Olen ollut pari kk ulkona koko blogimaailmasta, ja tuli nyt lukemaan kuulumisiasi ja niitähän piisasi! Piti vähän tirautellakin kun on ollut niin paljon tapahtumia. Toivottavasti ukkelin terveys paranee hyvää vauhtia ja Suomeen sopeutuminen onnistuu ilman sen suurempia puistatuksia. Melkoisen raskas ja tapahtumarikas on ollut vuodenvaihteesi, toivotaan vuodelle 2020 seestyneitä hetkiä. Kyllästyin itse koko bloggailuun ja tuntui, ettei tässä ole enää mitään sanottavaa, samoja lätinöitä vaan pyörittelen mutta kyllä sitten jotenkin taas alkoi olla ikävä ja sain jotain rustattua. Yksi syy on varmaan myös se, että meillekin on tulossa muutoksia, ja aivot askartelevat nyt aika paljon sen asian kimpussa. Olemme päättäneet muuttaa Suomeen noin vuoden sisällä/kuluttua ihan järkisyiden takia ( tytön koulu, tytön koulu ja tytön koulu) ja henkisen puolen kanssa asian selvittely onkin sitten aika vaiheessa. Ehkä tämä tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Petra. <3 Kiva, että jaksoit lukea viimeaikaisista käänteistä ja kommentoida, vaikka sinulla on itselläsi varmasti paljon mietittävää. Olet asunut niin pitkään Turkissa, etten osaa edes kuvitella, millaista myllerrystä mahdat nyt käydä läpi. Paluu Suomeen on jo lyhyemmän poissaolon jälkeenkin jonkinmoinen shokki, saati sitten, jos vuosia on kulunut yhtä paljon kuin sinulla. Toivottavasti pystyt(te) sopeutumaan ajatukseen ja löytämään paluumuutosta ennen pitkää hyviä puoliakin. <3

      Meillä on täällä kaikki varsin hyvin (*koputtaa puuta*). Ukkelilla alkoi viimeinen sairaslomaviikko, ja ensi viikolla hänellä olisi aikomus palata töihin, ainakin osa-aikaisesti.

      Poista
  15. Voi vitsi, muuttaminen on niin kamalaa! Olen itsekin pyöritellyt muuttamista, kun tämä kämppä sijaitsee turhan kaukana keskustasta ja viikonloppuisin tänne on tosi huonot bussiyhteydet. Mutta en vain löydä sopivaa/sopivan hintaista, joten tämä saa nyt taas kelvata. On tässä hyvääkin.
    Mutta olen samaa mieltä noiden kirjaamiesi asioiden suhteen (paitsi tykkään avokeittiöstä). Harvoin on asunnoissa vierasvessaa, yksillä kavereillani on, mutta sen on kylppäri+saunan vieressä (jossa on myös vessa). Sveitsissä asuin vuokralla vuoden ja siellä alakerrassa (ei kellarissa) oli vessa, johon tuli vain KYLMÄÄ vettä, kakkoskerroksessa oli kylppäri, jossa vessa. Mulla on onneksi kylppäri+sauna ja erikseen vessa. Saunoja on todella alettu jättää rakentamatta, koska ne kuulemma ovat monille turhaa tilaa, sitten on kosteusongelmia ja kuluttavat energiaa ja rahaa. Tarkoitus on palata niihin talokohtaisiin saunoihin.
    Eikös ole sellaista palvelua, että sanotte toiveenne jollekin kiinteistönvälittäjälle, joka sitten etsii teille kämppiä, joita käytte katsomassa? Mulle ainakin tulee usein lappuja, joissa etsitään juuri tällaisia rivarikämppiä tms.
    Toivottavasti löydätte hyvän asunnon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttaminen on kyllä niin rasittava kokemus, että minä ainakaan en lähtisi muuttamaan ihan vain huvin vuoksi. Pitää olla joko jokin pakottava syy (kuten meillä oli aiemmin vuokrasopimuksen päättyminen) tai sitten mahdollisuus päästä selkeästi parempaan asuntoon. Niin kauan kuin "sitä omaa" ei löydy, mekin sopeudutaan elämään tässä ja keskitytään tämän asunnon hyviin puoliin.

