Jos vartalosi ei ehdi täksi kesäksi bikinikuntoon, ei hätää: syksyn tullen saatat olla oikein hyvässä ponchokunnossa.


lauantai 22. helmikuuta 2020

Aloitteleva autovaras

Viime kirjoituksessa valitin, että meidän huusholli tursuaa tavaraa, ja lauseen kirjoitettuani havahduin ihmettelemään, miksi narisen asiasta, jolle pystyisin tekemäänkin jotakin. Pieni raivausprojekti olisi poikaa myös tulevaisuutta ajatellen: jos pääsemme joskus muuttamaan tästä asunnosta muualle, niin olisihan se kiva, jos tarpeetonta roinaa olisi sitten muuttohetkellä jäljellä mahdollisimman vähän.

Yksi suurista murheenkryyneistä on ollut iskän tekemä klaffilipasto, joka on kulkenut mukanani lapsesta asti. Lipasto toimi joskus opiskelupöytänäni, mutta sillä ei ole ollut moneen vuoteen enää muuta virkaa kuin toimia kaikenlaisen roinan oivallisena säilytyspaikkana. Massiivinen lipasto on vienyt makuuhuoneessa paljon tilaa, eikä sitä ole voinut paljon siirrellä, koska se on täyspuuta ja siitä syystä todella painava.


Mielessäni on käynyt monta kertaa, että lipastosta pitäisi päästä eroon, mutta ongelmana on ollut se, että lipasto ei mahdu hissiin, joten se pitäisi kantaa alas. Kerroksia maan tasalle on mukavasti seitsemän, joten haastetta piisaa. Olen myös ajatellut, etten voi luopua lipastosta, koska se on iskän tekemä.

Joskus on kuitenkin pakko laittaa tunteet syrjään ja ottaa järjen ääni käyttöön. Miksi minun pitäisi säilöä sellaista, mitä en tarvitse, vaikka se olisi kuinka jonkun tekemä? Niinpä laitoin Toriin ilmoituksen, että hakija saisi lipaston ilmaiseksi, jos tulisi hakemaan sen seitsemännestä kerroksesta ja ottaisi kaverin mukaan kantamaan. Minulla itselläni ei ollut mitään aikomusta osallistua kantamiseen: jos joku haluaisi lipaston ilmaiseksi, saisi kyllä viedä sen ihan omin avuin pois.

Eipä mennyt monta minuuttia, kun ensimmäinen ehdokas ilmoittautui. Sovimme noutoajankohdan, ja ovelle ilmestyi virolainen pariskunta. Mies olikin varsin raamikas tyyppi, ja hänestä näki, että salilla on käyty tekemässä muutakin kuin roikkumassa ovenkahvassa. Nainen sen sijaan näytti varsin tuskastuneelta, kun hän yritti nostaa lipastoa toisesta päästä, sillä lipasto nousi lattiasta ehkä sentin. Seurasi vironkielistä keskustelua, josta minä en ymmärtänyt mitään, mutta sävy oli sellainen, että oli puututtava asiaan. Olin päättänyt, että lipasto lähtisi näiden ihmisten matkaan, joten tarjouduin kantoavuksi. Mies silmäili minua hieman huvittuneen näköisenä päästä varpaisiin, ja minä luonnollisesti närkästyin. Kysyin mieheltä, että mitäs sinä oikein katsot tuolla tavalla. Luuletko, etten jaksa kantaa vai?

Tuumasta toimeen. Mies nosti lipaston etupäästä ja me naiset takapäästä, ja sitten mentiin. Käytävässä piti kuitenkin pysähtyä sovittelemaan lipastoa hissiin, kun mies ei uskonut, että lipasto ei mahdu hissiin. Kun hän oli saanut todeta asian ihan omin silmin, lähdimme rahaamaan lipastoa alaspäin, porras kerrallaan, kerros kerrallaan. Koville se otti, mutta niin vain saimme lipaston raahattua alhaalla odottaneeseen pakettiautoon. Kiittelimme toisiamme hikisinä ja helpottuneina, ja nainen kaivoi vielä kassistaan suklaalevyn kiitokseksi. Sinne meni lipasto!

Toinen pitkään nurkissa tarpeettomana pyörinyt esine oli kosketinsoitin, jonka olin ostanut jokunen vuosi sitten. Olin soitellut sähköurkuja lapsena ja nuorena erittäin ahkerasti, ja ajatuksena oli, että innostuisin taas soittamisesta, jos vain saisin itselleni jonkinlaisen soittopelin.



No eihän siinä ihan niin käynyt. Pimputtelin soitinta pari kertaa ja lainasin kirjastosta jopa nuottejakin, mutta minulla ei ollutkaan kärsivällisyyttä opetella kappaleita. Kappaleet olisi pitänyt osata heti ensi yrittämällä alusta loppuun, sillä kuka nyt jaksaa veivata samaa edestakaisin tuntitolkulla!

Kun olin kaivanut soittimen esiin myyntikuvan ottamista varten, rupesin miettimään, josko pitäisinkin soittimen. Eihän sitä tiedä, vaikka innostuisinkin jonakin päivänä soittamaan! Torppasin kuitenkin moiset ajatukset alkuunsa: kun soittointoa ei ole löytynyt tähän mennessä, niin tuskin sitä tulisi löytymään jatkossakaan. Ilmoitus Toriin, ja niin vain soittimellekin löytyi ostaja (ja jonossa oli varalla yli kymmenen muuta ostajaehdokasta), joka vaihtoi soittimeni riihikuivaan viidenkympin seteliin ja vei soittopelin kuulemma toimistolleen. Toivottavasti soittimella on siellä toimistolla enemmän käyttöä kuin meidän sängyn alla!