      Onhan siinä toisaalta järkeäkin, että saunoja ei enää rakenneta samalla tavalla kuin joskus ennen. Jos asukkaat eivät tykkää käydä saunassa, niin sauna on silloin kyllä aikamoista hukkatilaa, jonka neliöt olisi voinut käyttää järkevämminkin. Eikä talokohtaisissa saunoissakaan sinällään mitään vikaa ole, mutta rasittaa se, kun saunaan ei pääse silloin kuin haluaisi. Joskus talvella, kun on oikein kylmissään, olisi ihana päästä saunaan. Mutta eihän se onnistu, kun on odoteltava, että tulee perjantai-ilta, jolloin on meidän saunavuoro. Ja sitten taas vastaavasti joskus ei huvittaisi mennä perjantai-iltana saunaan, kun olisi muutakin tekemistä, mutta ei sitä viitsi oikein jättää menemättäkään, kun kerran maksaa saunavuorosta.

      Kyllä niitä palveluja käsittääkseni edelleenkin on, että velvoittaa jonkun kiinteistövälittäjän etsimään itselleen mieleisen asunnon. Minusta tuntuu kumminkin (ainakin tällä hetkellä), että meillä on enemmän mahdollisuuksia löytää sopiva asunto, kun emme keskity vain yhteen välittäjään. Tuon kokoiset asunnot tuntuvat olevan todella kiven alla näillä seuduilla, ja olisi melkoinen onnenpotti, jos juuri käyttämällemme välittäjälle tulisi myyntiin sellainen asunto, jota etsiskelemme.

      Poista
  16. Olen niin samaa mieltä kanssasi monesta asiasta! Asumme mieheni kanssa vuokralla ja olemme silloin tällöin haaveilleet uudehkon asunnon ostamisesta, mutta meitä myös ärsyttää pienet makkarit ja avokeittiöt. Minusta tuntuu ärsyttävältä, että keittiöstä on suora näkyvyys sohvalle ja että sohvalta näet suoraan keittiön pöydän likaiset astiat, jotka odottavat tiskausta :D Tuttuni aikoo juuri rakennuttaa uuden talon Espooseen, ja katsoin pohjapiirroksia esitteestä, ja melkein joka talossa oli avokeittiö. Ne sai kuitenkin kuulemma myös hieman piiloon, sillä halutessaan sai rakennuttaa seinän väliin. Makkareista myös tehdään tosi pieniä, mikähän järki siinäkin on.

    Sellaiset upouudet kämpät, joissa kaikki on valkoista (lattiat, seinät, katot, huonekalut, kaakelit...) ahdistavat myös. Näyttävät niin kliinisiltä!

    - Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin olisin omia ajatuksiani lukenut. :-)

      Näköyhteys (ja meidän tapauksessa myös hajuyhteys intialaisen ruoan takia :-D) sohvalta keittiöön on niin ärsyttävä. Minä kuulun kaiken lisäksi niihin tapauksiin, jotka eivät voi sietää yhtään likaisia astioita tiskipöydän päällä. Kolumbiassakin (jossa sielläkin oli avokeittiö) kävi monesti niin, että meillä oli ollut ukkelin kavereita/kollegoja syömässä, ja kun en jaksanut odottaa heidän lähtöään, rupesin kolistelemaan tiskien kanssa, kun vieraat istuivat sohvalla. Vieraista kun ei yhtään tiedä, moneltako he lähtevät (eikä minun puolestani olekaan mitään kiirettä lähteä), mutta en jaksa ruveta selvittämään enää kauhean myöhään mitään tiskivuorta.

      Uudessa asunnossa olisi tosiaan se hyvä puoli, että voisi ehkä vaikuttaa siihen, miten avonainen keittiöstä tulee. Tosin monesti keittiö-ruokailutila-olohuone -yhdistelmä on suunniteltu niin, että jos keittiön ja muun tilan väliin rupeaa vetämään seinää, koko tilan idea ja tunnelma kärsii.

      Kävimme katsomassa sunnuntaina yhtä asuntoa, ja siinä suurinkin makuuhuone oli niin pieni, että sinne ei olisi mahtunut edes yöpöytiä. Minäkään en tajua, miksi ihmeessä makuuhuoneista pitää tehdä niin pieniä, että koko ajan on kolhimassa itseään jonnekin. Kai se on raha, joka ratkaisee – mitä useampi asunto taloon saadaan mahtumaan, sitä enemmän rahaa tulee?