Raivaus- ja tyhjennysprojekti jatkuu edelleen, mutta on sitä ehditty onneksi tekemään muutakin. Muutama viikko sitten ukkeli uskaltautui ensimmäisen kerran sen tapahtuneen jälkeen ravintolaan syömään, ja suuntasimme jälleen vanhaan tuttuun Merimakasiiniin. Mikään erityisen trendikäs paikkahan Merimakasiini ei ole, mutta ruoka on aina varmasti hyvää ja laadukasta, ainakin jos on kalan ystävä.

Ravintolalla oli meneillään bliniviikot, ja päätin kokeilla alkuruoaksi bliniä. Minulla oli nimittäin yleissivistyksessä blinin mentävä aukko, sillä en ollut muistaakseni koskaan aiemmin maistanut bliniä (paitsi ehkä kerran kokkikoulussa). En ole mikään mädin suuri ystävä (en pidä mätipallojen poksahtelusta suussa), joten valitsin lisukkeeksi siian mätiä, joka oli tarjoilijan mukaan "helpoiten lähestyttävää".




Minusta tuli kertaheitolla suuri blinifani, sillä ainakin tämä Merimakasiinin blini oli niin hyvää, että kuola valuu jo pelkästä ajatuksestakin. Voisin ehkä elää loppuelämäni blineillä. 😊

Pääruoaksi kokonaisena paistettua kalaa.
Seuraavana sunnuntaina yhdestä asuntoesittelystä tullessamme ajoimme Mäkkärin ohi, ja ukkeli keksi, että hän haluaa hampurilaisaterian. Kurvasimme siis Mäkkärin pihaan.

Riemastuin, kun kassoilla ei ollut yhtään jonoa, mutta sitten tajusin syyn: ruoka pitikin tilata itse automaatista.

Jos olisin ollut yksin liikkeellä, olisin kääntynyt kannoillani, mutta koska ukkeli rupesi näpyttelemään ruutua kuin vanha tekijä, minäkin uskalsin lähestyä laitetta. Laitteen käyttö ei ollutkaan lopuksi kovin vaikeaa, mutta valinnan vaikeus sen kanssa kyllä tuli. Kun kaikki vaihtoehdot lävähtävät silmien eteen, ja annoksia voi vielä tuunata halujensa mukaan, jahkailuun saa kulumaan minuutin jos toisenkin.

Sitä olen vain tässä ihmettelyt, että miksi hampurilaiset ovat aina niin pieniä. Vaikka tilaisi listalta suurimmalta ja komeimmalta näyttävän hampurilaisen, saa eteensä aina jonkin säälittävän lätyn, jolla ei todellakaan lähde nälkä. Sitten on pakko syödä ranskalaisetkin (sekä omat että vähän toisenkin), vaikka en edes pidä niistä. Siksi söisinkin mieluummin kunnon ravintoloissa, kun niissä saa ainakin riittävästi ruokaa. Tosin kuka estäisi tilaamasta Mäkkärissäkään esimerkiksi kahta hampurilaista kerralla. 😆

Ukkeli on ollut myös kauppareissuilla ahkerasti mukana, mikä aiheutti ensi alkuun hieman hämmennystä. Olin tottunut vuosien myötä siihen, että käyn ruokaostoksilla yksin, ja hoidan ostokset mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Nyt kauppareissuista tulikin rauhallisempia, ja välillä pysähdyttiin ihmettelemään milloin mitäkin tuotetta. Alkuhämmennyksestä toettuani ja rennomman asenteen löydettyäni onkin ollut ihan kiva käydä kaupassa yhdessä. Ihan tulivat vanhat hyvät(?) ajat mieleen seurustelun alkuvuosilta, jolloin tapasimme käydä kerran viikossa Leppävaaran K-Supermarketissa ja tehdä viikon ruokaostokset kerralla.

Salmon wingsejä. Mahtaa olla herkkua.
Pilkkimaja Motonetissä. Tämmöisen majan suojissa voisi vaikka pilkkiäkin! Ensin tarvittaisiin kuitenkin ehkä jäätä veden pinnalle...
Sorkkarautavalikoimaa. Sorkkarautaa olin tullut hakemaankin, sillä piti purkaa yksi rakennelma keittiöstä. (Ja äiti kommentoi, että nyt sie voit aloittaa uuden harrastuksen, kun on työkalutkin valmiina. 😀)
Kuka enää haluaa pelata Unoa, kun voi pelata Dosia?
Maailman suloisin kuppi. Harmi vaan, kun tämä oli tarkoitettu lapsille, ja settiin kuului muutakin pakollista sälää. 
Sikurijuurijauhetta. Sikuri on intialaisista kahveista tuttu ainesosa, joten tätä oli pakko ostaa kokeeksi. Ihan siedettävä makuelämys (jäin henkiin).

Espoossa Olarin Prismassa on ollut käytössä jo jonkin aikaa systeemi, että ostokset voi skannata mukana kannettavalla skannerilla.


Ensin höylätään S-etukorttia, ja kun tunnistautuminen on onnistunut, telineestä poimitaan mukaan tuommoinen skanneri. Jokainen tuote luetaan skannerilla jo keräilyvaiheessa, joten tuotteita ei tarvitse enää lukea kassalla. Kauppareissun päätteeksi skannataan palautuspisteessä oleva viivakoodi ja otetaan mukaan tulostunut kuitti, joka sitten maksetaan pikakassalla.

Minusta tämä kaikki on kuulostanut niin monimutkaiselta, etten ole koskaan uskaltanut kokeilla skanneria, vaikka mieli olisi tehnytkin. Kaikki tämmöiset uudet tekniset jutut ovat minusta kauhean pelottavia, sillä onnistun aina sössimään jotenkin, ja pelkään aiheuttavani jonkin katastrofin tai vähintään nolon tilanteen. Nyt kun ukkeli oli mukana henkisenä tukena, uskalsin vihdoin kokeilla tätäkin.

En aluksi oikein tiennyt, kuinka skanneria käytetään, joten henkinen tuki oli tarpeen heti ensimetreillä. Painoin skannausnappulaa liian voimallisesti, ja olin ostamassa muka neljää tyynyliinaa, vaikka tyynyliinoja oli vain kaksi.

Satu Maarit täällä shoppailee.

Onneksi ylimääräiset tuotteet oli kuitenkin helppo poistaa. Lopulta poistin kaikki tyynyliinat, kun totesin, että minun ei tarvitse ostaa uusia tyynyliinoja ihan vain sen takia, että niissä on karhujen kuvia.

Hyvinhän tämä käy! Ja kappas: taas on kärryssä eineskeittoja. Kuka näitä meillä oikein syö? 






Skannaus hidasti minusta jonkin verran ostosten tekoa (ainakin tällaisella ensikertalaisella), mutta oli kyllä näppärää, kun ostosten loppusumman näki koko ajan skannerista. Saattaa hillitä ostohaluja hieman, kun näkee, kuinka summa kasvaa koko ajan.

Skannereiden palautuspiste kassojen luona.
Kassalla rupesin kuitenkin ihmettelemään koko systeemin järkevyyttä. Minulla oli nyt ostoskori täynnä tavaraa, joita ei tarvinnut enää levitellä kassalla maksua varten, mutta kuitenkin ostokset piti pakata jossakin. Tajusinkin tehneeni virheen: ostokset olisi ehkä pitänyt pakata kassiin jo ostoskierroksen aikana, jolloin olisin voinut vain vilauttaa skannerien palautuspisteestä tulostunutta kuittia, maksaa sen ja lähteä kävelemään. Nyt minun piti levitellä ostokset korista kassalle, jotta sain ne pakattua. 

Skanneriostamisesta seuraisikin käytännön ongelma: kuinka pakata tavarat. Minä kun tykkään pakata ostokset kassiin sillä tavalla, että painavat tavarat tulevat alle ja kevyemmät/rikkoutuvat tulevat päällimmäisiksi. Ostoskierrokseni ei kuitenkaan yleensä ala sieltä, missä painavimmat ostokset (esimerkiksi maidot) sijaitsevat, vaan nappaan ne (kylmätuotteita kun usein ovat) mukaan vasta ostoskierroksen lopuksi. Vaatisi siis aikamoista säätämistä, jotta pystyisin pakkaamaan ostokset jo kaupassa haluamallani tavalla, enkä taida haluta paneutua kauppareissuuni niin syvällisesti. Kyllä sitä saa vaikeutettua elämäänsä muillakin tavoin kuin maitopurkkien kanssa tetristä pelatessa.

Täällä tuulee niin, että ikkunat helisevät, ja oli pakko nostaa polkupyöräkin parvekkeelta sisään. Ukkelia tämänhetkiset säät masentavat erittäin pahasti, ja siksi toivonkin vähän valoisampia päiviä.

😘

24 kommenttia:

  1. Kivan näköinen lipasto ja vielä isäsi tekemä, mutta ymmärrän että kun sitä ei tarvi niin ei tarvi. Kiva tarina siitä miten lipasto meni uudelle omistajalle:) Mulla oli Suomessa ihan liikaa tavaraa ,ja annoin niin paljon pois,ja vaikka hieman sattui antaa joitakin rakkaita huonekaluja pois niin oli oikeastaan helpottavaa päästä niistä eroon,Nyt on kasautunut taas liikaa tavaraa;ei huonekaluja mutta pienempää sellaista, ja etenkin keittiön puolella. Kiva että ukkeli voi jo niin paljon paremmin:) Musta on ihan kiva että Mäkkäristä nykyään voi tilata ruuat tuollta tavoin; en itse syö Mäkkärissä mutta kun olin siellä entisen ohjattavani kanssa niin silloin tuli käytettyä. Muutenkin tykkään käyttäää tuollaisia skannausjuttuja, välttää jonot.Täällä en ole törmännyt mukana kannettavaan skanneriin,mutta Ikeassa on ne itsepalvelukassat, samoin kuin joissan täkäläisissä kaupoissa. Hih, lohen eviä,mitenköhän niistä valmistetaan jotain.....Uppopaistettuna voisivat ehkä olla namia. Mukavempia valoisia päiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipasto oli kyllä kivan näköinen, mutta niin epäkäytännöllinen. :-( Ja tavaraakin sen uumeniin mahtui neljä isoa pahvilaatikollista – ja olin jo heittänyt jonkin verran tavaraa poiskin. Nyt onkin sitten ongelma, että minne laitan ne lipastossa olleet tavarat (kirjoja, vanhoja valokuvia jne.). ;-D

      Kummasti sitä tavaraa vaan vuosien aikaan kertyy. Ja sitten taas ylimääräisestä tavarasta luopuminen helpottaa, ainakin pitkällä aikavälillä, vaikka aluksi tuntuisikin pahalta. Keittiö on mullakin yksi murheenkryyni, ja esimerkiksi juomalaseja on ihan tolkuton määrä, varsinkin kun toin vielä äidiltä ennen heidän muuttoaan skumppa- ja viinilaseja, jotka hän olisi muuten laittanut kierrätykseen. :-D

      Alkukankeuden jälkeen minustakin tuommoinen ruoan tilaaminen automaatista on oikeastaan varsin kätevä systeemi. Saa pähkäillä ajan kanssa ja miettiä, mitä ihan oikeasti haluaa, eikä tarvitse tehdä tilaustaan hätäisesti kassalla.