      Ja olen niin samaa mieltä täysin valkoisista asunnoista! Näin juuri tänään yhden sellaisen, ja ensimmäinen ajatus oli, että miten tänne saisi jotain väriä. Valkoinen on minusta värinä jotenkin kuollut, sillä valkoisesta tuntuu puuttuvan kaikki energia.

      Poista
  17. On ihan pakko laittaa sum kommentti ruokablogissani vuonna 2008.Postasin silloin perulaisesta kalakeitosta, jonka jaoin tänään facessa, kansallisena kalakeittopäivänä. Mutta siis, sun kommentti meni näin :"Oijoi, joutuu tätäkin varmaan kokeilemaan, kun kuulostaa taas niin hyvältä :-)

    Kiva kun sulta saa tietoa tosta Etelä-Amerikan keittiöstä - ainakin mun kulinaristisella kartalla tuo maanosa on nimittäin totaalisen musta aukko. Miten se on jäänytkin niin pimentoon :-O Aika jännä, että tuo perulainen keittiö on saanut vaikutteita noinkin monesta maasta!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hauska kurkkaus menneeseen! Kiitos tästä. <3

      No nyt ei Etelä-Amerikka ole enää musta aukko, ja perulaista ruokaakin on tullut syötyä. Enpä olisi tuolloin vuonna 2008 osannut kuvitella, mitä tuleman pitää. :-)

      Poista
  18. Sisareni asui Saksassa asunnossa, jossa kylpyamme oli keittiössä. Se oli aika lystiä! Pöytä ei mahtunut kuin yhteen kohtaan keittiössä siten, että ammeesta saattoi halutessaan syödä. Pyykinpesukone myös oli keittiössä. Käsienpesuallas taisi olla vessassa, mutta pytty sitä saksalaismallia, jossa tuotokset eivät putoile mihinkään veteen ja pohjalle, vaan jäävät tasanteelle keoksi ja piti aina varoa, ettei vahingossa tökkinyt kättään sotkuiseksi pyyhkiessään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvänen aika sentään. Kaikkea sitä kuuleekin! :-D Mutta kyllähän siinä tietysti säästää aikaa, kun voi syödä ja kylpeä yhtä aikaa. ;-) Onneksi sentään pönttö ei ollut keittiössä. Pönttö kuulostaa muutenkin ihan järkyttävältä, vaikka eipähän tuollaisessa mallissa kuulu ainakaan mitään molskahduksen ja lorotuksen ääniä.

      Minä olen ollut muutamassa sellaisessa hotellihuoneessa, jossa poreamme on ollut huoneen puolella eikä kylppärissä. Sekin oli minusta aika erikoinen ratkaisu. Eipä tullut kokeiltua poreammetta. :-)

      Poista
  19. On tämä tosiaan ollut outo talvi--tai siis kun ei oikeastaan ole täällä meillä ollut talvea ollenkaan:) Ainoa asia mikä siinä on hyvä on se etteipä ole vilukissana tarvinnut kovinkaan tänä talvena palella:) Toivotaan että kiva asunto löytyisi, tuo linkin asunto olisi kyllä juurikin sellainen:)) Meidän ensimmäinen koti aikoinaan oli kerros talossa ja suoraan meidän alapuolella asui setä joka sitten otto reisultaan tullessa erehtyi liki aina kerroksesta..alkoihan se ärsyttämään kun öisin heräsi kiroiluun ja oven paukutukseen kun ei ovi sillä avaimella suostunut aukeamaan ja pakko oli mennä ohjaamaan setä oikeaan kerrokseen. Kyllä se vaan totta on ettei se alkoholi kaikille sovi:))) Leppoisaa alkavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla, että en erityisemmin pidä talvesta, eikä siitä syystä siis harmita, että talvea ei ole oikeastaan ollut. Onhan se toki kaunista, kun puissa on lunta, ja ilmastonmuutoskin kauhistuttaa, mutta kaikki tositalveen liittyvät käytännön ongelmat (kuten auton puhdistaminen lumesta) ärsyttävät. Ukkelikin on kuntoutunut paremmin, kun on voinut kävellä ulkona sulilla teillä, eikä ole tarvinnut pelätä liukastumista.

      Minulla olisi kyllä mennyt hermo tuollaisen ukon kanssa! Yhden kerran voisi vielä antaa anteeksi, mutta jatkuva ovesta erehtyminen on ollut varmasti todella rasittavaa. :-(

      Leppoisaa viikkoa sinullekin! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3