      Kun zoomailin noita eviä, niin näyttäisikin siltä, että ne ovat uppopaistettuja. En kyllä ymmärrä, mitä syömistä noissa on! Olisi pitänyt ostaa yksi paketti kokeeksi, mutta ajatuskin jo karmaisi...

      Kiitos, Jael, ja mukavaa viikonloppua sinulle. Täällä herättiin kummalliseen valoilmiöön taivaalla (aurinkoon), joka kumminkin vaihtui taas pilviin.

      Poista
  2. Upea tuo kaappi! Isäsi on kyllä kätevä käsistään. On se kyllä hassun vaikeaa luopua jostain minkä joku on tehnyt / antanut, vaikka se olisi itselle ihan turha tai jopa jo käyttökelvoton.

    Mä tykkään niistä itsepalvelukassoista, mutta Kajaanin Prismassa oli ärsyttävää, kun pakkaustasolla ei saanut liikutella tuotteita tai kassa alkoi huutelemaan "virhe, odota myyjää". Myyjä sitten neuvoi, että jos tuotteita nostelee ja laskee uudelleen tasolle, se luulee sen olevan uusi tuote, jota ei ole vielä "piipattu".
    Mutta en mä tommosia skannereita oo vielä missään nähny. Eipä meidän kylillä mitään Prismaa ookaan, eikä noissa pienemmissä kaupoissa moisia ole.

    Ja mä olen miettiny, että miks lähes kaikki kaupat alkaa hevi-osastolta ja sitten siellä kauppakorissa on alimmaisena esim. tomaatti- ja salaattiraukat litistymässä painavampien tuotteiden alle... Olenkin alkanut käyttää enemmän kärryjä, vaikkei ostettavaa olisikaan paljon. Ja kassalla on pari kertaa hämmästelty, että kuinka me on jo pakattu, kun tulee maksun aika. No siten, että ne tavarat ladotaan siihen hihnalle pakkausjärjestyksessä ja sitten vaan lapetaan kasseihin!

    Toivottavasti säät paranis, täälläkin pihatuija vaan keikkuu tuulessa ja ikkuna on täynnä vesipisaroita. Ja mulla on muka HIIHTOloma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iskä olikin puuseppä, ja häneltä onnistui kaikenlainen puurakentaminen pienistä puuesineistä omakotitaloihin. :-) Luopumisen vaikeus on kyllä jotain ihan kamalaa! Kuinkakohan monta sellaista mattoakin meillä on, joita ei käytetä mutta joita ei voi heittää poiskaan, kun äiti on ne kutonut...

      Itsepalvelukassat ovat minustakin ihan ok, koska yleensä niille ei tarvitse edes jonottaa. Tosin viime viikolla sain aikaan melkoisen shown, kun ostin jatkojohdon, jossa oli varashälytin, ja kassa piippasi koko sen ajan, kun jatkojohto oli siinä pakkaustasolla. Myyjäkin kävi siinä opastamassa, mutta lopulta en jaksanut välittää, vaan ajattelin, että huutakoon, vaikka joku kuinka ihmettelisi. Itsepalvelukassoista on tullut muuten varsin yleisiä, ja niitä on jo pienissäkin kaupoissa, mutta paljon löytyy myös niitä, jotka menevät mieluummin ihmiskassalle (tyypillisesti vanhempaa väkeä). Jos mulla on tosi paljon ostoksia, mitä tapahtuu tosi harvoin, minäkin menen suosiolla ihmiskassalle.

      Sun pakkaustyyli kuulostaa harvinaisen järkevältä! Mä käytän yleensä kaupassa sitä perässä vedettävää ostoskoria, mikä on kyllä aika huono valinta pakkaamisen kannalta – varsinkin kun kuulun juuri niihin, jotka aloittavat sieltä heviosastolta. :-) Pitäisi varmaan käyttää enemmän ostoskärryä, mutta mulla ei ole koskaan kärryyn sopivaa panttia, ja ostoskärry tuntuu myös isolta ja kömpelöltä, erityisesti jos jollain osastolla juuri täytetään hyllyjä, ja sitten pitää puikkelehtia pienistä raoista kärryn kanssa.

      HIIHTOloma kuulostaa kyllä huonolta vitsiltä tänä talvena. :-( Mutta mukavaa loman loppua!

      Poista
  3. Nuo salmon wings oli kylla huippuhassuja!! Onko ne jotain vatsaevaa vai mita? Sillahan kohtaa on paljon rasvaa ja muutenkim liha tosi voimakkaan "kalan" makuista.
    Upea lipasto tuo isasi tekema. Toivottavasti paasi hyvaan kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zoomasin tuota wings-pakettia, ja ainesosat näyttävät olevan lohen vatsaevä, suola ja kalamauste, eli oikeassa olet! Mahtaisikohan olla kummoinen makuelämys? :-D Nyt vähän harmittaa, kun en ostanut eviä kokeeksi, kun eihän nuo olleet edes hinnalla pilattuja (9.99 euroa kilo).

      Iskä olikin ammatiltaan itseoppinut puuseppä. Minäkin toivon, että lipasto pääsi hyvään kotiin!

      Poista
  4. Eikös olekin blinit hyviä? Minä tykkään niistä hurjasti. Siian- ja muikunmäti ovat ne parhaimmat. Kirjolohen mäti on se iso palloisin, joka minusta ei sopii parhaiten esim. mousseen jossa on vaikka kylmäsavulohta.

    Isäsi on ollut taitava käsistään. Minä olen noissa perityissä jutuissa sellainen säästelijä, etten meinaa millään raskia luopua. Minulla on ollut yli 20v nurkissani isoisäni tekemä lampun jalka, joka vaatisi uudet sähköt, jotta sitä voisi käyttää. Sille ei ole paikkaakaan, mutta luopuminen ei ole vielä onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blinit olivat ihan superhyviä! Blinit saattoivat jopa ohittaa intialaisen dosan mun loppuelämän ruokanani (eli siis mitä söisin loppuelämäni, jos pitäisi valita vain yksi ruoka). :-D Ja siianmätiä voin syödä jatkossakin, mutta kirjolohen mädin taidan jättää suosiolla muille herkkusuille, kun se on juuri sitä, joka poksahtelee suussa.

      Iskä oli todellakin taitava käsistään, ja sen minkä iskä on tehnyt, se kyllä kestää. Kun purin sitä pakastimen alle tehtyä rakennelmaa taannoin keittiöstä (sekin oli iskän tekemä), totesin, että maailmanloppu tulee, ennen kuin iskän rakentamat jutut hajoavat. :-D

      Kuulostaa tutulta tuo tunnesäästely. Minä olen nyt yrittänyt kaivaa enemmän esiin järjen ääntä ja unohtaa tunteilun, mutta vaikeaa se on. Seuraavaksi pitäisi siirtyä käymään läpi kanakoppia, mikä onkin vaikeaa, koska siellä on yksi iskän tekemä (massiivinen) seinähylly ja äiskän kutomia mattoja...

      Poista
  5. Hienoa, että ukkeli voi jo noin hyvin! Toivottavasti löydätte sen uuden kämpän, sillä uusi asunto on aina niin innostava.
    Tykkään myös blineistä ja muikun- ja siianmädistä. Olen myös syöny merilevästä tehtyä mädin korviketta, melkein maistuu oikealle. Ostin sitä kasvissyöjävieraalle. Mutta bliniajan jälkeen tulee parsa-aika ja sitä odotan innolla!
    Mie en koskaan käytä itsepalvelukassoja enkä ole törmännyt tuollaiseen skannaus-juttuunkaan. Tai olen kerran käyttänyt itsepalvelukassaa Ikeassa, kun seuranani ollut saksalainen ei halunnut jonottaa ihmiskassalle vaan vaati mennä heti itsepalvelukassaa. Kammoan noita digivehkeitä, kamalaa jos niitä oisi pakko käyttää.
    Ulkona ulvoo myrskytuuli, toivottavasti se taukoaa kohta tai toivottavasti se ei täältä kaupungista ainakaan sähköjä katko. Illalla ollessani ulkona oli tosi kova tuuli. Parempia ilmoja sinnekin - ja toivon niitä tännekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi asunto – varsinkin jos se on oikein mieleinen – antaa kyllä kivasti pontta muuttamiseenkin, vaikka muuttaminen on muuten niin karmeaa hommaa.

      Kiva kuulla, että sinäkin olet blinien ystävä! En ymmärrä, miten olen välttynytkin blinien syömiseltä näin pitkään. Nyt pitää varmaan ottaa vahinko takaisin ja syödä blinejä oikein urakalla. Kaupoissa on näkynyt myös valmiita blinejä, mutta en ole arvannut ostaa niitä, kun en ole tiennyt, miten ne lämmitetään. Tuskin ovat kuitenkaan yhtä hyviä kuin ravintolassa kuumana eteen tuotu blini.

      Merilevästä tehdystä mädin korvikkeesta en ole kuullutkaan. Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta! Parsa-ajasta en itse niinkään välitä, vaikka pannulla paistettu tai uunissa kypsennetty parsa onkin ihan jees.

      Minäkin totuttelin itsepalvelukassoihin pikkuhiljaa, sillä mulla on vähän samanlainen digikammo. Mutta nyt olen niihin jo niin tottunut, että suuntaan lähes aina itsepalvelukassalle, kun niillä ei tarvitse yleensäkään jonottaa. Jonottaminen on nimittäin vielä kamalampaa kuin digivehkeiden käyttäminen. :-D

      Parempia ilmoja sinnekin! Täällä ainakin näyttää, että tuuli olisi vähän tyyntynyt, ja sade on ainakin loppunut.

      Poista
  6. Hassua miten sitä onkaan toisen "roska" toisen aarre, me ollaan haaveiltu vuosikaudet tuollaisesta hyllystä minkä ilmaiseksi annoitte pois, mutta kun ne maksavat useita satasia huonokuntoisinakin! Soittohaluja täällä myös löytyisi ja vakaa aie ostaa kun sopivan halpa tulisi kohdalle. :D

    Heviosasto on ensimmäisenä vähän "tervetuliaiseksi" ja houkuttelemaan ihmisiä ostohalukkaiksi. Niitä maitoja pitää kävellä hakemaan takaseinältä jotta näkisit mahdollisimman monta turhaa tuotetta matkalla ja sortuisit heräteostoksiin.... Pikagooglettelu antoi tälläisen jutun: https://yle.fi/uutiset/3-8430126

    Mäkkärin tilausnäytöt ovat todella käteviä! En kyllä tuollaista skannaussysteemiä kaupassa haluaisi käyttää, nyt voi sentään katsoa koriin ennen kassoille menoa että oliko punalapullisia ja valitsee sitten tavallisen itsepalvelukassan sijaan. Täällä ei ainakaan missään kaupassa saa myyjää samantien kiinni pikakassoilla, itsepalvelukassoilla se ainut myyjä on yleensä kiinni normikassalla.

    En tiedä mikä siinä on, mutta osaat kirjoittaa ihan arkisista asioista niin että se on lukijalle nautinto. Kiitos ihanista teksteistäsi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi! <3 <3 Sain taas uutta pontta kirjoitteluun, kun tiedän, että joku jaksaa lukea juttujani. :-)

      Nyt vähän harmittaa, etten tajunnut laittaa lipastoa ensin blogiin, niin sinä olisit saanut sen. Höh. Ja hintaakin mietin, että olisi tuosta rahaakin voinut pyytää, mutta koska halusin varmistaa, että pääsen lipastosta takuuvarmasti eroon ja että joku tulee kantamaan sen täältä yläilmoista pois (vaikka eihän se ihan sitten niin mennytkään :-D), päätin vain antaa lipaston pois. Soittimesta olisi saattanut voida pyytää hieman enemmänkin, mutta sen kohdalla oli sama juttu, että halusin vain päästä siitä eroon – etten tule taas toisiin ajatuksiin. :-D

      Kiitos tosi mielenkiintoisesta linkistä! Jotain tuollaista olen uumoillutkin. Minua ärsyttää suunnattomasti kaikenlainen asiakkaan "sumuttaminen" siinä toivossa, että asiakas saataisiin ostamaan enemmän, enkä muka koskaan lankea kauppiaiden asettamiin ansoihin. :-) Muistan kun meillä oli kokkikoulussa joku Citymarketin kauppias pitämässä jotain kurssia, niin hän paljasti, että kaupat vaihtavat tavaroiden järjestystä kaupassa juuri siitä syystä, että asiakkaat joutuisivat etsimään tuotteita ja näkisivät siinä matkalla uusia juttuja, joita he eivät muuten näkisi, ja tietysti myös ostaisivat niitä. Tämän paljastuksen jälkeen tavaroiden paikkojen vaihtelu kaupoissa on ärsyttänyt minua entistä enemmän. :-D Tälläkin viikolla oikein kiehuin lähi-Prismassa, kun en löytänyt pattereita sieltä, missä ne ennen olivat. Piti etsiä myyjä, jolta kysyä, ja kaiken kukkuraksi myyjän luona oli juuri toinen asiakas, joka kehui, kuinka hyvä on, että kaupoissa vaihdetaan välillä järjestystä, jotta "asiakkaat joutuvat käyttämään vähän aivojaan". Enpä viitsinyt sanoa, mitä mieltä itse asiasta olin. :-D

      Ja se on ihan totta, että kun ostaa punalapullisia tuotteita, alkoholia tms., joutuu kumminkin pyytämään myyjän siihen itsepalvelukassalle. Meidän lähikaupoissa on kyllä myyjiä pikakassoilla tosi hyvin, eikä heitä tarvitse edes huhuilla, jos tulee jokin ongelma, vaan pelkkä katsekontakti yleensä riittää.

      Mukavaa viikonloppua sinulle, ja kiitos vielä ihanasta palautteestasi. <3

      Poista
  7. Hauska postaus!
    Mahtavaa käsityötä toi lipasto!
    Jos mun pitäis pilkitä tuola teltan sisällä niin iskis kyllä masennus 😬
    Minä käytän aina itsepalvelukassoja ja skannaan tavarat jos vain on mahdollista. Inhoon kun mun takana on jono, mä vaan vaistoon aina tai sitt vaan kuvittelen että kaikilla mun takana olevilla kauhee kiire ja ne vaan kattoo mua että eikö vois laittaa niitä tavaroita hihnalle vähän reippaammin 🤢😂.sitt ajattelen aina että laitteet on tehty "tavallisille" ihmisille eikä insinööreille 😂 Tilaan nykyään kyllä ruokatavarat netin kautta, kotiinkuljetus ovelle asti, tosi suosittu tapa Tukholmassa. Tyttären kanssa vaan välillä väitellään kuka aukasee oven ja ottaa tavarat vastaan, tytär ei halua aukasta jos on hyvän näkönen kundi ja hänellä "bad hair day",..... 😂😂😂😂 Kivaa viikon alkua huomenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Iskä on alan miehiä. :-)

      No olishan tuollaisen teltan sisällä kykkiminen ehkä vähän masentavaa. Mutta toisaalta pilkkiessä on aina niin pirun kylmä (tai siis on ainakin ollut niinä yhtenä tai kahtena kertana, kun olen pilkkimistä kokeillut :-D), että tuommoinen koppi suojaisi mukavasti viimalta ja pakkaseltakin.

      Mulla on kanssa samanlainen tunne, että ihmiset takana kassalla vaihtaa hermostuneena jalkaa, että eikö tuo nyt voisi toimia vähän ripeämmin. Tästä tulikin mieleeni, että meidän lähi-Citymarketissa on "Elä hättäile" -hidaskassa, joka on tarkoitettu kaikille sellaisille, joilla ei ole kiire. Olen muistaakseni kirjoitellut joskus siitäkin. Juu, löytyi täältä.

      Ihana tytär. <3 Mulla on vähän samanlainen "syndrooma", että pitäis olla ihmisen näköinen, kun avaa oven. Vaikka kuka oikeasti välittää, miltä tällainen vanha akka näyttää. :-D Tuokin kosketinsoittimen hakija ehdotti ensin, että hän tulisi hakemaan soitinta aamulla kello 7.15, kun oli menossa palaveriin Tapiolaan. Ensimmäinen ajatus, joka mulle tuli, oli että ei helvetti niin aikaisin, kun en kerkeä käymään suihkussa ja meikkaamaan ennen sitä. :-DD

      Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin! Pus!

      Poista
  8. Ensimmäisen (ja ainoan) kerran kun itsekin päädyin käyttämään mäkkärin tilausautomaattia piti hetki miettiä miten se oikein toimii. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin melko yksinkertainen, vaikka täytyy todeta että muutama seurueeni nuorempi jäsen onnistui silti kämmäämään tilauksessaan ja muutama luovutti jo ennen alkua ja suuntasi vanhanaikaiselle kassalle.

    En ole ikinä ymmärtänyt suomalaisia itsepalvelukassoja. Miksei niistä ole suoraan tehty käyttäjäystävällisempiä, riittäisi että syöttää tuotteet putken toisesta päästä sisään ja toisesta päästä ne päätyisivät valmiiksi kassiin. Miksi siihen tarvitaan se osuus, että ihminen näyttää tuotteen lukijalle? Tosin en ymmärrä sinällään kassahenkilöidenkään työnkuvaa, mikä nykyään on vain toimia koneen jatkeena.

    Enpä ole ennen törmännyt Dosiin, Uno flippiä tuli tosin tovi sitten pelattua. Muuten sama kuin Uno, mutta korteissa on kaksi puolta ja yksi pelaaja voi pelata kortin, jolla käytössä olevat kortit ja pakka käännetään ympäri.

    Aurinkoa tässä varmasti kaivannee itse kukin, ilmeisesti tekin olette saamassa vihdoin lunta sinne etelään, ainakin hetkeksi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Mäkkärin tilausautomaatti oli loppujen lopuksi aika yksinkertainen, mutta hätäillä sen kanssa ei oikein kannata, tai muuten saattaa mennä vikaan. Lohduttavaa kuulla, että vanhanaikaiset kassatkin vielä sentään toimivat! Tilausautomaatissa oli myös se mukava puoli, että ruoan sai tilata pöytään, eli ei tarvinnut odotella ruokaa tiskillä eikä sukkuloida täyden tarjottimen kanssa istumapaikkaa etsien.

      Hauska idea tuo kassaputki. Mutta se vaatisi kyllä vielä enemmän ajatusta, missä järjestyksessä tavarat syöttää putkeen. Tai sitten voitaisiin kehittää sellainen systeemi kuin lentokenttien läpivalaisusysteemit, että koko kori laitettaisiin menemään tavaroineen päivineen laitteen läpi, ja laite lukisi kaikki koodit. Mutta jos ostoksia olisi ostoskärryllinen, tarvittaisiin kyllä aika iso lukijalaite. :-)

      Minäkin olen pohtinut monesti kassahenkilöiden nykyistä toimenkuvaa. Minulta ainakin menisi hermo, jos pitäisi koko päivä vain seisoa kassojen liepeillä siltä varalta, että joku tarvitsee apua laitteen kanssa. Mieluummin istuisin kassalla, jossa olisi koko ajan sentään jotain tekemistä.

      Uno flipistä en ole kuullutkaan, enkä ole muutenkaan tiennyt, että Unosta on olemassa noin monta versiota. Olisi pitänyt ostaa Dos ja perehtyä, miten sitä pelataan. (Ostin kuvan oikeassa reunassa näkyvän Skipbon, kun pelasin sitä viimeksi siskolla, ja se oli aika kiva peli. Ei olla kuitenkaan vielä kokeiltu pelata sitä ukkelin kanssa.)

      Juu miekin kuulin, että etelään olisi tulossa lunta. Toivottavasti ei nyt saada enää ainakaan mitään korkeita kinoksia, vaan tulisi jo kevät. Valoa päiviisi! :-)

      Poista
  9. Upes tuo lipasto! Olisi kelvannut minulle, jos asuisin siellä suunnilla! Tunnearvo on vaikea asia: minullakin on joitakin (aika turhia) tavaroita, jotka ovat minulla vain siksi, että niiden antaja on rakas ja tuntuisi jotenkin moukkamaiselta pistää ne kiertoon. Vaikka en oikeastaan edes usko, että siitä kukaan mieltänsä pahoittaisi (paitsi minä itse, heh). Hienoa, että pystyt näkemään asian noin järkevästi.

    Minusta nuoi skannerit ovat niin käteviä - helppoa ja nopeaa! Kunhan siis tosiaan pakkaa ne ostokset heti kassiin. Itse en aina ota skanneria (jos on esim. vain vähän ostettavaa, niin en viitsi), mutta silloin kun otan, niin kierrän kaupan hieman eri järjestyksessä kuin yleensä. Siihen tulee rutiini ajan mittaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän iskän puolesta. <3 Joillakuilla on nuo käsityötaidot hallussa. Harmi vaan, kun eivät ole periytyneet mulle. :-D Minä kyllä vähän arvelen, että iskä saattaisi pahoittaa mielensä, jos tietäisi, miten lipastolle kävi, ja siksi on ehkä parempi olla mainitsematta asiasta mitään. Tosin voihan se tulla ilmikin jossakin vaiheessa, ja sitten en kyllä tiedä, millaisen selityksen keksin. :-(

      Sinähän se kirjoittelitkin noista skannereista aiemmin. Siinä vaiheessa Olarin Prismassa ei ollut vielä skannereita, vaan olin nähnyt niitä vain jossakin ulkomailla. Tosin saatan muistaa väärinkin, ja ehkä se olikin Olarin Prisma. :-D

      Enpä ollut ajatellutkaan, että kaupan voisi kiertää skannerin kanssa eri järjestyksessä kuin muuten. Tuotahan pitää oikein kokeilla. Saa samalla vähän aivojumppaa. ;-)

      Poista
  10. Tuo lipasto on kyllä kaunis, isäsi on taitava! Mutta tottahan se on ettei kaikkea vaan voi säilyttää vaikka mieli tekisi. On siinä ollut melkoinen jumppa että lipaston alas saitte..hyvä te:) Piti vähän hieraista silmiä että lukiko siinä tosiaan salmon, enpä ole tuollaisiin wingseihin koskaan törmännyt:) Minä olen muutaman kerran tuollaisesta itsevalintataulusta mäkkärissä valinnut ja ekalla kerralla olin ihan kauhuissani, että mitähän tästä tulee...mutta nuoriso sanoi että ovat kyllä käteviä ja helppo käyttää...ja totta, lisäksi siinä kerkiää samalla vähän pohtia mitä milloinkin ottaa:) Mukavaa päivää❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin se on, että kaikkea ei voi säilyttää, vaikka tavaroilla olisi minkälaista tunnearvoa. Ja loppujen lopuksi onhan se parempi antaa tai myydä jokin itselleen tarpeeton sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee.

      Enpä ole minäkään törmännyt ennen salmon wingseihin. Nykyään kai lohetkin lentävät eivätkä vain lehmät. ;-)

      Ensi kerralla minäkin osaan jo ehkä nautiskella Mäkkärillä tilauslaitteen suomista mahdollisuuksista, kun ei tarvitse enää jännittää sitä, selviänkö laitteen käytöstä. :-D

      Mukavaa päivää, tai oikeastaan iltaa sinullekin! <3

      Poista
  11. Hih, mä teen monesti just niin, että tilaan mäkkärissä pari hampurilaista ja vaikka vielä jotain nugetteja tai sipulirenkaita, kun en halua syödä ranskalaisia. -Marra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Peukku tälle! Mä teen ensi kerralla samalla lailla! :-D

      Poista
  12. Kääk! Annoit ilmaiseksi eteenpäin noin upean ja arvokkaan lipaston.. Mutta joo tiedän kyllä tunteen, että mielellään antaa tavaraa eteenpäin ilmaiseksi. Ei tarvii anella keneltäkään maksua ja varmasti pääsee itselleen tarpeettomasta eroon. Itse kärvistelen samaisten ongelmien kanssa kun nurkat,kaapit ja komerot roinaa täynnä. Ja niitähän voi joskus tarvita tai jonkuu tavaran saanut joltakin niin täytyy säilyttää :-D
    Tuo joskus tarvita on kyllä ihan tosikin. Olen joskus heittänyt pois jonkun esineen niin kohtapa olisin sellaista tarvinnut tai joku muu kyselee samaista tavaraa.

    Voin taas sieluni silmin kuvitella närkästymisesi, kun joku epäilee ettet pysty johonkin, niinkun nyt tuo lipastoukko ;-D Mahtoi äijällä naama venähtää kun huomasi olleensa väärässä :-o

    Mie tykkään itsepalvelu kassoista tavallaan. Siinä vaan on tosi vähän tilaa pakkailuun ym. Mutta kaikissa muissa automaateissa olen aina "äimänkäkenä" kuinka ne pelittäävät ja osaanko käyttää.. inhoan jopa niin helppoa kun tankkauksen maksupäätettä...

    Kivoja aurinkoisia kevät(talven) päiviä sinne <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin tein. :-D Mutta syynä oli justiin se, että halusin vain päästä lipastosta mahdollisimman nopeasti ja helpolla (tai no, "helpolla") eroon. Miehän olisin voinut tulla toisiin ajatuksiin, jos lipasto ei olisi hävinnyt huushollista heti...

      Ja tuo on kyllä niin tuttua, että tavaraa ei voi heittää sen takia pois, kun sitä voi joskus vielä tarvita. Ja pahinta on tosiaan se, jos vihdoinkin uskaltautuu heittämään jotain pois, ja sitten seuraavana päivänä jo haikailee sitä. Näin kävi tässä taannoin lihamyllyn kanssa. :-D Ukkeli kun ei syö kaupan jauhelihaa, ja ajattelin, että voisinpa jauhaa sitä itse – jaa niin ei mulla olekaan enää sitä äiskän vanhaa lihamyllyä.

      Hih, kyllähän kaikki omien voimien epäilijät sapettavat ihan vietävästi. :-)

      Mie suosin meidän kaupoissa sellaisia liukuhihnaitsepalvelukassoja, että siinä on kuitenkin se liukuhihna, ja se on muutenkin ihan kuin normaali kassa, mutta tuotteiden lukeminen vaan hoidetaan itse. Siinä on ihan se normaali kassatila pakatakin. Ne pienet pikakassat on kyllä tosi ahtaita, eikä niille viitsi minkään ison lastin kanssa mennäkään. Ja kaikki uudet automaatit on kyllä tosi pelottavia. Mua aina pelottaa bensa-asemilla, että jos niille on jemmattu jokin korttien kopiointilaite...

      Kiitos samoin sinulle! <3 Ja terveisiä Savonlinnasta; ollaan täällä iskää ja äiteetä katsomassa. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3